Loppukevät sujui varsin rauhallisissa ja mielenkiinnottomissa merkeissä. Toukokuu tuli kuin varkain lempeinä tuulenhenkäyksinä etelästä ja koulun ilmapiiri alkoi lipsua. Kaikki odottivat parin viikon päästä alkavaa kesälomaa ja kauhistuneina loppukokeita. Tunnelma Tulisoihtu Akatemiassa oli vuoroin kireä (loppukokeet) ja vuoroin innokkaan odottava (kesäloma). Sunneva ja Prudence eivät paljoa Aurea nähneet, sillä hän oli täysin kirjojensa parissa. Sunneva ei jaksannut kokeita stressata ja Prudence taas hermoili hänenkin edestään.
    -En ikinä pääse niitä läpi, Prudence voihkaisi Sunnevalle toukokuisena lauantaiaamuna aamiaisella. –Peikkokielen epäsäännölliset verbit ovat inhottavia ja professori Peto kysyy taatusti kaikkein vaikeimmat loitsut ja en vieläkään osaa ulkoa haukan ruuansulatusjärjestelmää ja Magiana hylkää minut ihan taatusti jos vielä kerran vaihdan ylleni Wolfyn pupupyjaman…
    -Sinä selviät kyllä, Sunneva lohdutti ja siemaisi kahviaan huolettomasti.
    -En olisi siitä niin varma, en ole lukenut vielä yhtään, Prudence parkaisi ja alkoi selailla pimeydeltä suojautumisen kirjaa. -Mortal Peto muuten oli ihan mukava kun hän päätti antaa meille sen himokirjan kuitenkin takaisin, Prudence sanoi Sunnevalle ja kääntyi tätä kohti.
    -Niin, niin oli… Kuule, tuntuuko sinusta siltä että professori Peto on hieman… miten sen nyt sanoisi… Noh, ihan kuin hän olisi hieman flirttaillut. Esimerkiksi silloin kun hän piti meille sen kirjan takia jälki-istuntoa, Sunneva mietti.
    -Minä olen ihan samaa mieltä… No ehkä Peto on löytänyt pehmeän puolen itsestään, Prudence naurahti ja kuuli samalla takaansa mylväisyn.
    -Toivottavasti neiti Sudenvarjo ja neiti McCallum ovat lukeneet maanantain kokeisiin. Teidän tuntihäirintänne viittaa epäilyttävästi siihen ettette ole oppineet yhtään mitään tunneillani, Peto mylvi ja lähti saman tien pois jättäen Prudencen kauhuissaan selailemaan kirjaa kahta kauheammin.
    -Olisi voinut pitää suuren suunsa kiinni tuokin, ihan turhaa stressiä vain, Sunneva tuhahti mutta hymy kareili hetken kuluttua hänen huulillaan Draken ja Wolfyn liittyessä heidän viereensä.
Prudence kääntyi katsomaan mille Sunneva hymyili ja huomasi Wolfyn. Prudencen toinen käsivarsi oli edelleen kantositeessä joten poika ei ollut uskaltanut koskettaa Prudencea kunnolla pitkään aikaan. Ja tyttö huomasi jo kaipaavansa Wolfyn käsiä ympärillään. Etenkin kun hän katseli Drakea ja Sunnevaa jotka tappelivat Sunnevan kirjasta ja poika vetäisi tytön kunnon karhunsyleilyyn.
    -Miten voit? Wolfy kysyi istuessaan varovasti Prudencen viereen.
Prudence oli jo hiukan ehtinyt kyllästyä tuohon kysymykseen, sillä Wolfy oli esittänyt sen hänelle joka päivä sen jälkeen kun A-Ihan hyvin, Prudence vastasi ja hilautui huomaamattomasti lähemmäs Wolfya ja oli keskittyvinään Soihdut sammuu –kirjaan.
    -Varo kättäsi, Wolfy varoitti sen tuhannen kerran.
Prudence muljautti silmiään itsekseen.
    -Kyllä äiti, Prudence vastasi virnistäen Wolfylle.
    -Minä vain huolehdin sinusta, Wolfy sanoi loukkaantuneen oloisesti.
Tästä Prudence oikeastaan nautti kaikkein eniten. Wolfyn kiusoittelusta ja tietysti siitä, että hän tälläkin hetkellä nojasi raukeana Wolfyn leveää ja lihaksikasta rintaa vasten.
    -En minä hajoa, Wolfy, Prudence sanoi.
    -Mutta silti…, Wolfy vastasi ja hänen äänensä kuullosti eksyneen pikkupojan ääneltä.
Prudence huokaisi. Kun ei vihjailu mennyt perille niin ei sitten. Hän ei todellakaan aikoisi alkaa kerjäämään halauksia ja hellyyden osoituksia Wolfylta.
    -Älä stressaa, Wolfy sanoi huomattuaan Prudencen lueskelevan Soihdut sammuu –kirjaa. –Kyllä sinä Pedon kokeen läpäiset. Minä luotan sinuun täysin.
    -Kuinka mukavaa kuulla, Prudence sanoi. –Minä taas en luota itseeni ollenkaan. Kaikki kaatuu päälle ja minut erotetaan ja minusta tulee joku mitätön…
    -Rauhoitu rauhoitu, Wolfy sanoi nauraen ja veti Prudencen lähemmäs itseään.

Noniin… Alkoihan edes jotakin tapahtua, Prudence ajatteli tyytyväisenä ja muotoili kasvoilleen jälleen loputonta tuskaa kuvastavan ilmeen. Ja mitä "epätoivoisempi" Prudence oli, sitä hellemmäksi Wolfy muuttui. Kun poika sitten (LOPULTAKIN!) suuteli Prudencea keskittyneesti heidät havahdutti Sunnevan järkyttynyt huudahdus, joka äänen perusteella ennusti vähintääkin maailmanloppua.
    -Väitätkö sinä todellakin olevasi minua parempi velhonshakissa??
Tyttö suorastaan kirkui virnistelevälle Drakelle.
    -Tottakai, Drake sanoi tyynesti ja tutki keskittyneesti kynsiään. -Naiset eivät osaa pelata shakkia…
    -Olemme siis tasaveroiset, Sunneva sanoi ja sai Draken ilmeen synkkenemään. -Kokeillaanko heti?
    -Kokeillaanko mitä? Drake kysyi pilke silmäkulmassaan.
    -Velhonshakkiottelua, hölmö! Sunneva kivahti punastuneena.
    -Hyvä on. Mistä lyömme vetoa?
    -No jos minä voitan, Sunneva sanoi haaveellisena. -Niin hän joutuu…
    -Hän joutuisi tunnustamaan profressri Pedolle rakastavansa tätä, luonnottomalla tavalla, Wolfy naurahti ja Drake vilkaisi ystäväänsä murhaavasti.
    -Kohta joku tunnustaa mitä vain että saisi minut kimpustaan, Drake sanoi ja heristi nyrkkiään.
    -Hui! Wolfy naurahti.
    -Hei jos Drake laulaisi jotain ja…, Prudence yritti mutta kun Wolfy ja Sunneva molemmat huusivat vastalauseensa kauhuissaan niin Pruedencen oli pakko luopua ajatuksesta.
    -Hei minä tiedän, jos Drake häviää hän saa luvan olla minun ja Prudenen yksityinen orja yhden viikon ajan, Sunneva naurahti.
Kaikki muut, paitsi Drake, suostuivat ja asia oli päätetty.
    -Entäs jos Drake voittaa…? Prudence kysyi.
    -Sitten sinä ja Sunneva olette minun orjiani kaksi viikkoa, Drake vastasi.
    -No Prue ei ainakaan ole kenekään pompoteltavissa, Wolfy sanoi ja katsoi Prudencen käsivartta huolestuneena.
    -Entäs jos Sunneva joutuisi tunnustamaan rakkautensa Petoa kohtaan? Prudence ehdotti.
    -Hänhän on jo tehnyt sen, Drake murahti.
    -Ai niin…, Prudence mumisi.
    -Hei Sunneva joutuu ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi Eetu Elukan fletkumatojen syöttäjäksi, Wolfy hirnahti ja rupesi nauramaan.
    -Hyvä idea! Drake naurahti ja Sunnevan oli vain pakko suostua.
    -No niin aloitetaan sitten, Sunneva sanoi ja he lähtivät ruokapöydästä kohti Suurta Salia missä velhonshakkilauta oli.

    -Otatko ruskeat vai valkoiset? Drake kysyi ja laittoi nappuloita paikoilleen.
    -Valkoiset tietysti, Sunneva virnisti ja käänsi valkoiset nappulat itseään kohti.
    -No niin ei sitten muuta kuin että kumpi aloittaa? Drake kysyi.
    -Minä tietysti, Sunneva huokasi mukamas järkyttyneenä ja peli alkoi.
Molemmat pelasivat erittäin hyvin loppuun asti kunnes Sunneva alkoi olla häviöllä. Hän oli jo menettänyt monia sotureitaan hirvittävällä tavalla ja alkoi jo nähdä edessään Eetu Elukan ja tämän ihastuttavat fletkumadot. Mutta juuri kun nappulat olivat loppumassa ja Drake hymyili voitonvarmaa hymyään Prudence huudahti.
    -SE ON SHAKKIMATTI JA SUNNEVA VOITTAA!
    -Miten niin? Drake huudahti ja alkoi tuijottaa nappuloita.
    -Mitä… Minä voitin? Mahtavaa, Sunneva huudahti ja antoi viimisten nappuloidensa syöstä Draken nappulat vallasta.
Nyt pöydässä istui hyvin vihainen nuori mies ja hyvin onnellinen nuori nainen.
    -Sinä hävisit! Ihan ensimmäiseksi annat sen Hillitse himosi, hallitse halusi kirjan minulle! Sunneva huudahti.
Samassa Tyttis lennähti Draken naamalle.
    -HULLU PÖLLÖ!

Ilta kului tytöiltä rattoisasti raivostunutta Drakea juoksuttaessa ympäri koulua mitä pikkumaisimmilla asioilla. Ja joka kerta kun Drake aikoi väittää vastaan, Sunneva otti kasvoilleen pettyneen ilmeen ja huokaisi ettei "kalmalaisiin pilipalipoikiin" voinut koskaan luottaa. Ja silloin Drake alistui – hampaitaan kiristellen. Kun Sunneva ja Prudence olivat kyllästyneet tähän leikkiin ja iltakin alkoi olla myöhä, he siirtyivät omaan torniinsa mennäkseen nukkumaan.
    -Nyt tämä saa lähteä! Prudence sanoi kiukkuisesti istuessaan sängyn laidalla ja purkaessaan kantosidettään.
    -Prue! Oletko varma, että olet jo siinä kunnossa että…, Sunneva vastusteli.
    -Olen, Prudence sanoi päättäväisesti ja huokaisi onnellisena kun haavoittunut käsivarsi oli vapautunut.
He yrittivät pitää äänensä matalina, sillä nukkuva Ebony saisi hirvittävän raivokohtauksen mikäli hänet herätettäisiin. Hetken vielä kuiskuteltuaan ja kikateltuaan molemmat tytöt nukahtivat.

Sunneva havahtui siihen että näki vilauksen Ebonyn vaaleista kiharoista kun tämä poistui tyttöjen makuuhuoneesta. Puoliyö oli juuri käsillä ja Sunneva irvisti itsekseen.
    -Prue? Kuulitko tuon? Sunneva heitti kysymyksen hiljaa ilmaan.
    -Kuulin, kuului Pruen hiljainen ääni. –Minneköhän Ebony meni?
    -Ehkä hänellä lopulta on joku poika…, Sunneva sanoi ja tirskahti.
    -Tuolla luukasallako? Älä höpötä, Prudence sanoi ja nousi istumaan vuotessaan. –Minä epäilen jotakin muuta.
    -Lähdetäänkö seuraamaan Ebonya? Sunneva kysyi ja nousi hänkin istumaan.
Hän näki kuun valossa Prudencen nyökkäävän ja tytöt pukivat nopeasti jotakin vähän lämpimämpää, sillä toukokuinen yö ei ollut vielä kovinkaan lämmin. Prudence ja Sunneva riensivät Toveruuden Tornin oleskeluhuoneeseen ja törmäsivät siellä velhonshakkia pelaaviin Joshuaan ja Marviniin.
    -Mitä te täällä tähän aikaan teette? Prudence kysyi.
    -Me pelataan, Joshua sanoi viattomana.
    -Niin näkyy. Näittekö Ebonya? Prudence tivasi edelleen.
    -Joo, sil oli feissis iha outo ilme, mut ehkä se ei oo Ebonylle mitään uutta, Joshua sanoi.
    -Tulkaa mukaan, Sunneva sanoi ja Prudence selosti nopeasti miten Ebony oli lähtenyt ja miten tytöt epäilivät jutussa olevan jotakin outoa.
Pojat jättivät pelinsä kesken ja nelikko ryntäsi käytäville, mutta Ebonya ei näkynyt missään.
    -Hei! Hss…, Marvin sihahti äkkiä ja muut vaikenivat ällistyneinä. Käskeminen ei ollut Marvinin tapaista.
    -Kavioiden kopsetta, Marvin analysoi.
    -Tuolta, Sunneva sanoi hetken kuunneltuaan ja osoitti alhaalla näkyvään käytävään.
Jälleen nuoret saivat jalat alleen ja he juoksivat hiljaa sinne mistä ääni oli kuulunut. Äkkiä he kaikki pysähtyivät ällistyneinä. He näkivät Ebonyn. Ja hän piteli talutusnuorassa yksisarvista jolla oli kultainen sarvi.
    -Mennään Friznogin luo, Marvin sanoi järkyttyneenä.
    -Höpöhöpö! Sunneva sanoi. –Seurataan Ebonya ja katsotaan mitä tapahtuu.
Ebony eteni tytöille tuttua reittiä käytävään, josta Drake oli näyttänyt Sunnevalle salaisen luolan joka johti metsään. Metsään, jonne oppilailla ei oikeastaan ollut kulkulupaa.

Prudence, Sunneva, Joshua ja Marvnin seurasivat Ebonya pienen matkan päässä, tyttö ei näyttänyt huomaavan mitään vaikka Marvnin kompasteli aina välillä ja muut huusivat häneelle hiljaa.
Ebony vain kuljetti yksisarvista mukanaan eikä kääntynyt edes katsomaan takseen. Lopulta Ebony tuli luolan toiselle suulle ja puikahti ulos yksisarvinen mukanaan.
    -No seurataaks me eteenpäin vai mennääks Friznogin kans jubaileen? Joshua kyseli epävarmana ja oli ihan valmis kääntymään takaisin.
    -Seurataan nyt homma loppuun kun tännre asti tultiin, Prudence sanoi ja kaikki katsoivat häneen ihmeissään.
    -Mitä…? Ei Sunneva ole aina ainoa joka saa hulluja päähänpistoja, Prudence virnisti ja jatkoi matkaa eteenpäin.
    -Seuraako joku meitä? Ihan kuin kuulisin enemmänkin kenkien kopsetta kuin vain meidän? Marvin ihmetteli ja kääntyi katsomaan taakseen.
    -Höpö höpö Marvin, kuka meitä nyt seuraisi? Professroi Peto? Sunneva naurahti ja pujahti Prudencen perään. Marvin ja Joshua kohauttivat olkapäitään ja lähtivät tyttöjen perään.
    -Katsokaa, tuolla. Ebony vie yksisarvisia kannon ohi. Yritetään tällä kertaa pysyä piilossa, emme välttämättä ole enää yhtä onnekkaita kuin luolassa, Prudence sanoi ja katsoi Marviniin.
    -En minä voinut sille mitään minä vain…
    -Hei eikös tuo ole se sama luola missä olimme aikaisemmin? Marvin huuhdati Ebonyn kadottua jälleen pimeään aukkoon.
    -Kyllä, se se on, Sunneva huoahti ja kaikki neljä kurkistivat sisälle luolaan.
    -Hei kuuletteko? Prudence kuiskasi. –Joku puhuu, eikä se ole todellakaan Ebony…
    -Minä en kuule… Ai niinpäs, onkin kuulostaa ihan…, Sunneva aloitti.
    -MIRACLE MAGIANA!?! Kaikki kuiskasivat yhtäaikaa ja menivät hieman pidemmälle luolaan kuullakseen mitä Miracle Maginana teki luolassa keskellä yötä Ebonyn kanssa.
    -…No niin, typerä tyttö, olet nyt tehnyt kaiken mitä haluankin… En voi päästää sinua enää takaisin, saattaisit vaikka laverrella, kuului Miraclen uhkaava ääni ja Ebonyn lohduton nyyhkytys.
    -…Ole niin kiltti ja päästä minut, en kerro kellekkään…, Ebony nyyhkytti ja Miracle alkoi nauraa.
    -…Olen pahoillani, mutta se ei nyt käy, Miracle naurahti ja kuului vain Ebonyn kirkaisu eikä mitään enää sen jälkeen.
    -Mitä ihmettä Miracle teki Ebonylle? Sunneva kuiskasi Prudencelle, joka kuunteli kauhuissan Miraclen naurua.
    -HEI SINÄ SIELLÄ! MITÄ SINÄ TEET? Kuului edestäpäin ja Miracle Maginana syöksyi nelikon eteen.
    -Vai niin, lisää nuuskijoita, Miracle snaoi ja osoitti kaikkia sauvallaan.
    -Mitä sinä teit Ebonylle? Sunneva huudahti vihaisena.
    -Ai sille typerälle blondille? No hän kuoli, Miracle naurahti.
    -Me luulimme aina että olit mukava, Marvin sanoi loukkaantuneena.
    -Voi sinua typerää pikku porsasta! Ei kukaan ole mukava ilman takaa-ajatuksia, Miracle naurahti ja tarttui Sunnevaa kaulasta.
    -No niin, nyt kaikki ulos luolasta, en halua vahigoittaa yksisarvisiani, Miracle nauroi kylmää nauruaan ja kaikki tottelivat sillä nainen piteli taikasauvaansa Sunnevan ohimolla.
Kaikki kävelivät ulos hitaasti ja Prudencen mulkoili vihaisesti Miracleen joka piteli Sunnevaa kiinni kädellään.
    -No niin "lapset", olen jälleen pahoillani mutta en keksi muuta keinoa kuin eliminoida teidät kaikki. Toisaalta, tuskinpa maailma teitä tule erikoisemmin kaipaamaan, Miracle nauroi ja osoitti sauvallaan Marvinia.
    -Kangistumis tyystilys, hän huudahti mutta juuri silloin Sunneva tarrttui naisen käteen ja puri sitä.
Taika ei osunut Marviniin, eikä kenelläkään ollut aikaa katsoa mihin se oikeastaan osui, kukaan heistä ei kuitenkaan ollut vaarassa.
    -Sinä typerä tyttö! Miracle huusi ja heitti Sunnevan maahan osoittaen tätä sauvallaan.
    -Kidutu! Hän huusi mutta juuri silloin Joshua oli ottanut oman sauvansa ja huusi oman loitsunsa samaan aikaan.
    -Kuoleos kaatumos.
Loitsut osuivat toisiinsa ja kimposivat vääriin suuntiin. Marvin seisoi kauhuissaan ja yritti kaivaa taikasauvaansa esiin. Prudenceella oli sauva esissä ja hän osoitti Joshuan kanssa Miracle Maginanaa.
    -Te typerykset. Minä voitan teidät mennen tullen! Miracle huudahti ja potkaisi edessään makaavaa Sunnevaa.
    -En olisi siitä niin varma! Prudence huusi ja osoitti sauvallaan naista. -Lentäös mätkähtäös!
Miracle lennähti ilmaan ja mätkähti maahan voihikien. Mutta missään vaiheessa hän ei ollut päästänyt sauvaansa irti. Miracle osoitti sauvallaan Prudencea mutta Joshua astui tytön eteen. Tytöt näkivät vain kuinka valkoista utua tuli Miraclen sauvasta ja se osui Joshuaan. Joshua lensi mutaman metsin taaskepäin ja osui puuhun.
    -JOSH! Prudence huudahti ja juoksi pojan viereen. –Josh, oletko kunnossa?
Poika vain nyökäytti päätään. Häneltä tuli verta suusta ja hän nyki hetken aikaa kunnes sulki silmänsä.
    -JOSHUA!! ET SAA KUOLLA! Prudence huusi ja ravisteli poikaa Miraclen nauraessa.
    -Oon ihan ok. Jeesi Sunnevaa, Joshua sanoi avattuaan silmänsä vaivalloisesti.
Prudence tunsi yhtäkkiä nousevansa ilmaan maasta. Hän kääntyi ja näki Miraclen mumisevan taikasauva kädessään ja tuijottavan suoraan Prudenceen.
    -Sunneva! Riko Miraclen keskittyminen! Prudence huusi ja apua tuli yllättävältä taholta.
Marvin ampaisi päin Miraclea ja osoitti vapisevalla sauvallaan.
    -Mykkyös myllerrys...
Miracle kirkaisi ja hänen suunsa painui kiinni eikä hän voinut sanoa mitään. Marvin lennähti samassa taaksepäin, pää retkähtäen ja osui puuhun tippuen muutaman metrin alas puiden oksien hidastaessa hänen vauhtiaan. Sunneva piteli kipeää kylkeään ja yritti tavoittaa sauvaansa joka oli hänestä pienen matkan päässä. Prudence tippui maahan ja inahti osuessaan kovaan maahan pikkukivien päälle. Tyttö kuitenkin nousi ylös ja hoippui kohti Miraclea, joka oli saanut jälleen puhekykynsä takaisin.
    -Nyt sinä kuolet, Miracle sanoi melkein rauhallisesti. –Tiesitkö että olin äitisi ystävä? Hän minulle kertoikin yksisarvisen kultaisesta sarvesta jolla voi saavuttaa kuolemattomuuden.
    -Sekö tässä on takana? Tapat porukkaa jottei sinun itsesi tarvitse kuolla? Prudence kysyi.
    -Tottakai. Kun olen kuolematon, ei edes lordi Voldemort mahda minulle mitään ja minusta tulee koko maailman pelätyin ja hirvittävin noita!! Miracle huusi innoissaan.
    -Ei ikinä jos se minusta on kiinni! Prudence karjaisi ja mätkäisi nyrkillään Miraclea suoraan naamaan.
    -Todella yllättävää, Miracle naurahti pidellessään vertavuotavaa nenäänsä. -Mutta minä keksin jotain parempaa! KIDUTU! Miracle huusi ja pian ilmassa kajahtelivat Prudencen kauhun huudot.
Hän ei ollut koskaan kokenut mitään niin hirvittävää kipua, kirjeveitsen osuminen olkapäähän oli pientä tähän verrattuna eikä tyttö pystynyt muuta kuin kirkuamaan ja heittelehtimään ilmassa. Sunneva katsoi kauhuissaan nytkivää ja karjuvaa Prudencea. Hän huomasi ison kiven murikan lähellään ja tarttui siihen. Sunneva nousi ylös ja täräytti kivellä nauravaa Miraclea takaraivoon.
    -Älä koskaan jätä haavoittunutta vihollista eloon! Sunneva huusi Miraclelle ja Prudence tipahti maahan.
    -Samaa voisin sanoa sinulle! Miracle huusi, kääntyi ympäri ja potkaisi Sunnevaa, joka kieri aivan taikasauvansa viereen.
Miracle Magiana tuli tyttöä kohti ja Sunneva yritti päästä kauemmas hullusta naisesta. Hän tunsi jotain kädessään ja huomasi katsovansa taikasauvaansa. Tyttö tarttui sauvaansa ja puristi sitä rystyset valkoisina. Ennen kuin Sunneva huomasikaan, oli hän kohottanut oman taikasauvansa Miraclen rynnätessä tytön päälle. Sunneva sulki silmänsä ja avasi ne vasta kuultuaan Miraclen hämmästyneen äänen.
    -Mitä? Nainen sanoi ja hoippui taaksepäin pidellen sauvaa joka törrötti hänen rinnassaan.
    -Taisin aliarvioida teidät… Mutta ei se mitään, teille kyllä kostetaan tämä, odottakaa vain, Miracle sanoi kaatui maahan ja ärähti kivusta.
Sunneva meni lähemmäs naista jonka hengitys alkoi pihistä ja tuska näkyi hänen kasvoissaan.
    -Sa… sanokaa… Mortalille että minä… minä pidin hänestä… Jos olisimme tavanneet toisessa ajassa… Kuka tietää, Miracle huokaisi ja lakkasi hengittämästä.
Sunneva lähestyi naista ja sulki tämän ammottavat silmät.
    -Hyvästi, Miracle Magiana, Sunneva huokaisi ja riensi katsomaan ystäviään. Joshua hoipui häntä vastaan pidellen vatsaansa. Marvin konttasi etsien taikasauvaansa, mutta Prudence vain makasi silmät auki punaisten hiusten ympäröidessä hänen kalpeat kauhuun vääntyneet kasvonsa.
    -Prue? Sunneva henkäisi ja kosketti ystävänsä kättä joka oli aivan kylmä.
    -Ei se vaan oo…, Joshua kysyi ja kumartui Pruen ylle.
    -Kyllä minusta tuntuu että…, Sunneva sanoi ja kyyneleet kastelivat hänen poskensa.
    -Voi ei, Joshua sanoi ja pyyhki silmiään hihallaan.
Marvinkin pääsi konttaamaan muiden luokse ja he jäivät kaikki istumaan hetkeksi Prudencen ympärille.

    -Hei… Mitä tapahtui…? Prudence huokaisi yhtäkkiä ja nousi istumaan kavahtaen kivusta.
    -PRUE! Sunneva huusi ja kapsahti Prudencen kaulaan. –Jos et olisi melkein kuollut niin tappaisin sinut omin käsin, Sunneva huusi Prudencelle.
    -Ai anteeksi, mutta en vain yksinkertaisesti saanut itseäni ylös maasta. Se kidutusloitsu on aika… No, se vie ajatuksen aika hyvin muualle kuin missä niiden pitäisi olla, Prudence sanoi ja jätti kertomatta kuinka hirvittävä kipu oli ollut.
    -Tota noin… Ebony varmaan pitäisi viedä koululle…, Joshua mutisi ja kaikki neljä nousivat ylös, Prudence edelleen hieman hoippuen.
    -Ihan totta, Marvin huokaisi. –Me voimme mennä Joshuan kanssa hakemaan Ebony, jääkää te tänne siksi aikaa, Marvin sanoi katsoen huolissaan Prudenceen joka istahti maahan pidellen päätään.
    -Selvä, tulkaa sitten äkkiä, Sunneva kirahti.
Marvin ja Joshua menivät luolalle ja katosivat sen sisään. Prudence nousi ylös ja alkoi jaloitella. Hän ei ollut kovin hyvässä kunnossa, ihme jos pystyssä pysyi, koko paikka pyöri ja häntä oksetti. Yhtäkkiä tyttö kaatua muksahti maahan.
    -Hei mitä kävi? Sunnvea huudahti ja riensi Prudencen luokse joka makasi jonkin päällä.
    -Minä makaan jonkun päällä, Prudence sanoi kauhuissaan ja alkoi kosketella maata.
    -Tässä on viitta, Sunneva snaoi ja nosti viittaa ylöspäin.-Ups… Sunneva sai sanottua ja katsoi kauhuissaan Prudencea.
    -Tuota, en ole varma pitäsiskö…, Sunneva sanoi, mutta Prudence oli jo vetänyt viitan pois.
    -WOLFY! Tytön huulilta pääsi parahdus hänen katsoessa maassa makaavaa liikkumatonta ruumista.
    -Wolfy… Ei näin, ei näin…, Prudence nyyhkytti ja tarttui Wolfyn kasvoihin. –Idiootti! Mitä hittoa se teki täällä!? Prudence huusi.
    -Voi ei… Jos Wolfy on tässä niin silloin…, Sunneva huokaisi ja alkoi repiä viittaa enemmän pois. -Niin silloin… DRAKE? Sunneva huudahti ja kaatui polvilleen pojan viereen. –Voi ei, tyttö ei osannut sanoa muuta vaan tuijotti maassa Wolfyn vieressä makaavaa Drakea.
    -Mitä hittoo te oikeen ulvotte? Joshua huudahti kantaessaan Ebonyn hervotonta ruumista.
    -Drake ja Wolfy, he seurasivat meitä ja… He ovat kuolleet, Prudence sanoi kyyneleet silmissään.
    -Okei ja te kutsutte itteenne tosiaan noidiks, Joshua huokaisi sillä hän oli heti huomannut mitä pojille oli käynyt.
    -Heidät on vain kangistettu, Marvin hymyili. -Se hoituu helposti, Marvin naurahti mutta kun kaikkien katseet osuivat Ebonyn kalpeisiin kasvoihin ja avonaiseen suuhun ei kukaan tuntenut enää halua nauraa. Jossain vaiheessa Prudencen maailma alkoi pyöriä ja hän tarttui Joshuan käteen.
    -Ei kai vaan pyörrytä? Joshua kysyi ja auttoi Prudencea pysymään pystyssä
    -Ei tässä mitään hätää ole…, Prudence hymähti.
    -No se voi johtua siitä et sun olkapäästä vuotaa verta, Joshua sanoi huolestunaana.
    -Ai vuotaa vai…? No ei voi mitään. Miten me aiomme saada nuo kaksi jäykistynyttä pilipaliukkoa ja Ebony takaisin koululle. Mitä me selitäme Ebonyn äidille ja isälle…? Prudence yhtäkkiä tajusi.
-En usko et me joudutaan selitteleen mitään, kyl Friznog varmaan tekee ne meidän puolesta, Joshua huokaisi ja heilautti sauvaansa. Samassa Wolfy, Drake ja Ebony nousivat ilmaan.
-Ilmapaarit, Joshua snaoi väsyneesti ja lähti nelikko lähti masentuneina kuljettamaan muita koulua kohti.

Nelikko oli päässyt koulun pihalle kun heitä vastaan juoksivat Priz Friznog, matami Hentovalkoinen, Kustaa Mikälie ja won Gaamea.
    -Voi että näimme jo pitkältä että te tulette, mitä oikein on tapahtunut? Matami Hentovalkoinen huudahti kauhuissaan.
    -Me… Wolfy ja Drake pitää saada sairaalasiipeen ja… Ebonya tuskin voi enää auttaa, Prudence sanoi matamille joka riensi heti katsomaan tyttöä jonka ruumis roikkui ilmassa.
    -Voi sentään, pikku Ebony parka, matami huokaisi ja won Gaamea muuttui aivan valkoiseksi kasvoiltaan.
    -Saanen kysyä mitä ihmettä te olette tehneet metsikössä keskellä yötä!? Won Gaamea huusi ja lähti viemään nelikkoa sairaalasiipeen.
    -Tuota me näimme kuinka Ebony vei yksisarvista ulos koulusta ja…, Sunneva selosti tarinan sen koko karmeudessa ja won Gaamea katseli surullisena Ebonya.
    -Meidän täytyy kutsua Ebonyn vanhemmat tänne heti huomiseksi, mutta te! Te menette sairaalasiipeen täksi yöksi! Won Gaamea huudahti huomatessaan Prudencen olkapään.
Nelikko asteli turhautuneina sairaalasiipeen jonne matami oli jo vienyt Wolfyn ja Draken. Matami Hentovalkoinen juoksenteli ympäri huonetta ja hoiteli kaikkien ruhjeita ja haavoja.
    -No niin, Prudence, otapa tämä liemi, se nukuttaa sinut joksikin aikaa, kaipaat unta ja minun pitää hoitaa sinun kätesi kerralla kuntoon ja se on aika kivuliasta, joten luulen että on parasta että nukut sen aikaa, matami Hentovalkoinen hymyili ja antoi liemen Prudencelle.
Sunneva katseli sängystään Prudencea, joka nukahti heti kun liemi kosketti hänen huuliaan.
    -Prudencella ei ole mitään hätää, hän on jalkeilla jo muutamassa päivässä, Hentovalkoinen lirkutteli. -Ai niin ja tietysti Wolfy ja Drake tulevat ihan kuntoon myös.

    -Huomenta neiti McCallum. Prudence avasi silmänsä ja näki edessään hymhyilevän Priz Friznogin. -Sinulla ja neiti Sudenvarjoilla joka myös odottaa näkevänsä sinut, on ollutkin aika vauhdikas vuosi.
    -No niin taisi olla. Prudence naurahti.
    -Haluasin vian tietää että miten ihmeessä te kaksi saitte selville yksisarvisten katoamisesta. Friznog kysyi tytöltä. Prudence keroti Friznogille koko jutun alusta alkaen.
-Kerroit ihan saman tarinan kuin Sunnevakin. No, olemme tyytyväisiä että juttu päättyi, Friznog naurahti ja aikoi lähteä.
-Rehtori Friznog?
-Niin Prudence?
-Miracle sanoi että hän tunsi minun äitini, Prudence henkäisi.
-Aivan… No voisin kertoa sinulle nyt kaiken, mutta ehkä odotan ensi vuoteen asti. Pidä hyvä kesäloma äläkä ajattele näitä asioita, rehtori hymyili ja lähti.
Prudence jäi ihmettelemään näitä sanoja.
Sunneva ryntäsi huoneeseen heti Friznogin lähdettyä ja halasi ystäväänsä.
-No niin, kokeet alakavat huomenna. Menetit pimeyden voimilta suojautumisen kokeen mutta professori Peto on todella avomielinen ja antaa sinnun tehdä sen myöhemmin. Sinulla on sitten huomenna ensimmäinen koe, oletko vlamis? Sunneva naurahti.
-No enköhän. Miten Wolfy ja Drake voivat?
-He ovat ihan kunnossa. Samanlaisia pilipalipoikia kuin aina ennekin, Sunneva tokaisi ja lähti sitten jättäen Prudencen vielä joksikin aikaa sairaalasiipeen.

Koulut loppuivat pain ja Sunneva, Prudence, Marvin, Johsua, Wolfy ja Drake hyvästelivät toisensa päästyään ulos lentoaluksesta joka vei heidät Lontooseen.
    -No niin. Tehän tuutte sit kesälomal käymään meidän posses, eiks je? Joshua riemuitsi.
    -Tottakai tullaan.
Prudence ja Sunneva myöntelivät, suutelivat Wolfya ja Drakea ja juoksivat taksiin, joka odotti heitä vieden tytöt Heathrown lentokentälle. Kentällä heitä vastassa oli rouva Vuolasvirta, joka sai vain kalsean katee n tyttäreltään tämän astuessa lentokoneeseen lähtiessään takasin kotiin, Suomeen.

LOPPU

Nelikko käveli omiin torneihinsa. Prudence oli taivaissa ja mikään ei olisi enää voinut pilata hänen päiväänsä.
    -Hei, me unohdimme sen kirjan… Wolfy huomasi ja katsoi kauhuissaan Drakeen.
    -Voi ei… Toisaalta, Mortal Peto on jo sen lukenut että onko siinä mitään niin hirveää, Drake päätteli.
    -No jos vaikka professori Peto on sattumoisin juoruakka ja antaa kaikkien opettajien huoneessa lukea tuon nimenomaisen kirjan, Wolfy murahti.
    -Enpä usko että Peto tekisi sellaista, Prudence huomautti.
    -Ei vai…? Muistatko, Drake, viime vuonna kun erehdyimme vahingossa katsomaan toistemme papereita pimeydeydeltä suojautumisen kokeessa. Hän kertoi asiasta koko koululle ja sen takia me käymme kurssia uudestaan, Wolfy murisi vihaisena muistellessaan edellisvuoden tapahtumia.
    -Totta, siitä tiesi koko koulu jo seuraavana päivänä.
    -Mutta entäs jos Mortal ei anna meille sitä kirjaa takaisin? Prudence kysyi.
    -No onhan hänen pakko… Onhan se sentään minun kirjani, Sunneva sanoi.
    -Ei muuten ole, Drake naurahti.
    -Mitä ei ole? Sunneva kysyi ihmiessään.
    -No sinun kirjasi, vaan minun.
    -Hei älkää taas aloittako… Kuka hakee sen kirjan? Wolfy huokaisi kyllästyneenä.
    -Minä ehdotan että Prue hakee sen, Sunneva sanoi ja vilkaisi Prudenceen.
    -Miksi ihmessä minä? Prudence yritti Sunnevan törkkiessä häntä takasin Pedon luokkkaa kohti.
    -Mieti sitä, neiti liian suuri kaula-aukko, Sunneva kivahti ja lähti kävelemään Draken kanssa kohti torneja.
    -Aina minä joudun tekemään kaiken ikävän, Prudence huokaisi ja lähti kävelemään kohti Pedon luokkaa.
    -No etkö sinä muka aio tulla mukaani? Prudence kysyi Wolfylta joka jäi seisomaan paikoilleen.
    -No tuota… Mene sinä vain, minua hieman pelottaa professori Pedon reaktio, jos hän vaikka antaa sinulle jälki-istuntoa niin en halua olla mukana siinä, Wolfy virnisti ja nojasi samalla seinään.
    -Jengipetturi, Prudence huokasi ja lähti kävelemään nurkan takana olevaan luokkaan.
    -Minä odotan sinua alakerrassa, Wolfy huusi ja päätti häipyä äkkiä ettei professroi Peto vain huomaisi häntä.

Heti Wolfyn kadottua, Prudencea alkoi pelottaa. Hän pälyili ympärilleen kuin säikähtänyt eläin ja tajusi ettei saanut liikuttua mihinkään. Hän oli paniikissa. Hän aikoi huuta Wolfya, mutta ei saanut ääntäkään kurkustaan. Prudence tunsi, että jokin oli pahasti pielessä. Tuskin hän oli saanut edes ajatustaan loppuun kun vahvat käsivarret kietoutuivat tytön ympärille. Prudence huomasi heti etteivät ne olleet Wolfyn tutut ja turvalliset käsivarret, vaan ihan jotakin muuta.
    -Minuako etsit? Käheä ääni kysyi aivan Prudencen korvan juuresta.
Se oli Aragas. Prudencen pelon aiheuttaja ja pahin painajainen.
    -Sinua kaikkein vähiten! Prudence tiuskaisi ja yritti riistäytyä pojan tiukasta otteesta.
    -Kai Sunneva piti pikku yllätyksestäni? Aragas kysyi ja näykkäisi Prudencea korvanlehdestä.
Prudence ei vaivautunut vastaamaan siihen, vaan puraisi Aragasta käsivarresta. Poika älähti ja irroitti otteensa Prudencesta. Tyttö otti heti jalat alleen, mutta Aragas oli nopeampi ja paiskasi Prudencen seinää vasten.
    -Älähän karkaa mihinkään, Aragas sanoi matalalla äänellään ja suuteli Prudencea.
Prudence tunsi pakokauhun kasvavan sisällään kun Aragaksen käsi etsiytyi Prudencen reidelle ja hivuttautui hitaasti ylemmäs.
    -Lopeta…, Prudence pyysi, mutta Aragas vain nauroi ja suuteli tyttöä uudestaan.
    -Alan ymmärtää miksi se itserakas miehen irvikuva pitää sinusta, Aragas mutisi ja nosti kätensä Prudencen poskelle. –Mutta sitä en ymmärrä että mitä sinä näet siinä oliossa…
Prudence nojautui seinää vasten ja toivoi hartaasti että se antaisi periksi. Seinä ei vastannut hänen pyyntöönsä eikä Prudence mahtanut mitään Aragaksen kovakouraisille hyväilyille.
    -HERRA CORNWALL!!
Ääni läjähti ilmassa kuin piiskan sivallus ja Aragaksen liike pysähtyi siihen paikkaan. Poika kalpeni ja Prudence olisi voinut itkeä ilosta kun näki erittäin vihaisen ja raivostuneen Wilpuri won Gaamean kasvot.
    -Me lähdemme nyt heti rehtori Friznogin luo ja teidät tullaan erottamaan, herra Cornwall, won Gaamea raivosi ja tarttui Aragasta, tiukan äitihahmon lailla, tiukasti korvasta ja lähti retuuttamaan tätä kohti Priz Friznogin työhuonetta Prudencen seurattua heitä vapisevin jaloin.
Wilpuri won Gaamea melkein heitti Aragaksen Friznogin huoneeseen ja vetäisi pelokkaan Prudencen mukaansa.
    -Tämä… Tämä… En edes keksi mitään tarpeeksi inhottavaa sanottavaa tästä oppilaasta, Wilpuri won Gaamea meuhkasi Friznogille, joka otti äkkiä piippunsa suustaan ja tuijotti suu auki won Gaamean räyhäämistä.
    -No mutta Wilpuri, mikäs nyt on hätänä? Friznog kysyi vaikka osasi jo arvata sen Prudencen pelästyneistä ja Aragaksen julmistuneista kasvoista.
    -Tuo, kävi minun oppilaani kimppuun, tuo Kalman Kehdon kuvatus! Wilpuri won Gaamea huusi kurkku suorana ja olisi käynyt Aragakseen käsiksi ellei Friznog olisi tullut heidän väliinsä.
    -Ilmeisesti Aragas ei siis ole totellut ehtojaan. No kutsun professori Pedon tänne, Friznog sanoi ja melkein samassa Peto oli rehtorin huoneen oven takana koputamassa.
Friznog avasi oven.
    -Hei Mortal, se oli nopeaa toimintaa, Friznog sanoi vakavana.
    -Miten niin? Minulla oli asiaa vain tästä, Mortal sanoi ja näytti Hillitse himosi, hallitse halusi -kirjaa Friznogille.
    -Aivan, aivan, meillä on nyt ikävä kyllä hieman muitakin asioita täällä, Friznog sanoi ja Mortal huomasi Prudencen jota Wilpuri won Gaamea piti käsivarsiensa suojissa ja Aragaksen joka tuijotti raivoissaan Prudenceen ja won Gaameaan.
    -Professori Peto, se ei ollut minun syyni. Tuo noita yllytti minua! Aragas sanoi Pedolle.
Mortal Peto ei kuitenkaan välitänyt pojan selityksistä.
    -No mitäs nyt oikein on sitten taas tapahtunut? Peto huokaisi ja istuutui Friznogia vastapäätä.
    -Tuo sinun oppilaasi, joka muuten oli sinun vastuullasi, kävi jälleen minun tyttöni kimppuun! Won Gaamea räyhäsi ja heristi sormeaan Mortalin edessä.
    -Rauhoitu Wilpuri, ihan kuin minä tässä olisin syyllinen, Mortal sanoi vihaisena ja katsahti Friznogiin, jonka parta lillui kultakalamaljassa. -Öh Priz, tuota, partasi on kalamaljassa, Mortal sanoi hieman hiljaisemmin.
    -Kappas keppanaa! On se hyvä että ympärilläni on nuoria ihmisiä, jotka huomaavat asioita, joita en itse tajua edes ajatella, Friznog hymyili ja otti partansa maljasta pois. -No niin. Eikös se sopimus ollut että jos jotain tämän tyylistä vielä tapahtuu niin Aragas erotetaan? Priz Friznog sanoi ja katsoi kysyvästi Mortaliin.
    -Niinhän se puhe oli. Mutta haluaisin tietää mitä Aragas oikeastaan on tehnyt?
    -Hän käpälöi Prudencea! Wilpuri huudahti.
    -Vai niin… Onko varmaa ettei neiti McCallum ollut suostuvainen tähän, en yhtään ihmettelisi jos…
    -Aragas hakkasi Sunnevan, Prudence kuuli itsensä sanovan ja kaikkien katseet kääntyivät tyttöön.
    -Hän valehtelee! Aragas huudahti.
    -Niin sinä sanoit viimeksikin, won Gaamea tiuskaisi.
    -Ehkä tämä sotku saadaan selvitettyä sillä että kutsumme Sunnevan tänne, Priz Friznog sanoi rauhoittelevasti. –Oliko muita näkijöitä kuin sinä, Prudence?
    -Joshua, Prudence sanoi. –Joshua Grager. Enkä edes uskalla ajatella mitä olisi tapahtunut ellei Joshua olisi tullut siihen väliin. Veimme Sunnevan sitten matami Hentovalkoisen luo ja…
    -Riittää, won Gaamea kuiskutti. –Kerro kaikki sitten kun Sunneva ja Joshua saapuvat tänne.
    -Mortal? Priz Friznog sanoi ja katsoi Mortalia toiveikkaasti.
    -Hyvä on, Mortal Peto huokaisi alistuneena. –Minä haen heidät tänne.
Koska professori peto oli nopea veikkonen, ei kulunut kauaakaan kun Sunneva ja Joshua saapuivat rehtori Friznogin työhuoneeseen Mortal Peto vanavedessään.
    -Ja te pysytte siellä! Mortal Peto ärähti oven suussa ja paiskasi oven kiinni.
    -Kappas keppanaa, rehtori Friznog sanoi. –Nyt olemme kaikki koolla. Kerrohan, Sunneva, pahoinpitelikö Aragas sinut? Mitä tapahtui?
Sunneva alkoi kertoa ääni ensin täristen, mutta mitä pidemmälle hän tarinassaan pääsi sitä varmemmaksi hänen kerrontansa tuli. Hän kertoi Prudencen peloista, kirjeen viemisestä pöllölään, Aragaksen hyökkäyksestä ja kuin Joshua sitten pelasti hänet. Prudence ja Joshua täydensivät tytön kertomusta vuorotellen.
    -Asia alkaakin olla selvä, hajamielinen rehtori sanoi ja katsoi Aragasta miltei säälivän oloisesti. –Tässä ei liene mitään epäselvää?
Professorit won Gaamea ja Peto pudistelivat vaisuina päätään.
    -Sinut on erotettu, Aragas Cornwall, Tulisoihdun noita- ja velho Aikatemiasta erittäin sopimattoman käytöksen vuoksi, Priz Friznog sanoi harvinaisen virallisella äänensävyllä.

Seuraavat hetket Sunneva näki kuin hidastettuna vaikka todellisuudessa kaikki kävi hyvin nopeasti. Aragaksen silmissä paloi silkka viha ja hän otti terävän kirjeveitsen rehtorin pöydältä. Poika huusi jotakin Prudencelle ja iski veitsensä suoraan tämän olkapäähän. Kuului ilkeä rusahdus ja Prudencen kirkaisu. Ne kaksi ääntä eivät häipyneet Sunnevan mielestä koskaan. Sunneva ryntäsi ystävänsä luo, Mortal Peto tarttui Aragakseen, won Gaamea pyörtyi, Priz Friznog jähmettyi paikalleen, Joshua peitti kasvonsa käsiinsä ja rehtorin huoneen ovi repäistiin auki ja hurjistuneet Wolfy Fontrel ja Drake Malfoy riensivät sisälle. Kaikki oli yhtä sekasotkua.
Prudence makasi maassa verilammikossa ja piteli suu irveessä olkapäätään jossa kirjeveitsi törrötti. Aragas huusi ja karjui kuin leijona Mortal Pedon pidellessä poikaa vahvassa otteessaan. Drake tuijotti sekamelskaa kauhuissaan oven suussa ja rehtori Friznog piteli Wolfya (pienehkön loitsun avulla) ettei tämä päässyt Aragaksen kimppuun. Joshua oli polvillaan Prudencen vieressä ja won Gaamea alkoi näytää heräilyn merkkejä. Sunneva piteli kiinni Prudencen tärisevästä kädestä jolla tyttö itse piti kirjeveistä kiinni. Aragas ja Wolfy latelivat toisilleen toinen toistaan hirvittävämpiä haukkumasanoja ja Friznog alkoi väsyä pidellessään Wolfya, joka oli jo muutaman kerran yrittänyt huitaista rehtori Friznogia.
    -Nyt loppui! Mortal Peto huusi ja heitti Aragaksen lähimmälle sohvalle ja langetti tähän jähmetysloitsun. Seuraavaksi Wolfy makasi maassa kädet sidottuina loitsulla.
    -Voi ei…, won Gaamea höpötti ja yritti tehdä jotain muttei onnstunut tekemään muuta kuin kävelemään Prudencen edessä.
    -Kävikö pahastikin? Professori Peto kysyi Prudencelta ja kumartui tämän puoleen.
Tytön kivun kyyneleet kertoivat aivan muuta mitä Prudence sanoi.
    -Minä olen ihan kunnossa, mutta kirjeveitsi taitaa olla pilalla, tyttö sanoi ja piteli veistä edelleen vapisevin käsin Sunnevan yrittäessä tyrehdyttää verenvuotoa.
    -No niin, nyt sitten vain matami Hentovalkoinen tänne… Professori Peto voisit…
    -Hyvä on, hyvä on, juoksuttakaa vain minua! Professori Peto huudahti vihaisena ja lähti hakemaan matami Hentovalkoista.
    -Päästäkää minut heti irti! Wolfy karjui ja yritti saada käsiään irtoamaan toisistaan.
    -Sinä, nuori mies, pysyt siinä nin kauan kuin Aragas on tässä huoneessa, won Gaamea huudahti Wolfylle.
Hän vilkasi murhaavasti myös Drakeen sen näköisenä, että jos poika liikahtaisikin väärään suuntaan hän saisi tuntea won Gaamean vihat niskassaan. Joten Drake päätti vain seisoa ovensuussa ja katsella sekamelskaa.
    -Prudence, sattuuko kovin pahasti? Pitäisikö veitsi ottaa pois? Sunneva kysyi Friznogilta, joka oli nyt myös polvistuneena Prudencen edessä.
    -Annetaan matami Hentovalkoisen päättää siitä, Friznog vastasi.
Prudence piteli veistä kädellään ja katsoi sitten haavaan. Veitsi törrötti sinä ilkeästi ja tytölle tuli paniikki siitä että hänen olkapäässään oli vieras esine. Prudence tarttui veitseen ja vetäisi sen pois huutaen samalla kivusta. Sunneva huomasi Prudencen typeryyden ja painoi kätensä haavalle josta suihkusi verta.
    -Sinun ei olisi pitänyt ottaa sitä vielä pois! Sunneva parahti veren valuessa hänen sormiensa välistä. Joshua ryntäsi ovelle matami Hentovalkoisen saavuttua.
    -Prudencea puukotettiin ja hänestä vuotaa verta, Joshua huusi matamille joka juoksi kokoonsa nähden vikkelästi Prudencen luokse joka oli pyörtymäisillään kivusta.
    -No niin, kultaseni, ei mitään hätää, nyt mennään sairaalasiipeen ja paikataan ikävä haava pois, matami kuiskaili tytölle kuin pikku lapselle.
Friznog, won Gaamea, Sunneva, Joshua ja Drake lähtivät matami Hentovalkoisen ja Prudencen, joka edelleen piteli kirjeveistä kädessään, perään sairaalasiipeen. Professori Peto jäi yksin Wolfyn ja Aragaksen kanssa, hän kiitti onneaan että hänellä oli taikassauva koko ajan kädesään sillä kaksi vihaista poikaa oli vaarallinen yhdistelmä.

Prudence makasi vuoteellaan sairaalasiivessä ja mietti vuorokauden aikaa. Hän oli mitä ilmeisemmin vajonnut tajuttomuuteen jossakin vaiheessa ja näin ollen ajantaju oli kadonnut tyystin. Hänen olkapäätänsä särki ja hän antoi kivun kyyneleiden vapaasti valua poskilleen, sillä eihän kukaan ollut näkemässä sitä. Prudence sulki silmänsä ja puri huultaan. Kipu. Tuo tykyttävä kipu ja kireä side kiedottuna hänen olkapäällään olivat kaksi vihatuinta asiaa Prudencen elämässä sillä hetkellä. Hänen huuliltaan kirposi hiljainen valitus ja samassa hän tunsi käden laskeutuvan pehmeästi hänen otsalleen.
    -Shhh…, ääni sanoi hiljaa ja Prudence näki Wolfyn kasvot, jotka paljastuivat näkkymättömyysviitan alta.
Prudence hymyili Wolfylle, mutta ei osannut sanoa hänelle mitään. Poikakin pysyi vaiti ja istahti Prudencen sängyn laidalle ja pyyhki kyyneleet tytön poskilta.
    -Ehdin jo luulla ettet tule ollenkaan, Prudence katkaisi lopulta äänettömyyden. –Näytit vain niin murhanhimoiselta…
    -Professori Peto sai minut lopulta rauhoittumaan, Wolfy sanoi, mutta hänen äänensä oli edelleen hiukan kalsea. –Hän… Ei mitään.
Wolfy ei voinut kertoa Prudencelle, että Peto oli käskenyt hänen huolehtia tytöstä ja jos ei niin tapahtuisi, niin WOLFY joutuisi vastaamaan siitä professori PEDOLLE. Wolfy irvisti itsekseen, sillä se mustasukkaisuuden tunne, minkä Pedon sanat olivat hänelle aiheuttaneet, vaivasivat häntä vieläkin.
    -Et siis tappanut Aragasta? Prudence sanoi, ehkä hieman pettyneenäkin.
    -En. Aragas on nyt hyvin tiukasti vartioudussa kuljetuskärryssä matkalla kohti Tulikanjonin putkaan, enkä halua enempää siitä nilkistä tietääkään, Wolfy sanoi.
Prudence ei kysellyt Wolfylta enempää, sillä mitä ilmeisemmin poika ei halunnut edes ajatella Aragasta. Eikä halunnut ajatella Prudencekaan. Wolfy silitteli varovasti Prudencen paksuja punaisia hiuksia ja varoi tarkoin koskematta tytön kipeään olkapäähän. Wolfy kumartui painamaan suudelman Prudencen otsalle.
    -Pärjäätkö varmasti? Wolfy kysyi ja katsoi huolestuneena kalpeaa Prudencea.
    -Onko minulla vaihtoehtoja? Prudence kysyi hiukan pisteliäästi.
    -Ei, Wolfy sanoi koruttomasti ja suuteli Prudencea suulle hyvin varovasti. –Tulen taas katsomaan sinua.
Sen sanottuaan Wolfy katosi.

Drake ja Sunneva istuivat suuressa salissa ja Sunneva itki vasten pojan olkapäätä.
    -No niin, kaikki on ihan hyvin, ei ole enää mitään hätää, Drake sanoi ja silitteli kärsivällisesti Sunnevan hiuksia.
Joshua ja Marvin irvistelivät keskenään Sunnevaa ja Drakea vastapäätä heidän kaulaillessa.
    -Sinä et tiedä miltä minusta tuntui kun näin Aragaksen ilmeen ja siten hän… Hän…, Sunneva sanoi ja katsoi käsiään, josta hän oli jo pessyt veren pois.
    -No mutta enää ei tarvitse huolehtia Aragaksesta, Drake sanoi, mutta Sunneva ei kuullut pojan sanoja.
Hän vain näki edessään kalpean Prudencen ja veren, joka valui Sunnevan sormien välistä.
    -Mitäköhän ne tekee sille Aragakselle? Joshua mietti hiljaa Marvinin kanssa.
    -Minä en ainakaan halua edes tietää, sulkekoot Azkabaniin loppuelämäkseen, Sunneva kirahti ja nosti päätään huomatessaan oven käyvän.
    -Wolfy, tyttö sanoi jo ennen kuin Wolfy oli kerennyt ottamaan viitan pois päältää.
    -Kukapa muukaan? Wolfy virnisti.
    -No mitä tapahtui? Joko Prue heräsi? Sunneva halusi tietää.
    -Prue voi ihan hyvin, hänellä on vielä kipuja mutta juttelin hänen kanssan hieman, Wolfy sanoi ja istuutui Marvinin viereen suurelle sohvalle.
Marvin meni vaistomaisesti hieman kauemmas sillä hän oli aina hieman pelännyt Wolfya, joka oli melkein kaksi kertaa pientä Marvin raukkaa suurempi.
    -Mitä Prue sanoi? Sunneva halusi tietää.
    -Ei mitään erikoista. Eiköhän hän ole taas jaloillaan jo muutaman päivän päästä, Wolfy naurahti väkinäisesti ja nojautui sohvaan.
    -Täällähän te olettekin, kuului won Gaamea ääni ovelta. –Nyt kaikki nukkumaan, Prudene on herännyt ja hän voi ihan hyvin, won Gaamea sanoi ja ajoi nuoret pois Suuresta Salista. –Älkää unohtako että huomenna on koulupäivä, ihan niinkuin ennenkin.
    -Ja Wolfy…, won Gaamea sanoi madaltaen ääntään. -Ei enää näkymättömyysviitassa seikkailua tänä yönä. Wolfy punastui ja lähti kävelemään muiden perässä.

    -No niin… Tässä sitä nyt ollaan loppuilta Pedon luokassa, ja kenen syy tämä taas olikaan? Sunneva kysyi muilta.
    -Wolfyn, kuului Prudencen ja Draken suusta.
    -On muuten mukava tietää että tulitte Miracle Magianan tunnille niin täynnä intoa ja puhtia, opiskelua ajatellen, Sunneva murahti Drakelle rynnisti Pedon pöydän luokse repäisten kirjan itselleen.
    -Sinä sanoit että professori Peto pesee kalmalaiset PILIPALIPOJAT mennen tullen! Drake huusi ja osoitti kirjaa vihaisena.
    -Mikä siinä Mortalissa teitä oikein iskee? En oikein ymmärrä, Wolfy puuttui tappeluun.
    -No se nyt ei sinulle kuulu yhtään, vähä-älyinen! Sunneva huudahti Wolfylle.
    -Ja SINÄ!! Drake huudahti Pruedncelle joka yriti piilotella Wolfyn selän takana. -OLET KUOLLUT! Drake huudahti ja rynnisti Prudencen luokse kädet valmiina kuristamaan.
    -Hetkonen, hetkonen…, Wolfy naurahti ja tönäisi Draken hieman poispäin. -Minä kuristan ensin, sitten vasta sinä, poika naurahti ja kääntyi uhkaavasti Prudenceen päin.
Draken oli pakko tyytyä siihen ja hän aloittikin Sunnevasta.

    -Niin minun pitikin kysyä sinulta siitä raha ja valta jutusta… Eli jos saat rahaa ja valtaa niin et tarvitse rakkautta vai?
    -No en minä nyt ihan niin sitä tarkoitanut, Drake yritti mutta Sunneva ei hellittänyt.
    -En voi sietää materialistisiä ihmisiä, Sunneva sanoi suuttuneena.
    -Miten sitten siedät itseäsi? Drake huudahti huvittuneena.
    -Minusta tässä ei ole mitään hauskaa, Sunneva kivahti ja kaivoi taikasauvansa kaapunsa sisältä. Hän heilautti sauvaa ja Draken jalat jähmettyivät kokonaan.
    -Hei, päästä minut irti.
    -En varmasti enne kuin olen sanonut sanottavani! Suneva sanoi ja käveli Draken eteen. -Sitten ne sinun kaksi tyttöä yhdella kertaa… Todella ällöttävää Drake.
    -No se nyt on joka pojan unelma, ei siinä ole mitään pahaa, Drake yritti.
    -Ei mitään pahaa? EI MITÄÄN PAHAA! Entäs jos minä sanoisin sinulle että haluaisin niin mielelläni olla yhtäaikaa sinun ja Wolfyn kanssa! Sunneva huusi vihaisena. Jostain kuului Wolfyn huuto.
    -Minä olen ainakin vaikka heti valmis!
    -TURPA KIINNI! SINULTA EI KYSYTTY MUITÄÄN! Sunneva huusi takaisin ja kääntyi taas Drakeen päin.
Poika oli saanut kaivetua oman taikassauvansa ja seisoi nyt omilla jaloillaan. Hän harppasi Sunnevan luokse ennen kuin tyttö ehti ottaa sauvansa esiin.
    -Älä yritäkään! Drake sanoi ja tarttui Sunnevaa molemin käsin hartioista nauraen.
    -Minä en näe tässä mitään hauskaa! Sunneva kivahti ja yritti päästä irti Draken sylilystä.
    -En minäkään, Drake naurahti jälleen. –Tiedätkö se Elijah Cranberryn katkelma sen neidon ulkonäöstä, on kyllä ihan niin kuin sinusta kerrottu, poika sanoi.
    -Ai ihanko totta? Sunneva sanoi jo hieman hymyillen.
    -Tottakai…, Drake snaoi ja painoi suudelman tytön suulle.
Sunneva ei kuitenkaan päästänyt Drakea niin helpolla.
    -Mitä sinä oikein menet kirjoittaman sellaisia että minä olen haluttavan näköinen, ja vielä Wolfylle, etkö sinä yhtään tajua miten noloa oli kun professori Peto luki sen kohdan! Olet täysi ääliö! Sunneva huusi, tosin ei enää niin vihaisena.
    -No sellaisia me Wolfyn kanssa juttelemme, Drake sanoi edelleen pidellen Sunnevaa syleilyssään.
    -Sitä paitsi, olet hirveä ihminen, haluat kaasuttaa jästit! Kuulummeko minä ja Prudencekin siihen kategoriaan?
    -Ettehän te ole jästejä, Drake naurahti tytölle.
    -No niin te kovasti yritätte väittää! Sunneva puuskahti ja yritti rimpuilla Draken otteesta.

Wolfy käänsi katseensa viattomana hymyilevään Prudenceen. Mutta mitä kauemmin Prudence Wolfya siinä katseli, sitä kiukkuisemmaksi hänen hymynsä muuttui.
    -Vai että sinun ideasi ovat aina hyviä? Prudence kysyi vaaralliseen äänensävyyn Wolfylta.
    -Tottakai ovat, Wolfy sanoi virnistellen tyynesti.
    -Jopa se, että menette tuon toisen idiootin kanssa Magianan tunnelle vain siksi että tämä on hyvännäköinen? Prudencen ääni alkoi jo kohota muutamia oktaaveja.
    -Jopa se, ja tiedän sieltä erään toisenkin hyvännäköisen noidan…
    -Jolla on avokauluksisia koulupukuja, joita eräs velho, joka ei osaa hillitä himojaan eikä hallita halujaan, tuijottelee?
    -Se sama noita, Wolfy myönsi ja istahti tyynesti professori Pedon paikalle. –Kiinnostanko sinua nyt enemmän kun istun ”hyvännäköisen” professori Pedon paikalla?
Prudence punastui ja puri huultaan. Keskustelun EI pitänyt edetä tähän suuntaan.
    -Et. Mutta ehkä minä kiinnostan sinua enemmän jos muuntaudun kalmalaisen lehmän näköiseksi ja tottelen nimeä Myra! Prudence näpäytti takaisin ja sai Wolfyn ilmeen synkkenemään.
    -Ehkä sitten lakkaat piirtelemästä sydämiä nimeni ympärille? Wolfy kysyi virnistäen. –Sitten olisin kyllä todella pettynyt sinuun… Sehän oli niin söpöä…
    -Nauti siitä kun vielä voit, Prudence kirahti.
    -Nautin sinusta jatkuvasti, Prue… Erityisesti noista sinisistä silmistä jotka loistavat kuun valossa kuin käksi suurta järveä ja punaisista hiuksistasi ja kauniista vartalostasi…
Mitä pidemmälle Wolfy jatkoi, sitä rajummin Prudence punastui ja se sekoitti hänen pasmansa täysin.
    -Tuon kaiken olet tietysti kertonut Drakelle ja se on hyvin noloa! Prudence katkaisi lopulta Wolfyn sanatulvan.
    -No mutta tottakai. Me keskustellemme Draken kanssa kaikesta…
    -En halua edes tietää! Prudence sanoi voihkaisten.
    -Tuo kirja on aiheuttanut paljon meille hupia ja herättänyt mielenkiintoisia keskusteluita, Wolfy sanoi. –Ja kyllä, osaan lukea muitakin kuin KUVAKIRJOJA!
    -Osaatko? Prudence kysyi pisteliäästi ja tunsi taas pääsevänsä tasapainoon Wolfyn hermostuttua.
    -Osaan, Wolfy sanoi taas rauhoituttuaan. –Juuri nyt luen silmistäsi, että olet suudelman tarpeessa…
Sen sanottuaan Wolfy harppasi Prudencen luo, kietoi kätensä tytön ympärille ja suuteli tätä rajummin kuin koskaan.
    -WOLFY!! Prudence hengähti vedettyään henkeä.
    -Miten olisi, lähdemmekö juttusille matami Hentovalkoisen luo? Minua niin kiinnostaisi tietää, mitä sieltä kaula-aukon uumenista löytyy…

    -Äläpäs riuhdo, Drake tyynnytteli Sunnevaa joka yritti huitaista poikaa kirjalla. –Mehän voisimme mennä sinne kylpyyn että rauhoittuisit, Drake naurahti Sunnevalle joka suuttui aina vain enemmän.
    -Sinun kanssasi en lähtisi mihinkään! Sunneva huudahti. –Sinhän et edes kykene muuhun kuin törkeään ja epäsiveelliseen ajatteluun.
    -Sellaisia me miehet olemme, Drake naurahti.
    -Miehet… Kuka on puhunut mitään miehistä? Sunneva iski takasin.
    -Muuten, miksei Sunneva Malfoy sopisi…
    -Mistä sinä tuon otit? Sunneva huudahti.
    -No itsehän te olette kirjoittaneet koko kirjan täyteen Sunneva Malfoyta ja Prudence Fontrelia, Drake naurahti taas ja päästi Sunnevan vihdoin vapaaksi.
    -No se oli vain typerää leikkiä, Sunneva sanoi nolostuneena ja kääntyi selin Drakeen, jolla oli jälleen erittäin hauskaa. -Drake Sudenvarjo ei ainakaan käy…
    -Sitä ei sinulta kysytä! Sunneva huudahti ja kääntyi Drakeen päin.
    -No sepä mukavaa, Drake naurahti jälleen ja veti vihaisen tytön syliinsä. –Usko jo, olen vahvempi et pääse mihinkään minua karkuun.
Poika naurahti jälleen erittäin huvittuneena ja suuteli Sunnevaa, pidelen edelleen tiukasti tästä kiinni. Sunneva yritti aluksi rimpuilla mutta lopulta hän antautui ja vastasi Draken kiihkeään suudelmaan. Sunneva irrottautui Drakesta ja hymyili tälle.
    -Entäs se Mortal joka on niiiin ihana että pesee meidät pilipalipojat ihan mennen tullen? Drkae kysyi kulmat himena kurtistuen.
    -Ai Mortal… No onhan hän todella hyvännäköinen…, Sunneva yritti.
    -Niin ihan pantavan näköinen? Drake sanoi jo hieman vaarallisempi ääni kellossa.
    -Tottakai, mitäs muutakaan? Sinuna en puhuisi Pedosta mitään, itse tuijottelet päivät pitkät Miracle Magianaa, joka voisi olla vaikka äitisi! Suneva kivahti vihaisena.
    -No siinä tapauksessa äitini olisi saanut minut aika nuorena, Drake murahti.
    -Eikös siitä akasta jo huomaa muutenkin mikä hän on!
    -Kenties tunnistat kaltaisesi, Drake huusi nyt jo selvästi suuttuneena.
    -Kuinka sinä saatat! Sunneva huudahti ja löi Drakea.
Poika huomasi mennensä liian pitkälle mutta liian myöhään. Hän nosti nyrkkinsä valmiina iskuun mutta Sunnevan pelästynyt ilme pidätteli häntä. Drake tyytyi vain tönäisemään Sunnevaa ja istuutui sitten selin tyttöön pulpetille. Sunneva meni toiselle puolelle huonetta ja istuutui toiselle pulpetille myös selin Drakeen. Välillä Drake katseli olkansa yli, josko Sunneva katselisi häntä jotta hiedän katseensa kohtaisaivat ja molemmat huomaisivat kuinka tyhmiä olivat olleet. Samaa teki Sunneva, mutta heidän katsensa eivät kohdanneet.

    -Kuulehan Fontrel! Prudence sanoi punastuneena Wolfyn varsin suorasukaisesta ehdotuksesta. –Mitä sinä minusta kuvittelet? En ole mikään sellainen noita!
    -Arvasin taas tuon, Wolfy sanoi miltei tympiintyneenä Prudencen jatkuvaan melskaamiseen. –Jästeillä ei ole samoja mahdollisuuksia itsehillintään kuin velhoilla! Ja tässä se taas nähdään!
    -Minä en ole jästi! Prudence kiukutteli.
    -Jästit ovat halujensa ja himojensa vietävissä enemmän kuin velhot, Wolfy luetteli yhä kirjasta lukemaansa ja sai Prudencen yhä enemmän suuttumaan.
    -MINÄ EN OLE JÄSTI! Prudence huusi.
    -Olet ainakin puoliksi! Wolfy ärähti takaisin.
    -Sittenhän sinä voit kaasuttaa minut Draken kanssa! Prudence sanoi marttyyrimaiseen sävyyn. ”Heittäydy joskus marttyyriksi”, Sunneva oli sanonut. ”Ja katso, ihmeitä tapahtuu!!”
    -En ikinä! Wolfy sanoi kauhistuneena. –Tiedät etten tekisi sitä!
    -Ei sinustakaan koskaan tiedä, Prudence mutisi ja katsoi Wolfyyn syvästi loukattu ilme kasvoillaan. –Ajattelet ties mitä hävytöntä kun silmäsi ovat kiinni!
    -Tottakai, Wolfy sanoi virnuillen ja juoksutti sormiaan Prudencen paksujen hiusten läpi. –Haluatko tietää mitä ajattelen?
    -En todellakaan, Prudence sanoi ja hänen äänestään paistoi läpi jo aavistuksen omainen leppyneisyys.
    -Ymmärrän, Wolfy sanoi naama peruslukemilla. –Omat ajatuksesi minusta voivat mennä sekaisin ja himosi voi riistäytyä hallitsemattomaksi! Jos Sunneva ei kykene pitämään sinua aisoissa niin ties mitä tapahtuu…
    -Minä en sentään naukkaile oopiumliemiä! Prudence sanoi nolostuneena vaihtaen puheenaihetta.
    -Se olikin virhe, Wolfy myönsi värähtäen eikä Prudence malttanut olla kietomatta käsiään tämän kaulan ympärille. –En tosiaan muista sen jälkeisestä viikosta mitään…
    -Ja mikä se perhe-juttukin oli? Prudence painosti mutta hän ei onnistunut saamaan ääneensä yhtään riitaisuutta.
    -Kuka perhettä tarvitse… Rasittava kommuuni…, Wolfy jupisi ja painoi pienen suukon Prudencen nenänpäähän. –Mutta tosiaankin… Hmm… Sinun piti kokeilla jotakin…
    -Mitä? Prudence kysyi hiukan hämmentyneenä.
    -Tuo tuo mököttävä otus tuolla kehtasi väittää minua kyvyttömäksi ja sinä halusit tietää miten asia on joten…, Wolfy jätti vihkailevasti lauseen kesken.
    -Uskon sinua jo ihan näinkin, Prudence ennätti vakuuttamaan ja punastui rajusti.

Sunneva mökötti huoneen toisessa päässä Drakelle joka taas mökötti huoneen toisessa päässä mököttäen Sunnevalle.
    -Olet sitäpaistsi itserakas, Sunneva huudahti pojalle.
    -Itse olet! Drake huusi lapsellisesti takaisin.
    -Enkä ole, ja ole sinä jo hiljaa en jaksa kuunnella sinua! Sunneva tokaisi loukkaantuneena.
    -Ole itse hiljaa! Drake huusi vihaisena.
    -Olisin jos sinäkin olisit, Sunneva vastasi takasin.
    -Sinä tämän aloitit! Drake suuttui.
    -Minäkö…? Kukakohan se meistä oli joka tuijotteli vain Miracle Magianaa? Sunneva huusi.
    -No sen ainakin tiedän että toinen meistä tuijotteli Mortal Petoa sillä silmällä.
    -Ensin Magiana, sitten Peto. Drake Malfoy, mikä sinä oikein olet miehiäsi? Sunneva huusi ja molemmat hiljentyivät hetkeksi, kunnes Sunneva alkoi kikattaa, ja Drake alkoi nauraa.
    -Yritä nyt tässä kehittää jotain vakavaa riitaa sinun kanssasi! Drake huudahti loukkaantuneena mutta alkoi uudestaan nauraa.
    -En minä kehitä meidän riitoja, vaan sinä, Sunneva naurahti.
    -Ai minä vai…? Taidat nauttia riitelemisestä, Drake sanoi Sunnevalle joka kikatteli itsekseen.
    -Tottakai minä pidän riitelystä. Sinun kanssasi on niin ihanaa riidellä kun suutut niin helposti, Suneva naurahti.
    -Ai minä suutun, kyllä se olet sinä joka suuttuu, Drake huomautti.
    -En minä oikeasti suutu, esitän vain jotta saisin sinut suutumaan.
    -Tuo on jo sairaus, Drake naurahti mutta hyppäsi pulpetiltaan ja käveli Sunnevan luokse.
    -Mutta nautittava sellainen, Sunneva naurahti taas ja hyppäsi Draken syliin.
    -Eihän enää ikinä riidellä? Drake sanoi ja suuteli Sunnevaa.
    -Ei riidellä, paitsi aina silloin tällöin. Sunneva vastasi.
    -No ihan sama kunhan ei enää riidellä, Drake vastasi.
    -Aivan aivan, paitsi aina silloin tällöin, Sunneva muistutti.
    -No pitäähän taitoa pitää yllä, Drake naurahti uudestaan ja pussasi Sunnevaa otsalle. –Tämä onkin parempi asetelma, minun ei aina tarvitse olla kumartelemassa, olet niin lyhyt, Drake sanoi Sunnevalle joka kikatteli edelleen ihastuneena.
    -En minä ole lyhyt, vaan sinä olet liian pitkä, Sunneva naurahti.
    -No onneksi et ole ihastunut Wolfyyn, hän se vasta pitkä onkin Drake sanoi ja katsoi Sunnevaa. –Oikeastaan muistatko kenen syy tämä alunperin oli…? Itse asiassa meidän ihan ensimmäinen riita johtui Wolfysta, Drake muisteli.
    -Ai miten niin? Sunneva ihmetteli.
    -Hän väitti minulle että sinä pompotat minua enkä minä edes huomaa sitä, Drake vastasi ja molemmat alkoivat tuijottaa vaarallisesti Wolfya.

Kaksikko, jotka näyttivät vaarallisesta ilmeestään huolimatta aivan vastarakastuneilta, kävelivät päättäväisesti Wolfyn ja Prudencen luo.
    -Ilmeisesti tekin olette jo sopineet? Sunneva kysyi Prudencelta virnistäen.
    -Hmm…, Prudence mumisi.
    -Mutta mepä löysimme syyllisen! Drake ilmoitti riemastuneena.
    -Löysittekö? Wolfy kysyi hiukan yllättyneenä eikä malttanut päästää irti Prudencesta.
    -Jep, Sunneva sanoi ja katsoi Wolfya kiukkuisena. –SINÄ!
    -Minäkö? Wolfy kysyi ällistyneenä. –Miten niin?
    -Sinä yllytit Drake-paran…, Sunneva aloitti.
    -Todellakin tosi paran! Wolfy murahti.
    -Ostamaan sen kirjan, Sunneva korotti ääntään.
    -Mitäs osti? Prudence tuhahti hiljaa.
    -Wolfyn ideat pitivät olla aina hyviä, Drake sanoi.
    -Joten mitä tästä opimme? Sunneva kysyi. -Emme usko Wolfya.
    -Ette tiedä mitä menetätte…, Prudence puolusti Wolfya ja nojasi päänsä tämän lihaksikasta rintakehää vasten.
    -Imelää…, Drake mutisi.
    -Mutta me säilytämmekin arvokkuutemme, Wolfy sanoi virnistäen.
    -En olisi siitä niin varma, Drake sanoi myöskin virnistäen.
    -Mutta mepä olemme! Wolfy sanoi ja kuin pisteeksi i:n päälle, hän suuteli Prudencea näyttävästi.
Samassa ovi aukeni ja professori Mortal Peto astui sisään luokkaan.
    -Mitä ilmeisemmin täällä on jo saatu erimielisyydet selviksi, hän sanoi kuivakkaalla äänellä. –Ja tulinkin juuri ajoissa ennen kuin tämä olisi mennyt yhtään pidemmälle.
Sen sanottuaan professori Peto ajoi nuoret pois luokasta ja jäi sinne itse lueskelemaan itsekseen naureskellen unohtunutta Hillitse himosi, hallitse halusi –kirjaa.

Sunneva oli lopulta päässyt pois matami Hentovalkoisen ylitsevuotavan huolenpidon kourista. Tytöt kiirehtivät päivä sen jälkeen kun Sunneva oli päässyt sairaalasiivestä aamulla aikaisin professori Pedon tunnille.
    -Neiti Sudenvarjokin on suvainnut saapua paikalle, professori Peto sanoi tuttuun ivalliseen ääneensä. –Teille voidaankin jakaa Vuoden Kömpelys –palkinto…
Sunneva vilkaisi murhaavasti virnuilevaan poikakaksikkoon, Drakeen ja Wolfyyn. Tytöt siirtyivät omille paikoilleen vierekkäin istumaan ja Sunneva kaivoi hiljaa esiin Hillitse himosi, hallitse halusi –kirjan. Tytöt selailivat sitä mahdollisimman huomaamattomasti ja yrittivät tukahduttaa jatkuvasti esiin pyrkivät kikatuskohtaukset. Kynät vain sauhusivat kun tytöt kiivain sanoin kommentoivat poikien jo aiemmin tekemiään kommentteja ja jos tyttöjen katseet olisivat tappaneet, olisivat Wolfy ja Drake viimeistään tällä tunnilla kuolleet.
    -NYT RIITTÄÄ!! Professori Mortal Peto ärjähti lopulta ja harppoi kiivain askelin Prudencen ja Sunnevan luo. –Neidit McCallum ja Sudenvarjo. Surkeasti tukahdetut kikatuksenne häiritsevät tuntia ja kynänne rapisevat niin kiivaaseen tahtiin, että pergamentista kohoava savu sokeuttaa kaikki muut. Ole hyvä, neiti McCallum, antakaa kirja tänne!
    -Lupaamme olla hiljaa, professori, Sunneva vannoi hätääntyneesti.
    -Ihan hipihiljaa, Prudence lisäsi.
    -KIRJA TÄNNE! Professori Peto mylvähti.
Prudence ojensi kirjan avuttomana professori Pedolle, ja huomasi silmäkulmastaan että Drake ja Wolfy olivat hiukan kalvenneet. Professori Peto asteli omalle paikalleen ja selaili kirjaa tympiintyneen näköisenä.
    -Kenenkäs tämä nyt oikein sitten on? Professori Peto kysyi ja silmäili luokkaa tutkivasti.
    -Minun! Drake huudahti ennen kuin Sunneva ehti avata suunsa.
    -DRAKE!! Sunneva kivahti pojalle punastuneena.
    -Hiljaa, neiti Sudenvarjo! Vai pitäisikö sanoa Malfoy? Professori sanoi ja Sunneva toivoi että voisi vajota maan alle.
Tunti jatkui eivätkä Prudence ja Sunneva uskaltaneet edes vilkaista Drakeen ja Wolfyyn päin vaan pitivät katseensa tiukasti pulpeteissaan.
Poikien suunnalta kuului hiljaista naureskelua ja kinaamista.
    -EIKÖ TEIHIN SAA MITÄÄN TOLKKUA?? Professori Peto mylvähti kesken luennointinsa ja katsoi vihaisesti säikähtäneitä poikia.
Mortal Peto riisti kirjan Drakelta, kirjoitti kiivaasti jotakin viimeiselle sivulle ja läiskäisi kirjan takaisin.
    -Tässä minun kommenttini! Professori ärjäisi.

Wolfy repäisi kirjan Drakelta ennenkuin poika oli ehtinyt lukea professori Pedon antamat kommentit. Wolfy punastui rajusti ja tyrkkäisi kirjan takaisin Drakelle joka näytti hieman nololta ja laittoi kirjan kiinni. Sunneva ja Prudence kihisivät koko lopputunnin sillä he eivät päässeet lukemaan professori Pedon komentteja. Vihdoin tunti saatiin päätökseen ja tytöt ryntäsivät Wolfyn ja Draken luokse.
    -No mitä Peto kirjoitti? Sunneva puuskahti.
    -Ei mitään erikoista, Wolfy sanoi ja antoi kirjan Prudencelle, joka tavoitteli sitä pojan kädestä.
    -Tervetuloa jälki-istuntoon keskiviikkona kello 18.00, Prudence luki ääneen.
    -Tämä on teidän syy, tai oikeammin Draken syy. Jos sinä et olisi ominut kirjaani niin mitään tämänlaista ei olisi tapahtunut, Sunneva kivahti pojalle ja läimäisi kirjan kiinni.
    -Minun syyni? Kuka sen kirjan oikeastaan minulta vei? Drake huusi.
    -Se oli minun kirjani, sinä annoit sen minule! Sunneva huusi takaisin ja molemmat olivat ilmiriidoissa. Jostain kumman syystä Sunneva ja Drake päätyivät siihen että Wolfy oli syypää kaikkeen sillä hän oli ehdottanut Drakelle että tämä ostaisi kirjan Sunnevalle.
    -Tiesinhän minä että sinä olet jotenkin ollut tämänkin jutun takana! Prudence huudahti ja kolmikko lähti painelemaan seuraaville tunneilleen jättäen pöllämystyneen Wolfyn seisomaan professori Pedon luokan eteen.
    -Tapaamme siis huomenna illalla, professori Peto muistutti vielä Wolfya joka mateli luokan edessä.
    -Kyllä professori Peto, Wolfy sanoi kuin pikkulapsi joka oli juuri saatu kiinni pahanteosta.

Sunnevan ja Prudencen seuraava tunti oli Hans Huuhkajan tunnit. Tällä kertaa osa oppilaista oli jo valmiita koettamaan muuntautua eläinhahmoonsa.
    -Nyt otatte kaikki rauhallisesti, tämän ei pitäisi sattua mutta jos tunnette jotain ikäviä tuntemuksia niin lopettakaa heti ja rentoutukaa, professori Huuhkaja selitti.
    -Hyvä Joshua, tuo oli erittäin hyvä, kunha vielä onnistut saamaan turkinkin paikoilleen, Huuhkaja sanoi ja kaikki katsoivat Joshuaa joka seisoi neljällä jalalla lattialla, hän oli selvästi karhu mutta ilman turkkia. Joshua pysyi hahmossa juuri ja juuri muutaman sekunnin kunnes vaihtui taas omaksi itsekseen. Prudence ehti rääkäistä kerran haukan hahmossaan kunnes muuttui miltei heti takasin itsekseen. Sunneva onnistui olemaan pisimpään sutena mutta hänen häntänsä oli hieman omituinen.
    -Oikein hyvä, neiti Sudenvarjo mutta huomasitteko että teillä oli oravan häntä, Huuhkaja naurahti ja kaikki oppilaat kokeilivat vuorollaan taitojaan.
Marvin onnstui pienentymään marsun kokoiseksi ja sai marsun nenän mutta puolensekunnin kuluttua hän jo muuttui itsekseen.
    -Hieman enemmän keksittymistä, herra Potty, ja onnistutte varmasti.

Keskiviikkoilta lähestyi ja syyllisenoloinen nelikko maleksi professori Pedon luokan edessä. Lopulta kello löi 18 ja professori Peto saapui täsmällisesti paikalle. Hän opasti nuoret luokkaan sisälle ja määräsi heille istumajärjestyksen. Wolfy, Prudence, Sunneva ja Drake istuivat siten sievästi rivissä ja odottivat kauhistuneina, mitä professori Peto määräsi heille tehtäväksi.
    -Toitko sen kirjan, herra Malfoy? Professori kysyi ja Drake nyökkäsi vaisusti ja ojensi kirjan professori Pedolle.
    -Käymmekin nyt sitten yhdessä tämän kirjan läpi… Kommentti kommentilta, Mortal Peto sanoi ja tuijotti ivallinen ilme kasvoillaan vuoroin kalvennutta ja vuoroin punastunutta nelikkoa.
    -No niin, professori Peto sanoi. –Ensimmäinen sivu onkin jo varsin mielenkiintoinen. Kukas tämän kirjan nyt sitten omistaa? Ilmeisesti ei ainakaan ADAGIO Fontrel?
Drake, Sunneva ja Prudence purskahtivat nauruun ja Wolfy mulkoili heitä kiukkuisesti.
    -Ja onko neiti Sudenvarjo muuttanut nimeään? Mortal Peto kysyi kulmiaan kohottaen.
    -En, Sunneva kivahti. –Se oli Prue!
    -Prudence Malfoy? Professori Peto kysyi hölmistyneen oloisena.
    -Ei! Prudence sanoi ja mulkaisi kiukkuisesti hirnuvaa Sunnevaa.
    -Ja mitä ilmeisemmin ainakin herrat Fontrel ja Malfoy ovat professori Magianan tunneilla varsin aktiivisia, professori Peto jatkoi säälimättömästi ja Prudence oli erottavinaan hänen äänessään aavistuksen mustasukkaisuutta. –”Hyvä että otettiin tämä käytännön taiat homma uudestaan. Katso nyt Miracle Magianaa! Mikä pakkaus! Pedolla on onnea!!”
Mortal Peto luki Draken vaihtaessa väriään valkoisesta tummanpunaiseksi.
    -Kiitos vain, herra Malfoy, professori lisäsi kuivakkaasti.
    -Ole hyvä, professori, Drake sanoi vaisusti ja Sunneva tuijotti häntä kipinät silmissään.
    -”Ideani ovat aina hyviä” väittää herra Fontrel, mutta mitä ilmeisemmin neidit Sudenvarjo ja McCallum eivät ole samaa mieltä, professori Peto luki kirjan kommentteja. –Mitäs tämä nyt tarkoittaa?
    -Herra Fontrelin tuo idea ei ainakaan ollut hyvä, Prudence sanoi kylmäkiskoisesti.
    -”Tiesitkö että Mick väittää olleensa kahden tytön kanssa yhtä aikaa. Kokeillaan! Miten olisi Myra ja Prue yhtä aikaa?” herra Malfoy kirjoittaa, Mortal Peto luki ja kaikkien murhaavat katseen kääntyivät Drakeen.
    -Ja mitä ilmeisemmin neiti Sudenvarjo harkitsee murhaajanuraa ja herra Malfoy tarjoutuu ensimmäiseksi uhriksi, Mortal Peto jatkoi.
    -Toiveesi toteutuu, Drake! Sunneva korotti ääntään. –Minä nyljen sinut, paistan sinut, keitän sinut, hirtän sinut…
    -Riittää jo! Professori Peto ärähti. –Herra Fontrel saa olla kiitollinen sanattomuudestaan, sillä juuri se ilmeisesti säästi hänen henkensä…
Wolfy virnisti vieressään istuvalle Prudencelle joka tökkäisi häntä kipeästi kylkeen.
    -Sitten seuraakin varsin tympeä sananvaihto jonka aikana neidit McCallum ja Sudenvarjo haukutaan tyhmiksi, herra Malfoy naiseksi, ja herra Fontrelin henki on hiuskarvan varassa…
Nelikko punastui ja kukaan ei kehdannutkaan katsoa toiseen päin.
    -Varsin imartelevaa, arvon neidit, että minä ohitan ”kalmalaiset pilipalipojat mennen tullen”, Mortal Peto sanoi ja onnistui virnistämään rankasti punastuineille tytöille. Drake ja Wolfy eivät näyttäneet niin iloisilta.
    -Tuota…, Prudence sanoi kun professori Peto katsoi häneen kysyvästi. –Olettehan te varsin… öh… hyvännäköinen…
Prudence kiitti onneaan että tajusi olla sanomatta seksikäs.
    -Ja pantavan näköinen, Sunneva lipsautti ja tajusi sitten vasta mitä olikaan sanonut kun Prudence tökkäisi häntä kylkeen.
Professori Peto katsoi Sunnevaa punastuneena ja muuttui sitten kiukkuiseksi.
    -Jospa siirtyisimme seuraavalle sivulle…, professroi Peto sanoi ja käänsi sivua edelleen punastuneena.
    -Jaahas, olen samaa mieltä että Malfoylla ja herra Fontrelilla ei todellakaan ole kovin erikoinen taiteellinen näkemys, Mortal sanoi hymähtäen katsoessaan Draken ja Wolfyn piirtämiä kuvia toisistaan.
    -Ilmeisesti neiti McCallum ei osaa pitää salaisuuksia… Peto virnisti Prudencelle joka punastui.
    -Minä tuota… En osaa koskaan sanoa ei…, Prudence sanoi ja tajusi vasta sitten mitä olikaan sanonut. -Siis… niinkuin… minä…, Prudence punastui.
    -Todella mielenkiintoista, olette varmasti kovin suosittu… Poikien keskuudessa, Mortal sanoi ja hänen oli pakko pidellä naurunpyrskähdyksen sisällään ja esittää vakavaa.
Wolfy virnisti Prudencelle joka näytti pojalle kieltä ja alkoi mököttää.
    -No niin sitten seuraavaksi…, Mortal sanoi ja tirkisteli paperia hieman lähempää. –Jälleen Adagio Fontrel saa kuulla nimestään kommentteja. Ja herra Malfoyta sanotaan jälleen naiseksi… Todella mukavaa, professori Peto naurahti ja luki eteenpäin.
    -Kiitoksia… En tiennytkään että kannatte näin kovasti huolta työni stressaavuudesta, Mortal sanoi ja vilkasi Drakeen ja Sunnevaan, jotka tuijottivat maahan nolostuneuina.
    -Ja nämä fletkumadot… Täytyy sanoa että olen samaa mieltä muiden kanssa. Herra Malfoylle tosiaan sopisi muutama fletkumato, Mortal sanoi ja hymyili ivallisesti kaikille neljälle.
    -Ja huomaan että neiti Sudenvarjo ei osaa arvostaa herra Fontrelin älynlahjoja. ”Ei Wolfylla ole mitään millä miettiä”? Mortal katsoi kysyvästi Sunnevaan.
    -Niin no tuota… minä öh…, Sunneva mongersi nolostuneena Wolfyn tuijottaessa tyttöä vihaisena.
    -Niin ja neiti McCallumin mielestä ainakin herra Fontrelilla on enemmän älyä kuin herra Malfoylla, Mortal naureskeli itsekseen.
    -No se on kyllä ihan totta, joskaan en sanoisi kumpaakaan noista älykkäikisi, Prudence sanoi ja oli tipahtaa tuoliltaan Wolfyn tönäistyä häntä.
    -Ai jai herra Fontrel pitää kätensä vain ihan kiltisti kurissa, professori Peto sanoi jälleen ivaa äänessään.
    -Sitten, ”olemme kakikki himojemme ja halujemme kohteita”. Ilmeisesti te pojat ette ole ihan samaa mieltä, mutta neiti McCallum taas ajattelee toisin… Tuohon en edes halua tietää teidän selityksiänne, Peto naurahti möreästi ja jatkoi armottomasti.
    -”Noidilla on paljon pakkomielteitä…” Aivan… Olen ihan samaa mieltä kanssanne, Peto naurahti ja vilkaisi ymmärtäväisesti Wolfyyn ja Drakeen jotka myös naurahtivat. Sunneva ja Prudence kihisivät kiukusta ja mulkoilivat kaikkia paikalla olijoita vihaisesti.
    -Heh, Mortal naurahti. -Täällä on näköjään Wolfyn nimi ympyröity sydämillä, Mortal naurahti ja vilkaisi Prudenceen.
Prudence punastui ja Wolfy taisteli jälleen pitääkseen hivelyyn halukkaat kätensä kurissa.
    -Herra Malfoy ilmeisesti arvostaa rahaa ja valtaa, mutta olen ymmärtävinäni neiti Sudenvarjon tekstinsävystä, ettei tämä ole samaa mieltä. Hän aikoo muistaa kyseisen mielipiteen ja herra Fontrel toivoo että neiti Sudenvarjolla on pitkä muisti? Professori Peto katsoi kysyvänä Wolfya.
    -Sunnevalla on paljon muistettavaa jos aikoo muistaa kaikki Draken hölmöilyt, Wolfy sanoi ja virnisti Sunnevalle.
    -Wolfy sekoilee omiaan, Drake sanoi Sunnevalle, mutta tyttö vain tuhahti kiukkuisesti pojalle.
    -Herra Malfoy on iloinen saadessaan tietää olevansa normaali kun kerran himoitsee nuoria noitia, professori Peto sanoi Drakelle. –Erittäin mielenkiintoista… Herra Fontrel pahoittelee ettei pääse toteuttamaan himojaa heti ja käskee herra Malfoyn unohtaa haaveet omasta noidasta…
    -Ainakin tämän jälkeen Draken mahdollisuudet ovat kovasti vähissä, Wolfy sanoi ja virnisti Drakelle.
    -Sitten seuraakin romanttinen ote Alice Pooperista (jolla on herra Fontrelin mielestä kiva nimi), mutta mitä ilmeisemmin herrat ovat riidelleet siitä, että kuvaako teksti osuvammin neiti Sudenvarjoa vai neiti McCallumia. Olen neiti Sudenvarjon kanssa kerrankin samaa mieltä, en halua edes tietää vastausta neiti McCallumin ”anteeksi mitä?!?” kysymykseen…
Wolfy vaihtoi väriä eikä Sunneva voinut olla virnistämättä hänelle, mutta virnistys vaihtui irvistyksesi kun Prudence tökkäisi ystäväänsä jälleen kylkeen.
    -No mutta herra Malfoy! Professori Peto sanoi kiukkuisena. –Tehän olette leimanneet mitä ilmeisemmin neiti Sudenvarjon ”kevytkenkäiseksi”…
Sunneva mulkaisi Drakea hurjistunut ilme kasvoillaan ja Drake siirtyi tytöstä aavistuksen verran kauemmaksi.
    -Se oli vain vitsi…, Drake yritti selittää.
    -Niin varmasti, professori Peto sanoi kuivakkaasti. –Ja mitä ilmeisemmin arvon neidit epäilevät herra Fontrelin lukutaitoa ja kostouhkaus on jälleen ilmassa.
Tytöt virnistivät Wolfylle.
    -Onnetonta ristinollaa, herra Fontrel, professori Peto sanoi. -Enkä halua todellakaan tulla kuuntelemaan kun te keskustellette neiti Sudenvarjon kanssa ”vakavasti”…
Sunneva sävähti ja siirtyi lähemmäs Drakea, mutta poika siirtyi kauemmas Sunnevasta.
    -Ilmeisesti herra Fontrel ei myöskään kiinnitä huomiota tunneillani huomiota opetukseen, koska on tarkkaillut neiti McCallumin avonaista kaula-aukkoa. Neiti McCallum, suosittelen pienempää kaula-aukkoa…
    -Minä en päätä koulupukujen kaula-aukon suuruudetsa, se on kait teidän professoreiden homma… Prudence vastasi kipakasti Pedolle joka virnisti ja jatkoi lukemista.
    -Minä tiedän…, Mortal naurahti.
Sunneva ja Prudence katsoivat järkyttyneinä toisiinsa.
    -Ja jälleen tappouhkauksia, ilmeisesti Fontrel on huomannut että jästeillä ei ole samoja mahdollisuuksia itsehillintään… Ja jostakin kumman syystä neiti McCallum ei ole samaa mieltä mutta se ei huoleta herra Fontrelia, Peto naurahti ja piti katseensa tiukasti kirjassa.
    -Samoin herra Fontrel on huomamnnut että jästiti ovat himojensa ja halujensa vietävissä. Mutta neiti Sudenvarjo ei ole huomannut samaa, toisin kaikki muuta väittävät tämän olevan totta, ilmeisesti ainakin neiti Sudenvarjon kohdalla, Peto naurahti jälleen ja katsoi Sunnevaan, joka olisi halunnut vajota maan alle.
    -Jaahas… Herra Malfoy siis haluaa kaasuttaa kaikki jästit… Sepä mukavaa, huomaan että muut eivät ole ihan samaa mieltä, mutta menkäämme eteenpäin.
    -Hmmm… Herra Malfoy on sitten materialisti… En ihmettele. Sitten seuraakin 10 yleisintä keinoa hillitä himota ja hallita halut… Ilmeisesti Herra Fontrel ja neiti Sudenvarjo ovat kokeilleet näistä muutamia mutta ne eivät ole onnistuneet. Ja tämän vuoksi neiti McCallumia kehoitetaan pysymään kaukana herra Fontrelista. Erittäin mielenkiintoista, Peto virnisti ja jatkoi lukeimsta.
    -Herra Mafoyn haluihin en edes halua kuulla kommentteja, Peto murahti ja jatkoi. -Mielenkiintoista, todellakin herra Fontrel, Peto naurahti jälleen ja käänsi sivua.
    -Ja jälleen olen samaa mieltä neiti Sudenvarjon kanssa, minäkään en halua tietää loppumus himotuksen kokeilusta mitään! Peto sanoi ja vilkasi Wolfyyn. Poika virnisti Pedolle.
    -No kuten siihenkin kirjioitin, parempi niin, Wolfy naurahti.
    -Sitten, ihastuttava kertomus neiti Sudevarjo, en halua edes tietää mistä tiedätte että herra Fontrel olisi parempi kuin kynttilä. Ja sitten herrat Fontrel ja Mafoy, en tiennytkään että pidätte toisitanne sillä tavalla, Peto naurahti jälleen ivallisesti.
    -Onpas suloinen sydän, herra Malfoy, Peto sanoi Drakelle joka katsoi vain lattiaan ja yritti vältellä Sunnevan katsetta.
    -Mutta kuten neiti McCallum ja herra Fontrel huomauttavat, kovin imelää. Ja Herra Fontrel ei voi ilmeisesti saavuttaa kunnioitusta, ainakaan neiti Sudenvarjon mielestä?
    -No ei tuollainen tyyppi voi olla kovin kunnioitettava, Sunneva sanoi ja ähkäisi Prudencen potkaistua tätä jalkaan.
    -Herra Malfoyta haukutaan sairaaksi, ja sitten syntyy jonkinlainen tappelu… Ilmeisesti herra Malfoy solvaa neiti McCallumia ja herra Fontrel ei pidä siitä. Kuinka mukavaa, Mortal sanoi jälleen kuivakkasti. –No herra Fontreliahan sanotaan ilmeisesti myös dominoivaksi ja suojelunhaluiseksi.
    -Minä tiedän, Prudence sanoi unelmoivalla äänellään.
    -Imelää…, Sunneva sihahti ystävälleen ja sai palkakseen kiukkuiset mulkaisut professori Pedolta, Prudencelta ja Wolfylta.
    -Jaahas… Herra Malfoyn mielen valtaavat törkeät asiat, mikä ei ole herra Fontrelin mielestä yllätys. Eikä kyllä minunkaan mielestäni, näiden kirjoitusten perusteella ainakaan. Mutta ilmeisesti tästä asiasta vielä puhutaan herra Malfoyn kanssa, joka on siihen heti valmis, professori Peto jatkoi ja nosti katsettaan kirjasta ja vilkaisi Sunnevaa ja Drakea jotka eivät vilkaiseetkaan toisiaan.
    -Tämäpä käy mielenkiintoiseksi, professori Peto sanoi. –Tämä kyvyttömyyskeskustelu… Saamaton herra Malfoy ja kyvytön herra Fontrel?
Drake ja Wolfy mulkoilivat toisiaan ja Sunneva ja Prudence virnistelivät keskenään.
    -Ilmeisesti jo aiemmin mainitsemani suosio on kohonnut neiti McCallumin päähän, sillä hän on valmis kokeilemaan herra Fontrelin kyvyttömyys-huhun paikkansa pitävyyttä, professori Peto katsoi Wolfyyn ja Prudenceen tiukasti. –Suosittelen, että käytte keskustelemassa matami Hentovalkoisen kanssa mahdollisista jälkiseuraamuksista… Ja neiti Sudenvarjo, siinä ei ole mitään nauramista!
Sunnevan hartiat hytkyivät äänettömästä naurusta ja sekä Wolfy että Prudence olivat punastuneet varsin railakkaasti.
    -Naurettavia uhkauksia esiintyy jälleen ja neiti McCallum on sitä mieltä, että herra Malfoysta tulee rikollinen. Teistä sitten mitä ilmeisemmin tulee ruumis, neiti McCallum, mutta ehkä herra Fontrel on tuleva elvyttäjä…
Sunnevan hartiat jatkoivat jälleen hytkymistään, mutta hän vaikeni nopeasti kun Drake potkaisi häntä pöydän alla. Jälleen vaihdettiin muutamia kiukkuisia katseita.
-Herra Fontrel ei nähtävästi arvosta kovinkaan paljon tätä kirjaa eikä hänen taiteellinen lahjakkuutensa ole parantunut lainkaan sitten alkusivujen, professori Peto analysoi.
-Sukunimi keskustelu on varsin värikäs, mutta Prudence Fontrel kyllä soinnahtaa somasti, professori Peto virnisti punastuneelle tytölle. –Sen sijaan neiti Sudenvarjolle suosittelen nimenvaihtoa… Tai parinvaihtoa…
Drake ja Sunneva tuijottivat murhaavasti professori Petoa, joka ei ollut siitä moksiskaan.
-Noniin… Lukitsen teidät tänne pariksi tunniksi keskustelemaan aiheesta, professori Peto sanoi tyynenrauhallisesti. –Itse en todellakaan aio jäädä kuuntelemaan möykkäämistänne, mutta toivon, että saatte asianne selvitettyä.
Sen sanottuaan professori Mortal Peto poistui luokasta ja lukitsi oven väkevällä loitsulla. Nelikko oli kuulevinaan oven ulkopuolelta hillitöntä naurua.

Prudence oli seuraavana aamuna sekä tuohduksissaan että peloissaan. Tuohduksissaan Wolfylle tämän raivostuttavasta käyttäytymisestä ja peloissaan siksi, että hän joutuisi liikkumaan nyt yksin kun Sunneva oli sairaalasiivessä. Prudence ei voinut enää jämähtää tyttöjen makuuhuoneeseen, vaan tunneille oli pakko mennä. Ja vasta ruokatunnilla hän ehtisi mennä katsomaan Sunnevaa. Prudence käveli mahdollisimman nopeasti Suureen Saliin aamiaiselle ja toivoi ettei missään tapauksessa törmäisi Wolfyyn tai Aragakseen. Onnekseen tyttö löysi aamiaiselta Joshuan ja Marvinin.
    -Huomenta, Prudence sanoi pojille hiukan vaisusti ja lysähti pöytään istumaan.
    -Huomenta vaan, Joshua sanoi ja katsoi tarkasti Prudencea. –Ootsä vieläki sitä mieltä ettei kerrota totuutta?
    -Olen, Prudence sanoi tiukasti. –Äläkä edes yritä kääntää minun päätäni Josh!
    -Minusta se vain ei ole kovin viisasta, Prue, Marvin sanoi hiukan arasti.
    -Sinusta on sitten viisaampaa tulla hirtetyksi? Prudence kivahti.
Kumpikaan pojista ei vastannut mitään ja he söivät hiljaisuuden vallitessa loput aamiaisestaan.
    -Mitä meil on nyt ekana? Josh kysyi lopulta rikkoen hiljaisuuden.
    -Peikkokieltä, Prudence sanoi tarkastettuaan asian lukujärjestyksestään.
    -Voi kärpäsentoukka! Joshua vaikeroi, sillä peikkokieli ja professori Hurmio eivät olleet hänen suosikkejaan.

Kolmikko nousi ylös paikaltaan ja he lähtivät yhdessä suunnistamaan kohti professori Henry Hurmion luokkaa. Matkalla Prudence näki Wolfyn, mutta varoi visusti kiinnittämästä poikaan mitään huomiota.
    -Ihanata ihanata!! Kuinka ihanata että kaikki ovat taas koolla! Professori Hurmio hehkutti oppilaiden saavuttua paikalle. –Eikös tänään olekin NIIIN ihana aamu! Uskokaa tai älkää, mutta minä kuulin jo lintujenkin laulavan! Kevät on siis tulossa ja keväällä luontokin puhkeaa kukkaan ja me voimme unohtaa kaikki estomme!
Professori Hurmio liihotteli ympäri luokkaa pinkin värinen viitta yllään ja pysähtyi halailemaan oppilaita ja erityisen kauan hän viivähti vaivaantuneen Joshua Gragerin luona.
    -Mutta mutta, Prudence ihanaiseni, professori Hurmio sanoi päästyään hänen kohdalleen. –Missä neiti Sudenvarjo on? Hänellä ei olisi kauheasti varaa olla pois, sillä hänen ääntämyksessään olisi vielä hiukan hiomisen varaa… Ja emmehän me kukaan voida olla täällä ilman hänen hehkeää olemustaan!!
    -Öh…, Prudence aloitti ja vilkaisi murhaavasti Joshuaan joka aikoi avata suunsa. –Sunnevalle kävi pieni onnettomuus ja hän on nyt matami Hentovalkoisen hoivissa…
    -Ikävätä ikävätä!! Professori Hurmio sanoi ja vuodatti suuria kyyneleitä. –Toivottavasti hän on pian keskuudessamme…
    -Krhm… Eiköhän, Prudence sanoi Hurnion rientäessä halaamaan tyttöä kyyneleet silmissään.

-Matami Hentovalkoinen, ihan totta olen ihan kunnossa… Minun pitää päästä tunneille, Sunneva marmatti matamille tämän kokeillessa tytön pulssia.
    -Voi voi… Kukaan ei koskaan viihdy minun luonani…, Hentovalkoinen sanoi surullisesti ja päästi Sunnevan hieman jaloittelemaan.
    -Voi että, kyllä sinä huomenna voit lähteä mutta ei vielä tänään. Noille jalkojesi mustelmille pitää tehdä jotain, matami naurahti ja alkoi tehdä jonkinlaista yrttiseosta.
    -Kiitos, Sunneva sopersi Matamin hinkatesa kipeisiin jalkoihin ainetta jota Sunneva ei olisi vapaaehtoisesti laittanut edes Aragakselle.
    -No niin ja nyt takasin sänkyyn siitä, kultaseni. Emmehän halua että vilustut kun sinulle ei ole muuta päälläsi kuin pikkupikku paitanen, matami lauleskeli ja peitteli Sunnevan päästä varpaisiin niin ettei tämän pystynyt kunnolla liikkumaan.
    -Sinulle on vieraitakin, MatamiHentovlakoinen lirkutti ja päästi Prudencen sisään.
    -PRUE! Oletko sinä kunnossa! Sunneva huudahti ja nousi halaamaan ystäväänsä.
    -Olen ihan okei… Entäs sinä? Näytat kaamealta, Prudence naurahti väkinäisesti.
    -No tässähän tämä… Naamassa ei ole ainakaan mitään jälkiä ja Hentovalkoinen on onnistunut häivyttämään melkein kaikki mustelmat muualta, Sunneva jutteli ja näytteli jalkojaan Prudencelle.
    -Kuule Sunneva… Minä…
    -Ei sinun tarvitse sanoa mitään, ei se ollut sinun syysi, Sunneva sanoi.
    -Kyllä, se oli minun syyni, minun ei olisi koskaan pitänyt kertoa kenellekään, Prudence huokaisi ja tuijotti ruhjottua ystäväänsä.
    -Sinä teit ihan oikein… Onko Joshua muuten kunnossa? Sunneva muisti.
    -Joshua… Ai on tottakai, et nähnytkään miten hän hakkasi Aragaksen päätä seinään. Se oli erittäin nautittava näky. Ja älä kerro Joshualle mutta hän näytti aika hyvältä hakatessaaan Aragasta, Prudencen naurahti ja molemmat tytöt alkoivat kikattaa hillittömästi.
    -Jee, kiitti Prue! Kuuli ovelta ääni ja hymyilevä Joshua liittyi seuraan. -Mitenkäs meidän oma pikku potilas voi?
    -Ihan hyvin… Ja hei Josh… Kiitos, Sunneva huokaisi.
    -Niin Josh, emme tiedä mitä olisimme tehneet ilman sinua, Prudence sanoi ja moiskautti suukon pojan poskelle.
    -Hei camoon, jos en olis musta nii te näkisitte ku mä punastun, Joshua naurahti ja istuutui Sunnevan sängylle. -No kuin kauan ne aikoo viel rääkkää sua tääl?
    -Pääsen varmaankin jo huomenna pois, Sunneva naurahti ja lisäsi. –Mutta älkää kertoko Drakelle.
Nähdessään pojan kävelevän kolmikkoa kohti.
    -Ohops, meille tulikin äkkiä kiire… Eikö tullutkin Joshua? Prudence huudahti nähtyään Draken.
    -Joo mieletön häsis! Johasua huudahti ja pomppasi sängyltä ylös.
Prudence törmäsi Drakeen tämän tullessa Sunnevan sänkyä kohti.
    -Tuota… Älä sitten liiku yksin, Drake ärähti vihaisesti ja suunnisti kulkunsa jälleen Sunnevan luokse.
    -Hetkonen…, Prudence ihmetteli ääneen Draken mentyä.
    -No joo, mä veikkaan et Sunneva on kertonu Drakelle, Joshua sanoi.
    -Mutta Drake kertoo Wolfylle ja…
    -Tai sit ei, Joshua rauhoitteli ja he poistuivat.

Prudence ja Joshua suunnistivat seuraavalle tunnille yhdessä, sillä Prudence ei tosiaan halunnut liikkua yksin. Matkallaan he kuitenkin törmäsivät Wolfyyn eikä Prudence pystynyt kiertämään poikaa mitenkään.
    -Jätä meidät kahden, Wolfy murahti Joshualle joka vilkaisi kysyvästi Prudenceen.
Pienen harkinnan jälkeen Prudence nyökkäsi pienesti Joshualle, joka jatkoi matkaansa professori Hans Huuhkajan luokkaan.
    -Mitä asiaa? Prudence kysyi töykeään sävyyn Joshuan mentyä.
Wolfy ei sanonut mitään vaan ojensi pitelemänsä pussukan Prudencelle ja vältteli katsomasta tyttöä suoraan silmiin. Prudence otti pussin häkeltyneenä vastaan, kurkisti sen sisälle ja hihkaisi ihastuneena.
    -Voi Wolfy, Prudence sanoi hymyillen. –Se on ihana!
Prudence otti Wolfyn pään käsiensä väliin ja suuteli miltei säikähtänyttä poikaa.
    -Pidätkö siitä ihan todella? Wolfy kysyi pikkupoikamaisen arasti.
    -Tottakai, Prudence sanoi ja nosti pussukassa olleen pehmopupun syliinsä ja painautui lähemmäs Wolfya. –Valintasi oli kerrassaan loistava…
Wolfy punastui ja kietoi kätensä tytön ympärille. Poika itseasiassa inhosi riitelyä, sillä sehän tiesi sitä, ettei hän voinut pitää Prudencea lähellään. Prudence suukotti Wolfya vielä muutaman kerran ja sitten hänen täytyi lähteä professori Huuhkajan animagia-tunnille. Tunnilla hän piteli Wolfyn antamaa pupua sylissään ja pohti asiaa. Poika ei itseasiassa ollut pyytänyt Prudencelta anteeksi, mutta ehkä se oli pehmopupun tehtävä. Anteeksipyyntö oli mitä ilmeisemmin liian iso pala karskinoloiselle Wolfylle.
    -No mutta neiti McCallum, professori Huuhkajan ääni havahdutti Prudencen ajatuksistaan. –Tuota tahtia kuristatte pehmolelunne…
Prundence punastui nähdessään koko luokan, professorin kera, virnuilemassa hänelle.
    -Missäs neiti Sudenvarjo on? Professori Huuhkaja kysyi huomattuaan Sunnevan olevan poissa.
Prudence selitti sen saman virren, jonka hän oli muillekin professoreille selittänyt ja lupasi viedä terveiset perille.
    -No niin… Ja tänään tutustumme eläinten psyykeeseen, professori Huuhkaja aloitti. –Jollette ymmärrä valitsemanne eläimen ajattelutapaa, niin lähtökohtanne animaagiksi ryhtymiselle on huono. Kun muuntaudutte eläimen hahmoon, sen ajattelutapa alkaa vallata omaanne. Tämä vaatii vahvaa mielenlujuutta, sillä mitä pidempään te olette kyseisen eläimen hahmossa, sen vaarallisemmaksi ja vaikeammaksi se käy. Voi jopa olla ettette halua enää muuntautua ihmiseksi lainkaan…
Loppuja ei Prudence enää kuunnellut sillä hän keskittyi ajattelemaan komeaa Wolfy Fontrelia ja puristi pehmolelupupua sylissään.

Drake lähestyi Sunnevaa hymyillen.
    -Hei…, Drake sanoi ja istuutui Sunnevan jalkopäähän.
    -Hei…, Sunneva vastasi ja hymyili hyvännäköiselle pojalle.
    -Kuinka kauan joudut vielä olemaan täällä? Drake kysyi huolissaan.
    -Voi en tiedä… Voi olla että kauankin…, Sunneva sanoi vakavana ja matami Hentovalkoinen, joka oli kuullut keskustelun naurahti itsekseen ja poistui hieman kauemmas.
    -Minullahan oli sinulle jotain... Kävimme eilen Wolfyn kanssa Tulikanjonissa. Tiedän, emme olisi saaneet mennä ilman lupaa sinne mutta onneksi meillä on Wolfyn viitta, Drake virnisti ja ojensi painavan paketin Sunnevalle.
    -Mitä siinä on? Sunneva kysyi ja piteli pakettia kuin ainoaa aarrettaan.
    -Avaa se niin näet, Drake vastasi ja naurahti.
    -Jos tämä on taas jokin itsehillintähömppä, niin heitän sen päin naamaasi, Sunneva sanoi ja avasi paketin.
    -Kuinka kurittaa kovistelijaansa: Kaarlo Kuristaja, Sunneva luki. –Tämähän saattaa olla jopa käytännöllinen, Sunneva naurahti ja antoi pusun Drakelle.
    -Ai niin ja eihän potilaan luokse voi tulla ilman jotain hyvää, Drake sanoi ja kaivoi taskustaan muutaman suklaasammmakon ja Bertien jokamaun rakeita.
    -Voi että, minusta tuntuu kuin minua lahjottaisiin… Sunneva naurahti. –Mutta miten sinä tiesit jo eilen että mitä minulle tulee käymään.
    -No en minä tiennytkään. Poikkesimme Tulikanjonissa sitten kun oli käynyt sinun luonasi.
    -Mutta eihän mikään kauppa ole auki siihen aikaan.
    -On yksi kauppa. Andersin tavarapuoti, sieltä löytyy mitä vain, Drake naurahti ja heitti yhden karamellin suuhunsa.
Hän alkoi yskiä ja kakoa ja kaatoi Sunnevan vesikannusta vettä itsellen naama punaisena.
    -Se taisi olla pippuri? Sunneva sanoi myötätuntoisesti.
    -Joo, se oli pippuri, Drake sanoi ja köhi vielä hetken.
    -Eikö sinun pitäisi olla tunneila? Sunneva kysyi.
    -Pitäisi, mutta en nyt jaksa mennä…, Drake sanoi Sunnevalle ja suuteli tätä hellästi.
Sunneva nojautui vasten pojan vahvoja käsivarsia nauttien suudelmasta.
    -No niin lapset, nyt riittää, kuului matami Hentovalkoisen hilpeä ääni ja tämä ajoi Draken ulos kuuntelematta yhtään vastalauseita.
    -Nyt sinun pitää hieman levähtää ja sitten tuonkin sinulle ruoan, matami Hentovalkoinen naurahti ja lähti lanteet keinuen kävellemään poispäin Sunnevasta.
Sunneva otti makeispussin kätensä ja alkoi syödä jokamaun rakeita lukien samalla uuttaa kirjaansa. Täällä maailmassa on todella outoja kirjoja, Sunneva ehti ajatella ennen kuin nukahti.

Sunneva ja Prudence pysyttelivät seuraavat päivät tiivisti huoneessaan. Prudence ei uskaltanut tavata edes Wolfya ja Sunneva taas ei uskaltanut jättää Prudencea yksin edes heidän huoneeseensa. Tytöt olivat olleet hiukan vilpillisiä, ja ilmoittaneet wonGaamealle että olivat sairastuneita.
    -Jotain piristävää pitäisi nyt keksiä…, Prudence sanoi lopulta ja pyöri sängyssään.
    -Niinpä…, Sunneva sanoi ja pyöritteli hiussuortuvaansa hajamielisesti.
Tytöt olivat hetken hiljaa, ja sitten Sunnevalla välähti.
    -Prue!! Minä otin sen kirjan!
    -Minkä kirjan? Prudence kysyi tylsistyneenä.
    -Sen minkä sain siltä hävyttömältä oliolta (Drakelta). Sen Hillitse himosi, hallitse halusi, Sunneva selitti tohkeissaan ja alkoi kaivella laatikoitaan.
Lopulta hän löysi etsimänsä ja Prudence hyppäsi Sunnevan sänkyyn ja tytöt aloittivat yhdessä lukemisen.
    -Mitäh? Sunneva ärähti heti kirjan avattuaan. –Drake kuulee tästä vielä…
Prudence oli kuolla nauruun ja piristyi heti. Drake ja Wolfy olivat mitä ilmeisemmin lukeneet kirjan ja päättäneet vieläpä kommentoidakin sitä. Draken ensimmäinen kommentti ylisti Miracle Magianaa ja Sunnevan oli hyvin vaikea niellä sitä.
    -Wolfylla on taiteellista silmää, Prudence kikatti nähdessään poikien ”hienot” piirrustukset toisistaan sisällysluettelon kohdalla.
Sunnevakaan ei voinut olla nauramatta ja heidän kikatuksensa vain yltyi, mitä pidemmälle he kirjassa etenivät.
    -Wolfy kuolee!! Sunneva älähti kun näki Wolfyn väittävän Drakea miesten naiseksi.
    -Eivätkö he edes tienneet hepatiittia? Prudence sanoi kun luki Draken kommentinsta, että Mick Newlake oli valistanut häntä ”jästitaudeista”.
Kun tytöt pääsivät lukuun ”Mitä on himo?”, Prudence karahti helakan punaiseksi kun Wolfy oli kommentoinut Elijah Cranberryn päiväkirjaotetta, joka oli varsin imartelevaa tekstiä.
    -Wolfy ei osaa ristinollaa, Sunneva sanoi virnistäen todettuaan Wolfyn hävinneen lahjakkaasti Drakelle. –Haluan tosiaan sen velhonshakki ottelun hänen kanssaan… Drake väittää olevansa NIIN hyvä!
    -Wolfy Fontrel!! Prudence kiljaisi ääneen kun Wolfy oli kommentoinut kirjaan hänen pukunsa kaula-aukkoa. –Minä hirtän hänet…
    -Haluttava? Sunneva toisti närkästyneenä. –HALUTTAVA?? Yököttävää…
    -Entäs täällä sitten? Himotep selittää että jästeillä ei ole itsehillintää edes sitä pientä mitä noidilla ja velhoilla on… Ja katso Wolfy on alleviivannut sen… ja… Hän on kuulemma huomannut! Prudnecen kivahti Sunnevalle ja tunki kirjan tytön naamaan.
    -Aivan näen kyllä ihan hyvin sinne asti, Sunneva naurahti ja käänsi sivua. -Tylsää, tylsää… Sunneva luetteli lukiessaan. -Wolfyn mielestä alkutaipale on vaikeaa, hän naurahti ja näytti Prudencelle, joka jo valmiiksi kihisi kiukusta.
    -Ohoh kannattaa pysyä hyvin kaukana Wolfysta. Hänen himojen lannistameiseen kun eivät auta mitkään keinot, Sunneva kikatti ja Prudene punastui jälleen.
    -Hän on kokeillut jotain loitsukin! Sunneva nauraa käkätti Prudencelle, joka repi kirjan tytön kädestä.
    -No entäs tämä! Drake on ympyröinyt noidat sanan ja kirjoittanut sinun nimesi sen yläpuolelle ja piirtänyt…, Prudence ei voinut jatkaa etenpäin sillä hän oli tukehtua nuaruun.
    -Sydämen…, Sunneva hymähti tyytyväisenä.
    -Todella imelää, Prudnece naurahti ja käänsi sivua.
    -Hei… Drakella on törkeitä ajatuksia, ehkä tämä kirja oli hänelle liikaa, Prudence nauroi edelleen tikahtuen.
    -Hmpsh… Tästä puhutaan vielä! Sunneva sanoi ja kirjoitti sen varmuuden vuoksi kirjaankin.
    -Hei Drake on sitä mieltä, että aina velhon nähdessäsi sinusta tulee heikko ja avuton, Sunneva nauroi.
    -MITÄH! Anna se tänne… Joku kuolee! Prudence murahti ja otti kynän Sunnevan kädestä.
    -Voi ei, katso tuota kuvaa vimeisellä sivulla! Sunneva huudahti ja molemmat alkoivat hekottaa.
    -No se oli ainakin piristävää, Sunneva naurahti. –Hei kuule, minä käväisen pöllölässä lähettämässä Ronin, Harry ja Hermionen kirjeet. Sunneva sanoi ja kapusi alas sängyltä. –Pärjäätkö yksin?
    -Toki, en voi jäädä tänne ikuisesti sinun kanssasi, Prudence hymähti ja otti kirjan käteensä. –Teen vaikka sillä aikaa tänne muutamia kommentteja, Prudence sanoi ja otti kynän kätensä.
    -Selvä. Tulen ihan kohta, Sunneva mutisi ja otti Tylypahkaan tarkoitetun kirjeen mukaansa.

Sunneva käveli kohti pöllölää kun hän tunsi käden harteillaan. Sunneva kääntyi ja näki edesssään Aragaksen.
    -Aragas! Tyttö huudahti kauhuissaan.
    -Minä itse, poika sanoi ja tuijotti hymyillen Sunnevaa.
    -Mitä sinä haluat? Sunneva kysyi ja perääntyi.
    -Eikö tuo ollut hieman epäkohteliasta? Aragas naurahti ivallisesti ja kosketti Sunnevan kasvoja.
    -Näpit irti Aragas, minä en pelkää sinua!
    -Oi, ehkä sinun kannattaisi, Aragas naurahti ja tarttui tyttöä hiuksista. –Olisit juuri sopiva jälkiruoka, mutta sitä ennen saat auttaa minua hankkimaan pääruokani…
    -Minä en auta sinua koskaan! Sunneva kirahti ja yritti riistäytyä Aragaksen otteesta.
    -Olet aika pisteliäs, ehkä voin hyödyntää sitä myöhemmin, nyt sinun on tarkoitus vain olla varoitus Prudencelle, Aragas naurahti ja suuteli Sunnevaa.
    -Mitä sinä oikein teet minulle? Suneva kysyi peloissaan.
    -Luulin ettet pelkää minua…, Aragas naurahti ja tönäisi Sunnevan maahan kovakouraisesti.
    -Senkin idiootti! Oletko tullut hulluksi…? Sunneva kiljaisi vihaisena tömähdyttyään maahan Aragas päällään.
    -Jeesh…, Aragas örisi ja väänsi pyristelevän Sunnevan ranteita ilkeästi. – Tästähän voi tulla hauskaa… Pyristely vain lisää nautintoa.
    -Senkin taliaivoinen ylisuuri himokas hamsteri-hirviö, päästä limaiset kourasi irti!! Kosketuksesi saa minut oksentamaan, Sunneva potkaisi jalallaan kipeästi Aragasta nivusiin.
Se tehosi ja sai Aragaksen löyhentämään otettaan tarpeeksi että Sunneva pääsi pyörähtämään kauemmas.
    -Vai niin, ei tosi mies kelpaa neidille, Aragas sanoi silmät raivosta kiiluen ja alkoi potkia maassa makaavaa Sunnevaa. -Tekisi mieleni vääntää niskasi nurin senkin ällöttävä noita-akka.
    -Sinulla on jokin pahasti vinossa ja sitäpaitsi minähän olen noita! Sunneva yritti huutaa mutta potkut sattuivat todella paljon ja lopputulos oli itkuinen rääkyminen.
Hopeanmusta nuoli singahti ilman halki ja osui suoraan hurjistuneen pojan kimppuun.
    -Mikä se on? Mitä olet tehnyt minulle! Aragas karjui ja yritti huitoa näkymätöntä ja valon nopeudella vipeltävää täystuhoa joka puri punaisia jälkiä eri puolille vartaloa ja lopulta jäi roikkumaan hampaillaan siihen kaikista kipeimpään kohtaan. Aragas karjaisi kuin pistetty lohikäärme.
    -Killeri! Sunneva huokaisi ja yritti laahautua kauemmaksi mutta kivut kyljessä olivat liian suuret liikkumiseen.

Prudence kirjoitti raivostuneita kommentteja takaisin sekä Drakelle että Wolfylle. Aikaa kului, mutta Sunnevaa ei näkynyt missään. Ei pöllölässä voi niin kauaa mennä…, Prudence ajatteli huolestuneena ja tuijotti tyttöjen makuuhuoneen ovea odottaen jatkuvasti Sunnevan astuvan sisään. Lopulta Prudence nousi sängyltään ja vaelsi levottomana edestakaisin makuuhuoneessa. Ei kai Sunnevalle ole sattunut mitään… Ei. Eihän pöllölään edes ole pitkä matka… Hän on tietysti törmännyt Drakeen ja ne ällötykset kuhertelevat jossakin… Ei. Sunneva ja Drake riitelivät juuri. Entä jos…, Prudencen ajatukset harhailivat levottomina. Lopulta hän päätti kerätä kaiken rohkeutensa ja lähteä Sunnevan perään pöllölään. Hän pälyili pelokkaasti ympärilleen ja toivoi sydämensä jyskytyksen hiljenevän. Lopulta hän löysi Sunnevan.
    -ARAGAS! Prudence kiljaisi.
Näky oli hirvittävä. Aragas hakkasi heikosti vastustelevaa Sunnevaa nostaen tämän välillä ilmaan vain paiskatakseen tytön takaisin lattiaan. Nopeasti Prudence pani merkille myös sen, ettei Sunnevan kasvoissa ollut lainkaan pahoinpitelyn jälkiä, itkettyneitä silmiä lukuunottamatta.
Aragas kääntyi virnistäen Prudenceen päin.
    -No mutta kukas se siellä? Aragas sanoi ja paiskasi Sunnevan vatakkaiseen seinään. –Et kai ole järkyttynyt? Minä taisin kyllä varoittaa sinua…
    -Aragas! Lopeta! Prudence pyysi kun Aragas potkaisi nääntynyttä Sunnevaa kylkeen.
    -Miksi? Haluan, että viestini menee perille kunnolla…
    -Meni jo!! Prudence kirahti.
    -Menikö? Aragas kysyi kulmiaan kohottaen.
    -Meni, Prudence sanoi hiljaa. –Mitä sinä haluat? Minä suostun mihin hyvänsä kunhan jätät Sunnevan rauhaan…
    -Prue, Sunneva sanoi voipuneella ja tuskin kuuluvalla äänellä. -Ei…
    -Hiljaa! Aragas ärähti Sunnevalle ja tehosti käskyään napakalla potkulla. –Siis mihin hyvänsä?
Prudence oli hetken hiljaa ja nielaisi kuuluvasti ja nyökkäsi Aragakselle, joka jätti Sunnevan makaamaan maahan mennäkseen Prudencen luo. Poika kietoi kätensä Prudencen ympärille ja hänen kätensä livahti Prudencen koulupuvun avoimesta kaula-aukosta sisään.
    -Tätä minä olen odottanut…, Aragas mumisi.
Prudence värisi kauhusta, mutta hän ei uskaltanut liikahtaakaan Aragaksen hyväillessä tätä.
    -MITÄ HITTOO?? Kuului tuttuakin tutumpi ääni.
Prudence ei ehtinyt edes kunnolla tajuta mitä tapahtui kun raivostunut Joshua hyökkäsi yllättyneen Aragaksen kimppuun. Joshua potki, puri, repi ja raastoi Aragasta sydämensä kyllyydestä.
    -Mä arvasin tän!! Joshua karjui Aragakselle. –Sun kaltaselt tyypilt on turha oottaakaan mitään muuta!
Joshua tehosti sanojaan hakkaamalla Aragaksen päätä seinään. Ja ennen kuin Aragas edes tajusi vastustella, hänen silmissään pimeni.
    -Joshua…, Prudence sanoi ääni väristen. –Että sinä… Miten…
    -Mä arvasin et jotain on sattunu! Joshua puuskutti hengästyneenä. -Meidän pitää viedä Sunneva äkkii Hentovalkosen luo…
    -Joo, selvä… Auta minua kantamaan Sunneva…
    -Ootsä varma et sul on kaikki ihan ok? Joshua kysyi huolissaan ja nosti Sunnevan syliinsä (horjahdellen).
    -Ei minulla ole mitään hätää, mutta Josh… Tästä ei saa kertoa kellekään! Etenkään Wolfylle tai Drakelle, ei kenellekään! Prudence vannotti Joshuaa.
    -Mut mä en tajuu, miks ei? Aragas erotettas ja sä pääsisit siitä eroon kerta heitolla.
    -EI! Prudence huudahti.
    -Etsä haluu päästä siitä eroon? Joshua kysyi ja nosti toista kulmaansa.
    -Tottakai haluan, mutta en voi kertoa kellekään, kerroin jo Wolfylle ja tässä tulos… Aragas… Aragas on hyvin vaarallinen, minä pärjään, pysyttelen vain kaukana hänestä.
    -Ai niinku tänäänki vai? Joshua sanoi ärtyneenä.
    -Josh, kiltti… Älä kerro kellekään. Sunneva kaatui pöllölän rappusissa… Onko selvä! Prudence sanoi kiukkuisesti ja Sunneva vietiin Hentovalkoisen huostaan.
    -Voi hyvänen aika, mitä ihmettä on tapahtunut!? Hentovalkoinen huusi kauhuissaan ja toi liikutettavat paarit ja nosti uikuttavan Sunnevan niille.
    -Me… Sunneva kaatui rappusissa kun hän oli menossa pöllölään.
    -Voi voi, olen aina sanonut että ne rappuset ovat vaaralliset mutta kuunteleeko kukaan minua? Ei tietenkään olenhan vain hoitaja enkä opettaja, Hentovalkoinen paasasi ja vei Sunnevan sairashuoneeseen sermin taakse.
    -Minusta tuntuu että tässä on nyt jotain muutakin… Ei kukaan loukkaannnu näin pahoin ihan vain tippumalla portaista, Hentovalkoinen sanoi ja tarkasteli Sunnevaa sermin takana.
    -En tiedä mitä tapahtui tarkalleen, tulimme paikalle kun Sunneva makasi maassa rappusten juuressa, Prudence sanoi hiljaa.
    -No hyvä on, uskon sinua. Nyt on potilaan saatava unta, ja mene sinäkin nukkumaan, kellohan on jo ties mitä, Hentovalkoinen marmatti ja heitti Prudenen ja Joshuan ulos sairaalasiivestä.
    -No niin, nyt me mennään nukkuun ja huomenna sä kerrot Wolfylle, Joshua sanoi ja katsoi tyttöä silmiin.
    -EI! Minä sanoin että ei, etkö sinä ymmärrä! Aragas on uhannut tappaa sinut ja Marvinin ja hakata Sunnevan. Ja kaikki minun takiani! Minä kestän kyllä mutta teille ei saa tapahtua mitään. Ymmärrätkö?
    -Ootsä ihan tosissas? Joshua kauhistui itkevän Prudencen vuodatusta.
    -Tottakai olen…, Prudence sanoi hieman rauhoituttuaan.
    -No mut…, Joshua ei ehtinyt sanomaan enempää.
    -Prue… Mitä sinä teet ulkona pimeällä? Wolfy kysyi.
    -Tuota Sunneva kaatui ja…
Enempää Prudence ei kerennyt sanoa kun Drake oli hyökännyt hänen kimppuunsa.
    -Mitä? Mitä Sunnevalle on käynyt?
    -Sunneva kaatui rappusissa ja on sairaalasiivessä, Prudence sanoi luoden katseensa maahan.
    -Tuota… Minun pitää mennä, Drake huudahti ja häipyi.
    -Joo tota… Prue mäkin meen nukkuun, Wolfy varmaan saattaa sut sit Toveruuden Torniin, eikö niin Wolfy! Joshua sanoi äänenpainolla, joka ei sietänyt vastaväitteitä.
    -Tottakai… Wolfy sanoi ihmeissään ja Joshua hävisi.
Prudence vältteli Wolfyn katsetta ja yritti käyttäytyä niin kuin ei mitään pahempaa olisikaan tapahtunut.
    -Kaatuiko Sunneva pahastikin? Wolfy kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
    -Ei… kai…, Prudence vastasi. Häntä inhotti valehdella Wolfylle ja toivoi, että poika vaihtaisi puheenaihetta.
    -Miten sinä voit? Wolfy kysyi ja siirtyi varoen lähemmäs Prudencea.
Tyttö värähti hiukan, vaikka koitti selittää itselleen ettei Wolfya tarvinnut pelätä.
    -Ihan hyvin, Prudence sanoi väsyneesti. –Kyllä tämä tästä…
    -Hienoa…,Wolfy sanoi hymyillen ja veti Prudencen syliinsä.
Tyttö värähti jälleen tahtomattaan. Vaikka Wolfyn kädet tuntuivat turvallisilta hänen ympärillään, ei Prudence voinut silti täysin rentoutua. Wolfy silitteli Prudencen hiuksia kevyesti ja suuteli tätä varsin omistushaluisesti. Se oli Wolfylta virhe ja Prudencelle liikaa.
    -Anna olla! Prudence tiuskaisi ja riistäytyi irti Wolfysta.
    -Mikä nyt? Wolfy kysyi hiukan ärtyneenä.
    -Minua ei nyt vain huvita. Ei ole sellainen olo, Prudence sanoi ja käänsi selkänsä Wolfylle jatkaakseen matkaansa koulun sisätiloihin.
    -Prue! Minulle ei sanota, että ei huvita! Wolfy ärähti ja tarttui Prudencea käsivarresta. –Ainakaan ilman selitystä…
    -Selitystä!! Prudence räjähti. –Kaiken tämän jälkeen sinä vaadit vielä selitystä!
    -Minusta se on ihan kohtuullista, Wolfy sanoi tiukasti. –Me olemme olleet jo hiukan yli kuukauden yhdessä ja sinä olet yhä sulkeutunut ja itseesi vetäytynyt!
    -Sinäkin! Prudence parkaisi. –Eikö teille merkitse tytössä mikään muu kuin…
    -En minä sitä tark…, Wolfy yritti paikata väärää sanavalintaansa.
    -Etpä tietenkään! Prudence kivahti ja riuhtaisi käsivartensa irti Wolfyn otteesta. –Turha selittää, Wolfy! Tiedän tarkalleen mitä ajattelet! Ehkä se Draken kirja olisikin sopinut SINULLE paremmin kuin kenellekään muulle!
    -Mikä kirj… Ai, se? Öh…, Wolfy häkeltyi ja jos ei olisi ollut niin hämärää, Prudence olisi nähnyt pojan punastuvan.
    -Niin, Prudence sanoi merkitsevästi. –Juuri SE kirja! Mutta en todellakaan halua kuulla surkeita selityksiäsi!
Prudence lähti kiivain askelin koululle päin jättäen häkeltyneen Wolfyn seisomaan koulun pihalle.
    -Ai niin, Wolfy, Prudence kääntyi ja huusi vielä. –Toivon, että lopetat kaula-aukkoni tarkkailun! Se on sairasta!

    -Enkö pääsisi sisälle ihan vain tämän kerran? Drake aneli matami Hentovalkoiselta joka oli suojaavana muurina sairaalasiiven ja pojan välillä.
    -No tuota… Tämän kerran, mutta tästä ei sitten kerrota kenellekään. Ja olet ihan hiljaa, etkä järkytä Sunnevaa, matami Hentovalkoinen varoitti sormeaan heristämällä.
    -Selvä.
    -No hyvä, mene nyt sitten, Hentovalkoinen sanoi ja avasi oven niin että Drake mahtui pujahtamaan siitä sisälle.
    -Hei…
Sunneva kuuli sermin takaa ja Sunneva nojautui istumaan, hän ei halunnut että Drake näkisi kuinka suuret kivut hänellä oli.
    -Miten sinä voit…? Drake kysyi tultuaan Sunnevan sängyn vierelle.
    -Olosuhteisiin nähden ihan hyvin, Sunneva sanoi ja jätti mainitsematta että joka kerran kun hän hengitti tai puhui, kipu melkein tainnutti hänet.
    -Tipuit kuulemma rappusista? Drake kysyi epäillen.
    -Mitä… Ai niin joo… Niin taisin tehdä, Sunnneva huokaisi välttelevästi.
    -No onneksi Prudence löysi sinut… Drake sanoi ja vaikeni.
Hetken kiusallisen hiljasuuuden jälkeen Drake keräsi rohkeutensa.
    -Kuule, oletko ihan varma että putosit rappusia alas? En vain jotenkin osaa uskoa että olisit niin huolimaton… Oliko teillä kenties Prudencen kanssa riitaa? Tai Joshuan, jos se kapinen rakki on koskenutkaan sinuun niin…
    -Ei ei, ei se ollut Prue eikä Josh… Herran jumala Drake, mistä sinä oikein saat näitä ideoitasi? Prue… Luuletko todella että Prue olisi kykeneväinen tähähn, tai Josh? Sunneva ihmetteli.
    -Niin no… Mistä minä tiedän millaisia voimaihmisiä he ovat, Drake marmatti. –Mutta Sunneva, mitä tapahtui ihan oikeasti? Drake intti ja tarttui tyttöä kädestä.
    -Minä… minä… Se oli Araga…, Sunneva purskahti itkuun ja tarrautui Drakeen. -Se oli Aragas, hän piteli minua kiinni enkä voinut… Tunsin itseni niin voimattomaksi, nyt tiedän tarkalleen miltä Pruesta tuntui… Se oli kauheaa, hän heitti minut maahan ja alkoi potkia, jos Prue ei olisi tullut paikalle niin…
    -Tuliko Prue paikalle? Drake kysyi ihmeissään. –Miksei hän tehnyt mitään?
    -Kyllä hän tekikin ja jos Joshua ei olisi tullut paikalle niin en tiedä mitä Aragas olisi tehnyt Pruelle, Prue uhrautui minun vuokseni ja nyt, minä teen saman hänen vuokseen ja Marvinin ja Joshuan, et saa kertoa tästä kellekään, et koskaan. Etenkään Wolfylle!
    -No tuo nyt oli ihan tyhmää. Wolfy on ensimmäinen ihminen kelle kerron ja sitten hakkaamme sen paskan ja tapamme ja…
    -Ei Drake, et voi… Aragas on uhannut tappaa Joshuan ja Marvinin, minut hän jo hakkasi. Emme voi tehdä sitä.
    -Eli annetaan Prue hänelle ihan suosiolla ja jätetään rankaisematta sinun hakkaamisestasi? Sitäkö sinä yritätä sanoa? Drake ihmetteli.
    -Ei vaan pelastetaan Johuaa ja Marvin ja pidetään huoli ettei tällaista tapahdu enää koskaan. Lupaa minulle ettet kerro, kenellekkään!
    -Minä…
    -LUPAA! Sunneva huudahti ja tarrasi Drakea kädestä.
    -Hyvä on… Minä lupaan. Nyt minun on pakko mennä… Tulen taas huomenna, Drake sanoi ja suuteli Sunnevaaa otsalle.
    -Hyvää yötä.
    -Lupaa!
    -Minähän lupasin jo!
    -Lupaa uudestaan, Sunneva vaati.
    -Hyvä on minä vannon!
    -Kautta kiven ja kannon!
    -Kyllä!
    -Ja jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön!
    -Hyvä on, mörökölli vie jos kerron…

Nelikko saapui Mortal Pedon tunnille, luokan ovi oli auki mutta opettaja ei näkynyt missään.
    -Hei ootteks te kuullu et Peto on kipee ja arvatkaa kuka pitää meille tunnit? Joahua huudahti innoissaan nähdessään Prudencen ja Sunevan.
Poika ainoastaan mulkaisi Wolfya ja Drakea ja keskittyi sitten taas täysin kertomaan kuka heillä olisi opettajana.
    -Kappas keppanaa! Kuuli käytävältä ja Priz Friznog kiiruhti pitkin käytävää Mortal Pedon luokkaan asti.
    -Ihastuttavaa että olette kaikki jo paikalla… Jaa, muutama Kalman Kehtolainen taitaa puuttua… Kuulin että teillä oli aika villit juhlat, Friznog sanoi hilpeästi ja vilkaisi Wolfyyn ja Drakeen.
Nämä nyökkäilivät noloina kunnes kaikki, jotka tunnille aikoivat tulla olivat paikalla.
    -No niin aloiteetaan sitten… Mistä meidän pitäisi aloittaakaan, siitä on aikaa kun minä olen opettanut viimeksi yhtään luokkaa, minähän olin aluksi myös opettaja kuten varmaankin tiesitte ja… Kappas keppanaa, niinpä tietysti! Friznog yhtäkkiä huudahti ja alkoi vimmatusti kirjoittaa jotain pergamenttirullaansa.
Luokka odotti hiljaa muutaman minuuutin kunnes joku rohkea uskalsi sanoa.
    -Öh, rehtori Friznog, pitäsikö meidän kenties tehdä jotain?
    -Ah aivan niin ihan unohtui että minun piti opettaa teitä. Professori Peto on hieman… Estynyt tulemaan tunnille, hänellä on hieman paha olo ja pää kipeä, ei sen vakavampaa. Eiköhän hän ole jo huomenna taasen jalkeilla, Friznog kertoili ja alkoi sitten lukea oppikirjaa.
    -Jaa tämä onkin mielenkiintoiunen kirja muistan elävästi sen kun hyvä ystäväni Ernest Von Helstrup pyysi minua auttamaan keksimään tämän kirjan nimen. No ihan ensimmäisenä minulle tuli mieleen jästien laulu, joka kertoo ilmeisesti pahasta, joka tunkeutuu taloon jossa ihmiset nukkuvat, tosin en ymmärrä miksi tätä laulua lauletaan aina joulun tienoilla mutta kukapa niistä jästeistä aina ottaa selkoa, Friznog lörpötteli.
    -No niin mutta jos sitten vaikka aloittaisimme tunnin ihan helpolla harjoituksella. Osaatteko te suojeliusloitsua? Eikö kukaan… Ai niin, unohdan aina välillä että sehän ei olekaan ihan helppo loitsu, no ehkä te vielä perehdytte siihen jossain vaiheessa… Joskaan en ole ihan varma asiastani… Kappas keppanaa, on sitä tullut jaariteltua, tuntiahan on enää jäljellä vain puolet. No niin jos nyt sitten vaikka kertoisin teille kalmalaskoksesta…
Prudence pyöritteli silmiään kun rehtori Priz Friznogin pitämä pimeydenvoimilta suojautumisen tunti oli päättynyt.
    -Olipa hupaisa tunti, Prudence sanoi Sunnevalle, Wolfylle ja Drakelle kun he kävelivät yhdessä kohti Miracle Magianan luokkaa.
    -Mutta kaipaat silti professori Petoa? Sunneva kysyi virnistäen Prudencelta, joka punastui hiukan.
Wolfy vilkaisi hiukan äkäisesti Sunnevaa.
    -Ups… Tarkoitin vain tietysti, että professori Peto on niiiin lahjakas opettamaan, että tunnemme itsemme kovin vajavaisiksi kun jäimme vaille hänen ammatillist…
    -Luovuta jo, Sunneva, Prudence huokaisi. –Mitäköhän me tänään teemme Miraclen tunnilla?
    -Minä ainakin haluaisin pitää omat vaatteeni, Drake mutisi ja virnisti kun Sunneva näytti hänelle keskisormeaan.
Miracle Magiana sipsutti luokkaan hiukan hengästyneen oloisena ja Prudence uskoi nähneensä hänen kasvoillaan häivähdyksen punaisuutta.
    -Hyvää huomenta! Ja erittäin lämpimät onnitteluni Kalman Kehdon tornille huispausmestaruuden voitosta, hän sanoi ja hymyili Wolfylle ja Drakelle. –Täksi päiväksi en ole ehtinyt tekemään mitään erityistä suunnitelmaa kun minulla oli hiukan… öh… kiireitä (tässä kohdin Prudence huomasi Draken virnistävän Wolfylle). Joten kertaamme pukeutumisloitsua! Kuka muistaa ne taikasanat? Marvin?
    -Pukeutuos vilahdus, Marvin sanoi hiukan arasti Joshuan viereltä.
    -Oikein hienoa Marvin, Miracle Magiana sanoi hymyillen. –Täysin oikein! Eli pukeutuos vilahdus!
Kaunis professori Magiana päätti näyttää ensin esimerkkiä kaikille, ja osoitti itseään taikasauvallaan sanoen taikasanat. Hänen ylleen ilmestyivät mustat pitkät housut ja tiukka musta poolopaita, joka oli hänelle tosin hiukan liian iso. Miracle Magiana punastui rajusti ja vaihtoi nopeasti ylleen omat vaatteensa.
    -Hetkinen…, Prudence kuiskasi hiljaa vieressään istuvalle Sunnevalle. –Eivätkös nuo vaatteet olleet eilen professori Pedon yllä?
Sunneva mietti hetken aikaa ja sitten hänen kasvoilleen kohosi virnistys.
    -Olivathan ne, Prue, hän sanoi hiljaa kikattaen. –Olivathan ne.
Käytännön taikojen tunti sujui se enemmittä kommelluksitta. Monilla oli kuitenkin vielä parantamisen varaa pukeutumisloitsun suorittamisessa, mutta Marvin loisti edelleen. Häneltä sujui Miracle Magianan tunti oikein hyvin.
    -Ja sitten syömään, Prudence sanoi. –Ja sitten onkin professori Sähäkän tunti…
    -Voi ei, Sunneva sanoi ja puri punastuneena huultaan. –Et ole tosissasi? Olen yrittänyt vältellä professori Sähäkkää mahdollisimman paljon sen kirjastokohtauksen jälkeen… Mokomakin siveydensipuli…

Joshua seurasi tyttöjä Sähäkän tunnille mutta Drake ja Wolfy menivät omille, edistyneemmille ihmisille tarkoitetuille tunneille kuten he itse sen niin hyvin ilmaisivat. Inkeri Sähäkkä katsoi heti ensimmäisenä Sunnevaan joka punastuneena käveli kohti ulkona sijaitsevaa latoa jossa tämän päiväinen opetus tapahtuisi.
    -No niin, mukavaa että te olette kaikki täällä tänään taas jälleen kerran, Inkeri Sähäkkä huokasi hieman tylsistyneenä ja otti jo tutuksi tulleen oppikirjan esille.
    -No niin muistatte varmasti kaikki kuinka kerroin teille ensimmäisellä tunnillanne yksisarvisista. Niin tuota noin… Nyt puhumme lisää näistä ihmeellsisitä eläimistä, tämä eläin on siis hyvin rauhallinen, joskin se jostain syystä tuntuu pitävän enemmän noidista kuin velhoista. Mutta kuitenkin. Hermostunut yksisarvinen saattaa puraista tuttuakin henkilöä. Mutta se miksi me palaamme nyt yksisarvisiin on se että teillä tulee ensivuonna heti ensimmäisllä tunneilla olemaan muutama yksisarvinen joita hoidatte, ja tietysti haluan että kaikki menee kunnolla. Yksisarviset saapuvat tänne heti ensimmäsenä koulupäivänä ja siksi toivonkin että te kaikki olette valmiit vastaan ottamaan ne. Yksisarviset hermostuvat kun niitä pidetään yksin joten tämän takia me hankimme hieman enemmän kuin yhden, me hankimme niitä viisi. Ne siis eivät ole vankeina täällä vaan saavat lähteä milloin vain jos nin haluavat, tahdon tehdä tämän teille kaikille hyvin selväksi. Mutta nyt ei sitten muuta kuin ahkerasti lukemaan yksisarvisista, teillähän on koulua vielä noin parin kuukauden verran ja sitten tietysti teillä on kesäloma mutta enhän voi odottaa että kukaan teistä lukee läksyjä kesälomalla. Nyt lopputunnin me luemme hiljaa itseksemme, Inkeri Sähäkkä sanoi lopuksi kun oli saanut ihmeellisen puheripulinsa päättymään.
    -Minulla on hieman pää kipeä tänään. Joten vaadin ehdotonta hiljaisuutta, Sähäkkä huudahti ja kaikki alkoivat lukea yksisarvisista.
    -Muistatko sen pureman joka Venla Valitulla oli? Prudence kuiskasi Sunnevalle kesken lukuhetken.
    -No nyt kun mainitsit niin kyllä muistan.
    -Jos hän on se joka on vienyt yksisarviset… jos se oli yksisarvisen purema, Prudence sanoi silmät kiiluen.
    -No höpö höpö. Mieti nyt itsekin mitä oikein sanot, Sunneva sanoi ja naurahti. Prudence kohautti olkapäitään ja jatkoi lukemistaan.
    -Mä olen kyl sama mieltä Pruen kaa… Mistä sitä tietää mitä ihmeen hullui nää maikat oikeen on, Joshua sanoi ja näytteli lukevansa kovin kiinnostuneena kirjaa Sähäkän kävellessä ohi.
    -Minusta me voisimme hieman kysellä Kannolta lisää näistä asioista, Prudene sanoi Sunnevalle joka muljautteli silmiään.
    -Mikä ihmeen Kanto? Johusa kysyi ihmeissään.
    -Hei meidän täytyy esitellä Kanto Johsualle, Prudence huudahti hieman liian kovaa ja Sähäkkä ryntäsi tytön luokse.
    -Voisitko olla hiljempaa? Jotkut meistä yrittävät opiskella, Sähäkkä sähisi.
Prudence tyytyi vain katsomaan kirjaansa ja kirjoittelemman lappuja lopun tunnin ajan Sunnevan ja Joshuan kanssa.

Illalla, kun päivä oli päättynyt, tytöt päättivät näyttää Marvinille ja Johsualle salaisen käytävän ulos kannon luokse.
    -Luota meihin, Marvin, Prudence rohkaisi pelosta tärisevää poikaa.
    -Kanto on ihan ystävällinen kaveri.
Sunneva, Prudence, Marvin ja Joshua saapuivat vihdoin metsän siimekseen, jossa Sunneva oli törmännyt Kantoon ensimmäisen kerran.
    -Hei taas, Kanto! Sunneva sanoi.
    -Tervepä terve! Kanto sanoi ja nuorista näytti ihan siltä kuin Kanto olisi hymyillyt. –Toit taas uusia ihmisiä tänne. Tuon punatukkaisen minä muistan, mutta keitä nuo kaksi ovat?
    -Tuo punatukkainen oli nimeltään Prudence, Sunneva kertasi. –Ja nämä kaksi ovat Marvin ja Joshua.
    -Vai niin, Kanto sanoi. –Hauska tavata.
    -Kerrohan, Prudence aloitti. –Onko täällä tapahtunut viime aikoina mitään omituista?
    -Omituistako? Kanto kysyi ja mietti sitten. –Tuolla läheisessä luolassa on tekeillä jotakin outoa.
    -Mitä outoo? Joshua uteli.
    -Olen nähnyt usein kahden hahmon menevän sinne, Kanto sanoi. –Ja… No tästä en mene kyllä takuuseen, mutta kerran sellainen kentaurin näköinen olento, jolla oli sarvi päässä, käyskenteli luolan ulkopuolella jonkinlaisen ketjun päässä…
    -Oliko siinä sarvessa mitään outoa? Sunneva kysyi tarkkaavaisesti.
    -Ei minusta, Kanto kiisti. –Se oli ihan tavallinen kierteinen kullanvärinen sarvi.
    -Oletko varma että se oli kullanvärinen? Prudence kysyi ja hätkähti kun hänen yläpuoleltaan kuului rääkäisy. Tyttö vilkaisi ylös, mutta kohautti vain olkiaan nähdessään mustan korpin istuvan läheisen puun oksalla.
    -Mikä ristikuulustelu tämä on? Kanto kysyi jo hiukan ärtyneenä. -Te ihmiset olette sitten outoja! Aina kyselemässä…
    -Emme tarkoita mitään pahaa, Marvin uskaltautui sanomaan.
    -Ettepä tietenkään, Kanto tuhahti. –Mutta kyllä, olen ihan varma, että sarvi oli kultainen. En minä nyt sentään niin vanha ole, vaikka satoja vuosia olen täällä ollutkin.
    -Missä sanoitkaan sen luolan olevan? Sunneva uteli.
    -Tässä ihan lähellä, Kanto kertoili. –Kävelette suoraan kohti pohjoista jonkin matkaa. Sen suuaukko näkyy ihan tänne saakka…
Toveruuden Tornin nelikko lähti uteliaana kohti Kannon kertomaa luolaa.
    -Tuo ärsyttävä rääkyvä korppi on nyt seurannut meitä koko tämän matkan, Prudene marmatti Sunevalle.
    -No ajattele positiivisesti, ehkä se on joku hemaiseva animaagi joka on ihan rakastunut sinuun, Sunneva naurahti ja hihkaisi. -Hei löysin sen luolan, löysin!
    -Mennääks me sisään? Joshua kysyi ja katsoi ympärilleen.
    -Pitäisköhän…, Prudene arvuutteli.
    -No tottakai me mennään! Sunneva huudahti ja tarttui kauhusta tärisevää Marvinia kaavusta.
Nelikko käveli sisään luolan sisäänmeno aukosta joka oli peittynyt aikojen saatossa sammaleella ja erilaisilla kasveilla niin ettei sitä olisi huomannut ellei tiennyt mitä etsiä.
    -Täällä on ihan pimeää, Sunneva huudahti.
    -Ja märkää! Prudene sanoi.
    -Tosi mahtavaa, Joshua huudahti.
    -Eikö jo voitaisi mennä takaisin? Marvin pyysi.
    -No nyt me tutkimme tämän paikan. Ties vaikka löytäisimme yksisarviset ja säästäisimme koko koulun tuholta.
    -Tuholta? Marvin kysäisi.
    -Niin no, me vain kuulimme opettajien keskustelevan siitä… Prudence rauhoitteli Marvinia joka tärisi pimeässä.
    -Äsh, tästä ei tule mitään, Prudence sanoi heidän yrittäessä rämpiä pimeässä luolassa. –Valois! Tyttö huusi ja kirkas valo loisti luolassa valasten ystävysten tietä.
    -Katsokaa, seinillä on jotain limaista, Marvin sanoi ja kosketti yhtä seinää.
    -Hei, älä mene aina koskemaan kaikkea, Prudence sanoi ja katseli ympärilleen.
Luola ei ollut iso mutta se jatkui pitkälle kunnes haarautui. Taaempaa luolasta tuli outoa hajua. Koko luola oli täynnä sammalta jota kasvoi vain pimeässä. Luolan katossa oli pieni aukko josta tuli hivenen verran valoa, mutta ei niin paljoa että se olsisi valaissut tarpeeksi.
    -Todella kaamea paikka, Marvin sanoi ja nyrpisteli nenäänsä.
    -No ei tääl ollu yhtää mitään, Joshua lausahti ja pelästyi mustaa korppia, joka lensi luolaan sisälle. Se pysähtyi pienen matkan päähän ja alkoi tuijottaa nelikkoa.
    -Pitäsiskö meidän mennä pidemmälle? Prudence kysyi muilta mutta koska kukaan muu kuin Sunneva ei ollut valmis lähtemään syvemmälle he päättivät yhdessä mennä takasin.
    -Turha reissu, Joshua sanoi pettyneenä.
Sunneva, Prudence, Marvin ja Joshua lähtivät kävelemään hiljakseen takaisin kohti koulua. Sunneva pysähtyi vaihtamaan vain muutaman sanan Kannon kanssa ja säikähti sydänjuuriaan myöden kun Marvin oli hypätä hänen niskaansa.
    -Mikä nyt hätänä? Sunneva tiukkasi pelästyneeltä pojalta.
    -Tu… tuolla oli su-su-susi, Marvin sopersi ja vilkuili taakseen metsikköön.
    -Älä viitsi, Marvin, Prudence sanoi. –Sinä vain kuvittelit sen!
    -En kuvitellut, Marvin kiisti loukkaantuneena. –Se oli iso vaaleanharmaa susi, joka tarkkaili meitä…
    -Noh noh, Marvin, Joshua sanoi rennosti. -Ei ny viittitä pelästyttää arkoja naisii…
    -Arkoja? Sunneva kysyi kulmat kohollaan.
Joshua katsoi paremmaksi olla vastaamatta, ja heitettyään hyvästit Kannolle, joukkio palasi koululle takaisin.

Seuraavana aamuna Prudence ja Sunneva heräsivät varsin pirteinä OMISTA vuoteistaan, huolimatta siitä, että ilta oli jälleen venynyt myöhäiseksi tyttöjen jutusteltua keskenään niitä näitä.
    -Tunnen olevani tänään harvinaisen hyvällä tuulella, Sunneva hehkutti Prudencelle pukiessaan päälleen.
    -Hyvä niin, Prudence vastasi ystävälleen hymyillen. –Oletko jo valmis? Menisimmekö jo aamupalalle?
Tytöt lähtivät reippaasti kävellen kohti Suurta Salia ja tunsivat olonsa varsin hilpeiksi.
    -Olisin maksanut paljon jos olisin nähnyt ilmeesi kun heräsit Draken vierestä, Sunneva nauraa käkätti ystävälleen.
    -En käsitä, miten me jouduimme sinne, Prudence sanoi nauraen. -Emme me nyt NIIN humalassa olleet!
    -Ai emme? Sunneva kiisti. –Muistan yllättävän hyvin sen, että meillä taisi mennä pelkästään rappusten kiipeämisessä yli tunti!
    -Nyt kyllä liioittelet!
    -Enkä, Sunneva sanoi viattomana. –Ja sinä yritit avata ovea sanomalla ölöhömörä tai jotain sinnepäin!
    -Ja sinä, Prudence naureskeli. –Ja sinä sanoit että ”avatus kuvatus”!!

Tytöt istahtivat vapaaseen pöytään kaakaomukit ja pienet leipäpinot edessään ja alkoivat nauttia antaumuksellisesti aamiaista. Muutama pöllö lehahti ruokasaliin tuoden aamupostia. Suurin osa postista tuli päiväruokasilun aikana mutta aina muutama pöllö toi postin jo aamuksi.
    -Hei! Prudence kirahti Tyttiksen tiputettua kirjeen hänen päällensä.
    -Voi ei Prue… Sait räyhääjän! Sunneva kauhistui ja meni kauemmas ystävästään.
    -Avaa se äkkiä ennen kuin se räjähtää!! Joku huusi viereisestä pöydästä ja katseet kohdistuivat Prudenceen, joka otti kirjeen käteensä.
    -Oh ihanaa! Se onkin sinulle! Prudence huudahti ja heitti kirjeen äkkiä Sunnevalle sillä se oli alkanut savuamaan.
    -Minulle…? Äiti on taas kuullut jotain juoruja, Sunneva huudahti ja nousi ylös lähteäkseen lähimpään vessaan jossa kukaan ei kuulisi kirjettä. Mutta kirje ei ollut samaa mieltä ja alkoi täristä vaarallisesti - sitten se räjähti.
    -SUNNEVA ELISA VUOLASVIRTA! MITÄ MINÄ OLENKAAN KUULLUT ETTÄ SEURUSTELET TÄTÄ NYKYÄ MALFOYN KANSSA?! SIITÄ SUHTEESTA ON TULTAVA LOPPU NYT HETI PIAKALLA! JOS VIELÄ KUULEN ETTÄ OLET TAVANNUT TAI EDES PUHUNUT TUON MALFOYN KANSSA TULEN ITSE HENKILÖKOHTAISESTI JA VÄÄNNÄN NISKASI NURIN! Prudence naureskeli nolostuneelle Sunnevalle jota kaikki tuijottivat naamat virneessä. Mutta kirje ei ollut vielä loppunut.
    -JA PRUDENCE! JOS LUULET PÄÄSEVÄSI YHTÄÄN HELPOMMALLA NIIN TURHA LUULO! NIIN KAUAN KUN OLEN ELOSSA, OLEN MYÖS SINUN ÄITISI JOTEN JOS VIELÄ KERRAN EDES VILKAISET SIIHEN FONTRELLIIN NIIN TULEN SINNE JA HIRTÄN TEIDÄT MOLEMMAT! ETTEKÖ TE TIEDÄ MILLAISTEN IHMISTEN KANSSA TE OLETTE TEKEMISISSÄ?? FONTRELLIEN JA MALFOYN POJAT OVAT LÄPEENSÄ MÄTIÄ JA PAHOJA.
Kirje hiljeni hetkeksi ja Sunneva huomasi Draken, joka seisoi ihmeissään hänen takanaan kuultuaan joka sanan kirjeessä.
    -Kyllä äiti leppyy sitten muutaman vuoden kuluttua, Sunneva sanoi ja hymyili epävarmana.
    -JA TURHA EDES LUULLA ETTÄ TOTUN AJATUKSEEN SILLÄ MINÄ EN TOTU! JOS NÄENKIN SEN MALFOYN TAI FONTRELIN POJAN LÄHELLÄKÄÄN TEITÄ NIIN TULEN JA TAION HEIDÄT SAMMAKOIKSI JA TEIDÄT KÄRPÄSIKSI EHKÄ SITTEN HEIDÄN OIKEA LUONTONSA TULEE ESIIN! Kirje huusi kuin viimeistä päivää. Vihdoin viimein se rupeis kovasti yskimään ja hiljentyi koknaan.
    -No olipa siinä, Prudence sanoi ja huomasi Wolfyn ihmettelevän ilmeen. -Ei hän tarkoittanut sitä… Sunnevan äiti on aina hieman dramaattinen, Prudence sanoi ja hörppäsi kaakaotaan.
    -Juuri niin, hieman dramaattinen, Sunneva yritti mutta jostain syystä Wolfy ja Drake eivät olleet vakuuttuneita.
Pojat lähtivät hiljaisuuden vallitessa tunneilleen ja Sunneva sekä Prudene lähtivät kahdestaan kävelemään kohti Henry Hurmion luokkaa.
    -Minä en ymmärrä, äitihän tässä on minulle valehdellut ja kääntänyt koko elämäni mullin mallin ja kehtaa vielä tehdä tällaista! Minä vihaan äitiä! Sunneva huusi kuin pikkulapsi.
    -No… Ehkä hän leppyy.
    -Kyse ei ole hänen leppymisestään vaan minun… En ikinä anna anteeksi hänelle! Sunneva huudahti ja lähti juoksemaan tunnille, sillä he oivat jo myöhässä.
    -Ai kuinka ihanata että tekin pääsitte tulemaan! Henry Hurmio huudahti ihastuksissaan sillä Prudence oli hänen paras oppilaansa.
Joshua ja Marvin vilkuttelivat hieman kauempana takarivissä ja virnuilivat tytöille. Ilmeisesti hekin olivat jo kuulleet kirjeestä.
    -Tänään me sitten käsittelemmekin peikkojen verbien taivutuksia! Henry Hurmio huudahti ihastuksissaan ja aloitti tunnin.

Ilta tuli yllättänen ja tunnit olivat loppuneet. Sunneva ja Prudence kävelivät Toveruuden Tornia kohti ja juttelivat niitä näitä. Aivan varoittamatta Sunneva pysähtyi ja alkoi itkeä.
    -Hei mikä nyt tuli? Prudence ihmetteli huolissaan.
    -Sinä et tiedä miten hirveää tämä on… Äiti on valehdellut minulle koko minun elämäni ajan. Olen jonkin aikaa sitten tavannut isäni joka ei ole koskaan edes korttia lähettänyt. Äiti ei halua kuullakaan Drakesta ja minä en halua lähteä kotiin kun koulut loppuu. Olen niin yksin kaiken tämän keskellä. Ja sitten vielä kaikki tämä juttu että me olemme vaarassa tai jotain… Et voi tietää miten stressaavaa kaikki se voi olla! Prudence hymyili. Kunpa tietäisit Sunneva, kunpa tietäisit, Prudence ajatteli muttei sanonut mitään ääneen vaan halasi vain Sunnevaa joka nyyhkytti hänen sylissään.
    -Miksi ikinä edes tulin tähän rähjäiseen kouluntekeleeseen?! Sunneva huudahti vihaisena.
    -Koska jos et olisi tullut, olisi monta hyvää seikkailua jäänyt meidän elämästämme. Ajattele miten tylsää elämää me viettäisimme jästimaailmassa? Kävisimme koulun loppuun, menismimme naimisiin, saisimme lapsia ja elisimme lopun elämmäämme tylsistyneinä kuoliaaksi!
    -No ehkä olet oikeassa, Sunneva sanoi ja pyyhki kyyneleitään. –Tuota, saanko olla hetken ihan yksin, Sunneva kysyi ja katsoi anteeeksipyytävästi Prudenceeen.
    -Tottakai saat. Minä menen krjastoon siksi aikaa, Prudence hymyili väkinäisesti ja tunsi kuinka hänen kämmennensä alkoivat hiota ja kylmät väreet menivät pitkin selkäpiitä. Älä viitsi olla tyhmä. Aragasta ei ole mailla eikä halmeilla, et voi antaa hänen määräillä koko elämääsi, Prudence ajatteli, nielaisia ja jätti Sunnevan joka kapusi silmät punaisina yläkertaan huonettaan kohti.

Koulun käytävillä oli harvinaisen hiljaista ja se sai Prudencen tuntemaan olonsa ahdistuneeksi ja pelokkaaksi. Hän kirosi mielessään sitä, kuinka iso Tulisoihtu Akatemia oli ja kuinka pitkä matka kirjastoon tuntui olevan. Tyttö harkitsi jo hetken verran muuttaa matkansa suuntaa ja käydä etsimässä Kalman Kehdosta Wolfya, mutta muistaessaan pojan vaisun olon aamuisen kirjeen jälkeen, Prudence päätti mennä suunnitelmiensa mukaan kirjastoon. Kirjastoon saavuttuaan Prudence huomasi vain harvoja Tulisoihtulaisia ja hekin olivat keskittyneet täydellisesti kirjoihinsa (ja eräs pari kuherteluun), kirjastonhoitaja Aapis Kukkoakaan ei näkynyt missään. Prudence puikkelehti hyllyjen lomassa ja hänestä tuntui, että hänellä olisi oltava silmät selässäänkin. Hän yritti olla tärisemättä ja hoki mielessään itselleen, että hänen pitäisi rentoutua, että jos Aragas mitenkään enää uhkaisi häntä, niin hänet erotettaisiin Tulisoihdusta. Vähitellen hän alkoi saada itseään hallintaan ja huomasi vaipuneensa omiin, itseään rohkaiseviin, ajatuksiinsa.
    -Tiesinhän että löytäisin sinut ennemmin tai myöhemmin, Aragaksen käheä ääni kuului ja Prudence tiputti pitelemänsä kirjan lattialle säikähtäessään.
Tyttö ei saanut sanaakaan suustaan ja hän vain haukoi henkeään Aragaksen painaessa hänet massiivista kirjahyllyä vasten.
    -No mutta, Prue! Aragas sanoi muka ihmettelevällä äänellä. –Et kai sinä pelkää minua… Ei ei, rakkaani, siihen ei ole mitään syytä…
Aragaksen ääni suorastaan kehräsi ja Prudence ei osannut tehdä muuta kuin tuijottaa Aragaksen vaikuttavaa hahmoa kauhu silmissään.
    -Lopeta… kiltti…, Prudence sai sanottua hennolla, hädin tuskin kuuluvalla äänellä.
    -Täällä meillä on aikaa, Aragas sanoi huoahtaen. –Ja älä edes ajattele huutavasi. Tai aiheuttavasi minulle mitään ongelmia, sillä se voi koitua sinulle hyvin tuskalliseksi…
Prudence värähti ja Aragaksen vartalo painautui tiukemmin hänen omaansa vasten. Tyttö tunsi kuinka pojan kädet hivuttautuivat hiljalleen hänen povelleen. Suuret kyyneleet alkoivat valua Prudencen silmistä.
    -Älähän hätäänny, Aragas lohdutti ivallisesti. –En milloinkaan satuttaisi sinua, mutta jos sinä aiheutat minulle ongelmia, niin en takaa mitään ystäviesi turvallisuudesta… En usko, että nauttisit nähtyäsi hakatun Sunnevan, puukotetun Joshuan tai vaikka kuristetun Marvinin… Kaikki on sinun vallassasi, Prue… Pitelet käsissäsi ihmiskohtaloita…
Prudence tunsi Aragaksen hengityksen kiivastuvan ja pojan kasvot olivat hyvin lähellä hänen omiaan. Äkkiä Aragas katseli ympärilleen ja hänen silmänsä siristyivät kiukkuisen oloisesti.
    -Tuolta saapuu nähtävästi ritarisi sir Fontrel, Aragas sanoi äreällä äänellä.
Prudence ei voinut edes kääntää katsettaan Aragaksesta, vaan tuijotti häntä pakokauhunomaisesti.
    -Muista minä sanoin, Aragas sanoi ja suuteli sitten Prudencea miltei hellästi. Sen tehtyään poika katosi kirjaston hämäryyteen.
Prudence vajosi polvilleen ja kyyneleet valuivat vuolaasti hänen silmistään. Hän hengitti kiivaasti ja tuijotti tyhjä katse silmissään eteenpäin. Näky oli saada Wolfyn sydänkohtauksen partaalle ja poika ryntäsi tytön luo kietoen kädet hänen ympärilleen.
    -Prue! Prue! Puhu minulle! Mikä sinun on? Wolfy kuulosti miltei hysteeriseltä.
Äkkiä Prue käänsi tyhjän katseensa Wolfyyn päin, kirkaisi ja vetäytyi pojasta kauemmas.
    -Älä koske minuun! Prudence huusi ääni täristen. –Älä koske minuun! Antakaa minun olla! Mene pois!
Prudence nousi ylös ja juoksi hillittömästi itkien kohti Toveruuden Tornia jättäen hämmästyneen Wolfyn kirjaston lattialle polvilleen.

Sunneva istui sängylleen ja hänen päätään särki. Elämäni oli täyttä ja hän sanoi sellaisen sanan ääneen että jopa Prue olisi huudahtanut ihmiessään. Sunneva alkoi lueskella Hillitse himosi, hallitse halusi -kirjaa. Häntä hymyilytti hieman nähtyään Wolfyn merkinnän kirjan laitaan jossa luki: Jos et hillitse himojasi ja hallitse halujasi on turhaa odottaa että muutkaan tekisivät niin. Wolfy oli alleviivannut lauseen ja kirjoittanut: Ei ole totta en hillitse mitään mutta silti kaikki käyttäytyvät ihan liian hillitysti!. Sunneva naurahti ja heitti kirjan sängylleen, hän lukisi sen myöhemmin Prudencen kanssa. Sunneva tunsi yhtäkkiä olonsa kovin tyhjäksi. Hän olisi sittenkin halunnut että Prudence olisi ollut paikalla, mutta hän oli ajanut Pruenkin tiehensä. Sunneva päätti lähteä etsimään Drakea ja ehkä selittää tälle ettei välittänyt vaikka hänen äitinsä olisi uhannut pariloida hänet… Tosin Drake ei välttämättä tykkäisi tulla pariloiduksi, Sunneva naurahti itsekseen ja lähti rappusia pitkin alakertaan. Joshua ja Marvin pelasivat velhoshakkia.
    -Hei Sunneva tuu mukaan! Joshua yllytti.
    -Ehkä joskus toiste Josh, Sunneva sanoi ja huomasi että Marvin oli kerrankin voitolla.
    -No ei sitten, Joshua sanoi ja keskittyi taas pelaamiseen.
Sunneva käveli kohti ovia ja astui ulos. Hän painoi oven kiinni ja nojasi siihen hetken. Kuinka kaikki voikaan olla näin pielessä? tyttö hymähti. Hän lähti kävelemään kohti Kalman Kehtoa jos Drake vaikka sopivasti olisi jossain sen läheisyydessä. Sisälle hän ei päässyt sillä salasana oli vaihdettu eikä Drake ollut suostunut antamaan uutta salasanaa. Professori Peto oli kuulemma vannottanut molempia, sekä Wolfya että Drakea etteivät he kertoisi sitä. Sunneva mateli Kalman Kehdon ohi ja kuin taikaiskusta Drake törmäsi häneen.
    -Ai hei pikkuinen! Drake naurahti. –Sinua ei olekaan näkynyt koko päivänä, poika sanoi ja laittoi kätensä Sunnevan harteille.
    -Niin. Olen ollut vähän allapäin… Sain nimittäin tietää että äitini on valehdellut minulle koko ikäni. Ja sitten tapasin isän joka ei voisi vähempää olla minusta kiinnostunut, Sunneva purki koko sydämensä Drakelle.
    -No mitä kauheaa siinä on? Kyllä ilman vanhempia pärjää ihan hyvin. Mihin sinä niitä tarvitset? Puhui aito lapsi, joka ei ollut koskaan saanut äidillistä rakkautta osakseen.
    -Mihin tarvitsen äitiäni…?! Hänhän on äitini… Äidit eivät saa pitää salassa lastensa koko menneisyyttä ja tulevaisuutta! Sunneva huudahti vihaisena.
    -Etkö ota tätä nyt hieman liian vakavasti? Drake kysyi naurunpilke silmissään.
    -Liian vakavasti! Äitini on uskotellut minulle olevansa jästi siitä alkaen kun minä sain tietää olevani puoliksi velhosukua. Mutta nyt olenkin kokonaan velhosukua.
    -Ihanko totta? No mutta sehän on vain hyvä asia, Drake sanoi.
    -Ehkä, mutta valehtelu ei ole koskaan hyvä asia, Sunneva parkaisi typerälle pojalle joka ei tajunnut mitään.
    -Minä en nyt tajua mistä sinä noin kiihdyt. Pikku juttuhan se vain on… Drake ihmetteli ja Sunneva riistäytyi pojan käsistä.
    -Drake Malfoy, sinä olet täysi höyhenaivo! Sunneva kivahti ja juoksi pois.
Hän juoksi koko matkan Toveruuden Tornille ja jopa Joshua ja Marvin pelästyivät myrskyä joka tömisteli naama irveessä tyttöjen makuuhuoneeseen.
    -PRUE?
Sunneva säikähti todella nähdessään Prudencen. Tytön silmät olivat punaiset silkasta itkemisestä, hän tärisi ja vapisi rajusti ja tuijotti ympärilleen hätääntynyt katse silmissään.
    -Prue! Mikä sinun on? Mitä on tapahtunut? Sunneva kysyi ja ryntäsi ystävänsä viereen.
    -Hän tappaa…, Prudence nyyhkytti henkeään haukoen. –Minä niin pelkään…
    -Kuka, Prue! Kuka tappaa? Sunneva kysyi ystävältään. –Aragasko?
Prudence vain nyökkäsi Sunnevalle, joka oli räjähtää raivosta siihen paikkaan. Sunneva oli vihainen itselleen, Aragakselle ja Wolfylle, joka ei ollut pitänyt huolta Prudencesta.
    -Nyt menemme kertomaan koko jutun Wolfylle, Sunneva sanoi yhä vihaisena.
Hänelläkin olisi hiukan asiaa tuolle Kalman Kehdon tummalle takkutukalle.
    -Ei! Prudence hengähti ja tarttui Sunnevaa lujasti käsistä.
    -Sunneva, lupaa ettet kerro! Et kenellekään!
    -Prue!! Sunneva ärähti. –Jos Aragas latelee sinulle tappouhkauksia, niin minusta asia olisi syytä saattaa Wolfyn tietoon! Sen jälkeen Aragaksen ei tarvitse tappaa ketään, sillä hän on itse kuollut siinä vaiheessa!
    -Ei Aragas minua uhannut tappaa! Prudence sai sanotuksi ja purskahti sitten sydäntäsärkevään itkuun. Hän sai takellellen kerrottua Sunnevalle koko jutun.
    -Tässä muutamia lisäsyitä! Nyt kerrot koko jutun Wolfylle! Sunneva painosti ja lopulta tytöt lähtivät yhdessä etsimään Wolfya.

Prudence ja Sunneva löysivät Wolfyn varsin pian, sillä hän käyskenteli hermostuneesti Toveruuden Tornin edessä.
    -Prue! Hän huudahti helpottuneesti nähdessään tytön ja ryntäsi halaamaan tätä. Prudence kuitenkin kavahti rajusti Wolfyn kosketusta ja Sunneva asettui suojelevasti ystävänsä ja Wolfyn väliin.
    -Mikset sinä ollut Pruen kanssa? Sunneva alkoi ärjyä ennen kuin Wolfy tai Prudence ehtivät sanoa mitään. –Tiedät mitä hän on viime aikoina kokenut, joten on suorastaan velvollisuutesi pysyä hänen lähettyvillään kun se yksi KALMALAINEN idiootti riehuu vapaana!!
    -Mikä sinä olet minua tuomitsemaan! Wolfy ärähti takaisin. –En voi olla joka paikassa yhtä aikaa!!
    -Lopettakaa…, Prudence pyysi vaimealla äänellä.
Molemmat vaikenivat saman tien ja Prudence sai kerrottua Wolfylle, mitä kirjastossa oli tapahtunut.
    -Aragas kuolee…, Wolfy sanoi uhkaavalla äänellä ja lähti suunnistamaan kohti omaa torniaan.

Kalman Kehdossa olivat kaikki paikalla ja Aragas naureskeli Mickin kanssa yhdessä nurkassa. Wolfy harppoi pojan luokse ja tönäisi tätä käsivarteen.
    -Minulla olisi asiaa sinulle! Wolfy snaoi ja osoitti ulko-ovea.
    -Ai ihanko totta, no minulla ei ole asiaa sinulle, Aragas sanoi ja jatkoi keskusteluaan. Wolfy nosti pojan ylös penkiltä ottaen kiinni tämän rinnuksista.
    -NYT HETI! Poika huusi ja Aragas hymyili ivallisesti.
    -Hyvä on, hyvä on, jos se ei kerran voi odottaa, Aragas naurahti ja lähti Wolfyn perässä ulos Kalman Kehdosta.
    -Minä mielestäni sanoin jossain vaiheessa että jos kosketkin Pruehen niin olet yhtä kuin kuollut velho, Wolfy sanoi kylmänrauhallisesti Aragakselle.
    -Taidat luulla että Prue on joku ihmeen enkeli, en ole tehnyt hänelle kertaakaan mitään sellasita mitä hän ei olisi halunnut, Aragas naurahti ja Wolfyn nyrkki mäjähti pojan naamaan.
    -SINÄ OLET KUOLLUT! Wolfy huusi ja hyökkäsi uudestaan taaksepäin hoippuvaa Aragasta kohti. Wolfy takoi poikaa naamaan ja vatsaan. Aragas ei ensin saanut tehtyä mitään sillä Wolfyn hyökkäys oli yllättänyt hänet täysin. Mutta hetken kuluttua Aragas sai jo voimansa kerättyä ja mätkäisi Wolfya mahaan niin että poika älähti ja meni kaksinkerroin. Tässä vaiheessa Sunneva ja Prudence oivat jo ennättäneet Kalman Kehdon ulkopuolelle ja jäivät katsomaan kuinka Wolfy ja Araga tappelivat.
    -Lopettakaa! Prudence huusi.
    -TAPA SE WOLFY! Sunneva huusi ja sai samassa nyrkistä poskeensa.
Wolfy näki kuinka Aragas löi Sunnevaa ja hyökkäsi jälleen pojan kimppuun nyrkit valmiina iskuun. Aragas sai väistettyä ja Wolfy lennähti maahan omasta voimastaan. Hän nousi kuitenkin hetkessä ylös ja kiersi kätensä Aragaksen kaulalle.
    -Onko sinulla viimeisiä sanoja!? Wolfy kysyi ja puristi poikaa otteessaan tiukasti.
    -Kyllä. Olette kuolleita, Aragas sanoi ja löi kyynärpäällään Wolfya vatsaan. Wolfy kaatui maahan ja haukkoi henkeään.
    -Alat käydä heikoksi! Aragas naurahti ja potkaisi Wolfya kylkeen. Prudence katseli kauhistuneena ja Sunneva katseli ympärilleen. Hän huomasi vanhan haarniskan nurkassa ja juoksi tämän luokse ottaen siltä peitsen. Sunneva tarttui peitseen kovaa ja huitaisi sillä selkä häneen päin olevaa Aragasta. Aragas kääntyi ihmeissään ja samalla Wolfy ryntäsi taas pojan kimppuun ottaen tästä kurkkuotteen.
    -MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU? Kuuli huuto ja kaikki tiesivät ilman kääntymistäkin kuka huutaja oli.
    -Professori Peto! Sunneva huudahti ja tiputti peitsen.
    -Mitä te oikein teette? Lopettakaa heti! Peto huusi ja irrotti kaksi rotevaa poikaa toisistaan. Ilmeisesti Professori Pedossa piili lihasvoimia jotka eivät ennen olleet tulleen näkyviin.
    -Nyt jos joku viitsisi selitää mitä ihmettä te oikein teette? Professori Peto ihmetteli.
    -Ei mitään, Prudence puuttui puheeseen. -Pojat vain hieman… leikkivät…, Prudene yritti.
    -Yritätkö tosiaan uskotella minulle että he vain leikkivät!! Peto ärjähti.
    -No mitään vakavaa ei ole tapahtunut…, Prudence sanoi ja katsoi anovasti Petoa silmiin.
    -Ilmeisesti sinä olet jälleen syypää tähän jotenkin, mutta kun kerran sanotte ettei mitään tapahtunut niin en voi muutakaan kuin päästää teidät irti ja antaa molemmille jälki-istuntoa häiriön aiheuttamisesta, Peto sanoi kylmästi ja vei molemmat pojat mukanaan. Wolfy katsoi taakseen Prudenceen joka kiihkeästi pudisteli päätään. Wolfy ei saanut kertoa professori Pedolle mitään, Prudence ajatteli.
    -Onko kaikki hyvvin? Kuului ääni heidän takaansa ja Joshua katsoi ihmeissään Sunnevaa, joka puristi Prudencea itseään vasten, molemmat selvästi peloissaan.

    -Ohhoh… Mick sanoi. –Olipas Drake äkäisen oloinen…
Prudence, joka oli jo varsin hilpeällä tuulella, nojautui hiukan paremmin varsin hyvännäköiseen Mickiin.
    -Drake on aina äreä kun on kyse Sunnevasta, Prudence sanoi happamesti ja antoi Mickin sivellä hiuksiaan.
    -Vai niin, Mick sanoi ja häneltä pääsi röyhtäisy. –Mustasukkaista tyyppiä vai?
    -Kun tietäisit, Prudence sanoi ja muljautti silmiään.
    -No, onneksi Wolfya ei näy missään, Mick sanoi ja kietoi kätensä tiukemmin Prudencen ympärille.
Prudence kuitenkin riistäytyi Mickin otteesta varsin nopeasti, mutta ei suinkaan omasta aloitteestaan. Prudence irvisti kivusta kun Wolfy tarttui hänen käsivarteensa.
    -Mitä sinä oikein teet? Ja Mick, painu muualle! Sinua ei täällä tarvita! Wolfy ärjyi.
Säikähtänyt Mick Newlake hipsi nopeasti Kalman Kehdon oleskeluhuoneen toiselle laidalle, mahdollisimman kauas Wolfy Fontrelista.
    -Vastaa minulle, Wolfy äyskähti säikähtäneelle Prudencelle.
    -Minä en tehnyt mitään, Prudence puolusti itseään.
    -Etkö tosiaan? Wolfy tiukkasi ja tuijotti Prudencea kiinteästi.
    -En, Prudence vakuutti.
Prudence hymyili viattominta hymyään Wolfylle ja räpytteli silmiään. Hän ei todellakaan halunnut riidellä nyt Wolfyn kanssa, juuri kun hänellä oli kivaa.
    -Hyvä on, Wolfy taipui Prudencen katseen edessä. –Minä uskon sinua…
    -Sepä mukavaa, Prudence sanoi ja Wolfyn yllätykseksi Prudence suuteli poikaa rajusti.
    -Prue, Sunneva keskeytti jälleen suutelevan parin.
    -Mitä nyt? Prudence kysyi jo hiukan ärtyneenä.
    -Minua nukuttaa, Sunneva sammalsi ja nojautui Drakeen.
    -Mene sitten nukkumaan, Prudence sanoi.
    -Prue kiltti…, Sunneva katsoi anovasti Prudenceen.
    -Hyvä on…, Prudence myöntyi ja muljautteli jälleen silmiään.
    -Me jäämme vielä Draken kanssa ottamaan muutamat, Wolfy sanoi ja mulkaisi Sunnevaa kiukkuisesti.
    -Hyvä poika! Sunneva sanoi ja taputti Wolfya raivostuttavasti poskelle.

Tytöt lähtivät kaulakkain hoipumaan kohti makuuhuoneisiin vievää portaikkoa, eivätkä Drake ja Wolfy enää huomanneet mitään, sillä he jäivät vielä "ottamaan muutamia". Jotenkin tytöt olivat unohtaneet etteivät olleetkaan omassa tornissaan, vaan Kalman Kehdossa. Niinpä he noudattelivat tuttua reittiä, joka olisi normaalisti vienyt heidät omaan huoneeseensa, mutta nyt se veikin heidät Draken ja Wolfyn huoneeseen. Portaiden nousu sujui heiltä varsin kehnosti, mutta yhdessä kikatellen ja horjahdellen he lopulta pääsivät "oman" makuuhuoneensa ovelle.
    -Prue! Sunneva marmatti ja nojautui oven. –Sinä olet taas lukinnut sen!
    -Enkä ole, Prudence intti ja kaivoi taikasauvansa esiin. –Ölöhömörö!
Mitään ei tapahtunut.
    -Annas kun minä, Sunneva sammalsi ja heilautti omaa taikasauvaansa. –Avatus kuvatus!
Mitään ei tapahtunut.
    -Nyt minä muistan! Prudence hihkaisi. -Alohomora!
Ovi lennähti auki ja tytöt astuivat "omaan" huoneeseensa.
    -Onpas täällä sotkuista, Sunneva kikatteli. –Mutta se nyt ei ole mitään uutta! Tämähän on miltei yhtä paha kuin Draken ja Wolfyn huone!
    -Älä muuta sano, Prudencekin alkoi jo sammaltaa.
Prudence alkoi riisua vaatteita yltään ja lähti kaivelemaan "omasta" vaatekaapistaan yöpukua itselleen.
    -Missä se nyt on… Ah… Pelkäsin jo pahinta! Prudence kaivoi Wolfyn vaatekaapista vaaleansinisen pupupyjaman ja alkoi pukea sitä päälleen.
    -Minulla ei ole mitään kivaa yöpukua! Sunneva narisi ja tyhjensi Draken vaatekaappia. –Tämä saa nyt luvan kelvata…
Sunneva löysi mustan satiinisen röyhelöreunaisen paidan ja veti sen ylleen riisuttuaan muut vaatteet yltään.
    -Sunneva! Prudence hihkaisi. –Olen selvästi laihtunut!
Olihan Wolfyn vaaleansininen pupupyjama Prudencelle varsin iso. Lopulta tytöt kömpivät omiin sänkyihinsä. Tai niin he luulivat.

Wolfy tarrasi Drakea kädestä tämän horjahtaessa pöydän päälle.
    -No niin Drake, nyt me miehet ryyppäämme koko yön ja sitten ei muuta kun heti aamusta yhdeksältä professori Pedon tunneille, Wolfy virnisti.
    -Jaa en usko että professori Peto on siinä kunnossa että voisi pitää tuntinsa, Drake naurahti ja oli jälleen horjahtaa.
    -No mutta ystäväiseni… Sinähän ihan huojut, Wolfy nauraa hohotti.
    -Minäkö? Kyllä se on tämä huone kun ei pysy paikoillaan, Drake marmatti ja tuki itseään hieman rotevampaan ystäväänsä.
    -Et kestä tätä alkoholihommaa ihan yhtä hyvin kuin minä, mutta toisaalta se on ymmärrettävää sillä minä olen tosimies, Wolfy sanoi ja röyhisti rintaansa sillä tuloksella että oli kaatua Drake mukanaan.
    -No niin, parturikeikkaa vaille tosimies, jos mentäisiin vaikka nukkumaan.
    -Nukkumaan… Nukkumaan? Talo on täynnä hyvän näköisiä noitia ja sinä haluat nukkumaan? Wolfy ihmetteli ja pyöritteli silmiään. –No ehkä minä saatan sinut nukkumaan niin minä voin sitten tulla tänne takasin juttelemaan vähän sen Myran kanssa… Kyllä siinä onkin sitten hyvän näköinen tyttö.
    -Minä ihan olin siinä luulossa että Prudence oli sinun makuusi, Drake naurahti.
    -Niin onkin. Minä pidän kaikista naisista, Wolfy naurahti ja tarttui Drakea käsivarresta. –Mutta nyt joku menee nukkumaan.
    -Minneköhän ne kaksi noita-akkaa menivät? Drake sammalsi.
    -Ketä tarkoitat? Täällä on aika monta noita-akkaa, Wolfy sanoi ja iski silmää Kalman Kehdon Enya Cookerille, joka vastasi takasin kauniilla hymyllä.
    -No niitä kahta hirveää noitaa, jotka ovat ihan kauheita, Drake sanoi.
    -Ai ne… No ne ovat nukkumassa… Kait… Toivottavasti… Pitäisiköhän mennä tarkistamaan?
    -Minä luulin että aiot iskeä Myran.
    -Myran…? Myran? Kuka sellaisia on puhunut? En minä aio ketään iskeä, paitsi ehkä toisen niistä hirveistä noita-akoista, Wolfy nauroi.
    -No kunhan katsot että isket sen oikean, Drake sanoi ja tarrasi taas ystäväänsä horjahtaessaan.
    -Voi kuule, ne kaksi on aika helppo erottaa toisistaan, Wolfy naurahti ja potkaisi huoneensa oven auki raahaten Drakea mukanaan.
    -Öh, Wolfy? Minun sängyssäni nukkuu sininen pupu…, Drake sanoi ihmeissään ja kellahti nukkuvan Prudencen viereen.
    -Puput sinulla on pöksyissäsi, Wolfy sanoi ja heitti vaatteensa pois jättäen vain boxerit ja t-paidan päälleen.
    -Tuota, minun sängyssäni on myös joku, joku pitsi hörhelö, Wolfy sanoi sammaltaen ja heittäytyi Sunnevan päälle.
    -No samapa tuo, eiköhän se aamulla selviä. Nyt minua nukuttaa, Drake sanoi ja kietoi kätensä tuon vaalenasinisen pupun ympärille ja alkoi nukkua.
Wolfy makasi puoliksi Sunnevan päällä ja alkoi kuorsata. Jossain vaiheessa Sunneva heräsi ja tunsi että joku makasi hänen päällään. Tyttö siirtyi hieman ja nukahti uudelleen.

Aamun valjetessa hiljalleen Drake Malfoy alkoi heräillä vuoteessaan. Hän hymyili tuntiessaan jotakin ihanaa vierellään eikä välittänyt vielä aukaista silmiään. Poika ajatteli Sunnevaa yhä hymy huulillaan ja hiveli hiljakseen vierellään nukkuvaa olentoa. Olennon satiininen yöasu tuntui miellyttävältä hänen sormiensa alla ja Draken ajatukset lähtivät harhailemaan Sunnevan hahmossa. Hänen pehmeät huulensa ja ne ilkikuriset silmät, poika ajatteli ja hiveli vieressään nukkuvan olennon pitkiä hiuksia. Ja hänen ihanat pitkät hiuksensa… Hetkinen… Drake rypisti kulmiaan yhä puoliunessa ollessaan. Pitkät hiukset? Eihän Sunnevalla OLE pitkiä hiuksia! Drake avasi silmänsä apposen ammolleen ja ensimmäinen asia mitä hän näki, olivat pitkät punaiset hiukset. Poika hätkähti rajusti ja nousi istumaan.

Samaan aikaan Prudence nautti olostaan. Hän oli puoliunessa, mutta ei aikonutkaan herätä, sillä meneillään oli juuri ihana – ja mikä parasta – niin todentuntuinen uni. Hän makasi Wolfyn vieressä ja poika silitteli hänen lanteitaan pehmeästi hyväillen. Prudence painautui lähemmäs unensa miestä ja huoahti hiljaa silkasta nautinnosta. Hän ei voinut estää itseään värähtämästä silkasta mielihyvästä kun käsi siirtyi hiukan varoen hänen pitkille hiuksilleen, ja alkoi sitten hiljaa haroa niitä. Tämä on liian ihanaa ollakseen unta…, Prudence ajatteli ja hymy nousi hänenkin huulilleen. Mielessään hän suorastaan näki itsensä ja Wolfyn makaamassa vuoteella, raukeina ja hyvin levänneinä ja toisiaan hellien. Prudencen mukava uni kuitenkin katosi äkkiä kun hän tunsi jonkun tosiaan hätkähtävän hänen VIERESSÄÄN ja nousevan sitten ylös. Prudence kirkaisi silkasta säikähdyksestä.

Wolfy Fontrel nukkui sikeästi ja näki kerrassaan miellyttävää unta hänestä ja Prudencesta. Hän suorastaan tunsi sieraimissaan Prudencen hiusten tuoksun ja unissaan tempaisi rajummin vierellään makavaa olentoa lähemmäs itseään. Wolfysta tuntui varsin mukavalta kietoa kätensä jonkun ympärille kun hän oli puoliunessa, ja mielessään hän päätti, että tämä oli yksi hänen elämänsä parhaimpia aamuja. Hän saattoi jopa tuntea vierellään uniensa Prudencen pehmeän vartalon ja hän tarttui siihen vieläkin tiukemmin ikään kuin olisi pelännyt sen karkaavan. Hän painoi suudelman niin todentuntuiselle kaulalle ja murahti tyytyväisenä. Äkkiä hänen miellyttävän olotilansa keskeytti läpitunkeva kirkaisu ja Wolfy aukaisi siniset silmänsä apposen ammolleen. Hän olisi voinut tuntea tuon Prudencen kirkaisuksi milloin vain, mutta ääni ei tullut hänen viereltään.

Sunneva oli tietoinen siitä, että joku oli hänen vierellään, mutta hän tulkitsi sen mielessään vain ihanaksi uneksi, josta ei halunnut missään tapauksessa herätä. Kun hän tunsi vahvan käsivarren puristuvan ympärilleen, hänen mieleensä nousi heti kuva Kalman Kehdon vaaleasta ja pitkätukkaisesta pojasta, jolla oli tapana hymyillä hiukan ivallisesti. Sunneva tunsi olonsa turvalliseksi, kun käsivarsi oli hänen ympärillään ja hän painautui hiukan tiukemmin sen omistajaa vasten. Hän virnisti unissaan kun tunsi otteen itsestään tiukkenevan. Ehkä Drakesta on tulossa hiukan rajumpi, tyttö ajatteli ja inahti hiukan. Ja sehän olisi vain positiivista kehitystä hänessä… Jossain kaukaisuudessa hän kuuli jonkun kirkaisevan, muttei jaksanut välittää siitä, vaan käpertyi vieläkin tiukemmin peiton alle.

    -MITÄ HITTOA! Drake huudahti ja ponkaisi pystyyn Prudencen vierestä.
    -Sitä samaa, mitä ihmettä SINÄ teet minun huoneessani ja minun sängyssäni?
    -Sinun huoneesasi? Sinun sängyssäsi? Drake ihmetteli ja katseli ympärilleen. -Kyllä tämä on minun huoneeni ja minun sänkyni… Ja TUO on Wolfyn pyjama!
Prudence katseli hetken ympärilleen ja punastui hieman.
    -Mitä täällä oikein tapahtuu? Wolfy heräsi ja nousi istumaan.
Hän katsoi ensin Prudenceen joka istui Draken sängyllä Drake vierellään seisoen, sitten hän vilkasi viereensä sängylle ja huomasi Sunnevan nukkuvan rauhallisesti hänen vieressään vielä kiskoen poikaa lähemmäs itseään. Wolfy hätkähti ja nousi situmaan. Sunneva avasi silmänsä ja oli salamana pystyssä.
    -Mitä sinä teet MINUN sängyssäni ja MINUN huoneessani? Sunneva huusi Wolfylle.
    -Mitä minä teen sinun… Kuuulehan tämän on MINUN huoneeni ja MINUN sänkyni! Wolfy huudahti ihmeissään ja vilkasi sitten uudelleen Prudenceen. -Ja tuo on MINUN yöpukuni!
    -Ja TUO on MINUN paitani! Drake huudahti ja osoitti Sunnevaa.
    -Hetkonen, mitä oikein eilen on tapahtunut? Sunneva kysyi ihmiessään ja mulkoili Wolfyyn.
    -Miksi sinä katsot minuun? En minä ole mitään tehnyt! Wolfy huudahti ja haki katseellaan apua Drakesta.
Prudence ei enää pystynyt pidättelemään nauruaan vaan purskahti heleään nuaruun.
    -Minä en näe tässä mitään hauskaa, Drake sanoi myrtyneenä Prudencen nauraessa kyyneleet silmissään.
Hetken kuluttua Sunnevaakin alkoi naurattaa ja kaksi poikaa olivat ihan ulalla kahden tytön nauraa räkättäessä kyyneleet silmissä.
    -Miten me onnistuimmekin? Ettekä te edes huomanneet mitään, Prudence hekotti ja läimäytti Drakea selkään.
    -Sanon uudestaan, että minusta tässä ei ole mitenkään hauskaa.
    -Eikö…? Sinä luulit minua Sunnevaksi…, Prudence nauraa käkätti.
    -Ja Wolfy luuli minua sinuksi! Sunnevakin räkätti.
    -No etpä pistänyt vastaan erikoisemmin, Wolfy murahti.
    -Sinäkin oikein aloit melkein huohottaa, Drake sanoi Prudencelle, joka punastui.
    -Minähän nukuin! En ole silloin vastuussa käyttäytymisestäni, Prudence tiuskaisi pojalle.
    -Enkä minä joten älä yritäkään mitään näsäviisasta Adagio! Sunneva huudahti vihaisesti Wolfylle, joka oli juuri avannut suunsa.
    -Jos et lakkaa kutsumasta minua Adagioksi niin en vastaa teoistani! Wolfy huusi Sunnevalle, joka tuntui hieman pelästyvän ja lähestyi Drakea.
    -Älä pelästyttele Sunnevaa tuolla tavalla, Drake huudahti.
    -No minä en sentään käynyt käsiksi tyttöön niinkuin eräät, Wolfy murahti Drakelle.
    -Olin unessa joten en ole vastuussa teoistani, Drake sanoi ja laittoi paidan päällensä. –Nyt joka tapauksessa, tunnit alkavat tunnin kuluttua ja minä haluan olla ajoissa, Drake sanoi ja osoitti tytöille ovea.
    -Niin että meidän kuuluu sitten lähteä tämän näköisinä ulos hiippailemaan, Sunneva sanoi Drakelle joka oli istunut sängylle mulkoillen vihaisesti Prudencea, joka edelleen istui hänen sängyssään pupupyjamassa.
    -Vaihtakaa vaatteet ja lähtekää sitten… Drake sanoi ja mulkaisi Sunnevaa.
    -Siitähän sinä pitäsit! Sunneva huudahti.
    -Minä ainakin pitäisin, Wolfy naurahti ja silmäili Prudencea pupupyjamassaan joka oli aivan liian iso tytölle.
    -Te voitte mennä ulos siksi aikaa kun me puemme, Sunneva päätti ja alkoi työntää Wolfya ulos.
    -Hei hetkonen, minulla on oikeus nähdä kaikki mitä minun huoneessani tapahtuu, Wolfy huudahti nauraen.
    -Mehän emme mene mihinkään seisoskelemaan siksi aikaa että te saatte vaihtaa vaatteita, Drake sanoi jyrkästi.
Prudene pysyi ihan hiljaa.
    -Tehdään sitten kompromissi, me käännymme tai suljemme silmämme sillä aikaa kun te puette vaatteet päällenne, Wolfy sanoi hymyillen ja nosti Prudencen koulupuvun lattialta.
    -Minä en luota sinuun, Wolfy Fontrel! Prudence tiuskaisi yhä punastuneena ja repäisi koulupukunsa Wolfyn kädestä.
    -Miksi ihmeessä et luota? Wolfy kysyi viattomana ja hymyili.
    -Sinä voit miettiä sitä itseksesi, Prudence mutisi ja katsoi poikiin hiukan avuttomana. –Ettekö te nyt voisi mennä ulos siksi aikaa kun puemme? Meillä ei mene kauaa.
    -Tämä on MEIDÄN huoneemme, Drake muistutti. –Ei ole meidän syymme jos kaksi humalaista noitaa erehtyy huoneesta! Me EMME lähde minnekkään!
    -Drake. ULOS! Sunneva ärähti pojalle.
    -Älä ryhdy komentamaan MINUA! Poika itseasiassa karjaisi takaisin.
    -Tirkistelijä! Sunneva syytti.
Kun Drake ja Sunneva syytivät kirouksia ja solvauksia toisilleen, Wolfy katsoi yhä hymyillen Prudenceen, joka tuntui yhä vain punastuvan ja punastuvan.
    -Mitä sinä oikein tuijotat? Prudence kysyi lopulta.
    -Sinua, Wolfy sanoi ja meni istumaan Prudencen viereen.
Poika katseli yhä Prudencea ja vain hymyili. Hän kurotti kätensä ja sipaisi hellästi Prudencen poskea. Prudence liikahti tahtomattaankin lähemmäs Wolfya ja punastui muistaessaan kuinka "Wolfy" oli hyväillytkään häntä tytön unessa.
    -Ovatko kaikki tytöt aamulla noin suloisia juuri herättyään? Wolfy kysyi hymyillen.
Prudence ei osannut vastata siihen mitään ja tiesi nyt olevansa täysin tulipunainen. Hän huomasi Wolfyn selvästi nauttivan hänen kiusoittelustaan.
    -Minä voin suojella sinun hyveellisyyttäsi muilta kun puet päällesi, Wolfy lupasi viaton ilme kasvoillaan.
    -Sen minä kyllä uskon, Prudence sanoi hymyillen. –Mietin vain, että kuka suojelee hyveellisyyttäni sinulta? Ja ei Wolfy, minä en tosiaan luota sinuun.
    -Ai etkö? Poika kysyi liioitellun pettyneellä äänellä. –Miksi ihmeessä et?
Prudence joutui tunnustamaan itselleen nauttivansa kun Wolfyn käsi yhä hyväili hänen kasvojaan ja valui sitten alemmas hänen kaulalleen ja eteni hitaasti kiusoitellen kohti povea. Kunnes Prudence tarttui Wolfyn käteen ja siirsi sen kauemmas. Häntä pelotti kuitenkin yhä. Valentinon päivän tanssiaisten tapahtumat olivat jättäneet häneen jälkeensä. Prudence ihmetteli hiukan kun Wolfy ei vastustellut kun tyttö vetäytyi taaksepäin. Ehkä hän ymmärtää…
Prudence käänsi päätään poispäin Wolfysta ja huomasi Sunnevan olevan melkein Draken kurkussa kiinni.
    -Hei ihan totta, nyt minulle riitti! Prudence huusi ja alkoi yhtäkkiä itkeä kova äänisesti.
    -Mikä sinulle nyt tuli? Wolfy pelästyi ja tarttui tyttöä kädestä.
    -Minä haluan pukea, mutta te ette anna! Minä en halua tirkistelijöitä tänne kun puen, Prudence nyyhkytti eikä itsekään tiennyt miten sai niin vakuuttavat kyyneleet virtaamaan poskilleen. Wolfy hätääntyi ja repäisi Draken mukaansa joka edelleen huusi ettei jättäisi ketään hänen huoneeseensa tutkimaan hänen tavaroitaan mutta huuto lakkasi kun ovi paiskautui kiinni.
    -Hei Prue, ei kai sinulla ole jokin hätänä? Sunneva sanoi ja kiiruhti ystävänasä luokse kauhuissan.
    -Ai minulla? Ei mitään hätää, paraskeino häätää epäilyttävät tirkistelijät on alkaa itkeä, pojat eivät kestä itkua.
Sunneva alkoi nauraa.
    -Sinun olisi pitänyt saada oskari tuosta esityksestä, Sunneva kaivoi vaatteensa sängyn alta ja veti Draken paidan pois päältään heittäen sen pojan sängylle.
Prudence alkoi napittaa paitaansa auki ja heitti sitten mekkonsa päälleen.
    -No mutta tämähän oli ihan mukavaa, Prudence hymyili ja veti polvisukkiaan jalkaansa.
Sunneva oli juri saanut mekkonsa päälleen ja istui edelleen Wolfyn sängyllä kun pojat rynnistivät huoneeseen yhtä aikaa.
    -Ai te kerkesitte jo pukea… Ei kun siis hyvä, te kerkesitte jo pukea, Wolfy takelteli ja heitti edessään olevat rintsikat sängylleen.
    -Jotain taisi unohtua? Poika hymyili Prudencelle.
Drake tunki itsensä Sunnevan viereen ja alkoi kiinnostuneena katsella kun tyttö laittoi sukkia jalkaansa.
    -Kiihotutko kenties tästä, vai miksi sinä tuijotat? Sunneva tiuskaisi.
    -No… Tuo on minun sukkani jota yrität niin kovati venyttää polveen asti, poika naurahti ja poimi lattialta oikean mustan sukan ja ojensi sen Sunnevalle.
    -No sinusta ei ikinä tiedä, Sunneva marmatti ja laittoi kengät jalkaansa. Hän huomasi samalla kirjansa Draken yöpöydällä ja kurottatui ottamaan sen.
    -Hei tämähän on oikeastaan minun, Sunneva sanoi ja laittoi Hillitse himosi, hallitse halusi -kirjan omaan laukkuunsa.
Draken naama venähti.
    -Et voi ottaa sitä, se…
    -On minun joten älä yritäkään, Sunneva sanoi ja nousi seisomaan hiukan huojuen. –Hiukan huono olo…, hän tunnusti.
    -Kyllä se siitä, Prudence lohdutti. –Menisimmekö nyt aamiaiselle? Minulla on ainakin nälkä.
    -Ja sitten onkin professori Pedon tunnit, Sunneva sanoi virnistäen.
    -Minä en jaksa uskoa, että niitä pidetään, Drake sanoi ja katsoi sitten Sunnevaan. –Joten me voimme lähettää nuo kaksi aamiaiselle ja jäädä sitten itse tänne…
    -Onko tuon otuksen pakko olla noin hävytön? Prudence kysyi Sunnevalta.
    -Ilmeisesti on, Sunneva sanoi. –Ehkä hän uskoo olevansa huvittava?!
    -Voisitteko lakata puhumasta minusta niin kuin en olisi läsnä ollenkaan? Drake marisi. –Mennään sitten syömään. Sunneva vain menetti nyt hyvän tilaisuuden…
    -DRAKE! Prudence kivahti ja sai kun saikin pojan vaikenemaan.

    -Aaahhh… Kahvia, Sunneva huokaisi kun nelikko saapui Suureen Saliin aamiaiselle.
Prudence pani merkille, että Kalman Kehtolaisia oli hyvin vähän paikalla, eikä Mortal Petoa näkynyt lainkaan.
Vapaata tilaa oli runsaasti ja Sunneva, Prudence, Drake ja Wolfy istahtivat erään tyhjän pöydän päähän. Prudence haki itselleen hiukan jogurttia ja pari baanania, ja Sunneva hommasi itselleen suuren kupillisen kahvia.
    -Nyt tekisi tupakkaa mieli…, Sunneva unelmoi.
    -Yök, Prudence tuhahti ja katsoi sitten silmät selällään kun Drake ja Wolfy hakivat jälleen kerran itselleen "hiukan" aamiaista.
    -Miten te voitte syödä tuon kaiken? Sunneva kysyi ja vetäytyi hiukan kauemmas Drakesta, jonka tuoksuva aamiaslautasellinen sai hänet voimaan pahoin.
    -Onhan se jo selitetty teille moneen kertaan, Wolfy sanoi huokaisten. –Onko kuulossa vikaa vai ymmärryksessä?
    -Etkö sinä Sunneva nyt muista, Prudence sanoi ja mulkaisi Wolfya. -Meidän ihastuttavat ystävämme ovat isoja raavaita miehiä, tosin parturikäyntiä vailla, ja siten tarvitsevat paljon ruokaa.
    -Niinhän se menikin, Sunneva sanoi hetken mietittyään. –Paitsi että minä en aio päästää Drakea parturiin…
    -No sitten kukaan tuskin haukkuisi Drakea tytöksi…, Prudence naurahti ja tunsi kipeän potkaisun jalassaan. -Aih, yritätkö sinä tappaa minut?

-Mihinkäs te tytöt olette matkalla? Ette kai yritä livahtaa jälki-istunnostanne? Kuului mylvintää heidän takaansa.
    -Professori Peto, molemmat irvistivat ja kääntyivät mieheen päin.
    -Me olimme juuri tulossa etsimään teitä… Prudence yritti mutta sulki suunsa nähtyään Pedon ilmeen.
    -No minua ei todellakaan kiinnosta, mutta olen keksinyt teille sopivan rangaistuksen. Kuten tiedätte Kalman Kehdossa pidetään tänään juhlat.
Tässä kohtaa professori Peto piti pienen tauon ihan kuin varmistaakseen että tytöt ymmärsivät.
    -Teidän tehtävänne tulee olemaan tarjoileminen juhlissa.
    -Mutta professori Peto siellä…, Prudence ei voinut pajlastaa että juhlissa juopoteltaisiin.
    -Niin mitä siellä? Peto mylvähti.
    -Ei mitään, Prudene vastasi ja painoi päänsä alas. -Kiltti professori Peto, me teemme ihan mitä tahansa muuta mutta älä laita meitä Kalman Kehtoon…
    -En kysynyt teiltä haluatteko te tehdä sitä vaan sanoin etä te teette sen, professori Peto sanoi ja lähti kävelemään eteenpäin. -Siis kello kahdeksalta tapaamme Kalman Kehdossa. Niin ja tiedätte varmasti säännön että jälki-istunnot suoritetaan aina koulun ajalla eli teillä tulee olla koulupuvut päällänne.
    -Voi ei! Prudene huokasi jälleen kerran. –Saanko hirttäytyä spagettiisi?
    -Vain jos saan hirttäytyä rintaliiveihisi! Känninen Aragas! No onneksi Wolfy ja professori Peto ovat paikalla, Sunneva sanoi kohauttaen olkiaan.
    -Ongelma on vain siinä etten tiedä kuka niistä kolmesta on se vaarallisin. Vihainen Wolfy, raivostunut professori Peto vai hullu Aragas, Prudence huokasi ja lähti kävelemään kohti Toveruuden Tornia.

    -Hei mihin te oikein jäitte? Aure kyseli istuessaan sängyllään.
    -No meillä oli kehittävä keskustelu professori Pedon kanssa, Sunneva sanoi ja heittäytyi sängylleen.
    -Joudumme suorittamaan jälki-istunnon tänään illalla, ja Kalman Kehdossa! Prudence huudahti tuohduksissaan.
    -Oho… No onneksi professori Peto on paikalla, Aure sanoi koahuttaen olkiaan.
    -No sitä samaa sanoi Sunneva, mutta en ole niin varma että se on hyvä asia, Prudence sanoi ja istuutui omalle sängylleen.
    -Missäs muuten oma kauneuskuningattaremme Ebony on? Sunneva kysäisi ohimennen äänellä joka kertoi ettei häntä oikeastaan olisi voinut vähempää kiinnostaa huonetoverinsa kohtalo.
    -Ebony on kai itkemässä vessassa, hän otti häviön aika raskaasti kai… tai sitten jotain muuta, en todellakaan tiedä, Aure sanoi välinpitämättömällä äänellä.
Sunneva ja Prudence vilkaisivat toisiinsa, yleensä Aure ei puhunut noin kylmän välinpitämättömästi kenestäkään.
Aika kului tyttöjen vain maatessa kunnes oli aika lähteä Kalman Kehdon huispausmestaruuden kunniaksi järjestettäviin juhliin. Prudence ja Sunneva nousivat vastentahtoisesti sängyltään ja lähtivät huojumaan ovea kohti.
    -Minusta professori Peto on kyllä hieman liian ankara. Tietääköhän won Gaamea mitä joudumme tekemään? Prudence kysyi.
    -Eiköhän hän tiedä. Jälki-istunnoista täytyy aina keskustella oppilaan oman tornin valvoja professorin kanssa, Sunneva vastasi ja pian he olivatkin jo Kalman Kehdon ovella jonka läpi kuului hirveää huutoa ja melskettä.
    -Ja tuonne meidän pitää mennä, Sunneva kauhistui.

He astuivat ovesta sisään sanottuaan salasanan, jonka ovenkolkutinpiru ohjeiden mukaan heti vaihtoi. Näky oli todella erikoinen. Wolfy hyppi pöydällä lasi kädessään. Kaikki muut hyppivät hänen ympärillään huutaen hurraahuutoja ja kaikkea mitä nyt voi kuvitella että Kalman Kehtolainen huutelee joukkuetoverilleen. Drake oli kaatamassa parhaillaan itselleen jotain epämääräisen näköistä juomaa lasiin. Professori Peto nyökkäsi tyttöjä kohti ja otti tarjotun lasin käteensä. Hän maistoi juomaa ja huomasi heti mitä se oli.
    -No niin. Kuka on tuonut tänne alkoholia? Peto huusi ja koko huone hiljentyi.
    -Sitä vain että Kalman Kehto sai juuri viisi pistettä opettajan viihdyttämisestä! Peto huusi ja kaikki alkoivat taas meluta.
Sunneva ja Prudence eivät ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin osanneet tehdä muuta kuin tuijottaa ympärilleen suu auki. Mutta sitten professori Peto huomasi heidät ja opasti tytöt tarjoilupöytien luo.
    -Kuten näette, arvoisat neidit, professori Peto sanoi. –Täällä on paljon boolimaljoja ja vielä enemmän laseja. Teidän tehtävänne on viedä täysiä laseja niille, jotka sitä haluavat. Ymmärsittekö?
    -Ymmärsimme, professori Peto, Prudence mutisi.
Mortal Peto jätti heidät ihmettelemään pöydän ääreen ja lähti hilpeästi astellen kohti juhlivia Kalmalaisia.
    -Tuo ei ole professori Peto, Sunneva sanoi ällistyneenä nähdessään professorin hymyilevän ja jopa naureskelevan.
    -On se, Prudence sanoi alistuneella äänellä. –Valitettavasti on.
Prudence ja Sunneva alkoivat jo täyttää laseja ripeään tahtiin. Osa Kalmalaisista tuli jopa itse hakemaan täysiä laseja, mutta eivät suinkaan kaikki.
    -Hoi, sinä viehättävä noita siellä! Kuului Wolfy Fontrelin mylväisy. –Tuo minulle juomaa ja nyt heti!
Koska Prudence ei saanut Sunnevaa liikahtamaankaan, täytyi hänen lähteä itse Wolfyn luo. Prudence onnitteli itseään siitä, ettei ollut onnistunut läikyttämään kovinkaan paljoa juomaa yli lattialle.
    -Ai se olitkin sinä, Prue! Wolfy sanoi hiukan pöllämystyneenä ja räpytteli silmiään. –En ollut heti tunnistaa sinua!
Prudence ei sanonut tummatukkaiselle pojalle mitään vaan ojensi lasin tälle.
    -Ollaanpas sitä äreän oloisia, Wolfy sanoi matalalla äänellä ja Prudence oli erottavinaan hänen äänessään häivähdyksen ärtymystä. Wolfy tarttui tiukalla otteella Prudencen ranteeseen. –Käyttäydyhän kiltisti, kultaseni…
    -Tai muuten? Prudence kivahti.
    -Tai muuten minä vaikka…, Wolfy piti hetken miettimistauon. -Muuten minä syön sinut suihini!!
Prudence huokaisi ja muljautteli silmiään. Wolfy katseli tyttöä veikeästi pääkallellaan, mutta hänen huomionsa kääntyi muualle kun Myra Bonegra ikäänkuin vahingossa tupsahti hänen syliinsä. Prudencen silmät siristyivät vaarallisesti, mutta Wolfy ei huomannut sitä.
    -Huomasitko, Myra sanoi kehräävällä äänellä Wolfylle. –Että me voitimme huispausmestaruuden?
    -No mutta voitimmeko me tosiaan? Wolfy sanoi teeskennellen yllättynyttä.
    -Kyllä, Myra myönteli hymyillen. –Ja aivan sinun ansiostasi Wolfy Fontrel!!
    -Ihanko totta? Wolfy oli jälleen olevinaan yllättynyt. –Kuulitko, Prue? Me voitimme, ja ihan minun ansiostani!!
    -Niin näkyy, Prudence sanoi vaarallisella äänellä. –Ja sinä voitat kohta nyrkin iskun naamatauluusi!
    -Oho… Wolfy, kuulitko? Myra sanoi siirappimaisella äänellään ja kaivautui paremmin Wolfyn syliin. –Hänhän uhkaili sinua aivan selvästi.
    -Niinhän tuo teki, Wolfy myönsi. –Hän on hyvin julma noita…
    -Ja käyn vielä julmemmaksi ellet päästä minua irti! Prudence tiuskaisi ja tempoi rannettaan Wolfyn otteesta.
Wolfy kuitenkin vain nauroi, veti Prudencen lähemmäs itseään, suuteli tätä suoraan suulle ja päästi sitten tämän irti.
Sunneva jäi huokaillen kaatamaan boolia mukeihin, ja jää vain arvailtavaksi kumpaan hän kaatoi boolia enemmän; omaan suuhunsa vai mukeihin.
    -No mutta, täällähän näkee tuttuja, Drake naurahti ja istahti Sunnevan viereen.
Sunneva mulkaisi poikaa.
    -Jotenkin tämä tuntuu oudolta, tässä kuvassa on jotain pielessä, Drake sanoi selvästi pienessä hilpeässä.     -No mutta nythän minä sen keksin, sinähän olet Toveruuden Tornista ja tämän kyllä minun tietämäni mukaan on Kalman Kehto… Drake sanoi ja raapi päätään. –Joten mitä SINÄ täällä teet?
    -Tarjoilen teille, kuten näkyy, Sunneva sanoi ja kaatoi jälleen yhden mukillisen juomaa suuhunsa.
    -Minun käsitykseni mukaan tarjoilu on sitä että antat tätä boolia muille, et itsellesi…, Drake sanoi virnistäen.
    -No parempiin suihin se näin päin mneee, Sunneva sanoi ja kaatoi seuraavaan mukiin bollia.
    -Hei! Sinä! Tuopas minulle boolia! Kuului Sonyan nenä-ääni Sunnevan viereltä.
    -Sinä voit ihan hyvin ottaa itse, Sunneva tokaisi ja ojensi mukia Sonyalle.
    -Sinun pitää tuoda se tänne, en minä kerkeä nousemaan, Sonya mäkätti ja Sunneva nousi seisomaan boolimuki kädessään.
Hän lähestyi Sonyaa jolla oli voittoisa virne naamallaan. Sunneva "kompastui" ja koko mukillinen lensi komeassa kaaressa Sonyan päälle. Drake ei voinut muuta kuin nauraa hekottaa ja auttaa itseään ottamaan lisää boolia.
    -Sinä typerä noidan puolikas! Sonya huusi ja nousi raivoissaan seisomaan.
    -No no, mitäs täällä melutaan? Professori Peto mylvähti selvästi jo omana itsenään.
    -Tuo typerys kaatoi kaiken boolin minun päälleni! Sonya kivahti ja esitteli professori Pedolle antaumuksella märkää paitaansa.
    -Jaaha, ilmeisesti tarjoilu ei ole neiti Sudenvarjon vahvin ala, Peto sanoi kylmästi ja oli juuri sanomassa vielä jotain kun Drake puuttui puheeseen.
    -Se oli minun vikani, minä kamppasin Sunnevan, Drake sanoi hymyillen.
    -No olkoon se sitten sillä selvä. Ja neiti Sudenvarjo, jos edes yrittäisitte saada boolia jopa mukeihin asti ennen kuin ne joutuvat teidän sisuksiinne, Peto sanoi vielä ja lähti sitten juttelemaan Mick Newlaken kanssa siitä miten jästit käytivät alkoholia.
    -No niin, nyt olen saapunut valkealla ratsullani pelastamaan neitoa, Drake naurahti ja vetäisi Sunnevan syliinsä.
    -No jaa, en ole ihan varma olivatko satujen prinssit ihan kekkulissa, Sunneva sanoi muka vihaisena.
    -Voi mutta et puhunut siitä mitään, joten nyt kun olen täällä niin haluaisin mielelläni palkkion, Drake sanoi ja veti tyttöä lähemmäs itseään.
Hänen kulmakarvansa painuivat alas ja Drake murisi.
    -Sitä paitsi et ollut kovin kiltti siellä selostamossa. Joten oikeastaan sinua pitäisi rangaista, Drake sanoi ja veti Sunnevaa vielä hieman lähemmäs itseään.
    -Kuule, tässä on jo ihan tarpeeksi rangaistusta kun tarjoilen teille ääliöille, Sunneva kivahti ja irrottautui Draken otteesta.
Sonya oli koko ajan katsellut tätä näytelmää ja istuutui yhtäkkiä Draken syliin.
    -Minusta tuntuu ettei Sunneva tiedä miten onnekas onkaan kun kiinnität häneen niin paljon huomiota.
    -Kiitos vain tiedosta, Drake sanoi ja heilautti Sonyan pois sylistään vetäisten Sunnevan takasin tiukkaan syleilyynsä.

Prudence lähti kiivain askelin kävelemään pois päin Wolfysta joka viihdytti yhä kikattelevaa Myraa sylissään. Kun hän saapui tarjoilupöydälle, hän huomasi ettei Sunnevaa näkynyt missään. Hiukan huolissaan Prudence katseli ympärilleen ja huomasi ystävänsä Drake Malfoyn seurassa. Prudence muljautteli silmiään ja pyöritteli päätään.
    -Voi mitä minä täällä näenkään, käheä ääni kuului Prudencen selän takaa ja tyttö kääntyi säikähtäneenä ympäri.
Trevor Cicilicho tuijotti häntä hiukan verestävillä silmillään ja silmaili Prudencen vartaloa rohkeasti päästä varpaisiin.
    -En tiedä mitä sinä näet, Prudence sanoi kylmästi. –Mutta ainakin minä näen jotakin hyvin järkyttävää…
    -Vai niin, Trevor sanoi ja kurtisti kulmiaan.
Hän astui hiukan lähemmäs Prudencea ja tyttö joutui perääntymään.
    -Kas kas, joku alkoi soittaa, Trevor sanoi kun kuuli Amadeus Beethovenin pianon pimputuksen alkavan.
Hän laittoi kätensä Prudencen lanteille ja veti tyttöä hiukan lähemmäs itseään.
    -Päästä irti, Trevor, Prudence kirahti ja tarttui Trevorin käsiin irroittautuakseen pojan otteesta.
Koska Trevor Cicilicho oli kuitenkin roimasti Prudencea isompi ja siten myös vahvempi, ei Prudence saanut oikein mitään aikaiseksi.
    -Ihanaa, Prudence kuuli Sonya Lipschitin sanovan hiukan ivallisesti. –Olet saanut uuden ihailijan!
    -Voin mielihyvin lahjottaa hänet sinulle, Prudence ärähti ja riistäytyi nopeasti häkeltyneen Trevorin otteesta.
    -Voi voi, en minä häntä tarvitse, Draken sylistä heitetyksi tullut Sonya sanoi.
    -En minä sitä tarkoittanutkaan, Prudence nälväisi. –Ajattelinkin että hän tarvitsee sinua. Kuulehan Trevor, luulen että Sonya tahtoo lähteä kanssasi tanssimaan. Hän vain ei kehtaa sanoa suoraan sitä sinulle… Ehkä hän on niin ihastunut!
Trevorin katse kirkaistui ja hän tarttui hangottelevaa Sonyaa kädestä ja alkoi antaumuksellisesti tanssia tämän kanssa Amadeus Beethovenin säestäessä.
    -Jopas oli nerokaasti ratkaistu ongelma, Aragas sanoi Prudencelle joka vaistomaisesti vetäytyi pojasta kauemmas.
    -Häivy! Prudence sihahti. –Äläkä tule minun lähelleni!
    -Älä viitsi, Prudence! Aragas sanoi ja siemaisi booliaan. –En minä tarkoittanut mitään pahaa. Otit vain koko jutun liian herkästi itseesi. Aiheutit vain minulle hiukan ongelmia… Ja sinä saat maksaa siitä…

Sunneva kikatteli Draken sylissä, kunnes kuuli jonkun takanaan mylväisevän tuttuun tapaansa.
    -Neiti Sudenvarjo, olenkin varannut meille hieman ohjelmaa tälle illalle, Mortal Peto sanoi ja teki jotain ennenkuulumatonta - hän virnisti.
    -Kun te kerran olette niin mieltynyt humaltaviin juomiin (hän tarkoitti kohtausta jossa Sunneva ja Prudene olivat ryvänneet Pedon henkilökohtaisesta kokoelmasta shampanjapullon) Niin ajattelin että jos ottaisitte kanssani muutaman, Mortal Peto sanoi ja Sunneva katsoi ihmioessään professroiin.
    -No jos professori Peto tahtoo… Sunneva sanoi ja nousi ylös.
    -No kyllä minä tahdon. Istutaan tähän, hän sanoi ja siirsi penkkiä lähemmäs Sunnevaa joka istuutui siihen. Itse Mortal istui Sunnevaa vastapäätä.
    -No niin, jospa Mick toisi sitä ainettaan niin katsotaan kumpi jää pystyyn!
Sunneva ihmetteli Pedon käyttäytymistä hieman ja nosti toista kulmaansa.
    -Älä nyt noin ihmeissäsi ole, en sentää ole kovin paljoa teitä vanhempi, Mortal sanoi ja kaatoi Mickin ojentamasta pullosta väritöntä nestettä kahteen snapsilasiin.
Toisen hän ojensi Sunnevalle ja otti toisen itselleen.
    -No niin, Kalman Kehdolle! Mortal sanoi ja kulautti aineen kurkustaan alas irvistäen.
    -Toveruuden Tornille, Sunneva huusi niin että varmasti jokainen paikalla olija kuuli sen, ja kulautti nesteen kurksutaan alas. Se taisi olla vodkaa, Sunneva ajatteli ja laittoi lasin väärinpäin pöydälle.
    -Ilmeisesti jokin jästitapa, Mortal sanoi piikikkäästi ja laittoi oman lasinsa oikein päin. –No selviydyit ensimmäisestä, entäs toisesta? Mortal naurahti ja kaatoi jälleen.
Ihmisiä oli alkanut kokoontua lähemmäs pöytää ja he katselivat kiinnostuneina mitä pöydän päisssä tapahtui. Mortal ja Sunneva joivat ja joivat kunnes he olivat molemmat juoneet kuusi snapsilasia.
    -Drakelle… Minun omalle pikku puppelille, ups, en saa sanoa puppelille koska Drake ei oikeastaan ole puppeli vaan se oli se… Mikä koira se nyt oli? Vai susi? Teillä kalmalaisilla on niin oudot nimet, että eihän niitä osaa kukaan, Sunneva kikatteli ja vetäisi seitsemännen snapsinsa.
    -Professoreille! Mortal karjahti ja oli samalla kellahtaa kumoon tuolillaan.
    -Kuka nyt professoreille juo? Sunneva naurahti.
    -Professori, Mortal sanoi ja kulautti juoman kurkustaan alas.
    -Rehtori Friznogille, siinä on oudoin rehtori mitä olen elämäni aikana tavannut, Sunneva sanoi ja kulautti kahdeksannen lasinsa.
    -No tuolle voin minäkin juoda, Mortal sanoi ja joi lasinsa tyhjäksi.
Hetken kuluttua Mortal alkoi huojua ja kaatui selälleen maahan ja rupesi kuorsaamaan.
    -Se oli pikainen sammuminen, Sunneva sanoi ja kurottautui katsomaan pöydän toisella puolella makaavaa professori Petoa. -Soihdut sammuu…

Prudence katseli Aragasta pelokas ilme kasvoillaan. Kaikki muut tuntuivat olevan keskittyneitä johonkin muuhun. Sunneva itse asiassa näytti olevan mukavassa kekkulissa professori Pedon kanssa ja Wolfya ei näkynyt missään. Prudence vannoi, että Wolfy saisi kuulla kunniansa.
    -Voi Prudence parkaa, Aragas sanoi liioittelevan säälivällä äänellä. –Hänen suojelijansa on kadonnut tyystin…
    -Ryhdytkö sinä uhkailemaan minua, Aragas? Prudence kysyi ja toivoi ettei Aragas huomaisi hänen äänensä tärinää. –Tee se, niin sinut erotetaan akatemiasta nopeammin kuin huomaatkaan!
    -Ollaanpas sitä itsevarmoja, Aragas sanoi käheällä äänellä ja lähestyi Prudencea, jonka kämmenet alkoivat hiota ja sydän hakata nopeammin – pelosta.
    -Mikset sinä vain anna minun olla? Prudence kysyi epätoivoisella äänellä ja uskaltautui katsomaan Aragasta suoraan silmiin.
    -Koska minä saan aina mitä minä haluan, Aragas vastasi ikäänkuin se olisi selittänyt kaiken. –Tämä olisi paljon helpompaa jos olisit yhteistyöhaluisempi…
    -Minä en suostu tekemään kanssasi minkäänlaista yhteistyötä, Prudence kivahti Aragakselle ja vetäytyi hänestä kauemmas.
    -Lopeta jo, Prudence! Aragas ärähti, mutta juuri kun hän oli tarttumassa Prudenceen, jysähti raskas käsi hänen olkapäälleen.
    -Taasko väärän noidan kimpussa, Aragas? Wolfy kysyi uhkaavalla äänellään. –Kuinka kauan menee, ennen kuin ymmärrät olla koskematta toisen omaan?
    -Voi anteeksi, Adagio, Aragas sanoi pilkallisesti ja vetäytyi sitten kauemmas sekä Prudencesta että Wolfysta. –Palataan myöhemmin asiaan, Prudence…
Sen sanottuaan Aragas häipyi, sillä hän ei mitä ilmeisemmin ollut valmis uusintaotteluun Wolfy Fontrelin kanssa.
    -Päätit sitten vaivautua paikalle?! Prudence sanoi kylmästi Wolfylle. –Ehdin jo kuvitella, että sinulla olisi parempaa tekemistä…
    -Olehan kiltisti, Prue, Wolfy sanoi ja heristi sormeaan tytölle. –Minä en tänään jaksaisi riidellä kanssasi. Miten olisi mieluummin vaikka huomenna tai ylihuomenna?
    -Itsepähän tämän aiheutit, Prudence kivahti. –On kertakaikkisen raivostuttavaa kun sinä pelehdit sen ällöttävän Bonegran eukon kanssa!
    -No mutta Prue! Wolfy sanoi teeskennellen jälleen yllättynyttä ja virnisti sitten. –Et kai sinä ole mustasukkainen?
    -En, Prudence tiuskaisi, mutta kun Wolfy astui lähemmästäs häntä ja kietoi vahvat kätensä Prudencen ympärille, ei tyttö ollutkaan enää niin varma asiastaan.
    -Etkö tosiaan? Wolfy mumisi ja hiveli hellästi Prudencen niskaa.
Prudencen epävarmuus ja kiukku Wolfya kohtaan vähenivät uhkaavasti ja Wolfyn kädet hänen ympärillään tuntuivat niin vahvoilta…
    -En…, Prudence sanoi epäröivällä äänellä.
    -Hmmm… Saisiko pari suukkoa sinut paremmalle tuulelle? Wolfy kysyi hiukan ilkikurisella äänellä.
    -Ehkä, Prudence sanoi virnistäen. –Mutta luulen ettei vain pari riitä, haluan useamman…
    -Oho… Esitätkö sinä minulle vaatimuksia? Wolfy kysyi teeskennellen vihaisen hämmästynyttä. –Sen jälkeen, miten itse käyttäydyit selostamossa… Tsot tsot, Prue…
    -Jos pääsisimme jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun? Prudence kysyi ja räpytteli silmiään viehättävästi.
    -Hyvä on. Minä annan sinulle muutaman suukon ja sitten sinä annat minulle muutaman suukon, Wolfy ehdotti hetken harkittuaan.
Nuori pari harrasti kompromissiratkaisun toteutusta hetken aikaa, mutta eivät olleet päässeet edes puoleen väliin saakka, kun Prudence tunsi kevyen koputuksen olkapäällään.
    -Tuletkos, ystäväiseni, juomaan kanssani muutaman paukun? Sunneva kysyi hiukan sammaltaen. –Katsos kun professori Peto sammui jo ja minulla ei ole juomaseuraa…
    -Sunneva, Prudence sanoi hyvin tiukalla äänellä. –Minulla on nyt muuta tekemistä. Etsi Drake ja juokaa itsenne tainnoksiin.
    -En taaskaan tiedä, missä se puppeli onkaan, Sunneva sanoi ja hikkasi. –Joten Prue kiltti…
    -Hyvä on, Prudence myöntyi silmiään muljautellen.
    -Prue! Ota tuo koirasi… tai mikä se nyt olikaan… mukaasi. Minä en ikinä muista sen nimeä… Tsehtseh, tule juomaan! Sunneva sanoi hilpeästi.
Wolfy vilkaisi murhaavasti Sunnevaan joka sai yhtäkkiä älynväläyksen ja huusi oikein kovaa.
    -SE OLI ADAGIO!! Eikös ollutkin? Sunneva sanoi ja hikkasi jälleen.
    -Jotain sinne päin, Prudence naurahti ja tarttui Sunnevaa kädestä. –No niin mennään sitten juomaan, Prudence naurahti ja sai heti eteensä pullon.
    -Ai hei Mick.
    -Terve vaan, kuulin että jossain joku halusi juotavaa, poika virnisti ja laittoi kätensä Prudencen ympärille omistavasti. -Katsos minä olen todella mukava tyyppi vaikka olenkin Kalman Kehtoon eksynyt.
Poika ei ehtinyt kuitenkaan sanoa enempää kun hän näki Wolfyn ilmeen ja irrotti naurahtaen otteensa Prudenesta siirtäen sen Sunnevaan.
    -Nämä miehet täällä ovat niin mustasukkaisisa kaikesta, ei voi harjaakaan lainata ettei joku tule mustasukkaiseksi, poika naurahti ja tarjosi pulloa ensin Sunnevalle sitten Prudencelle joka siemaisi ainetta ja irvisti.
    -Hyi, sehän on raakaa vodkaa.
    -Aivan oikein neitiseni, ihan Venäjältä asti tuotua, Mick naurahti ja ryyppäsi itsekin hieman. –Ettekös te ole kasvaneet ihan jästien ksekellä? Mick kysäisi ja huomasi että Wolfy oli kadonnut johonkin, joten hän laittoi kätensä jällen Prudencen ympärille ja piteli toista kättä Sunnevan ympärillä vetäen Sunnevaa aina itseään lähemmäs naukatessaan pullostaan.
    -Kyllä me olemme kasvaneet ihan jästimaassa… Venäjän rajanaapurissa itseasiassa, Prudence sanoi ja alkoi kikattaa.
    -Ihanko totta? Mikäs onkaan Venäjän rajanaapuri, eikös se ole Viro? Mick arvaili.
    -Ei kun "hik" me olemme "hik" Suomesta "hik", Suneva mutisi ja tarttui taas pojan pulloon.
    -Ai jaa… Suomi tuhansien järvein maa, Mick lallatteli ja kolmikko istuutui sohvalle.
    -Mitenkäs te olette tänne Kalman Kehtoon eksyneet? Mick kysyi tytöiltä.
    -Tämä on meidän rangaistuksemme jonka professori Peto keksi, Sunneva naurahti.
    -No eipä ole kovin hirvittävä rangaistus, Mick naurahti ja nuuhkaisi Prudencen hiuksia.
    -En ole ihan samaa mieltä, Prudence naurahti ja nojasi rentoutuneesti Mickiin.
    -Sunneva! Kuuli huuto jostain ja Sunneva nosti kasvojaan Mickin kainalosta.
    -Ai katsos sehän on oma Drakeni! Sunneva naurahti ja tunsi rajun nykäisyn käsivarressaan.
    -Mitä hittoa sinä oikein teet?
    -No pidän hauskaa uuden ystäväni kanssa.
    -Tuonko, sehän on kuraverinen! Drake huusi.
    -Ai kas kun en huomannutkaan, Sunneva sanoi ärtyneenä ja Drake raahasi tytön kauemmas Mickistä.
    -Etkö tajua että tuo on koko paikan pahin flirtttailija, jokainen tyttö täällä on ihan ihastunut Mickiin, Drake sanoi loukkaantuneena ja osoitti sormellaan tummaa poikaa, joka auttoi Prudencea juomaan viimeisiä tippoja pullosta.
    -No jaa, onhan Mick ihan söötti jos pitää tuollasista, Sunneva kikatti ja kääntyi Drakea kohti. –Mutta minä tykkään sinusta.
    -Ihan miten vaan… Pitäisiköhän sinun mennä nukkumaan? Professori Petokin lähti jo muutama minuutti sitten nukkumaan, Drake sanoi ja hymähti.
    -Todella mielenkiintoista, Sunneva hyrisi.
    -No on sinäänsä että hän meni Miracle Magianan huoneisiin, Drake naurahti ja kannatteli sammumispisteessä olevaa Sunnevaa.

Aamu koitti Tulisoihdussa ja kaikki olivat hyvin hereillä jo ennen kuin kukko (tässä tapauksessa se oli Hans Huuhkaja joka vietii mielellään yönsä animagia hahmossaan) ehti kunnolla laulaa.
    -Herätys vätys! Prudence huudahti ja hyppäsi Sunnevan sänkyyn.
    -Äh älä viitsi, joku kerta taion sinut sammkoksi kun hypit tuolla tavalla etkä anna säädyllisten ihmisten nukkua kunnolla, Sunneva mutisi ja aikoi jatkaa uniaan.
    -Hei haloo pahvi, eikö muistu mieleen mikä päivä tänään saaattaisi olla? Prudence huudahti ja hyppi Sunnevan sängyllä.
    -Ai niin! Sunneva huudahti ja hyppäsi sängystä. –Nyt vaatteet päälle ja huispaukseen.
    -No ei nyt ihan niin nopeasti tarvitse lähteä. Kyllä me kerkeämme vielä käydä syömässä ja pukeutua ihan kunnolla, Prudence sanoi ja laittoi hiuksensa ponihännälle.
Hänellä ei ollut ollut halua laittautua mitenkään erikoisemmin Valentinon tanssiaisten jälkeen, ponihäntä ja koulupuku saivat riittää. Sunneva oli jo ovella lähdössä kun Prudene harjasi vielä hampaitaan.
    -Äkkiä nyt tai myöhästytään!! Suneva huusi ja häipyi ulos ovesta jättänen Ebonyn ja Auren heräilemään ja Prudencen harjaamaan hampaitaan.
Prudence ryntäsi pian ysävänsä jälkeen ja juoksi ruokasaliin ja melkein hyppäsi Sunnevan viereen joka ryysti kahvia ennätysvauhtia ja tunki paahtoleipää toisella kädellä suuhnsa.
    -Hei, varo ettet tukehdu! Kuului ivallinen huuto ovelta ja Wolfy käveli Draken kanssa tyttöjen vireeen karmaisevat lautaset kukkurallaan kaikkea mitä pöydästä vain oli löytynyt.
    -Kuinka te jakasatte syödä tuollaisen määrän? Prudene kysyi ja ahmi murojaan.
    -No me olemme isoja miehiä ja isot miehet tarvitsevat paljon ruokaa, Wolfy sanoi ja antoi suukon Prudencen otsalle.
    -Todella ällöttävää, hankkikaa HUONE! Sunneva ja Drake huusivat yhteen ääneen. –Te aina huudatte meille nyt on vain oikeutettua että me saamme ällötellä teitä.
    -Nyt minä menen sinne selostamoon laittamaan kaiken kuntoon. Tule sinä sitten heti kun viitsit irtautua tuosta otuksesta, Sunneva sanoi ja Wolfy irvisti tälle.
    -Nähdään sitten myöhemmin minun pieni kulta mussukka rassukka lössykkä mussu mussu, Sunneva snaoi ja pörrötti vihaisena tuijottavan Draken hiuksia.
Wolfy hörähti huvittuneesti.

Sunneva oli saanut jo kaiken valmiiksi selostamossa yhdessä professori won Gaamean kanssa kun Prudence riensi vihdoinkin sinne.
    -Maltoithan sinä, Sunneva sanoi ystävälleen, joka punastui. -Ajattelin jo että hyppäät Wolfyn luudalle ja…
    -Sunneva!! Prudence huudahti korvat punaisina.
    -No niin, tytöt, professori won Gaamea sanoi. –Pelaajat saapuvat juuri kentälle, joten oletteko valmiina?
    -Kyllä olemme, professori, Prudence sanoi mulkaisi yhä kikattelevaan Sunnevaan. –Kuka onkaan tämän ottelun tuomari?
    -Professori Peto, won Gaamea sanoi hiukan kireällä äänellä.
    -Professori Peto? Prudence sanoi hämmästyneenä. –Onko hän edes virallinen…
    -On kyllä, Prudence, won Gaamea sanoi. –Hän on virallinen tuomari ja arpa onnisti häntä. Mutta nyt tytöt! Asettukaahan pakoillenne, minä jään valvomaan teitä tänne, enkä siedä mitään hömpötyksiä! Tuliko selväksi?
    -Tuli, tytöt sanoivat viattomasti yhteen ääneen.
Pelaajat liitivät suurelle kentälle yleisön hurratessa. Kalman Kehdon mustat liput liehuivat tuulessa, ja kaksi ristikkäin olevaa luuta (heidän tunnuksensa) antoi kannustajille merirosvomaisen vaikutelman. Tottakai Toveruuden Tornillakin oli sankka kannattaja joukko ja hiukan yli puolet yleisöstä heilutti villisti violetin värisiä lippuja, joissa oli kuvattuna ristikkäin kaksi tulisoihtua.
    -Ja saapuvat urheat…, Prudence aloitti selostuksensa yleisön kuunnellessa.
    -…ja komeat, Sunneva pisti väliin Prudencen mulkaistessa häntä.
    -…pelaajat kentälle. Vastakkain ottelevat mahtava Toveruuden Torni ja vähemmän mahtava Kalman Kehto ja panoksena on tämän vuoden mestaruus! Prudence pauhasi.
    -Ja tuomarina meillä on tänään hehkeä professori Mortal Peto!! Sunneva kiljui ja hän näki professorin puivan nyrkkiään selostamon suuntaan.
    -Ja peli alkoi, Prudence jatkoi. –Toveruuden Tornin joukkueen kapteeni Simon Livery paiskaa ryhmyn kohti Kalman Kehdon Aragas Cornwallia… HYVÄ SIMON!!!
    -Antakaapa yleisö Liverylle raikuvat aploodit!!! Sunneva yllytti. -Anteeksi, professori won Gaamea, voisitteko taputtaa hiljempaa? Kiitos.
    -Toveruuden Tornin joukkueen pitäjä Aramor Cornwall torjuu Bonegran surkean maalintekoyrityksen ja Cornwallin ällöttävä ja irstas ja sikamainen ja… hyvä on professori won Gaamea… veli irvistää kovin rumasti…
    -Nyt hyökkää ADAGIO! Kyllä aivan oikein, kaikki kuulitte oikein! Kalman Kehdon Adagio Fontrel alias Wolfy, oh anteeksi professori won Gaamea pääsen aisaan ihan juuri, ah ei asia meni jo, sori vaan kaverit! Sunneva huusi Wolfyn yritettyä saada sieppi, joka jo nyt ilmaantui paikalle.
    -Nyt sieppi on kateissa, kiitos ihastuttavan selostajakumppanini, Prudence mulkasi Sunnevaan joka nauraa hekotti itsekseen.
    -Voi että, katsokaa nyt miten söpöä! Drake Malfoy löi ryhmyn hurmaavan seksikk… Ups, anteeksi professri won Gaamea…, Sunneva sanoi ja keskittyi taas katsomaan peliä. Draken mulkoillessa vihaisesti.
    -Kalman Kehdon Malfoy siis löi ryhmyn päin Toveruuden Tornin Rosita Somberoa kohti joka ilmeisesti huomasi siepin mutta ei enää löydä sitä. Nyt Wolfy Fontrel…Ahhhh…, Prudence huokaili.
    -Siis Fontrelin kuvatus näkee siepin, näkee, näkee, näkee… Ei näe enää! Se on poissa! Sunneva jatkoi.
    -VOI EI, MAALI KALMAN KEHDOLLE! Prudene huusi ja osoitteli Kalman Kehdon jahtaaja Amadeusta. –Voi Beethoven minkä teit?
    -Ai Beethoven, eikös se tehnyt ihan hvyiä kappaleita? Sunneva räkätti ja won Gaamea mulkaisi vihaisesti.
    -Nyt Toveruuden Torni zemppiä! Prudence huusi.
    -Ei tapahdu mitään… Tehkää nyt jotain hyvät pelaajat, Sunneva huusi ja ryhmy lennähti päin selostamoa.
    -SE OLI LAITON! Prudence huusi. -Ja professori Peto ei tee mitään! Paitsi pui nyrkkiään minulle.
    -Nyt Toveruuden tornin Myer Nicholson, Lenny-Charles Journey sekä Autumn Erie, omat jahtaajamme, ovat saaneet kaadon hyppysiinsä ja kuljettavat sitä toisilleen, mutta voi EI! Samperin… Ups anteeksi ei tule toistumaan! INHOTTAVA Aragas Cornwall sai torjuttua tuon hienon yrityksen ja…MITÄ MITÄ…
    -…Kalmankehdolle toinen maali? Ei voi olla totta! Sunneva karjui. –Kuka se oikein oli?
    -Se taisi olla kyllä Amadeus Beethoven…, Prudence sanoi ja peitti kasvonsa käsiinsä.
    -No emme lannistu… Kalmankehto on vain kaksikymmenta pistettä edellä… Nyt meidän oma kaunis etsijämme NAPPAA SE SIEPPI! Sunneva huusi.
    -Voi ei kolmas maali! Prudence ilmoitti. -Ja Kalman Kehdolle tietenkin… Prudence sanoi masentuneena.
    -Wolfy Fontrel etsii jälleen sieppiä… MITÄ NYT hän tömähtää suoraan kohti meidän etsijäämme. VOI EI! Rosita heilahtaa pahasti mutta pysyy luudallaan. TUO OLI ALHAISTA FONTREL! Senkin tomppeli, tästä puhutaan vielä… Spagettini ei ole vielä kylmää ja arvaa kuka siihen hirtetään! Sunneva huusi. –Ja professori Peto pitää nyrkit ihan siellä kaavussaan! Kyllä me tämän homman osaamme.
    -JA KELTAINEN LAPPU SELOSTAMOON! JA 100 PISTETTÄ POIS TOVERUUDEN TORNILTA! Kuului huuto kentältä ja professori Peto mulkaisi pahasti Sunnevaa.
    -Okei okei anteeksi vaan kamalasti, ei toistu enää, kiltti professori Peto… Meidän seksipetomme…, Sunneva lauleskeli.
    -SE TIETÄÄ NEITI SUDENVARJOLLE JÄLKI-ISTUNTOA! Kuului jälleen kentältä ja professsori Peto pui jälleen nyrkkiä.
    -NYT Rosita, ota se sieppi että saadaan menetetyt tupamestaruus pisteet takaisin ja voitetaan koko roska! Prudence kiljui.
    -Mutta katsokaa taas tuota niin söpöä yritystä lyödä ryhmyä päin Rositaa. Kyllä se Drake on sitten NIIN söpö! Sunneva huusi ja jälleen uuis ryhmy osui selostamoon.
    -Ei se nyt niin söpö ole, Prudence mutisi. –Mutta tuolta lehahtaa Kalman Kehdon urhea lihaskimppu Wolfy Fontrel ja pyörii omituisesti ympyrää… Wolfy, MITÄ sinä teet?
    -Kalman Kehdon jahtaajakolmikko kuljettaa kaatoa kohti maalia ja… EIH!! Tämä ei ole totta… Clark Conwart teki maalin, Sunneva kiljui epätoivoisena. –Tuo oli kyllä vain hyvää tuuria!!
    -Mutta nyt on Toveruuden Tornin jahtaaja Lenny-Charles Journey saanut kaadon itselleen ja vie sitä huimaa vauhtia kohti maalia… MALFOY!! Sinä kuolet! Hyvä on, professori won Gaamea, en uhkaile enää… Näittekö? Drake Malfoy löi ryhmyn suoraan kohti Lenny-Charlesia ja Toveruuden Torni menetti kaadon. SINUN TAKIASI, DRAKE!! JA PYYHI TUO RUMA VIRNISTYS RUMALTA NAAMALTASI!! Prudence selosti antaumuksellisesti.
    -Drake oli nyt hyvin tuhma poika, Sunneva myönsi kiivasti selostaen. –Ja me keskustelemme tästä vielä… Hei! Nyt tapahtuu! Toveruuden Tornin söpö Kasimir Kadesh lyö ryhmyn suoraan… Drake Malfoyta päin!! SIITÄS SAIT, DRAKE!!
    -Valitettavasti herra Malfoy selviää Kasimirin erittäin taitavasta ryhmyn iskusta, Prudence jatkoi kuivakkaasti. –EI EI EI!! Autumn Erie, katso mihin lennät!! EIIIIHHH!!! Myra Bonegra! Olisit voinut edes vähän varoa! Ja kyllä, näen ruman kielesi tänne saakka! …kyllä, proffesori won Gaamea, lupaan rauhoittua…
    -Voi ei, Prue!! Kentällä on matami Hentovalkoinen, meidän ihana, joskaan ei niin hento, hoitajamme! Ja hän vie loukkaantuneen Autumnin pois kentältä! PARANE PIAN AUTUMN!! Sunneva huusi.
    -Mitäh?! Tuomarimme professori Peto ei aio diskata Myra Bonegraa!! Prudence älähti epäuskoisena. –Teidän on annettava hyvä selitys asialle, professori Peto!
    -TOINEN KELTAINEN KORTTI SELOSTAMOLLE!! Professori Peto karjui kentältä ja pui jälleen kiukkuisena nyrkkiään.
    -Ei meitä voi diskata! Prudence kiljui raivostuneena vastaan.
    -ONNEKSI OLKOON NEITI MCCALLUM! VOITITTE JUURI KAKSI TUNTIA JÄLKI-ISTUNTOA!!
    -Prue! Rauhotu! Näetkö, tuolla se pupusi pinkoo omalla Tulisalamallaan. Hyvä yleisö, selkokielellä tämä tarkoittaa että Wolfy Fontrel kiitää huimaa vauhtiaa kohti selostamoa… ja näyttää keskisormea!! Kyllä, professori won Gaamea, olen samaa mieltä, se oli hyvin rumasti tehty! Sunneva kiljui.
    -Niinkö, professori won Gaamea? Kyllä, ilmoitan! Hei, professori Peto!! Proffesori won Gaamea sanoi, että hän ottaa pois Kalman Kehdolta 10 pistettä Wolfy Fontrelin TÖRKEÄSTÄ käytöksestä! Mitäs siihen sanot, professori Peto? Prudence elämöi voitonriemuisesti. –Verisuonenne katkeavat päästänne tuota tahtia, professori Peto!!
    -VOI EI jälleen kerran tuli maali… Professori Won Gaamea tässä on teille ihan puhdas nenäliina, Sunneva sanoi won Gaamealle joka nyyhki kova äänisesti selostamossa.
    -Nyt on tilaisuus… Sieppi suvaitsee taas ilmaantua… Se on aivan lähellä selostamoa ja ups… Minun ei olisi pitänyt kertoa sitä, Prudence naurahti nolona.
    -Nyt molempien joukkueiden etsijät lentävät tänne päin… JARRUTTAKAA HYVÄT IHMISET! Sunneva karjui Wolfyn ja Rositan rymistäessä vieri vierten hakemaan sieppiä.
    -Nyt Rosita lähti jahtaamaan sieppiä, hän on pieni ja vikkelä toisin kuin Wolfiemme joka on iso ja ei niin vikkelä ja… Aijai ei kai taas tullut keskisormea siellä…?! Prudence huusi innoissaan.
    -HYVÄ ROSITA OTA SE SIEPPI! Sunneva huusi kurkku suorana.
    -HEI HEI ME TEHTIIN MAALI! Prudence huusi ja alkoi hyppiä.
    -Siinä sinulle professori Peto kyllä Toveruuden Torni nousee taas! Sunneva huusi naama punaisena.
    -Hei hetkonen, mihin meidän etsijämme ovat hävinneet? Siis se siro ja kaunis Rosita ja iso, karvainen, romuluinen…
    -Hetkinen, mistä sinä tiedät että Wolfy on karvainen!? Prudence huudahti.
    -Öh Prue, se oli ihan vain arvaus…
    -Ai okei… Ups…
    -No joka tapauksessa sieppi on ilmaantunut jälleen esiin ja Wolfy kiitää kuin lentävä lehmä sen perässä.
    -Mistä sinä tuon keksit…? Taidat olla väsynyt, Prue nauroi.
    -No,tuota ehkäpä…, Sunneva naurahti.
    -Mitä mitä… Missä Rosita on? Wolfy liihottelee siepin perässä kuin perhonen ja Rositaa ei näy missään?
    -EI EI!!! Prudence alkoi huutaa ja nousi seisomaan.
    -Wolfy Fontrel on siepin perässä ja Rosita tulee perästä mutta ei tule mitenkään saavuttmaan tuota lentävää iilim… Anteksi professori Won Gaaema… Niin siis tuota lentävää öh… poikaa…
    -WOLFY, JOS KOSKETKAAN SIIHEN SIEPPIIN NIIN EN IKINÄ ENÄÄ PUHU SINULLE! Prudence huusi. –Ihan turhaa, minä näen kyllä virneesi senkin…!
    -EI EI EI EI! Nyt se Kalman Kehdon koira sai sen siepin ja pitelee sitä kädessään kuin… No antaa sen olla, Sunneva huusi ja koko katsomo nousi seisomaan, suurin osa buuasi mutta Kalman Kehtolaisista lähti melkein yhtä iso ääni hiedän hurratessa.
    -JA MYRA PITÄÄ NÄPPINSÄ EROSSA WOLFYSTA! Prudence huusi vielä viimeisiksi sanoikseen ja ottelijat lentelivät onnessaan Wolfya päin ja törmäsivät tähän niin että kaikki tippuivat alas maahan.
    -Todella mukavat oltavat tuolla etsijällä, Sunneva mumisi ja Won Gaaema niisti ison nenänsä Sunnevan antamaan liinaan ja kuivasi silmänsä.
    -No tytöt, ehkä sitten ensi vuonna, won Gaamea sanoi ja lähti alas katsomosta.

    -Voi ei! Prudence sanoi ja hautasi kavonsa taas käsiinsä.
    -No… Meillä ainakin tulee olemaan erittäin mukavat hetket kun Wolfy ja Drake tulevat tänne, Sunneva virnisti.
    -Voi ei! Mutta eivät he voi tehdä mitään meille jos eivät löydä meitä, Prudene virnisti ja lähti kävelemään kohti selostamon ovea lähteäkseen äkkiä livohkaan.
    -Erittäin hyvä idea, Sunneva naurahti.
    -Liian myöhäistä, Prudence voihkaisi ja katsoi ulos.
Tytöillä ei ollut aikaa rynnätä ulos selostamosta, joten he syöksyivät äänekkäällä ryminällä piiloihin. Sunneva ryntäsi tyhjään kaappiin, jossa säilytettiin nyt pöydällä olevia äänentoistolaitteita ja Prudence livahti liinalla peitetyn pöydän alle. Selostamon ovi aukeni raikuvasti pamahtaen.
    -Ja nyt kyllä…, Wolfy aloitti mylvintänsä, mutta vaikeni nähdessään tyhjän selostamon.
    -Mihin ne helkutin noidat livahtivat? Drake ärähti.
    -Ne eivät voi olla kaukana, Wolfy sanoi uhkaavalla äänellä. -Minulla olisi muutama sana sanottavana arvon selostajattarille…
    -Mutta Wolfy, me kuitenkin VOITIMME!! Drake hihkui yrittäen peittää ärtymystään.
    -Mutta minulla on silti muutama sana sanottavana…, Wolfy penäsi kiukkuisena.
    -Äh Wolfy! Sen ehtii myöhemminkin! Nyt on tarkoitus juhlia ja olen kuullut että Mick toi jästienmaailmasta muutamia pulloja jotain alkoholi –nimistä ainetta…
Draken ääni vaimeni kun he poistuivat Wolfyn kanssa selostamosta ja paiskauttivat oven kiinni mennessään. Tytöt kömpivät esiin piiloistaan hillittömästi kikattaen.
    -Selvittiinhän me…, Prudence sanoi yhä nauraen.
    -Meidän lienee silti syytä pysyä erossa heistä vähän aikaa, Sunneva sanoi hiukan haikeana.
    -Kyllä sinä sen kestät, Prudence lohdutti. –Ainakin tämän illan pysymme todella kaukana heistä…
    -Ihan taatusti, Sunneva myönteli hartaasti. –Jos se Mick on tosiaan tuonut heille alkoholia…
Tytot eivät edes uskaltaneet ajatella mitä tapahtuisi jos se kohtaisivat Kalman Kehdon huispausjoukkueen hillittömässä humalassa.
    -Lisäksi välttelemme myös professori Petoa, Prudence muistutti. -Näitkö hänen ilmeensä?
    -Näin, Sunneva sanoi nauraen. –Toivottavasti professori Peto ei kärsi mistään sydänsairauksista…
    -Minä en tänään todellakaan halua suorittaa voittamiani jälki-istuntoja, Prudence marmatti.
Tytöt lähtivät selostamosta kohti omaa torniaan, varmistettuaan ensin ettei Wolfy Fontrelia ja Drake Malfoyta näkynyt missään.

Myra, Sonya ja Drake astelivat sisään. Myra istuutui ensin ja vilkaisi hermostuneesti rehtoriin. Sonya istuutui Myran viereen ja Drakelle tuotiin vielä yksi tuoli johon istua.
    -No niin tiedätte varmasti mistä on kyse. En pyydä muuta kuin että kerrotte oman versionne tapahtumista tanssiaisiltana. Lienee tarpeetonta sanoa, että kerrotte vain totuuden, rehtori Friznog sanoi. -No niin jos sitten vaikka Myra aloittaisi.
    -No minä kyllä huomasin heti että Prudence katseli ihan sillä silmällä Aragasta ja roikkui tässä ihan koko illan kuin iilimato. Ei päästänyt poikaa ollenkaan rauhaan, muuten illan tapahtumista en oikein osaa sanoakaan totuuden nimessä muuta kuin sen, että tulin ulos juuri kun Wolfy hakkasi Aragasta, syytä en sitten sen tarkemmin tiedä mutta Prudence kyllä seisoi ja katseli kovin innostuneen näköisenä poikien tappelua. Varmaankin oli kovin ylpeä itsestään, Myra sanoi ja vilkaisi Prudencea vihaisesti. -En siis sano etteikö kaikki olisi voinut tapahtua juuri niin kuin Prudence väittää mutta en oikein usko sitä.
    -Selvä sitten, no Sonya entäs sinä? Rehtori huokaisi.
    -No tuota… Minä tulin paikalle kun Wolfy ja Aragas tappleivat, myöhemminhän Drakekin liittyi seuraan, mutta kuitenkin. Minusta Prudence kyllä vaikutti järkyttyneeltä, mutta sehän olisi saattanut olla ihan vain näyttelemistäkin, Sonya sanoi ja katsahti varovasti Myraa, joka mulkoili pahasti Prudenea. –Niin sittenhän Aragas pakeni ja tönäisi Prudencen lumihankeen.
    -Ihanko totta? Rehtori kysyi.
    -Kyllä, ihan totta, Sonya sanoi ja Myrankin oli pakko myöntää.
    -Vai niin… Mortal Peto murahti ja vilkaisi Prudenceen, joka istui paikallaan ja oli täysin hiljaa.
    -Selvä, no entäs Drake? Onko sinulla jotain lisättävää vai kävikö asia sinun mielestäsi juuri näin?
    -No Prudence oli kyllä aika järkyttyneen näköinen, eihän hän edes päässyt lumihangesta ylös vaan Wolfyn piti kantaa hänet huoneeseens… Öh siis lähimpään torniin, Drake selitteli. –Sitä paitsi, Aragas löi Prudencea.
    -Löi? Miten niin löi? Professori Peto mylvi.
    -No ilmeisesti Prudence ei halunnut mennä hänen kanssaan nurkkapöytiin istumaan, niiihin pimeisiin, tiedättehän, Drake snaoi.
    -Minä olen niin monta kertaa sanonut että ne kaikki pöydät pitäisi valaista, won Gaamea sanoi vihaisesti Friznogille.
    -Minä en koskenutkaan tuohon… Tuohon… pilkukkaaseen pahakouraan, Aragas huusi.
    -No niin eiköhän nyt kaikki rauhoituta, rehtori sanoi jälleen kerran. –Prudence… tiedän että tämä ei ole mitään mukavaa mutta löikö Aragas sinua todella?
    -Löi…
    -Miksi et ilmoittanut siitä kenellekään vaan lähdit heti Aragaksen kanssa suosiolla ulos? Professori Peto kysyi ivallisesti.
    -Minä en lähtenyt suosiolla, Prudence sanoi.
    -Ai et vai? Ei kukaan kuullut sinun kirkuvan tai pyytävän apua kun Aragas vei sinut ulos.
    -Olisitko itse nolannut itsesi siinä tilanteessa ja alkanut kiljua ja huutaa apua jos joku koulun parhaimman näköisitä pojista olisi raahannut sinut ulos kaikkien silmien edessä?! Prudence huusi ja nousi seisomaan. –Sinä varmaankin olisit tosin nauttinut siitäkin! Sinä olet kylmä ja sydämetön ihminen ja minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä sinä minusta ajattelet!! Prudence huusi kyyneleet silmissään professori Pedolle.
Tuskin Prudence oli saanut loppuun ”painavaa asiaansa” professori Pedolle kun Wolfy ryntäsi takaisin sisään pelästyneen ja vihaisen näköisenä.
    -Mitä täällä tapahtuu? Hän kysyi ja vilkaisi huolestuneena itkuiseen Prudenceen.
    -NYT RIITTÄÄ!! Rehtori Friznog jyrähti tehostaen äänensä voimakkuutta loitsulla. –Vaietkaa kaikki!
Joka ikinen sulki suunsa ja ainoa ääni mikä rehtorin huoneessa kuului, oli Prudencen hiljaiset nyyhkäisyt ja itkun nieleskelyn ääni.
    -Minusta tuntuu, että tämä asia on nyt ratkaistu, rehtori sanoi tyynellä äänellä. –Vai mitä mieltä olette, Wilpuri ja Mortal?
Wilpuri nyökkäili tomerasti ja hetken kuluttua myös Mortal Peto nyökäytti päätään. Hän katsoi kiinteästi ja hiukan kylmän oloisesti Prudencea, mutta tyttö ei vilkaissutkaan häneen päin.
    -Aragas Cornwall, rehtorin ääni jylisi taas varsin mahtipontisena.
    -Olemme todenneet että olet syyllinen törkeiden erivapauksien ottamisesta Prudence McCallumin henkilöön nähden. Rangaistukseksi määrään taikasauvasi takavarikoiduksi kuukauden ajaksi, lisäksi joka ilta kuukauden ajan suoritat jälki-istuntoa kolme tuntia, myös viikonloppuisin. Lopuksi vielä Kalman Kehdolta pois 200 pistettä! Hyväksytkö nämä ehdot vai haluatko tulla mieluummin erotetuksi akatemiasta?
Aragas mulkaisi rehtoria kiukkuisesti ja murahti vain epämääräisesti. Poika käänsi katseensa Prudenceen ja
hänen silmissään välkähti vaarallisesti. Tämä ei jäänyt myöskään Wolfylta huomaamatta ja hän astui askeleen lähemmäs Prudencea.
    -Tulkitsen vastauksenne myönteiseksi, rehtori sanoi. –Luovuta taikasauvasi minulle nyt heti.
Aragas kaivoi taikasauvansa esiin ja ojensi sen hyvin vastentahtoisesti Priz Friznogille.
    -Kiitos, rehtori sanoi saatuaan sauvan. –Mortal, annan sinulle tehtäväksi vielä tarkkailla Aragaksen käytöstä hyvin tarkkaan. Tämä ei saa missään tapauksessa toistua. Asia loppuunkäsitelty!

Sunneva ja Drake odottelivat ulkopuolella Prudencea joka tuli ulos rehtorin huoneesta kalpeana Wolfyn kättä puristaen. Aragas käveli Prudencen ohi eikä vilkaissutkaan tyttöön. Professorit ja rehtori jäivät vielä keskustelemaan tapahtuneesta ja siitä miten tuollaiset tilanteet voisi välttää kaikkein parhaiten.
    -No mitä kävi? Sunneva kysyi Prudencelta.
    -Ihan hyvin kävi, Aragas sai aika ankarat rangaistukset, hän menetti taikasauvansakin, Prudene henkäisi.
    -Minusta hänet olisi pitänyt erottaa, Wolfy sanoi ja katseli murhaavasti Aragasta joka käveli rappusia kohti.
    -Kiitos, Drake, Prudence kuiskasi pojalle.
    -Ai mistä hyvästä? Drake ihmetteli.
    -Minusta tuntuu että sinun sanasi saivat kaikki vakuuttuneiksi, siis se kun näit että Aragas löi minua siellä tanssiaisissa, Prudence sanoi punastuen ja irrotti otteensa Wolfyn kädestä. -Minä taidan mennä hetkeksi lepäämään, tyttö sanoi ja lähti kävlemään kohti rappusia joita pitkin Aragas oli hetki sitten mennyt.
    -Minä tulen mukaan! Wolfy huudahti mutta Sunneva tarttui poikaa hihasta.
    -Anna hänen olla hetki rauhassa, tuo käsittely ei varmankaan ollut mikään mieltä ylentävä kokemus, Sunneva sanoi ja katsoi vihaisesti Drakeen.
    -Tuota, minä taidan mennä, Wolfy sanoi vilkaistuaan Sunnevaan joka tuijotti Drkaea. -Juu todella minä menen nyt, Wolfy vielä sanoi ja kun ei saanut vastautsa hän lähti samoja rappusia kohti joista Aragas ja Prudence olivat hetkeä aikaisemmin menneet.
    -Mitäs se juttu oli lyömisestä? Näitkö sinä että Aragas löi Prudencea etkä tehnyt mitään? Sunneva kysyi.
    -En halunnut puuttua toisten asioihin, sitä paitsi ajattelin että Prudence on vahva tyttö kyllä hän pärjäisi, Drake sanoi ja kohautti olkiaan.
    -Eli jos Aramor olisi lyönyt minua niin et olisi reagoinut mitenkään vaan olisit antanut hänen viedä minut ulos ja maata väkisin, Sunneva sanoi hieman kovemalla äänellä.
    -No en tietenkään olisi! Drake huudahti ihmeissään.
    -Miksi sitten annoit sen tapahtua Prudencelle? Sunneva huusi pojalle.
    -Mistä minä tiesin että jotakin sellaista tulisi tapahtumaan? Drake sanoi kyllästyneellä äänellä.
    -Niin. Sinä ajattelit että kyllä Prudence pärjää itseään melkein kaksi kertaa pidemmälle ja kymmenen kertaa vahvemmalle miehelle jolla vielä kaiken lisäksi on aikamoinen maine!! Sunneva kimitti.
    -Mistä minä tiesin vaikka Prudence olisi nauttinut siitä? Drake huusi.
    -Kuinka sinä kehtaat!?? Sunneva huusi raivostuneena.
Drake tiesi menneensä liian pitkälle.
    -No en nyt tarkoittanut ihan sitä, mutta kaikki jutut mitä kuulee jästitytöistä niin enhän minä voi tietää millainen Prudence on, Drake puolusteli.
    -Prudence ei ole jästi!
    -Ei niin mutta hän on elänyt jästimaailmassa koko elämänsä.
    -Prudence on sinun serkkusi! Sunneva vielä huusi.
    -Serkku jota en edes tunne. Ja mitä sillä on tekemistä asian kanssa? Drake kysyi.
    -Olet ihan uskomaton! Sunneva sanoi edelleen kiihtyneenä.
    -Tiedän! Drake virnisti.
Sunneva katsoi poikaan vihaisesti.
    -Hyvä on hyvä on, seuraavan kerran kun näen että Prudence on pulassa tai kuka tahansa joka ei ole minua kaksi kertaa isompi ja kymmenen kertaa vahvempi niin menen apuun valkoisella ratsullani ja pelastan kaikki! Drake sanoi ja huitoi käsillään.
    -Hmph, Sunneva sanoi ja lähti kävelemään Toveruuden Tornia kohti selvitelläkseen asiat vielä Prudencen kanssa.
    -Oletko sinä nyt kauhean vihainen? Drake kysyi.
    -Ehkä muutaman tunnin, eiköhän se siitä sitten, Sunneva sanoi.
    -Selvä, tavataan muutaman tunnin kuluttua Drake huudahti ja lähti päinvastaiseen suuntaan.

Sunneva saapui hengästyneenä ja puhisten yhdessä tyttöjen makuuhuoneeseen. Hän näki Prudencen istuvan omalla, petaamattomalla, vuoteellaan ja tuijottavan ikkunasta ulos.
    -Hei Prue! Sunneva henkäisi.
    -Vaikutat hiukan hengästyneeltä, Prudence sanoi ja kääntyi kohti Sunnevaa joka oli heittäytynyt sängylleen.
    -Ehkä, Sunneva myönsi. –Olen hiukan kiihdyksissä, mutta sainpahan tahtoni lävitse…
Prudence kohotti kysyvästi kulmiaan.
    -Seuraavan kerran kun joku mätkäisee sinua, niin Drake tulee sinua pelastamaan valkealla ratsullaan, Sunneva sanoi käkättäen.
    -Häh? Tuo meni kyllä nyt minulta hiukan ohitse, Prudence sanoi. -Mutta ehkä en edes halua tietää kaikkea…
    -Parempi ehkä onkin, Sunneva myönsi ja alkoi sitten kaivella laukkuaan. –Tässä muuten tulivat kirjeet Tylypahkan porukalta.
Tytöt avasivat kirjeet innoissaan ja lukivat ne yhdessä. Hagrid toivotti heille hyvää Valentinon päivää ja lähetti paljon terveisiä myös Albus Dumledorelta. Hermionelta tuli kokonaiset kaksi pergamenttiarkkia käsittävä kirje, jossa hän marmatti Ronin ja Harryn törppöilystä, pohti kouluasioita, mainosti hyviä kirjoja ja toivotti tietenkin myös hyvää Valentinon päivää. Mutta Harryn ja Ronin kirje oli tyttöjen mielestä kaikkein paras.

Terve Prudence ja Sunneva.

Ja tietysti hyvää Valentinon päivää. Toivottavasti kirje tuli ajoissa perille, sillä Prudencen pöllö vaikutti hiukan hassulta.
Meillä oli tietysti ihan asiaakin. Uskokaa tai älkää mutta Malfoyn perhe on ihan sekaisin. Draco Malfoy on viime aikoina käyttäytynyt tosi oudosti. Ensiksikään se ei enää liikuu Crabben ja Goylen kanssa, vaan enemmänkin yksikseen tai tyttöjen kanssa. Ja se on jo OUTOA! Ja toisekseen sen vanhemmat käy täällä tosi usein. Ja sekin on OUTOA!
Onko siellä tapahtunut mitään OUTOA? Malfoyn serkkuhan on siellä. Onko se omituinen?
Eipä muuta.

Harry & Ron

Prudence ja Sunneva räjähtivät raikuvaan nauruun luettuaan kirjeen loppuun. Tytöt itseasiassa joutuivat pyyhkimään jopa naurun kyyneleitä silmistään.
    -Kylläpäs tämä on OUTOA, Prudence tyrskähti ja piteli yhä vatsalihaksiaan.
    -Kyllä, Sunneva myönteli. –Mitäs sanot, kuomaseni, onko täällä tapahtunut mitään OUTOA? Onko Drake OUTO?
    -Ainahan se on ollut outo, Prudence sanoi virnistäen. –Mutta muuten tämä onkin niin normaali paikka, että normaalimpaa saa hakea…
    -Täällä on tapahtunut outoja asioita…, Sunneva sanoi vakavoituen ja katsoi sitten pitkään Prudenceen. –Tuota… Hmmm… En mitenkään halua painostaa sinua, mutta tapahtuiko eilen mitään?
    -Ei mitään, Prudence sanoi liioitellun viattomasti. –Eilinen oli niiiiiin mukava päivä…
    -Älä viitsi, Sunneva sanoi irvistäen. –Tarkoitan, että ehtikö tuikkasta sinua vai ei?
    -Ai. No, ei ehtinyt, Prudence sanoi.
    -Hyvä…, Sunneva sanoi huokaisten helpotuksesta.

Huispausmestaruus ratkeaisi keskiviikkona ja nyt oli tiistai. Sunneva ja Prudence olivat täysin hermoheikkoja molemmat, sillä heidän piti jälleen juontaa huispausmatsi ja tällä kertaa vuorossa olivat Toveruuden Torni ja Kalman Kehto. Se kumpi voittaisi saisi huispausmestaruuden ja sen takia hyvin todennköisesti myös tupamestaruuden. Tosin Kalman Kehdolta oli otettu pois 200 pistettä mikä oli aika suuri rako heidän tupamestaruuden pisteissä.
    -Huomenna on sitten se huispaushommeli taas, Prudence sanoi Sunnevalle joka makoili sängyllään. Päivän tunnit olivat juuri loppuneet ja tytöt aikoivat lähteä alas illalliselle.
    -Niinpä, olet ihan oikeassa, Sunneva sanoi ja nousi ylös. –Jospa mentäisiin tankkaamaan huomista varten kun tulee iso päivä, Sunneva naurahti ja ponkaisi ylös sängyltä.
    -Voi ei! Minä ihan unohdin että minun piti huomiseksi tehdä yksi läksyhomma. No ei siinä mene kuin kymmenisen minuuttia, tavattanko ruokalassa, Sunneva kysyi.
    -Ai pitääkö minun mennä yksin? Prudence kysyi hermostuneesti.
Valentinon päivän tanssiaisten jälkeen Prudence ei ollut ollut ihan täysin oma itsensä.
    -No etköhän sinä pärjää muutaman minuutin verran yksin, Sunneva sanoi ja kaivoi tarvikkeensa esiin.
    -No niin kai sitten… Nähdään! Prudence huikkasi ja häipyi ruokalaan.
Sunneva päätti mennä tekemään läksyään oleskeluhuoneeseen ja otti kaikki kirjansa mukaan. Tyttö istuutui sohvalle ja levitti tarvikkeensa pöydälle.
    -Jaha, laiskanläksykö? Kuului huvittunut ääni.
    -No niinkin voi sanoa, Sunneva sanoi Aramorille.
Tämä oli ensimmäinen kerta tanssien jälkeen kun he olivat keskustelleet.
    -No olette sitten taas yhdessä sen Malfoyn kanssa, Aramor sanoi ja virnisti. -Nimittäin minä olen aina käytössä jos teillä menee poikki.
    -Kiitos vain, Sunneva naurahti. –Tuskin tarvitsen ketään siihen tilalle ainakaan vähään aikaan.
    -No on aina hyvä että joku on varalla, Aramor snaoi ja aikoi nousta ylös sohvalta. –Ai niin, minun piti tuota vain sanoa että ei Aragas tarkoittanut mitään pahaa Prudencelle, hän vain on hieman sellainen, Aramor sanoi ja hymähti.
    -Ai että hän ei tarkoittanut mitään pahaa? No minä en näe asiaa ihan noin, Sunneva sanoi ja alkoi kirjoittaa tehtäväänsä.
    -No et tunne Aragasta, sitä paitsi voi vikaa olla Prudencessakin, Aramor sanoi vakavana.
    -Minusta tuntuu ettei meidän kannata puhua tästä sen enempää, Sunneva sanoi, paukautti kirjansa kiinni ja laittoi ne laukkuunsa lähtien sen jälkeen viemään tavaroitaan tyttöjen makuuhuoneisiin.
Sieltä Sunneva lähti syömään ja huomasi että Aramor istui edelleen samalla sohvalla mihin hän oli pojan jättänyt.

Prudence istuutui Toveruuden Tornin pöytään kauaksi muista ja alkoi hermostuneesti näykkiä ruokaansa.
    -Hei, saanko istua tähän hetkeksi? Oliver sanoi ja vastausta odottamatta istuutui Prudencen eteen.
    -Niin… Minä vain halusin sanoa että olen pahoillani siitä mitä sinulle tapahtui ja olisin kyllä pyytänyt sinua tansseihin mutta kun se Aragas ehti niin…
    -Ei se mitään, kaikki on ihan kunnossa, Prudence sanoi ja hymyili. –Olisitko todella pyytänyt minua, ellei Aragas…?
    -Olisin, Oliver henkäsi.
    -No minä olisin sanonut kyllä, Prudence sanoi ja tunsi olonsa ihmeen turvalliseksi Oliverin lähellä, turvallisemmaksi kun oli viikkoihin tuntenut.
    -Minä meninkin sitten Dina Ellisin kanssa, Oliver sanoi huokaisten.
    -No toivottavasti teillä oli kivaa, Prudence sanoi hymyillen.
    -Toki oli, olemme tänään menossa ulos, Oliver sanoi.
    -Sehän on oikein mukavaa, Prudence sanoi pieni mustasukkaisuuden pisto sydämessään.
    -Halusin vain sanoa että jos ensi vuonna on hieman parempi tuuri ja vaikka pääsisin kanssasi tansseihin, Oliver sanoi punastuen.
    -Ehkä…, Prudence hymyili ja Oliver naurahti.
    -No nähdään sitten viimeistään ensi vuoden tanssiaisissa.
    -Nähdään, Prudence hymyili jälleen ja Oliver lähti samaan aikaan kun Sunneva puuskahtaen istahti Prudencen viereen.
    -Se on sika!
    -Ai kuka? Prudence ihmetteli ja hymyili yhä.
    -Aramor, Sunneva kivahti.
    -No se nyt ei ole mikään ihme, Prudence sanoi. –Mitä hän nyt teki? Äläkä minulle tiuski!
    -Hän sanoi, ettei Aragasta kannata ottaa kovinkaan vakavasti, että se mitä hän teki sinulle on vain hänen tyylistään!
    -Mitäh? Prudence älähti.
    -Kyllä, Sunneva puuskahti. –Ja Aragas ei kuulemma tarkoittanut mitään pahaa…
    -Ei varmasti, Prudence sanoi ivallisesti. –Hänhän on niin ihana ja lempeä velho…
    -Juuri niin, Sunneva mutisi ja mätti lautaselleen kalakeittoa.
Kun Wolfy ja Drake saapuivat tyttöjen seuraan, he huomasivat varsin pian että nämä olivat himpun verran äreällä tuulella.
    -Paineita huomisesta? Wolfy kysyi hiukan ironisella äänellä.
    -Ei meillä ole mitään vaikeuksia, Adagio, Prudence kivahti.
    -Älä tiuski minulle, Wolfy murahti. –Ja minua kutsutaan Wolfyksi.
    -Voi Adagio! Ihanko totta? Prudence sanoi matkien rouva Fontrelin ääntä. –Sanohan, ADAGIO, mistä sait tuon nimen?
    -En tiedä, Wolfy ärähti. –Eikä minua edes kiinnosta tietää mitä se tarkoittaa!
Prudence oli huonolla tuulella. Sunnevan kertomus siitä, mitä Aramor oli hänelle sanonut, oli saanut Prudencen hyvin kiukkuiseksi. Vai ei tarkoittanut mitään pahaa? SIKA! Prudence ajatteli vihaisena ja täytyihän hänen purkaa kiukkuisuutensa johonkin. Ja Wolfy oli mukavasti juuri lähettyvillä.
    -Adagio tarkoittaa ”hitaasti”, Prudence selitti kuin pikkulapselle. –Ajattelin vain, että viittaisiko se sinun mieskuntoosi?!
Sunneva remahti raikuvaan nauruun ja Wolfy punastui korviaan myöten. Poika oli varsin yllättynyt Prudencen suorasukaisuudesta.
    -Ehkä haluat tarkistaa asian? Wolfy kysyi virnistäen toivuttuaan järkytyksestä.
Nyt oli Prudencen vuoro punastua. Hän tajusi ehkä menneensä hiukan liian pitkälle ja aikoi nyt selvitä tilanteesta kunnialla.
    -Ehkä, ehkä en, Prudence vastasi. –Sinun täytyy vain todistaa ensin olevasi tarpeeksi hyvä minulle.
Se sai Wolfyn hiljaiseksi ja Prudence onnitteli itseään loistavasta vastavedostaan. Menköön kunnia, kasvakoon maine!!
Sunneva yritti kovasti peittää hilpeyttään.
    -Voi Wolfy parkaa kun aina parjataan, Sunneva naurahti ja sai puheryöpyn niskaansa Drakelta, joka puolusti ystäväänsä kauheita akkoja vastaan.
    -Anteeksi nyt kyllä meni sinun henkäilysi taas ihan ohi korvien, Sunneva kikatti.
    -Drake sanoi että pidä huoli omista asioistasi tai muuten saat katua, tai jotain sinnepäin… Prudence naurahti ja tunki lusikallisen keittoa suuhunsa.
Wolfy ja Drake vain mulkoilivat toisiaan.

Wolfy, Drake ja Sunneva jäivät ihmeissään katselemaan Prudencen menoa.
    -Mitäs tuo oli…? Sunneva ihmetteli.
    -Jaa-a, jos professori Peto on vihdoin huomannut Pruen rintsikat, Drake naurahti mutta sai pian kaksi murhaavaa katsetta, joten hän päätti jättää asian siihen.
    -Olisikohan tuossa kyse… Siitä…? Wolfy kyseli Sunnevalta.
    -Siitä? Sunneva ihmetteli.
    -Siitä Aragas jutusta, Wolfy kuiskasi.
    -Voi olla, Sunneva sanoi ja pyöritteli päätään omissa mietteissään.
    -Maa kutsuu…, Drake sanoi Sunnevalle, joka huokaili kuuluvasti.
    -Jos ajateltaisiin vaikka jotain mukavempia asioita, Wolfy murahti ja tökki haarukallaan Draken itselleen hakemaa aamiaislautasta.
    -Miten te voitte jo aamulla syödä tuollasien kasan tavaraa? Sunneva ihmetteli vaikka hänelle itselleenkin oli silloin tällöin alkanut maistua kananmuna ja makkarat aamulla.
Mutta katsoessaan Draken lautasta, joka oli kukkurallaan makkaroita, papuja, kananmunia, pekonia, paistettuja tomaatteja, paahtoleipiä ja jotain, mistä Sunneva ei edes halunnut tietää mitä se oli.
    -Meillä on iso ruokahalu kun olemme isoja miehiä, Drake naurahti, läppäsi Wolfya kädelle tämän yrittäessä ryöstää makkaraa Draken lautaselta, ja tunki suuhunsa ison haarukallisen täynnä kaikkea edellämainittua. Sunneva söi Drakelta pari paahtoleipää ja joi kahvikupposensa tyhjäksi.
    -Miksi te ette ota omia ruokia, Drake tuskastui kun sekä Wolfyn että Sunnevan sormet kävivät hänen lautasellaan tiuhaa tahtia.
    -No koska minun ei tarvitse itse tehdä mitään kun minulla on sinut, Sunneva sanoi.
    -Varastettu ruoka nälkäiseltä toverilta maistuu aina paremmalle kuin itse hankkima ruoka, Wolfy naurahti.
    -Te olette oikein kaksi loista, Drake murahti.
    -Enpä sentään ole iilimato niinkuin eräät, Sunneva sanoi Drakelle.
    -Hyvin sanottu, oikea verenimijä tämä meidän Drake! Wolfy naurahti kovaäänisesti.
    -Kummallakohan meillä tässä on vampyyrilepakko? Drake huomautti Wolfylle.
Samalla huoneeseen lennähti pöllähtynyt pöllö joka tipahti suoraan Wolfyn syliin. Tyttis oli kantanut kolmea kirjettä mukanaan.
    -Hei! Ne ovat varmaan Ronilta, Hermionelta ja Harryltä, Sunneva huudahti ja otti kirjeet Tyttikseltä ja piilotti ne laukkuunsa.
Wolfy hoiteli väsynyttä pöllöä sylissään eikä oikein tiennyt mitä tehdä sille. Poika tunki makkaran palaa sen suuhun. Tyttis otti makkaran palan kiitollisena ja alkoi makustella sitä kovaäänisesti huhuillen ja täristen innosta, sillä jostain kumman syystä se tuntui olevan kovin kiintynyt Wolfyyn, joka piteli sitä nyt nyrkissään.
    -Hullu pöllö, poika mutisi Draken ja Sunnevan nauraessa.
Professri Peto saapui seurueen luokse ja pyysi kolmikkoa seuraamaan itseään rehtori Friznogin huoneeseen.

Prudence seurasi professori Pedon vaikuttavaa hahmoa hiljaisilla käytävillä. Tyttö tuijotti Pedon leveitä harteita ja mustia puolipitkiä hiuksia. Prudencen oli myönnettävä, että Peto herätti ulkomuodollaan kunnioitusta, eikä hän ihmetellyt professorin ehdotonta auktoriteettia.
    -Öh… Professori Peto? Mitä tämä tarkoittaa? Prudence uskaltautui kysymään.
Hän arasteli hiukan ollessaan kahden kesken professorin seurassa. Professori Peto käännähti katsomaan Prudencea.
    -Tämä koskee teidän… krhm… eilistä seikkailuanne, Mortal Peto sanoi hiukan takellellen, mikä oli erittäin harvinaista. –Kyllä teidän luulisi tietävän mistä minä puhun, neiti McCallum.
Prudence punastui eikä voinut katsoa professori Petoa. He saapuivat vihdoin rehtori Friznogin työhuoneeseen.
    -Kappas keppanaa, mukavaa kun pääsit näin nopeasti, Prudence, rehtori sanoi ja kiskaisi partansa pois kultakalojen akvaariosta.
Samassa ovi aukeni uudelleen ja sisään saapui professori won Gaamea ja Aragas. Prudence vilkaisi kerran Aragaksen kasvoihin ja otti nopeasti tukea lähellä olevasta tuolista, jotta olisi pysynyt pystyssä. Kasvot olivat täynnä vihaa ja kostonhimoa.
    -Tässä hän nyt on, won Gaamea sanoi kiukkuisen oloisena. –Voi Prudence, kuinka sinä voit? Toveruuden Tornin vastuuprofessori kysyi huolissaan.
    -Ihan hyvin, Prudence vastasi heikolla äänellä. –Olosuhteisiin nähden siis.
    -No niin, rehtori Friznog aloitti. –Käydäänpä asiaan. Akatemiassa oppilaiden keskuudessa pyörivät hirveät huhut siitä, että sinä, Aragas, olisit yrittänyt… öh… Että sinä aiot… Ei kun… Sinä siis olit… tuota… Hyväksikäyttänyt Prudencea. Krhm… Pitääkö tämä paikkansa?
    -Ei pidä, Aragas sanoi itsevarmasti. –Hän itse antoi ymmärtää että olisi halunnut mennä pidemmällekin mutta…
    -Valehtelet!! Prudence kiljaisi.
    -Hiljaa! Mortal Peto ärähti. –Anna Aragaksen puhua asiansa loppuun.
    -Niin, Aragas sanoi ja sai itsevarmuutta lisää professori Pedon vaiennettua Prudencen. –Olimme siis täydessä yhteisymmärryksessä, mutta sitten paikalle saapui muita keskeyttäen ja nyt juttu onkin yhtäkkiä mennyt näin.
Prudence kihisi kiukusta. Aragas oli täysin tyynesti valehdellut, että Prudence olisi mukamas halunnut mennä pidemmällekin asiassa!
    -Vai niin, rehtori sanoi nyökytellen ja pyöritteli jälleen partaansa. –Entä sinä, Prudence?
Prudence kertoi illan tapahtumista alusta loppuun. Siitä kuinka Aragas oli ollut naurettavan mustasukkainen mulkoillessaan ympärilleen ja kuinka hän olisi halunnut ”kouluttaa” Prudencen kunnon noidan tavoille ja kuin Aragas oli sitten raahannut Prudencen ulos ja käynyt sitten tyttöön käsiksi.
    -Naurettavaa! Aragas pärskähti. –Kertoisit asiat niin kuin ne olivat, Prue!
    -Minusta tämä neiti McCallumin tarina vaikuttaa kovin tuulesta temmatulta, professori Peto sanoi kylmäkiskoisella äänellään. –Meillä on ollut hänen kanssaan ennenkin ongelmia…
    -Tarkoitat varmaankin sitä hänen ja Wolfy Fontrelin tapausta, Mortal? Priz Friznog tarkensi.
    -Viittaan juuri siihen, professori Peto vastasi nyökäten.
    -Minä olen taas sitä mieltä, won Gaamea sanoi närkästyneellä äänellä. –Että herra Cornwallin käsitys illan kulusta on hyvin tyypillinen miehille ja näin ollen naisesta saadaan syyllinen. Jästimaailmassa käy hyvin usein näin. Olen kuullut sen professori Cammolta ja hänhän on meidän jästiasiantuntijamme.
    -Niin niin, rehtori nyökytteli ja pureskeli hajamielisenä partansa päätä. –Prudence? Kerroit siis, että paikalle saapui ensin ystäväsi Sunneva ja Wolfy Fontrel.
    -Kyllä, Prudence varmisti. –Ja ilman herra Fontrelin apua… En edes uskalla ajatella että mitä muuta olisi tapahtunut…
    -Paikalle tuli sitten muitakin? Rehtori kysyi.
    -Niin tuli, arvoisa rehtori, Aragas kertoi. –Myra Bonegra ja Sonya Lipschit.
    -Sekä Drake Malfoy, Prudence lisäsi ja sai osakseen kiukkuisen mulkaisun Aragakselta.
    -Vai niin, vai niin… Mortal, kun kerran olet siinä jouten, niin kävisitkö hakemassa nämä edellä mainitut henkilöt? Kuulkaamme myös heitä.
Professori Peto lähti hiukan tyytymättömän näköisenä rehtorin huoneesta hakemaan muita todistajia.

Sunneva, Drake ja Wolfy kävelivät professori Pedon takana tämän jupistessa itsekseen jotakin mitä kukaan ei onnistunut kuulemaan. Myra ja Sonya odottivat jo oven ulkopuolella.
    -No niin jospa sitten vaikka Sunneva tulisi ensin sisälle, professori Peto sanoi ja avasi rehtorin huoneen oven.
Sunneva astui sisälle ja näki ylimielisen Aragaksen röhnöttämässä tuolillaan ja pelokkaan Prudencen puristamassa rystyset valkoisina penkkiään yrittäen edes vahingossa olla katsomatta Aragakseen.
    -No niin, mukavaa että Peto löysi teidät kaikki näin nopeasti. Mortalilla taitaa olla takataskussaan taitoja joista ei ole kertonut edes meille, rehtori Frznog naurahti ja vakavoitui sitten. -No niin Sunneva. Jos ihan aloittaisit siitä miksi lähdit Prudencen perään tanssiaisista.
    -Minä näin Pruen ilmeestä että jokin oli vialla. Sitä paitsi me olemme kasvaneet yhdessä, tiedän kyllä milloin ystäväni on vaarassa, Sunneva sanoi ja mulkaisi pahasti Aragasta.
    -Minun täytyy…, Peto oli sanomassa mutta rehtori keskeytti hänet.
    -Jos nyt, Mortal hyvä, kuuntelisimme Sunnevan kertomuksen kokonaan ihan hänen omilla sanoillaan, ja sitten voit kommentoida.
Professori Peto punastui hieman ja jäi murjottamaan paikalleen.
    -Niin, jatka ole hyvä, rehtori sanoi Sunnevalle ystävällisesti.
    -Niin, minä menin ensimmäiseksi kertomaan Wolfylle että olin aika varma että Prudencella ei kaikki ole ihan kunnossa. Kun sitten sanoin Wolfylle että Prue oli ulkona Aragaksen kanssa, Wolfy sanoi jotain sellaista, että hän oli jo varoittanut Aragasta. No kuitenkin me juoksimme ulos ja kuulimme kuinka Prudence kirkui. Näin että Prudence makasi Aragaksen alla ja Aragas repi Preudencen mekon etuosaa… Sunneva hiljeni hetkeksi ja katsoi Prudenceen. -Prudenella oli mekko ylhäällä ja tuo oli hänen päällään ja läähätti kuin mikänkin limanuljaska!
    -Aivan aivan, jos nyt pysyisimme ihan faktoissa, rehtori rauhoitteli Sunnevaa.
    -No sitten Wolfy huusi Aragaksen nimen ja Aragas lopetti, mitä lie olikaan tekemässä.
    -Tuo on kaikki valetta! Aragas huudahti kopeasti ja tuijotti vihaisesti Sunnevaan.
    -Tiedoksi vain ensi kerralle että kun tyttö sanoo ei se ei tarkoita samaa kuin ota minut! Sunneva huudahti vihaisena Aragakselle.
    -No no… Rauhoituntaanpas nyt hieman taasen, rehtori Friznog sanoi sivellen partaansa.
Mortal Peto mulkoili kylmästi Sunnevaan ja won Gaamea piti kättään Prudencen hartioilla. Minä en ala itkeä, minä en ala itkeä, en suo Aragakselle sitä iloa, Prudence ajatteli ja puri huultaan niin että tunsi veren maun suussaan.
    -Minä en ymmärrä mitä me täällä edes teemme, minä en ole tehnyt mitään väärää, Aragas huudahti. –Tuo tyttö vietteli minut, sitäpaitsi on yleisessä tiedossa että jästit ovat paljon kevytkenkäisempiä kuin velhot ja noidat, ja tuo on kasvanut jästinä!
    -No tuo nyt on ihan täyttä…
    -No niin! Nyt riittää! Friznog huudahti jo hieman hermostuneena. –Jos siinä oli kaikki Sunneva niin voit mennä ja pyydä Wolfy Fontrel sisään.

Kun Wolfy Fontrel astui sisään rehtori Friznogin huoneeseen ja kohtasi Aragaksen katseen, hän sai tehdä kovasti töitä itsehillintänsä kanssa. Hänen olisi tehnyt todellakin mieli hakata ja piestä Aragas henkihieveriin.
    -No niin Wolfy, ja nyt onkin sinun vuorosi kertoa mitä tapahtui eilen. Muistathan kertoa kaiken totuuden nimissä, sillä valehtelusta voi tulla ikävät seuraukset, rehtori sanoi lempeällä äänellä.
    -Luotan sinuun täysin, professori Peto sanoi rohkaisevasti Wolfylle. –Nyt oikeus toteutuu!!
    -Hiljenehän nyt, Mortal, rehtori Friznog hyssytteli kuin pikkulapselle ja Mortal Peto vaikeni kuitenkin tyytyväinen ilme kasvoillaan.
    -Sunneva tuli siis luokseni, Wolfy aloitti ja puristi kätensä nyrkkiin. –Hän sanoi, että epäili Prudencella olevan jokin hätänä, ja Prudence oli mennyt Aragaksen kanssa ulos. Lähdin sitten Sunnevan kanssa ulos etsim…
    -Miksi sinä lähdit ulos? Miksi uskoit Sunnevaa? Professori Peto keskeytti kysymyksillään Wolfyn.
    -Tuota… Aragas oli aiemmin jo uhannut Prudencea. Hän sanoi minulle, että tyttöä olisi syytä… tuota noin…
    -Minä en sanonut mitään sellaista sinulle, Fontrel!! Aragas ärjähti ja nousi tuolistaan.
    -Valehteleva selkärangaton nilviäinen! Wolfy huusi takaisin. –Sinä satutit Prueta ja se ei jää rankai…
    -RIITTÄÄ!! Rehtori Friznog ärjähti. –Rauhoittukaa! Aragas, istu paikallesi! Ja Wolfy, pysytään asiallisena. Nyt, ole hyvä ja jatka.
    -Niin…, Wolfy jatkoi ja mulkaisi Aragasta. –Hän sanoi että Prudencea olisi syytä hiukan ”kouluttaa”… ymmärrättehän… Siis siinä mielessä…
    -Ymmärrämme kyllä, won Gaamea sanoi nopeasti. –Jatka vain.
    -Hyvä, Wolfy sanoi helpottuneena. –Siksi siis uskoin Sunnevaa ja lähdimme sitten ulos. Näin Aragaksen olevan Pruen kimpussa… siis sillä tavalla… Ymmärrättehän? Hyvä. Huusin sitten Aragaksen nimeä ja olin niin raivoissani moisesta moukkamaisesta ja irstaasta ja riettaasta ja väkivaltaisesta ja hirveästä ja…
    -Asiaan, Fontrel, professori Peto sanoi kuivakkaalla äänellä.
    -Ja ryntäsin sitten Aragaksen kimppuun, Wolfy tunnisti rehellisesti. –Hän ei suostunut jättämään Prudencea rauhaan, joten minun oli käytettävä väkivaltaa…
    -Niin! Aragas huudahti. –Tuo hullu hakkasi minut henkihieveriin!
    -Ja mistäköhän syystä? Won Gaamea kivahti.
Prudence ei ollut edes kunnolla kuunnellut mitä Wolfy oli puhunut. Hän yritti vain saada itseään hallintaan, sillä hän ei halunnut itkeä julkisesti – varsinkaan kun paikalla oli professorit won Gaamea ja Peto, sekä Aragas.
Aragas vaikeni won Gaamean edessä ja lysähti jälleen paikalleen istumaan mulkoillen vihaisena ympärilleen.
    -Selvä, Wolfy, rehtori sanoi lempeästi hiukan kiihdyksissä olevalle Wolfylle. –Kiitos. Nyt voitkin pyytää loput tänne. Ulos mennessäsi.

Tanssiaisten jälkipuinti oli seuraava asia mikä sai Tulisoihtu Akatemian oppilaat levottomiksi. Villit huhut kiersivät Aragaksen ja Prudencen illasta, kaikki arvostelivat toistensa pukuja ja analysoivat sitä, että kuka teki mitä ja kenenkin kanssa – ja miksi. Valentinonpäivän jälkeisenä aamuna Prudence nukkui pitkään ja kun hän viimein heräsi, oli jo puolipäivä käsillä. Herättyään hän huomasi Sunnevan yhä nukkuvan tyyny tiukasti kainalossaan ja mitä ilmeisemmin Aure oli jo hereillä, sillä hänen vuoteensa oli siististi sijattu, kuten Aurella oli tapana. Prudence puki ylleen pitkät mustat housunsa ja löysähkön villapaidan. Häntä ei huvittanut olla yhtään viettelevän näköinen tänään. Prudence hipsi hiljaa ulos huoneesta ja Toveruuden Tornin oleskeluhuoneessa hän törmäsi Joshuaan ja Lykeeshaan.
    -Prue! Joshua huudahti nähdessään tytön. –Miten sä voit? Onks kaikki okei?
    -Olen ihan kunnossa, Josh, Prudence sanoi tyynesti, mutta huomasi silti hiukan hätkähtävänsä kun Joshua tuli häntä kohti.
    -No hyvä homma, Joshua sanoi helpottuneena. –Mitä sulle oikein kävi?
    -Aragas vain kävi hiukan liian tuttavalliseksi, ei sen kummempaa, Prudence sanoi huolettomasti.
    -Tuttavalliseks? Joshua kysyi kummastuneena. –Kamoon papu, tääl liikkuu hirveet jutut siit et se raiskas sut!! Kalmalaiset on Aragaksest tosi ylpeit, ja kaikki muut on ihan järkyttyneit!
    -Raiskasi? Prudence kysyi haluten vähätellä asiaa. –Jopas on liioiteltu…
    -Meinaatsä ettei sit niin tapahtunu?
    -Meinaan, Prudence vahvisti.
Hän ei halunnut, että koulun pääpuheen aihe olisi hänen raiskausyrityksensä. Prudence tunsi olonsa jo muutenkin noloksi ja häpeileväksi, ikäänkuin tämä olisi ollut hänen oma vikansa. Hän vähätteli ihan tietoisesti asiaa Joshualle ja toivoi että huhut laantuisivat tai keskittyisivät johonkin muuhun.
-Onko Salissa vielä aamiaista? Prudence kysyi mustalta ystävältään.
-Oli ainaski tunti sit, Joshua sanoi. –Näin proffa Sähäkän siellä ja usko tai älä, mut se näytti ihan krapulaiselt!!
Prudence nauroi ja lähti kohti Suurta Salia.

Sunneva heräsi ja huomasi heti ensimmäisenä että Prudence oli poissa, hänen sänkynsä oli petaamaton ja ihan sekaksin, juuri niin kuin aina ennekin. Joku hirvittävän näköinen otus kömpi Ebonyn sängystä. Joku, jolla oli mustat silmänaluset, punaiset silmät ja nenä ja, joka katseli aivan kuin aikoisi oksentaa.
    -Huomenta Ebony, Sunneva naurahti ja oli jostain syystä kovin hilpeällä tuulella.
Ebony vilkaisi Sunnevaan ja irvisti tälle.
    -Minäkin rakastan sinua! Sunneva huudahti ja puki päälleen mustat farkkunsa ja mustan t-paidan.
Hän vilkaisi Auren sänkyyn ja huomasi että se oli kauniisti pedattu niin kuin aina. Sunneva vilkaisi vielä taakseen mutta päätti vain vetäistä sänkynsä verhot ja Prudencen sängyn verhot kiinni. Sunneva oli ihan varma, että joku oli yöllä käynyt suihkussa, mutta kuka menisi keskellä yötä suihkuun, siihen ei edes ollut lupaa. No samapa tuo, Sunneva ajatteli ja häipyi huoneestaan aamiaiselle, jos sellaista enää edes tarjottiin, kello oli jo aika paljon. Sunneva tuli Toveruuden Tornin oleskeluhuoneeseen ja törmäsi Joshuaan.
    -Hei Josh, oliko hauska ilta? Sunneva kysyi ja huomasi että Lykeesha punastui.
    -Joo olihan meillä ihan kivaa, Joshua naurahti ja Lykeesha meni ystävänsä Trician luokse jättäen Sunnevan ja Joshuan juttelemaan yhdessä.
    -No mitä Pruelle oikeestaan tapahtu? Se kun nauro vaan koko asialle eikä ollu moksiskaan.
    -Ai ihanko totta…? Aragas kävi hieman liian tuttavalliseksi.
    -Tääl liikkuu hirveitä huhui et Prue raiskattiin, Joshua henkäisi.
    -No itseasassa en ole ehtinyt puhumaan Pruen kanssa asiasta, joten en tiedä, Sunneva myönsi.
    -Mut se juttu ei siis ollukaan mikään ihan vaan, et Aragas piti liian kovaa kädestä kiinni tai jostain, Joshua henkäsisi.
    -No ei, mutta siitä ei sitten puhuta! Sunneva vannotti Joshuaa, joka lupasi olla ihan hissukseen asiasta.
    -Aiottekste kertoo Friznogille? Joshua halusi tietää.
    -Kaikki riippuu Pruesta, ei minusta, Sunneva sanoi ja lähti kävelemään ruokalaa kohti heiluttaen kättään Joshualle hyvästiksi.

Prudence hörähti nähdessään Suuressa Salissa professorien pöydässä nuokkuvan Inkeri Sähäkän. Arvon professori, joka oli niin kovin huolissaan oppilaiden siveellisyydestä, ei mitä ilmeisemmin ollut niin huolissaan omastaan. Prudence ei osannut arvioida, johtuiko professori Sähäkän huonovointisuus moraalisesta krapulasta vai nautintoaineiden aiheuttamasta krapulasta. Prudencelle ilmeni myös se, että aamiasta oli vielä tarjolla, ja hän istahti pöydän ääreen ja täytti lautasensa suurella kasalla riisimuroja. Hän söi aamiaistaan täysin omissa ajatuksissaan eikä oikeastaan kiinnittänyt mitään huomiota siihen mitä hänen ympärillään tapahtui. Häneltä jäi huomaamatta Myra Bonegran murhaava katse, Aragaksen naurun jylähdys muiden kalmalaisten kehuessa hänen urotekoaan ja Sunnevan saapuminen Saliin.
    -Miten voit?
Prudence kirkaisi silkasta säikähdyksestä ja kaatoi murolautasensa syliinsä.
    -Että minä pelästyin! Prudence sanoi rajusti hätkähtäneelle Wolfy Fontrelille. –Älä enää tee noin.
    -En tosiaan osannut arvata, että syöt aamiaisesi noin, Wolfy sanoi virnistäen ja vilkaisi Prudencen sotkuisia vaatteita.
Tyttö irvisti tummalle pojalle.
    -Putsimuspötsimys, Wolfy sanoi ja heilautti taikasauvaansa ja Prudencen vaatteet olivat jälleen kunnossa.
    -Kiitos, Prudence sanoi hiukan kuivakiskoisesti ja teki tilaa Wolfylle, joka istui hänen viereensä.
    -Et vastannut kysymykseeni, Wolfy muistutti.
    -Mitä sinä edes kysyit? Eihän tuosta jumalattomasta molotuksestasi saa mitään selvää.
    -Jumalattomasta molotuksesta? Wolfy kysyi hiukan närkästyneenä.
    -Aivan, Prudence sanoi virnuillen. –Irlantilainen aksenttisi on oikein hieno, mutta kuulostaa se silti jumalattomalta molotukselta.
    -Vai niin, Wolfy sanoi ja risti kätensä puuskaan. –Ehkä on sitten parempi etten puhu sinulle ollenkaan.
    -Voi Wolfy, älä viitsi, Prudence nauroi.
Wolfy vain tuhahteli Prudencen nauraessa tälle.
    -Puhut aika hyvin englantia, Wolfy lopulta tunnusti. –Onko englanti Suomen virallinen kieli?
    -Ei ole, Prudence sanoi imarreltuna. –Suomessa puhutaan ihan suomea ja ruotsia.
    -Sano minulle ruotsiksi jotakin, Wolfy yllytti uteliaana. –En ole koskaan kuullut sitä.
    -Enkä sano, Prudence sanoi ujostellen äkkiä kamalasti.
Mutta koska Wolfy tuijotti häntä sinisillä silmillään vetoavasti, tuntui Prudencesta siltä, ettei hän voinut kieltää pojalta mitään.
    -Hyvä on. Krhm… Jag älskar dig, Prudence sanoi lopulta.
    -Mitä se tarkoitti? Wolfy uteli.
    -En minä sitä luvannut sinulle kertoa, Prudence virnisti. –Lupasin vain sanoa ruotsiksi jotakin.
    -Petturi, Wolfy sanoi myrtyneenä.
    -Joko olet käynyt matami Hentovalkoisen luona? Prudence vaihtoi puheenaihetta ja katsoi huolissaan Wolfyn kärsineitä kasvoja.

Sunneva ei ehtinyt aivan ruokalaan asti, sillä Drake pysäytti tytön.
    -No?
    -Mitä no? Sunneva älähti pojalle, joka oli tarttunut häntä kädestä.
    -No mitä tapahtui? Onko Prue kunnossa? Täällä on hirveitä juoruja eikä oikein tiedä mitä uskoa, Drake sanoi.
    -Tuota… Mistä lähtien sinä olet ollut kiinnostunut Pruen hyvinvoinnista? Sunneva murahti pojalle.
    -Siitä lähtien kun aloin tapailla sinua, Drake sanoi vihaisesti ja tuijotti Sunnevaa.
    -No mutta tämähän on pehmeämpi puoli Drake Malfoysta, Sunneva naurahti ja yritti päästä pojan ohi.
    -Hei tämä on tyhmää, Drake sanoi ja astui Sunnevan eteen estäen tytön pääsyn eteenpäin.
    -Hei minulla on nälkä! Etkö voisi aloittaa tuota vähän myöhemmin? Juuri nyt minä haluan vain syödä enkä jaksa tapella juuri nyt, Sunneva marmatti.
    -Minä valehtelin sinulle, Drake sanoi yhtäkkiä.
    -Ai? No se ei ole mikään yllätys minulle, Sunneva sanoi loukkaantuneena.
    -Hei minä yritän nyt tässä pyytää sinulta anteeksi tai jotain! Drake hermostui naama punaisena.
    -No voisit artikuloida sitten hieman paremmin, Sunneva kivahti takaisin.
    -Tästä ei tule yhtään mitään! Drake murahti ja tarttui tyttöä hiuksista ja väänsi tämän kasvot lähelle omiaan. -Ei tässä muu auta, Drake virnisti ja suuteli hämmästynyttä Sunnevaa kiihkeästi ja pitkään.
Kun poika vihdoin päästi irti Sunnevan pää heilahti taaksepäin ja hän houhotti hengästyneenä.
    -Oho, tyttö ei osannut sanoa muuta.
    -Aivan, Drake naurahti.
    -No tuletko syömään kanssani? Sunneva kysyi ja hymyili pojalle.
    -Jos nyt tämän kerran, Drake naurahti.
    -Ai niin, se valhe. Mistä sinä valehtelit? Sunneva kysäisi yhtäkkiä.
    -No minulla ei ollut hauskaa Sonyan kanssa, Drake sanoi.
    -En yhtään ihmettele, Sunneva naurahti. –Minulla kyllä itseasiassa oli ihan hauskaa… Sain kiusata sinua.
    -No mutta unohdetaan se, mennään nyt vain syömään ennen kuin minä kuolen ihan kokonaan… Ja sitten seuraa pitkä ja henkevä keskustelu Pruen kanssa, Sunneva mumisi ja tarttui Drakea kädestä.

    -Äh, Wolfy sanoi ja heilautti välinpitämättömästi kättään. -Paranen kyllä ilman häntäkin.
    -Mutta silti…, Prudence sanoi vetoavasti Wolfylle.
Hän katseli ympärilleen ja hätkähti nähdessään Draken ja Sunnevan kävelevän yhdessä heitä päin.
    -Huoh… Taas se alkaa, Prudence huokaisi.
    -Mikä? Wolfy kysyi kummastuneena.
    -Vilkaisehan tuonne, Prudence sanoi ja osoitti Drakea ja Sunnevaa.
    -Jaa tuo, Wolfy sanoi virnistäen. –Odottelinkin jo hiukan tuota.
    -Ai mitenkä niin? Prudence sanoi ja kohotti kysyvästi kulmiaan.
Wolfy ei ehtinyt kuitenkaan vastata kun Sunneva ja Drake olivat jo heidän luonaan. Prudence hymyili ystävälleen ja oli iloinen siitä, että tämä näytti jo hiukan pirteämmältä.
    -Huomenta, Prue! Sunneva sanoi hyväntuulisesti. –Miten voit?
    -Kohtalaisen hyvin, Prudence vastasi.
    -Hienoa! Sunneva sanoi ja istahti pöytään Prudencea vastapäätä ja haukotteli antaumuksellisesti.
    -Ilmeisesti sinullakin näyttää menevän hyvin, Prudence sanoi vaihtaen suomen kieleen.
    -Kysytkin vielä, Sunneva vastasi hymyillen. –En kyllä ole vielä täysin antanut hänelle anteeksi, mutta ehkä hän korjaa asian jotenkin. Miksi me muuten puhumme suomea?
Prudencella ja Sunnevalla oli silloin tällöin tapana puhua suomea pitääkseen yllä äidinkieltään ja puhuakseen joskus asioita, joita muiden ei tarvinnut ymmärtää.
    -Wolfy halusi kuulla ensin ruotsia ja ajattelin, että tässä on myös hyvä näyte suomen kielestä, Prudence perusteli.
    -Sinä olet julma nainen, Sunneva sanoi nauraen. –Emmehän me aio kääntää tätä keskustelua.
    -Puhukaa niin että muutkin ymmärtävät, Drake marisi.
    -Ei, emme aio kääntää tätä keskustelua, Prudence sanoi ja virnisti. –Mutta hauskaa tämä silti on, Prudence sanoi vaihdettuaan takasin englannin kieleen.
Prudence, Wolfy, Sunneva ja Drake keskustelivat hetken aikaa tanssiaisista ja siten keskustelu siirtyi sujuvasti huispaukseen.
    -Kolme viikkoa ja ankaraa harjoittelua, Drake sanoi Wolfylle. -Mutta mehän voitamme sen mestaruuden!
    -Ehdottomasti, Wolfy vannoi kiilto silmissään.
    -En sanoisi sitä noin ehdottomaksi, Prudence vastusteli. –Teidän täytyy harjoitella todella ankarasti, jos aiotte edes joten kuten pärjätä Toveruuden Tornille.
    -Me pärjäämme kyllä, Drake sanoi itsevarmasti.
Väittely jatkui kohoten kovin äänekkääksi, mutta sen katkaisi jälleen Prudencen läpitunkeva kirkaisu.
    -Ymmärrän kyllä, että olette hiukan hermoheikko, professori Peto sanoi kylmällä äänellä kopautettuaan perin juurin säikähtänyttä Prudencea olkapäähän. –Tulkaa minun mukaani, neiti McCallum.
Prudence nousi paikaltaan hiukan täristen ja hän huomasi kämmeniensä hikoavan kun professori Peto johdatti häntä kohti rehtori Priz Friznogin työhuonetta.

Sunneva näki kuinka Aragas veti Prudencea nurkkapöytään mutta ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Olihan vain luonnollista, että he menisivät istumaan johonkin. Hän nojasi nautinnollisesti Aramoriin ja keinui hitaasti musiikin tahdissa.
    -Onko sinulla jano, jos vaikka haetaan boolia? Aramor kysyi Sunnevalta.
    -Kyllä se minulle sopii, Sunneva hymyili ja lähti Aramorin perään tämän kävellessä ripeästi boolimaljan luokse.
Punainen neste maistui hyvälle. Aramor hymyili tytölle ja väläytti pientä taskumattia.
    -Tämä on ihan ehtaa tavaraa, saisiko olla tippa? Aramor kysyi ja Sunneva ojensi kuuliaisesti boolimuukinsa, johon Aramor lirautti aimo annoksen väritöntä nestettä.
Sunneva maistoi uudestaan ja oli polttaa kurkkunsa. Hän alkoi yskiä ja kakoa.
    -No neiti Sudenvarjo, onko kaikki hyvin? Kuin tyhjästä ilmestynyt Priz Friznog huolestui.
    -Kiitos… köh… voin ihan hyvin, meni vain boolia väärään kurkkuun? Tyttö selitti ja vilkaisi Aramoriin joka hymyili ilkikurisesti.
    -No hyvä että kaikki on kunnossa, jos suotte anteeksi minusta tuntuu että Mortal tarvitsee apua. Kaikki naiset tuntuvat oikein tunkeutuvan hänen seuraansa, eikä minulla ole aavistustakaan miksi, Friznog höpötteli lähinnä itsekseen ja hiihteli kärsivän Mortalin luokse joka piteli Inkeri Sähäkkää pystyssä.
Yhdessä he lähtivät Friznogin kanssa kuljettamaan Sähäkkää pois salista.
    -No oliko hyvää? Aramor hymähti hiljaa Sunnevalle, joka otti toisen hörpyn hieman varovaisemmin.
    -Mmm, ainakin se on kunnon tavaraa, Sunneva naurahti.
Juuri silloin Drake saatteli Sonyaa tanssilavalle ja tönäisi "vahingossa" Sunnevaa. Sunneva mulkaisi Drakeen vihaisesti ja veti Aramoria hieman lähemmäs itseään. Draken kulmakarvat nousivat ja hän otti tiukemman otteen Sonyan kapeaakin kapeammasta vyötäröstä.
    -Oi Drake, Sonya sopotti ja nosti kasvojaan niin että hänen huulensa koskettivat Draken huulia.
Drake katsahti Sunnevaan ja antoi kunnon suudelman Sonyalle. Sonya vaikutti siltä kuin olisi valmis pyörtymään ja vilkaisi voitonriemuisesti Sunnevaan päin. Sunneva hymyili Sonyalle ja laittoi kätensä Aramorin vyötärölle antaen pojan hivellä niskaansa. Draken silmät muuttuivat vaarallisiksi viiruiksi ja hän vei Sonyan tanssimaan samalla mulkoillen pahasti Sunnevaan. Sunneva painautui vasten Aramoria ja siemaili booliaan. Hän näki miten Aragas veti vastentahtoista Prudencea mukaansa ulos. Prudence vilkaisi hieman pelokkaan näköisenä Sunnevaan päin mutta ei kuitenkaan kirkunut tai rimpuillut kovin pahasti, joten Sunneva ei tuhlannut enempää ajatuksiaan asialle vaan tyytyi vain kuhertelemaan Aramorin kanssa Draken katsellessa välillä murhanhimoisesti.

    -Ehkä raitis ilma selventää hiukan ajatuksiasi, Aragas puhisi varoen tempovalle Prudencelle raahatessaan tätä ulos. –Kun et kerran sisällä viihtynyt, niin raikas ulkoilma on aina toinen vaihtoehto.
Prudence ei halunnut nostaa yletöntä meteliä keskellä täpötäyttä Suurta Salia, sillä mitä hän olisi voinut sanoa? Väitös siitä, että Aragas raahaisi häntä väkisin ulos kuulostaisi naurettavalta, vaikka totta se olikin.
Helmikuisen illan jäinen kirpeys löi tuimasti vasten Prudencen kasvoja ja hänen ihonsa nousi kananlihalle ja hän alkoi palella. Aragas raahasi Prudencen hiukan kauemmas akatemian pääovilta ja käänsi tytön sitten itseään vasten.
    -Onko sinun kylmä? Poika mumisi miltei hellällä äänellä ja kietoi vahvat käsivartensa Prudencen ympärille.
    -On, Prudence vastasi ääni kylmästä väristen. –Mennään sisälle, tyttö pyysi.
    -Minä voin kyllä lämmittää sinua täälläkin, Aragas sanoi ja hiveli kädellään Prudencen kylkiä ja painoi suudelman tämän kaulalle.
    -Aragas-kiltti…, Prudence sanoi kärsivällä äänellä. –Lopeta.
    -Hmmm…, Aragas mumisi eikä kiinnittänyt Prudencen pyyntöön mitään huomiota.
Prudence yritti yllätystaktiikkaa ja syöksähti pakoon. Lumihangessa rämpiminen ei kuitenkaan sujunut kovinkaan hyvin, sillä hänen pukunsa pitkät helmat hidastivat tytön etenemistä varsin ratkaisevasti. Aragaksella ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia saada tyttöä kiinni ja Prudence tunsi pukunsa hihan repeävän Aragaksen repäistessä siitä rajusti.
    -Typerys! Aragas karjaisi. –Kuvittelitko tosiaan pääseväsi pakoon minulta?
    -Aragas…, Prudence yritti vetoavimmalla äänellään, kun oli huomannut ettei raivoaminen auttanut. –Päästä minut nyt menemään…
    -Älä kuvittelekaan, Aragasin ääni alentui jälleen epämääräiseksi muminaksi.
Pojan kädet lähtivät vaeltamaan Prudencen vartalolla ja Prudence värähti kun Aragas painoi hänet vasten jäistä kivi seinää.
    -Minä… haluan… sinut… nyt…, Aragas sanoi huohottavalla äänellä.
Prudence voihkaisi pelosta.

Sunneva leperteli hetken vielä Aramorin kanssa. Drake tanssi edelleen Sonyan kanssa, joka hiveli Drakea koko ajan ja tuijotti tätä rakastuneilla silmillään. Sonya tuntui puhuvan koko ajan mutta Sunneva ei saanut mitään selvää tytön sanoista.
    -Onko kaikki hyvin? Aramor kysyi kun Sunneva katseli Drakea eikä oikein kuunnellut Aramorin selityksiä siitä miksi hän oli niin erilainen veljensä kanssa.
    -Oh anteksi, ei ollut tarkoitukseni vaikuttaa poissaolevalta, minulla on vain ollut rankkaa muutama viikkoa, Sunneva naurahti hieman väkinäisesti.
    -Taidan tietää mitä sinä mietit, ja saanen sanoa että sydänsuruihin auttaa usein uusi suhde, tai no ainakin yksi ilta ulkona mukavan nuoren miehen kanssa, Aramor naurahti ja tarjosi lisää boolia Sunnevalle.
Tyttö ojensi kuppinsa tottelevaisesti vaikka tunsi päässään jo pientä suhinaa. Hän ei saisi juoda enää paljoa ettei tapahtuisi mitään peruuttamatonta.
    -Haluaisitko veilä tanssia? Aramor kysyi ja odottamatta vastausta vei tytön tanssilattialle ja pyöräytti tätä muutaman kerran Draken naaman edessä.
Sunneva kikatteli Aramorin puheille ja salli pojan pitää itseään hyvin lähellä itseään, ihan vain senkin takia että Drake muljautteli vihaisesti silmillään joka kerta kun Sunneva naurahti tai kosketti Aramoria. Yhtäkkiä Sunneva tunsi jotain kylmää sisässään ja katsahti Aramoriin joka hymyili lempeästi. Sunneva vilkasi Drakeen joka tuijotti vihaisesti. Sunnevaa pyörrytti ja sitten yhtäkkiä hän tajusi sen. Prudence oli mennyt ulos Aragaksen kanssa, yksin. Ja Venla Valitun sanat soivat Sunnevan korvissa "Parinne ei ole mikään mukava henkilö" Sunneva irrottautui Aramorista selitti tälle anteeksi pyyntönsä ja lähti juoksemaan ulko-ovea kohti. Hän kuitenkin pysähtyi nähdessään Wolfyn, niin tietysti eihän hän itse pärjännyt sellaiselle korstolle kuin Aragas, nyt tarvittiin miehistä apua Sunneva tajusi ja riensi Wolfyn luokse.
    -Wolfy!
    -No mitä nyt? Poika kysyi ihmeissään ja katsoi Sunnevan pelästyneitä ksavoja.
    -Minä… minusta tuntuu että Prudene on vaarassa hän…
    -Voi ei, mene muualle! Pilaat miedän iltamme typerys! Etsi itsellesi uusi mies, Myra kirahti ja tarttui omistavasti Wolfyn käsivarteen.
    -Wolfy! Prudence meni ulos yksin Aragaksen kanssa!
    -No mitä siitä, pitäkööt hauskaa, Myra sanoi mutta Wolfy oli jo riuhtaissut itsensä irti tytön otteesta ja lähtenyt juoksemaan Sunneva perässään ulos.
    -Minä sanoin hänelle, minä varoitin. Wolfy mutisi juostessaan.
    -Sinä siis tiesit tästä etkä tehnyt mitään! Sunneva suutahti. –Toivottavasti emme tule liian myöhään.
Wolfy repäisi ovet auki ja lähti juoksemaan hangessa Sunneva perässään.

Prudence piti silmiään suljettuna sillä hän ei halunnut nähdä Aragaksen silmien kiihkeää paloa. Pojan huulet vaelsivat omistavasti Prudencen kaulalla ja hänen kätensä lepäsi raskaana tytön povella. Prudence tärisi sekä kylmästä että pelosta ja nyt jos koskaan hän kaipasi Wolfya. Kun Aragas alkoi repiä Prudencen pukua auki – tyttö kirkasi.
    -ARAGAS!! Kuului raivostunut mylväisy ja Prudence nyyhkäisi helpotuksesta tunnistettuaan sen Wolfyn ääneksi.
Hän näki tummatukkaisen pojan rämpivän Aragasta ja itseään kohti lumihangessa Sunneva perässään.
Aragas kääntyi pelästyneenä ympäri ja kaatoi Prudencen kylmään lumihankeen.
    -Urhea ritari neitoa pelastamassa, Aragas sanoi ivallisesti raivoissaan olevalle Wolfylle.
    -Sinä rietas noidankaataja!! Wolfy kirahti ja puristi kätensä nyrkkiin.
    -Eihän sinulle pitäisi Prudencen asiat kuulua, Aragas sanoi itseään puolustellen.
    -Enemmän ne minulle kuuluvat kuin sinulle, Wolfy tiuskaisi ja täräytti nyrkillään Aragasia vatsaan.
Aragas taipui ähkäisten kaksinkerroin, mutta heti toivottuaan hän iski kipakan potkun Wolfyn reiteen. Tumma poika kaatui selälleen lumihankeen ja Aragas ryntäsi salamana hänen kimppuunsa potkien maassa makaavaa Wolfya kylkeen.
    -Tämä kyllä opettaa sinua olemaan puuttumatta asioihini, Aragas raivosi.
Hän ei kuitenkaan osannut odottaa Sunnevan rajua reagointia. Tyttö otti hiukan vauhtia ja tönäisi Aragaksen kaksin käsin kumoon lumihankeen Wolfyn seuraksi. Silloin Wolfy oli jo ehtinyt toipua ja mätkäisi Aragasta kasvoihin nyrkillään. Puhtaan valkea lumi värjääntyi verestä punaiseksi, kun Aragaksen nenä alkoi vuotaa verta.
    -Lopettakaa jo! Prudence kirkui itkun partaalla.
Sunneva muljautti silmiään huomatessaan uteliaiden Sonyan ja Myran saapuneen katsomaan näytöstä Drake vanavedessään. Prudence henkäisi syvään ja yritti saada Wolfya ja Aragasta lopettamaan, sillä tuloksella että Aragas heitti tytön lumihankeen toistamiseen ja kävi Wolfyn kimppuun. Drake katseli tilannetta hetken aikaa ja huomasi Prudencen revityn puvun. Hän hyppäsi Aragaksen päälle ja otti tätä hiuksista kiinni takoen pojan päätä maahan. Aragas jäi pahasti alakynteen Wolfyn ja Draken hakatessa tätä. Wolfyn nenästä oli alkanut vuotaa toistamiseen verta ja hänen toinen silmänsä oli musta. Drakella ei ollut merkkiäkään tappelusta naamassan mutta Aragaksen naama oli aivan verinen tämän noustssa ylös lumihangesta. Aragas seisoi hetken aikaa ja toljotti Wolfyä murhaava katse silmissään. Hän lähti kävelemään sisälle päin ja tönäisi samalla Prudencen kumoon. Sunneva riensi Prudencen luokse ja auttoi tämän ylös.
    -Oletko sinä kunnossa… Siis Aragas, ei kai hän satuttanut sinua? Sunneva sopersi mutta Prudence vain pudisteli päätään.
Myra riensi Wolfyn luokse ja rupesi huutamaan kimeällä äänellä.
    -Voi kulta mitä se teki sinulle… Tämä on sinun syytäsi typerä lehmä! Myra huusi Prudencelle ja auttoi Wolfyn pystyyn.
Wolfy huitaisi Myran pois edestään ja harppasi muutamalla askeleella Prudencen luokse, nosti tämän sanaakaan sanomatta syliinsä ja lähti veimään tyttöä sisälle. Sunneva juoksi Wolfyn perässä ja hänen perässään tuli Drake ja Sonya sekä itkevä Myra.
    -Tämä on todella traumaattista, en tiedä selviänkö tästä henkisesti…
Wolfy kantoi Prudencen rappusia ylös, huusi salansan ovelle ja astui sisään. Poika vei Prudencen omaan huoneeseensa Sunneva, Drake, Sonya ja Myra vanavedessään.
    -Mitä oikein tapahtui? Drake kyseli Sunnevalta joka kiiruhti Wolfyn perään.
    -En tiedä sen enempää kuin sinäkään, Sunneva sanoi huolissaan ja istuutui Prudencen viereen sängylle.
    -Oh Wolfy tuo oli todella ritarillista, mutta minusta tuntuu että tarvitsen jonkinlaista tukea sillä tuo oli todella traumaattinen kokemus minulle, Myra itkeä vollotti Wolfyn kädessä roikkuen.
Wolfy kääntyi ja katsoi Myraa suoraan silmiin. Myra nielaisi ja päästi pojan irti.
    -Häipykää! Sunneva ärähti Drakelle, Myralle ja Sonyalle. –Teitä ei täällä nyt kaivata!
Kolmikko tuijotti raivostunutta Sunnevaa hiukan häkeltyneenä. Lopulta Myra ja Sonya lähtivät vetäytymään kohti oleskelutilaa ja sitä kautta kokonaan ulos. Drake ei sen sijaan hievahtanutkaan.
    -Noh… Minä ainakin aion häipyä täältä ja jättää Wolfyn Prudencen kanssa, Sunneva sanoi kylmäkiskoisesti Drakelle. –Mutta jää sinä tänne vain tirkistelemään, sehän on muutenkin mielipuuhaasi!
Sen sanottuaan Sunneva häipyi vihaisesti tömistellen oleskelutilaan. Drake ei kuitenkaan tosiaan aikonut jäädä Prudencen ja Wolfyn kanssa makuuhuoneeseen vaan poistui hänkin.

Wolfy silitteli hiljaa Prudencen hiuksia tämän maatessa Wolfyn omalla vuoteella. Prudencen mekko oli repeytynyt molemmista hihoistaan sekä avarasta kaula-aukostaan. Prudence raotti voihkaisten silmiään, mutta hymyili nähdessään ensimmäiseksi Wolfyn kasvot.
    -Miten voit? Wolfy kysyi huolissaan.
    -Olosuhteisiin nähden hyvin, Prudence mutisi ja nousi istuvaan asentoon.
Hän värähti hiukan kun Wolfy varoen kietoi kätensä tytön ympärille. Prudence tarttui tämän vahvoihin ja lihaksikkaisiin käsivarsiin kiinni kuin henkensä hädässä.
    -Minä pelkäsin…, Prudence tunnusti hiljaisella äänellä.
    -Aragas kärsii, Wolfy sanoi tyynellä äänellä, mutta Prudence luotti pojan uhkaukseen täysin.
Hän muisti raivostuneen ilmeen Wolfyn kasvoilla sen jälkeen kun Aragas oli tönäissyt tytön lumihankeen, ja Prudence ei totisesti olisi halunnut nyt olla Aragasin sijassa.
    -Miten sinä voit? Prudence kysyi yhtäkkiä huolissaan, katseli Wolfyn kärsineitä kasvoja ja kosketti pojan poskea hellästi. –Lupaathan käydä huomenna matami Hentovalkoisen luona?
    -Lupaan, Wolfy sanoi hymyillen. –Jos se on sinulle noin tärkeää.
    -On se! Prudence huudahti huolestuneena.
Wolfy itseasiassa naurahti ja veti Prudencen lähemmäs itseään.
    -Jos sinusta tuntuu siltä, niin voit jäädä tänne yöksi, Wolfy sanoi vakavoiduttuaan.
    -Taidan kuitenkin mennä omaan torniini, Prudence vastasi punastuen.
    -Minä kyllä saatan sinut, Wolfy vaati.

Sunneva jäi istumaan Kalmankehdon oleskeluhuoneeseen. Kaikki muut olivat vielä tanssiaisissa joten huoneessa ei ollut ketään.
    -No sinulla oli varmasti mukavaa Aramorin kanssa, Drake sanoi ja nojasi seinään Sunnevan istuessa takan edessä.
    -No ihan yhtä hauskaa kuin sinulla oli Sonyan kanssa, Sunneva vastasi.
    -Minä ainakin nautin illastani täydellisesti, Drake snaoi.
    -Niin minäkin, Sunneva valehteli sujuvasti.
    -Hyvä, Drake sanoi viileästi.
    -Samoin, Sunneva sanoi ja nousi seisomaan, sillä Wolfy talutti Prudencea alas rappusia.
    -Hei mennäänkö nukkumaan? Sunneva kysyi Prudencelta.
Tytön kiharat olivat aivan sotkussa ja mekko oli repeytynyt, mutta onneksi Wolfy oli kietonut koulukaapunsa Prudencen ympärille.
    -Mennään vain, Prudence kuiskasi ja Wolfy lähti saattamaan tyttöjä heidän omaan torniinsa.
Kukaan ei puhunut mitään koko matkan aikana. He tulivat Toveruuden Tornin ovelle ja Wolfy painoi kevyen suudelman Prudencen otsalle. Prudence punastui hieman ja katosi ovesta sisään.
    -No hyvää yötä sitten, Sunneva sanoi Wolfylle ja katosi hänkin.
Sunneva kiipesi rappuset ylös Prudencen perässä. Heidän huoneensa oli tyhjä sillä Ebony ja Aure olivat edellen tanssiaisissa.
    -Oletko sinä kunnossa? Sunneva kysyi ystävältään. Prudence vilkaisi Sunnevaan väsynesti.
    -Minä haluan vain nukkumaan, Prudence sanoi ja heitti vaatteet pois ja laittoi yöpuvun päällensä.
Prudence kömpi sänkkynsä ja laittoi verhot kiinni. Sunneva jäi vielä valveille miettimään asioita, oliko Aragas saanut aikeensa toteutettua, mitä hänelle ja Drakelle kävisi. Miljoonsat asiat vellovat tytön päässä mutta loppujen lopuksi uni tuli ja vapautti hänet kaikista ongelmista, vaikka vain hetkeksi.

Drake sulki suunsa ja ryntäsi ystävänsä luokse huolissaan.
    -Hullu akka! Mitä sinä oikein teit? Drake huusi ja katsoi maassa makaavaa Wolfya.
    -Ups…, Prudence osasi ainoastaan sanoa ja tuijotti tummaa poikaa joka makasi hänen sänkynsä alla tajuttomana.
Sunneva käveli Draken luokse ja tunki naamansa tämän naaman eteen.
    -No eipä tässä mitään sen kummempaa käynyt. Äijä on tajuton, Sunneva sanoi kylmänrauhallisesti ja taputteli Wolfya poskille.
    -Mitä sinä oikein teet?! Etteköhän te ole jo tehneet ihan tarpeeksi! Drake huusi ja nosti Wolfyn päätä ylemmäs.
Prudence katseli kalpeana Wolfya ja kapusi sängyltä alas.
    -Tuota… Pitäisiköhän hänet viedä matami Hentovalkoisen luokse? Prudence kysyi.
    -Sinä et vie häntä mihinkään, epäonnen lintu! Drake huusi.
    -Ja tämä on sitten vai minun syyni? Prudence huusi Drakelle.
    -Tottakai on! Kenekäs muunkaan? Drake karjui takaisin.
    -Vaikka Wolfyn oma syy? Prudence huusi Drakelle.
    -Wolfyn syy? Sinähän hänet tönäsit! Drake karjui.
    -Wolfy koski minuun! Prudene huusi punastuneena.
    -Wolfy koski minuun, Drake huusi matkien Prudencen ääntä. -Sinähän olisit ollut valmis mihin vain, te olette molemmat kuin…
    -Kuin mitä? Sunneva huudahti suuttunena.
    -En edes viitsi sanoa! Drake sanoi ja yritti saada Wolfya hereille.
    -Sinä olet todella ääliö, olet oikein kunnon Malfoy! Prudence huusi Drakelle.
    -Äh ole hiljaa! Drake huusi takaisin.
Prudence kumartui Wolfyn päälle niin että hänen punaiset hiuksensa koskettivat pojan poskea.
    -Wolfy? Wolfy? Prudence kuiskasi.
    -No tehkää nyt jotain ja äkkiä! Drake huusi.
Sunneva nousi ylös ja haki lasillisen vettä pesukannusta. Mutta ennenkuin Sunneva ehti heittää veden Wolfyn päälle tämä räväyti silmänsä auki ja katsoi suoraan Prudencen loistavan sinisiin silmiin punaisten hiusten ympäröimänä.
    -Huomenta, Prudence sanoi ja hymyili pojalle.
    -Wau, se oli aika tärskäys, sinua pitääkin varoa, Wolfy sanoi ja yritti hymyillä mutta hänen päätään kivisti sen verran ettei hän päässyt edes ylös ilman Draken apua.
Wolfy istutettiin Prudencen sängylle ja tytöt rupesivat tutkimaan oliko Wolfylle tullut kuhmua.
    -Ihan oikein sinulle jos täällä on kuhmu, Sunneva sanoi ankarasti.
Prudence ei voinut muuta kuin sääliä poikaa jolla oli sinertävä nenä ja mahtava kuhmu takaraivossa.
    -Nyt mennään Wolfy! Drake huudahti ja nosti pojan ylös.
Wolfy ei kuitenkaan pystynyt seisomaan kunnolla ja hän rojahti takaisin sängylle.
    -Päässäni suhisee aika pahasti, Wolfy valitteli.
    -No se nyt ei ole mitään uutta, Sunneva tokaisi.
    -Sulje nyt viimeinkin se kitasi! Drake ärjähti todella vihaisesti Sunnevalle. –Sinulta kun ei ole edes kysytty mitään!
    -Rauhoitu jo sinäkin, Prudence kivahti Drakelle.
    -Teidän tässä olisi syytä rauhoittua! Drake ärjyi. –Nyt me lähdemme, Wolfy! Ja TE KAKSI ETTE TULE LÄHELLEKÄÄN MEITÄ!
    -No sitä ei tarvitse pelätä! Sunneva kirkui.
Drake auttoi horjuvan Wolfyn ylös ja he lähtivät yhdessä hoiperrellen ulos tyttöjen makuuhuoneesta. Mennessään Drake paiskasi oven raivostuneesti kiinni, ja tytöt saattoivat kuulla hänen kiukkuisen jupinansa.
    -No. Se siitä, Sunneva sanoi edelleen puhisten. –Pääsimme ainakin heistä eroon ja sehän on pääasia.
    -Puhu vain omasta puolestasi, Prudence mumisi ja katseli yhä huolestuneena ovea mistä pojat olivat poistuneet, ikään kuin olisi pystynyt näkemään yhä Wolfyn.
    -Et kai sinä vaan tarkoita että…? Sunneva pudisteli epäuskoisena päätään.
    -Vikaa oli meissä kaikissa. Se sinun on myönnettävä, Prudence sanoi ja yritti tukahduttaa haukotuksen – huonolla menestyksellä.
    -Mutta ei Draken olisi silti tarvinnut…, Sunnevan ääni alkoi pettää.
    -Ei olisi, Prudence tuki ystäväänsä. –Mennään nyt nukkumaan. Ehkä huominen on jo parempi päivä.

Mutta huominen ei ollut hyvä päivä, ainakaan Sunnevalle ja Drakelle. Eikä sitä seuraavakaan päivä. Itseasiassa kului miltei täydet kaksi viikkoa ennen kuin Prudence sai ylipuhuttua Sunnevan tulemaan Suureen Saliin päivälliselle samaan aikaan kun Drake oli siellä. Tämä itseasiassa harmitti Prudencea hiukan, sillä nyt hänellä ei ollut oikein tilaisuutta jutella Wolfyn kanssa. Prudencella olisi ollut pojalle niin paljon sanottavaa. Kaikesta huolimatta Prudence päätti kuitenkin mennä Valentinon päivän tanssiaisiin Aragaksen parina, sillä hän ei edes uskaltanut ajatella, mitä tapahtuisi ellei hän menisi. Hän ehtisi kuitenkin tanssia Wolfyn kanssa vielä myöhemminkin.

Vihdoin tuli kauan odotettu Valentinon päivä. Se perjantai valkeni kirkkaana helmikuisena aamuna ja Prudence uskoi, että kaikki menisi hyvin kunhan hän ja Wolfy saisivat pidettyä Draken ja Sunnevan erossa toisistaan ja kunhan Prudence itse saisi pidettyä Aragaksen edes joten kuten hallinnassaan.
Prudene ja Sunneva olivat saaneet pukunsa jo muutama päivä sitten ja he koettelivat niitä taas aamulla.
    -Voi että tämän on ihana, Prudence huoahti.
    -On se… Mutta tuota yksi pikku pulma…, Sunneva huokasi.
    -Ai no mikä se on? Prudence kysyi ihaillen vaaleansinistä kevyttä mekkoa päällään.
    -No tuota minä vähän niinkuin lupasin Aragakselle että sinulla olsi päälläsi jotain… No jotain ei kiltti tyttömäistä, Sunneva sanoi.
    -No Aragas saa minun puolestani haluta mitä haluaa, en rupea muokkailemaan pukuani hänen tahtonsa mukaan, Prudence sähähti Sunnevalle, joka laittoi oman pukunsa päälleen.
    -Voi! En jaksa odottaa iltaa että saan laitettua pukuni päälleni ihan kunnolla, Pruedence huokaisi ja kierähti pari kertaa huoneen ympäri.
    -Näytät ihan keijukaiselta, hieman pullealta, mutta keijukaiselta kuitenkin, Sunneva sanoi ihaillen.
    -No, en oikein tiedä oliko tuo kohteliaisuus vaiko ei mutta kiitos kuitenkin, Prudence naurahti.
Sunneva pukeutui omaan pukuunsa johon sisältyi musta minihame ja sen päällä vihreä kokomekko jossa oli mustat pitsihihat ja se oli vyötäröstä alaspäin aivan avonainen, sekä tietysti mustat saappaat. Sunneva halusi aina järkyttää. Tytöt kävivät aamiaiella joka oli täynnä hulinaa ja vilinää, ja vaaleanpunaisia sydämiä.
    -Ällöttävä juhla, Sunneva mumisi ahtaesaan kananmunia ja makkaraa sisuksiinsa.
    -No jaa, ei ole jos on rakastunut, Prudene huokaisi ja vilkaisi syrjäkatsein Wolfyyn joka istui Myran vieressä Kalmankehtolaisten pöydässä.

Vihdoin koitti odotettu ilta ja Aramor odotti malttamattomana Toveruuden Tornin oleskeluhuoneessa Sunnevaa, joka oli Prudencen kanssa laittautumassa yläkerrassa.
    -Laitanko mustaa, lilaa vai ihan vain tummanpunaista huulipunaa? Sunneva kysyi.
    -Ei ainakaan mustaa, minusta ihan perinteinen punainen sopii ihan hyvin, Prudence valisti.
    -No hyvä on sitten, Sunneva naurahti ja sipaisi huulipunaa huulilleen.
    -Etkö sinä laita huulipuna ollenkaan? Sunneva kysyi ihmeissään ystävältään, joka katseli kahta punaa.
    -Tottakai, en vain osaa päättää laitanko ihonväristä vaiko hieman kiiltävää helmiäsväriä?
    -No laita sitä kiiltomatoa, Sunneva sanoi ja muikisteli huuliaan. –Nyt olen valmis, entäs sinä?
    -No joo. Taidanpa olla, Prudene hymähti ja lähti Sunnevan perään alakertaan.
    -Hei Sunneva, näytätpä kauniilta, Aramor sanoi ja katsoi ihailevasti Sunnevaa joka kipitti portaita alas. Kun Prudence tuli alas poika katsoi hetken pidempään.
    -Ei ihan minun tai Aragaksen tyyliä mutta sopii sinulle oikein hyvin, Aramor sanoi ja virnisti. -Aragas taitaa jo odottaa sinua, poika sanoi ja avasi oven.
    -No nähdään sitten salissa, Sunneva kuiskasi ja läimäytti Prudencea rohkaisevasti pepulle.

Prudencen ei tarvinnut kauaa odotella Aragaksen löytymistä. Oikeastaan Aragas löysi hänet ensimmäisenä.
    -Mitä tuo on olevinaan? Poika tiukkasi töykeästi Prudencelta ensimmäisenä.
    -Hyvää Valentinon päivää vain sinullekin, Prudence tuhahti kavaljeerilleen ja ajatteli Wolfya.
    -Halusin tanssiparikseni aidon naisen, en mitään enkelin ja partiotytön yhdistelmää, Aragas murahti.
    -Elämä on täynnä pieniä pettymyksiä, Prudence totesi filosofisesti.
He lähtivät astelemaan kohti Suurta Salia joka oli jälleen koristeltu hyvin näyttävästi. Vaaleanpunaiset köynnökset risteilivät salin seinustoilla ja katossa ja valtavia sydämiä riippui joka paikassa. Prudence sai paljon ystävänpäivän toivotuksia ja niihin liittyviä halauksia ystäviltään ja jopa ihan tuntemattomilta akatemian opiskelijoilta. Jostakin syystä kukaan ei kuitenkaan yrittänyt halata Aragasta.
    -Hyvää Valentinon päivää, Prue! Marvin hihkaisi nähtyään ystävänsä ja ryntäsi halaamaan Prudencea.
Marvin kuitenkin perääntyi nopeasti nähtyään Aragaksen mulkoilevan poikaa kiukkuisesti.
    -Voisitko lopettaa tuon? Prudence kivahti lopulta.
    -Ai minkä? Aragas kysyi viattomana, vaikka tiesi varsin hyvin mistä Prudence puhui.
    -Tuon raivostuttavan mulkoilun! Prudence sanoi ja yritti säilyttää itsehillintänsä. –Minulla on täällä paljon ystäviä ja tämän päivän ohjelmaan kuuluu halailu ja iloiset ilmeet. Ja kaiken lisäksi sinulle ei kuulu pätkääkän se ketä minä halailen. Se että suostuin olemaan parisi tämän illan, ei anna sinulle mitään erivapauksia!
    -Hiljaa nyt! Aragas ärähti hiljaa Prudencelle. –Sinulla on vielä paljon opittavaa…
    -Mitä sinä tuolla tarkoitit? Prudence tiukkasi.
    -En mitään erikoista…
Prudence tuhahti itsekseen ja unohtui jälleen katselemaan ympärilleen. Lopulta hänen silmänsä tavoittivat sen, mitä hän oli etsinytkin. Vaikka salissa oli satoja nuoria, hän tunnisti Wolfyn hahmon hetkeäkään epäröimättä, vaikkä tämä seisoikin selin Prudenceen päin. Prudence tunsi sydämessään pienen mustasukkaisuuden tuikahduksen nähdessään Myra Bonegran riippuvan Wolfyn käsipuolessa. Asiaa ei yhtään auttanut se, että Prudence joutui tunnustamaan itselleen, että Myran puku oli varsin kaunis, joskin himpun verran erikoinen. Väriltään se oli viininpunainen ja sen hameosassa oli pienehkö laahus. Myran kapeaa vyötäröä korosti leveä musta vyö ja yläosan hihansuista roikkui räikeän värisiä linnun sulkia. Ja koska Myra oli laittanut niitä sulkia myös kampaukseensa, tuli Prudencelle mieleen aavistuksen verran ripaus intiaania. Tytön sydän oli kuitenkin pysähtyä silkasta ihastuksesta kun Wolfy vihdoin kääntyi ja kohdisti Prudenceen nauravan katseensa.
    -Prudence! Kuului huuto jostain tytön takaa ja Sunneva ryntäsi Prudencen kaulaan.
    -Hyvää ystävänpäivää! Sunneva hihkui ja Aramor myhäili hänen takanaan.
    -Samoin, vaikka juhlani ei olekkan alkanut kovin hyvin, tyttö snaoi ja mulkaisi Aragasta joka teki hovikumarruksen ja siirtyi hieman sivummalle juttelemaan Aramorin kanssa.
    -No millaista on Aramorin kanssa? Prudence kysyi kuiskaten Sunnevalta.
    -Ihan rehellisesti?
    -Tottakai…
    -No olisin täällä ehkä mielummin Draken kanssa, mutta se itsekeskeinen tolvana ei ole edes vilkaissutkaan minuun. Mutta ei se haittaa, minulla on ihan mukavaa näinkin, Sunneva huudahti ja riensi Aramorin käsivarteen.
    -No menisimmekö vaikka tanssimaan? Aramor kysyi.
    -Tottakai! Sunneva huudahti.
Aramor laittoi kätensä kevyesti Sunnevan vyötärölle ja johdatti tämän tanssiin.
    -Pukusi on todella… Miten sen nyt sanoisin ilman että vaikutan moukalta, Aramor mietti. –No seksikäs. Jos nyt loukkaannut niin se ei ole minun vikani, Aramor virnisti Sunnevalle joka punastui hieman.
    -No en loukkaannu…, Sunneva takelteli ja tunsi Aramorin käden liukuvan alaspäin tytön pakaralle.
Sunneva henkäisi ja painautui vasten Aramorin jykevää rintaa. Sunneva huomasi Draken ilmeen kun hän painautui Aramoria vasten ja painautui vielä hieman lähemmäs. Aramorin kädet Sunnevan takapuolella saivat Draken pihisemään kiukusta eikä häneltä riittänyt paljoa huomiota omalle parilleen Sonyalle. Sonya oli erittäin kauniin näköinen kultaisine hiuksineen ja tumman sinisine höyhenpukuineen. Mutta tällä hetkellä Sunneva tunsi olevansa tanssien kuningatar Aramorin syleilyssä.
Friz Priznog tanssahteli Sunnevan ja Aramorin luokse ja nosti pojan kädet Sunnevan vyötärölle.
    -Professori Peto ja Inkeri Sähäkkä ovat tulossa tänne päin, joten minä hiihtelen edeltä poistaakseni kaiken… hmmm… sopimattoman käytöksen, rehtori naureskeli partaansa ja valssasi taas itsekseen poispäin.
    -On siinä meillä rehtori, Aramor naurahti.
    -No tuo on ihan ymmärrettävää jos tietää yhtään minkälainen Inkeri Sähäkkä on. Hän saisi sydänkohtauksen jos näkisi jotain omasta mielestään rietasta, Sunneva naurahti ja Inkeri Sähäkkä olikin jo hänen edessään.
    -Neiti Sudenvarjo ja herra Cornwall, ettekö muista että teidän välillä pitäsisi olla ainkin kahdenkymmenen sentin rako? Sähäkkä sanoi vihaisesti ja vetäisi samalla Mortal Pedon ihan kiinni itseensä.
Sunneva katsoi hieman tarkemmin eikä oikein ollut varma näkikö oikein vai käväisikö Inkeri Sähäkän käsi todellakin Mortal Pedon takamuksella. Mortal näytti kyllä todella kärsivältä.

Prudence vastasi Wolfyn katseeseen hymyillen ja oli nauraa ääneen kun näki Wolfyn iskevän hänelle silmää.
    -Mitä sinä katselet? Aragas tivasi pariltaan.
    -Ei se kuulu sinulle, Prudence sanoi ja onnistui väläyttämään viehättävän ja viattoman hymyn Aragakselle.
Aragas siristeli epäluuloisena silmiään ja lähti raahaamaan hiukan pyristelevää tyttöä tanssilattialle.
    -Eikös tänne tätä varten tultu? Aragas kysyi.
    -Kyllä, Prudence myönsi kivahtaen. –Mutta se ei tarkoita sitä, että kätesi saavat vaellella pitkin vartaloani miten sattuu!!
Aragas nykäisi kohteliaasti kätensä pois Prudencen pakaralta, mutta hänen hiukan rietas ilmeensä ei luvannut hyvää. Aragas älähti kiukkuisena kun joku tönäisi häntä (vahingossa) ja hän horjahti päin säikähtänyttä Prudencea, joka taas horjati niin että oli kaataa rehtori Priz Friznogin. Ketjureaktio oli täydellinen.
    -Voi kauhistuksen kanahäkki! Olen todella pahoillani, mutta eikö olekin mukava ilta? Ainiin, ja oikein ihanata Valentinon päivää! Professori Henry Hurmion äänestä ei voinut erehtyä. –Mitä pidätte uudesta puvustani? Itse Arhippa Armaani on suunnitellut sen ja vain minulle!
Prudence katseli silmät selällään professori Hurmion juhla-asua. Jalassaan hänellä oli tiukat mustat trikoohousut ja niiden päällä kullanväriset verkkosukkahousut, paitana hänellä oli pitkä tunika, joka oli pohjaväriltään sininen, mutta siinä liihotteli isoja leppäkerttuja, joita Prudence epäili Tolvanador Dalin suunnittelemina. Sivusilmin Prudence huomasi Aragaksen yrittävän hillitä itseään.
    -Se on todella hieno, Prudence mumisi ja kiitti Aragasta mielessään siitä, että tämä johdatti heidät mahdollisimman kauas professori Hurmiosta.
Jonkin aikaa tanssittuaan Prudence huomasi, että Aragas johdatteli häntä jatkuvasti Suuren Salin reunamille, missä valaistus ei ollut paras mahdollinen.
    -Menemme tuonne istumaan, Aragas sanoi ilmoitussävyyn Prudencelle.
    -En halua mennä nurkkaan istumaan, Prudence vastusteli.
    -Sinä teet niin kuin minä sanon, Aragas tiuskaisi ja veti Prudencen yhteen autioista nurkkapöydistä. –Ja nyt luulen että meidän on aika hieman keskustella…
    -Minulla ei ole kanssasi mitään keskusteltavaa. Tulin tänne tanssimaan enkä puhumaan syvällisiä ja kaiken lisä…, Prudence kivahti, mutta hänen lauseensa katkesi äkisti kun Aragas läimäytti häntä suulle.
    -Hiljaa nainen!
Prudence tuijotti Aragasta typertynyt ilme kasvoillaan.

Drake joutui hillitsemään Wolfya useaan otteeseen kun Prudence pyöri aivan heidän neniensä edessä pupupyjaman liehuessa avonaisena.
    -Wolfy! Drake sihahti ystävälleen. –Älä huohota noin kovaa!
    -En huohotakaan, Wolfy kivahti hiljaa. –Sinä huohotat!
    -Hys!
Wolfy taas joutui puristamaan Draken käsivartta varsin riuskaotteisesti kun Sunneva alkoi ladella kiivaita mielipiteitään vaaleasta kalmalaisesta.
    -Mikä eukko! Drake älähti äänettömästi ja koitti tukahduttaa ähkäisyn kun Wolfy tallasi hänen jaloilleen. Molemmat pojat kangistuivat kauhusta kun Prudence alkoi haistella ilmaa.
    -Minähän sanoin, että sinun olisi pitänyt pestä kainalosi! Drake kivahti hiljaa punastuneelle Wolfylle.

Prudence haisteli ilmaa ja haistoi aivan selvästi Wolfyn vienon partaveden tuoksun.
    -Minä olen nyt ihan varma että täällä haisee ihan Wolfy, Prudence sanoi ja nuuhki edelleen.
    -Lopeta jo, jos Wolfy olisi täällä niin todennäköisesti hän olisi jo hyökännyt kimppuusi kun hypit paita avoinna pitkin huonetta, Sunneva naurahti ystävälleen.
Prudence veti kädellään paitaansa hieman kiinni ja haisteli edelleen.
    -Wolfyllahan on se näkymättömyys viitta, Prudence sanoi Sunnevalle joka harjasi hiuksiaan sängyllä.
    -Niin mutta tuskin he tänne uskaltaisvat ainakaan nyt tulla. Vaikka olisihan se aika koomista. Minulla kun on sentään vaatteet päällä, toisin kuin eräillä, Sunneva nauroi.
    -Wolfy Fontrel jos olet täällä jossain niin minä tapan sinut! HIRTÄN RINTSIKOILLANI! Prudence huusi huoneeseen.
Ei vastausta.
    -Jos he ovat täällä näkymättömyysviitassaan niin miten me voisimme saada sen helpoiten selville? Prudence kysyi Sunnevalta.
    -Jaa-a, ehkä heittelemällä tavaroita pitkin huonetta.
    -Mitä tavaroita ehdotat? Prudecen kysyi.
    -Hei, ihan oikeasti Prue, ei täällä haise Wolfy, hän on vain sinulle jokin ihmeen pakkomielle, Sunneva naurahti. –Mutta jos haluat niin voithan heitellä pikkuhousujasi pitkin huonetta.
    -Hmph, jätän sen homman sinulle, Prudence sanoi ja meni jälleen kaapille ja kurotteli ylähyllyltä jotain.

Wolfylle tuli täydelliset näkymät tytön kurotellessa hänen nenänsä edessä. Drakekin yritti katsella kunnes Wolfy laittoi kätensä pojan silmille niin ettei tämä nähnyt mitään. Sunneva käveli Prudencen viereen.
    -Mitä sinä etsit?
    -Minulla on täällä jossain punaiset rintsikat mutta en löydä niitä mistään, Prudence sanoi ja heitteli alusvaatteitaan pitkin huonetta.
Yhdet mustat rintsikat lensivät suoraan Wolfyn eteen ja poika ei voinut vastustaa kiusausta vaan otti ne kiinni ja pisti äkkiä viittansa alle.
    -Ihan totta, täällä haisee mies! Prudence sanoi Sunnevalle, joka auttoi häntä etsimään rintsikoitaan ja melkein osui Drakeen aina silloin tällöin.
    -Hei nyt lopetat sen hajuhomman, ehkä Ebonylla on ollut joku poika täällä. Tai mikä vielä houkuttelevampaa, jos Ebonystä on tullut mies, Sunneva naurahti.
    -No he sopisivat hyvin Draken kanssa yhteen, Prudence kikatti.
    -Sinäpä sen sanoit, Sunneva nauroi jo väsyneen levotonta naurua.
    -Ja hei Wolfy siihen kolmanneksi pyöräksi niin kyllä hyvä tulee, Prudnce kikatteli.
    -Voi mutta eihän Wolfy voi kestää luurankomaisia naisia joista ei saa kunnon otetta! Sunneva nauroi.
    -Ai niin ihan unohdin, Ebony parka, hän onkin ainoa tyttö jota Wolfy ei taida katsella sillä silmällä, Prudene sanoi hivenen loukkaantuneisuutta äänessään.
    -Missäköhän Aure ja Ebony oikein ovat? Heidän pitäisi olla jo täällä, Sunneva ihmetteli.
    -Minä en nyt kyllä löydä niitä rintsikoita täältä, Prudence marmatti.
    -No tuskinpa professori Peto niitä kuitenkaan katselisi, Sunneva naurahti.
    -Voi mistä sitä tietää…, Prudence sanoi ja laittoi kaapin oven kiinni. –Tule nyt tähän Sunneva ja haistele… eikö muka haise Wolfylle?
Sunneva tuli Prudencen viereen seisomaan ja nuuhki ilmaa.
    -No nyt kun mainitsit niin tässä haisee ihan… Drakelle, Sunneva sanoi ja alkoi tökkiä eteensä.

Wolfylla ja Drakella oli mennä pasmat sekaisin kun he käsittivät vihdoin, että Prudence ja Sunneva olivat olleet vieraisilla myös heidän huoneessaan. Molemmat kuitenkin käsittivät, että itsehillintä oli nyt pakollista, eivätkä he saisi missään nimessä paljastua.
    -Ilmeisesti jonkun toisenkin olisi pitänyt pestä jotakin…, Wolfy mumisi kuullessaan Sunnevan haistavan Draken läsnäolon.
Hyvin vaivalloisesti he alkoivat väistellä Sunnevan tökkimisyrityksiä.

Sunneva ja Prudence katselivat ympärilleen silmiään siristellen.
    -Tämä ei ole hauskaa! Sunneva kivahti viimein ääneen.
Hän otti sänkynsä reunalta nopeasti puolipitkän mustan satiinisen aamutakkinsa ja kietoi sen ympärilleen Prudencen haistellessa ilmaa.
    -Teidät on jo havaittu! Prudence sanoi ärtyneenä. –Piilottelu ei enää kannata!
Syvä hiljaisuus.
    -Alamme viskoa esineitä! Sunneva uhkasi.
Edelleen syvä hiljaisuus.
Prudence luovutti ja kaivoi laukustaan Soihdut sammuu –kirjan ja viskasi sen läheiseen nurkkaan. Kirja putosi kolahtaen lattialle ja hiljaisuus oli yhä täydellinen. Sunneva etsi katseellaan jotakin heitettävää ja huomasi Drakella olleen susikorunsa omalla yöpöydällään.
    -Prue, Sunneva sanoi hiljaa. –He ovat täällä.
Prudence kääntyi katsomaan kun Sunneva nosti korunsa ystävänsä nähtäväksi.
    -Te kuolette! Prudence kiljahti ja paiskasi raivoissaan koko laukkunsa vaatekaappinsa lähellä olevaan nurkkaan.
    -AAARRRGGHHH!!! Kuului Wolfyn ähkäisy ja molemmat pojat tupsahtivat esiin näkymättömyysviitan valahtaessa lattialle.
Wolfy piteli polveaan ja irvisti Prudencelle.
    -Oliko pakko viskata koko laukku? Hän kysyi.
    -Että sinä kehtaat! Kuinka sinulla voi olla noin likainen mielikuvitus!? Ettekö te kunnioita lainkaan toisten yksityisyyttä? Prudence kiljui erittäin vihaisena.
    -Ette kunnioittaneet tekään, Wolfy tiuskaisi. –Joten lienee vain oikeus ja kohtuus, että saimme kostaa!
    -Kostaa ja kostaa! Sekö teillä on vain mielessäne? Aina pitää kostaa! En ole koskaan tavannut yhtä kakaramaista tapausta kuin sinä, Wolfy Fontrel! Prudence jatkoi kiljumistaan ja hänen äänensä kohosi jälleen muutamia oktaaveja, mitä enemmän hän kiihtyi.
    -Ketkäköhän tämän kostamiskierteen aloittivat? Wolfy ärjähti ja astui uhkaavasti kohti Prudencea.
    -Olisitte vain jättäneet meidät rauhaan, niin elämämme olisi paljon helpompaa! Prudence tiuskaisi. Tyttö mulkoili Wolfya äkäisenä kunnes huomasi mustat rintsikkansa tämän kädessä, jolloin Prudence punastui – raivon yhä kasvaessa.
    -Onko sinulla useinkin tapana viskellä alusvaatteitasi? Wolfy kysyi virnistäen huomattuaan mihin tytön katse kohdistui.
    -Ei, mutta minulla ei myöskään ole tapana keräillä muiden alusvaatteita kuten joillakuilla muilla, Prudence kivahti.
Samaan aikaan Drake ja Sunneva vaihtoivat kiukkuisia ja suorastaan salamoivia katseita.

    -Tämä oli kyllä törkeintä mitä te olette koskan tehneet! Sunneva huusi aamutakissaan.
    -Höpö höpö, olettehan tekin käyneet meidän huoneessa! Ties mitä te olette nähneet, Drake huusi.
    -No me näimme kaiken mitä oli nähtävissä! Sunneva huudahti ja sai Draken hiljaiseksi.
    -Ai…, Drake sai vain sanottua. –Minä muuten toin sinun korusi. Ei meillä nimittäin ollut tarkoitus jäädä tänne minä vain toin typerän korusi sinulle!
    -Niinpä ja mitenkäs herra on sen saanut käsiinsä? Sunneva huudahti raivoissaan.
Drake nielaisi, eivät kai tytöt tienneet että he olivat jo aikaisemminkin käyneet heidän huoneessaan.
    -Tuota, olet unohtanut sen jossain vaiheessa huoneeseeni, Drake snaoi.
    -Valhetta, en ole kertaakaan ollut huoneessasi! Sunneva huudahti tuohduksissaan.
    -Ai et vai!? Drake virnisti.
    -Minä en silloin ole tiputtanut mitään tavaroitani sinun huoneeseen! Sunneva huudahti.
    -No sinusta ei tiedä mitä sinä jättelet ja mihin, tuskin itsekään enää tiedät! Drake huusi kun ei oikein muutakaan osannut keksiä.
    -Ja mitä tuo sitten tarkoitti? Sunneva kysyi.
    -No juuri sitä miltä kuulosti! Drake huusi takaisin.
Sunneva alensi hieman ääntään.
    -Minusta se kuulosti siltä ettet oikein osannut muutakaan sanoa, Sunneva sanoi rauhallisesti.
    -No jaa…, Drake mumisi takaisin.
    -Hetkonen, yritätkö sinä sanoa että minä olen… Kevytkenkäinen nainen? Sunneva huudahti kiukkuisesti.
    -No tajusithan sinäkin viimein! Drake naurahti ivallisesti. –Näkeehän sen jo siitäkin miten te täällä hypitte alasti!
    -Ai ettenkö saisi omassa huoneessani hyppiä alasti? Entäs sinä ja Wolfy, tehän ette koskaan hypi alasti huoneessanne vai? Sunneva huusi.
    -Emme ainakaan tällä tavalla, Drake huusi takaisin ja katseli ympärillään kaikkia Prudnecen alusvatteita.
    -Turha sinun on kuola valuen katsella niitä! Sunneva huudahti kiukkuisena. –Sitä paitsi olen paljon mielummin kevytkenkäinen noita kuin väkivaltainen tirkistelijähullu joka lukee NakuNoita lehtiä, senkin rietas sika!
    -Rietas sika? RIETAS SIKA! En minä ole rietas sika, minä en ole se joka ensimmäisenä rupesi tirksitelemään! Drake huusi.
    -Ai et muka? Oletko nyt ihan varma? Kaivelepa pieniä aivojen rippeitäsi ja kerro sitten mitä muistat, Sunneva kivahti.
    -Ei ole mitään muistettavaa, Drake sanoi ja laittoi kädet puuskaan, nojaten samalla Prudencen sänkyyn.
    -Olet vielä valehtelijakin, me nimittäin tiedämme että olette käyneet aikaisemminkin huoneessamme! Me kerromme Frznogille! Sunneva huusi viimeisen uhkauskensa.
    -Siitä vain ja me kiellämme kaiken! Drake sanoi jälleen rauhallisesti.

    -Keräillä? Wolfy ärähti. –Minä vain satuin ottamaan nämä kiinni kun neiti viskeli alusvaatteitaan ympäri huonetta. Mutta ehkä et ole vielä keksinyt miten alusvaatteita käytetään.
    -Miten niin? Prudence tivasi ärtyneenä.
    -Alusvaatteet ovat sitä varten, Wolfy selitti kuin pikkulapselle. –Että ne puetaan päälle ja niillä on tarkoitus peittää kaikki intiimit kohdat.
    -Minä kyllä tiedän mitä alusvaatteilla tehdään! Prudence kiljahti raivoissaan. –Älä sinä puutu minun pukeutumiseeni.
    -Tai pikemminkin pukeutumattomuuteesi, Wolfy murahti ja antoi veikeän virnistyksen käväistä kasvoillaan kun hän silmäili Prudencea rohkeasti päästä jalkoihin.
Prudence oli juuri sanomassa hänelle, että hänellähän oli vaatteet päällään, että Wolfyn oli turha kuvitella olemattomia, mutta tyttö tuli vilkaisseeksi itseään peilistä ja tajusi, että hänen pupupyjamansa yläosa oli ollut koko ajan auki!
    -Mikset ole voinut sanoa mitään? Prudence räyhäsi raivoissaan virnuilevalle Wolfylle.
    -Ajattelin, että se on ehkä sinun mielestäsi mukavaa, Wolfy vastasi.
    -No, sitä se ei todellakaan ollut! Prudence äyskäisi napittaessaan yläosaa huimaa tahtia kiinni. –Taisit todella nauttia tästä?
Wolfy oli harkitsevinaan asiaa ja naputteli mietteliäänä leukaansa.
    -Kyllä, hän lopulta myönsi. –Itseasiassa nautin.
    -SENKIN SIKA!! Prudence kiljahti. –Jo on oudot himot ja halut sinullakin! Ehkä sinusta on todella tulossa mies…
    -Riittää! Wolfy ärjähti vihaisena.
    -Ainiin, se vain vaatii vielä parturikäynnin, mutta muuten asia näyttää olevan mitä ilmeisemmin kunnossa, Prudence irvaili sydämensä kyllyydestä.
Prudence tiesi, että Wolfy Fontrel oli nopea, mutta äkillistä hiuksiin tarttumista hän ei osannut odottaa. Prudence kiljahti kun Wolfy taivutti hänen päätään taakse päin ja tuijotti tyttöä kasvot kalpeina raivosta ja silmät kipunoiden.
    -Älä enää koskaan puhu miehuudestani, Wolfy sanoi hirvittävän hiljaisella äänellä.
    -Hyvä on, Prudence lupasi tuskainen ilme kasvoillaan. –En enää puhu siitä, sillä eihän SINULLA SITÄ OLEKAAN!!!
Wolfy itseasiassa karjahti ja sysäsi Prudencen kovakouraisesti tämän sängylle (säikäyttäen pylvästä vasten nojailevan Draken).
    -Kaipaatko todisteita? Wolfy karjui.
    -Haista home Adagio Fontrel!

    -Sinä olet raivostuttavin, inhottavin ja riettain velho ketä olen koskaan tavannut!
    -No sinullahan tässä sitä kokemusta on, Drake sanoi ja väisti Prudencea joka lennähti Wolfyn avittamana sängylle.
Drake vaihtoi paikkaa ja alkoi nojailla Sunnevan sängyn päätyyn. Drake oli oikein ylpeä itsestään hän oli saavuttanut jälleen tyynen rauhallisuutensa, jolla hän yleensä voitti kaikki tappelut.
    -Mistä sinä olet oikein saanut päähäsi että minulla olisi yhtään sen enmpää kokemusta kuin sinullakaan? Vaikka toisaalta, todennäköisesti jokaisella elävällä sielulla on enemmän kokemuksia kuin sinulla, Sunneva viskaisi.
Drake punehtui kasvoistaan hieman ja pui nyrkkiä Sunnevalle.
    -Oho, ihanko otit nyrkit aseeksi? No ethän sinä muuta osaakaan kun nyrkkejäsi huitoa! Sunneva kivahti pojalle ja heitti tätä ensimmäisellä tavaralla minkä sai käteensä.
Prudencen Pöllöileekö pöllösi, perehdy pöllöjen psyykkeeseen -kirjan ja heitti sillä Drakea tähdäten päähän. Drake sai kuitenkin kopin kirjasta ja vilkaisi sitä.
    -Ahaa, onko tämän naisten tapa kertoa että he tarvitsevat jonkinlaista koulutusta? Drake virnisti ja näytti kirjaa Sunnevalle.
    -Tukehdu räkääsi! Sunneva huudahti.
    -Oijoi, tuo olikin todella luovaa, Drake naurahti ja tarttui Sunnevaa kädestä ja vetäisi lähelleen.
    -Älä enää ikinä yritä tuota samaa, minä saatan vaikka todella suuttua ja kun minä suutun se ei ole mukavaa kenenkään kannalta, Drake sanoi vakavana ja päästi irti Sunnevan kädestä tönäisten tätä samalla hieman kauemmas itsestään.
Sunneva ei kuitenkaan ollut varautunut tönäisyyn vaan horjahti ja kaatui maahan. Muutaman sekunnin ajan Sunneva huomasi että Draken kasvoille tuli aito huolestunut ilme ja poika otti muutaman askeleen kohti Sunnevaa. Mutta kun Drake huomasi ettei Sunneva ollut satuttanut muuta kuin itsetuntonsa, hän naurahti ja alkoi jälleen nojailla pylvässänkyyn.
    -Mitä ihmettä te edes teette täällä enää? Painu ulos! Sunneva huusi Drkaelle ja osoitti ovea.
    -No no, nyt kun kerran olen täällä niin toki haluan ottaa irti kaiken ilon siitä, Drake naurahti jälleen.     -Minun täytyy sanoa että jos olisin sinä, Wolfy, niin leikkaisin tuon noidan hiukset, eiköhän se hieman rauhoittaisi sitä, Drake lateli neuvojaan jo ystävälleenkin.

Vaikka Drake oli kyennyt hillitsemään itsensä edes hetkeksi, Wolfy ei ollut siihen kyennyt. Varsinkaan kun Prudence vielä provosoi häntä. Draken neuvoja Wolfy ei ottanut kuuleviin korvinsakaan, sillä hän itseasiassa piti Prudencen loimuavan punaisista pitkistä hiuksista. Hän katseli allaan pyristelevää Prudencea ja muisti sangen elävästi tilanteen kun oli sitomassa tätä sänkyynsä kiinni. Wolfy harmitteli mielessään ettei silkkihuivi ollut sattunut hänen mukaansa.
    -No, mitä sinä enää mietit? Prudence kirkui.
Wolfy päästi salamannopeasti irti Prudencen hiuksista ja tarttui tämän molempiin käsiin ja lukitsi ne lujalla otteellaan tytön pään yläpuolelle. Prudencen sinnikkäät vastustelut eivät auttaneet tyttöä lainkaan, sillä ei liene yllätys kenellekään, että Wolfy oli moninkertaisesti Prudencea vahvempi. Wolfyn onnistui viimein hillitä itsensä ja hän itseasiassa katseli viehättävästi pyristelevää Prudencea, joka kirkui kirouksia, hymy huulillaan. Vapaalla kädellään siveli kevyesti sormiensa päillä Prudencen kasvoja ja satiinikankaisen pyjaman peitossa olevaa povea.
    -Sinä olet sairas! Prudence sihahti Wolfylle joka ei ottanut asiaa kuuleviin korvinsakaan. –Sinä otat sen mitä haluat vaikka väkisin! Itserakas hirviö!
Wolfy virnisti ja katseli tyynesti Prudencea.
    -Älä kiellä, ettetkö itsekin haluaisi tätä, poika miltei kehräsi.
    -En todellakaan halua! Prudence kivahti.
    -Ihan varmastiko? Wolfy kysyi hivenen epäuskoisena.
    -En tasan tarkkaan!
Wolfy päästi tytön kädet vapaiksi, mutta ei osannut varautua siihen, että Prudence nousisi ylös niin nopeasti ja sellaisella voimalla. Prudence tönäisi kaikin voimin molemmilla käsillään Wolfya rintakehään niin että tämä lennähti sängyn reunalta kiviselle lattialle ja kolautti päänsä, niin että menetti tajuntansa.

Sunneva jäi itsekseen mietiskelemään hänen ja Draken pientä riitaa ja päätti lähteä sopimaan riidan Draken kanssa. Sunneva saapui Kalman Kehdon ovelle ja koputti siihen, hän ei voinut astella sisälle sillä kaikki Kalmankehtolaiset olivat paikalla.
    -No mitä sinä haluat? Sonya snaoi tungettuaan päänsä ovesta ulos.
    -Tuota, voisitko pyytää Draken tänne? Sunneva pyysi vaikka tiesi kyllä vastauksen.
    -En.
    -Miten niin et?
    -En nyt viitsi, tyttö sanoi ja oli laittamassa ovea kiinni.
    -Älä viitsi Sonya, kuuli pojan ääni tytön takaa ja Drake ilmestyi ovelle.
    -Hei… Minulla olisi asiaa, Sunneva sanoi ja hymyili.
Drake hymyili takaisin ja sulki oven perässään.
    -No mutta hei vaan, Drake sanoi ja suuteli Sunnevaa.
    -Tuopa oli mukava vastaanotto, Sunneva naurahti.
He lähtivät yhdessä kävelemään pitkin koulun käytäviä.
    -Sinun pitää sitten laittaa jotain minun pukuuni sopivaa tanssiaisiin päällesi, Sunneva sanoi yhtäkkiä pojalle.
    -Ai? No minä laitan samat vaateet kuin viimeksikin, Drake sanoi kylmänrauhallisesti muistaen edelleen Wolfyn sanat ”Sunneva pompottaa sinua ihan mennen tullen”.
    -No et varmasti pistä, minä haluan että sinä näytät esittelykelpoiselta ja jos sinulla on aina samat juhlavaateet niin kaikki luulevat että olet köyhä, Sunneva huudahti harmissaan.
    -Ensinnäkin, minä pistän päälleni mitä minä haluan, sinulla ei ole siihen päätäntävaltaa, ja toisekseen mitäs jos minä sanon että minä haluan päättää mitä sinä laitat päällesi tanssiasiin?! Drake huudahti.             -Sinäkö muka päättäisit mitä minä laitan päälleni, ei käy!? Sunneva huudahti.
    -Minä en halua, että kuljeskelet pitkin koulua näyttäen siltä kuin olisit joku ostettavissa oleva nainen! Drake huudahti.
    -Sellaisenako sinä minua pidät? Sunneva kauhistui.
    -Etkö sinä muka ole sellainen? Drake huudahti vihaisena.
    -Tuo oli todella törkeää! Sinä olet hirveä tyyppi, minä en ole sinun ovimattosi! Sunneva huusi
    -Enkä minä sinun! Drake huusi ja tarttui Sunnevaa ranteesta kipeästi. -Jos jatkat tuota rataa et pääse tanssiaisiin ollenkaan!
    -Ahaa ja sinäkö siitäkin päätät, senkin epäsikiö! Sunneva huusi mutta sulki nopeasti suunsa, sillä Drake löi tyttöä kevyesti poskelle täysin arvaamatta.
Sunneva piteli poskeaan (johon ei edes sattunut) ja tuijotti raivoissaan Drakea.

Prudence nautti kävelystä Oliverin kanssa Tulikanjonin heikosti valaistulla kadulla. Hänellä ei oikeastaan ollut kylmä, mutta Oliverin käsi tytön kädessä tuntui lämpimältä ja Prudence tunsi olonsa turvalliseksi. Vaikka Wolfy oli Oliveria harteikkaampi, pidempi ja muutenkin isompi, Prudence tunsi siltikin olonsa paremmaksi Oliverin kanssa. Poika nauroi ja puhui paljon ja muisti välillä kysyä oliko Prudencella kylmä, kuuma, nälkä, jano jne. He päätyivät lopulta kermakaljalle kodikkaaseen ravintolaan, jossa takkatuli rätisi ja loi lempeän hämärän vaikutelman ravintolasaliin.
    -Viihdytkö sinä Tulisoihdussa? Oliver kysyi Prudencelta.
    -Viihdyn, Prudence vastasi hymyillen ja antoi Oliverin jälleen sipaista karanneen hiuskiekuran pois silmiensä edestä. –En ensin halunnut edes uskoa, että tällainen maailma on edes olemassa…
    -Millainen jästien maailma on? Oliver kysyi uteliaana ja katsoi Prudencea kiinteästi suurilla silmillään.
Prudencesta tuntui että hän voisi sulaa tuon katseen alla. Prudence kertoili erilaisista jästien maailmaan kuuluvista asioista kännykästä pesukoneeseen ja havaitsi, että joitakin asioita, jotka hänelle olivat itsestäänselviä, oli vaikea selittää.
    -Hei, näytös alkaa kohta! Mennäänkö? Oliver kysyi lopulta.
Hän ojensi Prudencen talviviitan tytölle ja he lähtivät suunnistamaan kohti teatteri Tulitikkua. Teatteri sijaitsi lähestulkoon pimeällä sivukujalla ja Prudence painautui hiukan lähemmäs Oliveria. Se ei kuitenkaan hyödyttänyt mitään kun jokin äkkiä tarttui häntä hänen talviviitastaan ja riuhtaisi Prudencen selälleen jäiseen katuun.
    -Luovuta kaikki kaljuunasi ja sirppisi sekä tämä nainen! Römeä ääni kuului.
Prudence tunsi kuinka tummiin pukeutunut, ilmeisesti vanhempi mies, piteli terävää tikaria hänen kaulallaan.
    -Pysy ihan paikallasi, Prue, Oliver sanoi rauhallisesti.
    -Sinun on ihan turha yrittää kaivaa taikasauvaasi esiin, mies mörisi. –Jos sen teet, niin tikarini hyvin ilkeän ja syvän viillon naisesi kaulaan!
Tuskin mies oli saanut lausettaan lopetettua kun Oliver oli taitavalla potkulla potkaissut miestä kasvoihin ja syöksynyt sitten tarttumaan tämän tikaria pitelevään käteen.
    -Mokoma sika! Oliver sanoi kiukkuisena tajuttomaksi valahtaneelle miehelle. –Oletko kunnossa, Prue?
Oliver katseli hiukan säikähtänyttä Prudencea huolissaan, ja kietoi sitten suojelevasti käsivartensa tämän ympärille.
    -O… olen minä ihan okei, Prudence sai sanottua.
    -Jatkammeko matkaa vai haluatko palata koululle? Oliver kysyi vieläkin huolestuneella äänellä.
    -Tottakai me menemme katsomaan sen esityksen, Prudence sanoi ja onnistui jo hiukan hymyilemään.
    -Hienoa! Oliver sanoi ja suuteli Prudencea kevyesti. –Mennään sitten…

Sunneva tuijotti Drakea ja piteli poskeaan. Ennen kuin tyttö keksi mitään mitä sanoa hän sylkäisi Drakea suoraan silmien väliin. Poika laittoi silmänsä kiinni ja pyyhkäisi syljen naamastaan. Drake katsoi hetken Sunnevaan ja lähti. Sunneva jäi tuijottamaan pojan hartioita ja ryhtiä mutta ei antanut itselleen periksi mennäkseen pojan perään. Sunneva lähti myös loukkaantuneena kohti Toveruuden Tornia kun joku kosketti häntä käsivarteen.
    -Hei olenkin etsinyt sinua. Ajattelin vain että haluaisitko tulla tansseihin kanssani? Aramor kysyi.
    -Tuota Aramor, kun etkö tiennyt että minä…, Sunneva takelteli ja oli melkein sanomassa että hän oli varattu.
Sunnevan mielen pikku piru kuitenkin nousi kapinaan ja Sunneva kuuli itsensä sanovan:
    -Olisi oikein mukavaa tulla sinun pariksesi Aramor.
    -Mahtavaa… Muuten, veljelläni ei ole paria myöskään ja ajttelin että jos vaikka…
    -Niin?
    -No ei Prudence sen viime kertaisen jälkeen varmaankaan…
    -Kyllä Prudence lähtee varmasti mielummin Aragaksen kanssa kuin Trevor Cicilichon kanssa, Sunneva sanoi ja heti sen sanottuaan hän tajusi ettei ollut asiasta ihan varma.
    -Mahtavaa! Aramor sanoi ja hänen veljensä sukelsi juuri sopivasti esiin nurkan takaa.
    -Hei Aragas! Sain juuri järjestettyä Prudencen sinulle tanssidaamiksi! Aramor hihkui veljelleen.
    -Mahtavaa…, Aragas mumisi. -Olisin kyllä itsekin osannut.
    -Ah tottakai olisit, mutta sinulla on tapana jättää nämä asiat aika myöhään, joten ajattelin vain hieman tönäistä sinua oikeaan suuntaan, Aramor naurahti.
    -No mutta nyt minun pitää mennä. Nähdään, Aramor huudahti Sunnevalle ja lähti juoksemaan.
Aragas jäi tuijottamaan Sunnevaa.
    -Tiedätkö, en todellakaan tiedä mitä veljeni näkee sinussa, poika sanoi töykeästi.
    -No sepä oli mukava kohteliaisuus, Sunneva sanoi vihaisesti.
    -Mitä Prudence laittaa päälleen sinne tansseiihin? Aragas kysyi.
    -No en minä tiedä, vaatteet varmaankin, Sunneva kivahti.
    -Sano hänelle etten halua mitään kilttityttö-juttuja, en kestä sellaisia tyttöjä, Aragas sanoi vakavana ja sai Sunnevan nauramaan.
    -No ei Prudencea voi pahaksi tytöksi sanoa parhaalla tahdollakaan, Sunneva sanoi ja aikoi lähteä Toveruuden Torniin.
    -Minulle on ihan sama miten sen teet mutta laita hänet pukeutumaan jotenkin järkevästi, Aragas mumisi ja hiveli leukaansa. -Ehkäpä sinustakin saisi mukiinmenevän muutamalla pikku loitsulla… Voisin…
    -Ei kiitos… Minä menen nyt nukkumaan, minua on imarreltu ihan tarpeeksi tälle päivälle kiitos vain, Sunneva sanoi ja lähti.

Oliver ja Prudence tulivat ulos teatteri Tulitikusta iloisesti nauraen.
    -Näytös oli todella hyvä, Prudence kehui kävellessään takaisin koululle päin Oliverin käsipuolessa.
    -Minäkin pidin siitä, Oliver myönsi ja Prudence ei voinut olla huomaamatta kuinka pojan silmät tuikkivat hänen nauraessaan.
Paluumatka koululle sujui ilman kummempia välikohtauksia ja puoliyö oli jo miltei käsillä kun he saapuivat akatemian vaikuttavaan aulaan. Prudencen ilme synkkeni hiukan kun hän näki Aragasin kävelevän heitä vastaan.
    -Kuulehan Prue, nyt kun tans…, Oliver aloitti, mutta joutui pahasti keskeytetyksi.
    -Jopas jotakin, Aragas sanoi ivallisesti virnistäen. –Ollaankos sitä oltu yöjuoksulla?
    -Jotkut meistä harrastavat muutakin kulttuuria kuin juomakulttuuria, Prudence sanoi tuhahtaen Aragakselle.
    -Olipas nokkelaa, Aragas sanoi. –Olihan minulla sinulle kyllä ihan asiaakin.
    -Ohhoh, Prudence oli hämmästyvinään. –Yleensä käytät päätäsi vain tyhjänjauhamiseen, mutta ehkä olet keksinyt sille nyt jotakin hyötykäyttöä…
Oliver ei voinut olla naurahtamatta ja hän virnisti Prudencelle veikeästi.
    -Me menemme yhdessä Valentinon päivän tanssiaisiin, Aragas ilmoitti Prudencelle sävyyn joka ei suvainnut vastaväitteitä.
    -Mitäh? Prudence huudahti epäuskoisena. –Mitä sinä sanoit?
    -Kuulit varmaan, Aragas sanoi. –Ystäväsi Sunneva ja veljeni järjestivät asian, joten meidän ei tarvitse enää vaivata päätämme turhanpäiväisyyksillä…
    -Sunneva ja veljesi?
    -Niin. Sunneva ja Aramor tanssivat yhdessä tanssiaisissa. Jotenkin sain sellaisen käsityksen että hänelle ja sille Wolfy Fontrelin kaverille tuli jotakin pientä kinaa, Aragas sanoi ja näytti suorastaan nauttivan tilanteesta.
    -Vai niin, Prudence tokaisi osaamatta sanoa mitään muuta.
    -Mutta ehdimme jutella myöhemminkin, Aragas sanoi ja hymyili Prudencelle oudon ivallista hymyä. –Joten öitä.
Prudence tuijotti hetken Aragasin loittonevaa selkää ja kääntyi sitten Oliveriin päin.
    -Olitko sanomassa jotakin ennen kuin Aragas keskeytti? Prudence kysyi pojalta.
    -Minä? Öh… En…, Oliver sanoi hiukan poissaolevana. –Ei minulla mitään kovin tärkeää…
Sen sanottuaan poika lähti suunnistamaan kohti Toveruuden Tornia jättäen Prudencen aulaan seisomaan hämmästyneenä.

    -Hei Prudence! Sunneva huudahti ja hyppäsi ystävänsä kaulaan.
    -Kuulin että teille tuli ero, Prudence sanoi vihaisesti samalla kävellen rappusia ylös tyttöjen makuuhuoneisiin.
    -Niin, niin tuli, mutta minulla on jo uusi pari tanssiaisiin…
    -Niin tiedän, Aramor, Prudence sanoi vaarallisesti
    -Ai mistä sinä sen tiesit? Sunneva kysyi ihmeissään.
    -No Aragas tuli minua vastaan juuri sopivasti kun olin Oliverin kanssa ulkona. Ja arvaapa mitä!? Prudence snaoi jälleen erittäin vaarallisen kuuloisesti.
    -Ai niin… lupasin Aragakselle että olet hänen parinsa, Sunneva sanoi hieman häpeissään.
    -Kuinka voit mennä lupaamaan jotain sellaista ilman minun lupaani? Prudene huusi tytölle ja avasi heidän huoneensa oven.
Tytöt olivat nähneet Auren syventyneenä jälleen johonkin kirjaan oleskeluhuoneessa ja Ebonyn olinpaikka ei edes kiinnostanut heitä.
    -No en minä tiedä, se vain jotenkin tuli suustani kun Aramor sanoi ettei Aragaksella olsi mitään sitä vastaan että olisit hänen parinsa tanssiaisissa, ja sitten tuli Trevorin kuva mieleni ja ajattelin että varmaankin menet mieluummin Aragaksen kanssa kuin Trevorin kanssa.
    -Mukavaa että ajattelit minun parastani, Prudence sanoi hampaitaan kiristellen. –Mutta anna olla viimeinen kerta kun teet niin.
Tyttö hyppi rintsikoineen huoneessa ja laitteli sänkyään nukkumiskuntoon. Sunneva heitti myös alusvaatteita vaille kaikki vaatteet pois. Jostakin kuului vaimea ähkäisy, mutta koska koulussa ei koskaan ollut täysin hiljaista eivät tytöt reagoineet siihen mitenkään.
Prudence istuutui sängylleen ja alkoi kertoilla Sunnevalle Oliverista.
    -Hän on niin ihana! Minä voisin ihan syödä sen pojan, Prudence sanoi ja heittäytyi sängylle.
    -No Drakesta ei voi sanoa samaa, hän on ihan hirveä! Sunneva sanoi vihaisena.
    -Ai no mitäs se kultapuppeli nyt teki?
    -Ensinnäkin Drake ei ole mikään puppeli, eiköhän joku muu ole se puppeli, Sunneva sanoi harmistuneena ja sai Prudencen nauramaan.

Wolfy seisoi viitan alla kun Drake meni laittamaan Sunnevan korun paikoilleen.
    -Se noita-akka…, Drake mumisi ja tuli viitan alle myös.
Pojat olivat juuri lähdössä kun Prudence avasi huoneen oven ja astui sisään. Tytöt keskustelivat ilmeiseti tanssikavaljereistaan, viitan alle ei kuulunut aivan kaikkea mutta näkyi sitäkin paremmin. Wolfy oli tikahtua kieleensä kun Prudence heitti paitansa pois ja heittäytyi sängylle. Pojalla oli todella kuumat oltavat eikä asiaa auttanut Drake, joka huohotti hänen vieressään tuijottaen Sunnevaa, joka oli alusvaatteisillaaan. Molemmilla pojilla oli vaikeuksia, sillä kumpikaan ei halunnut että toinen näki hänen tyttönsä mutta asiaa ei voinut auttaa. Wolfy näki kuinka Prudence nousi sängyltään ja käveli häntä kohti. Tyttö alkoi availla rintsikoittensa hakasia ja kumartui juuri Wolfyn eteen ottaakseen vaatekaapistaan yöpukuaan. Molemmat pojat henkäisivät ja Prudence katsoi suoraan heihin pidellen rintsikoitaan vielä paikallaan.
    -Kuulitko jotain? Prudence kysyi Sunnevalta.
    -En. Miten niin? Tyttö sanoi ja tuli lähemmäs Prudencea.
Drake oli tikahtua viitan sisällä ja pojat eivät voineet tehdä muuta kuin nipistellä toisiaan kun jompikumpi sattui katsomaan väärään suuntaan. Pian Wolfyn huomio kuitenkin jämähti Prudenceen joka käätyi selkä poikaan päin ja otti rintsikkansa pois. Enää tytöllä oli vain housut jäljellä.
    -Kuulet harhoja, Sunneva tuhahti yläosattomalle ystävälleen.
    -Johtuneekohan se siitä kun olet huutanut tänään niin paljon? Onko Wolfylla huono kuulo?
    -En usko että kuulossa on mitään vikaa, Prudence sanoi ja veti pupupyjamansa yläosan päälleen, mutta jätti sen napittamatta. –Mutta kuullunymmärtämisessä lienee vielä kehittämisen varaa…
Sunneva nauroi sydämellisesti.
    -Sellaisia ne ukot ovat, hän sanoi yhä tyrskien.
    -Niin niin, Prudence nyökkäili. –Mutta mikä tämä sinun ja Draken juttu nyt oikein on?
Sunneva huokaisi syvään ja muljautteli silmiään ja kertoi tiivistetyn version hänen ja Draken riidasta.
    -Uskomatonta…, Prudence mutisi ja pudisteli päätään.
    -Ajattele!! Sunneva oli jälleen kiivastunut muistellessaan Draken tökeröä käytöstä. –Ostettavissa oleva nainen!! Kuinka se sika kehtaa!!
    -Ja sinähän et sitä anna helpolla anteeksi, Prudence vannotti ystäväänsä.
    -En todellakaan, Sunneva tuhahti. –Lienkö ollenkaan…
Tytöt olivat hetken aivan hiljaa ja touhusivat omiaan. Prudence harjaili pitkiä hiuksiaan ja pyöri aivan Wolfyn (ja Draken) nenän edessä. Sunneva taas kolusi vaatekaappiaan ja yritti löytää mukavaa pyjamaa ja suunnitteli jo etukäteen mitä aikoisi laittaa päälleen kun tytöt seuraavan menisivät Tulikanjoniin.
    -Sunneva…, Prudence sanoi rikkoen hiljaisuuden. –Täällä haisee aivan Wolfylle!
    -Älä viitsi, Prue! Sunneva sanoi kyllästyneellä äänellä. –Eikö riitä, että hän tunkeutuu uniisi, vaan pitääkö hänen tunkeutua jo nenääsikin?
    -Ihan totta! Prudence intti ja haisteli ilmaa.

-ÄLÄ KOSKE!! Prudence kiljui yhä Sunnevan saavuttua paikalle.
Sunneva näki Prudencen puristavan pergamenttiarkkia rintaansa vasten ja kiljuvan raivostuneelle Wolfylle.
    -Mitä täällä tapahtuu? Sunneva huudahti.
    -Se ei kuulu sinulle, Wolfy ärähti.
    -Kuuluupas, Sunneva kiisti. –Möykkääminen kuului tuonne käytävälle saakka!
    -Tuo otus, Prudence kiljui osoittaen sormellaan Wolfya. –Haluaa tämän parityömme itselleen tehdäkseen sen loppuun, mutta minä en todellakaan luota tuohon äijään. Haluan tehdä tämän itse loppuun että saisimme jotain mahdollisesti edes aikaiseksi.
    -Sinä et ollut edes kuullut koko loitsusta, Wolfy huusi täydellä teholla. –Joten miten muka saisit työn valmiiksi? Minä sentään tiedän asioista jotakin. Joten minä OTAN sen!
    -Ja millähän oikeudella? Prudence kivahti.
    -Isomman ja vahvemman oikeudella, Wolfy mylvähti.
Sunneva säikähti kun Wolfy rynnisti Prudencen kimppuun ja yritti riistää pergamenttiarkkia tytöltä.
    -Katso nyt mitä sait aikaan!! Prudence huusi Wolfylle ja heitti tämän eteen tuhraantuneen ja revenneen pergamenttiarkin. –Tämä on sinun syysi! Ole hyvä ja pidä se!
    -Mitäs olit niin jääräpäinen, Wolfy huusi. –Tee se vain itseksesi nyt!
    -Ei voi olla totta, Sunneva älähti.
    -On tämä totta, Prudence tiuskaisi hänelle. –En minäkään sitä ensin uskonut, mutta kyllä; Wolfy on lapsellisuuden huippu.
    -Eih…, Sunneva hautasi kasvonsa käsiinsä.
    -Mikä hätänä? Drake kysyi saavuttuaan paikalle kun oli rauhoitellut säikähtäneen Luciuksen.
Prudence ja Wolfy kiljuivat yhteen ääneen "mikä oli hätänä", mutta Drake ei meinannut saada asiasta mitään selvää.
    -Älkää ottako asiasta ongelmaa, Drake sanoi lopulta tyynesti. -Ratkaisuhan on ihan ilmeinen.
    -No? Wolfy, Prudence ja Sunneva kysyivät yhteen ääneen.
    -No koska Prue oli niin jääräpäinen ettei antanut pergamenttia Wolfylle vaan aiheutti sen kappaleiksi repimisen, niin hän voi tehdä työn loppuun. Ajattele positiivisesti, Prue, opit jotakin uutta!Drake selosti ideaansa viaton ilme poikamaisilla kasvoillaan.
    -Kuinka sinä voit olla noin puolueellinen? Sunneva kivahti poikaystävälleen.
    -Miten kukaan voi keksiä jotain noin typerää ja epäreilua? Prudence huudahti ja mulkoili Drakea.
    -Tiesinhän että sinä ymmärtäisit, Wolfy sanoi tyytyväisenä ja taputti Drakea olkapäälle.
    -Minä tiedän vielä paremman idean, Prudence huudahti vihaisena ja heitti pergamentin palaset hölmistyneelle Drakelle. –SINÄ teet sen!
    -No tuosta olen ihan samaa meiltä! Sunneva huudahti Drakelle ja Wolfylle jotka jäivät jälleen kerran kiroamaan naissukupuolta.

    -Prue odota! Sunneva huusi ja sai kaverinsa kiinni.
Prudence pysähtyi ja jäi odottamaan ystäväänsä.
    -Mitä te aiotte tehdä sen työn kanssa? Sunneva kysyi.
    -No minä en siihen enää edes koskekaan. Saa Wolfy tehdä sen ihan itse, Prudence sanoi ja antoi hiustensa valua sormiensa läpi.
    -Hei minä tiedän miten piristän sinua. Drake kertoi minulle salaisuuden ja vannotti etten saa kertoa kellekään! Sunneva huudahti innoissaan ja lähti juoksemaan tarttuen Prudencea kädestä.
Sunneva johdatti ystävänsä oven luokse joka oli lukossa.
    -Alohomora! Sunneva hudahti ja ovi aukesi.
    -Ihanaa! Teillä on salaisuutena tunkkainen pieni huone, Prudence sanoi ja muljautteli silmiään.
    -Noin minäkin sanoin aluksi mutta katsos tätä! Tyttö huudahti innoisaan ja onnistui löytämään seinässä olevan oven ja avasi sen.
    -TADAAA! Sunneva huudahti ja näytti oven takana olevaa leveää käytävää.
    -Mihin se vie? Prudecen kysyi ihmiessään.
    -No se vie metsään, Sunneva vastasi innoissaan ja lähti retuuttamaan Prudencea mukanaan. –Ajattelin että mennään tapaamaan ystävääni Kantoa.
    -Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt, Prudence hyräili katsellessaan ympärilleen.
Noin puolen tunnin kuluttua tytöt löysivät ulosmenoaukon ja kapusivat ylös raikkaaseen ilmaan. Oli jo hieman alkanut hämärtää mutta onneksi tyttöjen ei tarvinnut kävellä kauas kun he törmäsivät kantoon.
    -No mutta onkos se minun ystäväni! Kanto ihastui nähdessään Sunnevan. –Kukas tuo toinen neiti on? Kanto kysyi hieman epäluuloisena. –Tuon tytön hiukset tuovat mieleeni ihan metsäpalon, Kanto sanoi jälleen hieman varuillaan.
    -Hän on Prudence, paras ystäväni ja voin vakuuttaa että hänellä EI ole aikomustakaan sytyttää metsää tuleen joten ole ihan huoletta, Sunneva naurahti ja istahti kannon viereen.
    -Hei vaan, Prudence sanoi ja katseli kantoa jolla oli slmät ja suu, sellaista hän ei ollut koskaan ennen nähnyt.
Prudencekin istuutui kannon viereen ja katseli ympärilleen.
    -Olettekos te nähneet niitä yksisarvisia? Kanto kysyi.
    -Ai mitä yksisarvisia? Sunneva kysäisi.
    -No niitä hepan näköisia otuksia. Ne vasta lystejä ovatkin, niitä on täällä aika paljon. Tuolla keskemmällä metsää on luola, jossa ne joskus oleilevat, kanto kertoili.
Prudencea rupesi hieman nukuttamaan ja hän ei jaksanut pitää luomiaan auki vaan nukahti kannon viereen.
    -Ei kai ystäväsi kuollut? Kanto kuiskasi nähdessään Prudencen makaavan vieressään.
    -No ei varmaankaan, nukahti vain, meillä on ollut aika rankkaa koulussa, Sunneva naurahti. –Pitäisi varmaan lähteä jo menemään takaisin päin, Sunnevaa huomautti ja herätti Prudencen.
Yhtäkkiä jostain kuului ulvontaa.
    -IHMISSUSI! Tytöt huusivat yhteen ääneen.

    -Noidat! Wolfy puuskahti kun he Draken kanssa saapuivat heidän huoneeseensa. –Niistä ei ole kuin haittaa!
    -Ei niitä ilmankaan voi olla, Drake huomautti ja pudotti huomaamattomasti pergamenttipalaset Wolfyn yöpöydälle.
    -Ei minulla ole mitään vaikeuksia olla ilman, Wolfy tuhahti.
    -Eikö? Drake kohotti kulmiaan kysyvästi. –Minä olin aina kuvitellut Myra Bonegran noidaksi, mutta ehkä minä erehdyin…
    -Se on eri asia, Wolfy kiisti.
    -Ai? Millä tavalla? Drake kysyi uteliaasti.
    -Se ei kuulu sinulle. Luulisi sinunkin jo käsittäneen että poikamiehenä olo on parempaa, Wolfy saarnasi parhaalle ystävälleen.
    -Miten niin? Drake kysyi ja heittäytyi rennosti loikoilemaan sängylleen vaaleiden hiusten levahtaessa mustalle tyynylle.
    -Etkö sinä hyvä mies jo tajua? Wolfy kysyi tuskaisesti. –Sunneva pompottaa sinua ihan mennen tullen. Olet kuin koiranpentu hänen seurassaan! Se ei sovi ollenkaan tyyliisi, Malfoy!
    -Mitä minä muka voisin tehdä asialle? Drake kysyi hiukan ärtyneesti.
    -En minä tiedä. Se on sinun ongelmasi, jota paranee miettiä, Wolfy sanoi olkiaan kohauttaen.
Drake mulkaisi ystäväänsä ja kääntyi kyljelleen, eikä puhunut enää Wolfylle mitään. Hän kuuli Wolfyn poistuvan huoneestaan jonnekin, ja niin Drake jäi yksin ajatustensa kanssa.

Wolfy lähti itsekseen jupisten kohti kirjastoa etsimään tarkempaa tietoa tulikehäloitsusta. Hänen täytyi myöntää itselleen, ettei enää edes muistanut miten se tehtiin, puhumattakaan sen historiasta. Kirjastossa kirjastonhoitaja Aapis Kukko auttoi häntä etsimään tarvitsemansa kirjan ja sitten hän jätti Wolfyn sitä lukemaan.
    -Kas, Wolfy Fontrelhan se siinä, ivallinen ääni kuului vähän matkan päästä Wolfysta.
Tummahiuksinen poika kohotti katseensa 10001 loitsua –kirjasta ja tuijotti vihaisesti Aragas Cornwallia.
    -Oliko sinulla jotain asiaakin? Wolfy kysyi ärtyneenä.
    -Ei toki, Aragas vastasi muka viattomasti. –Halusin vain tervehtiä vanhaa ystävää ja joukkuetoveria… Olet ollut viime aikoina niin äreä, että ajattelin hiukan piristää sinua!
    -Miten muka? Wolfy kysyi halveksivasti.
    -Sinun ei enää tarvitse vaivata tyhjää päätäsi Prudencella, Aragas sanoi ylitsevuotavan lohduttavalla äänellä, josta vain iva kuulsi lävitse. -Minä otan hänet oikein projektikseni ja koulutan sen tytön tavoille…
    -Uskallakin koskea Prudenceen…, Wolfy sanoi tulistuen ja nousi seisomaan.
Aragas vain käänsi hänelle selkänsä ja lähti kävelemään ulos kirjastosta jättäen jälkeensä vain ivallisen naurun ja Aapis Kukon kiukkuiset mulkaisut.

    -Ups! Mitä kello on? Prudence kysyi yhtäkkiä kun ulvonta oli lakannut.
    -No se taitaa olla jotakin seitsemän paikkeilla, miten niin?
    -OLIVER! Prudence huudahti ja lähti juoksemaan kohti tunnelia.
    -No hei sitten, nähdään taas!! Sunneva huusi kannolle ja pinkaisi Prudencen perään.
Puolen tunnin kuluttua tytöt tulivat puuskuttaen Toveruuden Tornin oleskelutilaan.
    -Hei Prue… Olet hieman myöhässä, Oliver sanoi ja näytti siltä että hän oli odottanut puolituntia heidän huoneensa oven edessä.
    -Anteeksi hirveästi Oliver, minulla menee kaksi minuuttia! Prudence huudahti ja ryntäsi huoneesensa Sunneva perässään.
Oliver jäi mutisemaan alas jotain naisista ja niiden kahdesta minuuutista.
    -Aarghh. Mitä minä laitan päälleni? Heitä sieltä jotain, minä laitan alusvaatteet sillä aikaa! Prudene huudahti ja heitti vaatteensa pois ja rupesi tunkemaan kireää aluspaitaa päälleen.
    -Tämä paita ja nämä housut, et sinä muuta tarvitse, Sunneva huudahti ja heitti sinisen kireän puuvillapaidan Prudencelle ja mustat isot housut. Prudence puki päälleen nopeasti ja kaivoi hammasharjansa esille.
    -Nyt minä harjaan hiukset, tee jotain hiuksilleni, Prudence huudahti Sunnevalle, joka otti heti harjan ja alkoi kammata hampaitaan harjaavan Prudencen hiuksia.
Sunneva laittoi pitkät hiukset letille joka jäi roikkumaan Prudencen selkään tämän jo juostessa rappuset alas pikavauhtia.
    -No niin olen valmis! Prudence huudahti ja hölmistynyt Oliver nousi seisomaan.
    -Ai? Minä ajattelin että sinulla menee vähintään kaksi tuntia… Oliver ihmetteli ja heitti Prudencen viitan tälle ja nuoret painuivat ulos.

Ruokalassa Sunneva istui Draken ja Wolfyn kanssa kun taas Prudence istui Joshuan ja Marvinin sekä Auren kanssa, joka oli jälleen ilmaantunut ihmisten ilmoille.
    -Eiks Sunneva suutu kun sä et istu samas pöydäs sen kaa? Joshua ihmetteli.
    -Olemme sopineet että Sunneva istuu joka toisen ruokailun meidän kanssa ja joka toisen Wolfyn ja Draken kanssa. Muutoin Drake ja Wolfy varmaankin istuisivat meidän kanssamme mutta Wolfy on niin lapsellinen, Prudence marmatti.
    -No ihan hyvä meidän kannaltamme. En pidä siitä miten Wolfy aina katsoo minua kuin olisin jokin mitätön typerä otus josta hänen täytyy päästä eroon, Marvin mumisi.
    -Voi Marvin, et sinä ole mitätön, et ollenkaan, Prudence sanoi ystävälleen Auren säestämänä.
He istuivat hetken aikaa hiljaa ja kuuntelivat vain Amadeus Beethovenin pianonsoittoa, josta Joshua ei pitänyt ollenkaan.
    -Pianomusa ei oo yhtään mun makuun, poika mutisi mulkoillen sivistyneen näköistä Amadeusta, jota ei voinut edes kuvitella Kalman Kehtoon, vaikka se olikin hänen torninsa.
    -Minä pidän pianomusiikista, Prudence sanoi ja hymyili Oliverille, johon oli juuri luonut pitkän katsekontaktin.
Prudence punastui kun huomasi pojan nousevan paikaltaan ja astelevan tyttöä kohti poikamaisen innostunut hymy kasvoillaan ja suuret siniset silmät ammollaan.
    -Hei Prue, Oliver sanoi ja istahti tytön viereen. Prudence tunsi lämpien aalton lyövän vartalonsa läpi kun poika tahattomasti hipaisi häntä.
    -Hei Oliver, Prudence sanoi hymyillen ja toivoi ettei olisi kovinkaan punainen.
    -Ajattelin vain kysyä sinulta siitä teatteriesityksestä…, Oliver aloitti hiukan epävarman oloisena.
    -Minulle sopii milloin vain, Prudence rohkaisi hiukan poikaa ja yritti hillitä vastustamattoman halunsa pörröttää tämän suklaanruskeita hiuksia.
    -Hienoa! Oliver sanoi hymyillen. –Sopisiko sinulle huomenna? Minullekin käy kyllä milloin vain…
    -Miksi ei tänään? Prudence heitti vastaehdotuksen ja huomasi Joshuan pyörittelevän silmiään.
    -Olisin ehdottanut sitä, mutta ajattelin että jos olet jo sopinut jotakin muuta, Oliver tunnusti ja hymyili jälleen valloittavan poikamaista hymyään.
    -Minulla on aina aikaa sinun kaltaisellesi miehelle, Prudence sanoi ja sanoi mies-sanan niin kovaäänisesti että Wolfykin varmasti kuulisi.
Ilmeni, että Wolfyn kuulossa ei ollut mitään vikaa, sillä hän katsoi Prudenceen ja Oliveriin sangen tuikeasti.
    -Olen ottanut jo selvää näytöksistä, Oliver jatkoi. –Sopiiko sinulle, että haen sinut seitsemältä kun näytös alkaa yhdeksältä. Ehtisimme käydä vaikka syömässä tai parilla kermakaljalla?
    -Tottakai sopii, Prudence myönteli hartaasti ja nautti kun huomasi Wolfyn miltei tikahtuvan raivoonsa.
    -Nähdään sitten illalla, Oliver sanoi ja siirsi kuin huomaamattaan hiuskiehkuran Prudencen poskelta.
    -Tehdään niin, Prudence sanoi punastuen hiukan ja virnisti Sunnevalle kun tämä mulkaisi kihisevään Wolfyyn ja näytti kurkun katkaisemista kuvaavan eleen.

Wolfy tuijotteli vihaisesti Prudencea joka yritti olla katsomatta Wolfyyn päin.
    -No… Onhan sinulla Myra, Drake virnisti.
Wolfy vilkaisi poikaa juuri sellaisella ilmeellä että tämän oli parasta olla ihan hiljaa ellei halunnut mustaa silmää.
    -Sen siitä saa kun on saamaton, Sunneva tokaisi ja tunki spagettia suuhunsa.
    -Ole hiljaa, Wolfy murahti.
    -Hei, haluatko todella tulla hirtetyksi? Sunneva sanoi ja nosti spagettinauhan ilmaan sormillaan. –Et tiennytkään että nämä kannattelevat satakiloa perspagetti, siitä on tehty ihan tieteellinen tutkimus!
    -Mistä iheemstä sinä saat noita ajatuksia päähäsi? Wolfy murisi ja keksittyi syömiseen ja Prudencen mulkoilemiseen.
    -Hei kulta, Myra sirkutti Wolfylle ja istuutui tämän viereen.
    -Mh…, Wolfy murahti ja jatkoi syömistään.
    -Wolfy! Myra huudahti.
    -Hyvä on hyvä on… Hei kulta, Wolfy sanoi ja veti kasvoilleen tekohymyn.
    -Paljon parempi, Myra sanoi ja vilkaisi Sunnevaan. -Ai sinäkin olet täällä. Miksi et istu omiesi kanssa?
Sunneva ei edes kuullut huomautusta sillä hän taisteli juuri lihapullastaan, jonka Drake oli vienyt tytön lautaselta.
    -Todella ällöttävää, Myra kuiskasi Wolfylle ja tuijotti Sunnevan ja Draken hempeitä hetkiä.
    -Niin juu ihan miten vaan, Wolfy sanoi ja keskittyi edelleen ruokaansa.
    -Jos et viitsi edes puhua minulle, niin en varmaankaan sitten tee tässä mitään vai? Myra kysyi Wolfylta.
    -Mh…, tämä murahti.
    -Hyvä on sitten, Myra sanoi ja nousi seisomaan.
Silloin Wolfy havahtui ja juuri kun Myra oli lähdössä hän tarttui tätä kädestä ja sanoi hieman tarpeettoman kovalla äänellä.
    -Hei Myra, tuletko minun kanssani sinne Valentinon päivän tansseihin?
    -Ooh… Wolfy! Ihanaa, tottakai minä tulen! Myra hihkaisi ja suuteli kauhistunutta Wolfya suoraan suulle koko ruokalan katsoessa ja taputtaessa. Myra lähti heti kertomaan uutista Sonyalle.
    -Wau, miksi kaikki tytöt eivät suhtaudu noin siihen että heitä pyydetään tanssiaisiin? Trevor Cicilicho sanoi kävellessään punastuneen Wolfyn ohi. -Muuten Wolfy, siisti nenä! Oletko taas tapellut jonkun kanssa? Wolfy ei oikein osannut sanoa mitään hän vain aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla.
    -Olisit nähnyt kun Drake ja Wolfy tappelivat, Sunneva keksi.
    -Ai Drake teki sinulle mustan nenän? Mukava kaveri, Trevor huudahti hilpeästi ja täräytti Wolfya selkään. -No tämä varmaan tarkoittaa sitä että Prudence on ihan vapaata riistaa...
Trevor ehti lähteä juuri sopivasti sillä Wolfy puristi haarukkaansa kuin aikoisi tappaa.

Prudence oli juuri lopettanut ateriansa ja nousi ylös lähteäkseen Mortal Pedon luokkaan ehtiäkseen sinne ajoissa. Hänellä oli kasvoillaan tyytyväinen ilme, ja hän odotti jo innolla iltaa ja treffejä Oliver O'Connorin kanssa.
    -No mutta Prudence, tyttö kuuli Trevor Cicilichon äänen. –Mihin sinulla on noin kiire?
Poika asettui aivan tietoisesti seisomaan Prudencen eteen estäen tytön eteenpäin pääsyn.
    -Jotkut haluavat käydä tunneillakin, Prudence sanoi viileästi.
    -Ja jotkut voivat haluta jotain muuta, Trevor vastasi leveästi virnistellen. –Ja minä haluan sinut tanssiparikseni niihin Valentinon päivän tanssiaisiin.
    -Ainahan sitä haluta saa. Väistäisitkö, että pääsen eteenpäin?
    -En valitettavasti voi hyväksyä kieltävää vastausta, Trevor sanoi liioitellun pahoittelevalla äänellä eikä liikahtanutkaan.
    -Et voi? Prudence kysyi epäuskoisena.
    -En.
    -No, sellaisen nyt saat, Prudence sanoi. –En nimittäin aio osallistua koko tansseihin!
    -ET AIO? Trevor huudahti uskomatta korviaan.
    -EI. EN AIO JA OLEN PAHOILLANI ETTÄ SINULLA ON KUULOSSASI VIKAA!! Prudence mylvi ja Marvin katsoi häntä säikähtäneenä ja kipaisi sitten nopeasti pois näkyviltä.
Prudence oli onnistunut nolaamaan Trevor Cicilichon totaalisesti eikä pojan ilme luvannut hyvää.
    -Minä menen nyt, Trevor. Oli mukavaa jutella kanssasi, Prudence sanoi ja taputti poikaa raivostuttavasti poskelle.
Prudence kiirehti juoksujalkaa professori Pedon luokkaan sillä hän tiesi jo olevansa myöhässä.
    -Olen pahoillani että myöhästyin, professori Peto, Prudence sanoi hengästyneenä kun saapui synkeään luokkaan.
    -Toveruuden Tornilta pois viisi pistettä, professori sanoi tyynesti eikä vilkaissutkaan Prudenceen. –Ole hyvä ja mene istumaan, neiti McCallum.
Prudence oli suunnistamassa tavanomaiselle paikalleen, mutta huomasi Draken istuvan siinä Sunnevan kanssa. Ainoa vapaa paikka näytti olevan Wolfy Fontrelin vieressä. Prudence kirosi hartaasti mielessään.
    -Neiti McCallum? Onko teillä jotain ongelmia? Menkää nyt istumaan. Ette voi jäädä seisoskelemaan keskelle luokkaa jästitollon lailla, Mortal Peto sanoi katse yhä tiivisti pergamenttiarkissaan.
Prudence käveli hitaasti kohti Wolfyn vieressä olevaa paikkaa kohti. Hän istahti siihen tyynesti ja varoi visusti vilkaisemattakaan Wolfyyn päin. Ilma tuntui suorastaan jäätyvän heidän välillään.
    -Kas kas, Mortal Peto sanoi kun hän suvaitsi vihdoin kohdistaa katseensa luokkaan. –Huomaanko istumajärjestyksen muuttuneen aavistuksen verran? Toivottavasti se ei tuota kenellekään ongelmia. Ja tänään puhummekin…
Loppuosa Mortal Pedon lauseesta meni Prudencelta ohi korvien, sillä hän keskittyi vain tuijottamaan professoria – ei kuuntelemaan.

    -Olimmekohan sittenkin liian hätäisiä tämän shokkihoidon kanssa? Sunneva kysyi Drakelta joka yritti kuunnella Pedon puheita.
    -Ai miten niin? Nythän on juuri oikea aika shokkihoidolle, Drake virnisti mutta ei ollut ihan niin varma asiastaan vilkaistuaan Wolfyn kasvoihin.
    -Mitä jos he tappavat toisensa? Sunneva hätäili.
    -Höpö höpö, ja onhan täällä professori Peto. Eiköhän hän saa heidät aisoihin.
    -Niin mutta ties vaikka professori Peto liittyisi myös Prudencen tappajaiasiin, Sunneva tirskahti ja professori Peto vilkaisi häntä tuimasti.
    -Jos neiti Sudenvarjolla on ongelmia tunnin seuraamisessa, niin ehdottaisin että vaihdatte paikkaa jonnekin muualle, Peto sanoi hitaan vihaisesti.
    -Anteeksi professori Peto, se ei tule toistumaan, Sunneva sanoi hämmentyneenä.
    -Jos nyt vaikka saisin jatkaa tuntia… Kuunteleeko neiti McCallum ollenkaan vai onko hän vain keksittynyt tuijottamiseen? Mortal Peto mylvähti nolostuneelle Prudencelle.
    -Mistä tuollainen opettaja on edes löydetty? Sunneva puuskahti Drakelle joka kaivoi muistiinpanojaan laukustaan.
    -Mortal Petohan on mainio opettaja, Drake sanoi selvästi ihmetellen Sunnevan kantaa.
    -No ehkä sinun mielstäsi. Sunneva puuskahti ja otti muistiinpanonsa esille hänkin.
    -Nyt voisimme hieman keskustella viisikoipisista. Nehän ovat melkein kuin hämähäkkejä mutta eivät sinne päinkään, Mortal Peto esitelmöi ja näytti luokalle kuvaa isosta karvakasasta, jolla oli viisi jalkaa. -Alunperinhän tarina kuuluu että viisikoipiset olivat ihmisiä jotka elelivät Skotlannissa, McBoon suku mutta joidenkin eri perheiden kiistojen seurauksena McBoonit muuttuivat näiksi otuksiksi. Läksyksi teille siis tulee opiskella miten torjua viisikoipinen. Mutta tämän päivän aiheena on myös…
Loput sanat kaikuivat Sunnevan kuuroille korville. Hän nimittäni katseli kuvastoa, jossa oli jos jonkinlaisia kauniita tanssipukuja. Sunneva ei oikein osannut päättä mitä halusi. Prudence oli jo edellisenä iltana lähettänyt pöllönsä viemään tilauslomaketta jästikauppaan missä myytiin kaikenlaisia pukuja. Prudence oli tilannut vaaleansinisen erittäin avokauluksisen kauniin puvun. Sunneva ei ollut ymmärtänyt miksi juuri vaaleansininen, sillä hän suosi ainoastaan tummia sävyjä ja vihdoin löysi halaumansa.
    -Neiti Sudenvarjo? Mitä te oikein teette? Minun käsitykseni olisi se että täällä kuuluisi opiskella eikä lueskella omia lehtiään, Professori Peto mylvi. -Antakaa se lehti heti tänne, saatte sen tunnin loputtua.
Drake repäisi lehden Sunnevalta ja ojensi sen Pedolle.
    -Minun täytyy sanoa herra Malfoylle että nämä puvut eivät ehkä välttämättä sovi hänelle, Peto sanoi vihaisesti ja jäi tutkimaan lehteä oppilaiden tehdessä paritöitä.

Prudence kihisi kiukusta professori Pedon annettua tehtävänannon. Heidän piti tehdä Wolfyn kanssa pienehkö tutkimus jostakin pimeydenvoimilta suojautumis loitsusta ja sen historiasta. Ja ei kestänyt kauaakaan kun ensimmäinen sota oli jo pystyssä.
    -Teemme suojeliusloitsusta, Prudence ilmoitti yksikantaan.
    -Älä yritäkään. Teemme tutkimuksen tulikehäloitsusta, Wolfy sanoi peräänantamattomasti.
    -Tulikehäloitsusta? Prudence kysyi. –En ole kuullutkaan sellaisesta, taisit keksiä sen vain minua ärsyttääkseni.
    -Luuletko että vaivaisin aivonystyröitäni sinun takiasi? Wolfy kysyi halveksivaan sävyyn.
    -Ainiin, unohdin, Prudence sanoi muka pahoitellen. –Aivosihan voivat vaikka nyrjähtää sijoiltaan jos ajattelet liikaa.
    -Ihme, että ylipäätänsä tiedät tuollaisesta, Wolfy tuhahti. -Sinulla kun ei ole aivoja laisinkaan.
    -Wolfy. Sinä olet naurettava, Prudence huokaisi.
    -Olen vahingossa erehtynyt ottamaan sinusta mallia. Lupaan ettei se toistu enää, Wolfy otti kasvoilleen hartaan ilmeen.
    -Herra Fontrel ja neiti McCallum, saatteko te mitään aikaiseksi vai aiotteko mekastaa jatkuvasti? Mortal Peto kysyi nostaen katseensa Sunnevan lehdestä.
    -Emme, Wolfy sanoi. –Neiti McCallumilla on vain hieman vaikeuksia hyväksyä aihevalintaani.
    -Mikä se sitten on? Professori Peto kysyi.
    -Tulikehäloitsu, Wolfy vastasi.
    -Oikein hyvä valinta, herra Fontrel, professori Peto onnitteli. -Neiti McCallum, mikä onkaan ongelmanne?
    -Ei mikään, Prudence mutisi raivosta kihisten.
    -Hienoa, Mortal Peto sanoi kylmäkiskoisesti. –On aina ilo auttaa.
Wolfy katsoi Prudencea voitonriemuisesti ja Prudence vastasi hänelle myrkyllisellä katseella.
    -Minkä ihmeen takia minun piti joutua tähän? Prudence murahti ääneen itsekseen.
    -Minun syyni se ei ainaakaan ole, Wolfy puolustautui. –Drake käski minun vain luottaa häneen. Taisi olla huono idea…
    -Erittäin huono, Prudence sanoi. –Mutta eihän teiltä hyviä ideoita voi odottakaan…
Prudence yritti hillitä itseään ja saada Wolfyn kanssa edes jonkinlaista yhteistyötä aikaiseksi. Kun siitä ei tahtonut tulla mitään, Prudence keskittyi tuijottelemaan Mortal Petoa. Sivusilmin hän kuitenkin huomasi Wolfyn vilkuilevan häneen. Ja näki myös Draken rapsuttelevan lemmikkihämähäkkiään. Prudence sulki silmänsä ja toivoi ettei Sunneva huomaisi Draken lemmikkiä.
Drake leikitteli hämähäkkinsä kanssa ja Sunneva oli niin perehtynyt heidän aiheseensa, eli suojeliusloitsuun ettei edes huomannut Draken näpertelyn kohdetta. Yhtäkkiä Sunnevan edessä oli suuri lihava hämähäkki joka tuijotti tyttöä neljillä silmillään. Sunneva kirkaisi karmaisevasti ja heitti hämähäkin lattialle. Hän nousi pöydälle seisomman ja kiljumaan.
    -Minä vihaan hämähäkkejä, minä vihaan hämähäkkejä!!!
    -Mitäs siellä oikein mekastetaan? Professori Peto ihmetteli ja nosti katseensa lehdestään.
Sunneva hyppi pöydällä ja Drkae oli maassa nelinkontin etsimässä hämähäkkiään.
    -Mitä ihmettä te teette?
    -Täällä on iso, lihava, hirveä, ruma, myrkyllinen, tappava, murhaava hämähäkki! Sunneva kiljui kauhuissaan.
    -Eikä ole, se on vain Lucius, ei sen kummempaa.
    -Herra Malfoy, ottaisitteko hämähäkkinne kiinni kun jotkut ovat hieman hermoheikkoja, Professori Peto sanoi väsyneesti.
    -Se tappaa minut! Sunneva kirkui.
    -Älkäähän nyt, ei tarvitse liioitella, professori Peto sanoi ilkeästi ja otti Lucius hämähäkin Drakelta tämän löydettyä sen.
Peto tunki hämähäkin kiinni Sunnevan naamaan ja pakotti tytön silittämään sitä.
    -Shokkihoito on parasta tällaisissa tapauksissa, professori Peto sanoi pidellessään kiljuvaa Sunnevaa toisella kädellä ja hämähäkkiä toisella.
Lopulta Sunneva lakkasi kiljumasta ja sai itsensä jopa koskemaan hämähäkkiä.
    -No niin, nyt saitte opetusta omien pelkojen voittamisesta. Neiti Sudenvarjo olisikin oiva esimerkki, Professori Peto sanoi vihaisesti ja käski Draken laittaa hämähäkkinsä pois.
Drake otti Luciuksen Pedolta ja silitti sitä hetken aikaa.
    -Pelästyitkö sinä…? Drkae leperteli kunnes laittoi hämähäkin pois.
    -No niin, eiköhän nyt ole aika jo lopettaa. Haluan parityönne kaksi päivää enen tanssiaisia, Peto ilmoitti ja päästi oppilaat menemään.
    -Ei kukaan voi pelättä hämähäkkejä noin paljon, Drake nauroi loukkaantuneelle Sunnevalle.
    -No minä voin! Sunneva ärjähti.
    -Sinä sitä paitsi satutit Luciusta, Drake sanoi ja katseli häkissä olevaa hämähäkkiään.
    -Kuka idiootti on antanut sille nimeksi Lucius? Kuka antaa edes nimeä hämähäkille?
    -Minä olen antanut sille nimen setäni Lucius Malfoyn mukaan, Drkae sanoi loukkaantuneena.
    -No setäsi on vamrmasti sinusta kovin ylpeä, Sunneva tuhahti. –No näytä nyt sitä ällötystä, Sunneva pakotti itsensä sanomaan ja katseli häkissä köllöttelevää hämähäkkiä.
    -No ihan on kyllä Luciuksen näköinen.
    -ÄLÄ KOSKE! Kuului Prudencen huuto aulasta ja Sunneva melkein tiputti Luciuksen juostessaan katsomaan mitä tapahtui.

Alkuvuosi oli hermoja kiristävää aikaa kaikille. Prudencen ja Wolfyn vakava riita, joka kehkeytyi suoranaiseksi uskonnoksi molemmille, kiristi paljon myös Draken ja Sunnevan välejä. Draken mielestä Prudence oli typerä ja lapsellinen ja Sunnevan mielestä Wolfy oli kakaramainen marttyyri, joka ei ollut miestä nähnytkään. Ainoa valopilkku jäisessä tammikuussa oli Toveruuden Tornin ja Ahkeruuden Aition välinen huispausottelu. Sunnevan ja Prudencen juontaminen oli jälleen saanut myrskyisät suosionosoitukset ja Prudence muisteli vieläkin suurella mielihyvällä professori Pedon äkäistä ilmettä. Toveruuden Torni oli voittanut Ahkeruuden Aition vain nipin napin ja ottelu oli ollut varsin jännittävä. Silloin Prudence ja Joshua olivat vakaasti päättäneet pyrkiä oman torninsa huispausjoukkueeseen ensi syksynä. Kun helmikuu pyörähti käyntiin, niin se täytti kaikkien tyttöjen mielet Valentinon päivällä ja siihen liittyvällä suurella tanssiaisjuhlalla. Kun tanssiasiin oli aikaa vain kaksi viikkoa, Aure oli tulla hulluksi Prudencen ja Sunnevan seurassa.
    -Hyvä on, Prue! En pakota sinua tanssimaan Wolfyn kanssa, Sunneva luovutti pitkän ja kovaäänisen kiistan jälkeen.
    -Kuinka mukavaa, että ymmärsit vihdoin minunkin näkökantani, Prudence sanoi kuivakkaalla äänellä. –En enää koskaan…
    -Aure! Sunneva huudahti keskeyttäen Prudencen aloittaman Wolfyn morkkaussaarnan. –Satutko tietämään mitään lemmenlientä tai jotain joka voisi tehota äärimmäisen vaikeaan tapaukseen?   
    -Onko Drake ollut taas hankala? Prudence kysyi virnistäen.
    -Ei, Sunneva sanoi unelmoiva ilme kasvoillaan, mutta vakavoitui sitten. –Puhuinkin nyt sinusta!
    -Sunneva, Aure nuhteli. –Kyllähän sinun pitäisi tietää että kaikenlaiset lemmenjuomat ja rohdot ovat kiellettyjä…
    -Säännöthän vain ovat rikkomista varten, Sunneva sanoi välinpitämättömästi ja kohautti olkiaan.
    -Meidän pitää nyt keskittyä ongelman ytimeen, Aure sanoi jättäen Sunnevan huomautuksen omaan arvoonsa. –Puhe oli siitä, että kenen kanssa Prudence tanssii.
    -En kenenkään, Prudence tuhahti. –Lukkiudun tänne koko helkutin Valentinon päiväksi.
    -Älä viitsi, Prue, Sunneva sanoi. –Drake kertoi, että Trevor Cicilicho oli taas kysellyt sinua…
    -Minä en halua edes tietää, Prudence voihkaisi.
    -Ehkäpä me keksimme jotain parempaa, Aure lohdutti.

    -No Wolfy… Kenet pyydät tanssiaisiin mukaasi? Drake jutteli huonetoverinsa kanssa.
    -Ai minä vai? No jaa… Enpä tiedä, varmaankin Myran. Sinulta ei varmaan edes kannata kysyä kenet sinä viet, Wolfy murahti ja rupesi lukemaan Hillitse himosi, hallitse halusi -kirjaa.
    -Myran? No ihan miten vaan… Tiedän kyllä jonkun paremmankin, Drake virnisti.
    -No kukakohan se mahtaisi olla? Wolfy murahti.
    -No vaikka Pruen ihastuttava huonetoveri Ebony? Drake sanoi.
    -Ebony… Se luuranko?
    -Niin niin, sehän olisi mahtava idea. Prudence kun on aika… tuota… erinäköinen kuin Ebony ja hän tulisi varmasti mustasukkaiseksi, Drake virnisti.
    -Miksi minä haluaisin tehdä Pruen mustasukkaiseksi?
    -No ajattelin vain…, Drake huoahti ja heitti Wolfyn pehmopupun tämän päälle muka epähuomiossa.
    -Minä taidan vain kyllä mennä Myran kanssa. Olen oikeastaan jo luvannutkin, Wolfy sanoi ja katseli virittynyttä pupuaan.
    -Mikä ihme siinä Myrassa on? Ethän edes pidä siitä tytöstä.
    -Kuka niin väittää…?
    -Esimerkiksi käyttäytymisesi. Et muuta hänelle sanokaan kuin ”Onko pakko?”, Drake sanoi ja matki tuloksekkaasti Wolfyn möreää ääntä.
Wolfy hörähti.
    -No jaa, en ehkä ole hänen kanssaan naimisiin menossa mutta parempi se kun ei mitään, Wolfy sanoi ja kuristi pupuaan heittäen sen nurkkaan.
    -Tiesitkö muuten että Trevor aikoo pyytää Pruea tanssiaisiin kanssaan? Drake huomautti.
    -No siitä vaan, saa kyllä huomata ettei Prue hänen kanssaan tule, Wolfy sanoi itsevarmasti.
    -Niin varmaankin… Mutta toisaalta…
    -Mutta toisaalta mitä?
    -Ei mitään, Drake sanoi ja astui ulos huoneesta.

    -Miten olisi vaikka Oliver O`Connor? Eikös teillä ole aina silloin tällöin jotain ihme flirttailuja? Sunneva ehdotti.
    -Voi Oliver on niiin söpö niiden silmiensä kanssa, Prudence huokaisi.
    -No niin siinähän on sinulle sitten pari! Aure huudahti.
    -Hetkonen! Minä en aio pyytää ketään. Jos joku haluaa tanssia kanssani, niin hän saa pyytää. Minullakin on ylpeyteni, Prudence sanoi ja nosti nenäänsä sirosti ylöspäin.
    -Varo ettei mene vettä nenään, Sunneva naurahti.
    -Tuolla menolla et tule saamaan edes paria, Aure varoitti.
    -Paitsi Trevor Cicilichon, Sunneva naurahti. –Olen kuullut huhuja että hän tulee minä päivänä hyvänsä pyytämään sinua eikä aio uudestaan ottaa vastaan kieltävää vastausta.
    -No sitä päivää hän saa kyllä odottaa… Ja hyvin pitkään, Prudence naurahti ja hipelöi pientä lepakkokorua kaulasaan.

-Tanssiaiset ne vain lähestyvät, professori Kustaa Mikälie huokaisi ja pyöritteli kädessään kahvikuppiaan professoreiden taukotilassa.
    -Sen kyllä huomaa, Venla Valittu, ennustamisen professori sanoi. -Oppilaat ovat olleet todella levottomia ja seuraava tuntini tulee olemaan kamala…
    -Positiivista asennetta! Professori Hurmio sanoi ja väläytti leveän hymynsä kollegoilleen. –Ei mitään pahaa, jottei hyvääkin. Minusta tanssiaiset ovat ihania, olen odottanut Valentinon päivää jo syksystä saakka ja olen teetättänyt pukunikin jo. Lempisuunnittelijani Arhippa Armani loi minulle todella upean asun. Pyörrytte taatusti kun näette sen…
    -En epäilee sitä lainkaan, Mikälie mörähti ja siemaisi kahviaan. -Minä taas inhoan tätä touhua… Tyttöjen kikattelua nurkissa ja Inkeri Sähäkkä on halvauksen partaalla. Hän oli yllättänyt eilen neiti Sudenvarjon ja herra Malfoyn kirjaston pimeästä nurkasta ties mitä tekemästä ja oli aivan raivoissaan.
    -Todellako? Venla Valittu kysyi nauraen. –Tiesin että siinä kävisi niin.
    -Me tiedämme, että sinä tietäisit, professori Peto puuttui happamena keskusteluun.
    -Älä ole niin tosikko, Mortal, Henry Hurmio sanoi. –Nuoriahan he vain ovat…
    -Minua ei voisi vähempää kiinnostaa…, Mortal Peto murahti ja jatkoi jonkun tärkeän kirjeen kirjoittamista mutisten kiukkuisena itsekseen.

Sonya Lipschit ja hänen paras ystävänsä Myra Bonegra lojuivat rennosti Kalman Kehdon oleskelutilassa ja lukivat Witchpolitania, nuorten noitien aikakausilehteä.
    -Wolfy on ollut jotenkin outo viime aikoina, Myra pohti. –Jotenkin niin äreä ja poissaoleva.
    -Et ole antanut hänelle tarpeeksi, Sonya sanoi virnistäen.
    -Suusi kiinni, Myra ärähti. –Itse olet niin saamaton että päästit Draken livahtamaan otteestasi.
    -Kyllä minä vielä jotakin keksin, Sonya sanoi luottavaisesti.
    -Mutta ehkä meidän pitää selvittää mikä kumma Wolfyasi vaivaa… Tanssiaiset lähestyvät uhkaavasti.
    -Tottakai Wolfy on parini, Myra sanoi hymähtäen. –Siitä ei ole epäilystäkään. Lumoan hänet täydellisesti ja tulen nauttimaan siitä kun se Toveruuden Tornin eukko hajoaa silkasta kateudesta…
Sonya ja Myra nauroivat ääneen ja heidän hyvä tuulensa vain yltyi heidän suunnitellessaan illan kulkua jo etukäteen.
    -Viettelet Draken suoraan Sunnevan nenän edestä, Myra sanoi Sonyalle silmät kiiluen. –Kostomme on täydellinen…

    -No niin nuoret eiköhän kaikki mennä paikoillemme, Venla Valittu huusi pulisevalle luokalleen.
Prudence ja Sunneva istuutuivat paikoilleen Auren, Joshuan ja Marvinin lähettyville.
    -Minä en kestä jos saan taas joitain huonoja uutisia, Prudence marmatti ja otti kirjansa esille.
    -Minä ajattelin, että jos tämän päivän ajan minä vaikka ennustaisin teille kaikille jotakin. Te kun olette aika innoissanne niiden tanssiaisten takia, etenkin tänään. Huomennahan sitten taas tehdään kunnon töitä, Venla Valittu sanoi ja vilkaisi Sunnevaan, joka hymyili onnellisena.
    -Voi neiti Sudenvarjo, olen pahoillani mutta suunnitelmanne Draken kanssa eivät onnistu ihan niinkuin toivotte, Venla Valittu sanoi myötätuntoisena ja iski silmänsä Prudenceen.
    -Kyllä tulette saamaan parin neiti McCallum, mutta pitäkää varanne parinne ei ole mikään mukava henkilö… Itseasiassa neuvoisin teitä olemaan menemättä hänen kanssaan tansseihin mutta en saa puuttua kohtaloon, Valittu sanoi huolestuneen näköisenä.
    -Voi että meillähän onkin mukavaa, eikö olekin?! Valittu huudahti ja istuutui paikoilleen. –Joshua, sinulla tulee olemaan oikein mukavat tanssiaiset, ainakin aluksi, mutta ei siitä sitten sen enmpää. Koskaan ei ole hyväksi kertoa liikaa tulevaisuudesta.
    -Neiti Hobbs teille tulee myös mukava ilta, älkääkä huolestuko kyllä Simon Livery pyytää sinua tanssiaisiin, Valittu sanoi eikä huomannuut Evelynin punaisia kasvoja.
    -Mutta Marvin, etkö sinä todellakaan aio mennä tanssiaisiin? Valittu huudahti yhtäkkiä. –No en saisi kyllä paljastaa tätä, mutta kyllä kaikki menee niinkuin pitääkin ja pääset kyllä tanssiaisiin, Valittu hymyili ja nousi jälleen seisomaan. -Jospa me ottaisimme omat ennustuspergamentit esiin ja joku voisi vaikka lukea omia ennustuksiaan hieman…
Tunti päättyi vihdoinkin ja seuraavaksi olisi Mikälien tunti. Sunneva ja Prudence molemmat pitivät Mikälien tunneista erityisesti, ja kaikilla oli omat pienet vedot käynnissä aina ennen tuntia siitä minkälaisena Mikälie seuraavalla kerralla tulisi tunnille.