-Mihinkäs te tytöt olette matkalla? Ette kai yritä livahtaa jälki-istunnostanne? Kuului mylvintää heidän takaansa.
    -Professori Peto, molemmat irvistivat ja kääntyivät mieheen päin.
    -Me olimme juuri tulossa etsimään teitä… Prudence yritti mutta sulki suunsa nähtyään Pedon ilmeen.
    -No minua ei todellakaan kiinnosta, mutta olen keksinyt teille sopivan rangaistuksen. Kuten tiedätte Kalman Kehdossa pidetään tänään juhlat.
Tässä kohtaa professori Peto piti pienen tauon ihan kuin varmistaakseen että tytöt ymmärsivät.
    -Teidän tehtävänne tulee olemaan tarjoileminen juhlissa.
    -Mutta professori Peto siellä…, Prudence ei voinut pajlastaa että juhlissa juopoteltaisiin.
    -Niin mitä siellä? Peto mylvähti.
    -Ei mitään, Prudene vastasi ja painoi päänsä alas. -Kiltti professori Peto, me teemme ihan mitä tahansa muuta mutta älä laita meitä Kalman Kehtoon…
    -En kysynyt teiltä haluatteko te tehdä sitä vaan sanoin etä te teette sen, professori Peto sanoi ja lähti kävelemään eteenpäin. -Siis kello kahdeksalta tapaamme Kalman Kehdossa. Niin ja tiedätte varmasti säännön että jälki-istunnot suoritetaan aina koulun ajalla eli teillä tulee olla koulupuvut päällänne.
    -Voi ei! Prudene huokasi jälleen kerran. –Saanko hirttäytyä spagettiisi?
    -Vain jos saan hirttäytyä rintaliiveihisi! Känninen Aragas! No onneksi Wolfy ja professori Peto ovat paikalla, Sunneva sanoi kohauttaen olkiaan.
    -Ongelma on vain siinä etten tiedä kuka niistä kolmesta on se vaarallisin. Vihainen Wolfy, raivostunut professori Peto vai hullu Aragas, Prudence huokasi ja lähti kävelemään kohti Toveruuden Tornia.

    -Hei mihin te oikein jäitte? Aure kyseli istuessaan sängyllään.
    -No meillä oli kehittävä keskustelu professori Pedon kanssa, Sunneva sanoi ja heittäytyi sängylleen.
    -Joudumme suorittamaan jälki-istunnon tänään illalla, ja Kalman Kehdossa! Prudence huudahti tuohduksissaan.
    -Oho… No onneksi professori Peto on paikalla, Aure sanoi koahuttaen olkiaan.
    -No sitä samaa sanoi Sunneva, mutta en ole niin varma että se on hyvä asia, Prudence sanoi ja istuutui omalle sängylleen.
    -Missäs muuten oma kauneuskuningattaremme Ebony on? Sunneva kysäisi ohimennen äänellä joka kertoi ettei häntä oikeastaan olisi voinut vähempää kiinnostaa huonetoverinsa kohtalo.
    -Ebony on kai itkemässä vessassa, hän otti häviön aika raskaasti kai… tai sitten jotain muuta, en todellakaan tiedä, Aure sanoi välinpitämättömällä äänellä.
Sunneva ja Prudence vilkaisivat toisiinsa, yleensä Aure ei puhunut noin kylmän välinpitämättömästi kenestäkään.
Aika kului tyttöjen vain maatessa kunnes oli aika lähteä Kalman Kehdon huispausmestaruuden kunniaksi järjestettäviin juhliin. Prudence ja Sunneva nousivat vastentahtoisesti sängyltään ja lähtivät huojumaan ovea kohti.
    -Minusta professori Peto on kyllä hieman liian ankara. Tietääköhän won Gaamea mitä joudumme tekemään? Prudence kysyi.
    -Eiköhän hän tiedä. Jälki-istunnoista täytyy aina keskustella oppilaan oman tornin valvoja professorin kanssa, Sunneva vastasi ja pian he olivatkin jo Kalman Kehdon ovella jonka läpi kuului hirveää huutoa ja melskettä.
    -Ja tuonne meidän pitää mennä, Sunneva kauhistui.

He astuivat ovesta sisään sanottuaan salasanan, jonka ovenkolkutinpiru ohjeiden mukaan heti vaihtoi. Näky oli todella erikoinen. Wolfy hyppi pöydällä lasi kädessään. Kaikki muut hyppivät hänen ympärillään huutaen hurraahuutoja ja kaikkea mitä nyt voi kuvitella että Kalman Kehtolainen huutelee joukkuetoverilleen. Drake oli kaatamassa parhaillaan itselleen jotain epämääräisen näköistä juomaa lasiin. Professori Peto nyökkäsi tyttöjä kohti ja otti tarjotun lasin käteensä. Hän maistoi juomaa ja huomasi heti mitä se oli.
    -No niin. Kuka on tuonut tänne alkoholia? Peto huusi ja koko huone hiljentyi.
    -Sitä vain että Kalman Kehto sai juuri viisi pistettä opettajan viihdyttämisestä! Peto huusi ja kaikki alkoivat taas meluta.
Sunneva ja Prudence eivät ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin osanneet tehdä muuta kuin tuijottaa ympärilleen suu auki. Mutta sitten professori Peto huomasi heidät ja opasti tytöt tarjoilupöytien luo.
    -Kuten näette, arvoisat neidit, professori Peto sanoi. –Täällä on paljon boolimaljoja ja vielä enemmän laseja. Teidän tehtävänne on viedä täysiä laseja niille, jotka sitä haluavat. Ymmärsittekö?
    -Ymmärsimme, professori Peto, Prudence mutisi.
Mortal Peto jätti heidät ihmettelemään pöydän ääreen ja lähti hilpeästi astellen kohti juhlivia Kalmalaisia.
    -Tuo ei ole professori Peto, Sunneva sanoi ällistyneenä nähdessään professorin hymyilevän ja jopa naureskelevan.
    -On se, Prudence sanoi alistuneella äänellä. –Valitettavasti on.
Prudence ja Sunneva alkoivat jo täyttää laseja ripeään tahtiin. Osa Kalmalaisista tuli jopa itse hakemaan täysiä laseja, mutta eivät suinkaan kaikki.
    -Hoi, sinä viehättävä noita siellä! Kuului Wolfy Fontrelin mylväisy. –Tuo minulle juomaa ja nyt heti!
Koska Prudence ei saanut Sunnevaa liikahtamaankaan, täytyi hänen lähteä itse Wolfyn luo. Prudence onnitteli itseään siitä, ettei ollut onnistunut läikyttämään kovinkaan paljoa juomaa yli lattialle.
    -Ai se olitkin sinä, Prue! Wolfy sanoi hiukan pöllämystyneenä ja räpytteli silmiään. –En ollut heti tunnistaa sinua!
Prudence ei sanonut tummatukkaiselle pojalle mitään vaan ojensi lasin tälle.
    -Ollaanpas sitä äreän oloisia, Wolfy sanoi matalalla äänellä ja Prudence oli erottavinaan hänen äänessään häivähdyksen ärtymystä. Wolfy tarttui tiukalla otteella Prudencen ranteeseen. –Käyttäydyhän kiltisti, kultaseni…
    -Tai muuten? Prudence kivahti.
    -Tai muuten minä vaikka…, Wolfy piti hetken miettimistauon. -Muuten minä syön sinut suihini!!
Prudence huokaisi ja muljautteli silmiään. Wolfy katseli tyttöä veikeästi pääkallellaan, mutta hänen huomionsa kääntyi muualle kun Myra Bonegra ikäänkuin vahingossa tupsahti hänen syliinsä. Prudencen silmät siristyivät vaarallisesti, mutta Wolfy ei huomannut sitä.
    -Huomasitko, Myra sanoi kehräävällä äänellä Wolfylle. –Että me voitimme huispausmestaruuden?
    -No mutta voitimmeko me tosiaan? Wolfy sanoi teeskennellen yllättynyttä.
    -Kyllä, Myra myönteli hymyillen. –Ja aivan sinun ansiostasi Wolfy Fontrel!!
    -Ihanko totta? Wolfy oli jälleen olevinaan yllättynyt. –Kuulitko, Prue? Me voitimme, ja ihan minun ansiostani!!
    -Niin näkyy, Prudence sanoi vaarallisella äänellä. –Ja sinä voitat kohta nyrkin iskun naamatauluusi!
    -Oho… Wolfy, kuulitko? Myra sanoi siirappimaisella äänellään ja kaivautui paremmin Wolfyn syliin. –Hänhän uhkaili sinua aivan selvästi.
    -Niinhän tuo teki, Wolfy myönsi. –Hän on hyvin julma noita…
    -Ja käyn vielä julmemmaksi ellet päästä minua irti! Prudence tiuskaisi ja tempoi rannettaan Wolfyn otteesta.
Wolfy kuitenkin vain nauroi, veti Prudencen lähemmäs itseään, suuteli tätä suoraan suulle ja päästi sitten tämän irti.
Sunneva jäi huokaillen kaatamaan boolia mukeihin, ja jää vain arvailtavaksi kumpaan hän kaatoi boolia enemmän; omaan suuhunsa vai mukeihin.
    -No mutta, täällähän näkee tuttuja, Drake naurahti ja istahti Sunnevan viereen.
Sunneva mulkaisi poikaa.
    -Jotenkin tämä tuntuu oudolta, tässä kuvassa on jotain pielessä, Drake sanoi selvästi pienessä hilpeässä.     -No mutta nythän minä sen keksin, sinähän olet Toveruuden Tornista ja tämän kyllä minun tietämäni mukaan on Kalman Kehto… Drake sanoi ja raapi päätään. –Joten mitä SINÄ täällä teet?
    -Tarjoilen teille, kuten näkyy, Sunneva sanoi ja kaatoi jälleen yhden mukillisen juomaa suuhunsa.
    -Minun käsitykseni mukaan tarjoilu on sitä että antat tätä boolia muille, et itsellesi…, Drake sanoi virnistäen.
    -No parempiin suihin se näin päin mneee, Sunneva sanoi ja kaatoi seuraavaan mukiin bollia.
    -Hei! Sinä! Tuopas minulle boolia! Kuului Sonyan nenä-ääni Sunnevan viereltä.
    -Sinä voit ihan hyvin ottaa itse, Sunneva tokaisi ja ojensi mukia Sonyalle.
    -Sinun pitää tuoda se tänne, en minä kerkeä nousemaan, Sonya mäkätti ja Sunneva nousi seisomaan boolimuki kädessään.
Hän lähestyi Sonyaa jolla oli voittoisa virne naamallaan. Sunneva "kompastui" ja koko mukillinen lensi komeassa kaaressa Sonyan päälle. Drake ei voinut muuta kuin nauraa hekottaa ja auttaa itseään ottamaan lisää boolia.
    -Sinä typerä noidan puolikas! Sonya huusi ja nousi raivoissaan seisomaan.
    -No no, mitäs täällä melutaan? Professori Peto mylvähti selvästi jo omana itsenään.
    -Tuo typerys kaatoi kaiken boolin minun päälleni! Sonya kivahti ja esitteli professori Pedolle antaumuksella märkää paitaansa.
    -Jaaha, ilmeisesti tarjoilu ei ole neiti Sudenvarjon vahvin ala, Peto sanoi kylmästi ja oli juuri sanomassa vielä jotain kun Drake puuttui puheeseen.
    -Se oli minun vikani, minä kamppasin Sunnevan, Drake sanoi hymyillen.
    -No olkoon se sitten sillä selvä. Ja neiti Sudenvarjo, jos edes yrittäisitte saada boolia jopa mukeihin asti ennen kuin ne joutuvat teidän sisuksiinne, Peto sanoi vielä ja lähti sitten juttelemaan Mick Newlaken kanssa siitä miten jästit käytivät alkoholia.
    -No niin, nyt olen saapunut valkealla ratsullani pelastamaan neitoa, Drake naurahti ja vetäisi Sunnevan syliinsä.
    -No jaa, en ole ihan varma olivatko satujen prinssit ihan kekkulissa, Sunneva sanoi muka vihaisena.
    -Voi mutta et puhunut siitä mitään, joten nyt kun olen täällä niin haluaisin mielelläni palkkion, Drake sanoi ja veti tyttöä lähemmäs itseään.
Hänen kulmakarvansa painuivat alas ja Drake murisi.
    -Sitä paitsi et ollut kovin kiltti siellä selostamossa. Joten oikeastaan sinua pitäisi rangaista, Drake sanoi ja veti Sunnevaa vielä hieman lähemmäs itseään.
    -Kuule, tässä on jo ihan tarpeeksi rangaistusta kun tarjoilen teille ääliöille, Sunneva kivahti ja irrottautui Draken otteesta.
Sonya oli koko ajan katsellut tätä näytelmää ja istuutui yhtäkkiä Draken syliin.
    -Minusta tuntuu ettei Sunneva tiedä miten onnekas onkaan kun kiinnität häneen niin paljon huomiota.
    -Kiitos vain tiedosta, Drake sanoi ja heilautti Sonyan pois sylistään vetäisten Sunnevan takasin tiukkaan syleilyynsä.

Prudence lähti kiivain askelin kävelemään pois päin Wolfysta joka viihdytti yhä kikattelevaa Myraa sylissään. Kun hän saapui tarjoilupöydälle, hän huomasi ettei Sunnevaa näkynyt missään. Hiukan huolissaan Prudence katseli ympärilleen ja huomasi ystävänsä Drake Malfoyn seurassa. Prudence muljautteli silmiään ja pyöritteli päätään.
    -Voi mitä minä täällä näenkään, käheä ääni kuului Prudencen selän takaa ja tyttö kääntyi säikähtäneenä ympäri.
Trevor Cicilicho tuijotti häntä hiukan verestävillä silmillään ja silmaili Prudencen vartaloa rohkeasti päästä varpaisiin.
    -En tiedä mitä sinä näet, Prudence sanoi kylmästi. –Mutta ainakin minä näen jotakin hyvin järkyttävää…
    -Vai niin, Trevor sanoi ja kurtisti kulmiaan.
Hän astui hiukan lähemmäs Prudencea ja tyttö joutui perääntymään.
    -Kas kas, joku alkoi soittaa, Trevor sanoi kun kuuli Amadeus Beethovenin pianon pimputuksen alkavan.
Hän laittoi kätensä Prudencen lanteille ja veti tyttöä hiukan lähemmäs itseään.
    -Päästä irti, Trevor, Prudence kirahti ja tarttui Trevorin käsiin irroittautuakseen pojan otteesta.
Koska Trevor Cicilicho oli kuitenkin roimasti Prudencea isompi ja siten myös vahvempi, ei Prudence saanut oikein mitään aikaiseksi.
    -Ihanaa, Prudence kuuli Sonya Lipschitin sanovan hiukan ivallisesti. –Olet saanut uuden ihailijan!
    -Voin mielihyvin lahjottaa hänet sinulle, Prudence ärähti ja riistäytyi nopeasti häkeltyneen Trevorin otteesta.
    -Voi voi, en minä häntä tarvitse, Draken sylistä heitetyksi tullut Sonya sanoi.
    -En minä sitä tarkoittanutkaan, Prudence nälväisi. –Ajattelinkin että hän tarvitsee sinua. Kuulehan Trevor, luulen että Sonya tahtoo lähteä kanssasi tanssimaan. Hän vain ei kehtaa sanoa suoraan sitä sinulle… Ehkä hän on niin ihastunut!
Trevorin katse kirkaistui ja hän tarttui hangottelevaa Sonyaa kädestä ja alkoi antaumuksellisesti tanssia tämän kanssa Amadeus Beethovenin säestäessä.
    -Jopas oli nerokaasti ratkaistu ongelma, Aragas sanoi Prudencelle joka vaistomaisesti vetäytyi pojasta kauemmas.
    -Häivy! Prudence sihahti. –Äläkä tule minun lähelleni!
    -Älä viitsi, Prudence! Aragas sanoi ja siemaisi booliaan. –En minä tarkoittanut mitään pahaa. Otit vain koko jutun liian herkästi itseesi. Aiheutit vain minulle hiukan ongelmia… Ja sinä saat maksaa siitä…

Sunneva kikatteli Draken sylissä, kunnes kuuli jonkun takanaan mylväisevän tuttuun tapaansa.
    -Neiti Sudenvarjo, olenkin varannut meille hieman ohjelmaa tälle illalle, Mortal Peto sanoi ja teki jotain ennenkuulumatonta - hän virnisti.
    -Kun te kerran olette niin mieltynyt humaltaviin juomiin (hän tarkoitti kohtausta jossa Sunneva ja Prudene olivat ryvänneet Pedon henkilökohtaisesta kokoelmasta shampanjapullon) Niin ajattelin että jos ottaisitte kanssani muutaman, Mortal Peto sanoi ja Sunneva katsoi ihmioessään professroiin.
    -No jos professori Peto tahtoo… Sunneva sanoi ja nousi ylös.
    -No kyllä minä tahdon. Istutaan tähän, hän sanoi ja siirsi penkkiä lähemmäs Sunnevaa joka istuutui siihen. Itse Mortal istui Sunnevaa vastapäätä.
    -No niin, jospa Mick toisi sitä ainettaan niin katsotaan kumpi jää pystyyn!
Sunneva ihmetteli Pedon käyttäytymistä hieman ja nosti toista kulmaansa.
    -Älä nyt noin ihmeissäsi ole, en sentää ole kovin paljoa teitä vanhempi, Mortal sanoi ja kaatoi Mickin ojentamasta pullosta väritöntä nestettä kahteen snapsilasiin.
Toisen hän ojensi Sunnevalle ja otti toisen itselleen.
    -No niin, Kalman Kehdolle! Mortal sanoi ja kulautti aineen kurkustaan alas irvistäen.
    -Toveruuden Tornille, Sunneva huusi niin että varmasti jokainen paikalla olija kuuli sen, ja kulautti nesteen kurksutaan alas. Se taisi olla vodkaa, Sunneva ajatteli ja laittoi lasin väärinpäin pöydälle.
    -Ilmeisesti jokin jästitapa, Mortal sanoi piikikkäästi ja laittoi oman lasinsa oikein päin. –No selviydyit ensimmäisestä, entäs toisesta? Mortal naurahti ja kaatoi jälleen.
Ihmisiä oli alkanut kokoontua lähemmäs pöytää ja he katselivat kiinnostuneina mitä pöydän päisssä tapahtui. Mortal ja Sunneva joivat ja joivat kunnes he olivat molemmat juoneet kuusi snapsilasia.
    -Drakelle… Minun omalle pikku puppelille, ups, en saa sanoa puppelille koska Drake ei oikeastaan ole puppeli vaan se oli se… Mikä koira se nyt oli? Vai susi? Teillä kalmalaisilla on niin oudot nimet, että eihän niitä osaa kukaan, Sunneva kikatteli ja vetäisi seitsemännen snapsinsa.
    -Professoreille! Mortal karjahti ja oli samalla kellahtaa kumoon tuolillaan.
    -Kuka nyt professoreille juo? Sunneva naurahti.
    -Professori, Mortal sanoi ja kulautti juoman kurkustaan alas.
    -Rehtori Friznogille, siinä on oudoin rehtori mitä olen elämäni aikana tavannut, Sunneva sanoi ja kulautti kahdeksannen lasinsa.
    -No tuolle voin minäkin juoda, Mortal sanoi ja joi lasinsa tyhjäksi.
Hetken kuluttua Mortal alkoi huojua ja kaatui selälleen maahan ja rupesi kuorsaamaan.
    -Se oli pikainen sammuminen, Sunneva sanoi ja kurottautui katsomaan pöydän toisella puolella makaavaa professori Petoa. -Soihdut sammuu…

Prudence katseli Aragasta pelokas ilme kasvoillaan. Kaikki muut tuntuivat olevan keskittyneitä johonkin muuhun. Sunneva itse asiassa näytti olevan mukavassa kekkulissa professori Pedon kanssa ja Wolfya ei näkynyt missään. Prudence vannoi, että Wolfy saisi kuulla kunniansa.
    -Voi Prudence parkaa, Aragas sanoi liioittelevan säälivällä äänellä. –Hänen suojelijansa on kadonnut tyystin…
    -Ryhdytkö sinä uhkailemaan minua, Aragas? Prudence kysyi ja toivoi ettei Aragas huomaisi hänen äänensä tärinää. –Tee se, niin sinut erotetaan akatemiasta nopeammin kuin huomaatkaan!
    -Ollaanpas sitä itsevarmoja, Aragas sanoi käheällä äänellä ja lähestyi Prudencea, jonka kämmenet alkoivat hiota ja sydän hakata nopeammin – pelosta.
    -Mikset sinä vain anna minun olla? Prudence kysyi epätoivoisella äänellä ja uskaltautui katsomaan Aragasta suoraan silmiin.
    -Koska minä saan aina mitä minä haluan, Aragas vastasi ikäänkuin se olisi selittänyt kaiken. –Tämä olisi paljon helpompaa jos olisit yhteistyöhaluisempi…
    -Minä en suostu tekemään kanssasi minkäänlaista yhteistyötä, Prudence kivahti Aragakselle ja vetäytyi hänestä kauemmas.
    -Lopeta jo, Prudence! Aragas ärähti, mutta juuri kun hän oli tarttumassa Prudenceen, jysähti raskas käsi hänen olkapäälleen.
    -Taasko väärän noidan kimpussa, Aragas? Wolfy kysyi uhkaavalla äänellään. –Kuinka kauan menee, ennen kuin ymmärrät olla koskematta toisen omaan?
    -Voi anteeksi, Adagio, Aragas sanoi pilkallisesti ja vetäytyi sitten kauemmas sekä Prudencesta että Wolfysta. –Palataan myöhemmin asiaan, Prudence…
Sen sanottuaan Aragas häipyi, sillä hän ei mitä ilmeisemmin ollut valmis uusintaotteluun Wolfy Fontrelin kanssa.
    -Päätit sitten vaivautua paikalle?! Prudence sanoi kylmästi Wolfylle. –Ehdin jo kuvitella, että sinulla olisi parempaa tekemistä…
    -Olehan kiltisti, Prue, Wolfy sanoi ja heristi sormeaan tytölle. –Minä en tänään jaksaisi riidellä kanssasi. Miten olisi mieluummin vaikka huomenna tai ylihuomenna?
    -Itsepähän tämän aiheutit, Prudence kivahti. –On kertakaikkisen raivostuttavaa kun sinä pelehdit sen ällöttävän Bonegran eukon kanssa!
    -No mutta Prue! Wolfy sanoi teeskennellen jälleen yllättynyttä ja virnisti sitten. –Et kai sinä ole mustasukkainen?
    -En, Prudence tiuskaisi, mutta kun Wolfy astui lähemmästäs häntä ja kietoi vahvat kätensä Prudencen ympärille, ei tyttö ollutkaan enää niin varma asiastaan.
    -Etkö tosiaan? Wolfy mumisi ja hiveli hellästi Prudencen niskaa.
Prudencen epävarmuus ja kiukku Wolfya kohtaan vähenivät uhkaavasti ja Wolfyn kädet hänen ympärillään tuntuivat niin vahvoilta…
    -En…, Prudence sanoi epäröivällä äänellä.
    -Hmmm… Saisiko pari suukkoa sinut paremmalle tuulelle? Wolfy kysyi hiukan ilkikurisella äänellä.
    -Ehkä, Prudence sanoi virnistäen. –Mutta luulen ettei vain pari riitä, haluan useamman…
    -Oho… Esitätkö sinä minulle vaatimuksia? Wolfy kysyi teeskennellen vihaisen hämmästynyttä. –Sen jälkeen, miten itse käyttäydyit selostamossa… Tsot tsot, Prue…
    -Jos pääsisimme jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun? Prudence kysyi ja räpytteli silmiään viehättävästi.
    -Hyvä on. Minä annan sinulle muutaman suukon ja sitten sinä annat minulle muutaman suukon, Wolfy ehdotti hetken harkittuaan.
Nuori pari harrasti kompromissiratkaisun toteutusta hetken aikaa, mutta eivät olleet päässeet edes puoleen väliin saakka, kun Prudence tunsi kevyen koputuksen olkapäällään.
    -Tuletkos, ystäväiseni, juomaan kanssani muutaman paukun? Sunneva kysyi hiukan sammaltaen. –Katsos kun professori Peto sammui jo ja minulla ei ole juomaseuraa…
    -Sunneva, Prudence sanoi hyvin tiukalla äänellä. –Minulla on nyt muuta tekemistä. Etsi Drake ja juokaa itsenne tainnoksiin.
    -En taaskaan tiedä, missä se puppeli onkaan, Sunneva sanoi ja hikkasi. –Joten Prue kiltti…
    -Hyvä on, Prudence myöntyi silmiään muljautellen.
    -Prue! Ota tuo koirasi… tai mikä se nyt olikaan… mukaasi. Minä en ikinä muista sen nimeä… Tsehtseh, tule juomaan! Sunneva sanoi hilpeästi.
Wolfy vilkaisi murhaavasti Sunnevaan joka sai yhtäkkiä älynväläyksen ja huusi oikein kovaa.
    -SE OLI ADAGIO!! Eikös ollutkin? Sunneva sanoi ja hikkasi jälleen.
    -Jotain sinne päin, Prudence naurahti ja tarttui Sunnevaa kädestä. –No niin mennään sitten juomaan, Prudence naurahti ja sai heti eteensä pullon.
    -Ai hei Mick.
    -Terve vaan, kuulin että jossain joku halusi juotavaa, poika virnisti ja laittoi kätensä Prudencen ympärille omistavasti. -Katsos minä olen todella mukava tyyppi vaikka olenkin Kalman Kehtoon eksynyt.
Poika ei ehtinyt kuitenkaan sanoa enempää kun hän näki Wolfyn ilmeen ja irrotti naurahtaen otteensa Prudenesta siirtäen sen Sunnevaan.
    -Nämä miehet täällä ovat niin mustasukkaisisa kaikesta, ei voi harjaakaan lainata ettei joku tule mustasukkaiseksi, poika naurahti ja tarjosi pulloa ensin Sunnevalle sitten Prudencelle joka siemaisi ainetta ja irvisti.
    -Hyi, sehän on raakaa vodkaa.
    -Aivan oikein neitiseni, ihan Venäjältä asti tuotua, Mick naurahti ja ryyppäsi itsekin hieman. –Ettekös te ole kasvaneet ihan jästien ksekellä? Mick kysäisi ja huomasi että Wolfy oli kadonnut johonkin, joten hän laittoi kätensä jällen Prudencen ympärille ja piteli toista kättä Sunnevan ympärillä vetäen Sunnevaa aina itseään lähemmäs naukatessaan pullostaan.
    -Kyllä me olemme kasvaneet ihan jästimaassa… Venäjän rajanaapurissa itseasiassa, Prudence sanoi ja alkoi kikattaa.
    -Ihanko totta? Mikäs onkaan Venäjän rajanaapuri, eikös se ole Viro? Mick arvaili.
    -Ei kun "hik" me olemme "hik" Suomesta "hik", Suneva mutisi ja tarttui taas pojan pulloon.
    -Ai jaa… Suomi tuhansien järvein maa, Mick lallatteli ja kolmikko istuutui sohvalle.
    -Mitenkäs te olette tänne Kalman Kehtoon eksyneet? Mick kysyi tytöiltä.
    -Tämä on meidän rangaistuksemme jonka professori Peto keksi, Sunneva naurahti.
    -No eipä ole kovin hirvittävä rangaistus, Mick naurahti ja nuuhkaisi Prudencen hiuksia.
    -En ole ihan samaa mieltä, Prudence naurahti ja nojasi rentoutuneesti Mickiin.
    -Sunneva! Kuuli huuto jostain ja Sunneva nosti kasvojaan Mickin kainalosta.
    -Ai katsos sehän on oma Drakeni! Sunneva naurahti ja tunsi rajun nykäisyn käsivarressaan.
    -Mitä hittoa sinä oikein teet?
    -No pidän hauskaa uuden ystäväni kanssa.
    -Tuonko, sehän on kuraverinen! Drake huusi.
    -Ai kas kun en huomannutkaan, Sunneva sanoi ärtyneenä ja Drake raahasi tytön kauemmas Mickistä.
    -Etkö tajua että tuo on koko paikan pahin flirtttailija, jokainen tyttö täällä on ihan ihastunut Mickiin, Drake sanoi loukkaantuneena ja osoitti sormellaan tummaa poikaa, joka auttoi Prudencea juomaan viimeisiä tippoja pullosta.
    -No jaa, onhan Mick ihan söötti jos pitää tuollasista, Sunneva kikatti ja kääntyi Drakea kohti. –Mutta minä tykkään sinusta.
    -Ihan miten vaan… Pitäisiköhän sinun mennä nukkumaan? Professori Petokin lähti jo muutama minuutti sitten nukkumaan, Drake sanoi ja hymähti.
    -Todella mielenkiintoista, Sunneva hyrisi.
    -No on sinäänsä että hän meni Miracle Magianan huoneisiin, Drake naurahti ja kannatteli sammumispisteessä olevaa Sunnevaa.