Aamiaispöydässä
oli hiljaista ja ainoastaan muutama Ahkeruuden Aitiossa oleva tyttö
istui penkeillään ja he söivät puuroa ja
keskustelivat kiihkeästi jostain. Heti kun he huomasivat
Prudencen ja Sunnevan supina loppui ja tytöt katosivat
ennätysvauhtia samalla tuijottaen kauhuisaan Prudenceen.
-
Selvästikin ihanan luonteesi on tehnyt sinusta erittäin
suositun täällä, Sunneva sanoi virnistäen ja
mätti lautaselleen puuroa.
-
Ehkä, tai sitten joku on kertoillut minusta juoruja ympäri
koulua, Prudence sanoi ja katsahti vihaisesti Drakeen ja Wolfyyn,
jotka ohittivat aamiaishuoneen typerästi virnuillen. -
Kuule, minun ei ole nälkä juuri nyt. Menen kirjastoon,
tavataan sitten siellä. Meillä on hieman aikaa ennen aamun
tunteja.
Prudence häipyi kirjastoon jättäen
Sunnevan ihmiessään puurolautasensa ääreen. Joshua
saapui ruokalaan ja istuutui Sunnevan viereen.
-
Hei, sori et mä katosin illal silleen törkeesti, Joshua
sanoi häpeissään. - Ei sitä vaan ihan joka päivä
kuule et sun frendi on kuolonsyöjä. Neuvoisin suakin pysyyn
kaukana siitä Prudencesta, jos se nyt on edes sen tytön
oikee nimi.
-
Hei mitä tämä nyt oikein on? Ehkä, huomio ehkä,
Prudencen äiti olikin kuolonsyöjä. Mitä siitä?
Ei se tarkoita että Prudence olisi itse kuolonsyöjä,
Sunneva sanoi ja tunki suuhunsa lusikallisen puuroa.
-
Niin no, katos ku te ette ihan tiiä mitä kuolonsyöjät
oikein on. Kalman Kehtolaisia vihataan, ku on tiedos et
joidenkin niiden vanhukset on ehkä ollu kuolonsyöjii
tiedät-kyllä-kenen aikoihin. Mut sitä vaan
epäillään. Mut jos Prudencen mutsi todella oli
Luciana Malfoy, nii se oli aika kovan luokan kuolonsyöjä,
ja mä en haluu olla sellasten kaa tekemisissä.
-
Mitä ihmettä sinä sönkötät? Kuka on
tiedät-kyllä-kuka? Voldemortko?
-
Shhh! Älä koskaan lausu tiedät-kyllä-kenen nimeä
ääneen! Joshua huudahti kauhuissaan ja peitti korvansa.
-
Hei tää pelleily saa nyt loppua. Minä menen kirjastoon
ja jos ja kun haluat pyytää Prudencelta anteeksi, tiedät
missä me olemme! Sunneva huudahti ja lähti kohti kirjastoa
näreissään.
Sillä aikaa Prudence oli tutkinut kirjoja joissa kerrottiin kuolonsyöjistä. Hän ei enää ihmetellyt, miksi ihmiset eivät tuntuneet pitävän hänestä… Prudencea vain askarrutti kuka oli ehtinyt kertoa tästä asiasta jo koko koululle, vaikka hän itsekin sai asiasta tietää vasta eilen illalla. Prudence luki kirjaa jossa kerrottiin juuri Voldemortin kauhuteoista ja Harry Potter nimisestä pojasta.
Voldemort oli aikansa julmin velho, joka lietsoi pakokauhua kaikkiin ihmisiin. Yksi hänen vihollisistaan, James Potter, uhmasi Voldemortia ja koki kauhistuttavan kohtalon. Voldemort surmasi koko perheen, ainoataan James ja Lily Potterin pieni poika, Harry, jäi eloon, kukaan ei tidä miksi. Kuolonsyöjät olivat noitia ja velhoja jotka auttoivat Voldemortia tämän julmissa teioissa, yksi kuuluisimmista kuolonsyöjistä on Sirius Musta, James ja Lily Potterin paras ystävä, mutta hänetkin Voldemort sai omalle puolelleen ja ryhtymään kuolonsyöjäksi. Toinen erittäin kuuluisa julmista teositaan tunnettu kuolonsyöjä oli Luciana Malfoy. Lucius ja Lucas, hänen veljensä eivät kuitenkaan todistetusti olleet liittyneet asiaan mitenkään. He katkasivat suhteensa sisarensa joka oli häpäissyt heidät ja tällä hetkellä Luciana Malfoy viruu Azkabanissa. Hänen ystävänsä Gillian Melroy on kadoksissa. Sirius Musta on paennut vankilasta ja hänen olettetaan olevan vielä elossa.
-
Tämä onkin uutta tietoa, juuri päivitetty teos, sitä
minä olen! Kirja huusi Prudencelle joka pyyhki kyyneliään
hihaansa.
-
Onko siis Luciana Malfoy elossa? Prudence kysyi ihmeissään.
-
Oi kyllä on, hullu mutta elossa, ja jos minulta kysytään
niin häntä saisi ankeuttaja suudella! Kirja huusi hullun
lailla ja alkoi kieppua.
Prudence
kaappasi kaapunsa ja lähti juoksemaan pois käytävästä
silmät kyynelissä. Hän juoksi melkein sokeana kunnes
kuuli karjaisun ja huomasi törmänneensä. Keneenkäs
muuhun kun Mortal Petoon.
-
Neiti McCallum saisi katsoa eteensä, Mortal sanoi jäätävällä
äänellä.
-
Anteeksi professori Peto, Prudence mutisi ja vältti katsomasta
miestä kasvoihin.
-
Vai onko ylpeys tullut tiellesi, McCallum? Mortal Peto kysyi äänellä
joka oli miltei kehräävä. –Ylpeys omasta äidistä…
Prudence
ei jäänyt kuuntelemaan, vaan harppoi kiivain askelin
käytävää pitkin eteenpäin kohti tyttöjen
huonetta Toveruuden Tornissa. Matkallaan hän törmäsi
kuitenkin Sunnevaan. Prundence selitti nopeasti ystävälleen
mitä oli lukenut. Sunnevakin oli järkyttynyt, ja yritti
lohduttaa Prudencea.
-
Meidän täytyy nyt mennä tunnille! Aure huudahti
ystävilleen vastuuntuntoisesti. –Meillä on peikkokielen
ensimmäinen tunti. Ja teidän kahden olisi syytä olla
paikalla, muuten jäätte pahasti jälkeen…
Sunneva
yritti yhä piristää Prundencea ja näyttikin
siltä, että tyttö selviäisi kunnialla ainakin
peikkokielen tunnista. He saapuivat iloisin kuvin koristeltuun
luokkaan, ja tapasivat sieltä erikoiseen asuun pukeutuneen
miehen. Mies oli pitkä ja hänellä oli vaaleat kikkarat
hiukset. Jalassaan hänellä oli keltaiset leveälahkeiset
housut, joissa oli ruskealla piirrettyjä auringonkukkia. Hänen
paitansa oli tumman sininen, eikä oranssi kaapu, jossa oli
pitsireunat, sopinut asusteeseen ollenkaan. Sunneva räjähti
raikuvaan nauruun nähtyään ilmestyksen.
TULISOIHTU
Kommentit