TULISOIHTU

Drake raahasi Sunnevaa eteenpäin pitkin käytäviä.
    - Mihin sinä minua oikein viet?
    - Älä pelkää, viattomuutesi on kanssani täysin turvassa.
    - Ai mikä viattomuus? Sunneva virnisti ja sai Draken rykäisemään nolostuneena.
    - Tuollaisissa vaatteissa kun hyppii pitkin paikkoja, niin kerjää vain ikävyyksiä.
    - Jaaha, kuule kukakohan niitä ikävyyksiä aiheuttaisi? Friznog kenties? Sunneva naurahti.
Drake käännähti äkillisestu ja työnsi tytön seinää vasten voimakkaasti.
    - Minä! Drake snaoi ja oli juuri suutelemassa tyttöä.
    - Hetkonen! Etkös sinä ollut se sama kaveri, joka vakuutti minulle että pitää huolen olemattomasta siveydestäni?
    - Sama kaveri! Drake naurahti.
    - No mutta tämä ei minusta tunnu suojelulta.
    - Älä usko ihan kaikkea mitä kuulet, poika puuskahti ja painoi huulensa vasten Sunnevan huulia.
Pojan käsi siveli tytön kaulaa ja alkoi painautua alemmas mutta Drake ei ehtinyt enempää kun heidän takaansa kuului rykäisy.
    - MITÄS TÄÄLLÄ TAPAHTUU!?
    - Aivan, mitä te oikein teette? Kuului kahdesta suusta.
Toveruuden tornin kummitus, kaksipäinen Tuufoorjuu, mölisi.
    - No miltä tämä näyttäsi? Drake sanoi vihaisesti.
Sunneva kiemurteli irti pojan otteesta ja paineli Toveruuden tornin ovelle.
    - Sori Drake, toistaiseksi viattomuuteni pysyy paikallaan, tyttö naurahti ja livahti sisälle huoneeseen.
    - NUORI MIES!! Mitä te täällä teette? Ahdistelette viattomia Toveruuden Tornin tyttöjä?
    - Minä olen aina tiennyt että meillä on kauneimmat tytöt, toinen päistä vastasi.
    - Niin, olet kyllä oikeassa. Meillä on kauneimmat tytöt. Ei vedä Kalman Kehto meille vertoja.
    - No ei todellakaan, kyllä minä olen ylpeä ollessani Toveruuden Tornin vartijakummitus.
    - Aivan niin minäkin...
Kumpikaan päistä ei huomannut että Drake hiipi ovesta sisään, tunnussananhan hän oli viikko sitten jo oppinut.
    - Hei vaan! Poika huikasi Marvinille, joka kauhuissaan katseli Sunnevaa, joka yritti saada takkaan tulta.
    - Miten sinä tänne pääsit? Sunneva kivahti.
    - Samalla tavalla kun te pääsitte Kalman Kehtoon, Drake sanoi hymyillen.
    - Mitä sinä haluat?
    - Ajattelin, että jos vaikka lähtisit kanssani vaikka Tulikanjonin johonkin ravintolaan syömään.
    - Miksi? Sunneva kysyi silmiään pyöritellen.
    - Herran jumala, nainen! Miksi joku mies veisi naisen syömään?
    - No vaikka vietelläkseen tämän ja viedäkseen tämän viattomuuden, Sunneva virnisti.
    - Aivan. No käykö?
    - No en ole ihan varma… Enpä usko.
    - Hyvä. Kuudelta illalla. Tulen hakemaan sinut täältä, Drake ilmoitti.
    - No katsotaan jos sitten ehtisin, Sunneva huusi Draken perään jo kun ovi oli sulkeutunut.
    - Marvin!
    - N… niin?
    - Minä menen tänään illalla treffeille! Sunneva alkoi kiljua ja pyöritti Marvinia muutaman kerran ympäri huonetta kunnes Marvin alkoi voida pahoin.

TULISOIHTU

Wolfy Fontrel oli niitä nuoria miehiä, jotka eivät voineet sietää sitä, että hänelle naurettiin päin naamaa – varsinkaan jos nauraja oli joku Aragaksen kaltainen, johon Wolfy suhtautui kilpailijana.
    - No no, rauhoituhan Adagio, Aragas rauhoitteli pilkallisesti virnuillen. –En viitsi turhaan rikkoa rauhaanne…
    - Teit sen jo, Prudence sanoi viileällä äänellä. –Mutta mihinkä muuhun sinusta olisi? Ei mihinkään.
Prudencen aivot olivat kuitenkin täydessä käynnissä, vaikka Wolfy onnistui hänen pasmansa sekoittamaan. Tyttö ei halunnut asettua kummankaan puolelle – varsinkaan nyt. Niinpä hän kääntyi Wolfin päin ja silmäili tätä kiireestä kantapäähän ja loihti kasvoilleen kopean ilmeen.
    - Ja luuletko sinä todellakin, että SINULLA on oikeus minuun silloin kun SINÄ sitä haluat? Prudence kysyi halveksivaan sävyyn.
    - Kenelläs muulla sitten? Wolfy kysyi hämmästyneenä. –Tuollako? Wolfy viittasi Aragasiin.
    - Ei kenelläkään, Prudence tuhahti. –Te olette niin lapsellisia ja ärsyttäviä! Miten voitte kuvitella että kukaan, Myra-lehmää lukuunottamatta, sietää teitä?
Prudencen sanat saivat pojat sävähtämään hiukan, mutta Aragas tointui nopeasti.
    - Ohhoh… Neiti McCallum on ylentänyt itsensä oikein kunnolla ja kertaheitolla, Aragas päivitteli muka kauhistuneena. –Tosin Fontrelin arvosteluun ei paljoa vaadita, mutta minä olen ihan eri asia…
    - Niin oletkin, Wolfy myönteli hartaasti. –Sinä olet kaiken arvostelun alapuolella.
    - Riittää jo! Prudence ärähti.
    - Mitä täällä möykätään? Myran nenä-ääni kuului portaikosta ja tummatukkainen tyttö asteli taistelevan kolmikon luo.
    - Ei mitään erikoista, neiti Bonegra, Aragas selosti sujuvasti tyynellä äänellään. –Onnistuin tärvelemään herra Fontrelin ja neiti McCallumin lemmenhetken, mutta nyt kun te tulitte paikalle, niin lienee viisainta, että vetäydyn takavasemmalle…
Sen sanottuaan Aragas katosi itsekseen hykerrellen omaan makuuhuoneeseensa jättäen nolostuneen Wolfyn, hämmentyneen Prudencen ja raivostuneen Myran keskelle Kalman Kehdon oleskelutilaa.
    - Ollaanpas sitä synkeän näköisiä, Drake sanoi hyväntuulisena astuttuaan sisään.

Marvin istui penkillään ja kuunteli Sunnevan selityksiä.
    - Oih minä laitan sen mustan paidan ja mustan mekon ja sitten hieman sitä uutta hajuvettä ja… Onkohan se liikaa? Jos Drake vaikka luulee, että yritän tehdä häneen vaikutuksen… Marvin, kumpi olisi parempi: tämä vai tämä? Sunneva katseli alusvaatteitaan ja heitteli rintsikoitaan Marvninin kauhistuneelle naamalle.
Marvin ei saanut sanaakaan suustaan.
    - Oh anteeksi Marvin, unohdan aina silloin tällöin että olet poika, ja pojat eivät jostain syystä kestä tyttöjen alusvaatteita. Te olette sitten outoja, Sunneva marmatti Marvinille ja kaiveli laatikoitaan.
Marvin ei edelleenkään sanonut mitään.
    - Ihan totta Marvin, mitä minä laitan päälleni? Ei minulla ole aikaa kuin… Voi ei! Minulla on aikaa tasan kuusi tuntia! Kello on kaksitoista. MARVIN AUTA! Laitanko mustan paidan vai tämän lilan topin, ja mustat housut vai mustan hameen? Ja voi ei… Missä minun meikkini ovat, enhän voi näyttää uiteltulta koiralta ja… Suihkuun! Minun pitää päästä suihkuun! Sunneva kiljui Marvinille. - Mikset sinä sano mitään? No mikä olisi parasta?
    - No tuota…
    - Sori Marvin, en ehdi juuri nyt kuunnella. Olet niin kova puhumaan. Menen suihkuun. Missä Prudence viipyy? Hänen pitäsi olla auttamassa minua… Voisitko hakea Pruen Kalman Kehdosta?
    - K… Kalman Kehtoonko? Minäkö? Marvin inisi.
    - Niin niin. Tunnussana on päiväperho… Voisitko kiirehtiä, kiltti Marvin pieni?
    - No joo, jos se on niin tärkeää.
    - Oi kyllä se on… Kiitos Marvin… Olen palveluksen velkaa sinulle.
    - Ja ison sellaisen. Minä joudun menemään Kalman Kehtoon, Marvin valitti.
    - Niin niin, Marvin olet todella kiltti! Silmät kiinni! Sunneva huudahti ja vetäisi yöpaidan pois päältään kietoutuen pyyhkeeseen.
Marvin teki työtä käskettyä ja heti kun Sunneva oli hävinnyt suihkuun niin Marvin häipyi hakemaan Prudencea.

TULISOIHTU

Voi että… Treffeille… Siitä onkin jo aikaa vaikka kuinka monta kuukautta, kun olen viimeksi ollut treffeillä. Jännittää! Mitäs jos yrittäsin saada Wolfyn ja Pruen mukaan? Toisaalta haluan Draken ihan vain itselleni… Mutta uskallanko? Ja toisaalta Wolfyn ja Pruen leikittely saisi jo loppua. Mutta silti… Voi miksi kaikki on niin vaikeaa? Sunneva mietiskeli suihkussa. Tultuaan ulos suihkusta, ei Marvinista näkynyt vielä jälkeakään puhumattakaan Prudencesta.
    - Mihin se on jäänyt? Sunneva jutteli itsekseen.

    - Häivy, Prudence kirahti Drakelle. –Tämä ei kuulu sinulle pätkääkään…
    - No mutta, Prue! Äläs nyt hikeenny. Minullahan täällä on suurempi oikeus olla kuin sinulla, Drake nuhteli.
Drake kuitenkin katsoi parhaaksi vetäytyä hänen ja Wolfyn huoneeseen, sillä Myra, Prudence ja Wolfy eivät näyttäneet olevan juttutuulella.
    - Olen todella pettynyt sinuun, Wolfy, Myra sanoi värisyttäen ääntään. –Minä todella rakastan sinua, mutta sinä vain leikittelet kanssani. En anna tätä sinulle ikinä anteeksi!
Nyt Myran poskilla kimmelsivät jo kyyneleet. Prudence tuhahti halveksivasti.
    - Olen pahoillani Myra, Wolfy sopersi. –Se oli vahinko…
    - Niin varmaan, Myra tuhahti jo loukkaantuneena.
    - Tuota… öh… A-a-a-anteeksi että häiritsen, Marvinin ääni kuului oviaukosta.
    - Mitä sinä siellä änkytät? Myra kivahti Marvinille, joka tuntui kutistuvan kokoon Myran ilkeästä äänensävystä.
    - Hei! Prudence suuttui. –Anna Marvinin olla! Hän ei ole tässä osallisena mitenkään…
    - Oi kuinka yllättävää, Myra kivahti Prudencelle. –Kun et Wolfya etkä Aragasia saanut, sinun täytynee nyt tyytyä tuohon rääpäleeseen ja jäädä vain unelmoimaan tosimiehestä…
Sekä Marvin että Wolfy säikähtivät kun Prudence tönöisi raivoissaan Myran seinää vasten. Myra kiljahti pelästyksestä, mutta onnistui raapaisemaan Prudencea kasvoihin. Prudence irvisti kivusta ja tarttui Myran pitkiin hiuksiin ja aikoi hakata tytön päätä seinää vasten.
    - LOPETTAKAA!! Wolfy ja Marvin huusivat yhtäaikaa.
Wolfy ryntäsi erottamaan tappelevia tyttöjä toisistaan ja sai osakseen vain kaksi puremaa, kipeän potkun sekä kärsi parin hiustupon menetyksestä.
    - Rauhoittukaa! MOLEMMAT! Wolfy ärjäisi tytöille.
Myra kalpeni ja Prudencen ilme kiristyi.
    - Oliko sinulla, Marvin, jokin hätänä? Prudence kysyi pitääkseen tunteensa kurissa näppärällä aiheenvaihdolla.
    - Su… Sunneva pyysi minua hakemaan sinut ja ehkä niin onkin parempi, Marvin sopersi vilkuillen pelokkaasti Wolfyyn.
    - Parempi? Onko jokin hätänä? Prudence pelästyi ja aikoi vakaasti piestä Draken, mikäli poika oli satuttanut hänen ystäväänsä.
    - Sunneva on seonnut, Marvin huoahti.
    - MITÄH? Prudence älähti. –Seonnut? Miten niin?
    - Hän… hän… vain höpöttää omituisia ja viskelee alusvaatteita, Marvin selosti.
    - Meidän on parempi mennä sinne nyt heti, Prudence sanoi aidosti huolestuneena. –Ja Wolfy, hän sanoi erittäin viileään sävyyn. –Minä en todellakaan halua enää nähdä sinua…

    - Mikä nyt on hätänä? Prudene huusi rynnistäessään Sunnevan ja hänen huoneeseensa.
    - No kun… Drake pyysi minua treffeille tänä iltana, Sunneva sanoi silmät kiiluen.
    - Mihin aikaan? Prudence kysyi.
    - Kuudelta.
    - Voi ei… Sinulla on vain viisi ja puoli tuntia aikaa laittautua. Nyt töpinäksi! Prudence huudahti ja heitti Marvinin, joka pudisteli päätään, ulos. - Mitä laitat päällesi?
    - Nuo ovat vaihtoehdot, Sunneva sanoi ja osoitti vaatekasaa.
Prudence kaiveli kasaa ja otti sieltä heti esille paitapuseron, lilan topin ja mustan minihameen.
    - Ehdottomasti nämä!
    - Ihanaa! Tiesin että sinä osaisit päättää. Mutta sitten toinen ongelma, mitä hajuvettä minä laitan… Aikuimaista, pikkutyttömäistä vaiko jotain siltä väliltä…
    - Tuota… Minä lainaan sinulle Eternityäni. Se on hyvä tuoksu joka tilanteeseen… Tai sitten Poison… Kumpi?
    - No mieti nyt itsekin! Poison tietysti.
    - Selvä… Tässä, Prudence sanoi ja ojensi suuren punaisen pullon tytölle.
    - Mutta ensin laitetaan sinun hiuksesi… Kiharoita? Wetlook? Natural-look? Pörrölook?
    - Pörrö look.
    - Selvä… istupa siihen tuolille laitetaan paplarit. Sen jälkeen tupeerataan ja laitetaan laineita… Kyllä se siitä sitten.
Tytöt ahersivat Sunnevan hiusten kanssa muutaman tunnin, sitten oli vuorossa meikki ja vaateet ja lopuski sipaus Poisonia ja puolituntia ennen lähtöhetkeä Sunneva oli valmis.
    - Itseasiaassa ajatelin, että jos sinä ja Wolfy tulisitte mukaan.
    - Hei, ensinnäkin Wolfy ei ole pyytänyt minua, ja tämän päiväisen jälkeen en lähtisi hänen kanssaan mihinkään, vaikka hän kuinka rukoilisi! Prudence kivahti.
    - Okei, asia tuli selväksi. Sunneva rauhoitteli. –No miltä minä näytän?
    - Hienolta! Oikein kauniilta. MARVIIINNN! Prudence huusi.
Marvin puuskutti raput ylös.
    - Niin …Oooh! Sunneva sinä olet… WAU!
    - No tuota kiitos, kait, Sunneva sanoi ja mutristi kulmiaan.
    - No niin, Drake, tulee minä hetkenä hyvänsä… Jos minä sitten toimin äitinä ja tarkastan sinun treffiseurasi.
    - Ihan miten vain, Sunneva naurahti ja kuuli koputusta ovelta.
    - Öh… Hei, oletko jo valmis? Drake kysyi.
Sunneva katsahti Prudenceen, joka pyöritteli silmiään tytölle. Olen laittautunut viisi tuntia ja tuo kysyy olenko valmis… Sunneva mietti mutta piti mölyt mahassaan ja vastasi että tottakai oli.
    - Hyvä… Lähdetäänkö sitten?
    - Lähdetään vaan. Sunneva naurahti ja pari lähti kävelemään alakertaan.
    - Seis! Kotiintuloaika on sitten kymmeneltä, ja juoda ei saa! Sunneva laittaa tämän viitan päälleen, ettei kylmetä itseään. Huumeita ei sitten oteta eikä vieraiden kanssa puhuta. Ja alkoholia ei nautita, ei suukotelua, ei kädestä pitämistä, ja pysytte kaikkian aikoina vähintään metrin päässä toisistanne… Mutta muuten pitäkää hauskaa! Prudence huusi heittäessään ulkoviittaa Sunnevalle.
    - KYLLÄ ÄITI!! kuului kahdesta suusta ja Sunneva sekä Drake liihottelivat ulos.
    - Eiväkö olekin hyvännäköinen pari? Prudence huokaisi ja huomasi itse olevansa edelleen pupupyjamassaan.
Toveruuden Tornin isoon oven koputettiin ja Prudence juoksi ovelle avaamaan.
    - Niin… Ai sinä? Mitä asiaa SINULLA on?
    - Sinulla on puoli tuntia aikaa, Aragas ilmoitti miltei tylyllä äänellä.
    - MITÄH? Prudence kysyi. –Aikaa mihin?
    - Pukeutumiseen. Enkö muistanut kertoa sinulle? Voi miten huolimaton olenkaan ollut, Aragas ”soimasi” itseään.
    - Olenko menossa jonnekin? Pruden ääni alkoi viilentyä jälleen uhkaavasti.
    - Kyllä. Olemme menossa Tulikanjoniin, Aragas ilmoitti. –Ole aulassa puolen tunnin kuluttua…

TULISOIHTU