TULISOIHTU

    - Jos nämä ovat viimeiset hetkemme niin haluan vain sanoa että oli ilo tuntea Sunneva Sudenvarjo, Prudence sanoi ja hymyili poissaolevaa hymyä Sunnevalle joka nyökkäsi.
    - Kuin myös…
Susi mulkoili tyttöjä ja yritti tassullaan huitaista tyttöjä mutta onneksi kepit olivat tarpeeksi pitkiä ja tytöt sohivat sutta kauemmas. Susi ei kuitenkaan luovuttanut vaan nappasi Sunnevan kepin ja heitti sen menemään. Prudence nosti kepin molempien käsiensä varaan ja kieräytti sen päänsä päällä niin että se osui suden päähän, salaman nopeasti ja heilautti keppiä uudestaan ja se osui sutta jalkoihin niin että susi ulvaisi ja oli kaatua. Prudence käännähti ympäri ja löi vielä kerran mutta susi ei välittänyt pienistä kolhuista.
    - Wau Prue, mistä sinä tuon oikein opit? Sunneva ihmetteli.
    - No katsoin paljon televisiota… En itsekkään riennyt että osaan jotain tällaista, Prudence sanoi ja samalla susi sai hänenkin kepinsä katkaistua.
Ihmissusi lähestyi tyttöjä ja Prudence tunsi sen kammottavan löyhkän edessään. Hän painoi silmänsä kiinni ja alkoi rukoilla. Sunneva seisoi Prudencen takana ja hän haistoi hirvittävän löyhkän ja tunsi suden käpälän kosketuksen ihollaan. Sunnevan maailma musteni ja hän kaatui maahan huokaisten. Juuri kun susi oli puremassa Prudencea se pelästyi sillä se kuuli ääniä pusikosta. Wolfy ja Drake juoksivat paikalle ja pysähtyivät nähdessään Sunnevan ja Prudencen aivan kiinni sudessa. Susi katsahti poikiin ja karjahti mahtavasti pojille perääntyen samalla hieman poispäin tytöistä.
    - Älkää pelätkö! Kyllä te tästä selviätte! Wolfy huusi tytöille ja nappasi ison kivenmurikan käteensä.
Prudence vain tuijotti sutta ja tunsi kuinka hänen sydämensä pamppaili kuin se aikoisi irrota rintakehästä. Sunneva havahtui pojan huutoon ja oli nopeasti taas pystyssä mutta susi ei ollut vielä poissa vaan se seisoi lähellä tyttöjä tuijottaen poikia kuin kilpailijoitaan. Drake otti myös kiven käteensä ja yhdessä pojat heittivät kivet päin sutta. Toinen kivistä osui ja susi ulvahti pahasti se ryntäsi eteenpäin ja nappasi Prudencen syleilyynsä. Prudence pysyi aivan hiljaa ja hän vain tuijotti valkeita hampaita joista valui kuolaa tytön kasvoille.
    - Wolfyyy…, Prudence huohotti suden syleilyssä.
    - Ei mitään hätää…, poika yritti mutta ei tiennyt mitään mitä voisi tehdä.
Enää he eivät voineet heitellä kivillä sutta sillä ne saattaisvat osua Prudenceen. Drake seisoi kuin patsas eikä osannut tehdä yhtään mitään. Sunneva konttasi suden luota poikien luokse ja juoksi loppumatkan suoraan Wolfyn syliin. Hän puristi poikaa kaulasta niin ettei tämä saanut henkeä ja Drake mulkoili vihaisesti Wolfyyn.
    - No hei päästä irti. Kuristat minut, Wolfy sanoi ystävällisesti ja irrotti kauhuissaan olevan tytön kädet omistaan.
Drake sai juuri otteen Sunnevasta joka hoiperteli poikien keskellä, ennen kuin tämä kaatui.
    - Kaikki on ihan hyvin, ei mitään hätää.
    - Oletko jotenkin vajaa?! PRUDENCE ON TUOLLA! TOTTAKAI MEILLÄ ON HÄTÄ!

Prudence yritti olla hengittämättä löyhkäävää ilmaa ympärillään jonka ihmissuden hengistys saastutti. Sen tassujen tiukka ote vain kiristyi hänen vartalonsa ympärillä ja Prudence huomasi hengittämisen käyvän yhä hankalammaksi. Wolfy… Auta minua… Prudence ajatteli epätoivoisena.
Wolfy tuijotti yhä kauhuissaan Prudencen pyristelyä ihmissuden tappavassa syleilyssä. Hänen päässään pyöri kymmeniä eri tapoja pelastaa Prudence, mutta hän hylkäsi ne saman tien. Lopulta hän päätti, että hänen oli vain tehtävä jotakin ja hän syöksyi ihmissuden kimppuun. Wolfy tarttui voimakkaalla otteella suden niskasta ja repäisi tämän irti Prudencesta. Toisessa kädessään hän piteli suurta kivenmurikkaa ja kun ihmissusi ei ollut enää kosketuksissa Prudencen kanssa, Wolfy keräsi kaiken voimansa ja löi kivellä ihmissutta takaraivoon. Ihmissusi valahti veltoksi ja putosi maahan.
    - Kuoliko se? Sunneva henkäisi.
Wolfy kosketti eläimen kaulaa ja pudisti päätään.
    - Se on vain tajuton. Meidän on syytä häipyä täältä, Wolfy mutisi ja käänsi katseensa Prudenceen.
Tyttö näytti voivan hyvin, hän katsahti Wolfyyn jopa aavistuksen verran ylimielisesti.
    - No… Kiitos kun pelastit minun henkeni, Prudence sanoi ja räpytteli silmiään.
Hän lähti vakain askelin kävelemään tulosuuntaansa päin, mutta horjahti hiukan ja vajosi maahan.
    - Prue! Sunneva huusi ja ryntäsi ystävänsä luo.
Hän ravisteli punertavahiuksista ystäväänsä, mutta Prudence ei hievahtanutkaan. Hänen hengityksensä kulki kuitenkin tasaisesti.
    - Meidän on päästä akatemialle pian! Sunneva sanoi ja tuijotti avuttomana maassa makaavaa Prudencea.
    - Minä kannan hänet, Wolfy murahti ja nosti tajuttoman Prudencen näköjään vaivattomasti syliinsä.
Drake yritti tarttua Sunnevan käteen, mutta tyttö vetäytyi hänestä kauemmaksi.
    - Anna minun olla, Sunneva kirahti hampaidensa välistä.
    - Mitä nyt? Drake kysyi vivahdus ärtymystä äänessään.
    - Mietipä sitä… Tuhkamuna…
    - Mikä on tuhkamuna? Drake ihmetteli heidän kävellessä kohti koulua.
Wolfy alkoi jo pikkuhiljaa puuskuttaa Prudence sylissään ja lopulta he löysivät koulun.

Nelikko kipusi rappuset ylös ensimmäiseen kerrokseen ja sairaalasiipeen.
    - Voi hyvänen aika, mitä täällä oikein on tapahtunut? Matami Hentovalkoinen päivitteli ja osoitti vapaata sänkyä tajuttomalle Prudencelle.
    - Öh…tuota…
    - Ette kai te pojat ole tehneet jotain pahaa? Matami Hentovalkoinen kuiskasi kauhuissaan.
    - Mekö? Ei ei, hän vain pyörtyi kun meidän piti olla suorittamassa jälki-istuntoamme metsässä, Wolfy selitteli.
    - Voi että olitteko te tähän asti jälki-istunnossa?! Voi teitä lapsiraukat! Mihin tämänkin koulun periaatteet ovat menossa? Matami Hentovalkoinen puuskutti koettaessaan Prudencen pulssia.
    - No hänellä ei ole mitään hätää…
    - KUKA ANTOI TEILLE LUVAN LÄHTEÄ? Kuului karjaisu sairaalahuoneen ovelta. -Mie sanoin että työ teetten töitä kunnes mie tulen vapauttamaan!
    - Herra Elukka. Kuinka te voitte pitää kahta puolustuskyvytöntä ja hentoa tyttöä metsässä tähän asti! Matami Hentovalkoinen huusi miehelle.
    - Hentoja… Puolustuskyvyttömiä? Taitaa matami Hentovalkoinen nähdä omiaan.
Nainen katsoi Elukkaa vihaisesti niin että hänen koko vartalonsa huojui ja koska Elukka jäi koossa toiseksi matami Hentovalkoiselle, hän katsoi parhaaksi poistua paikalta mitä ripeimmin.
    - No niin lapset, oletteko te muut ihan kunnossa?
    - Me? Öh… Juu eiköhän olla, Wolfy sanoi ja kolmikko asteli ulos ovesta.
    - Kyllä neiti McCallum on huomenna pirteä kuin peipponen! Matami Hentovalkoinen huudahti kolmikolle heidän peräänsä.

    - No niin oli siinä sitten jälki-istuntoa kerrakseen, Drake pohti ja vilkaisi Sunnevaa. -Tuota… Ajattelin että jos vaikka… Niin tuota…
    - Hän yrittää pyytää että jos vaikka istuisit hänen vieressään ruokalassa ja sitten hän saisi saattaa sinut tunnille, Wolfy nauroi ja väisteli Draken huitaisuja.
    - Ole sinä hiljaa ääliö! Drake huusi Wolfylle ja yritti osua tähän nyrkillään.
Mutta Wolfy oli jo poissa.
    - Niin… Ajattelin vain että…
    - Drake Malfoy, saat minun puolestani ajatella mitä haluat, minua ei kiinnosta, Sunneva sanoi ja oli lähdössä Toveruuden Torniin päin.
     - Äh! Alä viitsi! Olet katsellut minua jo vaikka kuinka kauan. Luulisi että olisit imarreltu! Drake huusi tytölle, joka pysähtyi ja käveli Draken eteen.
    - Imarreltu siitä että neiti Malfoy haluaisi viettää aikaa kanssani? Sunneva sanoi ja nosti toista kulmaansa. -Enpä usko, Drake.
Sunneva kääntyi taas jatkaakseen matkaa.
    - Hyvä on! Ihan miten vain, tämä oli ainoa tilaisuutesi, toista ei ehkä tule! Drkae huusi tytön perään.
    - Usko jo ei minua kiinnosta! Sunneva huusi takaisin.
    - Sinä olet uskomattomin nirppanokkaisin, typerin, ääliömäisin tyttö jota olen koskaan tavannut! Drake huusi Sunnevalle.
    - Kiitos samoin, idiootti! Sunneva sanoi takaisin.
    - Itse olet!
    - En ole sinä olet.
    - Sinäpäs.
    - EI, vaan sinä.
    - Ole hiljaa ääliö!
    - Ai muuten teet jotain hirvittävää niinkuin suutelet vai! Sunneva naurahti.
    - Älä viitsi olla lapsellinen! Drake karjui tytölle.
    - Minäkö lapsellinen?
    - Sinä juuri.
    - Olet todella ärsyttävä, mutta varmasti tiesitkin sen jo! Sunneva huusi pojalle.
    - Kuka tässä on ärsyttävä?
    - No kuuntelisit kun sinulle puhutaan.
    - Mittani alkaa olla jo täysi!
    - No se on voi voi, tyttö kivahti ja kääntyi kannoillaan.
Juuri kun hän oli päässyt muutaman askeleen eteenpäin, Sunneva kääntyi ja juoksi Draken luo ja hyppäsi tämän syliin ja suuteli poikaa. Sunneva irtautui ihmeissään olevasta pojasta ja lähti takaisinpäin.
    - Tein tuon vain siksi että olisit hiljaa. Turha luulla mitään muuta, tyttö naurahti ja juoksi Toveruuden Torniin ennen kuin Drake ehti reagoida mitenkään.

TULISOIHTU

Aamulla Prudence heräsi sairaalahuoneessa ja matami Hentovalkoinen kiikutti hänelle vitamiinijuomaa.
    - Heräsit vihdoinkin kultaseni. Täällä onkin jo odotettu sinun heräämistäsi, matami Hentovalkoinen lörpötteli.
    - Ai? Prudence kysyi yhä hiukan unisena. –Mukavaa että Sunneva tuli tänne…
    - Sunneva? Matami Hentovalkoinen katsoi kysyvästi nuorta potilastaan. –Ah… Tarkoitat sitä mustatukkaista tyttöä, joka oli täällä eilen saattamassa sinua tänne. Sitä ystävääsi. Ei, ei hän ole täällä. Jätän juomasi tähän ja sanon malttamattomalle vieraalle että olet herännyt.
Matami Hentovalkoinen touhotti ja taapersi ovelle päin.
    - Prue! Oletko kunnossa? Wolfy Fontrel kysyi ensimmäisenä kun ryntäsi Prudencen sängyn viereen.
    - Olenhan minä, Prudence mutisi hiukan vaivaantuneena.
Prudence ei oikein tiennyt miten suhtautuisi Wolfyyn. Poika oli kuitenkin käynyt hänen päälleen, järjestänyt Prudencen jälki-istuntoon ja pelastanut tytön hengen yhden päivän aikana.
    - Hyvä juttu, Wolfy sanoi.
Koska Prudence oli tarkkavaistoinen nuori nainen, hän huomasi että Wolfy halusi katsoa hänen silmiinsä, mutta ei sitten kumminkaan tohtinut. Poika vilkuili Prudencea hiukan vaivautuneena eikä tiennyt mitä olisi sanonut. Pojan istuma-asennosta kuitenkin huomasi että Wolfylla ei ollut lainkaan kiire lähteä minnekään.
    - Mikset ole tunnilla? Prudence kysyi katkaistaakseen painostavan hiljaisuuden.
    - Meillä olisi nyt pimeydeltä suojautumista mutta professori Peto on sairaslomalla tämän päivän, Wolfy selosti helpottuneena kun sai jotain puhuttavaa. - Sain sellaisen käsityksen, että hänellä olisi päänsärkyä tai jopa aivotärähdys. Liekö sitten kaatunut jossakin, kuka tietää…
    - Ahaa, Prudence tyytyi sanomaan ja vaikeni jälleen.
Pitkän hiljaisuuden kuluttua Wolfy nousi lähteäkseen.
    - Pääset varmasti pian jalkeille, poika mutisi. –Sunnevakin on kysellyt sinua, mutta näyttää siltä että hänellä on muitakin ongelmia…
    - Kuten mitä? Prudence kysyi uteliaana.
    - Öh… Ehkä hän kertoo sinulle itse…, Wolfy sanoi vältellen.
Ei kulunut montaakaan minuuttia Wolfy Fontrelin lähdöstä kun Sunneva ryntäsi ystävänsä luo.
    - Hei Prue! Miten voit?
    - Hyvin. Mitä ongelmia sinulla on? Prudence uteli malttamattomana.
    - Ongelmia? Sunneva kysyi ällistyneenä.
    - Niin… Wolfy sanoi että sinulla on jotakin ongelmia, Prudence sanoi.
    - Kävikö WOLFY täällä? Sunneva henkäisi.
    - Kävi, mutta älä yritä muuttaa puheenaihetta. Mitä ongelmia sinulla nyt oikein on?
    - Ei MINULLA ole mitään ongelmia. Drake Malfoy onkin sitten ihan eri asia, Sunneva irvisti happamesti.
    - Drake? Nyt Sunneva kerrot mitä on tapahtunut!! Prudence ei tahtonut pysyä nahoissaan ja hän nousi kunnolla istuma-asentoon.
    - En todellakaan aio antaa hänelle anteeksi sitä mitä selostamossa tapahtui, enkä varsinkaan sitä mitä hän sanoi minulle metsässä, Sunneva selitti kiivaasti. –Nyt se reppana yrittää korjata erehdystään, en tiedä miksi, mutta siinäpähän yrittää…
    - Ahaa. Siis et aio antaa hänelle anteeksi. Vai?
    - No en todellakaan, se mies on täysi sika, itserakas, typerä, ääliömäinen…
     Ja ah niin ihana…, Prudence avitti.
    - Niin! Auta minua! En enää tiedä mitä ajatella tai mitä tehdä. Ajattelen vain Drakea ja silloin kun en ajattele häntä, ajattelen, että miksi en ajattele häntä! Sunneva puuskahti Prudencelle. - Voi Prue! Et voi mitenkään ymmärtää miten vaikeaa tämä on. Drake yrittää vain pilailla kustannuksellani. En oikein luota häneen. Mutta silti… Drake yritti… Oh en tiedä mitä ajatella tai tehdä tai haluta. Sinulla on niin helppoa.
    - Ai miten niin?
    - No sinä ja Wolfy… Tehän tykkäätte molemmat toisistanne ja…
    - Hetkinen, mistä olet saanut päähäsi että pidän Wolfysta? Kukakohan se oli joka oli tappaa minut ja lakata olemasta ystäväni vain sen takia että Wolfy suuteli minua. Ja nyt puhut minusta ja Wolfystä kuin jokapäiväisesta itsestään selvyydestä.
    - Niin no tuota…
    - Ahaa, eli kun sinä ihastut kalmankehtolaiseen niin kaikki on OK, mutta jos minä ihastun kalmankehtolaiseen niin se on katastrofi.
    - Ahaa! Myönnät siis että pidät Wolfysta!
    - En myönnä yhtään mitään…, Prudence kivahti hermostuneesti.
    - SINÄ TYKKÄÄT WOLFYSTA! Sunneva huudahti innoissaan.
    - Äh pässi ole hiljaa! Vaikka asia olisikin niin, ja en sano että olisi, niin ei sitä tarvitse kaikelle kansalle kuuluttaa…
    - Mitä Wolfy muuten teki täällä?
    - Hän vain halusi tietää olenko kunnossa.
    - Ahaa, ihan vain sen takia hän siis tuli… Justiinsa niin, Sunneva naurahti. –Mutta hei, mitä minä teen?
    - No se joka petaa sänkynsä myös makaa siinä, Prudence naurahti.
Samassa Joashua ryntäsi sisälle.
    - Hei oottekse te jo kuulleet et meill ei oo pimeyden voimilta suojautumista kun Mortal on kipee tai jotain! Joshua huudahti.
    - Joo kyl me kuultiin, Sunneva sanoi hilpeästi. –Minusta professori Peto ei alun alkaenkaan ollut kovinkaan terve...
    - No hyvä. Mitäs nyt sit tehään? Matami Hentovalkoinen sano et sä voit jo lähtee jos haluut, Joshua pälpätti.
    - Ihanko totta? No ei muuta kun menoksi sitten vaan! Minulla onkin nälkä! Prudence huudahti ja pomppasi ylös sängyltä unohtaen että hänellä oli vain paita päällä.
    - Ups…, tyttö sanoi ja vetäisi peiton peitokseen.
Joshua naurahti.
    - Mä voin venaa tääl ulkopuolel.

Prudence sai koulupuvun jälleen päälleen ja kolmikko painui ruokalaan jossa Marvin vilkutteli iloisesti kolmikkoa istumaan kanssaan.
Tytöt ryntäsivät Wolfyn ja Draken ohi vilkaisemattakaan kaksikkoa ja istahtivat muiden Toveruuden Tornilaisten kanssa samaan pöytään.
    - Marvin! Oletko kunnossa? Prudence kysyi iloisesti hiukan hidasälyiseltä ystävältään.
    - Olen, Marvin mutisi hiukan ujona saamastaan huomiosta. –Miten sinä voit? Kuulin että olit kaatunut ja menettänyt tajuntasi…
    - Minä voin ihan hyvin, Prudence rauhoitteli Marvinia.

TULISOIHTU

TULISOIHTU