TULISOIHTU

Nelikko käveli omiin torneihinsa. Prudence oli taivaissa ja mikään ei olisi enää voinut pilata hänen päiväänsä.
    -Hei, me unohdimme sen kirjan… Wolfy huomasi ja katsoi kauhuissaan Drakeen.
    -Voi ei… Toisaalta, Mortal Peto on jo sen lukenut että onko siinä mitään niin hirveää, Drake päätteli.
    -No jos vaikka professori Peto on sattumoisin juoruakka ja antaa kaikkien opettajien huoneessa lukea tuon nimenomaisen kirjan, Wolfy murahti.
    -Enpä usko että Peto tekisi sellaista, Prudence huomautti.
    -Ei vai…? Muistatko, Drake, viime vuonna kun erehdyimme vahingossa katsomaan toistemme papereita pimeydeydeltä suojautumisen kokeessa. Hän kertoi asiasta koko koululle ja sen takia me käymme kurssia uudestaan, Wolfy murisi vihaisena muistellessaan edellisvuoden tapahtumia.
    -Totta, siitä tiesi koko koulu jo seuraavana päivänä.
    -Mutta entäs jos Mortal ei anna meille sitä kirjaa takaisin? Prudence kysyi.
    -No onhan hänen pakko… Onhan se sentään minun kirjani, Sunneva sanoi.
    -Ei muuten ole, Drake naurahti.
    -Mitä ei ole? Sunneva kysyi ihmiessään.
    -No sinun kirjasi, vaan minun.
    -Hei älkää taas aloittako… Kuka hakee sen kirjan? Wolfy huokaisi kyllästyneenä.
    -Minä ehdotan että Prue hakee sen, Sunneva sanoi ja vilkaisi Prudenceen.
    -Miksi ihmessä minä? Prudence yritti Sunnevan törkkiessä häntä takasin Pedon luokkkaa kohti.
    -Mieti sitä, neiti liian suuri kaula-aukko, Sunneva kivahti ja lähti kävelemään Draken kanssa kohti torneja.
    -Aina minä joudun tekemään kaiken ikävän, Prudence huokaisi ja lähti kävelemään kohti Pedon luokkaa.
    -No etkö sinä muka aio tulla mukaani? Prudence kysyi Wolfylta joka jäi seisomaan paikoilleen.
    -No tuota… Mene sinä vain, minua hieman pelottaa professori Pedon reaktio, jos hän vaikka antaa sinulle jälki-istuntoa niin en halua olla mukana siinä, Wolfy virnisti ja nojasi samalla seinään.
    -Jengipetturi, Prudence huokasi ja lähti kävelemään nurkan takana olevaan luokkaan.
    -Minä odotan sinua alakerrassa, Wolfy huusi ja päätti häipyä äkkiä ettei professroi Peto vain huomaisi häntä.

Heti Wolfyn kadottua, Prudencea alkoi pelottaa. Hän pälyili ympärilleen kuin säikähtänyt eläin ja tajusi ettei saanut liikuttua mihinkään. Hän oli paniikissa. Hän aikoi huuta Wolfya, mutta ei saanut ääntäkään kurkustaan. Prudence tunsi, että jokin oli pahasti pielessä. Tuskin hän oli saanut edes ajatustaan loppuun kun vahvat käsivarret kietoutuivat tytön ympärille. Prudence huomasi heti etteivät ne olleet Wolfyn tutut ja turvalliset käsivarret, vaan ihan jotakin muuta.
    -Minuako etsit? Käheä ääni kysyi aivan Prudencen korvan juuresta.
Se oli Aragas. Prudencen pelon aiheuttaja ja pahin painajainen.
    -Sinua kaikkein vähiten! Prudence tiuskaisi ja yritti riistäytyä pojan tiukasta otteesta.
    -Kai Sunneva piti pikku yllätyksestäni? Aragas kysyi ja näykkäisi Prudencea korvanlehdestä.
Prudence ei vaivautunut vastaamaan siihen, vaan puraisi Aragasta käsivarresta. Poika älähti ja irroitti otteensa Prudencesta. Tyttö otti heti jalat alleen, mutta Aragas oli nopeampi ja paiskasi Prudencen seinää vasten.
    -Älähän karkaa mihinkään, Aragas sanoi matalalla äänellään ja suuteli Prudencea.
Prudence tunsi pakokauhun kasvavan sisällään kun Aragaksen käsi etsiytyi Prudencen reidelle ja hivuttautui hitaasti ylemmäs.
    -Lopeta…, Prudence pyysi, mutta Aragas vain nauroi ja suuteli tyttöä uudestaan.
    -Alan ymmärtää miksi se itserakas miehen irvikuva pitää sinusta, Aragas mutisi ja nosti kätensä Prudencen poskelle. –Mutta sitä en ymmärrä että mitä sinä näet siinä oliossa…
Prudence nojautui seinää vasten ja toivoi hartaasti että se antaisi periksi. Seinä ei vastannut hänen pyyntöönsä eikä Prudence mahtanut mitään Aragaksen kovakouraisille hyväilyille.
    -HERRA CORNWALL!!
Ääni läjähti ilmassa kuin piiskan sivallus ja Aragaksen liike pysähtyi siihen paikkaan. Poika kalpeni ja Prudence olisi voinut itkeä ilosta kun näki erittäin vihaisen ja raivostuneen Wilpuri won Gaamean kasvot.
    -Me lähdemme nyt heti rehtori Friznogin luo ja teidät tullaan erottamaan, herra Cornwall, won Gaamea raivosi ja tarttui Aragasta, tiukan äitihahmon lailla, tiukasti korvasta ja lähti retuuttamaan tätä kohti Priz Friznogin työhuonetta Prudencen seurattua heitä vapisevin jaloin.
Wilpuri won Gaamea melkein heitti Aragaksen Friznogin huoneeseen ja vetäisi pelokkaan Prudencen mukaansa.
    -Tämä… Tämä… En edes keksi mitään tarpeeksi inhottavaa sanottavaa tästä oppilaasta, Wilpuri won Gaamea meuhkasi Friznogille, joka otti äkkiä piippunsa suustaan ja tuijotti suu auki won Gaamean räyhäämistä.
    -No mutta Wilpuri, mikäs nyt on hätänä? Friznog kysyi vaikka osasi jo arvata sen Prudencen pelästyneistä ja Aragaksen julmistuneista kasvoista.
    -Tuo, kävi minun oppilaani kimppuun, tuo Kalman Kehdon kuvatus! Wilpuri won Gaamea huusi kurkku suorana ja olisi käynyt Aragakseen käsiksi ellei Friznog olisi tullut heidän väliinsä.
    -Ilmeisesti Aragas ei siis ole totellut ehtojaan. No kutsun professori Pedon tänne, Friznog sanoi ja melkein samassa Peto oli rehtorin huoneen oven takana koputamassa.
Friznog avasi oven.
    -Hei Mortal, se oli nopeaa toimintaa, Friznog sanoi vakavana.
    -Miten niin? Minulla oli asiaa vain tästä, Mortal sanoi ja näytti Hillitse himosi, hallitse halusi -kirjaa Friznogille.
    -Aivan, aivan, meillä on nyt ikävä kyllä hieman muitakin asioita täällä, Friznog sanoi ja Mortal huomasi Prudencen jota Wilpuri won Gaamea piti käsivarsiensa suojissa ja Aragaksen joka tuijotti raivoissaan Prudenceen ja won Gaameaan.
    -Professori Peto, se ei ollut minun syyni. Tuo noita yllytti minua! Aragas sanoi Pedolle.
Mortal Peto ei kuitenkaan välitänyt pojan selityksistä.
    -No mitäs nyt oikein on sitten taas tapahtunut? Peto huokaisi ja istuutui Friznogia vastapäätä.
    -Tuo sinun oppilaasi, joka muuten oli sinun vastuullasi, kävi jälleen minun tyttöni kimppuun! Won Gaamea räyhäsi ja heristi sormeaan Mortalin edessä.
    -Rauhoitu Wilpuri, ihan kuin minä tässä olisin syyllinen, Mortal sanoi vihaisena ja katsahti Friznogiin, jonka parta lillui kultakalamaljassa. -Öh Priz, tuota, partasi on kalamaljassa, Mortal sanoi hieman hiljaisemmin.
    -Kappas keppanaa! On se hyvä että ympärilläni on nuoria ihmisiä, jotka huomaavat asioita, joita en itse tajua edes ajatella, Friznog hymyili ja otti partansa maljasta pois. -No niin. Eikös se sopimus ollut että jos jotain tämän tyylistä vielä tapahtuu niin Aragas erotetaan? Priz Friznog sanoi ja katsoi kysyvästi Mortaliin.
    -Niinhän se puhe oli. Mutta haluaisin tietää mitä Aragas oikeastaan on tehnyt?
    -Hän käpälöi Prudencea! Wilpuri huudahti.
    -Vai niin… Onko varmaa ettei neiti McCallum ollut suostuvainen tähän, en yhtään ihmettelisi jos…
    -Aragas hakkasi Sunnevan, Prudence kuuli itsensä sanovan ja kaikkien katseet kääntyivät tyttöön.
    -Hän valehtelee! Aragas huudahti.
    -Niin sinä sanoit viimeksikin, won Gaamea tiuskaisi.
    -Ehkä tämä sotku saadaan selvitettyä sillä että kutsumme Sunnevan tänne, Priz Friznog sanoi rauhoittelevasti. –Oliko muita näkijöitä kuin sinä, Prudence?
    -Joshua, Prudence sanoi. –Joshua Grager. Enkä edes uskalla ajatella mitä olisi tapahtunut ellei Joshua olisi tullut siihen väliin. Veimme Sunnevan sitten matami Hentovalkoisen luo ja…
    -Riittää, won Gaamea kuiskutti. –Kerro kaikki sitten kun Sunneva ja Joshua saapuvat tänne.
    -Mortal? Priz Friznog sanoi ja katsoi Mortalia toiveikkaasti.
    -Hyvä on, Mortal Peto huokaisi alistuneena. –Minä haen heidät tänne.
Koska professori peto oli nopea veikkonen, ei kulunut kauaakaan kun Sunneva ja Joshua saapuivat rehtori Friznogin työhuoneeseen Mortal Peto vanavedessään.
    -Ja te pysytte siellä! Mortal Peto ärähti oven suussa ja paiskasi oven kiinni.
    -Kappas keppanaa, rehtori Friznog sanoi. –Nyt olemme kaikki koolla. Kerrohan, Sunneva, pahoinpitelikö Aragas sinut? Mitä tapahtui?
Sunneva alkoi kertoa ääni ensin täristen, mutta mitä pidemmälle hän tarinassaan pääsi sitä varmemmaksi hänen kerrontansa tuli. Hän kertoi Prudencen peloista, kirjeen viemisestä pöllölään, Aragaksen hyökkäyksestä ja kuin Joshua sitten pelasti hänet. Prudence ja Joshua täydensivät tytön kertomusta vuorotellen.
    -Asia alkaakin olla selvä, hajamielinen rehtori sanoi ja katsoi Aragasta miltei säälivän oloisesti. –Tässä ei liene mitään epäselvää?
Professorit won Gaamea ja Peto pudistelivat vaisuina päätään.
    -Sinut on erotettu, Aragas Cornwall, Tulisoihdun noita- ja velho Aikatemiasta erittäin sopimattoman käytöksen vuoksi, Priz Friznog sanoi harvinaisen virallisella äänensävyllä.

Seuraavat hetket Sunneva näki kuin hidastettuna vaikka todellisuudessa kaikki kävi hyvin nopeasti. Aragaksen silmissä paloi silkka viha ja hän otti terävän kirjeveitsen rehtorin pöydältä. Poika huusi jotakin Prudencelle ja iski veitsensä suoraan tämän olkapäähän. Kuului ilkeä rusahdus ja Prudencen kirkaisu. Ne kaksi ääntä eivät häipyneet Sunnevan mielestä koskaan. Sunneva ryntäsi ystävänsä luo, Mortal Peto tarttui Aragakseen, won Gaamea pyörtyi, Priz Friznog jähmettyi paikalleen, Joshua peitti kasvonsa käsiinsä ja rehtorin huoneen ovi repäistiin auki ja hurjistuneet Wolfy Fontrel ja Drake Malfoy riensivät sisälle. Kaikki oli yhtä sekasotkua.
Prudence makasi maassa verilammikossa ja piteli suu irveessä olkapäätään jossa kirjeveitsi törrötti. Aragas huusi ja karjui kuin leijona Mortal Pedon pidellessä poikaa vahvassa otteessaan. Drake tuijotti sekamelskaa kauhuissaan oven suussa ja rehtori Friznog piteli Wolfya (pienehkön loitsun avulla) ettei tämä päässyt Aragaksen kimppuun. Joshua oli polvillaan Prudencen vieressä ja won Gaamea alkoi näytää heräilyn merkkejä. Sunneva piteli kiinni Prudencen tärisevästä kädestä jolla tyttö itse piti kirjeveistä kiinni. Aragas ja Wolfy latelivat toisilleen toinen toistaan hirvittävämpiä haukkumasanoja ja Friznog alkoi väsyä pidellessään Wolfya, joka oli jo muutaman kerran yrittänyt huitaista rehtori Friznogia.
    -Nyt loppui! Mortal Peto huusi ja heitti Aragaksen lähimmälle sohvalle ja langetti tähän jähmetysloitsun. Seuraavaksi Wolfy makasi maassa kädet sidottuina loitsulla.
    -Voi ei…, won Gaamea höpötti ja yritti tehdä jotain muttei onnstunut tekemään muuta kuin kävelemään Prudencen edessä.
    -Kävikö pahastikin? Professori Peto kysyi Prudencelta ja kumartui tämän puoleen.
Tytön kivun kyyneleet kertoivat aivan muuta mitä Prudence sanoi.
    -Minä olen ihan kunnossa, mutta kirjeveitsi taitaa olla pilalla, tyttö sanoi ja piteli veistä edelleen vapisevin käsin Sunnevan yrittäessä tyrehdyttää verenvuotoa.
    -No niin, nyt sitten vain matami Hentovalkoinen tänne… Professori Peto voisit…
    -Hyvä on, hyvä on, juoksuttakaa vain minua! Professori Peto huudahti vihaisena ja lähti hakemaan matami Hentovalkoista.
    -Päästäkää minut heti irti! Wolfy karjui ja yritti saada käsiään irtoamaan toisistaan.
    -Sinä, nuori mies, pysyt siinä nin kauan kuin Aragas on tässä huoneessa, won Gaamea huudahti Wolfylle.
Hän vilkasi murhaavasti myös Drakeen sen näköisenä, että jos poika liikahtaisikin väärään suuntaan hän saisi tuntea won Gaamean vihat niskassaan. Joten Drake päätti vain seisoa ovensuussa ja katsella sekamelskaa.
    -Prudence, sattuuko kovin pahasti? Pitäisikö veitsi ottaa pois? Sunneva kysyi Friznogilta, joka oli nyt myös polvistuneena Prudencen edessä.
    -Annetaan matami Hentovalkoisen päättää siitä, Friznog vastasi.
Prudence piteli veistä kädellään ja katsoi sitten haavaan. Veitsi törrötti sinä ilkeästi ja tytölle tuli paniikki siitä että hänen olkapäässään oli vieras esine. Prudence tarttui veitseen ja vetäisi sen pois huutaen samalla kivusta. Sunneva huomasi Prudencen typeryyden ja painoi kätensä haavalle josta suihkusi verta.
    -Sinun ei olisi pitänyt ottaa sitä vielä pois! Sunneva parahti veren valuessa hänen sormiensa välistä. Joshua ryntäsi ovelle matami Hentovalkoisen saavuttua.
    -Prudencea puukotettiin ja hänestä vuotaa verta, Joshua huusi matamille joka juoksi kokoonsa nähden vikkelästi Prudencen luokse joka oli pyörtymäisillään kivusta.
    -No niin, kultaseni, ei mitään hätää, nyt mennään sairaalasiipeen ja paikataan ikävä haava pois, matami kuiskaili tytölle kuin pikku lapselle.
Friznog, won Gaamea, Sunneva, Joshua ja Drake lähtivät matami Hentovalkoisen ja Prudencen, joka edelleen piteli kirjeveistä kädessään, perään sairaalasiipeen. Professori Peto jäi yksin Wolfyn ja Aragaksen kanssa, hän kiitti onneaan että hänellä oli taikassauva koko ajan kädesään sillä kaksi vihaista poikaa oli vaarallinen yhdistelmä.

Prudence makasi vuoteellaan sairaalasiivessä ja mietti vuorokauden aikaa. Hän oli mitä ilmeisemmin vajonnut tajuttomuuteen jossakin vaiheessa ja näin ollen ajantaju oli kadonnut tyystin. Hänen olkapäätänsä särki ja hän antoi kivun kyyneleiden vapaasti valua poskilleen, sillä eihän kukaan ollut näkemässä sitä. Prudence sulki silmänsä ja puri huultaan. Kipu. Tuo tykyttävä kipu ja kireä side kiedottuna hänen olkapäällään olivat kaksi vihatuinta asiaa Prudencen elämässä sillä hetkellä. Hänen huuliltaan kirposi hiljainen valitus ja samassa hän tunsi käden laskeutuvan pehmeästi hänen otsalleen.
    -Shhh…, ääni sanoi hiljaa ja Prudence näki Wolfyn kasvot, jotka paljastuivat näkkymättömyysviitan alta.
Prudence hymyili Wolfylle, mutta ei osannut sanoa hänelle mitään. Poikakin pysyi vaiti ja istahti Prudencen sängyn laidalle ja pyyhki kyyneleet tytön poskilta.
    -Ehdin jo luulla ettet tule ollenkaan, Prudence katkaisi lopulta äänettömyyden. –Näytit vain niin murhanhimoiselta…
    -Professori Peto sai minut lopulta rauhoittumaan, Wolfy sanoi, mutta hänen äänensä oli edelleen hiukan kalsea. –Hän… Ei mitään.
Wolfy ei voinut kertoa Prudencelle, että Peto oli käskenyt hänen huolehtia tytöstä ja jos ei niin tapahtuisi, niin WOLFY joutuisi vastaamaan siitä professori PEDOLLE. Wolfy irvisti itsekseen, sillä se mustasukkaisuuden tunne, minkä Pedon sanat olivat hänelle aiheuttaneet, vaivasivat häntä vieläkin.
    -Et siis tappanut Aragasta? Prudence sanoi, ehkä hieman pettyneenäkin.
    -En. Aragas on nyt hyvin tiukasti vartioudussa kuljetuskärryssä matkalla kohti Tulikanjonin putkaan, enkä halua enempää siitä nilkistä tietääkään, Wolfy sanoi.
Prudence ei kysellyt Wolfylta enempää, sillä mitä ilmeisemmin poika ei halunnut edes ajatella Aragasta. Eikä halunnut ajatella Prudencekaan. Wolfy silitteli varovasti Prudencen paksuja punaisia hiuksia ja varoi tarkoin koskematta tytön kipeään olkapäähän. Wolfy kumartui painamaan suudelman Prudencen otsalle.
    -Pärjäätkö varmasti? Wolfy kysyi ja katsoi huolestuneena kalpeaa Prudencea.
    -Onko minulla vaihtoehtoja? Prudence kysyi hiukan pisteliäästi.
    -Ei, Wolfy sanoi koruttomasti ja suuteli Prudencea suulle hyvin varovasti. –Tulen taas katsomaan sinua.
Sen sanottuaan Wolfy katosi.

Drake ja Sunneva istuivat suuressa salissa ja Sunneva itki vasten pojan olkapäätä.
    -No niin, kaikki on ihan hyvin, ei ole enää mitään hätää, Drake sanoi ja silitteli kärsivällisesti Sunnevan hiuksia.
Joshua ja Marvin irvistelivät keskenään Sunnevaa ja Drakea vastapäätä heidän kaulaillessa.
    -Sinä et tiedä miltä minusta tuntui kun näin Aragaksen ilmeen ja siten hän… Hän…, Sunneva sanoi ja katsoi käsiään, josta hän oli jo pessyt veren pois.
    -No mutta enää ei tarvitse huolehtia Aragaksesta, Drake sanoi, mutta Sunneva ei kuullut pojan sanoja.
Hän vain näki edessään kalpean Prudencen ja veren, joka valui Sunnevan sormien välistä.
    -Mitäköhän ne tekee sille Aragakselle? Joshua mietti hiljaa Marvinin kanssa.
    -Minä en ainakaan halua edes tietää, sulkekoot Azkabaniin loppuelämäkseen, Sunneva kirahti ja nosti päätään huomatessaan oven käyvän.
    -Wolfy, tyttö sanoi jo ennen kuin Wolfy oli kerennyt ottamaan viitan pois päältää.
    -Kukapa muukaan? Wolfy virnisti.
    -No mitä tapahtui? Joko Prue heräsi? Sunneva halusi tietää.
    -Prue voi ihan hyvin, hänellä on vielä kipuja mutta juttelin hänen kanssan hieman, Wolfy sanoi ja istuutui Marvinin viereen suurelle sohvalle.
Marvin meni vaistomaisesti hieman kauemmas sillä hän oli aina hieman pelännyt Wolfya, joka oli melkein kaksi kertaa pientä Marvin raukkaa suurempi.
    -Mitä Prue sanoi? Sunneva halusi tietää.
    -Ei mitään erikoista. Eiköhän hän ole taas jaloillaan jo muutaman päivän päästä, Wolfy naurahti väkinäisesti ja nojautui sohvaan.
    -Täällähän te olettekin, kuului won Gaamea ääni ovelta. –Nyt kaikki nukkumaan, Prudene on herännyt ja hän voi ihan hyvin, won Gaamea sanoi ja ajoi nuoret pois Suuresta Salista. –Älkää unohtako että huomenna on koulupäivä, ihan niinkuin ennenkin.
    -Ja Wolfy…, won Gaamea sanoi madaltaen ääntään. -Ei enää näkymättömyysviitassa seikkailua tänä yönä. Wolfy punastui ja lähti kävelemään muiden perässä.