Prudence ei yleensä tavannut ottaa käskyjä – varsinkaan Aragasilta. Hänen uteliaisuutensa oli kuitenkin herännyt, eikä hän tuhlannut aikaa laittautuessaan valmiiksi. Toisaalta Prudence halusi myös törmätä Drakeen ja Sunnevaan, mutta toisaalta taas ei… Prudence ryntäsi aulaan yllään mustat housut ja tiukka viininpunainen villapoolo ja hän oli sotkeutua mustaan talviviittaansa rynnätessään portaita alas.
    -Olet muutaman minutin myöhässä, Aragas ilmoitti kylmästi.
    -Oi herrani, Prudence vastasi pilkallisesti. –Olen tuhannesti pahoillani erheestäni…
    -Varsin huvittavaa, Aragas murahti. –Mennään.

Prudence ei ollut koskaan nähnyt niin likaista ja hirvittävää kapakkaa, kuin se mihin Aragas hänet johdatti. Kukkura Kolpakko ei saisi Prudencea toista kertaa asiakkaakseen. Prudencella oli kuitenkin eräs inhimillinen piirre, se oli nimeltään uteliaisuus. Hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt ryyppääviä noitia ja velhoja. Jo ensimmäisen viiden minuutin aikana Prudence ymmärsi miksi portsarivelho takavarikoi kaikki taikasauvat.
    -Ihan vain vahinkojen varalta, portsari oli sanonut miltei pahoittelevalla äänensävyllä.
    -Mitä ihmettä me teemme täällä? Prudence kysyi Aragasilta.
    -Ajattelin tarjota sinulle antoisan kokemuksen, Aragas sanoi ja onnistui loihtimaan kasvoilleen varsin poikamaisen virnistyksen.

Drake saatteli Sunnevan pieneen nättiin ravintolaan jonka nimi on Joutsen. Hovimestari oli heitä vastassa ja tarjosi heti pienen pöydän joka oli sopivasti nurkassa. Nuoret istuivat ja katselivat ruokalistaa.
    -Tuota noin, en saa tästä mitään selvää… Sunneva kuiskasi Drakelle.
    -Laita nainen asialle niin saat tehdä kaiken itse, Drake huoahti ja tilasi molemmille jotain mistä Sunneva ei edes ollut kuullut.
Ruoka tuotiin pöytään ja Sunneva maisteli annostaan.
    -Tämähän on hyvää.
    -Arvelin että pitäisit siitä. Se on tämän paikan erikoisuus.
    -Ahaa… Tuot ilmesesti kaikki tyttösi tänne vai?
    -Tottakai, kaikki ne sadattuhannet viattomat, jotka turmelen maittavalla aterialla, Drake naurahti ja kaatoi hieman lisää viiniä Sunnevan lasiin.
    -Drake Malfoy, yritätkö juottaa minut känniin?
    -Minäkö? En tietenkään. Pois se minusta, Drake naurahti ja hörppäsi viiniään.
Sunneva ja Drake söivät ruokansa suht' hiljasina ja maistelivat viiniään. Jälkiruoka tuotiin pöytään ja Sunneva söi hyvällä ruokahalulla paahtovanukastaan.
    -Onko ihan totta ettet ole käynyt ennen mitään noitakoulua? Drake kysyi yhtäkkiä.
    -Kyllä ihan totta. En koskaan päässyt Tylypahkaan, Sunneva sanoi ja kohautti olkiaan.
    -No et oikeastaan menttänyt mitään. Hulluja opettajia ja vielä hullumpi rehtori, Drake naurahti.
    -Ja oppilaat olivat varmasti täydellisiä?
    -No ainakin Luihusissa, Drake virnisti.
    -Tapasitteko te Wolfyn kanssa Tylypahkassa?
    -No ei oikeastaan, me olimme jo perhetuttuja ihan pienstä asti. Emme olleet kyllä kavereita Wolfyn kanssa mutta kun menimme Tylypahkaan niin Wolfy oli sellainen pieni rääpäle, joka pelkäsi kaikkea ja kaikkia. Minä olin lähinnä hänen suojelijansa ensimmäisen vuoden.
    -Aah aivan. Oletko nyt ihan varma ettei asia ollut toisinpäin?
    -Niin voisi luulla, vai mitä? Mutta ihan oikeasti Wolfy oli aluksi meistä se pienempi ja pelokkaampi… Ei sillä, ettäkö minä olisin pieni tai pelokas.
    -Niin et tietenkään… Pois se sinusta vai? Sunneva naurahti.
    -Hei, minä tiedän yhden hyvän menomestan. Kotiintuloaikasi on vasta kahden tunnin kuluttua. Mennäänkö?
    -No antaudun täysin vietäväksesi…
    -Täysinkö?
    -No en nyt ihan, Sunneva naurahti ja he poistuivat heti Draken maksettua laskun.
Sunneva ja Drake kävelivät vierekkäin kohti pientä kapakkaa, joka näytti todella rähjäiseltä sisältä. Mutta Sunneva ajatteli ettei paikka voinut olla yhtä hirveä ulkoa. Juuri kun he olivat astumassa sisään niin juoppo velho lensi ulos kapakasta. Joku suurikokoinen mies heitti velhon ulos.
    -Turha tulla tänne enää!
Sunneva tarrasi Drakea käsivarresta tämän viedesä tytön sisälle räkälään.

Prudence katseli silmät suurina räkälässä vallitsevaa meininkiä.
    -Voit ottaa minua kädestä kiinni, jos Toveruuden Tornilaista pelottaa, Aragas sanoi.
Prudencen silmät kapenivat kapeiksi viiruiksi ja hän vannoi ettei edes koskisi Aragasiin tänä iltana.
    -Ihanaa!! Rakastan tutustua uusiin ihmisiin! Juopunut noita sanoi Prudencelle ja kapsahti tämän kaulaan. Prudence perääntyi pari askelta, mutta noita roikkui hänen kaulassaan sinnikkäästi.
    -Mikä olikaan nimesi? noita tiedusteli ja katsoi Prudenceen silmät harittaen.
    -Prue…, Prudence mutisi.
    -Ihana nimi! Mennäänkö teille vai meille?
    -Että mitä? Prudence kysyi järkyttyneenä.
    -Ihan selvä ja suora aloite, noita sanoi närkästyneenä ja piteli yhä Prudencen olkapäästä kiinni pysyäkseen pystyssä.
    -Mitä jos menisit kotiisi nukkumaan? Prudence ehdotti kyllästyneenä.
    -Sitähän minä koko ajan suunnittelen, noita vakuutteli ja hikkasi pari kertaa. –Mutta en todellakaan aio mennä yksin…
Lopulta Prudence sai tytöistä pitävän noidan vakuuttuneeksi siitä, että ei tahtonut mennä yöksi tämän asunnolle. Prudence oli varma siitä, että Aragasin avulla ongelma olisi hoitunut ripeämmin, mutta tyttö ei todellakaan aikonut alentua pyytämään Aragakselta minkäänlaista apua.
    -Otatko saippuasiiderin jos tarjoan? Aragas kysyi.
Prudence huomasi, että hänen "ylen huomaavainen" kavaljeerinsa alkoi hiljalleen humaltua.
    -Otan, Prudence sanoi vaikka ei tiennyt että mistä oli kyse. Saippuasiideri ei kuulostanut kovinkaan houkuttelevalta, mutta Prudence ei aikonut Aragasin antaa huomata ettei tiennyt mistä oli kyse.
Aragas hoiperteli hieman suunnistaessaan baaritiskille päin ja kun Prudence katseli ympärilleen hän huomasi Aramorin lähestyvän, yhtä hoipertelevaisena, veljeään. Prudence voihkaisi ja toivoi, että hänellä olisi ollut Sunneva tukenaan mokomassa räkälässä. Hän yllättyi todella huomatessaan vastauksen rukouksiinsa. Hän näki Sunnevan roikkuvan Draken käsipuolessa ja katselevan miltei hätääntyneenä ympärilleen.
    -Mitä se idiootti oikein ajattelee? Prudence mutisi kiukkuisena tarkoittaen Drakea. –Tuoda nyt tyttö ensitreffeillä tällaiseen paikkaan!!

Sunneva roikkui kiinni Drakessa kuin hengen hädässä ja katseli ympärillään meluavia ihmisiä.
    -Onpa siinä simpsakka noita, joku sanoi ja tarrautui Sunnevaa ranteesta.
Sunneva sai kuitenkin kätensä vetäistyä pois miehen kädestä ja Drake saatteli tytön istumaan pienen pöydän ääreeen.
    -Haluatko saippuasiideriä?
    -Saippuasiideriä? No jos nyt…
Mutta Drake oli jo mennyt hakemaan siideriä itselleen. Outoa… Sunneva ajatteli, tuolla istui tyttö joka oli ihan saman näköinen kuin Prudence. Mutta Prudence ei kyllä antaisi kenenkään pidellä itseään noin. Sunneva päätti ja käänsi päänsä pois tytöstä ja tätä pitelevästä pojasta.
    -Tässä on saippuasiiderisi.
Siideri oli oikein hyvää, hieman limun makuista. Siinä oli suuria kuplia, jotka välillä lentelivät ylös kattoon ja poksahtivat siellä. Ja kun siideriä otti suuhunsa psytyi puhaltelemaan kuplia, aivan kuin saippualiemellä.
    -No tiedän kyllä ettei tämä ole ihan paras paikka ensitreffeille, mutta ajattelin että kun sinä olet jästi ja sanotaan että jästitytöt ovat tottuneet hieman railakkaampaan menoon kuin noidat.
    -Ensinnäkin minä en ole jästi vaan noita, ihan siinä missä sinä olet velho. Ja toisekseen… Mikään paikka ei ole liian railakka minulle, Sunneva tokaisi itsevarmasti ja oli samassa heittäytyä Draken syliin kun joku vanha velho lennähti hänen eteensä pöydälle.
    -Ooh näen enkeleitä…, vanhus sopotti ja nousi seisomaan ainoastaan tullakseen heitetyksi ulos kapakasta.
    -Tuota… Ovatko kaikki kapakat samanlaisia kuin tämä? Sunneva kysyi ääni väristen.
    -Oi ei toki, tämä on aikalailla pahimmmasta päästä… Käymme täällä joskus Wolfyn kanssa tappalemassa.
    -Miehet ja heidän testosteroninsa, Sunneva huokasi Drakelle joka siemaili siideriään. –Ai niin… Onkos sinulla testosteronia kun sitä on vain täysi miehillä… neiti Malfoy.
    -No no… Alatko sinä haastaa riitaa minun kanssani?
    -En tietenkään, teen vain havaintoja koekaniinistani.
    -Vai koekaniinistasi… Ei minua ennen kaniksi olekkaan sanottu.
    -Ai sinua pikku pupuliinia…
    -Jatka vain, kohta löydät itsesi roskiksesta…
    -Niin… Ja kukakohan minut sinne raahaisi? Sunneva naurahti ja siemaisi viimeiset rippeet siideristään.
    -Haenko sinulle toisen? Drake kysyi ihmeissään.
    -No jos nyt tämän kerran, Sunneva kikatti jo himena humaltuneena.
    -Sinä juot kuin sieni.
    -No nämä siiderit eivät saa minua pitkään aikaan penkin alle, jos sitä tarkoitat. Olen tottunut vahvempaankin, Sunneva naurahti.
Drake tuli takasin siiderin kanssa ja pienen lasin, jossa oli aivan kirkasta nestettä.
    -No niin nyt joudut koetukselle, tämä on vavnita ainetta mitä noitamaailmasta löytyy, jos saat sen juotua niin saat kunnioitukseni koko loppuelämäksesi, Drake naurahti.
    -No se onkin paljon se, Sunneva sanoi ja oli juuri vetäisemässä juomaa kurkuunsa, kun hän kuuli kauhistuneen nyyhkäisyn.
    -…Lopeta ole kiltti…
Hän ei olisi muuten kiinnittänyt huomiotaan tuohon surkeaan ääneen mutta se kuulosti epäilyttävästi Prudencelta.

Prudence oli juuri nousemassa paikaltaan kun hän näki Sunnevan ja Draken. Hänellä oli vakaa aikomus haukkua Malfoy pataluhaksi siitä hyvästä, että oli tuonut Sunnevan tällaiseen räkälään. Mutta kun raskas käsi suorastaan putosi hänen olkapäälleen, Prudence vajosi takaisin tuoliinsa.
    -Mihin sinulla on kiire? Aragas kysyi hiukan sammaltavalla äänellä.
    -Se ei kuulu sinulle, Prudence tiuskaisi.
    -Kyllä kuuluu, Aragaksen ääni miltei kehräsi ja hän kietoi kätensä Prudencen olkapäiden ympärille. –Kun sinä kuulut minulle, niin kaikki sinun asiasikin kuuluvat minulle…
    -Minä en todellakaan kuulu sinulle, Aragas! Prudence tiuskaisi närkästyneenä.
Mutta huolimatta siitä, että Aragas oli jo melko vahvassa humalassa, hänen voimansa eivät olleet kadonneet minnekään. Ja nimenomaan ne voimat estivät Prudencea lähtemästä minnekään. Prudence sävähti kun hän tunsi Aragaksen huulet niskallaan.
    -Minä sanoin sinulle jo kerran aiemmin että minä otan mitä haluan ja milloin haluan, poika mumisi ja näykkäisi kevyesti Prudencea niskasta.
Prudence päätti turvautua äkkilähtöön ja ryntäsi, antamatta varoutusta Aragasille, kohti Sunnevan ja Draken pöytää. Humala ei kuitenkaan ollut hidastanut Aragasin reaktionopeutta, ja poika tarttui Prudencea tiukasti vyötäröstä.
    -Tuhma tyttö…, hän torui Prudencea. –Sinua pitäisi rangaista.
Prudence tunsi jälleen näykkäisyn niskassaan ja se oli hiukan kivuliaampi kuin edellinen oli ollut.
    -…Lopeta ole kiltti…, Prudence pyysi jo miltei itkunsekaisella äänellä.
Aragasin käytös oli alkanut pelottaa Prudencea.
    -Prue!! Mitä sinä teet täällä? Ja ARAGAS!! Viimeisen sanan Sunneva suorastaan kiljaisi. –Päästä irti, Pruesta!!
Ja mitään ajattelematta Sunneva viskaisi Draken hänelle tuoman väkevän juoman Aragasin kasvoille. Nuori mies päästi mahtavan karjaisin, sillä vahva alkoholi kirveli hänen silmiään suunnattomasti. Seuraavassa hetkessä Sunneva tunsi nyrkin poskellaan kun Aragaksen lyönti osui hänen raskaana. Sunneva tipahti kiljahtaen maahan.
    -Mitä helvettiä!? Drake ärähti ja hyökkäsi raivoissaan Aragaksen kimppuun.
Drake huitoi Aragasta tämän mahaan mutta poika ei näyttänyt pahemmin huomaavan asiaa, johtuiko se sitten mahtavista vatsalihaksista vaiko humalasta. Aragas löi Drakea leukaan ja poika lensi maahan. Prudence yritti päästä Sunnevan luokse mutta Aragas tarttui tyttöä vyötäröstä ja nosti syliinsä.
    -Ei mihinkään, sulotar, poika kähisi.
Prudence sai toisen kätensä vapaaksi ja täräytti Aragasta leukaan kämmenpäkiällään ja poika karjaisi hampaiden kalahtaessa yhteen. Aragas tarttui Prudencea kädestä kiinni mutta tyttö ei jäänyt toimettomaksi. Hän löi oikealla kynärpäällään poikaa vatsaan kääntyi ja huitaisi vielä kerran naamaan. Aragas ulvahti ja tönäisi Prudencen maahan kovakouraisesti niin että tyttö löi päänsä. Aramor oli päässyt juuri tiskiltä ja riensi taltuttamaan veljeään.
    -Aragas, mitä ihmettä sinä taas riehut?! Aramor huusi ja tarttui tämän nyrkkiin joka olisi osunut Prudencea leukaan ellei sitä olisi estetty.
Aramor vilkaisi muihin ja auttoi Prudencen ja Sunnevan pystyyn. Drake nousi omin neuvoin ja mulkoili Aragasta vihaisesti.
    -Nyt loppui tämä typerä pelleily. Me lähdemme nyt nukkumaan, Aramor sanoi ja tarttui toisella kädellä Prudencea ja toisella kädellä Aragasta ranteista.
    -Hetkinen, Prue tulee kyllä meidän kanssamme! Sunneva huudahti pojalle ja tarttui Pruea toisesta kädestä.
    -Kaverit hei! Enköhän osaa kävellä ihan itsekkin, Prudence sanoi vihasesti ja lähti kävelemään ulko-ovea kohti.
    -Sinuna en lähtisi mihinkään yksin! Aramor huusi tytön perään mutta Pruidence ei kuunnellut.
Drake ja Sunneva lähtivät hänen peräänsä.
    -No olihan tämäkin sitten ilta, Sunneva sopersi Drakelle poski turvonneena.
    -Mikä ihme sai sinut lähtemään Aragaksen matkaan? Drake huusi Prudencelle, jonka he olivat juuri saavuttaneet.
    -No mikä ihme sai teidät tulemaan tuohon räkälään… Ja vielä ensitreffeillä!
    -Öh, anteeksi vain mutta taisit itsekin olla siellä ensitreffeillä! Sunneva huudahti.
    -No se on eri juttu. Minä osaan huolehtia itsestäni, sinä et! Prudence raivosi Sunnevalle.
    -Emmeköhän me kaikki ole ihan yhtä mieltä, että Prudence ei nyt ollut ihan järjissään, vai? Sunneva sanoi Drakelle joka mulkoili vihaisesti Prudenceen.
    -Tuo oli todella typerää. Aragas on kolme vuotta sinua vanhempi, Kalmankehtolainen ja kaikkea, ja sinä typerys lähdet hänen matkaansa.
    -Anteeksi vain, mutta minusta tuntuu aivan siltä kuin joku muukin täällä olisi Kalmankehtolainen ja kaksi vuotta meitä vanhempi…
    -No mutta minä en ole tuollainen, Drake sanoi loukkaantuneena.
    -Niin et tietenkään, paitsi muuten vain! Prudence huusi ja kiiruhti edeltä käsin Tulisoihtuun.
    -No olihan tämä ihan mukavaa… Kunnes menimme sinne räkälään. Joku mukavampi paikka ensi kerralla vai? Sunneva kysäisi Drakelta.
    -Ai ensi kerralla vai…? Mistäs tiedät aionko viedä sinua enää treffeille.
    -Minulla on niin hurmaava persoona ettet voi vastustaa minua.
    -Aha, aivan unohdin, Drake nauroi.