Prudence hymyili hiukan ja livahti sitten nopeasti ulos rehtorin huoneesta. Tuskin hän oli saanut ovea suljettua kun Sunneva, Joshua ja Marvin ryntäsivät hänen luokseen.
    - No? Mitä tapahtui? Prue, olet aivan kalpea…, Sunneva huolehti hädissään.
    - Kerro ny! Mä halkeen uteliaisuudest…, Joshua yllytti.
Prudence kertoi nopeasti saamastaan kirjeestä, ja tunsi olonsa hiukan kevenevän kun sai asiansa purettua.
    - Älä peipi hätäile, Joshua lohdutti Prudencea. –Azkaban on todella tiukasti vartoitu. Sieltä ei pääse mihkään…
    - No en olisi siitä ihan niin varma… Prudence sanoi ja katsoi vakavana Sunnevaan, Joshuaan ja Marviniin. –Nimittäin joku Sirius Musta niminen tyyppi on karannut Azkabanista ja on edelleen karkuteillä.
    - Oho ihan tosi? No mutta ajattele että siellä on tuhansia vankeja ollu monii vuosii, jos yks pääsee vaan karkuun ni voi mun mielestä silti edelleen sanoo et paikka on huippuvartioitu.

Sunneva ei sanonut mitään vaan tuijotti suu auki heidän vierestä käveleviä poikia. Toisella oli ihan vaaleat hiukset, toisella hieman tummemmat. Toisen hiukset ylettyivät olkapäille ja toisen hieman yli. Muuten pojat olivat melkein identtiset lukuunottamatta että heidän silmien värinsä oli erilainen, toisella oli siniset ja toisella vihreät.
    - Sunneva hei mikä sinulle tuli? Prudence kysyi ja jäi hänkin tuijottamaan poikia.
    - En ole ennen nähnyt noita kahta, Sunneva sanoi punastuneena.
    - Ai noi kaks… Ne ei kai ole kauheen sosiaalisii tyyppei, on vaan kahestaan. Toinen niist on Toveruuden Tornis ja toinen Kalmas.
    - Josh, mistä sinä saat aina selville tämän kaiken? Sunneva puuskahti ja kääntyi poikaa päin.
    - No mä vaan kuuntelen paljon ja otan asioista selvää, Joshua sanoi ja virnisti.
Marvin katseli vaikeana kolmikkoa ja tunsi hieman jäävänsä sivuun heidän jutuistaan.
    - Hei camoon taukit, nyt pitää mennä tunneille, muuten se proffa saa sydärin, Joshua huudahti ja lähti puolijuoksua kohti Hans Huuhkajan tunnille.

    - Ahhh, no niin hyvät oppilaani. Nyt on tullut viimeinen hetki valita eläimet joiksi muututte, tai jos ette onnistu muuttumisessa, niin ainakin tutkitte.
Hans Huuhkaja otti pergamenttirullan ja sulkakynän käteensä ja kiersi pitkin luokkaa jokaisen luona ja kaikki sanoivat miksi eläimeksi he halusivat muuttua.
    - Olen pahoillani herra Grager, mutta et voi muuttua kastemadoksi. Katsos, jokainen meistä pystyy muuttumaan vain tietyksi eläimemksi, siksi eläimeksi joka meidän sisällämme asustaa. Mutta koska minä en tiedä teidän eläintänne niin teidän on itse pakko valita eläimenne sydämellänne, Huuhkaja selosti.
    - Okei no mun toinen vaihtoehto oli sit karhu! Joshua huudahti.
    - Selvä on nuorimies, ja saanen sanoa, että jos onnistut aikeissassi niin olet aika lailla onnenpoika. Ah niin, neiti Sudenvarjo, teille en muuta olisikaan suositellut kuin sutta. Ja neiti McCallum, joko olette päättäneet?
    - Kyllä päätin sen jo aikoja sitten. Minä…, Prudence oli juuri sanomassa "korppi" kun hän sanoikin jotain aivan muuta.
    - Haukka.
    - Haukka?
    - Haukka.
    - No totta puhuen korppi ei ehkä olisikaan ollut teille paras vaihtoehto, professori Huuhkaja snaoi ja jatkoi kierrostaan.
    - Herra Potty?
    - Tuota, eläimeni taitaa olla marsu… Marvin vinkaisi hiljaa.
    - Aah, se on jalo eläin ei mitään hävettävää, Huuhkaja naurahti ja jatkoi jälleen kierrostaan.
Jokainen sai tehtäväkseen koota 10 pergamenttirullaa tietoa valitsemastaan eläimestä.
    - Animagia on tarkkaa työtä, Hans Huuhkaja oli sanonut. –Ette voi edes kuvitella muuntautuvanne, ellette tunne sisäistä eläintänne läpikotaisin.
Prudence ryntäsi heti kirjastoon, kun taas Joshua, Sunneva ja Marvin päättivät jäädä Suureen Saliin pelaamaan velhonshakkia.

Kirjastossa oli tähän aikaan, koulupäivän päätyttyä, aika paljon ihmisiä ja kirjastonhoitaja Kukko oli raivohalvauksen partaalla yrittäessään pitää suurta lukusalia hiljaisena. Kirjastossa Prudence törmäsikin Aureen, joka luki ahkerasti Versovat versot –kirjaa.
    - Hei Prue! Mitä sinä täältä etsit? Aure kysyi hyväntuulisena nostettuaan katseensa kirjasta.
    - Etsin tietoa haukasta. Huuhkaja teetättää meillä 10 sivun pituisen jutun omasta sisäisestä eläimestämme, Prudence sanoi ja siirtyi eläin- ja otustieteen osastolle.
Hän seurasi keskittyneesti hyllyjen merkintöjä löytääkseen etsimänsä kirjan.
    - Varoisit vähän!
Tiuskaisu yllätti Prudencen täysin ja hän huomasi törmänneensä Drake Malfoyhin joka katseli häntä kiukkuisena.
    - Anteeksi…, Prudence mutisi hiukan nolona ja toivoi jostakin syystä että Wolfy Fontrel ei olisi lähimaillakaan. Turhaan.
    - Prudenceko se siellä sekoilee? Kuului tutun pilkallinen ääni.
    - Kukapa muu? Drake huusi hyllyn toiselle puolen.
    - Pyysin jo anteeksi, Prudence kivahti Drakelle ja yritti rynnätä tämän ohi jatkaakseen kirjan etsimistä.
    - Älähän vielä. Minulla on sinulle asiaa, Drake sanoi ja hänen äänensä sai Prudencen ihon kananlihalle. –Minulla on sinulle viesti toimitettavaksi.
    - Vie viestisi itse perille! Minä en ole mikään pöllö!
Drake tarttui Prudencea kovakouraisesti kurkusta ja painoi tämän suurta hyllyä vasten.
    - Drake! Rauhoitu! Wolfy sanoi tultuaan samalle puolelle ystävänsä kanssa.
Drake Malfoy ei kuitenkaan kuunnellut Wolfya vaan antoi katseensa porautua läpitunkevasti Prudenceen. Hänen silmänsä suorastaan salamoivat.
    - En ole unohtanut mitä sinun röyhkeä ystäväsi teki minulle…, Drake suorastaan kihisi. –Kerro hänelle, että sen noidan on syytä olla varuillaan. Hän saa kärsiä rangaistuksensa silloin kun hän sitä vähiten odottaa…
Drake irroitti otteensa Prudencen kurkusta ja tyttö vetäisi ahmaisten henkeä ja mulkaisi Drakea raivostuneena.
    - Me emme sinua pelkää, Prudence kivahti. –Joten latele sinä vain naurettavia uhkauksiasi…
    - Saatte ehkä huomata, että pelon aihetta on sittenkin…, Drake murisi ja käveli tiehensä.
    - Hän ei ollut tosissaan? Prudence sanoi kysyvänä hyllykköön nojailevalle Wolfylle.
    - Tiedä häntä. Drake on ollut sen tapauksen jälkeen hieman outo, joten teinä en ohittaisi asiaa pelkällä olan kohautuksella.
Sen sanottuaan Wolfy virnisti hurmaavasti Prudencelle ja lähti kävelemään Draken perään.
    - Haistakaa molemmat! Prudence vielä huusi poikien perään.

Sunneva, Joshua ja Marvin istuutuivat pöydän ääreen jossa velhonshakki pelilauta odotti vain pelaajiaan.
    - Meitä on kolme ja vain kaksi voi pelata, mitäs nyt tehdään? Sunneva pähkäili.
    - No hei sä kun osaat nii hyvin pelaa ni me voidaan Marvinin kaa pelaa sua vatsaan, eiks je!
    - No ihan miten vaan, jos et usko että pärjäät minulle ilman Marvinin apua…, Sunneva naurahti.
    - Mitäs täällä tapahtuu? Kuului kolkko ääni ja Sunneva kääntyi katsomaan ovelle.
Drake seisoi ja nojasi oven karmiin kädet puuskassa. Hänen tilaisuutensa olikin tullut yllättävän nopeasti.
    - Hei lepakonlannan pyörittäjä! Minulla on sinulle asiaa! Drake huusi niin että sali kaikui.
Onneksi salissa ei ollut muita kuin mutama kalmalainen ja Joshua sekä Marvin.
    - Kuule, minulla ei ole mitään sanottavaa sinulle joten voisitko jättää minut rauhaan! Sunneva sanoi vihaisesti ja kääntyi kohti velhonshakki lautaansa kohti.
Samassa Sunneva lennähti taaksepäin ja makasi selällään Draken edessä. Poika kumartui Sunnevan ylle uhkaavasti.
    - Meillä on muutama juttu selvittämättä, poika sanoi.
Wolfy katseli vierestä hieman huolestuneen näköisenä.
    - Kuule minulla ei ole mitään asiaa hämähäkin oksennuspallolle ja hänen kätyrilleen! Sunneva kivahti ja kompuroi pystyyn kalmalaisten viheltäessä kannustavasti Drakelle.
     -…Hyvä Drake!…
    - …Tapa se…
    - Voi Drake raukkaa, ei uskalla yksin kohdata avutonta tyttöä, Sunneva sanoi ja käänsi selkänsä Drakelle.
Sunneva lennähti taas selälleen ja hän kirahti kivusta.
    - Lopeta jo idiootti, tuo sattuu, Sunneva huusi jo hieman hätääntyneenä.
    - Luuletko tosiaan että pääset näin vähällä? Minä kostan tämän sinulle ja pikku ystävillesi, Drake kuiskasi kumarruttuaan Sunnevan ylle.
Wolfy nykäisi Drakea hihasta.
    - Hei, Mortal tulee. Mennään, poika sanoi kiireesti ja Drake nousi ylös.
Sunneva katsoi poikaa hieman peloissaan.
    - Etkö sinä oikein leikkiä ymmärrä…? Sunneva sanoi hieman arasti.
    - Ylitit leikin rajan aikoja sitten, tämä on sotaa! Drake sanoi ja osoitti sormellaan Sunnevaa, joka edelleen makasi selällään maassa.
    - Onko täällä jokin siivouspäivä menossa, eikä minulle ole ilmoitettu että likarättejä heitellään pitkin paikkoja? Mortal Peto mylväisi nähdessään Sunnevan makaavan maassa selällään. -Neiti Sudenvarjo voisi varmasti nousta ylös ja istuutua penkille, niitä täällä on varmasti enemmän kuin tarpeeksi.
Drakeen ja Wolfyyn professori vain katsoi vihaisesti.
    - Mitä täällä oikeastaan on oikein tekeillä?
    - Ei mitään professori. Kunhan pelleiltiin, Wolfy sanoi ja leväytti viattoman hymyn Pedolle.
    - Hyvä on…, professori sanoi ja jäi tuijottamaan vihaisena Sunnevaa tämän maatessa edelleen lattialla.
Sunneva irvisti professori Pedolle.
    - Luulitko todella ettei herra Malfoy suuttuisi sinun pikku tempun jälkeen? Kannattaa pysyä kaukana hänestä, hänhän on sentään syntyjään velho ja ollut täällä kaksi vuotta pidempään kuin sinä, professori mylvi ja poistui salista.
    - No johan oli…, Marvin snaoi ja riensi auttamaan Sunnevan ylös.
    - Ootsä kondikses? Joshua kysyi.
    - Joo olen ihan… Eihän Drake toki tarkoittanut totta sanoillaan. Tämähän on sitä paitsi koulu, ei täällä voi tapahtua mitään pahaa, Sunneva sanoi ja katsahti kysyvästi poikiin.
Kumpikaan ei sanonut mitään vaan katsoivat maahan.
    -Voi jeesus, miksi ihmeessä edes tulin tänne? Sunneva parahti ja nousi ylös.

Prudence viihtyi hyvin kirjastossa, varsinkin kun hän oli löytänyt etsimänsä kirjan, Pelottavat petolinnut. Hän oli itseasiassa jo aloittanut kirjoittamaan professori Huuhkajan määräämää tehtävää. Prudence hätkähti kun joku tarttui kirjaan pöydän toiselta puolelta vetäen sitä itselleen.
    - Hei! Älä ota sitä! Tarvitsen sitä vielä, Prudence huudahti ja katsoi kirjavarasta.
Hän tajusi että oli nähnyt pojan saman päivän aikana aiemminkin. Pojalla oli vaalean rusehtavat olkapäille ulottuvat hiukset ja kauniit vihreät silmät.
    - Entä sitten? Poika kysyi ylimielisellä äänellä. - Minä tarvitsen sitä nyt.
Kirja lennähti Prudencen kädestä suoraan pojan syliin ja hän alkoi tyynesti selata kirjaa välittämättä Prudencen närkästyneestä huudosta.
    - Jopa olet itserakas…, Prudence sanoi halveksivaan sävyyn.
    - Entä sitten? Minua ei voisi vähempää kiinnostaa…, poika sanoi kirjan selailun lomassa.
    - Olet ollut liian tarkkaavainen professori Pedon tunnilla, Prudence sanoi naurahtaen.
    - Niinpä niin, poika sanoi välinpitämättömään sävyyn.
Tässä pojassa Prudence tunsi haasteen. Hän oli niin välinpitämättömän, sulkeutuneen ja kovan oloinen. Vaikka poika oli hiljainen, hän ei missään tapauksessa ollut aran oloinen.
    - Saisinko nyt sen kirjan? Prudence pyysi. –Täällä on muillakin tehtäviä…
    - Näin tuolla hyllyssä toisen kappaleen tästä samasta kirjasta. Käy hakemassa se.
    - Mikset sinä voinut ottaa sitä jos kerran näit sen? Prudence tiukkasi närkästyneenä.
    - Ajattelin säästää sen vaivan sinulle. Oletkin sen oloinen että kaipaat hiukan liikuntaa…
    - MITÄH?? Prudence karjaisi. –Mikä sinä olet arvostelemaan minua? Sinä itserakas, välinpitämätön luuseri!!
    - Aragas.
    - Häh? Prudence tipahti kärryiltä.
    - Kohteliaasti esittelin itseni kun kerran kysyit sitä. Olen Aragas, poika sanoi ja nosti vasta nyt ensimmäistä kertaa katseensa Prudencelta varastamastaan kirjasta.
    - Vai niin, Prudence sanoi äkäisenä.
    - Tässä kirjasi, poika sanoi ja sysäsi kirjan Prudencea kohti ja poistui paikalta jättäen Prudencen kihisemään raivosta.
    - Röyhkeä sika!! Eikö täällä pääse himokkailta hulluilta milloinkaan turvaan?

Sunneva seisoi vielä hetken paikoillaan suuressa salissa kaikkien tuijottaessa häntä.
    - Tulkaa, mennään tekemään jotain kehittävää, eikä jäädä tänne näiden kuolemalta haisevien idioottien kanssa, Sunneva sanoi ja sai närkästyneitä huutoja peräänsä.
    - Taidatte Draken kanssa ottaa tämän hieman liian vakavasti…, Marvin sanoi.
    - Miten niin minä? Drakehan se on tässä hulluksi tullut. Anteeksi sanoinko tullut? Siis ollut ja tulee aina olemaan, Sunneva kirahti vihaisesti.
    - No kandee kuiteski varoo. Ainakin sillee pikkusen. Tiiätkö, älä liiku yksin ja sillee, Joshua yritti.
    - Hei, te puhutte ihan kuin Drake olisi jokin vaarallinen eläin. Sitä paitsi tämä tyttö osaa huolehtia itsestään, minähän olen sentään noita! Sunneva sanoi ylpeästi.
    - No siit ei oo hirveesti apuu jos vihamies on velho, Joshua huomautti.
    - Ai niin… Kappas kun en tullut ajatelleeksi, Sunneva virnisti ja lähti etsimään Prudencea kirjastosta.
Sunneva saapui kirjastoon juuri kun Prudence oli lähdössä sieltä pois.
    - Hei mitä nyt, ethän ole ollut täällä kuin vasta tunnin… Nyt jo olet lähdössä?
    - No täällä ei voi olla rauhassa kun kaikenmaailman puutteessa elävät äijät käy heti kiinni, Prudence puhisi.
    - Ai mitä nyt on tapahtunut? Sunneva kysäisi ihmiessään ja Joshua ja Marvin kuuntelivat myös korvat höröllä.
    - No Drake käski antaa sinulle viestin että hän ei ole unohtanut sinua…. Enkä tarkoita romanttisessa mielessä, Prudence sanoi ja hieroi kaulaansa jossa vielä näkyivät punaiset sormen jäljet.
    - Voi ei… Pitäisiköhän pyytää anteeksi, en ajattellut että se menisi näin pitkälle… Sunneva sanoi. –Niin puhuit monikossa, kuka muu täällä oli.
    - Ai ne sinun blondipuppelisi sieltä käytävältä. Toinen niistä vei minun kirjani ja alkoi haukkua minua…
    - Ai ihanko tosi…? Kumpi niistä, se jolla oli lyhyemmät vai pidemmät hiukset…?
    - No en kuule katsonut niitä niin tarkasti, en heti ensimmäisenä katsele poikien ulkonäköä niinkuin sinä… (hiljaisuus) Se tummempi ja lyhyt hiuksisempi, Prudence sanoi ja lähti kävelemään kohti Toveruuden tornia.
    - Mikä sen nimi oli? Joshua kysyi.
    - Ei sen vaan hänen! Prudence kivahti. -Ja miksi HÄN olisi minulle nimeään kertonut?
Kaikki tuijottivat kysyvästi Prudencea.
    - Aragas…, Prudence kuiskasi ja jatkoi matkaansa.
    - Ahaa se on se kalmalainen, pysy vaan kaukana siitä… Oon kuullu et se on ihan hullu tyyppi. Sen veljen nimi on Aramor. Ihan ok heppu, vähän näsäviisas mutt muuten okei, Joshua paasasi Prudencelle.
    - Minulla ei ole aikomustakaan tutustua tähän Aragakseen mitenkään lähemmin, Prudence kivahti.
    - Niin… Muistan että sanoit jostain toisestakin pojasta ihan saman jutun…, Sunneva naurahti.