TULISOIHTU

    - Neidit McCallum ja Voolasvita jäisittekö hetkeksi? Mortal Peto sanoi ja sulki luokan oven.
Mies ei sanonut mitään vaan heitti tyttöjen eteen kirjan, jossa kerrottiin pimeydeltä suojautumisen alkeet ja joitain tunnettuja hirviöitä.
    - Odotan että olette lukeneet kirjan keskiviikkoon mennessä ja pidän teille erikseen pienen kokeen, Mortal Peto sanoi ja lähti pois luokasta.
    - Mikäs sille tuli? Sunneva ihmetteli ja poistui Prudencen vanavedessä luokasta.
    - Ehkä hänessäkin on jotain inhimillistä. Mutta meillä on tasan tämä päivä ja huominen aikaa lukea…, Prudence huokasi.
    - Voi ei… Me emme selviydy tästä, Sunneva huokasi ja laittoi kirjan laukkuunsa.
Joshua oli odottanut tyttöjä luokan ulkopuolella.
    - No mitä nyt?
    - Saimme kirjan, joka pitää lukea keskiviikkoon mennessä ja silloin herra Peto pitää meille kokeen…, Sunneva jupisi.
    - Hyvä että hän auttaa tietä, muuten ette pääsisi läpi koko kurssia, Aure sanoi pikkuviisaasti ja lähti kohti seuraavaa luokaa muut perässään.
    - Voi jee minkä kokonen kirja… Mä muuten tiedän tän kirjan, tätä ei anneta ihan kaikille… Täst oli jotain juttuu jossain kirjas. Nii tää on tää kirja et jonkun tosi huonon oppilaan ei tarvii kun kerran lukee tää kirja niin se osaa kaiken mitä tarvii osata ennen akatemiaa, Joshua hehkutti. -Hei saanks mäkin lukee ton?
    - Et todellakaan saa! Aure sanoi. -Jos et tiedä jo näitä asioita niin se on oma häpeäsi.
    - Sori kauheesti Josh, mutta meillä menee kyllä se kaksi päivää kun me joudutaan molemmat lukemaan se, Prudence sanoi masentuneelle Joshualle.
    - No joo ei se mitään… Enköhän mä pärjää…, Josh sanoi ja porukka astui seuraavaan luokkaan.

Lyhyehkö, sopusuhtainen nainen kiirehti luokkaan rivakoin askelin ja suki sormillaan lyhyitä, tummanruskeita hiuksiaan.
    - Hyvää päivää. Ja tervetuloa ensimmäiselle ennustamisen kurssille. Minä olen opettajanne Venla Valittu ja tällä tunnilla tutustumme erilaisiin riipuksiin ja heilureihin, joiden avulla voidaan myös ennustaa. Ja neiti McCallum, älkää istuko neiti Voolasvitan viereen sillä höpisette koko tunnin ajan. Aihetta en halua mainita julkisesti.
Prudence ja Sunneva vilkaisivat toisiaan ällistyneinä ja Prudence hipsi Auren viereen.
    - Mistä hän sen tiesi? Prudence kysyi kuiskaten.
    - Mitäs luulet? Hänhän opettaa ennustamista, joten…, Aure supatti suupielestään.
Venla Valittu jakoi jokaiselle erilaiset heilurit, jotka oli tarkoitettu vain opetuskäyttöön.
    - Jos aihe todella kiinnostaa, voitte myöhemmin löytää oman heilurinne. Olen pahoillani herra Grager, sinulla ei ole taipumusta tälle taikuuden alueelle, mutta läpäiset kurssin silti joten kuten. Joten älä ajattele hankkivasi heiluria.
Opettaja selosti pitkään ja hartaasti heilurin toimivuudesta ja magneettikentistä, jotka siihen vaikuttivat. Prudence raapusti tunnollisesti muistiinpanoja pergamenttiliuskaansa, vaikka ei aiheesta mitään ymmärtänytkään.
    - Ja nyt, koska te olette olleet varsin kiltisti tunnillani, käytän heiluria kysymyksiinne. Kuten sanoin, heiluri vastaa vain "kyllä" ja "ei" vastauksia. Jos se ei asetu mihinkään liikkeeseen, niin se ei halua vastata kysymykseesi. Ensin sinä, neiti Verso.
Koska kysymykset piti esittää julkisesti, ne olivat hyvin ympäripyöreitä ja mitäänsanomattomia. Jokainen jäi kuitenkin jännityksellä odottamaan, että pitivätkö Venla Valitun ennustukset paikkansa. Huhu kertoi, että hän erehtyi vain harvoin, mutta jännittävää se oli silti.
    - Näin. Voitte nyt mennä, sillä on lounasaika. Äläkä huolehdi, neiti McCallum. Vaikka et pidäkään ruuasta, niin päivällisellä on jotakin, mikä maistuu sinullekin.
Prudence rypisti ärtyneenä kulmiaan ja nelivaljakko ryntäsi ulos Venla Valitun hämyisestä luokasta.
    - No siinä oli tunti…, Prudence kommentoi nelikon istuessa ruokapöydässä ja ahmiessa munuaispiirakkaa johon Prudence ei halunnut edes koskea.
    - Niin, minusta hän oli oikein mukava professori. Ei yhtään niinkuin Punurmio jonka tunneilla ei oppinut mitään, Aure sanoi suu täynnä ruokaa.
Prudence söi sämpylää ja joi kurpitsamehuaan. Hän kaivoi Mortal Pedon antaman kirjan esiin Sunnevan laukusta.
    - Minä luen tämän ensin… Ja vastaväitteitä ei oteta vastaan! Prudence sanoi ja avasi kirjan eteensä.
    - Ai katsopa Drake, siinä on meidän koulun kaksi älyoppilasta, kuului Prudencen takaa hänen syventyessä pimeydeltä suojautumisen maailmaan.
    - Karkotaseet! Prudence huudahti ja osoitti sauvallaan, joka oli määrä pitää aina mukanaan,Wolfya.
Wolfy astahti taaksepäin ja hänen kädessään ollut taikasauva lennähti muutaman jalan päähän pojasta.
    - Opin erittäin nopeasti! Prudence huudahti ihmeissään ja katsoi sauvaansa.
    - Wau, miten sinä teit tuon? Sunneva huudahti innoissaan.
    - Älä kysy, en tiedä itsekään, luen juuri aseistariisumis taiasta ja sitten… Osasin sen, tytöt hölisivät eivätkä kiinnittäneet mitään huomiosta Drakeen ja Wolfyyn jotka pyörittelivät päätään tyttöjen takana.
    - Tuota sinun ei olosi pitänyt tehdä, Wolfy sanoi vihaisesti ja kaappasi sauvansa takasin.
Hän osoitti sillä Prudencea joka kumartui juuri kun taika pääsi Wolfyn suusta.
    - Paisumus lennähdys! Poika huusi ja pian ruokalassa kuului karjuntaa.
Professori Kustaa Mikälie lensi kattoon aivan ilmapallon näkölisenä. Wolfy ja Drake katselivat opettajan viuhtomista kauhuissaan.
    - Mitä mitä… Eikö missään saa olla rauhassa? Edes ruokalassa teiltä Kalman Kehdon vintiöiltä! Kustaa Mikälie karjui.
Mortal Peto oli heti paikalla kun hänen rakkaita oppilaitaan moitittiin.
    - Syy ei ollut minun, Wolfy sanoi nolona kun Kustaa Mikälie oli saatu alas ja osoitti Prudencea. - Hän aloitti!
    - Niin hänestä oli kyllä harmia jo tunnilla, samoin kuin hänen ystävistään…, Mortal Peto sanoi ja katsoi ivallisesti Prudenceen joka olisi halunnut vajota maan alle.
    -Noh noh, ei syy kyllä tainnut olla tämän tytön, kuului Wilpuri won Gaamean ääni kaikkien selän takaa.
    - No eipä tässä mitään peruuttamatonta tapahtunut että eiköhän jätetä asia suosiolla tähän, professori Kustaa Mikälie sanoi ja iski silmää Prudencelle.
    - Minusta tuota tyttöä ei saisi jättää rankaisematta, Mortal Peto mumisi poistuessaan paikalta Drake ja Wolfy takanaan.
    - Se oli hienosti loitsittu tyttö, Kustaa Mikälie naurahti Prudencelle ja taputti tätä päälaelle. –Minä kun kuulin että te kaksi ette ole käyneet mitään koulua… Tuo oli hieno juttu!
Sunneva oli jo ottanut kirjan itselleen ja ahmi sitä suu auki.
    - Voi jee! Tämän haluan oppia ja tämän ja tuon…, kuului muminaa Sunnevan ja Prudencen molempien lukiessa kirjaa.
Ruokailu oli päättynyt ja seuraavaksi olisi lentotunti. Tai muille lähinnä liikuntatunti ja Prudencelle sekä Sunnevalle se olisi lentotunti.
    - Kukahan meitä opettaa? Joshua mietti.
    - Minuakin kiinnostaa minkä näköinen opettaja on, Aure mumisi ja kaikki neljä löntystivät ulos pihalle missä heidän luutansa jo olivat.

    - Hei lapset! Tulkaapas kaikki tänne minun ympärilleni! Kuului hilpeä huuto pihankeskeltä ja vanhahko sporttisen näköinen naisprofessori huitoi oppilaista luokseen. - Ihana päivä eikö olekin? Tällaisina päivinä sitä on todella iloinen että olen elossa!
Sunneva muljautti silmiään. Hän vihasi yli-innokkaita liikunnanopettajia.
    - Nyt kaikki yläilmoihin. Pidetään pienimuotoinen huispausharjoitus, ihan vain harjoitus. Emme ota vielä ryhmyjä tai mitään mukaan, haluan vain nähdä kuinka lennätte jospa joku pääsisi vaikka huispausjoukkueeseen! opettaja hihkui innoissaan ja pian kaikki olivat ilmassa paitsi Prudence ja Sunneva.
Tytöt jäivät hiukan orpoina maahan.
    - No tytöt mikä nyt? Kuului huuto yläilmoista.
Sunneva ja Prudence rykivät noloina luudat kädessään ja opettaja Amalia Kieputus laskeutui tyylikkäästi alas vanhalla luudallaan.
    - Luudissanne ei näyttäisi olevan mitään vikaa, Amalia sanoi vilkaistuaan tuliteriä luutia.
    - Luudat ovat ihan kunnossa, mutta…, Prudence aloitti nolona.
    - Jos lentotaitoanne häpeilette, niin turhaan. Ei mitään hätää, Amalia lohdutti hymyillen.
    - Meillä ei ole sitä mainittua lentotaitoa, Sunneva sanoi ja pureskeli huultaan.
    - Ainiin! Kyllähän teistä jo mainittiinkin, mutta kun minä höppänä menin jo unohtamaan sen. Äkkiäkös minä teitä neuvon…, Amalia Kieputus selosti lyhyesti luudankäytön ja lentotaidon niksejä.
Sunneva kipusi hiukan arasti luutansa selkään ja toimi Amalia Kieputuksen ohjeiden mukaan ja sillä silmänrapäyksellä hän oli jo ilmassa kiljuen silkasta riemusta. Sunnevan esimerkistä rohkaistuneena Prudence yritti samaa, mutta hänen Tulisalamansa ei hievahtanutkaan.
    - Käytä tahtoasi, lapsi, Amalia neuvoi.
    - Nouse! Prudence ärjähti luudalle raivoissaan.
Luuta totisesti nousi kuin säikähtäen parin metrin korkeuteen, kiepahti ympäri ja Prudence oli selällään nurmikolla luudan leijuessa hänen vierellään.
    - Hiukan hillitymmin, Amalia neuvoi taas ja hymyili aurinkoisesti. –Kyllä se siitä!
Lopulta Prudence sai tahtonsa sopiviin mittasuhteisiin ja lento saattoi alkaa. Tytöt harjoittelivat väistelyitä, kaarroksia, kiemuroita, korkeuden säätelyä ja kaikkea muuta lentämiseen liittyvää. Sunneva pysyi ilmassa sujuvasti, mutta lentäminen ei tuntunut olevan hänen taitolajinsa. Aure ja Joshua lensivät heidän lähellään sujuvasti, tosin Joshuan Puhtolakaisu -merkkinen luuta nikotteli hiukan, mutta kaikki sujui kuitenkin hyvin. Opettaja Amalia Kieputus kehui Prudencea ja sanoi että hänen kannattaisi pyrkiä Toveruuden Tornin huispausjoukkueeseen. Hän kuvaili Sunnevalle ja Prudencelle mitä huispaus oli, ja Sunneva kalpeni. Hän sanoi liittyvänsä mieluummin cheerleadereihin jos olisi pakko, mutta Prudence oli innoissaan ja päätti heti puhua asiasta huispausjoukkueen kapteenille Simon Liverylle. Tytöt olivat hiukan pettyneitä lentotunnin päättyessä, sillä olisihan uutta taitoa kiva päästä käyttämään.
    - Älkää huoliko, tytöt! Amalia lohdutti jälleen pirteällä äänellä. –Saatte lentää tänä vuonna ihan kyllästymiseen saakka!
Luudat vietiin niille varatuille paikoille ja opiskelupäivän viimeinen tunti oli alkamassa.

TULISOIHTU

TULISOIHTU