-
Neidit McCallum ja Voolasvita jäisittekö hetkeksi? Mortal
Peto sanoi ja sulki luokan oven.
Mies ei sanonut mitään
vaan heitti tyttöjen eteen kirjan, jossa kerrottiin pimeydeltä
suojautumisen alkeet ja joitain tunnettuja hirviöitä.
-
Odotan että olette lukeneet kirjan keskiviikkoon mennessä
ja pidän teille erikseen pienen kokeen, Mortal Peto sanoi ja
lähti pois luokasta.
-
Mikäs sille tuli? Sunneva ihmetteli ja poistui Prudencen
vanavedessä luokasta.
-
Ehkä hänessäkin on jotain inhimillistä. Mutta
meillä on tasan tämä päivä ja huominen aikaa
lukea…, Prudence huokasi.
-
Voi ei… Me emme selviydy tästä, Sunneva huokasi ja
laittoi kirjan laukkuunsa.
Joshua
oli odottanut tyttöjä luokan ulkopuolella.
-
No mitä nyt?
-
Saimme kirjan, joka pitää lukea keskiviikkoon mennessä
ja silloin herra Peto pitää meille kokeen…, Sunneva
jupisi.
- Hyvä että hän auttaa tietä, muuten ette pääsisi
läpi koko kurssia, Aure sanoi pikkuviisaasti ja lähti kohti
seuraavaa luokaa muut perässään.
-
Voi jee minkä kokonen kirja… Mä muuten tiedän tän
kirjan, tätä ei anneta ihan kaikille… Täst oli
jotain juttuu jossain kirjas. Nii tää on tää
kirja et jonkun tosi huonon oppilaan ei tarvii kun kerran lukee tää
kirja niin se osaa kaiken mitä tarvii osata ennen akatemiaa,
Joshua hehkutti. -Hei saanks mäkin lukee ton?
-
Et todellakaan saa! Aure sanoi. -Jos et tiedä jo näitä
asioita niin se on oma häpeäsi.
-
Sori kauheesti Josh, mutta meillä menee kyllä se kaksi
päivää kun me joudutaan molemmat lukemaan se, Prudence
sanoi masentuneelle Joshualle.
-
No joo ei se mitään… Enköhän mä pärjää…,
Josh sanoi ja porukka astui seuraavaan luokkaan.
Lyhyehkö,
sopusuhtainen nainen kiirehti luokkaan rivakoin askelin ja suki
sormillaan lyhyitä, tummanruskeita hiuksiaan.
-
Hyvää päivää. Ja tervetuloa ensimmäiselle
ennustamisen kurssille. Minä olen opettajanne Venla Valittu ja
tällä tunnilla tutustumme erilaisiin riipuksiin ja
heilureihin, joiden avulla voidaan myös ennustaa. Ja neiti
McCallum, älkää istuko neiti Voolasvitan viereen sillä
höpisette koko tunnin ajan. Aihetta en halua mainita julkisesti.
Prudence
ja Sunneva vilkaisivat toisiaan ällistyneinä ja Prudence
hipsi Auren viereen.
-
Mistä hän sen tiesi? Prudence kysyi kuiskaten.
-
Mitäs luulet? Hänhän opettaa ennustamista, joten…,
Aure supatti suupielestään.
Venla
Valittu jakoi jokaiselle erilaiset heilurit, jotka oli tarkoitettu
vain opetuskäyttöön.
-
Jos aihe todella kiinnostaa, voitte myöhemmin löytää
oman heilurinne. Olen pahoillani herra Grager, sinulla ei ole
taipumusta tälle taikuuden alueelle, mutta läpäiset
kurssin silti joten kuten. Joten älä ajattele hankkivasi
heiluria.
Opettaja
selosti pitkään ja hartaasti heilurin toimivuudesta ja
magneettikentistä, jotka siihen vaikuttivat. Prudence raapusti
tunnollisesti muistiinpanoja pergamenttiliuskaansa, vaikka ei
aiheesta mitään ymmärtänytkään.
-
Ja nyt, koska te olette olleet varsin kiltisti tunnillani, käytän
heiluria kysymyksiinne. Kuten sanoin, heiluri vastaa vain "kyllä"
ja "ei" vastauksia. Jos se ei asetu mihinkään
liikkeeseen, niin se ei halua vastata kysymykseesi. Ensin sinä,
neiti Verso.
Koska
kysymykset piti esittää julkisesti, ne olivat hyvin
ympäripyöreitä ja mitäänsanomattomia.
Jokainen jäi kuitenkin jännityksellä odottamaan, että
pitivätkö Venla Valitun ennustukset paikkansa. Huhu kertoi,
että hän erehtyi vain harvoin, mutta jännittävää
se oli silti.
-
Näin. Voitte nyt mennä, sillä on lounasaika. Äläkä
huolehdi, neiti McCallum. Vaikka et pidäkään ruuasta,
niin päivällisellä on jotakin, mikä maistuu
sinullekin.
Prudence
rypisti ärtyneenä kulmiaan ja nelivaljakko ryntäsi
ulos Venla Valitun hämyisestä luokasta.
-
No siinä oli tunti…, Prudence kommentoi nelikon istuessa
ruokapöydässä ja ahmiessa munuaispiirakkaa johon
Prudence ei halunnut edes koskea.
-
Niin, minusta hän oli oikein mukava professori. Ei yhtään
niinkuin Punurmio jonka tunneilla ei oppinut mitään, Aure
sanoi suu täynnä ruokaa.
Prudence
söi sämpylää ja joi kurpitsamehuaan. Hän
kaivoi Mortal Pedon antaman kirjan esiin Sunnevan laukusta.
-
Minä luen tämän ensin… Ja vastaväitteitä
ei oteta vastaan! Prudence sanoi ja avasi kirjan eteensä.
-
Ai katsopa Drake, siinä on meidän koulun kaksi
älyoppilasta, kuului Prudencen takaa hänen syventyessä
pimeydeltä suojautumisen maailmaan.
-
Karkotaseet! Prudence huudahti ja osoitti sauvallaan, joka oli määrä
pitää aina mukanaan,Wolfya.
Wolfy
astahti taaksepäin ja hänen kädessään ollut
taikasauva lennähti muutaman jalan päähän
pojasta.
-
Opin erittäin nopeasti! Prudence huudahti ihmeissään
ja katsoi sauvaansa.
-
Wau, miten sinä teit tuon? Sunneva huudahti innoissaan.
-
Älä kysy, en tiedä itsekään, luen juuri
aseistariisumis taiasta ja sitten… Osasin sen, tytöt hölisivät
eivätkä kiinnittäneet mitään huomiosta
Drakeen ja Wolfyyn jotka pyörittelivät päätään
tyttöjen takana.
-
Tuota sinun ei olosi pitänyt tehdä, Wolfy sanoi vihaisesti
ja kaappasi sauvansa takasin.
Hän
osoitti sillä Prudencea joka kumartui juuri kun taika pääsi
Wolfyn suusta.
-
Paisumus lennähdys! Poika huusi ja pian ruokalassa kuului
karjuntaa.
Professori
Kustaa Mikälie lensi kattoon aivan ilmapallon näkölisenä.
Wolfy ja Drake katselivat opettajan viuhtomista kauhuissaan.
-
Mitä mitä… Eikö missään saa olla rauhassa?
Edes ruokalassa teiltä Kalman Kehdon vintiöiltä!
Kustaa Mikälie karjui.
Mortal
Peto oli heti paikalla kun hänen rakkaita oppilaitaan
moitittiin.
-
Syy ei ollut minun, Wolfy sanoi nolona kun Kustaa Mikälie oli
saatu alas ja osoitti Prudencea. - Hän aloitti!
-
Niin hänestä oli kyllä harmia jo tunnilla, samoin kuin
hänen ystävistään…, Mortal Peto sanoi ja katsoi
ivallisesti Prudenceen joka olisi halunnut vajota maan alle.
-Noh
noh, ei syy kyllä tainnut olla tämän tytön,
kuului Wilpuri won Gaamean ääni kaikkien selän takaa.
-
No eipä tässä mitään peruuttamatonta
tapahtunut että eiköhän jätetä asia
suosiolla tähän, professori Kustaa Mikälie sanoi ja
iski silmää Prudencelle.
-
Minusta tuota tyttöä ei saisi jättää
rankaisematta, Mortal Peto mumisi poistuessaan paikalta Drake ja
Wolfy takanaan.
-
Se oli hienosti loitsittu tyttö, Kustaa Mikälie naurahti
Prudencelle ja taputti tätä päälaelle. –Minä
kun kuulin että te kaksi ette ole käyneet mitään
koulua… Tuo oli hieno juttu!
Sunneva
oli jo ottanut kirjan itselleen ja ahmi sitä suu auki.
-
Voi jee! Tämän haluan oppia ja tämän ja tuon…,
kuului muminaa Sunnevan ja Prudencen molempien lukiessa kirjaa.
Ruokailu
oli päättynyt ja seuraavaksi olisi lentotunti. Tai muille
lähinnä liikuntatunti ja Prudencelle sekä Sunnevalle
se olisi lentotunti.
-
Kukahan meitä opettaa? Joshua mietti.
-
Minuakin kiinnostaa minkä näköinen opettaja on, Aure
mumisi ja kaikki neljä löntystivät ulos pihalle missä
heidän luutansa jo olivat.
-
Hei lapset! Tulkaapas kaikki tänne minun ympärilleni!
Kuului hilpeä huuto pihankeskeltä ja vanhahko sporttisen
näköinen naisprofessori huitoi oppilaista luokseen. - Ihana
päivä eikö olekin? Tällaisina päivinä
sitä on todella iloinen että olen elossa!
Sunneva
muljautti silmiään. Hän vihasi yli-innokkaita
liikunnanopettajia.
- Nyt
kaikki yläilmoihin. Pidetään pienimuotoinen
huispausharjoitus, ihan vain harjoitus. Emme ota vielä ryhmyjä
tai mitään mukaan, haluan vain nähdä kuinka
lennätte jospa joku pääsisi vaikka
huispausjoukkueeseen! opettaja hihkui innoissaan ja pian kaikki
olivat ilmassa paitsi Prudence ja Sunneva.
Tytöt
jäivät hiukan orpoina maahan.
-
No tytöt mikä nyt? Kuului huuto yläilmoista.
Sunneva
ja Prudence rykivät noloina luudat kädessään ja
opettaja Amalia Kieputus laskeutui tyylikkäästi alas
vanhalla luudallaan.
-
Luudissanne ei näyttäisi olevan mitään vikaa,
Amalia sanoi vilkaistuaan tuliteriä luutia.
-
Luudat ovat ihan kunnossa, mutta…, Prudence aloitti nolona.
-
Jos lentotaitoanne häpeilette, niin turhaan. Ei mitään
hätää, Amalia lohdutti hymyillen.
-
Meillä ei ole sitä mainittua lentotaitoa, Sunneva sanoi ja
pureskeli huultaan.
-
Ainiin! Kyllähän teistä jo mainittiinkin, mutta kun
minä höppänä menin jo unohtamaan sen. Äkkiäkös
minä teitä neuvon…, Amalia Kieputus selosti lyhyesti
luudankäytön ja lentotaidon niksejä.
Sunneva kipusi
hiukan arasti luutansa selkään ja toimi Amalia Kieputuksen
ohjeiden mukaan ja sillä silmänrapäyksellä hän
oli jo ilmassa kiljuen silkasta riemusta. Sunnevan esimerkistä
rohkaistuneena Prudence yritti samaa, mutta hänen Tulisalamansa
ei hievahtanutkaan.
-
Käytä tahtoasi, lapsi, Amalia neuvoi.
-
Nouse! Prudence ärjähti luudalle raivoissaan.
Luuta
totisesti nousi kuin säikähtäen parin metrin
korkeuteen, kiepahti ympäri ja Prudence oli selällään
nurmikolla luudan leijuessa hänen vierellään.
-
Hiukan hillitymmin, Amalia neuvoi taas ja hymyili aurinkoisesti.
–Kyllä se siitä!
Lopulta
Prudence sai tahtonsa sopiviin mittasuhteisiin ja lento saattoi
alkaa. Tytöt harjoittelivat väistelyitä, kaarroksia,
kiemuroita, korkeuden säätelyä ja kaikkea muuta
lentämiseen liittyvää. Sunneva pysyi ilmassa
sujuvasti, mutta lentäminen ei tuntunut olevan hänen
taitolajinsa. Aure ja Joshua lensivät heidän lähellään
sujuvasti, tosin Joshuan Puhtolakaisu -merkkinen luuta nikotteli
hiukan, mutta kaikki sujui kuitenkin hyvin. Opettaja Amalia Kieputus
kehui Prudencea ja sanoi että hänen kannattaisi pyrkiä
Toveruuden Tornin huispausjoukkueeseen. Hän kuvaili Sunnevalle
ja Prudencelle mitä huispaus oli, ja Sunneva kalpeni. Hän
sanoi liittyvänsä mieluummin cheerleadereihin jos olisi
pakko, mutta Prudence oli innoissaan ja päätti heti puhua
asiasta huispausjoukkueen kapteenille Simon Liverylle. Tytöt
olivat hiukan pettyneitä lentotunnin päättyessä,
sillä olisihan uutta taitoa kiva päästä
käyttämään.
-
Älkää huoliko, tytöt! Amalia lohdutti jälleen
pirteällä äänellä. –Saatte lentää
tänä vuonna ihan kyllästymiseen saakka!
Luudat
vietiin niille varatuille paikoille ja opiskelupäivän
viimeinen tunti oli alkamassa.
TULISOIHTU
TULISOIHTU
Kommentit