TULISOIHTU

Aamiaispöydässä oli hiljaista ja ainoastaan muutama Ahkeruuden Aitiossa oleva tyttö istui penkeillään ja he söivät puuroa ja keskustelivat kiihkeästi jostain. Heti kun he huomasivat Prudencen ja Sunnevan supina loppui ja tytöt katosivat ennätysvauhtia samalla tuijottaen kauhuisaan Prudenceen.
    - Selvästikin ihanan luonteesi on tehnyt sinusta erittäin suositun täällä, Sunneva sanoi virnistäen ja mätti lautaselleen puuroa.
    - Ehkä, tai sitten joku on kertoillut minusta juoruja ympäri koulua, Prudence sanoi ja katsahti vihaisesti Drakeen ja Wolfyyn, jotka ohittivat aamiaishuoneen typerästi virnuillen. - Kuule, minun ei ole nälkä juuri nyt. Menen kirjastoon, tavataan sitten siellä. Meillä on hieman aikaa ennen aamun tunteja.
Prudence häipyi kirjastoon jättäen Sunnevan ihmiessään puurolautasensa ääreen. Joshua saapui ruokalaan ja istuutui Sunnevan viereen.
    - Hei, sori et mä katosin illal silleen törkeesti, Joshua sanoi häpeissään. - Ei sitä vaan ihan joka päivä kuule et sun frendi on kuolonsyöjä. Neuvoisin suakin pysyyn kaukana siitä Prudencesta, jos se nyt on edes sen tytön oikee nimi.
    - Hei mitä tämä nyt oikein on? Ehkä, huomio ehkä, Prudencen äiti olikin kuolonsyöjä. Mitä siitä? Ei se tarkoita että Prudence olisi itse kuolonsyöjä, Sunneva sanoi ja tunki suuhunsa lusikallisen puuroa.
    - Niin no, katos ku te ette ihan tiiä mitä kuolonsyöjät oikein on. Kalman Kehtolaisia vihataan, ku on tiedos et joidenkin niiden vanhukset on ehkä ollu kuolonsyöjii tiedät-kyllä-kenen aikoihin. Mut sitä vaan epäillään. Mut jos Prudencen mutsi todella oli Luciana Malfoy, nii se oli aika kovan luokan kuolonsyöjä, ja mä en haluu olla sellasten kaa tekemisissä.
    - Mitä ihmettä sinä sönkötät? Kuka on tiedät-kyllä-kuka? Voldemortko?
    - Shhh! Älä koskaan lausu tiedät-kyllä-kenen nimeä ääneen! Joshua huudahti kauhuissaan ja peitti korvansa.
    - Hei tää pelleily saa nyt loppua. Minä menen kirjastoon ja jos ja kun haluat pyytää Prudencelta anteeksi, tiedät missä me olemme! Sunneva huudahti ja lähti kohti kirjastoa näreissään.

Sillä aikaa Prudence oli tutkinut kirjoja joissa kerrottiin kuolonsyöjistä. Hän ei enää ihmetellyt, miksi ihmiset eivät tuntuneet pitävän hänestä… Prudencea vain askarrutti kuka oli ehtinyt kertoa tästä asiasta jo koko koululle, vaikka hän itsekin sai asiasta tietää vasta eilen illalla. Prudence luki kirjaa jossa kerrottiin juuri Voldemortin kauhuteoista ja Harry Potter nimisestä pojasta.

Voldemort oli aikansa julmin velho, joka lietsoi pakokauhua kaikkiin ihmisiin. Yksi hänen vihollisistaan, James Potter, uhmasi Voldemortia ja koki kauhistuttavan kohtalon. Voldemort surmasi koko perheen, ainoataan James ja Lily Potterin pieni poika, Harry, jäi eloon, kukaan ei tidä miksi. Kuolonsyöjät olivat noitia ja velhoja jotka auttoivat Voldemortia tämän julmissa teioissa, yksi kuuluisimmista kuolonsyöjistä on Sirius Musta, James ja Lily Potterin paras ystävä, mutta hänetkin Voldemort sai omalle puolelleen ja ryhtymään kuolonsyöjäksi. Toinen erittäin kuuluisa julmista teositaan tunnettu kuolonsyöjä oli Luciana Malfoy. Lucius ja Lucas, hänen veljensä eivät kuitenkaan todistetusti olleet liittyneet asiaan mitenkään. He katkasivat suhteensa sisarensa joka oli häpäissyt heidät ja tällä hetkellä Luciana Malfoy viruu Azkabanissa. Hänen ystävänsä Gillian Melroy on kadoksissa. Sirius Musta on paennut vankilasta ja hänen olettetaan olevan vielä elossa.

- Tämä onkin uutta tietoa, juuri päivitetty teos, sitä minä olen! Kirja huusi Prudencelle joka pyyhki kyyneliään hihaansa.
    - Onko siis Luciana Malfoy elossa? Prudence kysyi ihmeissään.
    - Oi kyllä on, hullu mutta elossa, ja jos minulta kysytään niin häntä saisi ankeuttaja suudella! Kirja huusi hullun lailla ja alkoi kieppua.
Prudence kaappasi kaapunsa ja lähti juoksemaan pois käytävästä silmät kyynelissä. Hän juoksi melkein sokeana kunnes kuuli karjaisun ja huomasi törmänneensä. Keneenkäs muuhun kun Mortal Petoon.
    - Neiti McCallum saisi katsoa eteensä, Mortal sanoi jäätävällä äänellä.
    - Anteeksi professori Peto, Prudence mutisi ja vältti katsomasta miestä kasvoihin.
    - Vai onko ylpeys tullut tiellesi, McCallum? Mortal Peto kysyi äänellä joka oli miltei kehräävä. –Ylpeys omasta äidistä…
Prudence ei jäänyt kuuntelemaan, vaan harppoi kiivain askelin käytävää pitkin eteenpäin kohti tyttöjen huonetta Toveruuden Tornissa. Matkallaan hän törmäsi kuitenkin Sunnevaan. Prundence selitti nopeasti ystävälleen mitä oli lukenut. Sunnevakin oli järkyttynyt, ja yritti lohduttaa Prudencea.
    - Meidän täytyy nyt mennä tunnille! Aure huudahti ystävilleen vastuuntuntoisesti. –Meillä on peikkokielen ensimmäinen tunti. Ja teidän kahden olisi syytä olla paikalla, muuten jäätte pahasti jälkeen…
Sunneva yritti yhä piristää Prundencea ja näyttikin siltä, että tyttö selviäisi kunnialla ainakin peikkokielen tunnista. He saapuivat iloisin kuvin koristeltuun luokkaan, ja tapasivat sieltä erikoiseen asuun pukeutuneen miehen. Mies oli pitkä ja hänellä oli vaaleat kikkarat hiukset. Jalassaan hänellä oli keltaiset leveälahkeiset housut, joissa oli ruskealla piirrettyjä auringonkukkia. Hänen paitansa oli tumman sininen, eikä oranssi kaapu, jossa oli pitsireunat, sopinut asusteeseen ollenkaan. Sunneva räjähti raikuvaan nauruun nähtyään ilmestyksen.

TULISOIHTU