Tytöt rynnistivät Kalman Kehdon tornin jykevälle ovelle. Ovenkolkuttimena oli ilkeännäköisen pirun kuva, jonka nenärengas toimi kolkuttimena.
    - Päiväperho, Prudence henkäisi ja ovi aukesi narahtaen.
Oleskelutorni ei ollut muuttunut sitten viime kerran ja vanhasta muistista tytöt hipsivät hiljaa Wolfyn ja Draken huoneen ovelle. He kuuntelivat hetken ulkopuolella varmistaakseen, ettei sisällä ollut ketään ja pujahtivat sitten sinne.
    - Nyt ei kyllä siivota, Sunneva puuskahti nähdessään kaaoksen.
    - On tämä nyt silti siistimpi kuin viimeksi, Prudence arvioi ja mittaili katsellaan huonetta. –No? Mitä me nyt etsimme?
    - Todisteita, Sunneva tokaisi yksikantaan. –Jos täältä löytyy tytön alushousut, huulipunaa, hajuvettä, koruja, puuterirasia… Niin siitä voimme jo päätellä jotain.
    - Toivottavasti mitään ei löydy, Prudence sanoi hiukan surkeana ja näytti masentuneelta.
    - Minäkin toivon sitä, Sunneva sanoi myötätuntoisena ystävälleen.
    - Mutta pannaanpas hihat heilumaan. Aikaa ei ole loputtomiin. Wolfy ja Drake voivat olla täällä koska hyvänsä.
    - Mistä muuten tiesit, että he olisivat poissa? Prudence uteli penkoessaan Wolfyn sänkyä.
    - Kuulin kun he aikoivat mennä pelaamaan velhonshakkia Suureen Saliin, Sunneva sanoi ja tutki Draken yöpöytää.
    - Sunneva!! Prudence älähti. –Wolfy on siinä pelissä surkea ja Drake päihittää hänet alta aika yksikön! Onpa kaunis viitta…
    - Ei kai?? Sunneva kysyi ja tuijotti kauhistuneena Prudencea. –Me emme saa jäädä kiinni! Prue!! Prue? PRUE?
Prudencea ei näkynyt missään, mutta Sunnevan sydän oli muljahtaa paikaltaan kun äkkiä Prudencen pää leijui ilmassa.
    - PRUE!!! Sunneva miltei kirkaisi.
    - Älä huuda! Prudence kirahti. –Näetkö?! Wolfylla on näkymättömyysviitta!!
    - WAU…, Sunneva henkäisi ja rajattomien mahdollisuuksien maailma avautui hänen mielessään. -Mutta meidän täytyy mennä… On liian riski altista jäädä tänne…
Samassa tytöt kuulivat tutut äänet portaikossa.
    - Iikk! Prue! Mitä nyt tehdään? Siellä on Drake! Ja Wolfy! Sunneva joutui lähes hysterian partaalle.
    - Viitta!! Se on ainoa pelastautumiskeino! Prudence sihahti. –Emme voi jäädä kiinni! Tule tänne, mahdumme hyvin molemmat.
Sunneva ryntäsi Prudencen ilmassa leijuvan pään luo ja kietoutui ystävänsä kanssa Wolfyn näkymättömyysviittaan. He hätkähtivät kun jokin tipahti lattialle. Se oli Prudencen kaunis pronssinen Kalevala-sormus. Ja samassa ovi aukeni.

    - Tämä oli viimeinen kerta kun pelaan kanssasi. Sinä ihan selvästi huijaat, Wolfy valitteli Drakelle, joka naureskeli tyytyväisenä.
    - Joka kerta kun pelaamme niin sanot noin, mutta aina muutaman päivän kuluttua haluat taas pelata ja minä voitan sinut aina ja sitten pidät mykkäkoulua. Olet tosi lapsellinen Wolfy! Drake sanoi.
    - No en varmasti ole! Haluaisitko turpiin? Wolfy karjahti ja heittäytyi Draken päälle.
Wolfy sai niskaotteen Drakesta ja heitti tämän maahan.
    - Voi sinua Drake! Tässä hommassa ei minua parempaa löydykkään…
Tässä vaiheessa tytöiltä pääsi pieni tirskahdus mutta pojat eivät tapellessaan huomanneet mitään. Hetken kuluttua pojat maksivat sängyllä. Wolfyn paita oli revennyt ja Drkane nenästä vuoti verta.
    - No niin. Päästettiin taas aggressioita hieman pihalle, Wolfy kommentoi Draken veristä nenää.
    - Wolfy Fontrel, joku kerta minä kyllä vielä voitan sinut! Drake manasi ystävälleen ja löi tätä leikkisästi nyrkillä vatsaan.
    - Sinä ja kenen armeija? Wolfy naurahti ja huomasi jonkiin kiiltelevän lattialla.
    - Hei, tuohan on sormus!
Pojat katselivat sormusta hetken aikaa.
    - Sormus… Onkohan sinulla nyut jotain kerrottavaa minulle, Drake? Wolfy naurahti.
    - Ole hiljaa, Drake murahti ja veti sormuksen käteensä.
Prudence ja Sunneva katselivat kauhuissaan kuinka pojat tutkivat sormusta.
    - Siis jos en tietäis,i että kyseinen henkilö ei ole käynyt täällä, niin sanoisin että tämä on Pruen sormus, Wolfy naurahti hermostuneesti ja katseli ympärilleen.
Hänen katseensa liimautui hetkeksi tyttöihin.
    - Mitä sinä oikein tuijotat? Drake ihmetteli.
    - En mitään, minulle tuli vain sellainen tunne aivan kuin joku katselisi meitä…
    - No ne ovat ehkä ne kärpäset, jotka seuraavat lemuasi mihin tahansa menetkin, Drake naurahti.
    - Joo, ihan miten vaan… Miten Pruen sormus voisi olla täällä? Wolfy ihmetteli tajuamatta Draken loukkausta.
    - No ehkä sinä olet unissakävelijä ja olet vienyt sen häneltä? Tai hei, mehän käytiin niiden huoneessa sillon viikko sitten… Ehkäpä sinä pöllit sen silloin.
    - Minä… Mitä minä tällä tekisin? Sitä paitsi sellaiset siivousintoilijat varmasti olisivat jo huomanneet että sormus on kadonnut, Wolfy mietti.
    - He ovat käyneet meidän huoneessamme! Prudence sihisi hampaidensa välistä Sunnevalle.
    - Joo kuulin… Tämä kostetaan, kuinka he kehtaavat, Sunneva murisi.
    - Kuulitko jotain? Drake sanoi Wolfylle joka tutki sormusta.
    - Ai mitä? En muuta kuin aivojesi huminan, mutta se nyt on ihan jokapäiväistä.
    - Adagio Adonis on vaan ihan hiljaa! Drake naurahti ja Wolfy lehahti punaiseksi. - Olisit edes ottanut jotain muuta mukaasi kun sormuksen. Jotain henkilökohtaisempaa… Vaikka alushousut.
    - Ääliö, minulla ei ole tapana pölliä toisten pikkareita niinkuin sinulla, Wolfy tuhahti.
    - Miten niin? En minä koskenutkaan mihinkään, Drake marmatti.
    - Niin et tietenkään. Sinut sai raahata väkisin ulos ennen kuin tytöt palasivat, Wolfy naurahti.
    - No ainakin se luurankomuija pelästyi kun huusit sille että pois tieltä, Drake nauraa käkätti.
Prudence ja Sunneva purivat jälleen huultaan jotteivat olisi tirskahtaneet.
    - Älä muuta sano! Wolfy hirnui. –Voin vieläkin kuulla luiden kolinan. Kuka äijä voisi edes haluta jotakuta sellaista? Naisessa mitää olla jotain muotoja…
    - Niin kuin Prudencessa? Drake sanoi virnistäen.
Sunneva tunsi Prudencen kasvojen kumotuksen ja virnisti itsekseen.
    - No jaa…, Wolfy sanoi venytellen ja riisui risaisen paidan yltään.
Prudence haukoi henkeään kunnes Sunneva läiskäisi kätensä hänen suulleen.
    - Älä huohota!! Sunneva kirahti hiljaa.
Prudence vastasi nyökkäämällä ja Sunneva antoi Prudencen taas hengittää.
    - Prudence on kaunis, mutta tavattoman raivostuttava, Wolfy sanoi miltei vältellen. –Siksi yritän vältellä häntä…
    - Vältellä?? Älä viitsi Wolfy! Drake sanoi ja pyöritteli päätään. - Miksi sinä sitten elein pyörit jatkuvasti Toveruuden Tornin lähettyvillä tauluja katsellen?
    - Taide kiinnostaa minua, Wolfy sanoi loukkaantuneena.
    - Joo, alastonmallien tapauksessa kyllä…, Drake mutisi ja harjasi pitkiä vaaleita hiuksiaan.
Hän laski harjan yöpöydälle, jota Sunneva oli vain muutamaa hetkeä aiemmin tutkinut. Häin kaiveli laatikoitaan keskittyneesti.
    - Onko rintaliivisi hukassa? Wolfy kysyi pisteliäästi Drakelta, joka vastasi Wolfylle keskisormeaan näyttämällä.
Sunneva ja Prudence koittivat liikkua hiljaa nähdäkseen paremmin mitä Drake etsi, mutta koska he olivat vähällä törmätä muskeleitaan pullistelevaan Wolfyyn, he päättivät pysyä turvallisesti nurkassa. Drake kääntyi ja katseli tarkkaavaisesti huonetta kuin etsien jotain.
    - En vieläkään ymmärrä mitä teet tuolla huivilla, Drake ihmetti ja osoitti mustaa silkkiliinaa joka oli kiedottu Wolfyn sängyn yhteen pylvääseen.
    - Se tuoksuu hyvälle, Wolfy tunnusti hiukan nolona. –Pakko täällä on edes jonkun tuoksua hyvälle, sillä jalkahikesi ei ole mitenkään viehättävä haju…
    - Seliseli, Drake virnisti. –Minä vain toivon jo sinun itsesi takia ettei Prudence huomaa huivinsa kadonneen.
    - Hah! Mutta jos Sunneva tietäisi, että otit hänen susikorunsa, niin Prudencen raivo tuntuu lähinnä alkupaloilta siihen raivoon verrattuna…
Prudence puristi kätensä Sunnevan käsivarren ympärille painaen tiukasti kyntensä tämän ihoa vasten. Sunnevan silmiin kihosivat kiukun ja kivun kyyneleet.
    - Se sika! Se saastainen sika! Minun koruni! Minun suteni! Sunneva tärisi raivosta.
    - Hei jospa mentäisiin viemään Prudencelle hänen korunsa? Drake ehdotti pilkettä silmäkulmassa.
    - Älä ole hullu! En minä kehtaa, jos tämä ei olekkaan Prudencen koru? Wolfy yritti.
    - Nyt paita päälle mies, eihän sinua kestä kukaan katsella, Drake murisi.
Wolfy käveli ihan tyttöjen viereen niin, että Prudence saattoi haistaa pojan lievän partaveden hajun ja oli pyörtyä. Wolfy tavoitteli aivan heidän edessään paitaa kaapista ja sai mustan pitkähihaisen paidan kädelleen pukien sen päälleen aivan Prudencen edessä, tällä kertaa Sunneva sai puristaa Prudencen kättä ettei tämä olisi rynnännyt Wolfyn kimppuun. Yhtäkkiä Wolfy huitaisi kädellään, ilmeisesti kärpästä. Hän osui johonkin pehmeään, muttei oikein ymmärtänyt mihin. Poika katsahti suoraan Sunnevaan ja Prudenceeen, joka puri huultaan kivusta sillä Wolfy oli huitaissut häntä arkaan paikkaan.
    - Kuulitko sinä jotain? Ihan kuin jonkinlainen älähdys tai jotain, Wolfy ihmetteli.
    - No kuule taitaa sinulla olla ne älähdykset päässäsi tällä kertaa. Tule nyt painutaan! Drake huudahti ja otti sormuksen sängyltä.

Kun pojat olivat poistuneet Prudence heitti viitan pois päältään.
    - Ilmaa, vihdoinkin… SE paskiainen löi minua! Prudence vinkui.
    - Ai… Ai niin se kärpänen, joka olisikin sinun rintasi! Sunneva naureskeli Prudencelle. - Kuule… Meillä olisi oiva tilaisuus tehdä vaikka mitä tällä viitalla…
    - Ai että me varastaisimme sen vai? Prudence ihmetteli.
    - No enemmänkin niin kuin lainaisimme, Sunneva naurahti ja heitti viitan päällensä.
    - Ehkä, mutta vain hetken aikaa, meidän täytyy saada se takaisinkin, Prudence suostui.
    - Äh vali vali. Jos he huomaavat, että viitta on kadonnut niin tuskin he meitä ensimmäisenä ajattelevat, Sunneva sanoi ja heitti viitan molempien päälle.
Tytöt kävelivät vaivatta ulos kalmankehdosta. He olivat törmätä Won Gaameaan ja McKakkulaan jotka keskustelivat vakavasti jostain ilmeisen tärkeästä asiasta.
    - …Mitä me teemme, toinen niistä on viety…, won Gaamea sanoi kauhua äänessään.
    - …No kukaan ei saa tietää asiasta, etenkään oppilaat, he vain pelästyisivät. Kyllä me saamme sen hankittua takaisin. Meidän on pakko, muuten…, McKakkula pohti.
    - …Muuten olemme mennyttä kaikki, won Gaamea avitti ja molemmat kävelivät tiehensä.
    - Mitäköhän nyt on tapahtunut? Sunneva ihmetteli.
He jatkoivat matkaansa ja huomasivat rehtori Friznogin sulkevan jonkun huoneen oven, jonne oppilailla ei ollut lupaa mennä.
    - Mortal, pidä huolta tästä, sekin ei saa hävitä. Meillä on nyt todellinen ongelma, eikä sanaakaan oppilaille.
    - Ei tietenkään, seinän takana lymyävä professori Peto lupasi ja molemmat lähtivät kävelemään kohti rehtorin huonetta.
Prudence ja Sunneva vilkaisivat toisiaan ja kävelivät hitaasti kielletylle ovelle ja jäivät odottamaan, että Peto ja Friznog poistuivat näkyvistä.
    - Mennäänkö katsomaan mitä me emme saisi nähdä? Sunneva kysyi.
    - No jos nyt tämän kerran. Mitä jos oven takana on jotain hirveää, vaikka se ihmissusi? Prudence värisi pelosta.
    - Hei luuletko tosiaan, että Friznog antaisi jonkin sellaisen kuin ihmissuden oleilla koulussa tai sen lähiympäristössä? Sunneva kysyi vakavana.
    - Ehkä olet oikeassa, Prudence sanoi ja osoitti ovessa olevaa lukkoa. –Alohomora!
Ja ovi avautui. Tyttöjen edessä seisoi kaunis puhtaan valkoinen yksisarvinen, aivan samanlainen kuin se, johon Prudence oli törmännyt metsässä.
    - Minä näin kuka vei sen toisen yksisarvisen, Prudence sanoi kalpeana Sunnevalle.
    - Mitäh? Oletko sinä nähnyt sen jossain?
    - Kyllä, metsässä juuri ennen ihmissutta. Joku hiippailija vei yksisarvista, hän pelästyi kun näki minut ja lähti juoksemaan ja katosi ennen kuin ehdin sanoa mitään. En erikoisemmin kiinnittänyt huomiota siihen juttuun, ennen kuin nyt. Voi ei! Muistatko jutun siitä kultasarvisesta yksisarvisesta, jolla on vain yksi mahdollinen puoliso, eli toinen kultasarvinen yksisarvinen? Ja jos ne molemmat sai yhteen ja jauhoi niiden sarvesta pulveria niin sillä pulverilla saattoi elää ikuisesti. Tai jotain sinne päin, Prudence muisteli eläintenhoitotunneilla kuulemaansa.
    - Äh, no en kyllä muista mutta uskon sinua. Mitäs nyt tehdään?
    - En tiedä… Nyt palautetaan tämä viitta äkkiä, eikä puhuta tästä kellekään!