Ruokalassa Sunneva istui Draken ja Wolfyn kanssa kun taas Prudence istui Joshuan ja Marvinin sekä Auren kanssa, joka oli jälleen ilmaantunut ihmisten ilmoille.
    -Eiks Sunneva suutu kun sä et istu samas pöydäs sen kaa? Joshua ihmetteli.
    -Olemme sopineet että Sunneva istuu joka toisen ruokailun meidän kanssa ja joka toisen Wolfyn ja Draken kanssa. Muutoin Drake ja Wolfy varmaankin istuisivat meidän kanssamme mutta Wolfy on niin lapsellinen, Prudence marmatti.
    -No ihan hyvä meidän kannaltamme. En pidä siitä miten Wolfy aina katsoo minua kuin olisin jokin mitätön typerä otus josta hänen täytyy päästä eroon, Marvin mumisi.
    -Voi Marvin, et sinä ole mitätön, et ollenkaan, Prudence sanoi ystävälleen Auren säestämänä.
He istuivat hetken aikaa hiljaa ja kuuntelivat vain Amadeus Beethovenin pianonsoittoa, josta Joshua ei pitänyt ollenkaan.
    -Pianomusa ei oo yhtään mun makuun, poika mutisi mulkoillen sivistyneen näköistä Amadeusta, jota ei voinut edes kuvitella Kalman Kehtoon, vaikka se olikin hänen torninsa.
    -Minä pidän pianomusiikista, Prudence sanoi ja hymyili Oliverille, johon oli juuri luonut pitkän katsekontaktin.
Prudence punastui kun huomasi pojan nousevan paikaltaan ja astelevan tyttöä kohti poikamaisen innostunut hymy kasvoillaan ja suuret siniset silmät ammollaan.
    -Hei Prue, Oliver sanoi ja istahti tytön viereen. Prudence tunsi lämpien aalton lyövän vartalonsa läpi kun poika tahattomasti hipaisi häntä.
    -Hei Oliver, Prudence sanoi hymyillen ja toivoi ettei olisi kovinkaan punainen.
    -Ajattelin vain kysyä sinulta siitä teatteriesityksestä…, Oliver aloitti hiukan epävarman oloisena.
    -Minulle sopii milloin vain, Prudence rohkaisi hiukan poikaa ja yritti hillitä vastustamattoman halunsa pörröttää tämän suklaanruskeita hiuksia.
    -Hienoa! Oliver sanoi hymyillen. –Sopisiko sinulle huomenna? Minullekin käy kyllä milloin vain…
    -Miksi ei tänään? Prudence heitti vastaehdotuksen ja huomasi Joshuan pyörittelevän silmiään.
    -Olisin ehdottanut sitä, mutta ajattelin että jos olet jo sopinut jotakin muuta, Oliver tunnusti ja hymyili jälleen valloittavan poikamaista hymyään.
    -Minulla on aina aikaa sinun kaltaisellesi miehelle, Prudence sanoi ja sanoi mies-sanan niin kovaäänisesti että Wolfykin varmasti kuulisi.
Ilmeni, että Wolfyn kuulossa ei ollut mitään vikaa, sillä hän katsoi Prudenceen ja Oliveriin sangen tuikeasti.
    -Olen ottanut jo selvää näytöksistä, Oliver jatkoi. –Sopiiko sinulle, että haen sinut seitsemältä kun näytös alkaa yhdeksältä. Ehtisimme käydä vaikka syömässä tai parilla kermakaljalla?
    -Tottakai sopii, Prudence myönteli hartaasti ja nautti kun huomasi Wolfyn miltei tikahtuvan raivoonsa.
    -Nähdään sitten illalla, Oliver sanoi ja siirsi kuin huomaamattaan hiuskiehkuran Prudencen poskelta.
    -Tehdään niin, Prudence sanoi punastuen hiukan ja virnisti Sunnevalle kun tämä mulkaisi kihisevään Wolfyyn ja näytti kurkun katkaisemista kuvaavan eleen.

Wolfy tuijotteli vihaisesti Prudencea joka yritti olla katsomatta Wolfyyn päin.
    -No… Onhan sinulla Myra, Drake virnisti.
Wolfy vilkaisi poikaa juuri sellaisella ilmeellä että tämän oli parasta olla ihan hiljaa ellei halunnut mustaa silmää.
    -Sen siitä saa kun on saamaton, Sunneva tokaisi ja tunki spagettia suuhunsa.
    -Ole hiljaa, Wolfy murahti.
    -Hei, haluatko todella tulla hirtetyksi? Sunneva sanoi ja nosti spagettinauhan ilmaan sormillaan. –Et tiennytkään että nämä kannattelevat satakiloa perspagetti, siitä on tehty ihan tieteellinen tutkimus!
    -Mistä iheemstä sinä saat noita ajatuksia päähäsi? Wolfy murisi ja keksittyi syömiseen ja Prudencen mulkoilemiseen.
    -Hei kulta, Myra sirkutti Wolfylle ja istuutui tämän viereen.
    -Mh…, Wolfy murahti ja jatkoi syömistään.
    -Wolfy! Myra huudahti.
    -Hyvä on hyvä on… Hei kulta, Wolfy sanoi ja veti kasvoilleen tekohymyn.
    -Paljon parempi, Myra sanoi ja vilkaisi Sunnevaan. -Ai sinäkin olet täällä. Miksi et istu omiesi kanssa?
Sunneva ei edes kuullut huomautusta sillä hän taisteli juuri lihapullastaan, jonka Drake oli vienyt tytön lautaselta.
    -Todella ällöttävää, Myra kuiskasi Wolfylle ja tuijotti Sunnevan ja Draken hempeitä hetkiä.
    -Niin juu ihan miten vaan, Wolfy sanoi ja keskittyi edelleen ruokaansa.
    -Jos et viitsi edes puhua minulle, niin en varmaankaan sitten tee tässä mitään vai? Myra kysyi Wolfylta.
    -Mh…, tämä murahti.
    -Hyvä on sitten, Myra sanoi ja nousi seisomaan.
Silloin Wolfy havahtui ja juuri kun Myra oli lähdössä hän tarttui tätä kädestä ja sanoi hieman tarpeettoman kovalla äänellä.
    -Hei Myra, tuletko minun kanssani sinne Valentinon päivän tansseihin?
    -Ooh… Wolfy! Ihanaa, tottakai minä tulen! Myra hihkaisi ja suuteli kauhistunutta Wolfya suoraan suulle koko ruokalan katsoessa ja taputtaessa. Myra lähti heti kertomaan uutista Sonyalle.
    -Wau, miksi kaikki tytöt eivät suhtaudu noin siihen että heitä pyydetään tanssiaisiin? Trevor Cicilicho sanoi kävellessään punastuneen Wolfyn ohi. -Muuten Wolfy, siisti nenä! Oletko taas tapellut jonkun kanssa? Wolfy ei oikein osannut sanoa mitään hän vain aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla.
    -Olisit nähnyt kun Drake ja Wolfy tappelivat, Sunneva keksi.
    -Ai Drake teki sinulle mustan nenän? Mukava kaveri, Trevor huudahti hilpeästi ja täräytti Wolfya selkään. -No tämä varmaan tarkoittaa sitä että Prudence on ihan vapaata riistaa...
Trevor ehti lähteä juuri sopivasti sillä Wolfy puristi haarukkaansa kuin aikoisi tappaa.

Prudence oli juuri lopettanut ateriansa ja nousi ylös lähteäkseen Mortal Pedon luokkaan ehtiäkseen sinne ajoissa. Hänellä oli kasvoillaan tyytyväinen ilme, ja hän odotti jo innolla iltaa ja treffejä Oliver O'Connorin kanssa.
    -No mutta Prudence, tyttö kuuli Trevor Cicilichon äänen. –Mihin sinulla on noin kiire?
Poika asettui aivan tietoisesti seisomaan Prudencen eteen estäen tytön eteenpäin pääsyn.
    -Jotkut haluavat käydä tunneillakin, Prudence sanoi viileästi.
    -Ja jotkut voivat haluta jotain muuta, Trevor vastasi leveästi virnistellen. –Ja minä haluan sinut tanssiparikseni niihin Valentinon päivän tanssiaisiin.
    -Ainahan sitä haluta saa. Väistäisitkö, että pääsen eteenpäin?
    -En valitettavasti voi hyväksyä kieltävää vastausta, Trevor sanoi liioitellun pahoittelevalla äänellä eikä liikahtanutkaan.
    -Et voi? Prudence kysyi epäuskoisena.
    -En.
    -No, sellaisen nyt saat, Prudence sanoi. –En nimittäin aio osallistua koko tansseihin!
    -ET AIO? Trevor huudahti uskomatta korviaan.
    -EI. EN AIO JA OLEN PAHOILLANI ETTÄ SINULLA ON KUULOSSASI VIKAA!! Prudence mylvi ja Marvin katsoi häntä säikähtäneenä ja kipaisi sitten nopeasti pois näkyviltä.
Prudence oli onnistunut nolaamaan Trevor Cicilichon totaalisesti eikä pojan ilme luvannut hyvää.
    -Minä menen nyt, Trevor. Oli mukavaa jutella kanssasi, Prudence sanoi ja taputti poikaa raivostuttavasti poskelle.
Prudence kiirehti juoksujalkaa professori Pedon luokkaan sillä hän tiesi jo olevansa myöhässä.
    -Olen pahoillani että myöhästyin, professori Peto, Prudence sanoi hengästyneenä kun saapui synkeään luokkaan.
    -Toveruuden Tornilta pois viisi pistettä, professori sanoi tyynesti eikä vilkaissutkaan Prudenceen. –Ole hyvä ja mene istumaan, neiti McCallum.
Prudence oli suunnistamassa tavanomaiselle paikalleen, mutta huomasi Draken istuvan siinä Sunnevan kanssa. Ainoa vapaa paikka näytti olevan Wolfy Fontrelin vieressä. Prudence kirosi hartaasti mielessään.
    -Neiti McCallum? Onko teillä jotain ongelmia? Menkää nyt istumaan. Ette voi jäädä seisoskelemaan keskelle luokkaa jästitollon lailla, Mortal Peto sanoi katse yhä tiivisti pergamenttiarkissaan.
Prudence käveli hitaasti kohti Wolfyn vieressä olevaa paikkaa kohti. Hän istahti siihen tyynesti ja varoi visusti vilkaisemattakaan Wolfyyn päin. Ilma tuntui suorastaan jäätyvän heidän välillään.
    -Kas kas, Mortal Peto sanoi kun hän suvaitsi vihdoin kohdistaa katseensa luokkaan. –Huomaanko istumajärjestyksen muuttuneen aavistuksen verran? Toivottavasti se ei tuota kenellekään ongelmia. Ja tänään puhummekin…
Loppuosa Mortal Pedon lauseesta meni Prudencelta ohi korvien, sillä hän keskittyi vain tuijottamaan professoria – ei kuuntelemaan.

    -Olimmekohan sittenkin liian hätäisiä tämän shokkihoidon kanssa? Sunneva kysyi Drakelta joka yritti kuunnella Pedon puheita.
    -Ai miten niin? Nythän on juuri oikea aika shokkihoidolle, Drake virnisti mutta ei ollut ihan niin varma asiastaan vilkaistuaan Wolfyn kasvoihin.
    -Mitä jos he tappavat toisensa? Sunneva hätäili.
    -Höpö höpö, ja onhan täällä professori Peto. Eiköhän hän saa heidät aisoihin.
    -Niin mutta ties vaikka professori Peto liittyisi myös Prudencen tappajaiasiin, Sunneva tirskahti ja professori Peto vilkaisi häntä tuimasti.
    -Jos neiti Sudenvarjolla on ongelmia tunnin seuraamisessa, niin ehdottaisin että vaihdatte paikkaa jonnekin muualle, Peto sanoi hitaan vihaisesti.
    -Anteeksi professori Peto, se ei tule toistumaan, Sunneva sanoi hämmentyneenä.
    -Jos nyt vaikka saisin jatkaa tuntia… Kuunteleeko neiti McCallum ollenkaan vai onko hän vain keksittynyt tuijottamiseen? Mortal Peto mylvähti nolostuneelle Prudencelle.
    -Mistä tuollainen opettaja on edes löydetty? Sunneva puuskahti Drakelle joka kaivoi muistiinpanojaan laukustaan.
    -Mortal Petohan on mainio opettaja, Drake sanoi selvästi ihmetellen Sunnevan kantaa.
    -No ehkä sinun mielstäsi. Sunneva puuskahti ja otti muistiinpanonsa esille hänkin.
    -Nyt voisimme hieman keskustella viisikoipisista. Nehän ovat melkein kuin hämähäkkejä mutta eivät sinne päinkään, Mortal Peto esitelmöi ja näytti luokalle kuvaa isosta karvakasasta, jolla oli viisi jalkaa. -Alunperinhän tarina kuuluu että viisikoipiset olivat ihmisiä jotka elelivät Skotlannissa, McBoon suku mutta joidenkin eri perheiden kiistojen seurauksena McBoonit muuttuivat näiksi otuksiksi. Läksyksi teille siis tulee opiskella miten torjua viisikoipinen. Mutta tämän päivän aiheena on myös…
Loput sanat kaikuivat Sunnevan kuuroille korville. Hän nimittäni katseli kuvastoa, jossa oli jos jonkinlaisia kauniita tanssipukuja. Sunneva ei oikein osannut päättä mitä halusi. Prudence oli jo edellisenä iltana lähettänyt pöllönsä viemään tilauslomaketta jästikauppaan missä myytiin kaikenlaisia pukuja. Prudence oli tilannut vaaleansinisen erittäin avokauluksisen kauniin puvun. Sunneva ei ollut ymmärtänyt miksi juuri vaaleansininen, sillä hän suosi ainoastaan tummia sävyjä ja vihdoin löysi halaumansa.
    -Neiti Sudenvarjo? Mitä te oikein teette? Minun käsitykseni olisi se että täällä kuuluisi opiskella eikä lueskella omia lehtiään, Professori Peto mylvi. -Antakaa se lehti heti tänne, saatte sen tunnin loputtua.
Drake repäisi lehden Sunnevalta ja ojensi sen Pedolle.
    -Minun täytyy sanoa herra Malfoylle että nämä puvut eivät ehkä välttämättä sovi hänelle, Peto sanoi vihaisesti ja jäi tutkimaan lehteä oppilaiden tehdessä paritöitä.

Prudence kihisi kiukusta professori Pedon annettua tehtävänannon. Heidän piti tehdä Wolfyn kanssa pienehkö tutkimus jostakin pimeydenvoimilta suojautumis loitsusta ja sen historiasta. Ja ei kestänyt kauaakaan kun ensimmäinen sota oli jo pystyssä.
    -Teemme suojeliusloitsusta, Prudence ilmoitti yksikantaan.
    -Älä yritäkään. Teemme tutkimuksen tulikehäloitsusta, Wolfy sanoi peräänantamattomasti.
    -Tulikehäloitsusta? Prudence kysyi. –En ole kuullutkaan sellaisesta, taisit keksiä sen vain minua ärsyttääkseni.
    -Luuletko että vaivaisin aivonystyröitäni sinun takiasi? Wolfy kysyi halveksivaan sävyyn.
    -Ainiin, unohdin, Prudence sanoi muka pahoitellen. –Aivosihan voivat vaikka nyrjähtää sijoiltaan jos ajattelet liikaa.
    -Ihme, että ylipäätänsä tiedät tuollaisesta, Wolfy tuhahti. -Sinulla kun ei ole aivoja laisinkaan.
    -Wolfy. Sinä olet naurettava, Prudence huokaisi.
    -Olen vahingossa erehtynyt ottamaan sinusta mallia. Lupaan ettei se toistu enää, Wolfy otti kasvoilleen hartaan ilmeen.
    -Herra Fontrel ja neiti McCallum, saatteko te mitään aikaiseksi vai aiotteko mekastaa jatkuvasti? Mortal Peto kysyi nostaen katseensa Sunnevan lehdestä.
    -Emme, Wolfy sanoi. –Neiti McCallumilla on vain hieman vaikeuksia hyväksyä aihevalintaani.
    -Mikä se sitten on? Professori Peto kysyi.
    -Tulikehäloitsu, Wolfy vastasi.
    -Oikein hyvä valinta, herra Fontrel, professori Peto onnitteli. -Neiti McCallum, mikä onkaan ongelmanne?
    -Ei mikään, Prudence mutisi raivosta kihisten.
    -Hienoa, Mortal Peto sanoi kylmäkiskoisesti. –On aina ilo auttaa.
Wolfy katsoi Prudencea voitonriemuisesti ja Prudence vastasi hänelle myrkyllisellä katseella.
    -Minkä ihmeen takia minun piti joutua tähän? Prudence murahti ääneen itsekseen.
    -Minun syyni se ei ainaakaan ole, Wolfy puolustautui. –Drake käski minun vain luottaa häneen. Taisi olla huono idea…
    -Erittäin huono, Prudence sanoi. –Mutta eihän teiltä hyviä ideoita voi odottakaan…
Prudence yritti hillitä itseään ja saada Wolfyn kanssa edes jonkinlaista yhteistyötä aikaiseksi. Kun siitä ei tahtonut tulla mitään, Prudence keskittyi tuijottelemaan Mortal Petoa. Sivusilmin hän kuitenkin huomasi Wolfyn vilkuilevan häneen. Ja näki myös Draken rapsuttelevan lemmikkihämähäkkiään. Prudence sulki silmänsä ja toivoi ettei Sunneva huomaisi Draken lemmikkiä.
Drake leikitteli hämähäkkinsä kanssa ja Sunneva oli niin perehtynyt heidän aiheseensa, eli suojeliusloitsuun ettei edes huomannut Draken näpertelyn kohdetta. Yhtäkkiä Sunnevan edessä oli suuri lihava hämähäkki joka tuijotti tyttöä neljillä silmillään. Sunneva kirkaisi karmaisevasti ja heitti hämähäkin lattialle. Hän nousi pöydälle seisomman ja kiljumaan.
    -Minä vihaan hämähäkkejä, minä vihaan hämähäkkejä!!!
    -Mitäs siellä oikein mekastetaan? Professori Peto ihmetteli ja nosti katseensa lehdestään.
Sunneva hyppi pöydällä ja Drkae oli maassa nelinkontin etsimässä hämähäkkiään.
    -Mitä ihmettä te teette?
    -Täällä on iso, lihava, hirveä, ruma, myrkyllinen, tappava, murhaava hämähäkki! Sunneva kiljui kauhuissaan.
    -Eikä ole, se on vain Lucius, ei sen kummempaa.
    -Herra Malfoy, ottaisitteko hämähäkkinne kiinni kun jotkut ovat hieman hermoheikkoja, Professori Peto sanoi väsyneesti.
    -Se tappaa minut! Sunneva kirkui.
    -Älkäähän nyt, ei tarvitse liioitella, professori Peto sanoi ilkeästi ja otti Lucius hämähäkin Drakelta tämän löydettyä sen.
Peto tunki hämähäkin kiinni Sunnevan naamaan ja pakotti tytön silittämään sitä.
    -Shokkihoito on parasta tällaisissa tapauksissa, professori Peto sanoi pidellessään kiljuvaa Sunnevaa toisella kädellä ja hämähäkkiä toisella.
Lopulta Sunneva lakkasi kiljumasta ja sai itsensä jopa koskemaan hämähäkkiä.
    -No niin, nyt saitte opetusta omien pelkojen voittamisesta. Neiti Sudenvarjo olisikin oiva esimerkki, Professori Peto sanoi vihaisesti ja käski Draken laittaa hämähäkkinsä pois.
Drake otti Luciuksen Pedolta ja silitti sitä hetken aikaa.
    -Pelästyitkö sinä…? Drkae leperteli kunnes laittoi hämähäkin pois.
    -No niin, eiköhän nyt ole aika jo lopettaa. Haluan parityönne kaksi päivää enen tanssiaisia, Peto ilmoitti ja päästi oppilaat menemään.
    -Ei kukaan voi pelättä hämähäkkejä noin paljon, Drake nauroi loukkaantuneelle Sunnevalle.
    -No minä voin! Sunneva ärjähti.
    -Sinä sitä paitsi satutit Luciusta, Drake sanoi ja katseli häkissä olevaa hämähäkkiään.
    -Kuka idiootti on antanut sille nimeksi Lucius? Kuka antaa edes nimeä hämähäkille?
    -Minä olen antanut sille nimen setäni Lucius Malfoyn mukaan, Drkae sanoi loukkaantuneena.
    -No setäsi on vamrmasti sinusta kovin ylpeä, Sunneva tuhahti. –No näytä nyt sitä ällötystä, Sunneva pakotti itsensä sanomaan ja katseli häkissä köllöttelevää hämähäkkiä.
    -No ihan on kyllä Luciuksen näköinen.
    -ÄLÄ KOSKE! Kuului Prudencen huuto aulasta ja Sunneva melkein tiputti Luciuksen juostessaan katsomaan mitä tapahtui.