TULISOIHTU

Prudence heräsi ovelta kuuluvaan kiivaaseen koputukseen ja unisena hän kömpi avaamaan oven, jotta jyskytys hellittäisi.
    - No oli jo aikakin! Mitäs tämä tämmöinen on olevinans, häh? Eukot makaa ku siat tunkiolla ja kello on jo kahdeksan aamutuimissa!
Prudence vilkuili ympärilleen ja paikansi lopulta kiivaan äänen noin napansa korkeudelta.
    - Mikä sinä olet? Tyttö älähti hiukan järkyttyneenä.
    - MIKÄ? No johan oli kysymys. Kaikkee sä viittitkin. Okei, ehkä mä esittäydyn. Mä oon tän majatalon tonttu ja Agga on mun nimeni. Niin että päiviä vaan.
    - Hei vaan, Prudence sanoi hiukan vaivautuneena. –Minä olen…
    - Joojoo. Sä oot Prudence ja tuo, joka makaa tuolla ku kuollu lahna, on Sunneva. Se Sunnevan äitee lähetti mut tänne, jotta tulisitte aamupalalle. Tom tarjoaa sen tuol alakerras. Mä lähen ny pesemään pyykkiä, joten liikettä niveliin.
Sen sanottuaan punakkakasvoinen tonttu lähti päättäväisesti kohti alakertaa jupisten itsekseen jotakin jästeistä.
    - Mikä helkutin meteli tuo oli? Sunneva kysyi ja haroi takkuisia hiuksiaan unisen näköisenä.
    - Vuotavan noidankattilan tonttu, Prudence mutisi happamena.
Tytöt alkoivat pukeutua hitaasti ja yrittivät samalla herätä. He kömpivät alakertaan jossa rouva Vuolasvirta jo heitä odottelikin.
    - Hyvä hyvä, hän sanoi. –Agga kävikin jo herättämässä teidät…
    - Miksi näin helkutin aikaisin? Sunneva tivasi ja oli kiitollinen saadessaan kupillisen höyryävää kahvia eteensä.
    - Meillä on kiire päivä tänään, tyttöset. On paljon kierreltävää ja hankittavaa.
    - Kannattaa ostaa tämän aamuinen Päivän Profeetta, Tom sanoi ja kaatoi väsyneelle Sunnevalle lisää kahvia. –Herra Lucius Malfoy haukkuu taas lyttyyn Arthur Weasleyn jostakin jästijutusta… Siinä on kunnon tappelupukarit…
    - Vai niin…, Gillian Vuolasvirta sanoi uteliaan oloisesti.

Kolmikko lähti syötyään kiertelemään vilkasta Viistokujaa, jossa jo aamutuimaan oli paljon erilaista porukkaa liikenteessä. Rouva Vuolasvirta johdatti tytöt ensimmäisenä pienehköön liikkeeseen. Prudence näki huoneessa vain myyjän tiskin ja seinät täynnä laatikoita.
    - Noidan tärkein työväline on taikasauva, rouva Vuolasvirta sanoi ja hymyili ällistyneille tytöille.
    - Anteeksi nyt vain mutta yritätkö todella sanoa että me tarvitsemme taikasauvat? Prudence naurahti ivallisesti.
Rouva Vuolasvirta katsahti tyttöön vihaisesti ja tiskin takaa ryntäsi pikkuinen ukkeli esiin.
    - Tottakai te tarvitsette taikasauvat, ilman sitä on turhaa pyrkiä Tulisohtuun, ukkeli sanoi iloisesti ja loi katseensa Sunnevaan.
    - No niin kokeillaan tätä ihan ensimmäisenä, mies sanoi ja ojensi puisen sauvan tytön käteen.
    - Jaa… Pitäisikö minun tehdä kenties jotain?
    - Ihan vaan heilautat sitä…, ukkeli sanoi kärsimättömästi ja Sunneva teki työtä käskettyä. Hän heilautti sauvaa ja ylimmältä hyllyltä tippui kasa paketteja miehen päälle.
    - No niin riittää jo selvä, ilmeisesti se ei ollut tarkoitettu sinulle, mies sanoi ja haki ylhäältä toisen paketin ja ojensi valkoisen sauvan tytölle.
Sunneva tuijotti ukkoa hämillään.
    -Tässä. Jos tämä ei käy niin syön vanhan partani, mies sanoi ja jäi odottamaan.
Sunneva osoitti toiseen suuntaan kuin missä mies oli ollut ja kaikki kaupan ikkunat särkyivät. Prudencen ällistykseksi kukaan kaupan ulkopuolella ei tuntunut edes huomaavan asiaa.
    - Ups…
    - No juu tuota noin… Entäs tämä? Mies sanoi ja ojensi täysin mustan sauvan Sunnevalle. Sunneva kosketti sauvaa ja tunsi pienen energiavirran menevän lävitseen hän hailautti sauvaa eikä mitään tapahtunut muuta kuin sauvan etupäästä tuli valohileitä ulos.
    - Mahtavaa,se on siis sinulle tarkoitettu sauva! Tämä on aika harvinainen, se sisältöä lohikäärmeen suomuja ja on tehty mahonkipuusta, siitä johtuu sen musta väri. Erinomainen sauva, mies sanoi ja pakkasi sauvan pikaisesti pakettiin.
Sunneva katseli sauvaa haikein mielin kun mies pakkasi sen laatikkoon.
    - Sauva sopii erinomaisesti hieman levottomille sieluille…, mies sanoi ja katsoi Sunnevaa merkitsevästi.
Prudence virnisti Sunnevalle.
    - Sitten sinä! Mies hihkaisi ja veti Prudencea lähemmäs tiskiä.
Hän ojensi valkoisen sauvan, saman jota Sunneva oli kokeillut.
    - Tämä sauva sopii ilmeisesti hieman tasapainoisemalle henkilölle, mies sanoi ja pyysi Prudencea koettamaan sauvaa.
Hyllyköt rymisivät jälleen ja kovaa. Prudence irrotti kauhissaan otteeensa sauvasta.
    - Selvä ei siis sitä…Nytpä tiedänkin! Mies huudahti ja kaivoi ylimmältä hyllyltä pölyisen laatikon. –En ole vielä koskaan löytänyt ihmistä joka olisi tarpeeksi voimakas kantamaan tätä sauvaa mutta nyt, voit ainakin koettaa.
Sauva oli kirsikkapuusta tehty sauva joka loisti punaisena. Prudence tarttui sauvaan ihmeissään ja sen päästä alkoi tulla valohileitä.
- Erinomaista, sinusta tulee jotain suurta! Selvästikin, ihan kuka tahansa kun ei pysty käsittelemään tätä sauvaa! Mies huudahti. –Se sisältää aarnikotkan ja lohikäärmeen verta, siitä sen värikin johtuu.
Prudence vilkaisi sauvaansa epäluuloisesti. Naiset pääsivät vihdoin ulos kaupasta ja jatkoivat matkaansa ihan vieressä olevaan kauppaan jossa oli jo toinenkin perhe.
Kaupassa oli hirveä meteli ja kaikenkokoiset ja näköiset eläimet murisivat, sirkuttivat tai muuten vaan ääntelivät.
    - Noita ei ole noita ilman famulusta! Rouva Vuolasvirta sanoi ja alkoi katsella ympärilleen.
Tytöt katselivat myös, mutta he katselivat perhettä joka myös oli kaupassa. Mustaihoinen törröhuulinen poika, joka oli pukeutunut punaiseen viittaan ja vihreään pukuun, katseli ympärilleen ja hänen vanhempansa tappelivat selvästi siitä minkä lemmikin poika saisi. Poika oli suunnilleen samanikäinen kuin Prudence ja Sunneva.
    - …Eihän hän voi sammakkoa ottaa…
    - …Oli minullakin sammakko ja se oli paras lemmikki mitä löytyi…
    - …Mutta Adam! Sammakko minun pojalleni?…
Isokokoinen mies ja nainen keskustelivat kovaan ääneen.
    - …Meillä ei ole edes rahaa sen kummempaan…
    - …Mutta Adam SAMMAKKO?…
Onneksi poika ratkaisi riidan ja sanoi tyytyvänsä sammakkoon ihan mielellään. Hän virnisti tytöille ilkikurisesti ja tarttui lähellä olevan sammakon häkkiin.Prudence katseli ympärilleen uteliaana ja ihaili erilaisia eläimiä liskoista koiriin ja linnuista jyrsiöihin. Hän kiersi hiukan kauempaa mustaihoisen pojan joka jutteli uudelle sammakolleen, jonka Prudence huomasi olevan myrkynvihreä ja paksun limakerroksen peitossa.
    - Oivallinen nuolisammakko! Kaupan myyjä, lihavahko nainen, kehui ja läimäisi poikaa tuttavallisesti selkään. –Muista päästää se usein loikkimaan ja se nauttii ihmisen kehon lämmöstä…
Lörppähuulinen poika nyökkäili ja kuunteli selvästikin vain puolella korvalla myyjän asiantuntevaa opastusta ja silitteli uutta ystäväänsä.
    - Joshua-kulta, minkä nimen annat sammakollesi? Mustaihoinen nainen kysyi pojaltaan.
    - Se on Mooses, Joshua sanoi päättäväisesti.
    - Mooses?!
    - Niin.
Asiasta ei selvästikään keskusteltu enempää ja Prudence katseli jälleen ympärilleen. Huomaat kyllä sitten mikä eläin on sinun. Sitä on vaikea selittää etukäteen. Sen vain tuntee. Gillian Vuolasvirran sanat soivat Prudencen päässä. Tyttö katseli inhoten karvaista hämähäkkiä ja värähti. Prudence hätkähti rajusti kun terävät kynnet iskeytyivät hänen päähänsä.
    - Tyyris!! Myyjä parahti ja ryntäsi Prudencen luo.
    -Olen hyvin pahoillani. Tuo pöllö ei ole ikinä tehnyt noin.
    - Onko minun päässäni pöllö? Prudence kysyi ällistyneenä ja hätisteli päänsä päällä olevaa otusta pois. Hetken kuluttua pöllö siirtyi istumaan myyjän olkapäälle.
Prudence tuijotti kiinteästi ruskeankirjavaa sarvipöllöä joka tuijotti Prudencea takaisin suurilla, rävähtämättömillä silmillään ja huhuili uteliaana.
    - Tyyris Tyllerö on ihan mukava pöllö, myyjä vakuutti.
    - Uskon sen, Prudence sanoi ja hieraisi päätään. Tyttöä ärsytti pöllön tuijotus, mutta jokin sai hänet katsomaan pöllöön yhä uudelleen.
    - Se pitää sinusta, myyjä huomautti ja Prudence oli havaitsevinaan hänen äänessään hiukan hämmentyneisyyttä.
    - Onko se myytävänä?
    - Tuota… On se, myyjä vastasi Prudencen kysymykseen.

TULISOIHTU

TULISOIHTU