TULISOIHTU

Sunneva jäi itsekseen mietiskelemään hänen ja Draken pientä riitaa ja päätti lähteä sopimaan riidan Draken kanssa. Sunneva saapui Kalman Kehdon ovelle ja koputti siihen, hän ei voinut astella sisälle sillä kaikki Kalmankehtolaiset olivat paikalla.
    -No mitä sinä haluat? Sonya snaoi tungettuaan päänsä ovesta ulos.
    -Tuota, voisitko pyytää Draken tänne? Sunneva pyysi vaikka tiesi kyllä vastauksen.
    -En.
    -Miten niin et?
    -En nyt viitsi, tyttö sanoi ja oli laittamassa ovea kiinni.
    -Älä viitsi Sonya, kuuli pojan ääni tytön takaa ja Drake ilmestyi ovelle.
    -Hei… Minulla olisi asiaa, Sunneva sanoi ja hymyili.
Drake hymyili takaisin ja sulki oven perässään.
    -No mutta hei vaan, Drake sanoi ja suuteli Sunnevaa.
    -Tuopa oli mukava vastaanotto, Sunneva naurahti.
He lähtivät yhdessä kävelemään pitkin koulun käytäviä.
    -Sinun pitää sitten laittaa jotain minun pukuuni sopivaa tanssiaisiin päällesi, Sunneva sanoi yhtäkkiä pojalle.
    -Ai? No minä laitan samat vaateet kuin viimeksikin, Drake sanoi kylmänrauhallisesti muistaen edelleen Wolfyn sanat ”Sunneva pompottaa sinua ihan mennen tullen”.
    -No et varmasti pistä, minä haluan että sinä näytät esittelykelpoiselta ja jos sinulla on aina samat juhlavaateet niin kaikki luulevat että olet köyhä, Sunneva huudahti harmissaan.
    -Ensinnäkin, minä pistän päälleni mitä minä haluan, sinulla ei ole siihen päätäntävaltaa, ja toisekseen mitäs jos minä sanon että minä haluan päättää mitä sinä laitat päällesi tanssiasiin?! Drake huudahti.             -Sinäkö muka päättäisit mitä minä laitan päälleni, ei käy!? Sunneva huudahti.
    -Minä en halua, että kuljeskelet pitkin koulua näyttäen siltä kuin olisit joku ostettavissa oleva nainen! Drake huudahti.
    -Sellaisenako sinä minua pidät? Sunneva kauhistui.
    -Etkö sinä muka ole sellainen? Drake huudahti vihaisena.
    -Tuo oli todella törkeää! Sinä olet hirveä tyyppi, minä en ole sinun ovimattosi! Sunneva huusi
    -Enkä minä sinun! Drake huusi ja tarttui Sunnevaa ranteesta kipeästi. -Jos jatkat tuota rataa et pääse tanssiaisiin ollenkaan!
    -Ahaa ja sinäkö siitäkin päätät, senkin epäsikiö! Sunneva huusi mutta sulki nopeasti suunsa, sillä Drake löi tyttöä kevyesti poskelle täysin arvaamatta.
Sunneva piteli poskeaan (johon ei edes sattunut) ja tuijotti raivoissaan Drakea.

TULISOIHTU

Prudence nautti kävelystä Oliverin kanssa Tulikanjonin heikosti valaistulla kadulla. Hänellä ei oikeastaan ollut kylmä, mutta Oliverin käsi tytön kädessä tuntui lämpimältä ja Prudence tunsi olonsa turvalliseksi. Vaikka Wolfy oli Oliveria harteikkaampi, pidempi ja muutenkin isompi, Prudence tunsi siltikin olonsa paremmaksi Oliverin kanssa. Poika nauroi ja puhui paljon ja muisti välillä kysyä oliko Prudencella kylmä, kuuma, nälkä, jano jne. He päätyivät lopulta kermakaljalle kodikkaaseen ravintolaan, jossa takkatuli rätisi ja loi lempeän hämärän vaikutelman ravintolasaliin.
    -Viihdytkö sinä Tulisoihdussa? Oliver kysyi Prudencelta.
    -Viihdyn, Prudence vastasi hymyillen ja antoi Oliverin jälleen sipaista karanneen hiuskiekuran pois silmiensä edestä. –En ensin halunnut edes uskoa, että tällainen maailma on edes olemassa…
    -Millainen jästien maailma on? Oliver kysyi uteliaana ja katsoi Prudencea kiinteästi suurilla silmillään.
Prudencesta tuntui että hän voisi sulaa tuon katseen alla. Prudence kertoili erilaisista jästien maailmaan kuuluvista asioista kännykästä pesukoneeseen ja havaitsi, että joitakin asioita, jotka hänelle olivat itsestäänselviä, oli vaikea selittää.
    -Hei, näytös alkaa kohta! Mennäänkö? Oliver kysyi lopulta.
Hän ojensi Prudencen talviviitan tytölle ja he lähtivät suunnistamaan kohti teatteri Tulitikkua. Teatteri sijaitsi lähestulkoon pimeällä sivukujalla ja Prudence painautui hiukan lähemmäs Oliveria. Se ei kuitenkaan hyödyttänyt mitään kun jokin äkkiä tarttui häntä hänen talviviitastaan ja riuhtaisi Prudencen selälleen jäiseen katuun.
    -Luovuta kaikki kaljuunasi ja sirppisi sekä tämä nainen! Römeä ääni kuului.
Prudence tunsi kuinka tummiin pukeutunut, ilmeisesti vanhempi mies, piteli terävää tikaria hänen kaulallaan.
    -Pysy ihan paikallasi, Prue, Oliver sanoi rauhallisesti.
    -Sinun on ihan turha yrittää kaivaa taikasauvaasi esiin, mies mörisi. –Jos sen teet, niin tikarini hyvin ilkeän ja syvän viillon naisesi kaulaan!
Tuskin mies oli saanut lausettaan lopetettua kun Oliver oli taitavalla potkulla potkaissut miestä kasvoihin ja syöksynyt sitten tarttumaan tämän tikaria pitelevään käteen.
    -Mokoma sika! Oliver sanoi kiukkuisena tajuttomaksi valahtaneelle miehelle. –Oletko kunnossa, Prue?
Oliver katseli hiukan säikähtänyttä Prudencea huolissaan, ja kietoi sitten suojelevasti käsivartensa tämän ympärille.
    -O… olen minä ihan okei, Prudence sai sanottua.
    -Jatkammeko matkaa vai haluatko palata koululle? Oliver kysyi vieläkin huolestuneella äänellä.
    -Tottakai me menemme katsomaan sen esityksen, Prudence sanoi ja onnistui jo hiukan hymyilemään.
    -Hienoa! Oliver sanoi ja suuteli Prudencea kevyesti. –Mennään sitten…

Sunneva tuijotti Drakea ja piteli poskeaan. Ennen kuin tyttö keksi mitään mitä sanoa hän sylkäisi Drakea suoraan silmien väliin. Poika laittoi silmänsä kiinni ja pyyhkäisi syljen naamastaan. Drake katsoi hetken Sunnevaan ja lähti. Sunneva jäi tuijottamaan pojan hartioita ja ryhtiä mutta ei antanut itselleen periksi mennäkseen pojan perään. Sunneva lähti myös loukkaantuneena kohti Toveruuden Tornia kun joku kosketti häntä käsivarteen.
    -Hei olenkin etsinyt sinua. Ajattelin vain että haluaisitko tulla tansseihin kanssani? Aramor kysyi.
    -Tuota Aramor, kun etkö tiennyt että minä…, Sunneva takelteli ja oli melkein sanomassa että hän oli varattu.
Sunnevan mielen pikku piru kuitenkin nousi kapinaan ja Sunneva kuuli itsensä sanovan:
    -Olisi oikein mukavaa tulla sinun pariksesi Aramor.
    -Mahtavaa… Muuten, veljelläni ei ole paria myöskään ja ajttelin että jos vaikka…
    -Niin?
    -No ei Prudence sen viime kertaisen jälkeen varmaankaan…
    -Kyllä Prudence lähtee varmasti mielummin Aragaksen kanssa kuin Trevor Cicilichon kanssa, Sunneva sanoi ja heti sen sanottuaan hän tajusi ettei ollut asiasta ihan varma.
    -Mahtavaa! Aramor sanoi ja hänen veljensä sukelsi juuri sopivasti esiin nurkan takaa.
    -Hei Aragas! Sain juuri järjestettyä Prudencen sinulle tanssidaamiksi! Aramor hihkui veljelleen.
    -Mahtavaa…, Aragas mumisi. -Olisin kyllä itsekin osannut.
    -Ah tottakai olisit, mutta sinulla on tapana jättää nämä asiat aika myöhään, joten ajattelin vain hieman tönäistä sinua oikeaan suuntaan, Aramor naurahti.
    -No mutta nyt minun pitää mennä. Nähdään, Aramor huudahti Sunnevalle ja lähti juoksemaan.
Aragas jäi tuijottamaan Sunnevaa.
    -Tiedätkö, en todellakaan tiedä mitä veljeni näkee sinussa, poika sanoi töykeästi.
    -No sepä oli mukava kohteliaisuus, Sunneva sanoi vihaisesti.
    -Mitä Prudence laittaa päälleen sinne tansseiihin? Aragas kysyi.
    -No en minä tiedä, vaatteet varmaankin, Sunneva kivahti.
    -Sano hänelle etten halua mitään kilttityttö-juttuja, en kestä sellaisia tyttöjä, Aragas sanoi vakavana ja sai Sunnevan nauramaan.
    -No ei Prudencea voi pahaksi tytöksi sanoa parhaalla tahdollakaan, Sunneva sanoi ja aikoi lähteä Toveruuden Torniin.
    -Minulle on ihan sama miten sen teet mutta laita hänet pukeutumaan jotenkin järkevästi, Aragas mumisi ja hiveli leukaansa. -Ehkäpä sinustakin saisi mukiinmenevän muutamalla pikku loitsulla… Voisin…
    -Ei kiitos… Minä menen nyt nukkumaan, minua on imarreltu ihan tarpeeksi tälle päivälle kiitos vain, Sunneva sanoi ja lähti.

TULISOIHTU

Oliver ja Prudence tulivat ulos teatteri Tulitikusta iloisesti nauraen.
    -Näytös oli todella hyvä, Prudence kehui kävellessään takaisin koululle päin Oliverin käsipuolessa.
    -Minäkin pidin siitä, Oliver myönsi ja Prudence ei voinut olla huomaamatta kuinka pojan silmät tuikkivat hänen nauraessaan.
Paluumatka koululle sujui ilman kummempia välikohtauksia ja puoliyö oli jo miltei käsillä kun he saapuivat akatemian vaikuttavaan aulaan. Prudencen ilme synkkeni hiukan kun hän näki Aragasin kävelevän heitä vastaan.
    -Kuulehan Prue, nyt kun tans…, Oliver aloitti, mutta joutui pahasti keskeytetyksi.
    -Jopas jotakin, Aragas sanoi ivallisesti virnistäen. –Ollaankos sitä oltu yöjuoksulla?
    -Jotkut meistä harrastavat muutakin kulttuuria kuin juomakulttuuria, Prudence sanoi tuhahtaen Aragakselle.
    -Olipas nokkelaa, Aragas sanoi. –Olihan minulla sinulle kyllä ihan asiaakin.
    -Ohhoh, Prudence oli hämmästyvinään. –Yleensä käytät päätäsi vain tyhjänjauhamiseen, mutta ehkä olet keksinyt sille nyt jotakin hyötykäyttöä…
Oliver ei voinut olla naurahtamatta ja hän virnisti Prudencelle veikeästi.
    -Me menemme yhdessä Valentinon päivän tanssiaisiin, Aragas ilmoitti Prudencelle sävyyn joka ei suvainnut vastaväitteitä.
    -Mitäh? Prudence huudahti epäuskoisena. –Mitä sinä sanoit?
    -Kuulit varmaan, Aragas sanoi. –Ystäväsi Sunneva ja veljeni järjestivät asian, joten meidän ei tarvitse enää vaivata päätämme turhanpäiväisyyksillä…
    -Sunneva ja veljesi?
    -Niin. Sunneva ja Aramor tanssivat yhdessä tanssiaisissa. Jotenkin sain sellaisen käsityksen että hänelle ja sille Wolfy Fontrelin kaverille tuli jotakin pientä kinaa, Aragas sanoi ja näytti suorastaan nauttivan tilanteesta.
    -Vai niin, Prudence tokaisi osaamatta sanoa mitään muuta.
    -Mutta ehdimme jutella myöhemminkin, Aragas sanoi ja hymyili Prudencelle oudon ivallista hymyä. –Joten öitä.
Prudence tuijotti hetken Aragasin loittonevaa selkää ja kääntyi sitten Oliveriin päin.
    -Olitko sanomassa jotakin ennen kuin Aragas keskeytti? Prudence kysyi pojalta.
    -Minä? Öh… En…, Oliver sanoi hiukan poissaolevana. –Ei minulla mitään kovin tärkeää…
Sen sanottuaan poika lähti suunnistamaan kohti Toveruuden Tornia jättäen Prudencen aulaan seisomaan hämmästyneenä.

    -Hei Prudence! Sunneva huudahti ja hyppäsi ystävänsä kaulaan.
    -Kuulin että teille tuli ero, Prudence sanoi vihaisesti samalla kävellen rappusia ylös tyttöjen makuuhuoneisiin.
    -Niin, niin tuli, mutta minulla on jo uusi pari tanssiaisiin…
    -Niin tiedän, Aramor, Prudence sanoi vaarallisesti
    -Ai mistä sinä sen tiesit? Sunneva kysyi ihmeissään.
    -No Aragas tuli minua vastaan juuri sopivasti kun olin Oliverin kanssa ulkona. Ja arvaapa mitä!? Prudence snaoi jälleen erittäin vaarallisen kuuloisesti.
    -Ai niin… lupasin Aragakselle että olet hänen parinsa, Sunneva sanoi hieman häpeissään.
    -Kuinka voit mennä lupaamaan jotain sellaista ilman minun lupaani? Prudene huusi tytölle ja avasi heidän huoneensa oven.
Tytöt olivat nähneet Auren syventyneenä jälleen johonkin kirjaan oleskeluhuoneessa ja Ebonyn olinpaikka ei edes kiinnostanut heitä.
    -No en minä tiedä, se vain jotenkin tuli suustani kun Aramor sanoi ettei Aragaksella olsi mitään sitä vastaan että olisit hänen parinsa tanssiaisissa, ja sitten tuli Trevorin kuva mieleni ja ajattelin että varmaankin menet mieluummin Aragaksen kanssa kuin Trevorin kanssa.
    -Mukavaa että ajattelit minun parastani, Prudence sanoi hampaitaan kiristellen. –Mutta anna olla viimeinen kerta kun teet niin.
Tyttö hyppi rintsikoineen huoneessa ja laitteli sänkyään nukkumiskuntoon. Sunneva heitti myös alusvaatteita vaille kaikki vaatteet pois. Jostakin kuului vaimea ähkäisy, mutta koska koulussa ei koskaan ollut täysin hiljaista eivät tytöt reagoineet siihen mitenkään.
Prudence istuutui sängylleen ja alkoi kertoilla Sunnevalle Oliverista.
    -Hän on niin ihana! Minä voisin ihan syödä sen pojan, Prudence sanoi ja heittäytyi sängylle.
    -No Drakesta ei voi sanoa samaa, hän on ihan hirveä! Sunneva sanoi vihaisena.
    -Ai no mitäs se kultapuppeli nyt teki?
    -Ensinnäkin Drake ei ole mikään puppeli, eiköhän joku muu ole se puppeli, Sunneva sanoi harmistuneena ja sai Prudencen nauramaan.

TULISOIHTU

Wolfy seisoi viitan alla kun Drake meni laittamaan Sunnevan korun paikoilleen.
    -Se noita-akka…, Drake mumisi ja tuli viitan alle myös.
Pojat olivat juuri lähdössä kun Prudence avasi huoneen oven ja astui sisään. Tytöt keskustelivat ilmeiseti tanssikavaljereistaan, viitan alle ei kuulunut aivan kaikkea mutta näkyi sitäkin paremmin. Wolfy oli tikahtua kieleensä kun Prudence heitti paitansa pois ja heittäytyi sängylle. Pojalla oli todella kuumat oltavat eikä asiaa auttanut Drake, joka huohotti hänen vieressään tuijottaen Sunnevaa, joka oli alusvaatteisillaaan. Molemmilla pojilla oli vaikeuksia, sillä kumpikaan ei halunnut että toinen näki hänen tyttönsä mutta asiaa ei voinut auttaa. Wolfy näki kuinka Prudence nousi sängyltään ja käveli häntä kohti. Tyttö alkoi availla rintsikoittensa hakasia ja kumartui juuri Wolfyn eteen ottaakseen vaatekaapistaan yöpukuaan. Molemmat pojat henkäisivät ja Prudence katsoi suoraan heihin pidellen rintsikoitaan vielä paikallaan.
    -Kuulitko jotain? Prudence kysyi Sunnevalta.
    -En. Miten niin? Tyttö sanoi ja tuli lähemmäs Prudencea.
Drake oli tikahtua viitan sisällä ja pojat eivät voineet tehdä muuta kuin nipistellä toisiaan kun jompikumpi sattui katsomaan väärään suuntaan. Pian Wolfyn huomio kuitenkin jämähti Prudenceen joka käätyi selkä poikaan päin ja otti rintsikkansa pois. Enää tytöllä oli vain housut jäljellä.
    -Kuulet harhoja, Sunneva tuhahti yläosattomalle ystävälleen.
    -Johtuneekohan se siitä kun olet huutanut tänään niin paljon? Onko Wolfylla huono kuulo?
    -En usko että kuulossa on mitään vikaa, Prudence sanoi ja veti pupupyjamansa yläosan päälleen, mutta jätti sen napittamatta. –Mutta kuullunymmärtämisessä lienee vielä kehittämisen varaa…
Sunneva nauroi sydämellisesti.
    -Sellaisia ne ukot ovat, hän sanoi yhä tyrskien.
    -Niin niin, Prudence nyökkäili. –Mutta mikä tämä sinun ja Draken juttu nyt oikein on?
Sunneva huokaisi syvään ja muljautteli silmiään ja kertoi tiivistetyn version hänen ja Draken riidasta.
    -Uskomatonta…, Prudence mutisi ja pudisteli päätään.
    -Ajattele!! Sunneva oli jälleen kiivastunut muistellessaan Draken tökeröä käytöstä. –Ostettavissa oleva nainen!! Kuinka se sika kehtaa!!
    -Ja sinähän et sitä anna helpolla anteeksi, Prudence vannotti ystäväänsä.
    -En todellakaan, Sunneva tuhahti. –Lienkö ollenkaan…
Tytöt olivat hetken aivan hiljaa ja touhusivat omiaan. Prudence harjaili pitkiä hiuksiaan ja pyöri aivan Wolfyn (ja Draken) nenän edessä. Sunneva taas kolusi vaatekaappiaan ja yritti löytää mukavaa pyjamaa ja suunnitteli jo etukäteen mitä aikoisi laittaa päälleen kun tytöt seuraavan menisivät Tulikanjoniin.
    -Sunneva…, Prudence sanoi rikkoen hiljaisuuden. –Täällä haisee aivan Wolfylle!
    -Älä viitsi, Prue! Sunneva sanoi kyllästyneellä äänellä. –Eikö riitä, että hän tunkeutuu uniisi, vaan pitääkö hänen tunkeutua jo nenääsikin?
    -Ihan totta! Prudence intti ja haisteli ilmaa.

TULISOIHTU