Noniin… Alkoihan edes jotakin tapahtua, Prudence ajatteli tyytyväisenä ja muotoili kasvoilleen jälleen loputonta tuskaa kuvastavan ilmeen. Ja mitä "epätoivoisempi" Prudence oli, sitä hellemmäksi Wolfy muuttui. Kun poika sitten (LOPULTAKIN!) suuteli Prudencea keskittyneesti heidät havahdutti Sunnevan järkyttynyt huudahdus, joka äänen perusteella ennusti vähintääkin maailmanloppua.
    -Väitätkö sinä todellakin olevasi minua parempi velhonshakissa??
Tyttö suorastaan kirkui virnistelevälle Drakelle.
    -Tottakai, Drake sanoi tyynesti ja tutki keskittyneesti kynsiään. -Naiset eivät osaa pelata shakkia…
    -Olemme siis tasaveroiset, Sunneva sanoi ja sai Draken ilmeen synkkenemään. -Kokeillaanko heti?
    -Kokeillaanko mitä? Drake kysyi pilke silmäkulmassaan.
    -Velhonshakkiottelua, hölmö! Sunneva kivahti punastuneena.
    -Hyvä on. Mistä lyömme vetoa?
    -No jos minä voitan, Sunneva sanoi haaveellisena. -Niin hän joutuu…
    -Hän joutuisi tunnustamaan profressri Pedolle rakastavansa tätä, luonnottomalla tavalla, Wolfy naurahti ja Drake vilkaisi ystäväänsä murhaavasti.
    -Kohta joku tunnustaa mitä vain että saisi minut kimpustaan, Drake sanoi ja heristi nyrkkiään.
    -Hui! Wolfy naurahti.
    -Hei jos Drake laulaisi jotain ja…, Prudence yritti mutta kun Wolfy ja Sunneva molemmat huusivat vastalauseensa kauhuissaan niin Pruedencen oli pakko luopua ajatuksesta.
    -Hei minä tiedän, jos Drake häviää hän saa luvan olla minun ja Prudenen yksityinen orja yhden viikon ajan, Sunneva naurahti.
Kaikki muut, paitsi Drake, suostuivat ja asia oli päätetty.
    -Entäs jos Drake voittaa…? Prudence kysyi.
    -Sitten sinä ja Sunneva olette minun orjiani kaksi viikkoa, Drake vastasi.
    -No Prue ei ainakaan ole kenekään pompoteltavissa, Wolfy sanoi ja katsoi Prudencen käsivartta huolestuneena.
    -Entäs jos Sunneva joutuisi tunnustamaan rakkautensa Petoa kohtaan? Prudence ehdotti.
    -Hänhän on jo tehnyt sen, Drake murahti.
    -Ai niin…, Prudence mumisi.
    -Hei Sunneva joutuu ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi Eetu Elukan fletkumatojen syöttäjäksi, Wolfy hirnahti ja rupesi nauramaan.
    -Hyvä idea! Drake naurahti ja Sunnevan oli vain pakko suostua.
    -No niin aloitetaan sitten, Sunneva sanoi ja he lähtivät ruokapöydästä kohti Suurta Salia missä velhonshakkilauta oli.

    -Otatko ruskeat vai valkoiset? Drake kysyi ja laittoi nappuloita paikoilleen.
    -Valkoiset tietysti, Sunneva virnisti ja käänsi valkoiset nappulat itseään kohti.
    -No niin ei sitten muuta kuin että kumpi aloittaa? Drake kysyi.
    -Minä tietysti, Sunneva huokasi mukamas järkyttyneenä ja peli alkoi.
Molemmat pelasivat erittäin hyvin loppuun asti kunnes Sunneva alkoi olla häviöllä. Hän oli jo menettänyt monia sotureitaan hirvittävällä tavalla ja alkoi jo nähdä edessään Eetu Elukan ja tämän ihastuttavat fletkumadot. Mutta juuri kun nappulat olivat loppumassa ja Drake hymyili voitonvarmaa hymyään Prudence huudahti.
    -SE ON SHAKKIMATTI JA SUNNEVA VOITTAA!
    -Miten niin? Drake huudahti ja alkoi tuijottaa nappuloita.
    -Mitä… Minä voitin? Mahtavaa, Sunneva huudahti ja antoi viimisten nappuloidensa syöstä Draken nappulat vallasta.
Nyt pöydässä istui hyvin vihainen nuori mies ja hyvin onnellinen nuori nainen.
    -Sinä hävisit! Ihan ensimmäiseksi annat sen Hillitse himosi, hallitse halusi kirjan minulle! Sunneva huudahti.
Samassa Tyttis lennähti Draken naamalle.
    -HULLU PÖLLÖ!

Ilta kului tytöiltä rattoisasti raivostunutta Drakea juoksuttaessa ympäri koulua mitä pikkumaisimmilla asioilla. Ja joka kerta kun Drake aikoi väittää vastaan, Sunneva otti kasvoilleen pettyneen ilmeen ja huokaisi ettei "kalmalaisiin pilipalipoikiin" voinut koskaan luottaa. Ja silloin Drake alistui – hampaitaan kiristellen. Kun Sunneva ja Prudence olivat kyllästyneet tähän leikkiin ja iltakin alkoi olla myöhä, he siirtyivät omaan torniinsa mennäkseen nukkumaan.
    -Nyt tämä saa lähteä! Prudence sanoi kiukkuisesti istuessaan sängyn laidalla ja purkaessaan kantosidettään.
    -Prue! Oletko varma, että olet jo siinä kunnossa että…, Sunneva vastusteli.
    -Olen, Prudence sanoi päättäväisesti ja huokaisi onnellisena kun haavoittunut käsivarsi oli vapautunut.
He yrittivät pitää äänensä matalina, sillä nukkuva Ebony saisi hirvittävän raivokohtauksen mikäli hänet herätettäisiin. Hetken vielä kuiskuteltuaan ja kikateltuaan molemmat tytöt nukahtivat.

Sunneva havahtui siihen että näki vilauksen Ebonyn vaaleista kiharoista kun tämä poistui tyttöjen makuuhuoneesta. Puoliyö oli juuri käsillä ja Sunneva irvisti itsekseen.
    -Prue? Kuulitko tuon? Sunneva heitti kysymyksen hiljaa ilmaan.
    -Kuulin, kuului Pruen hiljainen ääni. –Minneköhän Ebony meni?
    -Ehkä hänellä lopulta on joku poika…, Sunneva sanoi ja tirskahti.
    -Tuolla luukasallako? Älä höpötä, Prudence sanoi ja nousi istumaan vuotessaan. –Minä epäilen jotakin muuta.
    -Lähdetäänkö seuraamaan Ebonya? Sunneva kysyi ja nousi hänkin istumaan.
Hän näki kuun valossa Prudencen nyökkäävän ja tytöt pukivat nopeasti jotakin vähän lämpimämpää, sillä toukokuinen yö ei ollut vielä kovinkaan lämmin. Prudence ja Sunneva riensivät Toveruuden Tornin oleskeluhuoneeseen ja törmäsivät siellä velhonshakkia pelaaviin Joshuaan ja Marviniin.
    -Mitä te täällä tähän aikaan teette? Prudence kysyi.
    -Me pelataan, Joshua sanoi viattomana.
    -Niin näkyy. Näittekö Ebonya? Prudence tivasi edelleen.
    -Joo, sil oli feissis iha outo ilme, mut ehkä se ei oo Ebonylle mitään uutta, Joshua sanoi.
    -Tulkaa mukaan, Sunneva sanoi ja Prudence selosti nopeasti miten Ebony oli lähtenyt ja miten tytöt epäilivät jutussa olevan jotakin outoa.
Pojat jättivät pelinsä kesken ja nelikko ryntäsi käytäville, mutta Ebonya ei näkynyt missään.
    -Hei! Hss…, Marvin sihahti äkkiä ja muut vaikenivat ällistyneinä. Käskeminen ei ollut Marvinin tapaista.
    -Kavioiden kopsetta, Marvin analysoi.
    -Tuolta, Sunneva sanoi hetken kuunneltuaan ja osoitti alhaalla näkyvään käytävään.
Jälleen nuoret saivat jalat alleen ja he juoksivat hiljaa sinne mistä ääni oli kuulunut. Äkkiä he kaikki pysähtyivät ällistyneinä. He näkivät Ebonyn. Ja hän piteli talutusnuorassa yksisarvista jolla oli kultainen sarvi.
    -Mennään Friznogin luo, Marvin sanoi järkyttyneenä.
    -Höpöhöpö! Sunneva sanoi. –Seurataan Ebonya ja katsotaan mitä tapahtuu.
Ebony eteni tytöille tuttua reittiä käytävään, josta Drake oli näyttänyt Sunnevalle salaisen luolan joka johti metsään. Metsään, jonne oppilailla ei oikeastaan ollut kulkulupaa.

Prudence, Sunneva, Joshua ja Marvnin seurasivat Ebonya pienen matkan päässä, tyttö ei näyttänyt huomaavan mitään vaikka Marvnin kompasteli aina välillä ja muut huusivat häneelle hiljaa.
Ebony vain kuljetti yksisarvista mukanaan eikä kääntynyt edes katsomaan takseen. Lopulta Ebony tuli luolan toiselle suulle ja puikahti ulos yksisarvinen mukanaan.
    -No seurataaks me eteenpäin vai mennääks Friznogin kans jubaileen? Joshua kyseli epävarmana ja oli ihan valmis kääntymään takaisin.
    -Seurataan nyt homma loppuun kun tännre asti tultiin, Prudence sanoi ja kaikki katsoivat häneen ihmeissään.
    -Mitä…? Ei Sunneva ole aina ainoa joka saa hulluja päähänpistoja, Prudence virnisti ja jatkoi matkaa eteenpäin.
    -Seuraako joku meitä? Ihan kuin kuulisin enemmänkin kenkien kopsetta kuin vain meidän? Marvin ihmetteli ja kääntyi katsomaan taakseen.
    -Höpö höpö Marvin, kuka meitä nyt seuraisi? Professroi Peto? Sunneva naurahti ja pujahti Prudencen perään. Marvin ja Joshua kohauttivat olkapäitään ja lähtivät tyttöjen perään.
    -Katsokaa, tuolla. Ebony vie yksisarvisia kannon ohi. Yritetään tällä kertaa pysyä piilossa, emme välttämättä ole enää yhtä onnekkaita kuin luolassa, Prudence sanoi ja katsoi Marviniin.
    -En minä voinut sille mitään minä vain…
    -Hei eikös tuo ole se sama luola missä olimme aikaisemmin? Marvin huuhdati Ebonyn kadottua jälleen pimeään aukkoon.
    -Kyllä, se se on, Sunneva huoahti ja kaikki neljä kurkistivat sisälle luolaan.
    -Hei kuuletteko? Prudence kuiskasi. –Joku puhuu, eikä se ole todellakaan Ebony…
    -Minä en kuule… Ai niinpäs, onkin kuulostaa ihan…, Sunneva aloitti.
    -MIRACLE MAGIANA!?! Kaikki kuiskasivat yhtäaikaa ja menivät hieman pidemmälle luolaan kuullakseen mitä Miracle Maginana teki luolassa keskellä yötä Ebonyn kanssa.
    -…No niin, typerä tyttö, olet nyt tehnyt kaiken mitä haluankin… En voi päästää sinua enää takaisin, saattaisit vaikka laverrella, kuului Miraclen uhkaava ääni ja Ebonyn lohduton nyyhkytys.
    -…Ole niin kiltti ja päästä minut, en kerro kellekkään…, Ebony nyyhkytti ja Miracle alkoi nauraa.
    -…Olen pahoillani, mutta se ei nyt käy, Miracle naurahti ja kuului vain Ebonyn kirkaisu eikä mitään enää sen jälkeen.
    -Mitä ihmettä Miracle teki Ebonylle? Sunneva kuiskasi Prudencelle, joka kuunteli kauhuissan Miraclen naurua.
    -HEI SINÄ SIELLÄ! MITÄ SINÄ TEET? Kuului edestäpäin ja Miracle Maginana syöksyi nelikon eteen.
    -Vai niin, lisää nuuskijoita, Miracle snaoi ja osoitti kaikkia sauvallaan.
    -Mitä sinä teit Ebonylle? Sunneva huudahti vihaisena.
    -Ai sille typerälle blondille? No hän kuoli, Miracle naurahti.
    -Me luulimme aina että olit mukava, Marvin sanoi loukkaantuneena.
    -Voi sinua typerää pikku porsasta! Ei kukaan ole mukava ilman takaa-ajatuksia, Miracle naurahti ja tarttui Sunnevaa kaulasta.
    -No niin, nyt kaikki ulos luolasta, en halua vahigoittaa yksisarvisiani, Miracle nauroi kylmää nauruaan ja kaikki tottelivat sillä nainen piteli taikasauvaansa Sunnevan ohimolla.
Kaikki kävelivät ulos hitaasti ja Prudencen mulkoili vihaisesti Miracleen joka piteli Sunnevaa kiinni kädellään.
    -No niin "lapset", olen jälleen pahoillani mutta en keksi muuta keinoa kuin eliminoida teidät kaikki. Toisaalta, tuskinpa maailma teitä tule erikoisemmin kaipaamaan, Miracle nauroi ja osoitti sauvallaan Marvinia.
    -Kangistumis tyystilys, hän huudahti mutta juuri silloin Sunneva tarrttui naisen käteen ja puri sitä.
Taika ei osunut Marviniin, eikä kenelläkään ollut aikaa katsoa mihin se oikeastaan osui, kukaan heistä ei kuitenkaan ollut vaarassa.
    -Sinä typerä tyttö! Miracle huusi ja heitti Sunnevan maahan osoittaen tätä sauvallaan.
    -Kidutu! Hän huusi mutta juuri silloin Joshua oli ottanut oman sauvansa ja huusi oman loitsunsa samaan aikaan.
    -Kuoleos kaatumos.
Loitsut osuivat toisiinsa ja kimposivat vääriin suuntiin. Marvin seisoi kauhuissaan ja yritti kaivaa taikasauvaansa esiin. Prudenceella oli sauva esissä ja hän osoitti Joshuan kanssa Miracle Maginanaa.
    -Te typerykset. Minä voitan teidät mennen tullen! Miracle huudahti ja potkaisi edessään makaavaa Sunnevaa.
    -En olisi siitä niin varma! Prudence huusi ja osoitti sauvallaan naista. -Lentäös mätkähtäös!
Miracle lennähti ilmaan ja mätkähti maahan voihikien. Mutta missään vaiheessa hän ei ollut päästänyt sauvaansa irti. Miracle osoitti sauvallaan Prudencea mutta Joshua astui tytön eteen. Tytöt näkivät vain kuinka valkoista utua tuli Miraclen sauvasta ja se osui Joshuaan. Joshua lensi mutaman metsin taaskepäin ja osui puuhun.
    -JOSH! Prudence huudahti ja juoksi pojan viereen. –Josh, oletko kunnossa?
Poika vain nyökäytti päätään. Häneltä tuli verta suusta ja hän nyki hetken aikaa kunnes sulki silmänsä.
    -JOSHUA!! ET SAA KUOLLA! Prudence huusi ja ravisteli poikaa Miraclen nauraessa.
    -Oon ihan ok. Jeesi Sunnevaa, Joshua sanoi avattuaan silmänsä vaivalloisesti.
Prudence tunsi yhtäkkiä nousevansa ilmaan maasta. Hän kääntyi ja näki Miraclen mumisevan taikasauva kädessään ja tuijottavan suoraan Prudenceen.
    -Sunneva! Riko Miraclen keskittyminen! Prudence huusi ja apua tuli yllättävältä taholta.
Marvin ampaisi päin Miraclea ja osoitti vapisevalla sauvallaan.
    -Mykkyös myllerrys...
Miracle kirkaisi ja hänen suunsa painui kiinni eikä hän voinut sanoa mitään. Marvin lennähti samassa taaksepäin, pää retkähtäen ja osui puuhun tippuen muutaman metrin alas puiden oksien hidastaessa hänen vauhtiaan. Sunneva piteli kipeää kylkeään ja yritti tavoittaa sauvaansa joka oli hänestä pienen matkan päässä. Prudence tippui maahan ja inahti osuessaan kovaan maahan pikkukivien päälle. Tyttö kuitenkin nousi ylös ja hoippui kohti Miraclea, joka oli saanut jälleen puhekykynsä takaisin.
    -Nyt sinä kuolet, Miracle sanoi melkein rauhallisesti. –Tiesitkö että olin äitisi ystävä? Hän minulle kertoikin yksisarvisen kultaisesta sarvesta jolla voi saavuttaa kuolemattomuuden.
    -Sekö tässä on takana? Tapat porukkaa jottei sinun itsesi tarvitse kuolla? Prudence kysyi.
    -Tottakai. Kun olen kuolematon, ei edes lordi Voldemort mahda minulle mitään ja minusta tulee koko maailman pelätyin ja hirvittävin noita!! Miracle huusi innoissaan.
    -Ei ikinä jos se minusta on kiinni! Prudence karjaisi ja mätkäisi nyrkillään Miraclea suoraan naamaan.
    -Todella yllättävää, Miracle naurahti pidellessään vertavuotavaa nenäänsä. -Mutta minä keksin jotain parempaa! KIDUTU! Miracle huusi ja pian ilmassa kajahtelivat Prudencen kauhun huudot.
Hän ei ollut koskaan kokenut mitään niin hirvittävää kipua, kirjeveitsen osuminen olkapäähän oli pientä tähän verrattuna eikä tyttö pystynyt muuta kuin kirkuamaan ja heittelehtimään ilmassa. Sunneva katsoi kauhuissaan nytkivää ja karjuvaa Prudencea. Hän huomasi ison kiven murikan lähellään ja tarttui siihen. Sunneva nousi ylös ja täräytti kivellä nauravaa Miraclea takaraivoon.
    -Älä koskaan jätä haavoittunutta vihollista eloon! Sunneva huusi Miraclelle ja Prudence tipahti maahan.
    -Samaa voisin sanoa sinulle! Miracle huusi, kääntyi ympäri ja potkaisi Sunnevaa, joka kieri aivan taikasauvansa viereen.
Miracle Magiana tuli tyttöä kohti ja Sunneva yritti päästä kauemmas hullusta naisesta. Hän tunsi jotain kädessään ja huomasi katsovansa taikasauvaansa. Tyttö tarttui sauvaansa ja puristi sitä rystyset valkoisina. Ennen kuin Sunneva huomasikaan, oli hän kohottanut oman taikasauvansa Miraclen rynnätessä tytön päälle. Sunneva sulki silmänsä ja avasi ne vasta kuultuaan Miraclen hämmästyneen äänen.
    -Mitä? Nainen sanoi ja hoippui taaksepäin pidellen sauvaa joka törrötti hänen rinnassaan.
    -Taisin aliarvioida teidät… Mutta ei se mitään, teille kyllä kostetaan tämä, odottakaa vain, Miracle sanoi kaatui maahan ja ärähti kivusta.
Sunneva meni lähemmäs naista jonka hengitys alkoi pihistä ja tuska näkyi hänen kasvoissaan.
    -Sa… sanokaa… Mortalille että minä… minä pidin hänestä… Jos olisimme tavanneet toisessa ajassa… Kuka tietää, Miracle huokaisi ja lakkasi hengittämästä.
Sunneva lähestyi naista ja sulki tämän ammottavat silmät.
    -Hyvästi, Miracle Magiana, Sunneva huokaisi ja riensi katsomaan ystäviään. Joshua hoipui häntä vastaan pidellen vatsaansa. Marvin konttasi etsien taikasauvaansa, mutta Prudence vain makasi silmät auki punaisten hiusten ympäröidessä hänen kalpeat kauhuun vääntyneet kasvonsa.
    -Prue? Sunneva henkäisi ja kosketti ystävänsä kättä joka oli aivan kylmä.
    -Ei se vaan oo…, Joshua kysyi ja kumartui Pruen ylle.
    -Kyllä minusta tuntuu että…, Sunneva sanoi ja kyyneleet kastelivat hänen poskensa.
    -Voi ei, Joshua sanoi ja pyyhki silmiään hihallaan.
Marvinkin pääsi konttaamaan muiden luokse ja he jäivät kaikki istumaan hetkeksi Prudencen ympärille.

    -Hei… Mitä tapahtui…? Prudence huokaisi yhtäkkiä ja nousi istumaan kavahtaen kivusta.
    -PRUE! Sunneva huusi ja kapsahti Prudencen kaulaan. –Jos et olisi melkein kuollut niin tappaisin sinut omin käsin, Sunneva huusi Prudencelle.
    -Ai anteeksi, mutta en vain yksinkertaisesti saanut itseäni ylös maasta. Se kidutusloitsu on aika… No, se vie ajatuksen aika hyvin muualle kuin missä niiden pitäisi olla, Prudence sanoi ja jätti kertomatta kuinka hirvittävä kipu oli ollut.
    -Tota noin… Ebony varmaan pitäisi viedä koululle…, Joshua mutisi ja kaikki neljä nousivat ylös, Prudence edelleen hieman hoippuen.
    -Ihan totta, Marvin huokaisi. –Me voimme mennä Joshuan kanssa hakemaan Ebony, jääkää te tänne siksi aikaa, Marvin sanoi katsoen huolissaan Prudenceen joka istahti maahan pidellen päätään.
    -Selvä, tulkaa sitten äkkiä, Sunneva kirahti.
Marvin ja Joshua menivät luolalle ja katosivat sen sisään. Prudence nousi ylös ja alkoi jaloitella. Hän ei ollut kovin hyvässä kunnossa, ihme jos pystyssä pysyi, koko paikka pyöri ja häntä oksetti. Yhtäkkiä tyttö kaatua muksahti maahan.
    -Hei mitä kävi? Sunnvea huudahti ja riensi Prudencen luokse joka makasi jonkin päällä.
    -Minä makaan jonkun päällä, Prudence sanoi kauhuissaan ja alkoi kosketella maata.
    -Tässä on viitta, Sunneva snaoi ja nosti viittaa ylöspäin.-Ups… Sunneva sai sanottua ja katsoi kauhuissaan Prudencea.
    -Tuota, en ole varma pitäsiskö…, Sunneva sanoi, mutta Prudence oli jo vetänyt viitan pois.
    -WOLFY! Tytön huulilta pääsi parahdus hänen katsoessa maassa makaavaa liikkumatonta ruumista.
    -Wolfy… Ei näin, ei näin…, Prudence nyyhkytti ja tarttui Wolfyn kasvoihin. –Idiootti! Mitä hittoa se teki täällä!? Prudence huusi.
    -Voi ei… Jos Wolfy on tässä niin silloin…, Sunneva huokaisi ja alkoi repiä viittaa enemmän pois. -Niin silloin… DRAKE? Sunneva huudahti ja kaatui polvilleen pojan viereen. –Voi ei, tyttö ei osannut sanoa muuta vaan tuijotti maassa Wolfyn vieressä makaavaa Drakea.
    -Mitä hittoo te oikeen ulvotte? Joshua huudahti kantaessaan Ebonyn hervotonta ruumista.
    -Drake ja Wolfy, he seurasivat meitä ja… He ovat kuolleet, Prudence sanoi kyyneleet silmissään.
    -Okei ja te kutsutte itteenne tosiaan noidiks, Joshua huokaisi sillä hän oli heti huomannut mitä pojille oli käynyt.
    -Heidät on vain kangistettu, Marvin hymyili. -Se hoituu helposti, Marvin naurahti mutta kun kaikkien katseet osuivat Ebonyn kalpeisiin kasvoihin ja avonaiseen suuhun ei kukaan tuntenut enää halua nauraa. Jossain vaiheessa Prudencen maailma alkoi pyöriä ja hän tarttui Joshuan käteen.
    -Ei kai vaan pyörrytä? Joshua kysyi ja auttoi Prudencea pysymään pystyssä
    -Ei tässä mitään hätää ole…, Prudence hymähti.
    -No se voi johtua siitä et sun olkapäästä vuotaa verta, Joshua sanoi huolestunaana.
    -Ai vuotaa vai…? No ei voi mitään. Miten me aiomme saada nuo kaksi jäykistynyttä pilipaliukkoa ja Ebony takaisin koululle. Mitä me selitäme Ebonyn äidille ja isälle…? Prudence yhtäkkiä tajusi.
-En usko et me joudutaan selitteleen mitään, kyl Friznog varmaan tekee ne meidän puolesta, Joshua huokaisi ja heilautti sauvaansa. Samassa Wolfy, Drake ja Ebony nousivat ilmaan.
-Ilmapaarit, Joshua snaoi väsyneesti ja lähti nelikko lähti masentuneina kuljettamaan muita koulua kohti.

Nelikko oli päässyt koulun pihalle kun heitä vastaan juoksivat Priz Friznog, matami Hentovalkoinen, Kustaa Mikälie ja won Gaamea.
    -Voi että näimme jo pitkältä että te tulette, mitä oikein on tapahtunut? Matami Hentovalkoinen huudahti kauhuissaan.
    -Me… Wolfy ja Drake pitää saada sairaalasiipeen ja… Ebonya tuskin voi enää auttaa, Prudence sanoi matamille joka riensi heti katsomaan tyttöä jonka ruumis roikkui ilmassa.
    -Voi sentään, pikku Ebony parka, matami huokaisi ja won Gaamea muuttui aivan valkoiseksi kasvoiltaan.
    -Saanen kysyä mitä ihmettä te olette tehneet metsikössä keskellä yötä!? Won Gaamea huusi ja lähti viemään nelikkoa sairaalasiipeen.
    -Tuota me näimme kuinka Ebony vei yksisarvista ulos koulusta ja…, Sunneva selosti tarinan sen koko karmeudessa ja won Gaamea katseli surullisena Ebonya.
    -Meidän täytyy kutsua Ebonyn vanhemmat tänne heti huomiseksi, mutta te! Te menette sairaalasiipeen täksi yöksi! Won Gaamea huudahti huomatessaan Prudencen olkapään.
Nelikko asteli turhautuneina sairaalasiipeen jonne matami oli jo vienyt Wolfyn ja Draken. Matami Hentovalkoinen juoksenteli ympäri huonetta ja hoiteli kaikkien ruhjeita ja haavoja.
    -No niin, Prudence, otapa tämä liemi, se nukuttaa sinut joksikin aikaa, kaipaat unta ja minun pitää hoitaa sinun kätesi kerralla kuntoon ja se on aika kivuliasta, joten luulen että on parasta että nukut sen aikaa, matami Hentovalkoinen hymyili ja antoi liemen Prudencelle.
Sunneva katseli sängystään Prudencea, joka nukahti heti kun liemi kosketti hänen huuliaan.
    -Prudencella ei ole mitään hätää, hän on jalkeilla jo muutamassa päivässä, Hentovalkoinen lirkutteli. -Ai niin ja tietysti Wolfy ja Drake tulevat ihan kuntoon myös.

    -Huomenta neiti McCallum. Prudence avasi silmänsä ja näki edessään hymhyilevän Priz Friznogin. -Sinulla ja neiti Sudenvarjoilla joka myös odottaa näkevänsä sinut, on ollutkin aika vauhdikas vuosi.
    -No niin taisi olla. Prudence naurahti.
    -Haluasin vian tietää että miten ihmeessä te kaksi saitte selville yksisarvisten katoamisesta. Friznog kysyi tytöltä. Prudence keroti Friznogille koko jutun alusta alkaen.
-Kerroit ihan saman tarinan kuin Sunnevakin. No, olemme tyytyväisiä että juttu päättyi, Friznog naurahti ja aikoi lähteä.
-Rehtori Friznog?
-Niin Prudence?
-Miracle sanoi että hän tunsi minun äitini, Prudence henkäisi.
-Aivan… No voisin kertoa sinulle nyt kaiken, mutta ehkä odotan ensi vuoteen asti. Pidä hyvä kesäloma äläkä ajattele näitä asioita, rehtori hymyili ja lähti.
Prudence jäi ihmettelemään näitä sanoja.
Sunneva ryntäsi huoneeseen heti Friznogin lähdettyä ja halasi ystäväänsä.
-No niin, kokeet alakavat huomenna. Menetit pimeyden voimilta suojautumisen kokeen mutta professori Peto on todella avomielinen ja antaa sinnun tehdä sen myöhemmin. Sinulla on sitten huomenna ensimmäinen koe, oletko vlamis? Sunneva naurahti.
-No enköhän. Miten Wolfy ja Drake voivat?
-He ovat ihan kunnossa. Samanlaisia pilipalipoikia kuin aina ennekin, Sunneva tokaisi ja lähti sitten jättäen Prudencen vielä joksikin aikaa sairaalasiipeen.

Koulut loppuivat pain ja Sunneva, Prudence, Marvin, Johsua, Wolfy ja Drake hyvästelivät toisensa päästyään ulos lentoaluksesta joka vei heidät Lontooseen.
    -No niin. Tehän tuutte sit kesälomal käymään meidän posses, eiks je? Joshua riemuitsi.
    -Tottakai tullaan.
Prudence ja Sunneva myöntelivät, suutelivat Wolfya ja Drakea ja juoksivat taksiin, joka odotti heitä vieden tytöt Heathrown lentokentälle. Kentällä heitä vastassa oli rouva Vuolasvirta, joka sai vain kalsean katee n tyttäreltään tämän astuessa lentokoneeseen lähtiessään takasin kotiin, Suomeen.

LOPPU

Heti Wolfyn kadottua, Prudencea alkoi pelottaa. Hän pälyili ympärilleen kuin säikähtänyt eläin ja tajusi ettei saanut liikuttua mihinkään. Hän oli paniikissa. Hän aikoi huuta Wolfya, mutta ei saanut ääntäkään kurkustaan. Prudence tunsi, että jokin oli pahasti pielessä. Tuskin hän oli saanut edes ajatustaan loppuun kun vahvat käsivarret kietoutuivat tytön ympärille. Prudence huomasi heti etteivät ne olleet Wolfyn tutut ja turvalliset käsivarret, vaan ihan jotakin muuta.
    -Minuako etsit? Käheä ääni kysyi aivan Prudencen korvan juuresta.
Se oli Aragas. Prudencen pelon aiheuttaja ja pahin painajainen.
    -Sinua kaikkein vähiten! Prudence tiuskaisi ja yritti riistäytyä pojan tiukasta otteesta.
    -Kai Sunneva piti pikku yllätyksestäni? Aragas kysyi ja näykkäisi Prudencea korvanlehdestä.
Prudence ei vaivautunut vastaamaan siihen, vaan puraisi Aragasta käsivarresta. Poika älähti ja irroitti otteensa Prudencesta. Tyttö otti heti jalat alleen, mutta Aragas oli nopeampi ja paiskasi Prudencen seinää vasten.
    -Älähän karkaa mihinkään, Aragas sanoi matalalla äänellään ja suuteli Prudencea.
Prudence tunsi pakokauhun kasvavan sisällään kun Aragaksen käsi etsiytyi Prudencen reidelle ja hivuttautui hitaasti ylemmäs.
    -Lopeta…, Prudence pyysi, mutta Aragas vain nauroi ja suuteli tyttöä uudestaan.
    -Alan ymmärtää miksi se itserakas miehen irvikuva pitää sinusta, Aragas mutisi ja nosti kätensä Prudencen poskelle. –Mutta sitä en ymmärrä että mitä sinä näet siinä oliossa…
Prudence nojautui seinää vasten ja toivoi hartaasti että se antaisi periksi. Seinä ei vastannut hänen pyyntöönsä eikä Prudence mahtanut mitään Aragaksen kovakouraisille hyväilyille.
    -HERRA CORNWALL!!
Ääni läjähti ilmassa kuin piiskan sivallus ja Aragaksen liike pysähtyi siihen paikkaan. Poika kalpeni ja Prudence olisi voinut itkeä ilosta kun näki erittäin vihaisen ja raivostuneen Wilpuri won Gaamean kasvot.
    -Me lähdemme nyt heti rehtori Friznogin luo ja teidät tullaan erottamaan, herra Cornwall, won Gaamea raivosi ja tarttui Aragasta, tiukan äitihahmon lailla, tiukasti korvasta ja lähti retuuttamaan tätä kohti Priz Friznogin työhuonetta Prudencen seurattua heitä vapisevin jaloin.
Wilpuri won Gaamea melkein heitti Aragaksen Friznogin huoneeseen ja vetäisi pelokkaan Prudencen mukaansa.
    -Tämä… Tämä… En edes keksi mitään tarpeeksi inhottavaa sanottavaa tästä oppilaasta, Wilpuri won Gaamea meuhkasi Friznogille, joka otti äkkiä piippunsa suustaan ja tuijotti suu auki won Gaamean räyhäämistä.
    -No mutta Wilpuri, mikäs nyt on hätänä? Friznog kysyi vaikka osasi jo arvata sen Prudencen pelästyneistä ja Aragaksen julmistuneista kasvoista.
    -Tuo, kävi minun oppilaani kimppuun, tuo Kalman Kehdon kuvatus! Wilpuri won Gaamea huusi kurkku suorana ja olisi käynyt Aragakseen käsiksi ellei Friznog olisi tullut heidän väliinsä.
    -Ilmeisesti Aragas ei siis ole totellut ehtojaan. No kutsun professori Pedon tänne, Friznog sanoi ja melkein samassa Peto oli rehtorin huoneen oven takana koputamassa.
Friznog avasi oven.
    -Hei Mortal, se oli nopeaa toimintaa, Friznog sanoi vakavana.
    -Miten niin? Minulla oli asiaa vain tästä, Mortal sanoi ja näytti Hillitse himosi, hallitse halusi -kirjaa Friznogille.
    -Aivan, aivan, meillä on nyt ikävä kyllä hieman muitakin asioita täällä, Friznog sanoi ja Mortal huomasi Prudencen jota Wilpuri won Gaamea piti käsivarsiensa suojissa ja Aragaksen joka tuijotti raivoissaan Prudenceen ja won Gaameaan.
    -Professori Peto, se ei ollut minun syyni. Tuo noita yllytti minua! Aragas sanoi Pedolle.
Mortal Peto ei kuitenkaan välitänyt pojan selityksistä.
    -No mitäs nyt oikein on sitten taas tapahtunut? Peto huokaisi ja istuutui Friznogia vastapäätä.
    -Tuo sinun oppilaasi, joka muuten oli sinun vastuullasi, kävi jälleen minun tyttöni kimppuun! Won Gaamea räyhäsi ja heristi sormeaan Mortalin edessä.
    -Rauhoitu Wilpuri, ihan kuin minä tässä olisin syyllinen, Mortal sanoi vihaisena ja katsahti Friznogiin, jonka parta lillui kultakalamaljassa. -Öh Priz, tuota, partasi on kalamaljassa, Mortal sanoi hieman hiljaisemmin.
    -Kappas keppanaa! On se hyvä että ympärilläni on nuoria ihmisiä, jotka huomaavat asioita, joita en itse tajua edes ajatella, Friznog hymyili ja otti partansa maljasta pois. -No niin. Eikös se sopimus ollut että jos jotain tämän tyylistä vielä tapahtuu niin Aragas erotetaan? Priz Friznog sanoi ja katsoi kysyvästi Mortaliin.
    -Niinhän se puhe oli. Mutta haluaisin tietää mitä Aragas oikeastaan on tehnyt?
    -Hän käpälöi Prudencea! Wilpuri huudahti.
    -Vai niin… Onko varmaa ettei neiti McCallum ollut suostuvainen tähän, en yhtään ihmettelisi jos…
    -Aragas hakkasi Sunnevan, Prudence kuuli itsensä sanovan ja kaikkien katseet kääntyivät tyttöön.
    -Hän valehtelee! Aragas huudahti.
    -Niin sinä sanoit viimeksikin, won Gaamea tiuskaisi.
    -Ehkä tämä sotku saadaan selvitettyä sillä että kutsumme Sunnevan tänne, Priz Friznog sanoi rauhoittelevasti. –Oliko muita näkijöitä kuin sinä, Prudence?
    -Joshua, Prudence sanoi. –Joshua Grager. Enkä edes uskalla ajatella mitä olisi tapahtunut ellei Joshua olisi tullut siihen väliin. Veimme Sunnevan sitten matami Hentovalkoisen luo ja…
    -Riittää, won Gaamea kuiskutti. –Kerro kaikki sitten kun Sunneva ja Joshua saapuvat tänne.
    -Mortal? Priz Friznog sanoi ja katsoi Mortalia toiveikkaasti.
    -Hyvä on, Mortal Peto huokaisi alistuneena. –Minä haen heidät tänne.
Koska professori peto oli nopea veikkonen, ei kulunut kauaakaan kun Sunneva ja Joshua saapuivat rehtori Friznogin työhuoneeseen Mortal Peto vanavedessään.
    -Ja te pysytte siellä! Mortal Peto ärähti oven suussa ja paiskasi oven kiinni.
    -Kappas keppanaa, rehtori Friznog sanoi. –Nyt olemme kaikki koolla. Kerrohan, Sunneva, pahoinpitelikö Aragas sinut? Mitä tapahtui?
Sunneva alkoi kertoa ääni ensin täristen, mutta mitä pidemmälle hän tarinassaan pääsi sitä varmemmaksi hänen kerrontansa tuli. Hän kertoi Prudencen peloista, kirjeen viemisestä pöllölään, Aragaksen hyökkäyksestä ja kuin Joshua sitten pelasti hänet. Prudence ja Joshua täydensivät tytön kertomusta vuorotellen.
    -Asia alkaakin olla selvä, hajamielinen rehtori sanoi ja katsoi Aragasta miltei säälivän oloisesti. –Tässä ei liene mitään epäselvää?
Professorit won Gaamea ja Peto pudistelivat vaisuina päätään.
    -Sinut on erotettu, Aragas Cornwall, Tulisoihdun noita- ja velho Aikatemiasta erittäin sopimattoman käytöksen vuoksi, Priz Friznog sanoi harvinaisen virallisella äänensävyllä.

Seuraavat hetket Sunneva näki kuin hidastettuna vaikka todellisuudessa kaikki kävi hyvin nopeasti. Aragaksen silmissä paloi silkka viha ja hän otti terävän kirjeveitsen rehtorin pöydältä. Poika huusi jotakin Prudencelle ja iski veitsensä suoraan tämän olkapäähän. Kuului ilkeä rusahdus ja Prudencen kirkaisu. Ne kaksi ääntä eivät häipyneet Sunnevan mielestä koskaan. Sunneva ryntäsi ystävänsä luo, Mortal Peto tarttui Aragakseen, won Gaamea pyörtyi, Priz Friznog jähmettyi paikalleen, Joshua peitti kasvonsa käsiinsä ja rehtorin huoneen ovi repäistiin auki ja hurjistuneet Wolfy Fontrel ja Drake Malfoy riensivät sisälle. Kaikki oli yhtä sekasotkua.
Prudence makasi maassa verilammikossa ja piteli suu irveessä olkapäätään jossa kirjeveitsi törrötti. Aragas huusi ja karjui kuin leijona Mortal Pedon pidellessä poikaa vahvassa otteessaan. Drake tuijotti sekamelskaa kauhuissaan oven suussa ja rehtori Friznog piteli Wolfya (pienehkön loitsun avulla) ettei tämä päässyt Aragaksen kimppuun. Joshua oli polvillaan Prudencen vieressä ja won Gaamea alkoi näytää heräilyn merkkejä. Sunneva piteli kiinni Prudencen tärisevästä kädestä jolla tyttö itse piti kirjeveistä kiinni. Aragas ja Wolfy latelivat toisilleen toinen toistaan hirvittävämpiä haukkumasanoja ja Friznog alkoi väsyä pidellessään Wolfya, joka oli jo muutaman kerran yrittänyt huitaista rehtori Friznogia.
    -Nyt loppui! Mortal Peto huusi ja heitti Aragaksen lähimmälle sohvalle ja langetti tähän jähmetysloitsun. Seuraavaksi Wolfy makasi maassa kädet sidottuina loitsulla.
    -Voi ei…, won Gaamea höpötti ja yritti tehdä jotain muttei onnstunut tekemään muuta kuin kävelemään Prudencen edessä.
    -Kävikö pahastikin? Professori Peto kysyi Prudencelta ja kumartui tämän puoleen.
Tytön kivun kyyneleet kertoivat aivan muuta mitä Prudence sanoi.
    -Minä olen ihan kunnossa, mutta kirjeveitsi taitaa olla pilalla, tyttö sanoi ja piteli veistä edelleen vapisevin käsin Sunnevan yrittäessä tyrehdyttää verenvuotoa.
    -No niin, nyt sitten vain matami Hentovalkoinen tänne… Professori Peto voisit…
    -Hyvä on, hyvä on, juoksuttakaa vain minua! Professori Peto huudahti vihaisena ja lähti hakemaan matami Hentovalkoista.
    -Päästäkää minut heti irti! Wolfy karjui ja yritti saada käsiään irtoamaan toisistaan.
    -Sinä, nuori mies, pysyt siinä nin kauan kuin Aragas on tässä huoneessa, won Gaamea huudahti Wolfylle.
Hän vilkasi murhaavasti myös Drakeen sen näköisenä, että jos poika liikahtaisikin väärään suuntaan hän saisi tuntea won Gaamean vihat niskassaan. Joten Drake päätti vain seisoa ovensuussa ja katsella sekamelskaa.
    -Prudence, sattuuko kovin pahasti? Pitäisikö veitsi ottaa pois? Sunneva kysyi Friznogilta, joka oli nyt myös polvistuneena Prudencen edessä.
    -Annetaan matami Hentovalkoisen päättää siitä, Friznog vastasi.
Prudence piteli veistä kädellään ja katsoi sitten haavaan. Veitsi törrötti sinä ilkeästi ja tytölle tuli paniikki siitä että hänen olkapäässään oli vieras esine. Prudence tarttui veitseen ja vetäisi sen pois huutaen samalla kivusta. Sunneva huomasi Prudencen typeryyden ja painoi kätensä haavalle josta suihkusi verta.
    -Sinun ei olisi pitänyt ottaa sitä vielä pois! Sunneva parahti veren valuessa hänen sormiensa välistä. Joshua ryntäsi ovelle matami Hentovalkoisen saavuttua.
    -Prudencea puukotettiin ja hänestä vuotaa verta, Joshua huusi matamille joka juoksi kokoonsa nähden vikkelästi Prudencen luokse joka oli pyörtymäisillään kivusta.
    -No niin, kultaseni, ei mitään hätää, nyt mennään sairaalasiipeen ja paikataan ikävä haava pois, matami kuiskaili tytölle kuin pikku lapselle.
Friznog, won Gaamea, Sunneva, Joshua ja Drake lähtivät matami Hentovalkoisen ja Prudencen, joka edelleen piteli kirjeveistä kädessään, perään sairaalasiipeen. Professori Peto jäi yksin Wolfyn ja Aragaksen kanssa, hän kiitti onneaan että hänellä oli taikassauva koko ajan kädesään sillä kaksi vihaista poikaa oli vaarallinen yhdistelmä.

Prudence makasi vuoteellaan sairaalasiivessä ja mietti vuorokauden aikaa. Hän oli mitä ilmeisemmin vajonnut tajuttomuuteen jossakin vaiheessa ja näin ollen ajantaju oli kadonnut tyystin. Hänen olkapäätänsä särki ja hän antoi kivun kyyneleiden vapaasti valua poskilleen, sillä eihän kukaan ollut näkemässä sitä. Prudence sulki silmänsä ja puri huultaan. Kipu. Tuo tykyttävä kipu ja kireä side kiedottuna hänen olkapäällään olivat kaksi vihatuinta asiaa Prudencen elämässä sillä hetkellä. Hänen huuliltaan kirposi hiljainen valitus ja samassa hän tunsi käden laskeutuvan pehmeästi hänen otsalleen.
    -Shhh…, ääni sanoi hiljaa ja Prudence näki Wolfyn kasvot, jotka paljastuivat näkkymättömyysviitan alta.
Prudence hymyili Wolfylle, mutta ei osannut sanoa hänelle mitään. Poikakin pysyi vaiti ja istahti Prudencen sängyn laidalle ja pyyhki kyyneleet tytön poskilta.
    -Ehdin jo luulla ettet tule ollenkaan, Prudence katkaisi lopulta äänettömyyden. –Näytit vain niin murhanhimoiselta…
    -Professori Peto sai minut lopulta rauhoittumaan, Wolfy sanoi, mutta hänen äänensä oli edelleen hiukan kalsea. –Hän… Ei mitään.
Wolfy ei voinut kertoa Prudencelle, että Peto oli käskenyt hänen huolehtia tytöstä ja jos ei niin tapahtuisi, niin WOLFY joutuisi vastaamaan siitä professori PEDOLLE. Wolfy irvisti itsekseen, sillä se mustasukkaisuuden tunne, minkä Pedon sanat olivat hänelle aiheuttaneet, vaivasivat häntä vieläkin.
    -Et siis tappanut Aragasta? Prudence sanoi, ehkä hieman pettyneenäkin.
    -En. Aragas on nyt hyvin tiukasti vartioudussa kuljetuskärryssä matkalla kohti Tulikanjonin putkaan, enkä halua enempää siitä nilkistä tietääkään, Wolfy sanoi.
Prudence ei kysellyt Wolfylta enempää, sillä mitä ilmeisemmin poika ei halunnut edes ajatella Aragasta. Eikä halunnut ajatella Prudencekaan. Wolfy silitteli varovasti Prudencen paksuja punaisia hiuksia ja varoi tarkoin koskematta tytön kipeään olkapäähän. Wolfy kumartui painamaan suudelman Prudencen otsalle.
    -Pärjäätkö varmasti? Wolfy kysyi ja katsoi huolestuneena kalpeaa Prudencea.
    -Onko minulla vaihtoehtoja? Prudence kysyi hiukan pisteliäästi.
    -Ei, Wolfy sanoi koruttomasti ja suuteli Prudencea suulle hyvin varovasti. –Tulen taas katsomaan sinua.
Sen sanottuaan Wolfy katosi.

Drake ja Sunneva istuivat suuressa salissa ja Sunneva itki vasten pojan olkapäätä.
    -No niin, kaikki on ihan hyvin, ei ole enää mitään hätää, Drake sanoi ja silitteli kärsivällisesti Sunnevan hiuksia.
Joshua ja Marvin irvistelivät keskenään Sunnevaa ja Drakea vastapäätä heidän kaulaillessa.
    -Sinä et tiedä miltä minusta tuntui kun näin Aragaksen ilmeen ja siten hän… Hän…, Sunneva sanoi ja katsoi käsiään, josta hän oli jo pessyt veren pois.
    -No mutta enää ei tarvitse huolehtia Aragaksesta, Drake sanoi, mutta Sunneva ei kuullut pojan sanoja.
Hän vain näki edessään kalpean Prudencen ja veren, joka valui Sunnevan sormien välistä.
    -Mitäköhän ne tekee sille Aragakselle? Joshua mietti hiljaa Marvinin kanssa.
    -Minä en ainakaan halua edes tietää, sulkekoot Azkabaniin loppuelämäkseen, Sunneva kirahti ja nosti päätään huomatessaan oven käyvän.
    -Wolfy, tyttö sanoi jo ennen kuin Wolfy oli kerennyt ottamaan viitan pois päältää.
    -Kukapa muukaan? Wolfy virnisti.
    -No mitä tapahtui? Joko Prue heräsi? Sunneva halusi tietää.
    -Prue voi ihan hyvin, hänellä on vielä kipuja mutta juttelin hänen kanssan hieman, Wolfy sanoi ja istuutui Marvinin viereen suurelle sohvalle.
Marvin meni vaistomaisesti hieman kauemmas sillä hän oli aina hieman pelännyt Wolfya, joka oli melkein kaksi kertaa pientä Marvin raukkaa suurempi.
    -Mitä Prue sanoi? Sunneva halusi tietää.
    -Ei mitään erikoista. Eiköhän hän ole taas jaloillaan jo muutaman päivän päästä, Wolfy naurahti väkinäisesti ja nojautui sohvaan.
    -Täällähän te olettekin, kuului won Gaamea ääni ovelta. –Nyt kaikki nukkumaan, Prudene on herännyt ja hän voi ihan hyvin, won Gaamea sanoi ja ajoi nuoret pois Suuresta Salista. –Älkää unohtako että huomenna on koulupäivä, ihan niinkuin ennenkin.
    -Ja Wolfy…, won Gaamea sanoi madaltaen ääntään. -Ei enää näkymättömyysviitassa seikkailua tänä yönä. Wolfy punastui ja lähti kävelemään muiden perässä.

    -Niin minun pitikin kysyä sinulta siitä raha ja valta jutusta… Eli jos saat rahaa ja valtaa niin et tarvitse rakkautta vai?
    -No en minä nyt ihan niin sitä tarkoitanut, Drake yritti mutta Sunneva ei hellittänyt.
    -En voi sietää materialistisiä ihmisiä, Sunneva sanoi suuttuneena.
    -Miten sitten siedät itseäsi? Drake huudahti huvittuneena.
    -Minusta tässä ei ole mitään hauskaa, Sunneva kivahti ja kaivoi taikasauvansa kaapunsa sisältä. Hän heilautti sauvaa ja Draken jalat jähmettyivät kokonaan.
    -Hei, päästä minut irti.
    -En varmasti enne kuin olen sanonut sanottavani! Suneva sanoi ja käveli Draken eteen. -Sitten ne sinun kaksi tyttöä yhdella kertaa… Todella ällöttävää Drake.
    -No se nyt on joka pojan unelma, ei siinä ole mitään pahaa, Drake yritti.
    -Ei mitään pahaa? EI MITÄÄN PAHAA! Entäs jos minä sanoisin sinulle että haluaisin niin mielelläni olla yhtäaikaa sinun ja Wolfyn kanssa! Sunneva huusi vihaisena. Jostain kuului Wolfyn huuto.
    -Minä olen ainakin vaikka heti valmis!
    -TURPA KIINNI! SINULTA EI KYSYTTY MUITÄÄN! Sunneva huusi takaisin ja kääntyi taas Drakeen päin.
Poika oli saanut kaivetua oman taikassauvansa ja seisoi nyt omilla jaloillaan. Hän harppasi Sunnevan luokse ennen kuin tyttö ehti ottaa sauvansa esiin.
    -Älä yritäkään! Drake sanoi ja tarttui Sunnevaa molemin käsin hartioista nauraen.
    -Minä en näe tässä mitään hauskaa! Sunneva kivahti ja yritti päästä irti Draken sylilystä.
    -En minäkään, Drake naurahti jälleen. –Tiedätkö se Elijah Cranberryn katkelma sen neidon ulkonäöstä, on kyllä ihan niin kuin sinusta kerrottu, poika sanoi.
    -Ai ihanko totta? Sunneva sanoi jo hieman hymyillen.
    -Tottakai…, Drake snaoi ja painoi suudelman tytön suulle.
Sunneva ei kuitenkaan päästänyt Drakea niin helpolla.
    -Mitä sinä oikein menet kirjoittaman sellaisia että minä olen haluttavan näköinen, ja vielä Wolfylle, etkö sinä yhtään tajua miten noloa oli kun professori Peto luki sen kohdan! Olet täysi ääliö! Sunneva huusi, tosin ei enää niin vihaisena.
    -No sellaisia me Wolfyn kanssa juttelemme, Drake sanoi edelleen pidellen Sunnevaa syleilyssään.
    -Sitä paitsi, olet hirveä ihminen, haluat kaasuttaa jästit! Kuulummeko minä ja Prudencekin siihen kategoriaan?
    -Ettehän te ole jästejä, Drake naurahti tytölle.
    -No niin te kovasti yritätte väittää! Sunneva puuskahti ja yritti rimpuilla Draken otteesta.

Wolfy käänsi katseensa viattomana hymyilevään Prudenceen. Mutta mitä kauemmin Prudence Wolfya siinä katseli, sitä kiukkuisemmaksi hänen hymynsä muuttui.
    -Vai että sinun ideasi ovat aina hyviä? Prudence kysyi vaaralliseen äänensävyyn Wolfylta.
    -Tottakai ovat, Wolfy sanoi virnistellen tyynesti.
    -Jopa se, että menette tuon toisen idiootin kanssa Magianan tunnelle vain siksi että tämä on hyvännäköinen? Prudencen ääni alkoi jo kohota muutamia oktaaveja.
    -Jopa se, ja tiedän sieltä erään toisenkin hyvännäköisen noidan…
    -Jolla on avokauluksisia koulupukuja, joita eräs velho, joka ei osaa hillitä himojaan eikä hallita halujaan, tuijottelee?
    -Se sama noita, Wolfy myönsi ja istahti tyynesti professori Pedon paikalle. –Kiinnostanko sinua nyt enemmän kun istun ”hyvännäköisen” professori Pedon paikalla?
Prudence punastui ja puri huultaan. Keskustelun EI pitänyt edetä tähän suuntaan.
    -Et. Mutta ehkä minä kiinnostan sinua enemmän jos muuntaudun kalmalaisen lehmän näköiseksi ja tottelen nimeä Myra! Prudence näpäytti takaisin ja sai Wolfyn ilmeen synkkenemään.
    -Ehkä sitten lakkaat piirtelemästä sydämiä nimeni ympärille? Wolfy kysyi virnistäen. –Sitten olisin kyllä todella pettynyt sinuun… Sehän oli niin söpöä…
    -Nauti siitä kun vielä voit, Prudence kirahti.
    -Nautin sinusta jatkuvasti, Prue… Erityisesti noista sinisistä silmistä jotka loistavat kuun valossa kuin käksi suurta järveä ja punaisista hiuksistasi ja kauniista vartalostasi…
Mitä pidemmälle Wolfy jatkoi, sitä rajummin Prudence punastui ja se sekoitti hänen pasmansa täysin.
    -Tuon kaiken olet tietysti kertonut Drakelle ja se on hyvin noloa! Prudence katkaisi lopulta Wolfyn sanatulvan.
    -No mutta tottakai. Me keskustellemme Draken kanssa kaikesta…
    -En halua edes tietää! Prudence sanoi voihkaisten.
    -Tuo kirja on aiheuttanut paljon meille hupia ja herättänyt mielenkiintoisia keskusteluita, Wolfy sanoi. –Ja kyllä, osaan lukea muitakin kuin KUVAKIRJOJA!
    -Osaatko? Prudence kysyi pisteliäästi ja tunsi taas pääsevänsä tasapainoon Wolfyn hermostuttua.
    -Osaan, Wolfy sanoi taas rauhoituttuaan. –Juuri nyt luen silmistäsi, että olet suudelman tarpeessa…
Sen sanottuaan Wolfy harppasi Prudencen luo, kietoi kätensä tytön ympärille ja suuteli tätä rajummin kuin koskaan.
    -WOLFY!! Prudence hengähti vedettyään henkeä.
    -Miten olisi, lähdemmekö juttusille matami Hentovalkoisen luo? Minua niin kiinnostaisi tietää, mitä sieltä kaula-aukon uumenista löytyy…

    -Äläpäs riuhdo, Drake tyynnytteli Sunnevaa joka yritti huitaista poikaa kirjalla. –Mehän voisimme mennä sinne kylpyyn että rauhoittuisit, Drake naurahti Sunnevalle joka suuttui aina vain enemmän.
    -Sinun kanssasi en lähtisi mihinkään! Sunneva huudahti. –Sinhän et edes kykene muuhun kuin törkeään ja epäsiveelliseen ajatteluun.
    -Sellaisia me miehet olemme, Drake naurahti.
    -Miehet… Kuka on puhunut mitään miehistä? Sunneva iski takasin.
    -Muuten, miksei Sunneva Malfoy sopisi…
    -Mistä sinä tuon otit? Sunneva huudahti.
    -No itsehän te olette kirjoittaneet koko kirjan täyteen Sunneva Malfoyta ja Prudence Fontrelia, Drake naurahti taas ja päästi Sunnevan vihdoin vapaaksi.
    -No se oli vain typerää leikkiä, Sunneva sanoi nolostuneena ja kääntyi selin Drakeen, jolla oli jälleen erittäin hauskaa. -Drake Sudenvarjo ei ainakaan käy…
    -Sitä ei sinulta kysytä! Sunneva huudahti ja kääntyi Drakeen päin.
    -No sepä mukavaa, Drake naurahti jälleen ja veti vihaisen tytön syliinsä. –Usko jo, olen vahvempi et pääse mihinkään minua karkuun.
Poika naurahti jälleen erittäin huvittuneena ja suuteli Sunnevaa, pidelen edelleen tiukasti tästä kiinni. Sunneva yritti aluksi rimpuilla mutta lopulta hän antautui ja vastasi Draken kiihkeään suudelmaan. Sunneva irrottautui Drakesta ja hymyili tälle.
    -Entäs se Mortal joka on niiiin ihana että pesee meidät pilipalipojat ihan mennen tullen? Drkae kysyi kulmat himena kurtistuen.
    -Ai Mortal… No onhan hän todella hyvännäköinen…, Sunneva yritti.
    -Niin ihan pantavan näköinen? Drake sanoi jo hieman vaarallisempi ääni kellossa.
    -Tottakai, mitäs muutakaan? Sinuna en puhuisi Pedosta mitään, itse tuijottelet päivät pitkät Miracle Magianaa, joka voisi olla vaikka äitisi! Suneva kivahti vihaisena.
    -No siinä tapauksessa äitini olisi saanut minut aika nuorena, Drake murahti.
    -Eikös siitä akasta jo huomaa muutenkin mikä hän on!
    -Kenties tunnistat kaltaisesi, Drake huusi nyt jo selvästi suuttuneena.
    -Kuinka sinä saatat! Sunneva huudahti ja löi Drakea.
Poika huomasi mennensä liian pitkälle mutta liian myöhään. Hän nosti nyrkkinsä valmiina iskuun mutta Sunnevan pelästynyt ilme pidätteli häntä. Drake tyytyi vain tönäisemään Sunnevaa ja istuutui sitten selin tyttöön pulpetille. Sunneva meni toiselle puolelle huonetta ja istuutui toiselle pulpetille myös selin Drakeen. Välillä Drake katseli olkansa yli, josko Sunneva katselisi häntä jotta hiedän katseensa kohtaisaivat ja molemmat huomaisivat kuinka tyhmiä olivat olleet. Samaa teki Sunneva, mutta heidän katsensa eivät kohdanneet.

    -Kuulehan Fontrel! Prudence sanoi punastuneena Wolfyn varsin suorasukaisesta ehdotuksesta. –Mitä sinä minusta kuvittelet? En ole mikään sellainen noita!
    -Arvasin taas tuon, Wolfy sanoi miltei tympiintyneenä Prudencen jatkuvaan melskaamiseen. –Jästeillä ei ole samoja mahdollisuuksia itsehillintään kuin velhoilla! Ja tässä se taas nähdään!
    -Minä en ole jästi! Prudence kiukutteli.
    -Jästit ovat halujensa ja himojensa vietävissä enemmän kuin velhot, Wolfy luetteli yhä kirjasta lukemaansa ja sai Prudencen yhä enemmän suuttumaan.
    -MINÄ EN OLE JÄSTI! Prudence huusi.
    -Olet ainakin puoliksi! Wolfy ärähti takaisin.
    -Sittenhän sinä voit kaasuttaa minut Draken kanssa! Prudence sanoi marttyyrimaiseen sävyyn. ”Heittäydy joskus marttyyriksi”, Sunneva oli sanonut. ”Ja katso, ihmeitä tapahtuu!!”
    -En ikinä! Wolfy sanoi kauhistuneena. –Tiedät etten tekisi sitä!
    -Ei sinustakaan koskaan tiedä, Prudence mutisi ja katsoi Wolfyyn syvästi loukattu ilme kasvoillaan. –Ajattelet ties mitä hävytöntä kun silmäsi ovat kiinni!
    -Tottakai, Wolfy sanoi virnuillen ja juoksutti sormiaan Prudencen paksujen hiusten läpi. –Haluatko tietää mitä ajattelen?
    -En todellakaan, Prudence sanoi ja hänen äänestään paistoi läpi jo aavistuksen omainen leppyneisyys.
    -Ymmärrän, Wolfy sanoi naama peruslukemilla. –Omat ajatuksesi minusta voivat mennä sekaisin ja himosi voi riistäytyä hallitsemattomaksi! Jos Sunneva ei kykene pitämään sinua aisoissa niin ties mitä tapahtuu…
    -Minä en sentään naukkaile oopiumliemiä! Prudence sanoi nolostuneena vaihtaen puheenaihetta.
    -Se olikin virhe, Wolfy myönsi värähtäen eikä Prudence malttanut olla kietomatta käsiään tämän kaulan ympärille. –En tosiaan muista sen jälkeisestä viikosta mitään…
    -Ja mikä se perhe-juttukin oli? Prudence painosti mutta hän ei onnistunut saamaan ääneensä yhtään riitaisuutta.
    -Kuka perhettä tarvitse… Rasittava kommuuni…, Wolfy jupisi ja painoi pienen suukon Prudencen nenänpäähän. –Mutta tosiaankin… Hmm… Sinun piti kokeilla jotakin…
    -Mitä? Prudence kysyi hiukan hämmentyneenä.
    -Tuo tuo mököttävä otus tuolla kehtasi väittää minua kyvyttömäksi ja sinä halusit tietää miten asia on joten…, Wolfy jätti vihkailevasti lauseen kesken.
    -Uskon sinua jo ihan näinkin, Prudence ennätti vakuuttamaan ja punastui rajusti.

Sunneva mökötti huoneen toisessa päässä Drakelle joka taas mökötti huoneen toisessa päässä mököttäen Sunnevalle.
    -Olet sitäpaistsi itserakas, Sunneva huudahti pojalle.
    -Itse olet! Drake huusi lapsellisesti takaisin.
    -Enkä ole, ja ole sinä jo hiljaa en jaksa kuunnella sinua! Sunneva tokaisi loukkaantuneena.
    -Ole itse hiljaa! Drake huusi vihaisena.
    -Olisin jos sinäkin olisit, Sunneva vastasi takasin.
    -Sinä tämän aloitit! Drake suuttui.
    -Minäkö…? Kukakohan se meistä oli joka tuijotteli vain Miracle Magianaa? Sunneva huusi.
    -No sen ainakin tiedän että toinen meistä tuijotteli Mortal Petoa sillä silmällä.
    -Ensin Magiana, sitten Peto. Drake Malfoy, mikä sinä oikein olet miehiäsi? Sunneva huusi ja molemmat hiljentyivät hetkeksi, kunnes Sunneva alkoi kikattaa, ja Drake alkoi nauraa.
    -Yritä nyt tässä kehittää jotain vakavaa riitaa sinun kanssasi! Drake huudahti loukkaantuneena mutta alkoi uudestaan nauraa.
    -En minä kehitä meidän riitoja, vaan sinä, Sunneva naurahti.
    -Ai minä vai…? Taidat nauttia riitelemisestä, Drake sanoi Sunnevalle joka kikatteli itsekseen.
    -Tottakai minä pidän riitelystä. Sinun kanssasi on niin ihanaa riidellä kun suutut niin helposti, Suneva naurahti.
    -Ai minä suutun, kyllä se olet sinä joka suuttuu, Drake huomautti.
    -En minä oikeasti suutu, esitän vain jotta saisin sinut suutumaan.
    -Tuo on jo sairaus, Drake naurahti mutta hyppäsi pulpetiltaan ja käveli Sunnevan luokse.
    -Mutta nautittava sellainen, Sunneva naurahti taas ja hyppäsi Draken syliin.
    -Eihän enää ikinä riidellä? Drake sanoi ja suuteli Sunnevaa.
    -Ei riidellä, paitsi aina silloin tällöin. Sunneva vastasi.
    -No ihan sama kunhan ei enää riidellä, Drake vastasi.
    -Aivan aivan, paitsi aina silloin tällöin, Sunneva muistutti.
    -No pitäähän taitoa pitää yllä, Drake naurahti uudestaan ja pussasi Sunnevaa otsalle. –Tämä onkin parempi asetelma, minun ei aina tarvitse olla kumartelemassa, olet niin lyhyt, Drake sanoi Sunnevalle joka kikatteli edelleen ihastuneena.
    -En minä ole lyhyt, vaan sinä olet liian pitkä, Sunneva naurahti.
    -No onneksi et ole ihastunut Wolfyyn, hän se vasta pitkä onkin Drake sanoi ja katsoi Sunnevaa. –Oikeastaan muistatko kenen syy tämä alunperin oli…? Itse asiassa meidän ihan ensimmäinen riita johtui Wolfysta, Drake muisteli.
    -Ai miten niin? Sunneva ihmetteli.
    -Hän väitti minulle että sinä pompotat minua enkä minä edes huomaa sitä, Drake vastasi ja molemmat alkoivat tuijottaa vaarallisesti Wolfya.

Kaksikko, jotka näyttivät vaarallisesta ilmeestään huolimatta aivan vastarakastuneilta, kävelivät päättäväisesti Wolfyn ja Prudencen luo.
    -Ilmeisesti tekin olette jo sopineet? Sunneva kysyi Prudencelta virnistäen.
    -Hmm…, Prudence mumisi.
    -Mutta mepä löysimme syyllisen! Drake ilmoitti riemastuneena.
    -Löysittekö? Wolfy kysyi hiukan yllättyneenä eikä malttanut päästää irti Prudencesta.
    -Jep, Sunneva sanoi ja katsoi Wolfya kiukkuisena. –SINÄ!
    -Minäkö? Wolfy kysyi ällistyneenä. –Miten niin?
    -Sinä yllytit Drake-paran…, Sunneva aloitti.
    -Todellakin tosi paran! Wolfy murahti.
    -Ostamaan sen kirjan, Sunneva korotti ääntään.
    -Mitäs osti? Prudence tuhahti hiljaa.
    -Wolfyn ideat pitivät olla aina hyviä, Drake sanoi.
    -Joten mitä tästä opimme? Sunneva kysyi. -Emme usko Wolfya.
    -Ette tiedä mitä menetätte…, Prudence puolusti Wolfya ja nojasi päänsä tämän lihaksikasta rintakehää vasten.
    -Imelää…, Drake mutisi.
    -Mutta me säilytämmekin arvokkuutemme, Wolfy sanoi virnistäen.
    -En olisi siitä niin varma, Drake sanoi myöskin virnistäen.
    -Mutta mepä olemme! Wolfy sanoi ja kuin pisteeksi i:n päälle, hän suuteli Prudencea näyttävästi.
Samassa ovi aukeni ja professori Mortal Peto astui sisään luokkaan.
    -Mitä ilmeisemmin täällä on jo saatu erimielisyydet selviksi, hän sanoi kuivakkaalla äänellä. –Ja tulinkin juuri ajoissa ennen kuin tämä olisi mennyt yhtään pidemmälle.
Sen sanottuaan professori Peto ajoi nuoret pois luokasta ja jäi sinne itse lueskelemaan itsekseen naureskellen unohtunutta Hillitse himosi, hallitse halusi –kirjaa.

Wolfy repäisi kirjan Drakelta ennenkuin poika oli ehtinyt lukea professori Pedon antamat kommentit. Wolfy punastui rajusti ja tyrkkäisi kirjan takaisin Drakelle joka näytti hieman nololta ja laittoi kirjan kiinni. Sunneva ja Prudence kihisivät koko lopputunnin sillä he eivät päässeet lukemaan professori Pedon komentteja. Vihdoin tunti saatiin päätökseen ja tytöt ryntäsivät Wolfyn ja Draken luokse.
    -No mitä Peto kirjoitti? Sunneva puuskahti.
    -Ei mitään erikoista, Wolfy sanoi ja antoi kirjan Prudencelle, joka tavoitteli sitä pojan kädestä.
    -Tervetuloa jälki-istuntoon keskiviikkona kello 18.00, Prudence luki ääneen.
    -Tämä on teidän syy, tai oikeammin Draken syy. Jos sinä et olisi ominut kirjaani niin mitään tämänlaista ei olisi tapahtunut, Sunneva kivahti pojalle ja läimäisi kirjan kiinni.
    -Minun syyni? Kuka sen kirjan oikeastaan minulta vei? Drake huusi.
    -Se oli minun kirjani, sinä annoit sen minule! Sunneva huusi takaisin ja molemmat olivat ilmiriidoissa. Jostain kumman syystä Sunneva ja Drake päätyivät siihen että Wolfy oli syypää kaikkeen sillä hän oli ehdottanut Drakelle että tämä ostaisi kirjan Sunnevalle.
    -Tiesinhän minä että sinä olet jotenkin ollut tämänkin jutun takana! Prudence huudahti ja kolmikko lähti painelemaan seuraaville tunneilleen jättäen pöllämystyneen Wolfyn seisomaan professori Pedon luokan eteen.
    -Tapaamme siis huomenna illalla, professori Peto muistutti vielä Wolfya joka mateli luokan edessä.
    -Kyllä professori Peto, Wolfy sanoi kuin pikkulapsi joka oli juuri saatu kiinni pahanteosta.

Sunnevan ja Prudencen seuraava tunti oli Hans Huuhkajan tunnit. Tällä kertaa osa oppilaista oli jo valmiita koettamaan muuntautua eläinhahmoonsa.
    -Nyt otatte kaikki rauhallisesti, tämän ei pitäisi sattua mutta jos tunnette jotain ikäviä tuntemuksia niin lopettakaa heti ja rentoutukaa, professori Huuhkaja selitti.
    -Hyvä Joshua, tuo oli erittäin hyvä, kunha vielä onnistut saamaan turkinkin paikoilleen, Huuhkaja sanoi ja kaikki katsoivat Joshuaa joka seisoi neljällä jalalla lattialla, hän oli selvästi karhu mutta ilman turkkia. Joshua pysyi hahmossa juuri ja juuri muutaman sekunnin kunnes vaihtui taas omaksi itsekseen. Prudence ehti rääkäistä kerran haukan hahmossaan kunnes muuttui miltei heti takasin itsekseen. Sunneva onnistui olemaan pisimpään sutena mutta hänen häntänsä oli hieman omituinen.
    -Oikein hyvä, neiti Sudenvarjo mutta huomasitteko että teillä oli oravan häntä, Huuhkaja naurahti ja kaikki oppilaat kokeilivat vuorollaan taitojaan.
Marvin onnstui pienentymään marsun kokoiseksi ja sai marsun nenän mutta puolensekunnin kuluttua hän jo muuttui itsekseen.
    -Hieman enemmän keksittymistä, herra Potty, ja onnistutte varmasti.

Keskiviikkoilta lähestyi ja syyllisenoloinen nelikko maleksi professori Pedon luokan edessä. Lopulta kello löi 18 ja professori Peto saapui täsmällisesti paikalle. Hän opasti nuoret luokkaan sisälle ja määräsi heille istumajärjestyksen. Wolfy, Prudence, Sunneva ja Drake istuivat siten sievästi rivissä ja odottivat kauhistuneina, mitä professori Peto määräsi heille tehtäväksi.
    -Toitko sen kirjan, herra Malfoy? Professori kysyi ja Drake nyökkäsi vaisusti ja ojensi kirjan professori Pedolle.
    -Käymmekin nyt sitten yhdessä tämän kirjan läpi… Kommentti kommentilta, Mortal Peto sanoi ja tuijotti ivallinen ilme kasvoillaan vuoroin kalvennutta ja vuoroin punastunutta nelikkoa.
    -No niin, professori Peto sanoi. –Ensimmäinen sivu onkin jo varsin mielenkiintoinen. Kukas tämän kirjan nyt sitten omistaa? Ilmeisesti ei ainakaan ADAGIO Fontrel?
Drake, Sunneva ja Prudence purskahtivat nauruun ja Wolfy mulkoili heitä kiukkuisesti.
    -Ja onko neiti Sudenvarjo muuttanut nimeään? Mortal Peto kysyi kulmiaan kohottaen.
    -En, Sunneva kivahti. –Se oli Prue!
    -Prudence Malfoy? Professori Peto kysyi hölmistyneen oloisena.
    -Ei! Prudence sanoi ja mulkaisi kiukkuisesti hirnuvaa Sunnevaa.
    -Ja mitä ilmeisemmin ainakin herrat Fontrel ja Malfoy ovat professori Magianan tunneilla varsin aktiivisia, professori Peto jatkoi säälimättömästi ja Prudence oli erottavinaan hänen äänessään aavistuksen mustasukkaisuutta. –”Hyvä että otettiin tämä käytännön taiat homma uudestaan. Katso nyt Miracle Magianaa! Mikä pakkaus! Pedolla on onnea!!”
Mortal Peto luki Draken vaihtaessa väriään valkoisesta tummanpunaiseksi.
    -Kiitos vain, herra Malfoy, professori lisäsi kuivakkaasti.
    -Ole hyvä, professori, Drake sanoi vaisusti ja Sunneva tuijotti häntä kipinät silmissään.
    -”Ideani ovat aina hyviä” väittää herra Fontrel, mutta mitä ilmeisemmin neidit Sudenvarjo ja McCallum eivät ole samaa mieltä, professori Peto luki kirjan kommentteja. –Mitäs tämä nyt tarkoittaa?
    -Herra Fontrelin tuo idea ei ainakaan ollut hyvä, Prudence sanoi kylmäkiskoisesti.
    -”Tiesitkö että Mick väittää olleensa kahden tytön kanssa yhtä aikaa. Kokeillaan! Miten olisi Myra ja Prue yhtä aikaa?” herra Malfoy kirjoittaa, Mortal Peto luki ja kaikkien murhaavat katseen kääntyivät Drakeen.
    -Ja mitä ilmeisemmin neiti Sudenvarjo harkitsee murhaajanuraa ja herra Malfoy tarjoutuu ensimmäiseksi uhriksi, Mortal Peto jatkoi.
    -Toiveesi toteutuu, Drake! Sunneva korotti ääntään. –Minä nyljen sinut, paistan sinut, keitän sinut, hirtän sinut…
    -Riittää jo! Professori Peto ärähti. –Herra Fontrel saa olla kiitollinen sanattomuudestaan, sillä juuri se ilmeisesti säästi hänen henkensä…
Wolfy virnisti vieressään istuvalle Prudencelle joka tökkäisi häntä kipeästi kylkeen.
    -Sitten seuraakin varsin tympeä sananvaihto jonka aikana neidit McCallum ja Sudenvarjo haukutaan tyhmiksi, herra Malfoy naiseksi, ja herra Fontrelin henki on hiuskarvan varassa…
Nelikko punastui ja kukaan ei kehdannutkaan katsoa toiseen päin.
    -Varsin imartelevaa, arvon neidit, että minä ohitan ”kalmalaiset pilipalipojat mennen tullen”, Mortal Peto sanoi ja onnistui virnistämään rankasti punastuineille tytöille. Drake ja Wolfy eivät näyttäneet niin iloisilta.
    -Tuota…, Prudence sanoi kun professori Peto katsoi häneen kysyvästi. –Olettehan te varsin… öh… hyvännäköinen…
Prudence kiitti onneaan että tajusi olla sanomatta seksikäs.
    -Ja pantavan näköinen, Sunneva lipsautti ja tajusi sitten vasta mitä olikaan sanonut kun Prudence tökkäisi häntä kylkeen.
Professori Peto katsoi Sunnevaa punastuneena ja muuttui sitten kiukkuiseksi.
    -Jospa siirtyisimme seuraavalle sivulle…, professroi Peto sanoi ja käänsi sivua edelleen punastuneena.
    -Jaahas, olen samaa mieltä että Malfoylla ja herra Fontrelilla ei todellakaan ole kovin erikoinen taiteellinen näkemys, Mortal sanoi hymähtäen katsoessaan Draken ja Wolfyn piirtämiä kuvia toisistaan.
    -Ilmeisesti neiti McCallum ei osaa pitää salaisuuksia… Peto virnisti Prudencelle joka punastui.
    -Minä tuota… En osaa koskaan sanoa ei…, Prudence sanoi ja tajusi vasta sitten mitä olikaan sanonut. -Siis… niinkuin… minä…, Prudence punastui.
    -Todella mielenkiintoista, olette varmasti kovin suosittu… Poikien keskuudessa, Mortal sanoi ja hänen oli pakko pidellä naurunpyrskähdyksen sisällään ja esittää vakavaa.
Wolfy virnisti Prudencelle joka näytti pojalle kieltä ja alkoi mököttää.
    -No niin sitten seuraavaksi…, Mortal sanoi ja tirkisteli paperia hieman lähempää. –Jälleen Adagio Fontrel saa kuulla nimestään kommentteja. Ja herra Malfoyta sanotaan jälleen naiseksi… Todella mukavaa, professori Peto naurahti ja luki eteenpäin.
    -Kiitoksia… En tiennytkään että kannatte näin kovasti huolta työni stressaavuudesta, Mortal sanoi ja vilkasi Drakeen ja Sunnevaan, jotka tuijottivat maahan nolostuneuina.
    -Ja nämä fletkumadot… Täytyy sanoa että olen samaa mieltä muiden kanssa. Herra Malfoylle tosiaan sopisi muutama fletkumato, Mortal sanoi ja hymyili ivallisesti kaikille neljälle.
    -Ja huomaan että neiti Sudenvarjo ei osaa arvostaa herra Fontrelin älynlahjoja. ”Ei Wolfylla ole mitään millä miettiä”? Mortal katsoi kysyvästi Sunnevaan.
    -Niin no tuota… minä öh…, Sunneva mongersi nolostuneena Wolfyn tuijottaessa tyttöä vihaisena.
    -Niin ja neiti McCallumin mielestä ainakin herra Fontrelilla on enemmän älyä kuin herra Malfoylla, Mortal naureskeli itsekseen.
    -No se on kyllä ihan totta, joskaan en sanoisi kumpaakaan noista älykkäikisi, Prudence sanoi ja oli tipahtaa tuoliltaan Wolfyn tönäistyä häntä.
    -Ai jai herra Fontrel pitää kätensä vain ihan kiltisti kurissa, professori Peto sanoi jälleen ivaa äänessään.
    -Sitten, ”olemme kakikki himojemme ja halujemme kohteita”. Ilmeisesti te pojat ette ole ihan samaa mieltä, mutta neiti McCallum taas ajattelee toisin… Tuohon en edes halua tietää teidän selityksiänne, Peto naurahti möreästi ja jatkoi armottomasti.
    -”Noidilla on paljon pakkomielteitä…” Aivan… Olen ihan samaa mieltä kanssanne, Peto naurahti ja vilkaisi ymmärtäväisesti Wolfyyn ja Drakeen jotka myös naurahtivat. Sunneva ja Prudence kihisivät kiukusta ja mulkoilivat kaikkia paikalla olijoita vihaisesti.
    -Heh, Mortal naurahti. -Täällä on näköjään Wolfyn nimi ympyröity sydämillä, Mortal naurahti ja vilkaisi Prudenceen.
Prudence punastui ja Wolfy taisteli jälleen pitääkseen hivelyyn halukkaat kätensä kurissa.
    -Herra Malfoy ilmeisesti arvostaa rahaa ja valtaa, mutta olen ymmärtävinäni neiti Sudenvarjon tekstinsävystä, ettei tämä ole samaa mieltä. Hän aikoo muistaa kyseisen mielipiteen ja herra Fontrel toivoo että neiti Sudenvarjolla on pitkä muisti? Professori Peto katsoi kysyvänä Wolfya.
    -Sunnevalla on paljon muistettavaa jos aikoo muistaa kaikki Draken hölmöilyt, Wolfy sanoi ja virnisti Sunnevalle.
    -Wolfy sekoilee omiaan, Drake sanoi Sunnevalle, mutta tyttö vain tuhahti kiukkuisesti pojalle.
    -Herra Malfoy on iloinen saadessaan tietää olevansa normaali kun kerran himoitsee nuoria noitia, professori Peto sanoi Drakelle. –Erittäin mielenkiintoista… Herra Fontrel pahoittelee ettei pääse toteuttamaan himojaa heti ja käskee herra Malfoyn unohtaa haaveet omasta noidasta…
    -Ainakin tämän jälkeen Draken mahdollisuudet ovat kovasti vähissä, Wolfy sanoi ja virnisti Drakelle.
    -Sitten seuraakin romanttinen ote Alice Pooperista (jolla on herra Fontrelin mielestä kiva nimi), mutta mitä ilmeisemmin herrat ovat riidelleet siitä, että kuvaako teksti osuvammin neiti Sudenvarjoa vai neiti McCallumia. Olen neiti Sudenvarjon kanssa kerrankin samaa mieltä, en halua edes tietää vastausta neiti McCallumin ”anteeksi mitä?!?” kysymykseen…
Wolfy vaihtoi väriä eikä Sunneva voinut olla virnistämättä hänelle, mutta virnistys vaihtui irvistyksesi kun Prudence tökkäisi ystäväänsä jälleen kylkeen.
    -No mutta herra Malfoy! Professori Peto sanoi kiukkuisena. –Tehän olette leimanneet mitä ilmeisemmin neiti Sudenvarjon ”kevytkenkäiseksi”…
Sunneva mulkaisi Drakea hurjistunut ilme kasvoillaan ja Drake siirtyi tytöstä aavistuksen verran kauemmaksi.
    -Se oli vain vitsi…, Drake yritti selittää.
    -Niin varmasti, professori Peto sanoi kuivakkaasti. –Ja mitä ilmeisemmin arvon neidit epäilevät herra Fontrelin lukutaitoa ja kostouhkaus on jälleen ilmassa.
Tytöt virnistivät Wolfylle.
    -Onnetonta ristinollaa, herra Fontrel, professori Peto sanoi. -Enkä halua todellakaan tulla kuuntelemaan kun te keskustellette neiti Sudenvarjon kanssa ”vakavasti”…
Sunneva sävähti ja siirtyi lähemmäs Drakea, mutta poika siirtyi kauemmas Sunnevasta.
    -Ilmeisesti herra Fontrel ei myöskään kiinnitä huomiota tunneillani huomiota opetukseen, koska on tarkkaillut neiti McCallumin avonaista kaula-aukkoa. Neiti McCallum, suosittelen pienempää kaula-aukkoa…
    -Minä en päätä koulupukujen kaula-aukon suuruudetsa, se on kait teidän professoreiden homma… Prudence vastasi kipakasti Pedolle joka virnisti ja jatkoi lukemista.
    -Minä tiedän…, Mortal naurahti.
Sunneva ja Prudence katsoivat järkyttyneinä toisiinsa.
    -Ja jälleen tappouhkauksia, ilmeisesti Fontrel on huomannut että jästeillä ei ole samoja mahdollisuuksia itsehillintään… Ja jostakin kumman syystä neiti McCallum ei ole samaa mieltä mutta se ei huoleta herra Fontrelia, Peto naurahti ja piti katseensa tiukasti kirjassa.
    -Samoin herra Fontrel on huomamnnut että jästiti ovat himojensa ja halujensa vietävissä. Mutta neiti Sudenvarjo ei ole huomannut samaa, toisin kaikki muuta väittävät tämän olevan totta, ilmeisesti ainakin neiti Sudenvarjon kohdalla, Peto naurahti jälleen ja katsoi Sunnevaan, joka olisi halunnut vajota maan alle.
    -Jaahas… Herra Malfoy siis haluaa kaasuttaa kaikki jästit… Sepä mukavaa, huomaan että muut eivät ole ihan samaa mieltä, mutta menkäämme eteenpäin.
    -Hmmm… Herra Malfoy on sitten materialisti… En ihmettele. Sitten seuraakin 10 yleisintä keinoa hillitä himota ja hallita halut… Ilmeisesti Herra Fontrel ja neiti Sudenvarjo ovat kokeilleet näistä muutamia mutta ne eivät ole onnistuneet. Ja tämän vuoksi neiti McCallumia kehoitetaan pysymään kaukana herra Fontrelista. Erittäin mielenkiintoista, Peto virnisti ja jatkoi lukeimsta.
    -Herra Mafoyn haluihin en edes halua kuulla kommentteja, Peto murahti ja jatkoi. -Mielenkiintoista, todellakin herra Fontrel, Peto naurahti jälleen ja käänsi sivua.
    -Ja jälleen olen samaa mieltä neiti Sudenvarjon kanssa, minäkään en halua tietää loppumus himotuksen kokeilusta mitään! Peto sanoi ja vilkasi Wolfyyn. Poika virnisti Pedolle.
    -No kuten siihenkin kirjioitin, parempi niin, Wolfy naurahti.
    -Sitten, ihastuttava kertomus neiti Sudevarjo, en halua edes tietää mistä tiedätte että herra Fontrel olisi parempi kuin kynttilä. Ja sitten herrat Fontrel ja Mafoy, en tiennytkään että pidätte toisitanne sillä tavalla, Peto naurahti jälleen ivallisesti.
    -Onpas suloinen sydän, herra Malfoy, Peto sanoi Drakelle joka katsoi vain lattiaan ja yritti vältellä Sunnevan katsetta.
    -Mutta kuten neiti McCallum ja herra Fontrel huomauttavat, kovin imelää. Ja Herra Fontrel ei voi ilmeisesti saavuttaa kunnioitusta, ainakaan neiti Sudenvarjon mielestä?
    -No ei tuollainen tyyppi voi olla kovin kunnioitettava, Sunneva sanoi ja ähkäisi Prudencen potkaistua tätä jalkaan.
    -Herra Malfoyta haukutaan sairaaksi, ja sitten syntyy jonkinlainen tappelu… Ilmeisesti herra Malfoy solvaa neiti McCallumia ja herra Fontrel ei pidä siitä. Kuinka mukavaa, Mortal sanoi jälleen kuivakkasti. –No herra Fontreliahan sanotaan ilmeisesti myös dominoivaksi ja suojelunhaluiseksi.
    -Minä tiedän, Prudence sanoi unelmoivalla äänellään.
    -Imelää…, Sunneva sihahti ystävälleen ja sai palkakseen kiukkuiset mulkaisut professori Pedolta, Prudencelta ja Wolfylta.
    -Jaahas… Herra Malfoyn mielen valtaavat törkeät asiat, mikä ei ole herra Fontrelin mielestä yllätys. Eikä kyllä minunkaan mielestäni, näiden kirjoitusten perusteella ainakaan. Mutta ilmeisesti tästä asiasta vielä puhutaan herra Malfoyn kanssa, joka on siihen heti valmis, professori Peto jatkoi ja nosti katsettaan kirjasta ja vilkaisi Sunnevaa ja Drakea jotka eivät vilkaiseetkaan toisiaan.
    -Tämäpä käy mielenkiintoiseksi, professori Peto sanoi. –Tämä kyvyttömyyskeskustelu… Saamaton herra Malfoy ja kyvytön herra Fontrel?
Drake ja Wolfy mulkoilivat toisiaan ja Sunneva ja Prudence virnistelivät keskenään.
    -Ilmeisesti jo aiemmin mainitsemani suosio on kohonnut neiti McCallumin päähän, sillä hän on valmis kokeilemaan herra Fontrelin kyvyttömyys-huhun paikkansa pitävyyttä, professori Peto katsoi Wolfyyn ja Prudenceen tiukasti. –Suosittelen, että käytte keskustelemassa matami Hentovalkoisen kanssa mahdollisista jälkiseuraamuksista… Ja neiti Sudenvarjo, siinä ei ole mitään nauramista!
Sunnevan hartiat hytkyivät äänettömästä naurusta ja sekä Wolfy että Prudence olivat punastuneet varsin railakkaasti.
    -Naurettavia uhkauksia esiintyy jälleen ja neiti McCallum on sitä mieltä, että herra Malfoysta tulee rikollinen. Teistä sitten mitä ilmeisemmin tulee ruumis, neiti McCallum, mutta ehkä herra Fontrel on tuleva elvyttäjä…
Sunnevan hartiat jatkoivat jälleen hytkymistään, mutta hän vaikeni nopeasti kun Drake potkaisi häntä pöydän alla. Jälleen vaihdettiin muutamia kiukkuisia katseita.
-Herra Fontrel ei nähtävästi arvosta kovinkaan paljon tätä kirjaa eikä hänen taiteellinen lahjakkuutensa ole parantunut lainkaan sitten alkusivujen, professori Peto analysoi.
-Sukunimi keskustelu on varsin värikäs, mutta Prudence Fontrel kyllä soinnahtaa somasti, professori Peto virnisti punastuneelle tytölle. –Sen sijaan neiti Sudenvarjolle suosittelen nimenvaihtoa… Tai parinvaihtoa…
Drake ja Sunneva tuijottivat murhaavasti professori Petoa, joka ei ollut siitä moksiskaan.
-Noniin… Lukitsen teidät tänne pariksi tunniksi keskustelemaan aiheesta, professori Peto sanoi tyynenrauhallisesti. –Itse en todellakaan aio jäädä kuuntelemaan möykkäämistänne, mutta toivon, että saatte asianne selvitettyä.
Sen sanottuaan professori Mortal Peto poistui luokasta ja lukitsi oven väkevällä loitsulla. Nelikko oli kuulevinaan oven ulkopuolelta hillitöntä naurua.

Kolmikko nousi ylös paikaltaan ja he lähtivät yhdessä suunnistamaan kohti professori Henry Hurmion luokkaa. Matkalla Prudence näki Wolfyn, mutta varoi visusti kiinnittämästä poikaan mitään huomiota.
    -Ihanata ihanata!! Kuinka ihanata että kaikki ovat taas koolla! Professori Hurmio hehkutti oppilaiden saavuttua paikalle. –Eikös tänään olekin NIIIN ihana aamu! Uskokaa tai älkää, mutta minä kuulin jo lintujenkin laulavan! Kevät on siis tulossa ja keväällä luontokin puhkeaa kukkaan ja me voimme unohtaa kaikki estomme!
Professori Hurmio liihotteli ympäri luokkaa pinkin värinen viitta yllään ja pysähtyi halailemaan oppilaita ja erityisen kauan hän viivähti vaivaantuneen Joshua Gragerin luona.
    -Mutta mutta, Prudence ihanaiseni, professori Hurmio sanoi päästyään hänen kohdalleen. –Missä neiti Sudenvarjo on? Hänellä ei olisi kauheasti varaa olla pois, sillä hänen ääntämyksessään olisi vielä hiukan hiomisen varaa… Ja emmehän me kukaan voida olla täällä ilman hänen hehkeää olemustaan!!
    -Öh…, Prudence aloitti ja vilkaisi murhaavasti Joshuaan joka aikoi avata suunsa. –Sunnevalle kävi pieni onnettomuus ja hän on nyt matami Hentovalkoisen hoivissa…
    -Ikävätä ikävätä!! Professori Hurmio sanoi ja vuodatti suuria kyyneleitä. –Toivottavasti hän on pian keskuudessamme…
    -Krhm… Eiköhän, Prudence sanoi Hurnion rientäessä halaamaan tyttöä kyyneleet silmissään.

-Matami Hentovalkoinen, ihan totta olen ihan kunnossa… Minun pitää päästä tunneille, Sunneva marmatti matamille tämän kokeillessa tytön pulssia.
    -Voi voi… Kukaan ei koskaan viihdy minun luonani…, Hentovalkoinen sanoi surullisesti ja päästi Sunnevan hieman jaloittelemaan.
    -Voi että, kyllä sinä huomenna voit lähteä mutta ei vielä tänään. Noille jalkojesi mustelmille pitää tehdä jotain, matami naurahti ja alkoi tehdä jonkinlaista yrttiseosta.
    -Kiitos, Sunneva sopersi Matamin hinkatesa kipeisiin jalkoihin ainetta jota Sunneva ei olisi vapaaehtoisesti laittanut edes Aragakselle.
    -No niin ja nyt takasin sänkyyn siitä, kultaseni. Emmehän halua että vilustut kun sinulle ei ole muuta päälläsi kuin pikkupikku paitanen, matami lauleskeli ja peitteli Sunnevan päästä varpaisiin niin ettei tämän pystynyt kunnolla liikkumaan.
    -Sinulle on vieraitakin, MatamiHentovlakoinen lirkutti ja päästi Prudencen sisään.
    -PRUE! Oletko sinä kunnossa! Sunneva huudahti ja nousi halaamaan ystäväänsä.
    -Olen ihan okei… Entäs sinä? Näytat kaamealta, Prudence naurahti väkinäisesti.
    -No tässähän tämä… Naamassa ei ole ainakaan mitään jälkiä ja Hentovalkoinen on onnistunut häivyttämään melkein kaikki mustelmat muualta, Sunneva jutteli ja näytteli jalkojaan Prudencelle.
    -Kuule Sunneva… Minä…
    -Ei sinun tarvitse sanoa mitään, ei se ollut sinun syysi, Sunneva sanoi.
    -Kyllä, se oli minun syyni, minun ei olisi koskaan pitänyt kertoa kenellekään, Prudence huokaisi ja tuijotti ruhjottua ystäväänsä.
    -Sinä teit ihan oikein… Onko Joshua muuten kunnossa? Sunneva muisti.
    -Joshua… Ai on tottakai, et nähnytkään miten hän hakkasi Aragaksen päätä seinään. Se oli erittäin nautittava näky. Ja älä kerro Joshualle mutta hän näytti aika hyvältä hakatessaaan Aragasta, Prudencen naurahti ja molemmat tytöt alkoivat kikattaa hillittömästi.
    -Jee, kiitti Prue! Kuuli ovelta ääni ja hymyilevä Joshua liittyi seuraan. -Mitenkäs meidän oma pikku potilas voi?
    -Ihan hyvin… Ja hei Josh… Kiitos, Sunneva huokaisi.
    -Niin Josh, emme tiedä mitä olisimme tehneet ilman sinua, Prudence sanoi ja moiskautti suukon pojan poskelle.
    -Hei camoon, jos en olis musta nii te näkisitte ku mä punastun, Joshua naurahti ja istuutui Sunnevan sängylle. -No kuin kauan ne aikoo viel rääkkää sua tääl?
    -Pääsen varmaankin jo huomenna pois, Sunneva naurahti ja lisäsi. –Mutta älkää kertoko Drakelle.
Nähdessään pojan kävelevän kolmikkoa kohti.
    -Ohops, meille tulikin äkkiä kiire… Eikö tullutkin Joshua? Prudence huudahti nähtyään Draken.
    -Joo mieletön häsis! Johasua huudahti ja pomppasi sängyltä ylös.
Prudence törmäsi Drakeen tämän tullessa Sunnevan sänkyä kohti.
    -Tuota… Älä sitten liiku yksin, Drake ärähti vihaisesti ja suunnisti kulkunsa jälleen Sunnevan luokse.
    -Hetkonen…, Prudence ihmetteli ääneen Draken mentyä.
    -No joo, mä veikkaan et Sunneva on kertonu Drakelle, Joshua sanoi.
    -Mutta Drake kertoo Wolfylle ja…
    -Tai sit ei, Joshua rauhoitteli ja he poistuivat.

Prudence ja Joshua suunnistivat seuraavalle tunnille yhdessä, sillä Prudence ei tosiaan halunnut liikkua yksin. Matkallaan he kuitenkin törmäsivät Wolfyyn eikä Prudence pystynyt kiertämään poikaa mitenkään.
    -Jätä meidät kahden, Wolfy murahti Joshualle joka vilkaisi kysyvästi Prudenceen.
Pienen harkinnan jälkeen Prudence nyökkäsi pienesti Joshualle, joka jatkoi matkaansa professori Hans Huuhkajan luokkaan.
    -Mitä asiaa? Prudence kysyi töykeään sävyyn Joshuan mentyä.
Wolfy ei sanonut mitään vaan ojensi pitelemänsä pussukan Prudencelle ja vältteli katsomasta tyttöä suoraan silmiin. Prudence otti pussin häkeltyneenä vastaan, kurkisti sen sisälle ja hihkaisi ihastuneena.
    -Voi Wolfy, Prudence sanoi hymyillen. –Se on ihana!
Prudence otti Wolfyn pään käsiensä väliin ja suuteli miltei säikähtänyttä poikaa.
    -Pidätkö siitä ihan todella? Wolfy kysyi pikkupoikamaisen arasti.
    -Tottakai, Prudence sanoi ja nosti pussukassa olleen pehmopupun syliinsä ja painautui lähemmäs Wolfya. –Valintasi oli kerrassaan loistava…
Wolfy punastui ja kietoi kätensä tytön ympärille. Poika itseasiassa inhosi riitelyä, sillä sehän tiesi sitä, ettei hän voinut pitää Prudencea lähellään. Prudence suukotti Wolfya vielä muutaman kerran ja sitten hänen täytyi lähteä professori Huuhkajan animagia-tunnille. Tunnilla hän piteli Wolfyn antamaa pupua sylissään ja pohti asiaa. Poika ei itseasiassa ollut pyytänyt Prudencelta anteeksi, mutta ehkä se oli pehmopupun tehtävä. Anteeksipyyntö oli mitä ilmeisemmin liian iso pala karskinoloiselle Wolfylle.
    -No mutta neiti McCallum, professori Huuhkajan ääni havahdutti Prudencen ajatuksistaan. –Tuota tahtia kuristatte pehmolelunne…
Prundence punastui nähdessään koko luokan, professorin kera, virnuilemassa hänelle.
    -Missäs neiti Sudenvarjo on? Professori Huuhkaja kysyi huomattuaan Sunnevan olevan poissa.
Prudence selitti sen saman virren, jonka hän oli muillekin professoreille selittänyt ja lupasi viedä terveiset perille.
    -No niin… Ja tänään tutustumme eläinten psyykeeseen, professori Huuhkaja aloitti. –Jollette ymmärrä valitsemanne eläimen ajattelutapaa, niin lähtökohtanne animaagiksi ryhtymiselle on huono. Kun muuntaudutte eläimen hahmoon, sen ajattelutapa alkaa vallata omaanne. Tämä vaatii vahvaa mielenlujuutta, sillä mitä pidempään te olette kyseisen eläimen hahmossa, sen vaarallisemmaksi ja vaikeammaksi se käy. Voi jopa olla ettette halua enää muuntautua ihmiseksi lainkaan…
Loppuja ei Prudence enää kuunnellut sillä hän keskittyi ajattelemaan komeaa Wolfy Fontrelia ja puristi pehmolelupupua sylissään.

Drake lähestyi Sunnevaa hymyillen.
    -Hei…, Drake sanoi ja istuutui Sunnevan jalkopäähän.
    -Hei…, Sunneva vastasi ja hymyili hyvännäköiselle pojalle.
    -Kuinka kauan joudut vielä olemaan täällä? Drake kysyi huolissaan.
    -Voi en tiedä… Voi olla että kauankin…, Sunneva sanoi vakavana ja matami Hentovalkoinen, joka oli kuullut keskustelun naurahti itsekseen ja poistui hieman kauemmas.
    -Minullahan oli sinulle jotain... Kävimme eilen Wolfyn kanssa Tulikanjonissa. Tiedän, emme olisi saaneet mennä ilman lupaa sinne mutta onneksi meillä on Wolfyn viitta, Drake virnisti ja ojensi painavan paketin Sunnevalle.
    -Mitä siinä on? Sunneva kysyi ja piteli pakettia kuin ainoaa aarrettaan.
    -Avaa se niin näet, Drake vastasi ja naurahti.
    -Jos tämä on taas jokin itsehillintähömppä, niin heitän sen päin naamaasi, Sunneva sanoi ja avasi paketin.
    -Kuinka kurittaa kovistelijaansa: Kaarlo Kuristaja, Sunneva luki. –Tämähän saattaa olla jopa käytännöllinen, Sunneva naurahti ja antoi pusun Drakelle.
    -Ai niin ja eihän potilaan luokse voi tulla ilman jotain hyvää, Drake sanoi ja kaivoi taskustaan muutaman suklaasammmakon ja Bertien jokamaun rakeita.
    -Voi että, minusta tuntuu kuin minua lahjottaisiin… Sunneva naurahti. –Mutta miten sinä tiesit jo eilen että mitä minulle tulee käymään.
    -No en minä tiennytkään. Poikkesimme Tulikanjonissa sitten kun oli käynyt sinun luonasi.
    -Mutta eihän mikään kauppa ole auki siihen aikaan.
    -On yksi kauppa. Andersin tavarapuoti, sieltä löytyy mitä vain, Drake naurahti ja heitti yhden karamellin suuhunsa.
Hän alkoi yskiä ja kakoa ja kaatoi Sunnevan vesikannusta vettä itsellen naama punaisena.
    -Se taisi olla pippuri? Sunneva sanoi myötätuntoisesti.
    -Joo, se oli pippuri, Drake sanoi ja köhi vielä hetken.
    -Eikö sinun pitäisi olla tunneila? Sunneva kysyi.
    -Pitäisi, mutta en nyt jaksa mennä…, Drake sanoi Sunnevalle ja suuteli tätä hellästi.
Sunneva nojautui vasten pojan vahvoja käsivarsia nauttien suudelmasta.
    -No niin lapset, nyt riittää, kuului matami Hentovalkoisen hilpeä ääni ja tämä ajoi Draken ulos kuuntelematta yhtään vastalauseita.
    -Nyt sinun pitää hieman levähtää ja sitten tuonkin sinulle ruoan, matami Hentovalkoinen naurahti ja lähti lanteet keinuen kävellemään poispäin Sunnevasta.
Sunneva otti makeispussin kätensä ja alkoi syödä jokamaun rakeita lukien samalla uuttaa kirjaansa. Täällä maailmassa on todella outoja kirjoja, Sunneva ehti ajatella ennen kuin nukahti.

Sunneva käveli kohti pöllölää kun hän tunsi käden harteillaan. Sunneva kääntyi ja näki edesssään Aragaksen.
    -Aragas! Tyttö huudahti kauhuissaan.
    -Minä itse, poika sanoi ja tuijotti hymyillen Sunnevaa.
    -Mitä sinä haluat? Sunneva kysyi ja perääntyi.
    -Eikö tuo ollut hieman epäkohteliasta? Aragas naurahti ivallisesti ja kosketti Sunnevan kasvoja.
    -Näpit irti Aragas, minä en pelkää sinua!
    -Oi, ehkä sinun kannattaisi, Aragas naurahti ja tarttui tyttöä hiuksista. –Olisit juuri sopiva jälkiruoka, mutta sitä ennen saat auttaa minua hankkimaan pääruokani…
    -Minä en auta sinua koskaan! Sunneva kirahti ja yritti riistäytyä Aragaksen otteesta.
    -Olet aika pisteliäs, ehkä voin hyödyntää sitä myöhemmin, nyt sinun on tarkoitus vain olla varoitus Prudencelle, Aragas naurahti ja suuteli Sunnevaa.
    -Mitä sinä oikein teet minulle? Suneva kysyi peloissaan.
    -Luulin ettet pelkää minua…, Aragas naurahti ja tönäisi Sunnevan maahan kovakouraisesti.
    -Senkin idiootti! Oletko tullut hulluksi…? Sunneva kiljaisi vihaisena tömähdyttyään maahan Aragas päällään.
    -Jeesh…, Aragas örisi ja väänsi pyristelevän Sunnevan ranteita ilkeästi. – Tästähän voi tulla hauskaa… Pyristely vain lisää nautintoa.
    -Senkin taliaivoinen ylisuuri himokas hamsteri-hirviö, päästä limaiset kourasi irti!! Kosketuksesi saa minut oksentamaan, Sunneva potkaisi jalallaan kipeästi Aragasta nivusiin.
Se tehosi ja sai Aragaksen löyhentämään otettaan tarpeeksi että Sunneva pääsi pyörähtämään kauemmas.
    -Vai niin, ei tosi mies kelpaa neidille, Aragas sanoi silmät raivosta kiiluen ja alkoi potkia maassa makaavaa Sunnevaa. -Tekisi mieleni vääntää niskasi nurin senkin ällöttävä noita-akka.
    -Sinulla on jokin pahasti vinossa ja sitäpaitsi minähän olen noita! Sunneva yritti huutaa mutta potkut sattuivat todella paljon ja lopputulos oli itkuinen rääkyminen.
Hopeanmusta nuoli singahti ilman halki ja osui suoraan hurjistuneen pojan kimppuun.
    -Mikä se on? Mitä olet tehnyt minulle! Aragas karjui ja yritti huitoa näkymätöntä ja valon nopeudella vipeltävää täystuhoa joka puri punaisia jälkiä eri puolille vartaloa ja lopulta jäi roikkumaan hampaillaan siihen kaikista kipeimpään kohtaan. Aragas karjaisi kuin pistetty lohikäärme.
    -Killeri! Sunneva huokaisi ja yritti laahautua kauemmaksi mutta kivut kyljessä olivat liian suuret liikkumiseen.

Prudence kirjoitti raivostuneita kommentteja takaisin sekä Drakelle että Wolfylle. Aikaa kului, mutta Sunnevaa ei näkynyt missään. Ei pöllölässä voi niin kauaa mennä…, Prudence ajatteli huolestuneena ja tuijotti tyttöjen makuuhuoneen ovea odottaen jatkuvasti Sunnevan astuvan sisään. Lopulta Prudence nousi sängyltään ja vaelsi levottomana edestakaisin makuuhuoneessa. Ei kai Sunnevalle ole sattunut mitään… Ei. Eihän pöllölään edes ole pitkä matka… Hän on tietysti törmännyt Drakeen ja ne ällötykset kuhertelevat jossakin… Ei. Sunneva ja Drake riitelivät juuri. Entä jos…, Prudencen ajatukset harhailivat levottomina. Lopulta hän päätti kerätä kaiken rohkeutensa ja lähteä Sunnevan perään pöllölään. Hän pälyili pelokkaasti ympärilleen ja toivoi sydämensä jyskytyksen hiljenevän. Lopulta hän löysi Sunnevan.
    -ARAGAS! Prudence kiljaisi.
Näky oli hirvittävä. Aragas hakkasi heikosti vastustelevaa Sunnevaa nostaen tämän välillä ilmaan vain paiskatakseen tytön takaisin lattiaan. Nopeasti Prudence pani merkille myös sen, ettei Sunnevan kasvoissa ollut lainkaan pahoinpitelyn jälkiä, itkettyneitä silmiä lukuunottamatta.
Aragas kääntyi virnistäen Prudenceen päin.
    -No mutta kukas se siellä? Aragas sanoi ja paiskasi Sunnevan vatakkaiseen seinään. –Et kai ole järkyttynyt? Minä taisin kyllä varoittaa sinua…
    -Aragas! Lopeta! Prudence pyysi kun Aragas potkaisi nääntynyttä Sunnevaa kylkeen.
    -Miksi? Haluan, että viestini menee perille kunnolla…
    -Meni jo!! Prudence kirahti.
    -Menikö? Aragas kysyi kulmiaan kohottaen.
    -Meni, Prudence sanoi hiljaa. –Mitä sinä haluat? Minä suostun mihin hyvänsä kunhan jätät Sunnevan rauhaan…
    -Prue, Sunneva sanoi voipuneella ja tuskin kuuluvalla äänellä. -Ei…
    -Hiljaa! Aragas ärähti Sunnevalle ja tehosti käskyään napakalla potkulla. –Siis mihin hyvänsä?
Prudence oli hetken hiljaa ja nielaisi kuuluvasti ja nyökkäsi Aragakselle, joka jätti Sunnevan makaamaan maahan mennäkseen Prudencen luo. Poika kietoi kätensä Prudencen ympärille ja hänen kätensä livahti Prudencen koulupuvun avoimesta kaula-aukosta sisään.
    -Tätä minä olen odottanut…, Aragas mumisi.
Prudence värisi kauhusta, mutta hän ei uskaltanut liikahtaakaan Aragaksen hyväillessä tätä.
    -MITÄ HITTOO?? Kuului tuttuakin tutumpi ääni.
Prudence ei ehtinyt edes kunnolla tajuta mitä tapahtui kun raivostunut Joshua hyökkäsi yllättyneen Aragaksen kimppuun. Joshua potki, puri, repi ja raastoi Aragasta sydämensä kyllyydestä.
    -Mä arvasin tän!! Joshua karjui Aragakselle. –Sun kaltaselt tyypilt on turha oottaakaan mitään muuta!
Joshua tehosti sanojaan hakkaamalla Aragaksen päätä seinään. Ja ennen kuin Aragas edes tajusi vastustella, hänen silmissään pimeni.
    -Joshua…, Prudence sanoi ääni väristen. –Että sinä… Miten…
    -Mä arvasin et jotain on sattunu! Joshua puuskutti hengästyneenä. -Meidän pitää viedä Sunneva äkkii Hentovalkosen luo…
    -Joo, selvä… Auta minua kantamaan Sunneva…
    -Ootsä varma et sul on kaikki ihan ok? Joshua kysyi huolissaan ja nosti Sunnevan syliinsä (horjahdellen).
    -Ei minulla ole mitään hätää, mutta Josh… Tästä ei saa kertoa kellekään! Etenkään Wolfylle tai Drakelle, ei kenellekään! Prudence vannotti Joshuaa.
    -Mut mä en tajuu, miks ei? Aragas erotettas ja sä pääsisit siitä eroon kerta heitolla.
    -EI! Prudence huudahti.
    -Etsä haluu päästä siitä eroon? Joshua kysyi ja nosti toista kulmaansa.
    -Tottakai haluan, mutta en voi kertoa kellekään, kerroin jo Wolfylle ja tässä tulos… Aragas… Aragas on hyvin vaarallinen, minä pärjään, pysyttelen vain kaukana hänestä.
    -Ai niinku tänäänki vai? Joshua sanoi ärtyneenä.
    -Josh, kiltti… Älä kerro kellekään. Sunneva kaatui pöllölän rappusissa… Onko selvä! Prudence sanoi kiukkuisesti ja Sunneva vietiin Hentovalkoisen huostaan.
    -Voi hyvänen aika, mitä ihmettä on tapahtunut!? Hentovalkoinen huusi kauhuissaan ja toi liikutettavat paarit ja nosti uikuttavan Sunnevan niille.
    -Me… Sunneva kaatui rappusissa kun hän oli menossa pöllölään.
    -Voi voi, olen aina sanonut että ne rappuset ovat vaaralliset mutta kuunteleeko kukaan minua? Ei tietenkään olenhan vain hoitaja enkä opettaja, Hentovalkoinen paasasi ja vei Sunnevan sairashuoneeseen sermin taakse.
    -Minusta tuntuu että tässä on nyt jotain muutakin… Ei kukaan loukkaannnu näin pahoin ihan vain tippumalla portaista, Hentovalkoinen sanoi ja tarkasteli Sunnevaa sermin takana.
    -En tiedä mitä tapahtui tarkalleen, tulimme paikalle kun Sunneva makasi maassa rappusten juuressa, Prudence sanoi hiljaa.
    -No hyvä on, uskon sinua. Nyt on potilaan saatava unta, ja mene sinäkin nukkumaan, kellohan on jo ties mitä, Hentovalkoinen marmatti ja heitti Prudenen ja Joshuan ulos sairaalasiivestä.
    -No niin, nyt me mennään nukkuun ja huomenna sä kerrot Wolfylle, Joshua sanoi ja katsoi tyttöä silmiin.
    -EI! Minä sanoin että ei, etkö sinä ymmärrä! Aragas on uhannut tappaa sinut ja Marvinin ja hakata Sunnevan. Ja kaikki minun takiani! Minä kestän kyllä mutta teille ei saa tapahtua mitään. Ymmärrätkö?
    -Ootsä ihan tosissas? Joshua kauhistui itkevän Prudencen vuodatusta.
    -Tottakai olen…, Prudence sanoi hieman rauhoituttuaan.
    -No mut…, Joshua ei ehtinyt sanomaan enempää.
    -Prue… Mitä sinä teet ulkona pimeällä? Wolfy kysyi.
    -Tuota Sunneva kaatui ja…
Enempää Prudence ei kerennyt sanoa kun Drake oli hyökännyt hänen kimppuunsa.
    -Mitä? Mitä Sunnevalle on käynyt?
    -Sunneva kaatui rappusissa ja on sairaalasiivessä, Prudence sanoi luoden katseensa maahan.
    -Tuota… Minun pitää mennä, Drake huudahti ja häipyi.
    -Joo tota… Prue mäkin meen nukkuun, Wolfy varmaan saattaa sut sit Toveruuden Torniin, eikö niin Wolfy! Joshua sanoi äänenpainolla, joka ei sietänyt vastaväitteitä.
    -Tottakai… Wolfy sanoi ihmeissään ja Joshua hävisi.
Prudence vältteli Wolfyn katsetta ja yritti käyttäytyä niin kuin ei mitään pahempaa olisikaan tapahtunut.
    -Kaatuiko Sunneva pahastikin? Wolfy kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
    -Ei… kai…, Prudence vastasi. Häntä inhotti valehdella Wolfylle ja toivoi, että poika vaihtaisi puheenaihetta.
    -Miten sinä voit? Wolfy kysyi ja siirtyi varoen lähemmäs Prudencea.
Tyttö värähti hiukan, vaikka koitti selittää itselleen ettei Wolfya tarvinnut pelätä.
    -Ihan hyvin, Prudence sanoi väsyneesti. –Kyllä tämä tästä…
    -Hienoa…,Wolfy sanoi hymyillen ja veti Prudencen syliinsä.
Tyttö värähti jälleen tahtomattaan. Vaikka Wolfyn kädet tuntuivat turvallisilta hänen ympärillään, ei Prudence voinut silti täysin rentoutua. Wolfy silitteli Prudencen hiuksia kevyesti ja suuteli tätä varsin omistushaluisesti. Se oli Wolfylta virhe ja Prudencelle liikaa.
    -Anna olla! Prudence tiuskaisi ja riistäytyi irti Wolfysta.
    -Mikä nyt? Wolfy kysyi hiukan ärtyneenä.
    -Minua ei nyt vain huvita. Ei ole sellainen olo, Prudence sanoi ja käänsi selkänsä Wolfylle jatkaakseen matkaansa koulun sisätiloihin.
    -Prue! Minulle ei sanota, että ei huvita! Wolfy ärähti ja tarttui Prudencea käsivarresta. –Ainakaan ilman selitystä…
    -Selitystä!! Prudence räjähti. –Kaiken tämän jälkeen sinä vaadit vielä selitystä!
    -Minusta se on ihan kohtuullista, Wolfy sanoi tiukasti. –Me olemme olleet jo hiukan yli kuukauden yhdessä ja sinä olet yhä sulkeutunut ja itseesi vetäytynyt!
    -Sinäkin! Prudence parkaisi. –Eikö teille merkitse tytössä mikään muu kuin…
    -En minä sitä tark…, Wolfy yritti paikata väärää sanavalintaansa.
    -Etpä tietenkään! Prudence kivahti ja riuhtaisi käsivartensa irti Wolfyn otteesta. –Turha selittää, Wolfy! Tiedän tarkalleen mitä ajattelet! Ehkä se Draken kirja olisikin sopinut SINULLE paremmin kuin kenellekään muulle!
    -Mikä kirj… Ai, se? Öh…, Wolfy häkeltyi ja jos ei olisi ollut niin hämärää, Prudence olisi nähnyt pojan punastuvan.
    -Niin, Prudence sanoi merkitsevästi. –Juuri SE kirja! Mutta en todellakaan halua kuulla surkeita selityksiäsi!
Prudence lähti kiivain askelin koululle päin jättäen häkeltyneen Wolfyn seisomaan koulun pihalle.
    -Ai niin, Wolfy, Prudence kääntyi ja huusi vielä. –Toivon, että lopetat kaula-aukkoni tarkkailun! Se on sairasta!

    -Enkö pääsisi sisälle ihan vain tämän kerran? Drake aneli matami Hentovalkoiselta joka oli suojaavana muurina sairaalasiiven ja pojan välillä.
    -No tuota… Tämän kerran, mutta tästä ei sitten kerrota kenellekään. Ja olet ihan hiljaa, etkä järkytä Sunnevaa, matami Hentovalkoinen varoitti sormeaan heristämällä.
    -Selvä.
    -No hyvä, mene nyt sitten, Hentovalkoinen sanoi ja avasi oven niin että Drake mahtui pujahtamaan siitä sisälle.
    -Hei…
Sunneva kuuli sermin takaa ja Sunneva nojautui istumaan, hän ei halunnut että Drake näkisi kuinka suuret kivut hänellä oli.
    -Miten sinä voit…? Drake kysyi tultuaan Sunnevan sängyn vierelle.
    -Olosuhteisiin nähden ihan hyvin, Sunneva sanoi ja jätti mainitsematta että joka kerran kun hän hengitti tai puhui, kipu melkein tainnutti hänet.
    -Tipuit kuulemma rappusista? Drake kysyi epäillen.
    -Mitä… Ai niin joo… Niin taisin tehdä, Sunnneva huokaisi välttelevästi.
    -No onneksi Prudence löysi sinut… Drake sanoi ja vaikeni.
Hetken kiusallisen hiljasuuuden jälkeen Drake keräsi rohkeutensa.
    -Kuule, oletko ihan varma että putosit rappusia alas? En vain jotenkin osaa uskoa että olisit niin huolimaton… Oliko teillä kenties Prudencen kanssa riitaa? Tai Joshuan, jos se kapinen rakki on koskenutkaan sinuun niin…
    -Ei ei, ei se ollut Prue eikä Josh… Herran jumala Drake, mistä sinä oikein saat näitä ideoitasi? Prue… Luuletko todella että Prue olisi kykeneväinen tähähn, tai Josh? Sunneva ihmetteli.
    -Niin no… Mistä minä tiedän millaisia voimaihmisiä he ovat, Drake marmatti. –Mutta Sunneva, mitä tapahtui ihan oikeasti? Drake intti ja tarttui tyttöä kädestä.
    -Minä… minä… Se oli Araga…, Sunneva purskahti itkuun ja tarrautui Drakeen. -Se oli Aragas, hän piteli minua kiinni enkä voinut… Tunsin itseni niin voimattomaksi, nyt tiedän tarkalleen miltä Pruesta tuntui… Se oli kauheaa, hän heitti minut maahan ja alkoi potkia, jos Prue ei olisi tullut paikalle niin…
    -Tuliko Prue paikalle? Drake kysyi ihmeissään. –Miksei hän tehnyt mitään?
    -Kyllä hän tekikin ja jos Joshua ei olisi tullut paikalle niin en tiedä mitä Aragas olisi tehnyt Pruelle, Prue uhrautui minun vuokseni ja nyt, minä teen saman hänen vuokseen ja Marvinin ja Joshuan, et saa kertoa tästä kellekään, et koskaan. Etenkään Wolfylle!
    -No tuo nyt oli ihan tyhmää. Wolfy on ensimmäinen ihminen kelle kerron ja sitten hakkaamme sen paskan ja tapamme ja…
    -Ei Drake, et voi… Aragas on uhannut tappaa Joshuan ja Marvinin, minut hän jo hakkasi. Emme voi tehdä sitä.
    -Eli annetaan Prue hänelle ihan suosiolla ja jätetään rankaisematta sinun hakkaamisestasi? Sitäkö sinä yritätä sanoa? Drake ihmetteli.
    -Ei vaan pelastetaan Johuaa ja Marvin ja pidetään huoli ettei tällaista tapahdu enää koskaan. Lupaa minulle ettet kerro, kenellekkään!
    -Minä…
    -LUPAA! Sunneva huudahti ja tarrasi Drakea kädestä.
    -Hyvä on… Minä lupaan. Nyt minun on pakko mennä… Tulen taas huomenna, Drake sanoi ja suuteli Sunnevaaa otsalle.
    -Hyvää yötä.
    -Lupaa!
    -Minähän lupasin jo!
    -Lupaa uudestaan, Sunneva vaati.
    -Hyvä on minä vannon!
    -Kautta kiven ja kannon!
    -Kyllä!
    -Ja jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön!
    -Hyvä on, mörökölli vie jos kerron…

Joshua seurasi tyttöjä Sähäkän tunnille mutta Drake ja Wolfy menivät omille, edistyneemmille ihmisille tarkoitetuille tunneille kuten he itse sen niin hyvin ilmaisivat. Inkeri Sähäkkä katsoi heti ensimmäisenä Sunnevaan joka punastuneena käveli kohti ulkona sijaitsevaa latoa jossa tämän päiväinen opetus tapahtuisi.
    -No niin, mukavaa että te olette kaikki täällä tänään taas jälleen kerran, Inkeri Sähäkkä huokasi hieman tylsistyneenä ja otti jo tutuksi tulleen oppikirjan esille.
    -No niin muistatte varmasti kaikki kuinka kerroin teille ensimmäisellä tunnillanne yksisarvisista. Niin tuota noin… Nyt puhumme lisää näistä ihmeellsisitä eläimistä, tämä eläin on siis hyvin rauhallinen, joskin se jostain syystä tuntuu pitävän enemmän noidista kuin velhoista. Mutta kuitenkin. Hermostunut yksisarvinen saattaa puraista tuttuakin henkilöä. Mutta se miksi me palaamme nyt yksisarvisiin on se että teillä tulee ensivuonna heti ensimmäisllä tunneilla olemaan muutama yksisarvinen joita hoidatte, ja tietysti haluan että kaikki menee kunnolla. Yksisarviset saapuvat tänne heti ensimmäsenä koulupäivänä ja siksi toivonkin että te kaikki olette valmiit vastaan ottamaan ne. Yksisarviset hermostuvat kun niitä pidetään yksin joten tämän takia me hankimme hieman enemmän kuin yhden, me hankimme niitä viisi. Ne siis eivät ole vankeina täällä vaan saavat lähteä milloin vain jos nin haluavat, tahdon tehdä tämän teille kaikille hyvin selväksi. Mutta nyt ei sitten muuta kuin ahkerasti lukemaan yksisarvisista, teillähän on koulua vielä noin parin kuukauden verran ja sitten tietysti teillä on kesäloma mutta enhän voi odottaa että kukaan teistä lukee läksyjä kesälomalla. Nyt lopputunnin me luemme hiljaa itseksemme, Inkeri Sähäkkä sanoi lopuksi kun oli saanut ihmeellisen puheripulinsa päättymään.
    -Minulla on hieman pää kipeä tänään. Joten vaadin ehdotonta hiljaisuutta, Sähäkkä huudahti ja kaikki alkoivat lukea yksisarvisista.
    -Muistatko sen pureman joka Venla Valitulla oli? Prudence kuiskasi Sunnevalle kesken lukuhetken.
    -No nyt kun mainitsit niin kyllä muistan.
    -Jos hän on se joka on vienyt yksisarviset… jos se oli yksisarvisen purema, Prudence sanoi silmät kiiluen.
    -No höpö höpö. Mieti nyt itsekin mitä oikein sanot, Sunneva sanoi ja naurahti. Prudence kohautti olkapäitään ja jatkoi lukemistaan.
    -Mä olen kyl sama mieltä Pruen kaa… Mistä sitä tietää mitä ihmeen hullui nää maikat oikeen on, Joshua sanoi ja näytteli lukevansa kovin kiinnostuneena kirjaa Sähäkän kävellessä ohi.
    -Minusta me voisimme hieman kysellä Kannolta lisää näistä asioista, Prudene sanoi Sunnevalle joka muljautteli silmiään.
    -Mikä ihmeen Kanto? Johusa kysyi ihmeissään.
    -Hei meidän täytyy esitellä Kanto Johsualle, Prudence huudahti hieman liian kovaa ja Sähäkkä ryntäsi tytön luokse.
    -Voisitko olla hiljempaa? Jotkut meistä yrittävät opiskella, Sähäkkä sähisi.
Prudence tyytyi vain katsomaan kirjaansa ja kirjoittelemman lappuja lopun tunnin ajan Sunnevan ja Joshuan kanssa.

Illalla, kun päivä oli päättynyt, tytöt päättivät näyttää Marvinille ja Johsualle salaisen käytävän ulos kannon luokse.
    -Luota meihin, Marvin, Prudence rohkaisi pelosta tärisevää poikaa.
    -Kanto on ihan ystävällinen kaveri.
Sunneva, Prudence, Marvin ja Joshua saapuivat vihdoin metsän siimekseen, jossa Sunneva oli törmännyt Kantoon ensimmäisen kerran.
    -Hei taas, Kanto! Sunneva sanoi.
    -Tervepä terve! Kanto sanoi ja nuorista näytti ihan siltä kuin Kanto olisi hymyillyt. –Toit taas uusia ihmisiä tänne. Tuon punatukkaisen minä muistan, mutta keitä nuo kaksi ovat?
    -Tuo punatukkainen oli nimeltään Prudence, Sunneva kertasi. –Ja nämä kaksi ovat Marvin ja Joshua.
    -Vai niin, Kanto sanoi. –Hauska tavata.
    -Kerrohan, Prudence aloitti. –Onko täällä tapahtunut viime aikoina mitään omituista?
    -Omituistako? Kanto kysyi ja mietti sitten. –Tuolla läheisessä luolassa on tekeillä jotakin outoa.
    -Mitä outoo? Joshua uteli.
    -Olen nähnyt usein kahden hahmon menevän sinne, Kanto sanoi. –Ja… No tästä en mene kyllä takuuseen, mutta kerran sellainen kentaurin näköinen olento, jolla oli sarvi päässä, käyskenteli luolan ulkopuolella jonkinlaisen ketjun päässä…
    -Oliko siinä sarvessa mitään outoa? Sunneva kysyi tarkkaavaisesti.
    -Ei minusta, Kanto kiisti. –Se oli ihan tavallinen kierteinen kullanvärinen sarvi.
    -Oletko varma että se oli kullanvärinen? Prudence kysyi ja hätkähti kun hänen yläpuoleltaan kuului rääkäisy. Tyttö vilkaisi ylös, mutta kohautti vain olkiaan nähdessään mustan korpin istuvan läheisen puun oksalla.
    -Mikä ristikuulustelu tämä on? Kanto kysyi jo hiukan ärtyneenä. -Te ihmiset olette sitten outoja! Aina kyselemässä…
    -Emme tarkoita mitään pahaa, Marvin uskaltautui sanomaan.
    -Ettepä tietenkään, Kanto tuhahti. –Mutta kyllä, olen ihan varma, että sarvi oli kultainen. En minä nyt sentään niin vanha ole, vaikka satoja vuosia olen täällä ollutkin.
    -Missä sanoitkaan sen luolan olevan? Sunneva uteli.
    -Tässä ihan lähellä, Kanto kertoili. –Kävelette suoraan kohti pohjoista jonkin matkaa. Sen suuaukko näkyy ihan tänne saakka…
Toveruuden Tornin nelikko lähti uteliaana kohti Kannon kertomaa luolaa.
    -Tuo ärsyttävä rääkyvä korppi on nyt seurannut meitä koko tämän matkan, Prudene marmatti Sunevalle.
    -No ajattele positiivisesti, ehkä se on joku hemaiseva animaagi joka on ihan rakastunut sinuun, Sunneva naurahti ja hihkaisi. -Hei löysin sen luolan, löysin!
    -Mennääks me sisään? Joshua kysyi ja katsoi ympärilleen.
    -Pitäisköhän…, Prudene arvuutteli.
    -No tottakai me mennään! Sunneva huudahti ja tarttui kauhusta tärisevää Marvinia kaavusta.
Nelikko käveli sisään luolan sisäänmeno aukosta joka oli peittynyt aikojen saatossa sammaleella ja erilaisilla kasveilla niin ettei sitä olisi huomannut ellei tiennyt mitä etsiä.
    -Täällä on ihan pimeää, Sunneva huudahti.
    -Ja märkää! Prudene sanoi.
    -Tosi mahtavaa, Joshua huudahti.
    -Eikö jo voitaisi mennä takaisin? Marvin pyysi.
    -No nyt me tutkimme tämän paikan. Ties vaikka löytäisimme yksisarviset ja säästäisimme koko koulun tuholta.
    -Tuholta? Marvin kysäisi.
    -Niin no, me vain kuulimme opettajien keskustelevan siitä… Prudence rauhoitteli Marvinia joka tärisi pimeässä.
    -Äsh, tästä ei tule mitään, Prudence sanoi heidän yrittäessä rämpiä pimeässä luolassa. –Valois! Tyttö huusi ja kirkas valo loisti luolassa valasten ystävysten tietä.
    -Katsokaa, seinillä on jotain limaista, Marvin sanoi ja kosketti yhtä seinää.
    -Hei, älä mene aina koskemaan kaikkea, Prudence sanoi ja katseli ympärilleen.
Luola ei ollut iso mutta se jatkui pitkälle kunnes haarautui. Taaempaa luolasta tuli outoa hajua. Koko luola oli täynnä sammalta jota kasvoi vain pimeässä. Luolan katossa oli pieni aukko josta tuli hivenen verran valoa, mutta ei niin paljoa että se olsisi valaissut tarpeeksi.
    -Todella kaamea paikka, Marvin sanoi ja nyrpisteli nenäänsä.
    -No ei tääl ollu yhtää mitään, Joshua lausahti ja pelästyi mustaa korppia, joka lensi luolaan sisälle. Se pysähtyi pienen matkan päähän ja alkoi tuijottaa nelikkoa.
    -Pitäsiskö meidän mennä pidemmälle? Prudence kysyi muilta mutta koska kukaan muu kuin Sunneva ei ollut valmis lähtemään syvemmälle he päättivät yhdessä mennä takasin.
    -Turha reissu, Joshua sanoi pettyneenä.
Sunneva, Prudence, Marvin ja Joshua lähtivät kävelemään hiljakseen takaisin kohti koulua. Sunneva pysähtyi vaihtamaan vain muutaman sanan Kannon kanssa ja säikähti sydänjuuriaan myöden kun Marvin oli hypätä hänen niskaansa.
    -Mikä nyt hätänä? Sunneva tiukkasi pelästyneeltä pojalta.
    -Tu… tuolla oli su-su-susi, Marvin sopersi ja vilkuili taakseen metsikköön.
    -Älä viitsi, Marvin, Prudence sanoi. –Sinä vain kuvittelit sen!
    -En kuvitellut, Marvin kiisti loukkaantuneena. –Se oli iso vaaleanharmaa susi, joka tarkkaili meitä…
    -Noh noh, Marvin, Joshua sanoi rennosti. -Ei ny viittitä pelästyttää arkoja naisii…
    -Arkoja? Sunneva kysyi kulmat kohollaan.
Joshua katsoi paremmaksi olla vastaamatta, ja heitettyään hyvästit Kannolle, joukkio palasi koululle takaisin.

Seuraavana aamuna Prudence ja Sunneva heräsivät varsin pirteinä OMISTA vuoteistaan, huolimatta siitä, että ilta oli jälleen venynyt myöhäiseksi tyttöjen jutusteltua keskenään niitä näitä.
    -Tunnen olevani tänään harvinaisen hyvällä tuulella, Sunneva hehkutti Prudencelle pukiessaan päälleen.
    -Hyvä niin, Prudence vastasi ystävälleen hymyillen. –Oletko jo valmis? Menisimmekö jo aamupalalle?
Tytöt lähtivät reippaasti kävellen kohti Suurta Salia ja tunsivat olonsa varsin hilpeiksi.
    -Olisin maksanut paljon jos olisin nähnyt ilmeesi kun heräsit Draken vierestä, Sunneva nauraa käkätti ystävälleen.
    -En käsitä, miten me jouduimme sinne, Prudence sanoi nauraen. -Emme me nyt NIIN humalassa olleet!
    -Ai emme? Sunneva kiisti. –Muistan yllättävän hyvin sen, että meillä taisi mennä pelkästään rappusten kiipeämisessä yli tunti!
    -Nyt kyllä liioittelet!
    -Enkä, Sunneva sanoi viattomana. –Ja sinä yritit avata ovea sanomalla ölöhömörä tai jotain sinnepäin!
    -Ja sinä, Prudence naureskeli. –Ja sinä sanoit että ”avatus kuvatus”!!

Tytöt istahtivat vapaaseen pöytään kaakaomukit ja pienet leipäpinot edessään ja alkoivat nauttia antaumuksellisesti aamiaista. Muutama pöllö lehahti ruokasaliin tuoden aamupostia. Suurin osa postista tuli päiväruokasilun aikana mutta aina muutama pöllö toi postin jo aamuksi.
    -Hei! Prudence kirahti Tyttiksen tiputettua kirjeen hänen päällensä.
    -Voi ei Prue… Sait räyhääjän! Sunneva kauhistui ja meni kauemmas ystävästään.
    -Avaa se äkkiä ennen kuin se räjähtää!! Joku huusi viereisestä pöydästä ja katseet kohdistuivat Prudenceen, joka otti kirjeen käteensä.
    -Oh ihanaa! Se onkin sinulle! Prudence huudahti ja heitti kirjeen äkkiä Sunnevalle sillä se oli alkanut savuamaan.
    -Minulle…? Äiti on taas kuullut jotain juoruja, Sunneva huudahti ja nousi ylös lähteäkseen lähimpään vessaan jossa kukaan ei kuulisi kirjettä. Mutta kirje ei ollut samaa mieltä ja alkoi täristä vaarallisesti - sitten se räjähti.
    -SUNNEVA ELISA VUOLASVIRTA! MITÄ MINÄ OLENKAAN KUULLUT ETTÄ SEURUSTELET TÄTÄ NYKYÄ MALFOYN KANSSA?! SIITÄ SUHTEESTA ON TULTAVA LOPPU NYT HETI PIAKALLA! JOS VIELÄ KUULEN ETTÄ OLET TAVANNUT TAI EDES PUHUNUT TUON MALFOYN KANSSA TULEN ITSE HENKILÖKOHTAISESTI JA VÄÄNNÄN NISKASI NURIN! Prudence naureskeli nolostuneelle Sunnevalle jota kaikki tuijottivat naamat virneessä. Mutta kirje ei ollut vielä loppunut.
    -JA PRUDENCE! JOS LUULET PÄÄSEVÄSI YHTÄÄN HELPOMMALLA NIIN TURHA LUULO! NIIN KAUAN KUN OLEN ELOSSA, OLEN MYÖS SINUN ÄITISI JOTEN JOS VIELÄ KERRAN EDES VILKAISET SIIHEN FONTRELLIIN NIIN TULEN SINNE JA HIRTÄN TEIDÄT MOLEMMAT! ETTEKÖ TE TIEDÄ MILLAISTEN IHMISTEN KANSSA TE OLETTE TEKEMISISSÄ?? FONTRELLIEN JA MALFOYN POJAT OVAT LÄPEENSÄ MÄTIÄ JA PAHOJA.
Kirje hiljeni hetkeksi ja Sunneva huomasi Draken, joka seisoi ihmeissään hänen takanaan kuultuaan joka sanan kirjeessä.
    -Kyllä äiti leppyy sitten muutaman vuoden kuluttua, Sunneva sanoi ja hymyili epävarmana.
    -JA TURHA EDES LUULLA ETTÄ TOTUN AJATUKSEEN SILLÄ MINÄ EN TOTU! JOS NÄENKIN SEN MALFOYN TAI FONTRELIN POJAN LÄHELLÄKÄÄN TEITÄ NIIN TULEN JA TAION HEIDÄT SAMMAKOIKSI JA TEIDÄT KÄRPÄSIKSI EHKÄ SITTEN HEIDÄN OIKEA LUONTONSA TULEE ESIIN! Kirje huusi kuin viimeistä päivää. Vihdoin viimein se rupeis kovasti yskimään ja hiljentyi koknaan.
    -No olipa siinä, Prudence sanoi ja huomasi Wolfyn ihmettelevän ilmeen. -Ei hän tarkoittanut sitä… Sunnevan äiti on aina hieman dramaattinen, Prudence sanoi ja hörppäsi kaakaotaan.
    -Juuri niin, hieman dramaattinen, Sunneva yritti mutta jostain syystä Wolfy ja Drake eivät olleet vakuuttuneita.
Pojat lähtivät hiljaisuuden vallitessa tunneilleen ja Sunneva sekä Prudene lähtivät kahdestaan kävelemään kohti Henry Hurmion luokkaa.
    -Minä en ymmärrä, äitihän tässä on minulle valehdellut ja kääntänyt koko elämäni mullin mallin ja kehtaa vielä tehdä tällaista! Minä vihaan äitiä! Sunneva huusi kuin pikkulapsi.
    -No… Ehkä hän leppyy.
    -Kyse ei ole hänen leppymisestään vaan minun… En ikinä anna anteeksi hänelle! Sunneva huudahti ja lähti juoksemaan tunnille, sillä he oivat jo myöhässä.
    -Ai kuinka ihanata että tekin pääsitte tulemaan! Henry Hurmio huudahti ihastuksissaan sillä Prudence oli hänen paras oppilaansa.
Joshua ja Marvin vilkuttelivat hieman kauempana takarivissä ja virnuilivat tytöille. Ilmeisesti hekin olivat jo kuulleet kirjeestä.
    -Tänään me sitten käsittelemmekin peikkojen verbien taivutuksia! Henry Hurmio huudahti ihastuksissaan ja aloitti tunnin.

Ilta tuli yllättänen ja tunnit olivat loppuneet. Sunneva ja Prudence kävelivät Toveruuden Tornia kohti ja juttelivat niitä näitä. Aivan varoittamatta Sunneva pysähtyi ja alkoi itkeä.
    -Hei mikä nyt tuli? Prudence ihmetteli huolissaan.
    -Sinä et tiedä miten hirveää tämä on… Äiti on valehdellut minulle koko minun elämäni ajan. Olen jonkin aikaa sitten tavannut isäni joka ei ole koskaan edes korttia lähettänyt. Äiti ei halua kuullakaan Drakesta ja minä en halua lähteä kotiin kun koulut loppuu. Olen niin yksin kaiken tämän keskellä. Ja sitten vielä kaikki tämä juttu että me olemme vaarassa tai jotain… Et voi tietää miten stressaavaa kaikki se voi olla! Prudence hymyili. Kunpa tietäisit Sunneva, kunpa tietäisit, Prudence ajatteli muttei sanonut mitään ääneen vaan halasi vain Sunnevaa joka nyyhkytti hänen sylissään.
    -Miksi ikinä edes tulin tähän rähjäiseen kouluntekeleeseen?! Sunneva huudahti vihaisena.
    -Koska jos et olisi tullut, olisi monta hyvää seikkailua jäänyt meidän elämästämme. Ajattele miten tylsää elämää me viettäisimme jästimaailmassa? Kävisimme koulun loppuun, menismimme naimisiin, saisimme lapsia ja elisimme lopun elämmäämme tylsistyneinä kuoliaaksi!
    -No ehkä olet oikeassa, Sunneva sanoi ja pyyhki kyyneleitään. –Tuota, saanko olla hetken ihan yksin, Sunneva kysyi ja katsoi anteeeksipyytävästi Prudenceeen.
    -Tottakai saat. Minä menen krjastoon siksi aikaa, Prudence hymyili väkinäisesti ja tunsi kuinka hänen kämmennensä alkoivat hiota ja kylmät väreet menivät pitkin selkäpiitä. Älä viitsi olla tyhmä. Aragasta ei ole mailla eikä halmeilla, et voi antaa hänen määräillä koko elämääsi, Prudence ajatteli, nielaisia ja jätti Sunnevan joka kapusi silmät punaisina yläkertaan huonettaan kohti.

Koulun käytävillä oli harvinaisen hiljaista ja se sai Prudencen tuntemaan olonsa ahdistuneeksi ja pelokkaaksi. Hän kirosi mielessään sitä, kuinka iso Tulisoihtu Akatemia oli ja kuinka pitkä matka kirjastoon tuntui olevan. Tyttö harkitsi jo hetken verran muuttaa matkansa suuntaa ja käydä etsimässä Kalman Kehdosta Wolfya, mutta muistaessaan pojan vaisun olon aamuisen kirjeen jälkeen, Prudence päätti mennä suunnitelmiensa mukaan kirjastoon. Kirjastoon saavuttuaan Prudence huomasi vain harvoja Tulisoihtulaisia ja hekin olivat keskittyneet täydellisesti kirjoihinsa (ja eräs pari kuherteluun), kirjastonhoitaja Aapis Kukkoakaan ei näkynyt missään. Prudence puikkelehti hyllyjen lomassa ja hänestä tuntui, että hänellä olisi oltava silmät selässäänkin. Hän yritti olla tärisemättä ja hoki mielessään itselleen, että hänen pitäisi rentoutua, että jos Aragas mitenkään enää uhkaisi häntä, niin hänet erotettaisiin Tulisoihdusta. Vähitellen hän alkoi saada itseään hallintaan ja huomasi vaipuneensa omiin, itseään rohkaiseviin, ajatuksiinsa.
    -Tiesinhän että löytäisin sinut ennemmin tai myöhemmin, Aragaksen käheä ääni kuului ja Prudence tiputti pitelemänsä kirjan lattialle säikähtäessään.
Tyttö ei saanut sanaakaan suustaan ja hän vain haukoi henkeään Aragaksen painaessa hänet massiivista kirjahyllyä vasten.
    -No mutta, Prue! Aragas sanoi muka ihmettelevällä äänellä. –Et kai sinä pelkää minua… Ei ei, rakkaani, siihen ei ole mitään syytä…
Aragaksen ääni suorastaan kehräsi ja Prudence ei osannut tehdä muuta kuin tuijottaa Aragaksen vaikuttavaa hahmoa kauhu silmissään.
    -Lopeta… kiltti…, Prudence sai sanottua hennolla, hädin tuskin kuuluvalla äänellä.
    -Täällä meillä on aikaa, Aragas sanoi huoahtaen. –Ja älä edes ajattele huutavasi. Tai aiheuttavasi minulle mitään ongelmia, sillä se voi koitua sinulle hyvin tuskalliseksi…
Prudence värähti ja Aragaksen vartalo painautui tiukemmin hänen omaansa vasten. Tyttö tunsi kuinka pojan kädet hivuttautuivat hiljalleen hänen povelleen. Suuret kyyneleet alkoivat valua Prudencen silmistä.
    -Älähän hätäänny, Aragas lohdutti ivallisesti. –En milloinkaan satuttaisi sinua, mutta jos sinä aiheutat minulle ongelmia, niin en takaa mitään ystäviesi turvallisuudesta… En usko, että nauttisit nähtyäsi hakatun Sunnevan, puukotetun Joshuan tai vaikka kuristetun Marvinin… Kaikki on sinun vallassasi, Prue… Pitelet käsissäsi ihmiskohtaloita…
Prudence tunsi Aragaksen hengityksen kiivastuvan ja pojan kasvot olivat hyvin lähellä hänen omiaan. Äkkiä Aragas katseli ympärilleen ja hänen silmänsä siristyivät kiukkuisen oloisesti.
    -Tuolta saapuu nähtävästi ritarisi sir Fontrel, Aragas sanoi äreällä äänellä.
Prudence ei voinut edes kääntää katsettaan Aragaksesta, vaan tuijotti häntä pakokauhunomaisesti.
    -Muista minä sanoin, Aragas sanoi ja suuteli sitten Prudencea miltei hellästi. Sen tehtyään poika katosi kirjaston hämäryyteen.
Prudence vajosi polvilleen ja kyyneleet valuivat vuolaasti hänen silmistään. Hän hengitti kiivaasti ja tuijotti tyhjä katse silmissään eteenpäin. Näky oli saada Wolfyn sydänkohtauksen partaalle ja poika ryntäsi tytön luo kietoen kädet hänen ympärilleen.
    -Prue! Prue! Puhu minulle! Mikä sinun on? Wolfy kuulosti miltei hysteeriseltä.
Äkkiä Prue käänsi tyhjän katseensa Wolfyyn päin, kirkaisi ja vetäytyi pojasta kauemmas.
    -Älä koske minuun! Prudence huusi ääni täristen. –Älä koske minuun! Antakaa minun olla! Mene pois!
Prudence nousi ylös ja juoksi hillittömästi itkien kohti Toveruuden Tornia jättäen hämmästyneen Wolfyn kirjaston lattialle polvilleen.

Sunneva istui sängylleen ja hänen päätään särki. Elämäni oli täyttä ja hän sanoi sellaisen sanan ääneen että jopa Prue olisi huudahtanut ihmiessään. Sunneva alkoi lueskella Hillitse himosi, hallitse halusi -kirjaa. Häntä hymyilytti hieman nähtyään Wolfyn merkinnän kirjan laitaan jossa luki: Jos et hillitse himojasi ja hallitse halujasi on turhaa odottaa että muutkaan tekisivät niin. Wolfy oli alleviivannut lauseen ja kirjoittanut: Ei ole totta en hillitse mitään mutta silti kaikki käyttäytyvät ihan liian hillitysti!. Sunneva naurahti ja heitti kirjan sängylleen, hän lukisi sen myöhemmin Prudencen kanssa. Sunneva tunsi yhtäkkiä olonsa kovin tyhjäksi. Hän olisi sittenkin halunnut että Prudence olisi ollut paikalla, mutta hän oli ajanut Pruenkin tiehensä. Sunneva päätti lähteä etsimään Drakea ja ehkä selittää tälle ettei välittänyt vaikka hänen äitinsä olisi uhannut pariloida hänet… Tosin Drake ei välttämättä tykkäisi tulla pariloiduksi, Sunneva naurahti itsekseen ja lähti rappusia pitkin alakertaan. Joshua ja Marvin pelasivat velhoshakkia.
    -Hei Sunneva tuu mukaan! Joshua yllytti.
    -Ehkä joskus toiste Josh, Sunneva sanoi ja huomasi että Marvin oli kerrankin voitolla.
    -No ei sitten, Joshua sanoi ja keskittyi taas pelaamiseen.
Sunneva käveli kohti ovia ja astui ulos. Hän painoi oven kiinni ja nojasi siihen hetken. Kuinka kaikki voikaan olla näin pielessä? tyttö hymähti. Hän lähti kävelemään kohti Kalman Kehtoa jos Drake vaikka sopivasti olisi jossain sen läheisyydessä. Sisälle hän ei päässyt sillä salasana oli vaihdettu eikä Drake ollut suostunut antamaan uutta salasanaa. Professori Peto oli kuulemma vannottanut molempia, sekä Wolfya että Drakea etteivät he kertoisi sitä. Sunneva mateli Kalman Kehdon ohi ja kuin taikaiskusta Drake törmäsi häneen.
    -Ai hei pikkuinen! Drake naurahti. –Sinua ei olekaan näkynyt koko päivänä, poika sanoi ja laittoi kätensä Sunnevan harteille.
    -Niin. Olen ollut vähän allapäin… Sain nimittäin tietää että äitini on valehdellut minulle koko ikäni. Ja sitten tapasin isän joka ei voisi vähempää olla minusta kiinnostunut, Sunneva purki koko sydämensä Drakelle.
    -No mitä kauheaa siinä on? Kyllä ilman vanhempia pärjää ihan hyvin. Mihin sinä niitä tarvitset? Puhui aito lapsi, joka ei ollut koskaan saanut äidillistä rakkautta osakseen.
    -Mihin tarvitsen äitiäni…?! Hänhän on äitini… Äidit eivät saa pitää salassa lastensa koko menneisyyttä ja tulevaisuutta! Sunneva huudahti vihaisena.
    -Etkö ota tätä nyt hieman liian vakavasti? Drake kysyi naurunpilke silmissään.
    -Liian vakavasti! Äitini on uskotellut minulle olevansa jästi siitä alkaen kun minä sain tietää olevani puoliksi velhosukua. Mutta nyt olenkin kokonaan velhosukua.
    -Ihanko totta? No mutta sehän on vain hyvä asia, Drake sanoi.
    -Ehkä, mutta valehtelu ei ole koskaan hyvä asia, Sunneva parkaisi typerälle pojalle joka ei tajunnut mitään.
    -Minä en nyt tajua mistä sinä noin kiihdyt. Pikku juttuhan se vain on… Drake ihmetteli ja Sunneva riistäytyi pojan käsistä.
    -Drake Malfoy, sinä olet täysi höyhenaivo! Sunneva kivahti ja juoksi pois.
Hän juoksi koko matkan Toveruuden Tornille ja jopa Joshua ja Marvin pelästyivät myrskyä joka tömisteli naama irveessä tyttöjen makuuhuoneeseen.
    -PRUE?
Sunneva säikähti todella nähdessään Prudencen. Tytön silmät olivat punaiset silkasta itkemisestä, hän tärisi ja vapisi rajusti ja tuijotti ympärilleen hätääntynyt katse silmissään.
    -Prue! Mikä sinun on? Mitä on tapahtunut? Sunneva kysyi ja ryntäsi ystävänsä viereen.
    -Hän tappaa…, Prudence nyyhkytti henkeään haukoen. –Minä niin pelkään…
    -Kuka, Prue! Kuka tappaa? Sunneva kysyi ystävältään. –Aragasko?
Prudence vain nyökkäsi Sunnevalle, joka oli räjähtää raivosta siihen paikkaan. Sunneva oli vihainen itselleen, Aragakselle ja Wolfylle, joka ei ollut pitänyt huolta Prudencesta.
    -Nyt menemme kertomaan koko jutun Wolfylle, Sunneva sanoi yhä vihaisena.
Hänelläkin olisi hiukan asiaa tuolle Kalman Kehdon tummalle takkutukalle.
    -Ei! Prudence hengähti ja tarttui Sunnevaa lujasti käsistä.
    -Sunneva, lupaa ettet kerro! Et kenellekään!
    -Prue!! Sunneva ärähti. –Jos Aragas latelee sinulle tappouhkauksia, niin minusta asia olisi syytä saattaa Wolfyn tietoon! Sen jälkeen Aragaksen ei tarvitse tappaa ketään, sillä hän on itse kuollut siinä vaiheessa!
    -Ei Aragas minua uhannut tappaa! Prudence sai sanotuksi ja purskahti sitten sydäntäsärkevään itkuun. Hän sai takellellen kerrottua Sunnevalle koko jutun.
    -Tässä muutamia lisäsyitä! Nyt kerrot koko jutun Wolfylle! Sunneva painosti ja lopulta tytöt lähtivät yhdessä etsimään Wolfya.

Prudence ja Sunneva löysivät Wolfyn varsin pian, sillä hän käyskenteli hermostuneesti Toveruuden Tornin edessä.
    -Prue! Hän huudahti helpottuneesti nähdessään tytön ja ryntäsi halaamaan tätä. Prudence kuitenkin kavahti rajusti Wolfyn kosketusta ja Sunneva asettui suojelevasti ystävänsä ja Wolfyn väliin.
    -Mikset sinä ollut Pruen kanssa? Sunneva alkoi ärjyä ennen kuin Wolfy tai Prudence ehtivät sanoa mitään. –Tiedät mitä hän on viime aikoina kokenut, joten on suorastaan velvollisuutesi pysyä hänen lähettyvillään kun se yksi KALMALAINEN idiootti riehuu vapaana!!
    -Mikä sinä olet minua tuomitsemaan! Wolfy ärähti takaisin. –En voi olla joka paikassa yhtä aikaa!!
    -Lopettakaa…, Prudence pyysi vaimealla äänellä.
Molemmat vaikenivat saman tien ja Prudence sai kerrottua Wolfylle, mitä kirjastossa oli tapahtunut.
    -Aragas kuolee…, Wolfy sanoi uhkaavalla äänellä ja lähti suunnistamaan kohti omaa torniaan.

Kalman Kehdossa olivat kaikki paikalla ja Aragas naureskeli Mickin kanssa yhdessä nurkassa. Wolfy harppoi pojan luokse ja tönäisi tätä käsivarteen.
    -Minulla olisi asiaa sinulle! Wolfy snaoi ja osoitti ulko-ovea.
    -Ai ihanko totta, no minulla ei ole asiaa sinulle, Aragas sanoi ja jatkoi keskusteluaan. Wolfy nosti pojan ylös penkiltä ottaen kiinni tämän rinnuksista.
    -NYT HETI! Poika huusi ja Aragas hymyili ivallisesti.
    -Hyvä on, hyvä on, jos se ei kerran voi odottaa, Aragas naurahti ja lähti Wolfyn perässä ulos Kalman Kehdosta.
    -Minä mielestäni sanoin jossain vaiheessa että jos kosketkin Pruehen niin olet yhtä kuin kuollut velho, Wolfy sanoi kylmänrauhallisesti Aragakselle.
    -Taidat luulla että Prue on joku ihmeen enkeli, en ole tehnyt hänelle kertaakaan mitään sellasita mitä hän ei olisi halunnut, Aragas naurahti ja Wolfyn nyrkki mäjähti pojan naamaan.
    -SINÄ OLET KUOLLUT! Wolfy huusi ja hyökkäsi uudestaan taaksepäin hoippuvaa Aragasta kohti. Wolfy takoi poikaa naamaan ja vatsaan. Aragas ei ensin saanut tehtyä mitään sillä Wolfyn hyökkäys oli yllättänyt hänet täysin. Mutta hetken kuluttua Aragas sai jo voimansa kerättyä ja mätkäisi Wolfya mahaan niin että poika älähti ja meni kaksinkerroin. Tässä vaiheessa Sunneva ja Prudence oivat jo ennättäneet Kalman Kehdon ulkopuolelle ja jäivät katsomaan kuinka Wolfy ja Araga tappelivat.
    -Lopettakaa! Prudence huusi.
    -TAPA SE WOLFY! Sunneva huusi ja sai samassa nyrkistä poskeensa.
Wolfy näki kuinka Aragas löi Sunnevaa ja hyökkäsi jälleen pojan kimppuun nyrkit valmiina iskuun. Aragas sai väistettyä ja Wolfy lennähti maahan omasta voimastaan. Hän nousi kuitenkin hetkessä ylös ja kiersi kätensä Aragaksen kaulalle.
    -Onko sinulla viimeisiä sanoja!? Wolfy kysyi ja puristi poikaa otteessaan tiukasti.
    -Kyllä. Olette kuolleita, Aragas sanoi ja löi kyynärpäällään Wolfya vatsaan. Wolfy kaatui maahan ja haukkoi henkeään.
    -Alat käydä heikoksi! Aragas naurahti ja potkaisi Wolfya kylkeen. Prudence katseli kauhistuneena ja Sunneva katseli ympärilleen. Hän huomasi vanhan haarniskan nurkassa ja juoksi tämän luokse ottaen siltä peitsen. Sunneva tarttui peitseen kovaa ja huitaisi sillä selkä häneen päin olevaa Aragasta. Aragas kääntyi ihmeissään ja samalla Wolfy ryntäsi taas pojan kimppuun ottaen tästä kurkkuotteen.
    -MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU? Kuuli huuto ja kaikki tiesivät ilman kääntymistäkin kuka huutaja oli.
    -Professori Peto! Sunneva huudahti ja tiputti peitsen.
    -Mitä te oikein teette? Lopettakaa heti! Peto huusi ja irrotti kaksi rotevaa poikaa toisistaan. Ilmeisesti Professori Pedossa piili lihasvoimia jotka eivät ennen olleet tulleen näkyviin.
    -Nyt jos joku viitsisi selitää mitä ihmettä te oikein teette? Professori Peto ihmetteli.
    -Ei mitään, Prudence puuttui puheeseen. -Pojat vain hieman… leikkivät…, Prudene yritti.
    -Yritätkö tosiaan uskotella minulle että he vain leikkivät!! Peto ärjähti.
    -No mitään vakavaa ei ole tapahtunut…, Prudence sanoi ja katsoi anovasti Petoa silmiin.
    -Ilmeisesti sinä olet jälleen syypää tähän jotenkin, mutta kun kerran sanotte ettei mitään tapahtunut niin en voi muutakaan kuin päästää teidät irti ja antaa molemmille jälki-istuntoa häiriön aiheuttamisesta, Peto sanoi kylmästi ja vei molemmat pojat mukanaan. Wolfy katsoi taakseen Prudenceen joka kiihkeästi pudisteli päätään. Wolfy ei saanut kertoa professori Pedolle mitään, Prudence ajatteli.
    -Onko kaikki hyvvin? Kuului ääni heidän takaansa ja Joshua katsoi ihmeissään Sunnevaa, joka puristi Prudencea itseään vasten, molemmat selvästi peloissaan.

Tytöt lähtivät kaulakkain hoipumaan kohti makuuhuoneisiin vievää portaikkoa, eivätkä Drake ja Wolfy enää huomanneet mitään, sillä he jäivät vielä "ottamaan muutamia". Jotenkin tytöt olivat unohtaneet etteivät olleetkaan omassa tornissaan, vaan Kalman Kehdossa. Niinpä he noudattelivat tuttua reittiä, joka olisi normaalisti vienyt heidät omaan huoneeseensa, mutta nyt se veikin heidät Draken ja Wolfyn huoneeseen. Portaiden nousu sujui heiltä varsin kehnosti, mutta yhdessä kikatellen ja horjahdellen he lopulta pääsivät "oman" makuuhuoneensa ovelle.
    -Prue! Sunneva marmatti ja nojautui oven. –Sinä olet taas lukinnut sen!
    -Enkä ole, Prudence intti ja kaivoi taikasauvansa esiin. –Ölöhömörö!
Mitään ei tapahtunut.
    -Annas kun minä, Sunneva sammalsi ja heilautti omaa taikasauvaansa. –Avatus kuvatus!
Mitään ei tapahtunut.
    -Nyt minä muistan! Prudence hihkaisi. -Alohomora!
Ovi lennähti auki ja tytöt astuivat "omaan" huoneeseensa.
    -Onpas täällä sotkuista, Sunneva kikatteli. –Mutta se nyt ei ole mitään uutta! Tämähän on miltei yhtä paha kuin Draken ja Wolfyn huone!
    -Älä muuta sano, Prudencekin alkoi jo sammaltaa.
Prudence alkoi riisua vaatteita yltään ja lähti kaivelemaan "omasta" vaatekaapistaan yöpukua itselleen.
    -Missä se nyt on… Ah… Pelkäsin jo pahinta! Prudence kaivoi Wolfyn vaatekaapista vaaleansinisen pupupyjaman ja alkoi pukea sitä päälleen.
    -Minulla ei ole mitään kivaa yöpukua! Sunneva narisi ja tyhjensi Draken vaatekaappia. –Tämä saa nyt luvan kelvata…
Sunneva löysi mustan satiinisen röyhelöreunaisen paidan ja veti sen ylleen riisuttuaan muut vaatteet yltään.
    -Sunneva! Prudence hihkaisi. –Olen selvästi laihtunut!
Olihan Wolfyn vaaleansininen pupupyjama Prudencelle varsin iso. Lopulta tytöt kömpivät omiin sänkyihinsä. Tai niin he luulivat.

Wolfy tarrasi Drakea kädestä tämän horjahtaessa pöydän päälle.
    -No niin Drake, nyt me miehet ryyppäämme koko yön ja sitten ei muuta kun heti aamusta yhdeksältä professori Pedon tunneille, Wolfy virnisti.
    -Jaa en usko että professori Peto on siinä kunnossa että voisi pitää tuntinsa, Drake naurahti ja oli jälleen horjahtaa.
    -No mutta ystäväiseni… Sinähän ihan huojut, Wolfy nauraa hohotti.
    -Minäkö? Kyllä se on tämä huone kun ei pysy paikoillaan, Drake marmatti ja tuki itseään hieman rotevampaan ystäväänsä.
    -Et kestä tätä alkoholihommaa ihan yhtä hyvin kuin minä, mutta toisaalta se on ymmärrettävää sillä minä olen tosimies, Wolfy sanoi ja röyhisti rintaansa sillä tuloksella että oli kaatua Drake mukanaan.
    -No niin, parturikeikkaa vaille tosimies, jos mentäisiin vaikka nukkumaan.
    -Nukkumaan… Nukkumaan? Talo on täynnä hyvän näköisiä noitia ja sinä haluat nukkumaan? Wolfy ihmetteli ja pyöritteli silmiään. –No ehkä minä saatan sinut nukkumaan niin minä voin sitten tulla tänne takasin juttelemaan vähän sen Myran kanssa… Kyllä siinä onkin sitten hyvän näköinen tyttö.
    -Minä ihan olin siinä luulossa että Prudence oli sinun makuusi, Drake naurahti.
    -Niin onkin. Minä pidän kaikista naisista, Wolfy naurahti ja tarttui Drakea käsivarresta. –Mutta nyt joku menee nukkumaan.
    -Minneköhän ne kaksi noita-akkaa menivät? Drake sammalsi.
    -Ketä tarkoitat? Täällä on aika monta noita-akkaa, Wolfy sanoi ja iski silmää Kalman Kehdon Enya Cookerille, joka vastasi takasin kauniilla hymyllä.
    -No niitä kahta hirveää noitaa, jotka ovat ihan kauheita, Drake sanoi.
    -Ai ne… No ne ovat nukkumassa… Kait… Toivottavasti… Pitäisiköhän mennä tarkistamaan?
    -Minä luulin että aiot iskeä Myran.
    -Myran…? Myran? Kuka sellaisia on puhunut? En minä aio ketään iskeä, paitsi ehkä toisen niistä hirveistä noita-akoista, Wolfy nauroi.
    -No kunhan katsot että isket sen oikean, Drake sanoi ja tarrasi taas ystäväänsä horjahtaessaan.
    -Voi kuule, ne kaksi on aika helppo erottaa toisistaan, Wolfy naurahti ja potkaisi huoneensa oven auki raahaten Drakea mukanaan.
    -Öh, Wolfy? Minun sängyssäni nukkuu sininen pupu…, Drake sanoi ihmeissään ja kellahti nukkuvan Prudencen viereen.
    -Puput sinulla on pöksyissäsi, Wolfy sanoi ja heitti vaatteensa pois jättäen vain boxerit ja t-paidan päälleen.
    -Tuota, minun sängyssäni on myös joku, joku pitsi hörhelö, Wolfy sanoi sammaltaen ja heittäytyi Sunnevan päälle.
    -No samapa tuo, eiköhän se aamulla selviä. Nyt minua nukuttaa, Drake sanoi ja kietoi kätensä tuon vaalenasinisen pupun ympärille ja alkoi nukkua.
Wolfy makasi puoliksi Sunnevan päällä ja alkoi kuorsata. Jossain vaiheessa Sunneva heräsi ja tunsi että joku makasi hänen päällään. Tyttö siirtyi hieman ja nukahti uudelleen.

Aamun valjetessa hiljalleen Drake Malfoy alkoi heräillä vuoteessaan. Hän hymyili tuntiessaan jotakin ihanaa vierellään eikä välittänyt vielä aukaista silmiään. Poika ajatteli Sunnevaa yhä hymy huulillaan ja hiveli hiljakseen vierellään nukkuvaa olentoa. Olennon satiininen yöasu tuntui miellyttävältä hänen sormiensa alla ja Draken ajatukset lähtivät harhailemaan Sunnevan hahmossa. Hänen pehmeät huulensa ja ne ilkikuriset silmät, poika ajatteli ja hiveli vieressään nukkuvan olennon pitkiä hiuksia. Ja hänen ihanat pitkät hiuksensa… Hetkinen… Drake rypisti kulmiaan yhä puoliunessa ollessaan. Pitkät hiukset? Eihän Sunnevalla OLE pitkiä hiuksia! Drake avasi silmänsä apposen ammolleen ja ensimmäinen asia mitä hän näki, olivat pitkät punaiset hiukset. Poika hätkähti rajusti ja nousi istumaan.

Samaan aikaan Prudence nautti olostaan. Hän oli puoliunessa, mutta ei aikonutkaan herätä, sillä meneillään oli juuri ihana – ja mikä parasta – niin todentuntuinen uni. Hän makasi Wolfyn vieressä ja poika silitteli hänen lanteitaan pehmeästi hyväillen. Prudence painautui lähemmäs unensa miestä ja huoahti hiljaa silkasta nautinnosta. Hän ei voinut estää itseään värähtämästä silkasta mielihyvästä kun käsi siirtyi hiukan varoen hänen pitkille hiuksilleen, ja alkoi sitten hiljaa haroa niitä. Tämä on liian ihanaa ollakseen unta…, Prudence ajatteli ja hymy nousi hänenkin huulilleen. Mielessään hän suorastaan näki itsensä ja Wolfyn makaamassa vuoteella, raukeina ja hyvin levänneinä ja toisiaan hellien. Prudencen mukava uni kuitenkin katosi äkkiä kun hän tunsi jonkun tosiaan hätkähtävän hänen VIERESSÄÄN ja nousevan sitten ylös. Prudence kirkaisi silkasta säikähdyksestä.

Wolfy Fontrel nukkui sikeästi ja näki kerrassaan miellyttävää unta hänestä ja Prudencesta. Hän suorastaan tunsi sieraimissaan Prudencen hiusten tuoksun ja unissaan tempaisi rajummin vierellään makavaa olentoa lähemmäs itseään. Wolfysta tuntui varsin mukavalta kietoa kätensä jonkun ympärille kun hän oli puoliunessa, ja mielessään hän päätti, että tämä oli yksi hänen elämänsä parhaimpia aamuja. Hän saattoi jopa tuntea vierellään uniensa Prudencen pehmeän vartalon ja hän tarttui siihen vieläkin tiukemmin ikään kuin olisi pelännyt sen karkaavan. Hän painoi suudelman niin todentuntuiselle kaulalle ja murahti tyytyväisenä. Äkkiä hänen miellyttävän olotilansa keskeytti läpitunkeva kirkaisu ja Wolfy aukaisi siniset silmänsä apposen ammolleen. Hän olisi voinut tuntea tuon Prudencen kirkaisuksi milloin vain, mutta ääni ei tullut hänen viereltään.

Sunneva oli tietoinen siitä, että joku oli hänen vierellään, mutta hän tulkitsi sen mielessään vain ihanaksi uneksi, josta ei halunnut missään tapauksessa herätä. Kun hän tunsi vahvan käsivarren puristuvan ympärilleen, hänen mieleensä nousi heti kuva Kalman Kehdon vaaleasta ja pitkätukkaisesta pojasta, jolla oli tapana hymyillä hiukan ivallisesti. Sunneva tunsi olonsa turvalliseksi, kun käsivarsi oli hänen ympärillään ja hän painautui hiukan tiukemmin sen omistajaa vasten. Hän virnisti unissaan kun tunsi otteen itsestään tiukkenevan. Ehkä Drakesta on tulossa hiukan rajumpi, tyttö ajatteli ja inahti hiukan. Ja sehän olisi vain positiivista kehitystä hänessä… Jossain kaukaisuudessa hän kuuli jonkun kirkaisevan, muttei jaksanut välittää siitä, vaan käpertyi vieläkin tiukemmin peiton alle.

    -MITÄ HITTOA! Drake huudahti ja ponkaisi pystyyn Prudencen vierestä.
    -Sitä samaa, mitä ihmettä SINÄ teet minun huoneessani ja minun sängyssäni?
    -Sinun huoneesasi? Sinun sängyssäsi? Drake ihmetteli ja katseli ympärilleen. -Kyllä tämä on minun huoneeni ja minun sänkyni… Ja TUO on Wolfyn pyjama!
Prudence katseli hetken ympärilleen ja punastui hieman.
    -Mitä täällä oikein tapahtuu? Wolfy heräsi ja nousi istumaan.
Hän katsoi ensin Prudenceen joka istui Draken sängyllä Drake vierellään seisoen, sitten hän vilkasi viereensä sängylle ja huomasi Sunnevan nukkuvan rauhallisesti hänen vieressään vielä kiskoen poikaa lähemmäs itseään. Wolfy hätkähti ja nousi situmaan. Sunneva avasi silmänsä ja oli salamana pystyssä.
    -Mitä sinä teet MINUN sängyssäni ja MINUN huoneessani? Sunneva huusi Wolfylle.
    -Mitä minä teen sinun… Kuuulehan tämän on MINUN huoneeni ja MINUN sänkyni! Wolfy huudahti ihmeissään ja vilkasi sitten uudelleen Prudenceen. -Ja tuo on MINUN yöpukuni!
    -Ja TUO on MINUN paitani! Drake huudahti ja osoitti Sunnevaa.
    -Hetkonen, mitä oikein eilen on tapahtunut? Sunneva kysyi ihmiessään ja mulkoili Wolfyyn.
    -Miksi sinä katsot minuun? En minä ole mitään tehnyt! Wolfy huudahti ja haki katseellaan apua Drakesta.
Prudence ei enää pystynyt pidättelemään nauruaan vaan purskahti heleään nuaruun.
    -Minä en näe tässä mitään hauskaa, Drake sanoi myrtyneenä Prudencen nauraessa kyyneleet silmissään.
Hetken kuluttua Sunnevaakin alkoi naurattaa ja kaksi poikaa olivat ihan ulalla kahden tytön nauraa räkättäessä kyyneleet silmissä.
    -Miten me onnistuimmekin? Ettekä te edes huomanneet mitään, Prudence hekotti ja läimäytti Drakea selkään.
    -Sanon uudestaan, että minusta tässä ei ole mitenkään hauskaa.
    -Eikö…? Sinä luulit minua Sunnevaksi…, Prudence nauraa käkätti.
    -Ja Wolfy luuli minua sinuksi! Sunnevakin räkätti.
    -No etpä pistänyt vastaan erikoisemmin, Wolfy murahti.
    -Sinäkin oikein aloit melkein huohottaa, Drake sanoi Prudencelle, joka punastui.
    -Minähän nukuin! En ole silloin vastuussa käyttäytymisestäni, Prudence tiuskaisi pojalle.
    -Enkä minä joten älä yritäkään mitään näsäviisasta Adagio! Sunneva huudahti vihaisesti Wolfylle, joka oli juuri avannut suunsa.
    -Jos et lakkaa kutsumasta minua Adagioksi niin en vastaa teoistani! Wolfy huusi Sunnevalle, joka tuntui hieman pelästyvän ja lähestyi Drakea.
    -Älä pelästyttele Sunnevaa tuolla tavalla, Drake huudahti.
    -No minä en sentään käynyt käsiksi tyttöön niinkuin eräät, Wolfy murahti Drakelle.
    -Olin unessa joten en ole vastuussa teoistani, Drake sanoi ja laittoi paidan päällensä. –Nyt joka tapauksessa, tunnit alkavat tunnin kuluttua ja minä haluan olla ajoissa, Drake sanoi ja osoitti tytöille ovea.
    -Niin että meidän kuuluu sitten lähteä tämän näköisinä ulos hiippailemaan, Sunneva sanoi Drakelle joka oli istunut sängylle mulkoillen vihaisesti Prudencea, joka edelleen istui hänen sängyssään pupupyjamassa.
    -Vaihtakaa vaatteet ja lähtekää sitten… Drake sanoi ja mulkaisi Sunnevaa.
    -Siitähän sinä pitäsit! Sunneva huudahti.
    -Minä ainakin pitäisin, Wolfy naurahti ja silmäili Prudencea pupupyjamassaan joka oli aivan liian iso tytölle.
    -Te voitte mennä ulos siksi aikaa kun me puemme, Sunneva päätti ja alkoi työntää Wolfya ulos.
    -Hei hetkonen, minulla on oikeus nähdä kaikki mitä minun huoneessani tapahtuu, Wolfy huudahti nauraen.
    -Mehän emme mene mihinkään seisoskelemaan siksi aikaa että te saatte vaihtaa vaatteita, Drake sanoi jyrkästi.
Prudene pysyi ihan hiljaa.
    -Tehdään sitten kompromissi, me käännymme tai suljemme silmämme sillä aikaa kun te puette vaatteet päällenne, Wolfy sanoi hymyillen ja nosti Prudencen koulupuvun lattialta.
    -Minä en luota sinuun, Wolfy Fontrel! Prudence tiuskaisi yhä punastuneena ja repäisi koulupukunsa Wolfyn kädestä.
    -Miksi ihmeessä et luota? Wolfy kysyi viattomana ja hymyili.
    -Sinä voit miettiä sitä itseksesi, Prudence mutisi ja katsoi poikiin hiukan avuttomana. –Ettekö te nyt voisi mennä ulos siksi aikaa kun puemme? Meillä ei mene kauaa.
    -Tämä on MEIDÄN huoneemme, Drake muistutti. –Ei ole meidän syymme jos kaksi humalaista noitaa erehtyy huoneesta! Me EMME lähde minnekkään!
    -Drake. ULOS! Sunneva ärähti pojalle.
    -Älä ryhdy komentamaan MINUA! Poika itseasiassa karjaisi takaisin.
    -Tirkistelijä! Sunneva syytti.
Kun Drake ja Sunneva syytivät kirouksia ja solvauksia toisilleen, Wolfy katsoi yhä hymyillen Prudenceen, joka tuntui yhä vain punastuvan ja punastuvan.
    -Mitä sinä oikein tuijotat? Prudence kysyi lopulta.
    -Sinua, Wolfy sanoi ja meni istumaan Prudencen viereen.
Poika katseli yhä Prudencea ja vain hymyili. Hän kurotti kätensä ja sipaisi hellästi Prudencen poskea. Prudence liikahti tahtomattaankin lähemmäs Wolfya ja punastui muistaessaan kuinka "Wolfy" oli hyväillytkään häntä tytön unessa.
    -Ovatko kaikki tytöt aamulla noin suloisia juuri herättyään? Wolfy kysyi hymyillen.
Prudence ei osannut vastata siihen mitään ja tiesi nyt olevansa täysin tulipunainen. Hän huomasi Wolfyn selvästi nauttivan hänen kiusoittelustaan.
    -Minä voin suojella sinun hyveellisyyttäsi muilta kun puet päällesi, Wolfy lupasi viaton ilme kasvoillaan.
    -Sen minä kyllä uskon, Prudence sanoi hymyillen. –Mietin vain, että kuka suojelee hyveellisyyttäni sinulta? Ja ei Wolfy, minä en tosiaan luota sinuun.
    -Ai etkö? Poika kysyi liioitellun pettyneellä äänellä. –Miksi ihmeessä et?
Prudence joutui tunnustamaan itselleen nauttivansa kun Wolfyn käsi yhä hyväili hänen kasvojaan ja valui sitten alemmas hänen kaulalleen ja eteni hitaasti kiusoitellen kohti povea. Kunnes Prudence tarttui Wolfyn käteen ja siirsi sen kauemmas. Häntä pelotti kuitenkin yhä. Valentinon päivän tanssiaisten tapahtumat olivat jättäneet häneen jälkeensä. Prudence ihmetteli hiukan kun Wolfy ei vastustellut kun tyttö vetäytyi taaksepäin. Ehkä hän ymmärtää…
Prudence käänsi päätään poispäin Wolfysta ja huomasi Sunnevan olevan melkein Draken kurkussa kiinni.
    -Hei ihan totta, nyt minulle riitti! Prudence huusi ja alkoi yhtäkkiä itkeä kova äänisesti.
    -Mikä sinulle nyt tuli? Wolfy pelästyi ja tarttui tyttöä kädestä.
    -Minä haluan pukea, mutta te ette anna! Minä en halua tirkistelijöitä tänne kun puen, Prudence nyyhkytti eikä itsekään tiennyt miten sai niin vakuuttavat kyyneleet virtaamaan poskilleen. Wolfy hätääntyi ja repäisi Draken mukaansa joka edelleen huusi ettei jättäisi ketään hänen huoneeseensa tutkimaan hänen tavaroitaan mutta huuto lakkasi kun ovi paiskautui kiinni.
    -Hei Prue, ei kai sinulla ole jokin hätänä? Sunneva sanoi ja kiiruhti ystävänasä luokse kauhuissan.
    -Ai minulla? Ei mitään hätää, paraskeino häätää epäilyttävät tirkistelijät on alkaa itkeä, pojat eivät kestä itkua.
Sunneva alkoi nauraa.
    -Sinun olisi pitänyt saada oskari tuosta esityksestä, Sunneva kaivoi vaatteensa sängyn alta ja veti Draken paidan pois päältään heittäen sen pojan sängylle.
Prudence alkoi napittaa paitaansa auki ja heitti sitten mekkonsa päälleen.
    -No mutta tämähän oli ihan mukavaa, Prudence hymyili ja veti polvisukkiaan jalkaansa.
Sunneva oli juri saanut mekkonsa päälleen ja istui edelleen Wolfyn sängyllä kun pojat rynnistivät huoneeseen yhtä aikaa.
    -Ai te kerkesitte jo pukea… Ei kun siis hyvä, te kerkesitte jo pukea, Wolfy takelteli ja heitti edessään olevat rintsikat sängylleen.
    -Jotain taisi unohtua? Poika hymyili Prudencelle.
Drake tunki itsensä Sunnevan viereen ja alkoi kiinnostuneena katsella kun tyttö laittoi sukkia jalkaansa.
    -Kiihotutko kenties tästä, vai miksi sinä tuijotat? Sunneva tiuskaisi.
    -No… Tuo on minun sukkani jota yrität niin kovati venyttää polveen asti, poika naurahti ja poimi lattialta oikean mustan sukan ja ojensi sen Sunnevalle.
    -No sinusta ei ikinä tiedä, Sunneva marmatti ja laittoi kengät jalkaansa. Hän huomasi samalla kirjansa Draken yöpöydällä ja kurottatui ottamaan sen.
    -Hei tämähän on oikeastaan minun, Sunneva sanoi ja laittoi Hillitse himosi, hallitse halusi -kirjan omaan laukkuunsa.
Draken naama venähti.
    -Et voi ottaa sitä, se…
    -On minun joten älä yritäkään, Sunneva sanoi ja nousi seisomaan hiukan huojuen. –Hiukan huono olo…, hän tunnusti.
    -Kyllä se siitä, Prudence lohdutti. –Menisimmekö nyt aamiaiselle? Minulla on ainakin nälkä.
    -Ja sitten onkin professori Pedon tunnit, Sunneva sanoi virnistäen.
    -Minä en jaksa uskoa, että niitä pidetään, Drake sanoi ja katsoi sitten Sunnevaan. –Joten me voimme lähettää nuo kaksi aamiaiselle ja jäädä sitten itse tänne…
    -Onko tuon otuksen pakko olla noin hävytön? Prudence kysyi Sunnevalta.
    -Ilmeisesti on, Sunneva sanoi. –Ehkä hän uskoo olevansa huvittava?!
    -Voisitteko lakata puhumasta minusta niin kuin en olisi läsnä ollenkaan? Drake marisi. –Mennään sitten syömään. Sunneva vain menetti nyt hyvän tilaisuuden…
    -DRAKE! Prudence kivahti ja sai kun saikin pojan vaikenemaan.

    -Aaahhh… Kahvia, Sunneva huokaisi kun nelikko saapui Suureen Saliin aamiaiselle.
Prudence pani merkille, että Kalman Kehtolaisia oli hyvin vähän paikalla, eikä Mortal Petoa näkynyt lainkaan.
Vapaata tilaa oli runsaasti ja Sunneva, Prudence, Drake ja Wolfy istahtivat erään tyhjän pöydän päähän. Prudence haki itselleen hiukan jogurttia ja pari baanania, ja Sunneva hommasi itselleen suuren kupillisen kahvia.
    -Nyt tekisi tupakkaa mieli…, Sunneva unelmoi.
    -Yök, Prudence tuhahti ja katsoi sitten silmät selällään kun Drake ja Wolfy hakivat jälleen kerran itselleen "hiukan" aamiaista.
    -Miten te voitte syödä tuon kaiken? Sunneva kysyi ja vetäytyi hiukan kauemmas Drakesta, jonka tuoksuva aamiaslautasellinen sai hänet voimaan pahoin.
    -Onhan se jo selitetty teille moneen kertaan, Wolfy sanoi huokaisten. –Onko kuulossa vikaa vai ymmärryksessä?
    -Etkö sinä Sunneva nyt muista, Prudence sanoi ja mulkaisi Wolfya. -Meidän ihastuttavat ystävämme ovat isoja raavaita miehiä, tosin parturikäyntiä vailla, ja siten tarvitsevat paljon ruokaa.
    -Niinhän se menikin, Sunneva sanoi hetken mietittyään. –Paitsi että minä en aio päästää Drakea parturiin…
    -No sitten kukaan tuskin haukkuisi Drakea tytöksi…, Prudence naurahti ja tunsi kipeän potkaisun jalassaan. -Aih, yritätkö sinä tappaa minut?

    -Hei mihin te oikein jäitte? Aure kyseli istuessaan sängyllään.
    -No meillä oli kehittävä keskustelu professori Pedon kanssa, Sunneva sanoi ja heittäytyi sängylleen.
    -Joudumme suorittamaan jälki-istunnon tänään illalla, ja Kalman Kehdossa! Prudence huudahti tuohduksissaan.
    -Oho… No onneksi professori Peto on paikalla, Aure sanoi koahuttaen olkiaan.
    -No sitä samaa sanoi Sunneva, mutta en ole niin varma että se on hyvä asia, Prudence sanoi ja istuutui omalle sängylleen.
    -Missäs muuten oma kauneuskuningattaremme Ebony on? Sunneva kysäisi ohimennen äänellä joka kertoi ettei häntä oikeastaan olisi voinut vähempää kiinnostaa huonetoverinsa kohtalo.
    -Ebony on kai itkemässä vessassa, hän otti häviön aika raskaasti kai… tai sitten jotain muuta, en todellakaan tiedä, Aure sanoi välinpitämättömällä äänellä.
Sunneva ja Prudence vilkaisivat toisiinsa, yleensä Aure ei puhunut noin kylmän välinpitämättömästi kenestäkään.
Aika kului tyttöjen vain maatessa kunnes oli aika lähteä Kalman Kehdon huispausmestaruuden kunniaksi järjestettäviin juhliin. Prudence ja Sunneva nousivat vastentahtoisesti sängyltään ja lähtivät huojumaan ovea kohti.
    -Minusta professori Peto on kyllä hieman liian ankara. Tietääköhän won Gaamea mitä joudumme tekemään? Prudence kysyi.
    -Eiköhän hän tiedä. Jälki-istunnoista täytyy aina keskustella oppilaan oman tornin valvoja professorin kanssa, Sunneva vastasi ja pian he olivatkin jo Kalman Kehdon ovella jonka läpi kuului hirveää huutoa ja melskettä.
    -Ja tuonne meidän pitää mennä, Sunneva kauhistui.

He astuivat ovesta sisään sanottuaan salasanan, jonka ovenkolkutinpiru ohjeiden mukaan heti vaihtoi. Näky oli todella erikoinen. Wolfy hyppi pöydällä lasi kädessään. Kaikki muut hyppivät hänen ympärillään huutaen hurraahuutoja ja kaikkea mitä nyt voi kuvitella että Kalman Kehtolainen huutelee joukkuetoverilleen. Drake oli kaatamassa parhaillaan itselleen jotain epämääräisen näköistä juomaa lasiin. Professori Peto nyökkäsi tyttöjä kohti ja otti tarjotun lasin käteensä. Hän maistoi juomaa ja huomasi heti mitä se oli.
    -No niin. Kuka on tuonut tänne alkoholia? Peto huusi ja koko huone hiljentyi.
    -Sitä vain että Kalman Kehto sai juuri viisi pistettä opettajan viihdyttämisestä! Peto huusi ja kaikki alkoivat taas meluta.
Sunneva ja Prudence eivät ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin osanneet tehdä muuta kuin tuijottaa ympärilleen suu auki. Mutta sitten professori Peto huomasi heidät ja opasti tytöt tarjoilupöytien luo.
    -Kuten näette, arvoisat neidit, professori Peto sanoi. –Täällä on paljon boolimaljoja ja vielä enemmän laseja. Teidän tehtävänne on viedä täysiä laseja niille, jotka sitä haluavat. Ymmärsittekö?
    -Ymmärsimme, professori Peto, Prudence mutisi.
Mortal Peto jätti heidät ihmettelemään pöydän ääreen ja lähti hilpeästi astellen kohti juhlivia Kalmalaisia.
    -Tuo ei ole professori Peto, Sunneva sanoi ällistyneenä nähdessään professorin hymyilevän ja jopa naureskelevan.
    -On se, Prudence sanoi alistuneella äänellä. –Valitettavasti on.
Prudence ja Sunneva alkoivat jo täyttää laseja ripeään tahtiin. Osa Kalmalaisista tuli jopa itse hakemaan täysiä laseja, mutta eivät suinkaan kaikki.
    -Hoi, sinä viehättävä noita siellä! Kuului Wolfy Fontrelin mylväisy. –Tuo minulle juomaa ja nyt heti!
Koska Prudence ei saanut Sunnevaa liikahtamaankaan, täytyi hänen lähteä itse Wolfyn luo. Prudence onnitteli itseään siitä, ettei ollut onnistunut läikyttämään kovinkaan paljoa juomaa yli lattialle.
    -Ai se olitkin sinä, Prue! Wolfy sanoi hiukan pöllämystyneenä ja räpytteli silmiään. –En ollut heti tunnistaa sinua!
Prudence ei sanonut tummatukkaiselle pojalle mitään vaan ojensi lasin tälle.
    -Ollaanpas sitä äreän oloisia, Wolfy sanoi matalalla äänellä ja Prudence oli erottavinaan hänen äänessään häivähdyksen ärtymystä. Wolfy tarttui tiukalla otteella Prudencen ranteeseen. –Käyttäydyhän kiltisti, kultaseni…
    -Tai muuten? Prudence kivahti.
    -Tai muuten minä vaikka…, Wolfy piti hetken miettimistauon. -Muuten minä syön sinut suihini!!
Prudence huokaisi ja muljautteli silmiään. Wolfy katseli tyttöä veikeästi pääkallellaan, mutta hänen huomionsa kääntyi muualle kun Myra Bonegra ikäänkuin vahingossa tupsahti hänen syliinsä. Prudencen silmät siristyivät vaarallisesti, mutta Wolfy ei huomannut sitä.
    -Huomasitko, Myra sanoi kehräävällä äänellä Wolfylle. –Että me voitimme huispausmestaruuden?
    -No mutta voitimmeko me tosiaan? Wolfy sanoi teeskennellen yllättynyttä.
    -Kyllä, Myra myönteli hymyillen. –Ja aivan sinun ansiostasi Wolfy Fontrel!!
    -Ihanko totta? Wolfy oli jälleen olevinaan yllättynyt. –Kuulitko, Prue? Me voitimme, ja ihan minun ansiostani!!
    -Niin näkyy, Prudence sanoi vaarallisella äänellä. –Ja sinä voitat kohta nyrkin iskun naamatauluusi!
    -Oho… Wolfy, kuulitko? Myra sanoi siirappimaisella äänellään ja kaivautui paremmin Wolfyn syliin. –Hänhän uhkaili sinua aivan selvästi.
    -Niinhän tuo teki, Wolfy myönsi. –Hän on hyvin julma noita…
    -Ja käyn vielä julmemmaksi ellet päästä minua irti! Prudence tiuskaisi ja tempoi rannettaan Wolfyn otteesta.
Wolfy kuitenkin vain nauroi, veti Prudencen lähemmäs itseään, suuteli tätä suoraan suulle ja päästi sitten tämän irti.
Sunneva jäi huokaillen kaatamaan boolia mukeihin, ja jää vain arvailtavaksi kumpaan hän kaatoi boolia enemmän; omaan suuhunsa vai mukeihin.
    -No mutta, täällähän näkee tuttuja, Drake naurahti ja istahti Sunnevan viereen.
Sunneva mulkaisi poikaa.
    -Jotenkin tämä tuntuu oudolta, tässä kuvassa on jotain pielessä, Drake sanoi selvästi pienessä hilpeässä.     -No mutta nythän minä sen keksin, sinähän olet Toveruuden Tornista ja tämän kyllä minun tietämäni mukaan on Kalman Kehto… Drake sanoi ja raapi päätään. –Joten mitä SINÄ täällä teet?
    -Tarjoilen teille, kuten näkyy, Sunneva sanoi ja kaatoi jälleen yhden mukillisen juomaa suuhunsa.
    -Minun käsitykseni mukaan tarjoilu on sitä että antat tätä boolia muille, et itsellesi…, Drake sanoi virnistäen.
    -No parempiin suihin se näin päin mneee, Sunneva sanoi ja kaatoi seuraavaan mukiin bollia.
    -Hei! Sinä! Tuopas minulle boolia! Kuului Sonyan nenä-ääni Sunnevan viereltä.
    -Sinä voit ihan hyvin ottaa itse, Sunneva tokaisi ja ojensi mukia Sonyalle.
    -Sinun pitää tuoda se tänne, en minä kerkeä nousemaan, Sonya mäkätti ja Sunneva nousi seisomaan boolimuki kädessään.
Hän lähestyi Sonyaa jolla oli voittoisa virne naamallaan. Sunneva "kompastui" ja koko mukillinen lensi komeassa kaaressa Sonyan päälle. Drake ei voinut muuta kuin nauraa hekottaa ja auttaa itseään ottamaan lisää boolia.
    -Sinä typerä noidan puolikas! Sonya huusi ja nousi raivoissaan seisomaan.
    -No no, mitäs täällä melutaan? Professori Peto mylvähti selvästi jo omana itsenään.
    -Tuo typerys kaatoi kaiken boolin minun päälleni! Sonya kivahti ja esitteli professori Pedolle antaumuksella märkää paitaansa.
    -Jaaha, ilmeisesti tarjoilu ei ole neiti Sudenvarjon vahvin ala, Peto sanoi kylmästi ja oli juuri sanomassa vielä jotain kun Drake puuttui puheeseen.
    -Se oli minun vikani, minä kamppasin Sunnevan, Drake sanoi hymyillen.
    -No olkoon se sitten sillä selvä. Ja neiti Sudenvarjo, jos edes yrittäisitte saada boolia jopa mukeihin asti ennen kuin ne joutuvat teidän sisuksiinne, Peto sanoi vielä ja lähti sitten juttelemaan Mick Newlaken kanssa siitä miten jästit käytivät alkoholia.
    -No niin, nyt olen saapunut valkealla ratsullani pelastamaan neitoa, Drake naurahti ja vetäisi Sunnevan syliinsä.
    -No jaa, en ole ihan varma olivatko satujen prinssit ihan kekkulissa, Sunneva sanoi muka vihaisena.
    -Voi mutta et puhunut siitä mitään, joten nyt kun olen täällä niin haluaisin mielelläni palkkion, Drake sanoi ja veti tyttöä lähemmäs itseään.
Hänen kulmakarvansa painuivat alas ja Drake murisi.
    -Sitä paitsi et ollut kovin kiltti siellä selostamossa. Joten oikeastaan sinua pitäisi rangaista, Drake sanoi ja veti Sunnevaa vielä hieman lähemmäs itseään.
    -Kuule, tässä on jo ihan tarpeeksi rangaistusta kun tarjoilen teille ääliöille, Sunneva kivahti ja irrottautui Draken otteesta.
Sonya oli koko ajan katsellut tätä näytelmää ja istuutui yhtäkkiä Draken syliin.
    -Minusta tuntuu ettei Sunneva tiedä miten onnekas onkaan kun kiinnität häneen niin paljon huomiota.
    -Kiitos vain tiedosta, Drake sanoi ja heilautti Sonyan pois sylistään vetäisten Sunnevan takasin tiukkaan syleilyynsä.

Prudence lähti kiivain askelin kävelemään pois päin Wolfysta joka viihdytti yhä kikattelevaa Myraa sylissään. Kun hän saapui tarjoilupöydälle, hän huomasi ettei Sunnevaa näkynyt missään. Hiukan huolissaan Prudence katseli ympärilleen ja huomasi ystävänsä Drake Malfoyn seurassa. Prudence muljautteli silmiään ja pyöritteli päätään.
    -Voi mitä minä täällä näenkään, käheä ääni kuului Prudencen selän takaa ja tyttö kääntyi säikähtäneenä ympäri.
Trevor Cicilicho tuijotti häntä hiukan verestävillä silmillään ja silmaili Prudencen vartaloa rohkeasti päästä varpaisiin.
    -En tiedä mitä sinä näet, Prudence sanoi kylmästi. –Mutta ainakin minä näen jotakin hyvin järkyttävää…
    -Vai niin, Trevor sanoi ja kurtisti kulmiaan.
Hän astui hiukan lähemmäs Prudencea ja tyttö joutui perääntymään.
    -Kas kas, joku alkoi soittaa, Trevor sanoi kun kuuli Amadeus Beethovenin pianon pimputuksen alkavan.
Hän laittoi kätensä Prudencen lanteille ja veti tyttöä hiukan lähemmäs itseään.
    -Päästä irti, Trevor, Prudence kirahti ja tarttui Trevorin käsiin irroittautuakseen pojan otteesta.
Koska Trevor Cicilicho oli kuitenkin roimasti Prudencea isompi ja siten myös vahvempi, ei Prudence saanut oikein mitään aikaiseksi.
    -Ihanaa, Prudence kuuli Sonya Lipschitin sanovan hiukan ivallisesti. –Olet saanut uuden ihailijan!
    -Voin mielihyvin lahjottaa hänet sinulle, Prudence ärähti ja riistäytyi nopeasti häkeltyneen Trevorin otteesta.
    -Voi voi, en minä häntä tarvitse, Draken sylistä heitetyksi tullut Sonya sanoi.
    -En minä sitä tarkoittanutkaan, Prudence nälväisi. –Ajattelinkin että hän tarvitsee sinua. Kuulehan Trevor, luulen että Sonya tahtoo lähteä kanssasi tanssimaan. Hän vain ei kehtaa sanoa suoraan sitä sinulle… Ehkä hän on niin ihastunut!
Trevorin katse kirkaistui ja hän tarttui hangottelevaa Sonyaa kädestä ja alkoi antaumuksellisesti tanssia tämän kanssa Amadeus Beethovenin säestäessä.
    -Jopas oli nerokaasti ratkaistu ongelma, Aragas sanoi Prudencelle joka vaistomaisesti vetäytyi pojasta kauemmas.
    -Häivy! Prudence sihahti. –Äläkä tule minun lähelleni!
    -Älä viitsi, Prudence! Aragas sanoi ja siemaisi booliaan. –En minä tarkoittanut mitään pahaa. Otit vain koko jutun liian herkästi itseesi. Aiheutit vain minulle hiukan ongelmia… Ja sinä saat maksaa siitä…

Sunneva kikatteli Draken sylissä, kunnes kuuli jonkun takanaan mylväisevän tuttuun tapaansa.
    -Neiti Sudenvarjo, olenkin varannut meille hieman ohjelmaa tälle illalle, Mortal Peto sanoi ja teki jotain ennenkuulumatonta - hän virnisti.
    -Kun te kerran olette niin mieltynyt humaltaviin juomiin (hän tarkoitti kohtausta jossa Sunneva ja Prudene olivat ryvänneet Pedon henkilökohtaisesta kokoelmasta shampanjapullon) Niin ajattelin että jos ottaisitte kanssani muutaman, Mortal Peto sanoi ja Sunneva katsoi ihmioessään professroiin.
    -No jos professori Peto tahtoo… Sunneva sanoi ja nousi ylös.
    -No kyllä minä tahdon. Istutaan tähän, hän sanoi ja siirsi penkkiä lähemmäs Sunnevaa joka istuutui siihen. Itse Mortal istui Sunnevaa vastapäätä.
    -No niin, jospa Mick toisi sitä ainettaan niin katsotaan kumpi jää pystyyn!
Sunneva ihmetteli Pedon käyttäytymistä hieman ja nosti toista kulmaansa.
    -Älä nyt noin ihmeissäsi ole, en sentää ole kovin paljoa teitä vanhempi, Mortal sanoi ja kaatoi Mickin ojentamasta pullosta väritöntä nestettä kahteen snapsilasiin.
Toisen hän ojensi Sunnevalle ja otti toisen itselleen.
    -No niin, Kalman Kehdolle! Mortal sanoi ja kulautti aineen kurkustaan alas irvistäen.
    -Toveruuden Tornille, Sunneva huusi niin että varmasti jokainen paikalla olija kuuli sen, ja kulautti nesteen kurksutaan alas. Se taisi olla vodkaa, Sunneva ajatteli ja laittoi lasin väärinpäin pöydälle.
    -Ilmeisesti jokin jästitapa, Mortal sanoi piikikkäästi ja laittoi oman lasinsa oikein päin. –No selviydyit ensimmäisestä, entäs toisesta? Mortal naurahti ja kaatoi jälleen.
Ihmisiä oli alkanut kokoontua lähemmäs pöytää ja he katselivat kiinnostuneina mitä pöydän päisssä tapahtui. Mortal ja Sunneva joivat ja joivat kunnes he olivat molemmat juoneet kuusi snapsilasia.
    -Drakelle… Minun omalle pikku puppelille, ups, en saa sanoa puppelille koska Drake ei oikeastaan ole puppeli vaan se oli se… Mikä koira se nyt oli? Vai susi? Teillä kalmalaisilla on niin oudot nimet, että eihän niitä osaa kukaan, Sunneva kikatteli ja vetäisi seitsemännen snapsinsa.
    -Professoreille! Mortal karjahti ja oli samalla kellahtaa kumoon tuolillaan.
    -Kuka nyt professoreille juo? Sunneva naurahti.
    -Professori, Mortal sanoi ja kulautti juoman kurkustaan alas.
    -Rehtori Friznogille, siinä on oudoin rehtori mitä olen elämäni aikana tavannut, Sunneva sanoi ja kulautti kahdeksannen lasinsa.
    -No tuolle voin minäkin juoda, Mortal sanoi ja joi lasinsa tyhjäksi.
Hetken kuluttua Mortal alkoi huojua ja kaatui selälleen maahan ja rupesi kuorsaamaan.
    -Se oli pikainen sammuminen, Sunneva sanoi ja kurottautui katsomaan pöydän toisella puolella makaavaa professori Petoa. -Soihdut sammuu…

Prudence katseli Aragasta pelokas ilme kasvoillaan. Kaikki muut tuntuivat olevan keskittyneitä johonkin muuhun. Sunneva itse asiassa näytti olevan mukavassa kekkulissa professori Pedon kanssa ja Wolfya ei näkynyt missään. Prudence vannoi, että Wolfy saisi kuulla kunniansa.
    -Voi Prudence parkaa, Aragas sanoi liioittelevan säälivällä äänellä. –Hänen suojelijansa on kadonnut tyystin…
    -Ryhdytkö sinä uhkailemaan minua, Aragas? Prudence kysyi ja toivoi ettei Aragas huomaisi hänen äänensä tärinää. –Tee se, niin sinut erotetaan akatemiasta nopeammin kuin huomaatkaan!
    -Ollaanpas sitä itsevarmoja, Aragas sanoi käheällä äänellä ja lähestyi Prudencea, jonka kämmenet alkoivat hiota ja sydän hakata nopeammin – pelosta.
    -Mikset sinä vain anna minun olla? Prudence kysyi epätoivoisella äänellä ja uskaltautui katsomaan Aragasta suoraan silmiin.
    -Koska minä saan aina mitä minä haluan, Aragas vastasi ikäänkuin se olisi selittänyt kaiken. –Tämä olisi paljon helpompaa jos olisit yhteistyöhaluisempi…
    -Minä en suostu tekemään kanssasi minkäänlaista yhteistyötä, Prudence kivahti Aragakselle ja vetäytyi hänestä kauemmas.
    -Lopeta jo, Prudence! Aragas ärähti, mutta juuri kun hän oli tarttumassa Prudenceen, jysähti raskas käsi hänen olkapäälleen.
    -Taasko väärän noidan kimpussa, Aragas? Wolfy kysyi uhkaavalla äänellään. –Kuinka kauan menee, ennen kuin ymmärrät olla koskematta toisen omaan?
    -Voi anteeksi, Adagio, Aragas sanoi pilkallisesti ja vetäytyi sitten kauemmas sekä Prudencesta että Wolfysta. –Palataan myöhemmin asiaan, Prudence…
Sen sanottuaan Aragas häipyi, sillä hän ei mitä ilmeisemmin ollut valmis uusintaotteluun Wolfy Fontrelin kanssa.
    -Päätit sitten vaivautua paikalle?! Prudence sanoi kylmästi Wolfylle. –Ehdin jo kuvitella, että sinulla olisi parempaa tekemistä…
    -Olehan kiltisti, Prue, Wolfy sanoi ja heristi sormeaan tytölle. –Minä en tänään jaksaisi riidellä kanssasi. Miten olisi mieluummin vaikka huomenna tai ylihuomenna?
    -Itsepähän tämän aiheutit, Prudence kivahti. –On kertakaikkisen raivostuttavaa kun sinä pelehdit sen ällöttävän Bonegran eukon kanssa!
    -No mutta Prue! Wolfy sanoi teeskennellen jälleen yllättynyttä ja virnisti sitten. –Et kai sinä ole mustasukkainen?
    -En, Prudence tiuskaisi, mutta kun Wolfy astui lähemmästäs häntä ja kietoi vahvat kätensä Prudencen ympärille, ei tyttö ollutkaan enää niin varma asiastaan.
    -Etkö tosiaan? Wolfy mumisi ja hiveli hellästi Prudencen niskaa.
Prudencen epävarmuus ja kiukku Wolfya kohtaan vähenivät uhkaavasti ja Wolfyn kädet hänen ympärillään tuntuivat niin vahvoilta…
    -En…, Prudence sanoi epäröivällä äänellä.
    -Hmmm… Saisiko pari suukkoa sinut paremmalle tuulelle? Wolfy kysyi hiukan ilkikurisella äänellä.
    -Ehkä, Prudence sanoi virnistäen. –Mutta luulen ettei vain pari riitä, haluan useamman…
    -Oho… Esitätkö sinä minulle vaatimuksia? Wolfy kysyi teeskennellen vihaisen hämmästynyttä. –Sen jälkeen, miten itse käyttäydyit selostamossa… Tsot tsot, Prue…
    -Jos pääsisimme jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun? Prudence kysyi ja räpytteli silmiään viehättävästi.
    -Hyvä on. Minä annan sinulle muutaman suukon ja sitten sinä annat minulle muutaman suukon, Wolfy ehdotti hetken harkittuaan.
Nuori pari harrasti kompromissiratkaisun toteutusta hetken aikaa, mutta eivät olleet päässeet edes puoleen väliin saakka, kun Prudence tunsi kevyen koputuksen olkapäällään.
    -Tuletkos, ystäväiseni, juomaan kanssani muutaman paukun? Sunneva kysyi hiukan sammaltaen. –Katsos kun professori Peto sammui jo ja minulla ei ole juomaseuraa…
    -Sunneva, Prudence sanoi hyvin tiukalla äänellä. –Minulla on nyt muuta tekemistä. Etsi Drake ja juokaa itsenne tainnoksiin.
    -En taaskaan tiedä, missä se puppeli onkaan, Sunneva sanoi ja hikkasi. –Joten Prue kiltti…
    -Hyvä on, Prudence myöntyi silmiään muljautellen.
    -Prue! Ota tuo koirasi… tai mikä se nyt olikaan… mukaasi. Minä en ikinä muista sen nimeä… Tsehtseh, tule juomaan! Sunneva sanoi hilpeästi.
Wolfy vilkaisi murhaavasti Sunnevaan joka sai yhtäkkiä älynväläyksen ja huusi oikein kovaa.
    -SE OLI ADAGIO!! Eikös ollutkin? Sunneva sanoi ja hikkasi jälleen.
    -Jotain sinne päin, Prudence naurahti ja tarttui Sunnevaa kädestä. –No niin mennään sitten juomaan, Prudence naurahti ja sai heti eteensä pullon.
    -Ai hei Mick.
    -Terve vaan, kuulin että jossain joku halusi juotavaa, poika virnisti ja laittoi kätensä Prudencen ympärille omistavasti. -Katsos minä olen todella mukava tyyppi vaikka olenkin Kalman Kehtoon eksynyt.
Poika ei ehtinyt kuitenkaan sanoa enempää kun hän näki Wolfyn ilmeen ja irrotti naurahtaen otteensa Prudenesta siirtäen sen Sunnevaan.
    -Nämä miehet täällä ovat niin mustasukkaisisa kaikesta, ei voi harjaakaan lainata ettei joku tule mustasukkaiseksi, poika naurahti ja tarjosi pulloa ensin Sunnevalle sitten Prudencelle joka siemaisi ainetta ja irvisti.
    -Hyi, sehän on raakaa vodkaa.
    -Aivan oikein neitiseni, ihan Venäjältä asti tuotua, Mick naurahti ja ryyppäsi itsekin hieman. –Ettekös te ole kasvaneet ihan jästien ksekellä? Mick kysäisi ja huomasi että Wolfy oli kadonnut johonkin, joten hän laittoi kätensä jällen Prudencen ympärille ja piteli toista kättä Sunnevan ympärillä vetäen Sunnevaa aina itseään lähemmäs naukatessaan pullostaan.
    -Kyllä me olemme kasvaneet ihan jästimaassa… Venäjän rajanaapurissa itseasiassa, Prudence sanoi ja alkoi kikattaa.
    -Ihanko totta? Mikäs onkaan Venäjän rajanaapuri, eikös se ole Viro? Mick arvaili.
    -Ei kun "hik" me olemme "hik" Suomesta "hik", Suneva mutisi ja tarttui taas pojan pulloon.
    -Ai jaa… Suomi tuhansien järvein maa, Mick lallatteli ja kolmikko istuutui sohvalle.
    -Mitenkäs te olette tänne Kalman Kehtoon eksyneet? Mick kysyi tytöiltä.
    -Tämä on meidän rangaistuksemme jonka professori Peto keksi, Sunneva naurahti.
    -No eipä ole kovin hirvittävä rangaistus, Mick naurahti ja nuuhkaisi Prudencen hiuksia.
    -En ole ihan samaa mieltä, Prudence naurahti ja nojasi rentoutuneesti Mickiin.
    -Sunneva! Kuuli huuto jostain ja Sunneva nosti kasvojaan Mickin kainalosta.
    -Ai katsos sehän on oma Drakeni! Sunneva naurahti ja tunsi rajun nykäisyn käsivarressaan.
    -Mitä hittoa sinä oikein teet?
    -No pidän hauskaa uuden ystäväni kanssa.
    -Tuonko, sehän on kuraverinen! Drake huusi.
    -Ai kas kun en huomannutkaan, Sunneva sanoi ärtyneenä ja Drake raahasi tytön kauemmas Mickistä.
    -Etkö tajua että tuo on koko paikan pahin flirtttailija, jokainen tyttö täällä on ihan ihastunut Mickiin, Drake sanoi loukkaantuneena ja osoitti sormellaan tummaa poikaa, joka auttoi Prudencea juomaan viimeisiä tippoja pullosta.
    -No jaa, onhan Mick ihan söötti jos pitää tuollasista, Sunneva kikatti ja kääntyi Drakea kohti. –Mutta minä tykkään sinusta.
    -Ihan miten vaan… Pitäisiköhän sinun mennä nukkumaan? Professori Petokin lähti jo muutama minuutti sitten nukkumaan, Drake sanoi ja hymähti.
    -Todella mielenkiintoista, Sunneva hyrisi.
    -No on sinäänsä että hän meni Miracle Magianan huoneisiin, Drake naurahti ja kannatteli sammumispisteessä olevaa Sunnevaa.

Sunneva oli saanut jo kaiken valmiiksi selostamossa yhdessä professori won Gaamean kanssa kun Prudence riensi vihdoinkin sinne.
    -Maltoithan sinä, Sunneva sanoi ystävälleen, joka punastui. -Ajattelin jo että hyppäät Wolfyn luudalle ja…
    -Sunneva!! Prudence huudahti korvat punaisina.
    -No niin, tytöt, professori won Gaamea sanoi. –Pelaajat saapuvat juuri kentälle, joten oletteko valmiina?
    -Kyllä olemme, professori, Prudence sanoi mulkaisi yhä kikattelevaan Sunnevaan. –Kuka onkaan tämän ottelun tuomari?
    -Professori Peto, won Gaamea sanoi hiukan kireällä äänellä.
    -Professori Peto? Prudence sanoi hämmästyneenä. –Onko hän edes virallinen…
    -On kyllä, Prudence, won Gaamea sanoi. –Hän on virallinen tuomari ja arpa onnisti häntä. Mutta nyt tytöt! Asettukaahan pakoillenne, minä jään valvomaan teitä tänne, enkä siedä mitään hömpötyksiä! Tuliko selväksi?
    -Tuli, tytöt sanoivat viattomasti yhteen ääneen.
Pelaajat liitivät suurelle kentälle yleisön hurratessa. Kalman Kehdon mustat liput liehuivat tuulessa, ja kaksi ristikkäin olevaa luuta (heidän tunnuksensa) antoi kannustajille merirosvomaisen vaikutelman. Tottakai Toveruuden Tornillakin oli sankka kannattaja joukko ja hiukan yli puolet yleisöstä heilutti villisti violetin värisiä lippuja, joissa oli kuvattuna ristikkäin kaksi tulisoihtua.
    -Ja saapuvat urheat…, Prudence aloitti selostuksensa yleisön kuunnellessa.
    -…ja komeat, Sunneva pisti väliin Prudencen mulkaistessa häntä.
    -…pelaajat kentälle. Vastakkain ottelevat mahtava Toveruuden Torni ja vähemmän mahtava Kalman Kehto ja panoksena on tämän vuoden mestaruus! Prudence pauhasi.
    -Ja tuomarina meillä on tänään hehkeä professori Mortal Peto!! Sunneva kiljui ja hän näki professorin puivan nyrkkiään selostamon suuntaan.
    -Ja peli alkoi, Prudence jatkoi. –Toveruuden Tornin joukkueen kapteeni Simon Livery paiskaa ryhmyn kohti Kalman Kehdon Aragas Cornwallia… HYVÄ SIMON!!!
    -Antakaapa yleisö Liverylle raikuvat aploodit!!! Sunneva yllytti. -Anteeksi, professori won Gaamea, voisitteko taputtaa hiljempaa? Kiitos.
    -Toveruuden Tornin joukkueen pitäjä Aramor Cornwall torjuu Bonegran surkean maalintekoyrityksen ja Cornwallin ällöttävä ja irstas ja sikamainen ja… hyvä on professori won Gaamea… veli irvistää kovin rumasti…
    -Nyt hyökkää ADAGIO! Kyllä aivan oikein, kaikki kuulitte oikein! Kalman Kehdon Adagio Fontrel alias Wolfy, oh anteeksi professori won Gaamea pääsen aisaan ihan juuri, ah ei asia meni jo, sori vaan kaverit! Sunneva huusi Wolfyn yritettyä saada sieppi, joka jo nyt ilmaantui paikalle.
    -Nyt sieppi on kateissa, kiitos ihastuttavan selostajakumppanini, Prudence mulkasi Sunnevaan joka nauraa hekotti itsekseen.
    -Voi että, katsokaa nyt miten söpöä! Drake Malfoy löi ryhmyn hurmaavan seksikk… Ups, anteeksi professri won Gaamea…, Sunneva sanoi ja keskittyi taas katsomaan peliä. Draken mulkoillessa vihaisesti.
    -Kalman Kehdon Malfoy siis löi ryhmyn päin Toveruuden Tornin Rosita Somberoa kohti joka ilmeisesti huomasi siepin mutta ei enää löydä sitä. Nyt Wolfy Fontrel…Ahhhh…, Prudence huokaili.
    -Siis Fontrelin kuvatus näkee siepin, näkee, näkee, näkee… Ei näe enää! Se on poissa! Sunneva jatkoi.
    -VOI EI, MAALI KALMAN KEHDOLLE! Prudene huusi ja osoitteli Kalman Kehdon jahtaaja Amadeusta. –Voi Beethoven minkä teit?
    -Ai Beethoven, eikös se tehnyt ihan hvyiä kappaleita? Sunneva räkätti ja won Gaamea mulkaisi vihaisesti.
    -Nyt Toveruuden Torni zemppiä! Prudence huusi.
    -Ei tapahdu mitään… Tehkää nyt jotain hyvät pelaajat, Sunneva huusi ja ryhmy lennähti päin selostamoa.
    -SE OLI LAITON! Prudence huusi. -Ja professori Peto ei tee mitään! Paitsi pui nyrkkiään minulle.
    -Nyt Toveruuden tornin Myer Nicholson, Lenny-Charles Journey sekä Autumn Erie, omat jahtaajamme, ovat saaneet kaadon hyppysiinsä ja kuljettavat sitä toisilleen, mutta voi EI! Samperin… Ups anteeksi ei tule toistumaan! INHOTTAVA Aragas Cornwall sai torjuttua tuon hienon yrityksen ja…MITÄ MITÄ…
    -…Kalmankehdolle toinen maali? Ei voi olla totta! Sunneva karjui. –Kuka se oikein oli?
    -Se taisi olla kyllä Amadeus Beethoven…, Prudence sanoi ja peitti kasvonsa käsiinsä.
    -No emme lannistu… Kalmankehto on vain kaksikymmenta pistettä edellä… Nyt meidän oma kaunis etsijämme NAPPAA SE SIEPPI! Sunneva huusi.
    -Voi ei kolmas maali! Prudence ilmoitti. -Ja Kalman Kehdolle tietenkin… Prudence sanoi masentuneena.
    -Wolfy Fontrel etsii jälleen sieppiä… MITÄ NYT hän tömähtää suoraan kohti meidän etsijäämme. VOI EI! Rosita heilahtaa pahasti mutta pysyy luudallaan. TUO OLI ALHAISTA FONTREL! Senkin tomppeli, tästä puhutaan vielä… Spagettini ei ole vielä kylmää ja arvaa kuka siihen hirtetään! Sunneva huusi. –Ja professori Peto pitää nyrkit ihan siellä kaavussaan! Kyllä me tämän homman osaamme.
    -JA KELTAINEN LAPPU SELOSTAMOON! JA 100 PISTETTÄ POIS TOVERUUDEN TORNILTA! Kuului huuto kentältä ja professori Peto mulkaisi pahasti Sunnevaa.
    -Okei okei anteeksi vaan kamalasti, ei toistu enää, kiltti professori Peto… Meidän seksipetomme…, Sunneva lauleskeli.
    -SE TIETÄÄ NEITI SUDENVARJOLLE JÄLKI-ISTUNTOA! Kuului jälleen kentältä ja professsori Peto pui jälleen nyrkkiä.
    -NYT Rosita, ota se sieppi että saadaan menetetyt tupamestaruus pisteet takaisin ja voitetaan koko roska! Prudence kiljui.
    -Mutta katsokaa taas tuota niin söpöä yritystä lyödä ryhmyä päin Rositaa. Kyllä se Drake on sitten NIIN söpö! Sunneva huusi ja jälleen uuis ryhmy osui selostamoon.
    -Ei se nyt niin söpö ole, Prudence mutisi. –Mutta tuolta lehahtaa Kalman Kehdon urhea lihaskimppu Wolfy Fontrel ja pyörii omituisesti ympyrää… Wolfy, MITÄ sinä teet?
    -Kalman Kehdon jahtaajakolmikko kuljettaa kaatoa kohti maalia ja… EIH!! Tämä ei ole totta… Clark Conwart teki maalin, Sunneva kiljui epätoivoisena. –Tuo oli kyllä vain hyvää tuuria!!
    -Mutta nyt on Toveruuden Tornin jahtaaja Lenny-Charles Journey saanut kaadon itselleen ja vie sitä huimaa vauhtia kohti maalia… MALFOY!! Sinä kuolet! Hyvä on, professori won Gaamea, en uhkaile enää… Näittekö? Drake Malfoy löi ryhmyn suoraan kohti Lenny-Charlesia ja Toveruuden Torni menetti kaadon. SINUN TAKIASI, DRAKE!! JA PYYHI TUO RUMA VIRNISTYS RUMALTA NAAMALTASI!! Prudence selosti antaumuksellisesti.
    -Drake oli nyt hyvin tuhma poika, Sunneva myönsi kiivasti selostaen. –Ja me keskustelemme tästä vielä… Hei! Nyt tapahtuu! Toveruuden Tornin söpö Kasimir Kadesh lyö ryhmyn suoraan… Drake Malfoyta päin!! SIITÄS SAIT, DRAKE!!
    -Valitettavasti herra Malfoy selviää Kasimirin erittäin taitavasta ryhmyn iskusta, Prudence jatkoi kuivakkaasti. –EI EI EI!! Autumn Erie, katso mihin lennät!! EIIIIHHH!!! Myra Bonegra! Olisit voinut edes vähän varoa! Ja kyllä, näen ruman kielesi tänne saakka! …kyllä, proffesori won Gaamea, lupaan rauhoittua…
    -Voi ei, Prue!! Kentällä on matami Hentovalkoinen, meidän ihana, joskaan ei niin hento, hoitajamme! Ja hän vie loukkaantuneen Autumnin pois kentältä! PARANE PIAN AUTUMN!! Sunneva huusi.
    -Mitäh?! Tuomarimme professori Peto ei aio diskata Myra Bonegraa!! Prudence älähti epäuskoisena. –Teidän on annettava hyvä selitys asialle, professori Peto!
    -TOINEN KELTAINEN KORTTI SELOSTAMOLLE!! Professori Peto karjui kentältä ja pui jälleen kiukkuisena nyrkkiään.
    -Ei meitä voi diskata! Prudence kiljui raivostuneena vastaan.
    -ONNEKSI OLKOON NEITI MCCALLUM! VOITITTE JUURI KAKSI TUNTIA JÄLKI-ISTUNTOA!!
    -Prue! Rauhotu! Näetkö, tuolla se pupusi pinkoo omalla Tulisalamallaan. Hyvä yleisö, selkokielellä tämä tarkoittaa että Wolfy Fontrel kiitää huimaa vauhtiaa kohti selostamoa… ja näyttää keskisormea!! Kyllä, professori won Gaamea, olen samaa mieltä, se oli hyvin rumasti tehty! Sunneva kiljui.
    -Niinkö, professori won Gaamea? Kyllä, ilmoitan! Hei, professori Peto!! Proffesori won Gaamea sanoi, että hän ottaa pois Kalman Kehdolta 10 pistettä Wolfy Fontrelin TÖRKEÄSTÄ käytöksestä! Mitäs siihen sanot, professori Peto? Prudence elämöi voitonriemuisesti. –Verisuonenne katkeavat päästänne tuota tahtia, professori Peto!!
    -VOI EI jälleen kerran tuli maali… Professori Won Gaamea tässä on teille ihan puhdas nenäliina, Sunneva sanoi won Gaamealle joka nyyhki kova äänisesti selostamossa.
    -Nyt on tilaisuus… Sieppi suvaitsee taas ilmaantua… Se on aivan lähellä selostamoa ja ups… Minun ei olisi pitänyt kertoa sitä, Prudence naurahti nolona.
    -Nyt molempien joukkueiden etsijät lentävät tänne päin… JARRUTTAKAA HYVÄT IHMISET! Sunneva karjui Wolfyn ja Rositan rymistäessä vieri vierten hakemaan sieppiä.
    -Nyt Rosita lähti jahtaamaan sieppiä, hän on pieni ja vikkelä toisin kuin Wolfiemme joka on iso ja ei niin vikkelä ja… Aijai ei kai taas tullut keskisormea siellä…?! Prudence huusi innoissaan.
    -HYVÄ ROSITA OTA SE SIEPPI! Sunneva huusi kurkku suorana.
    -HEI HEI ME TEHTIIN MAALI! Prudence huusi ja alkoi hyppiä.
    -Siinä sinulle professori Peto kyllä Toveruuden Torni nousee taas! Sunneva huusi naama punaisena.
    -Hei hetkonen, mihin meidän etsijämme ovat hävinneet? Siis se siro ja kaunis Rosita ja iso, karvainen, romuluinen…
    -Hetkinen, mistä sinä tiedät että Wolfy on karvainen!? Prudence huudahti.
    -Öh Prue, se oli ihan vain arvaus…
    -Ai okei… Ups…
    -No joka tapauksessa sieppi on ilmaantunut jälleen esiin ja Wolfy kiitää kuin lentävä lehmä sen perässä.
    -Mistä sinä tuon keksit…? Taidat olla väsynyt, Prue nauroi.
    -No,tuota ehkäpä…, Sunneva naurahti.
    -Mitä mitä… Missä Rosita on? Wolfy liihottelee siepin perässä kuin perhonen ja Rositaa ei näy missään?
    -EI EI!!! Prudence alkoi huutaa ja nousi seisomaan.
    -Wolfy Fontrel on siepin perässä ja Rosita tulee perästä mutta ei tule mitenkään saavuttmaan tuota lentävää iilim… Anteksi professori Won Gaaema… Niin siis tuota lentävää öh… poikaa…
    -WOLFY, JOS KOSKETKAAN SIIHEN SIEPPIIN NIIN EN IKINÄ ENÄÄ PUHU SINULLE! Prudence huusi. –Ihan turhaa, minä näen kyllä virneesi senkin…!
    -EI EI EI EI! Nyt se Kalman Kehdon koira sai sen siepin ja pitelee sitä kädessään kuin… No antaa sen olla, Sunneva huusi ja koko katsomo nousi seisomaan, suurin osa buuasi mutta Kalman Kehtolaisista lähti melkein yhtä iso ääni hiedän hurratessa.
    -JA MYRA PITÄÄ NÄPPINSÄ EROSSA WOLFYSTA! Prudence huusi vielä viimeisiksi sanoikseen ja ottelijat lentelivät onnessaan Wolfya päin ja törmäsivät tähän niin että kaikki tippuivat alas maahan.
    -Todella mukavat oltavat tuolla etsijällä, Sunneva mumisi ja Won Gaaema niisti ison nenänsä Sunnevan antamaan liinaan ja kuivasi silmänsä.
    -No tytöt, ehkä sitten ensi vuonna, won Gaamea sanoi ja lähti alas katsomosta.

    -Voi ei! Prudence sanoi ja hautasi kavonsa taas käsiinsä.
    -No… Meillä ainakin tulee olemaan erittäin mukavat hetket kun Wolfy ja Drake tulevat tänne, Sunneva virnisti.
    -Voi ei! Mutta eivät he voi tehdä mitään meille jos eivät löydä meitä, Prudene virnisti ja lähti kävelemään kohti selostamon ovea lähteäkseen äkkiä livohkaan.
    -Erittäin hyvä idea, Sunneva naurahti.
    -Liian myöhäistä, Prudence voihkaisi ja katsoi ulos.
Tytöillä ei ollut aikaa rynnätä ulos selostamosta, joten he syöksyivät äänekkäällä ryminällä piiloihin. Sunneva ryntäsi tyhjään kaappiin, jossa säilytettiin nyt pöydällä olevia äänentoistolaitteita ja Prudence livahti liinalla peitetyn pöydän alle. Selostamon ovi aukeni raikuvasti pamahtaen.
    -Ja nyt kyllä…, Wolfy aloitti mylvintänsä, mutta vaikeni nähdessään tyhjän selostamon.
    -Mihin ne helkutin noidat livahtivat? Drake ärähti.
    -Ne eivät voi olla kaukana, Wolfy sanoi uhkaavalla äänellä. -Minulla olisi muutama sana sanottavana arvon selostajattarille…
    -Mutta Wolfy, me kuitenkin VOITIMME!! Drake hihkui yrittäen peittää ärtymystään.
    -Mutta minulla on silti muutama sana sanottavana…, Wolfy penäsi kiukkuisena.
    -Äh Wolfy! Sen ehtii myöhemminkin! Nyt on tarkoitus juhlia ja olen kuullut että Mick toi jästienmaailmasta muutamia pulloja jotain alkoholi –nimistä ainetta…
Draken ääni vaimeni kun he poistuivat Wolfyn kanssa selostamosta ja paiskauttivat oven kiinni mennessään. Tytöt kömpivät esiin piiloistaan hillittömästi kikattaen.
    -Selvittiinhän me…, Prudence sanoi yhä nauraen.
    -Meidän lienee silti syytä pysyä erossa heistä vähän aikaa, Sunneva sanoi hiukan haikeana.
    -Kyllä sinä sen kestät, Prudence lohdutti. –Ainakin tämän illan pysymme todella kaukana heistä…
    -Ihan taatusti, Sunneva myönteli hartaasti. –Jos se Mick on tosiaan tuonut heille alkoholia…
Tytot eivät edes uskaltaneet ajatella mitä tapahtuisi jos se kohtaisivat Kalman Kehdon huispausjoukkueen hillittömässä humalassa.
    -Lisäksi välttelemme myös professori Petoa, Prudence muistutti. -Näitkö hänen ilmeensä?
    -Näin, Sunneva sanoi nauraen. –Toivottavasti professori Peto ei kärsi mistään sydänsairauksista…
    -Minä en tänään todellakaan halua suorittaa voittamiani jälki-istuntoja, Prudence marmatti.
Tytöt lähtivät selostamosta kohti omaa torniaan, varmistettuaan ensin ettei Wolfy Fontrelia ja Drake Malfoyta näkynyt missään.