- Jotain hiuksiin liittyvää..., Lykeesha ehdotti arasti.
    - Ehdottomasti! Prudence sanoi hyväksyvästi.
    - Tehkää siitä tyttö! Josh ehdotti.
    - Hyvä idea! Sunneva hehkutti ja läimäytti Joshuaa toverillisesti selkään. - Letit... Oikein söpöt letit! Kaksi lettiä...
Prudence oli ihmetellyt hiukan Sunnevan ylitsevuotavaa kostonhimoa ja epäili että kyseessä oli jotain muutakin, mutta piti aavistuksensa omana tietonaan.
Ja sitten - kuin tilauksesta, Wolfy Fontrel ja Drake Malfoy saapuivat paikalle.
    - Mihin jätit takkupesäkkeesi? Wolfy kysyi piikikkäästi Sunnevalta.
    - Hän voi olla lähempänä kuin uskotkaan, Sunneva sanoi silmät vaarallisesti välähtaen.
    - Niin varmaan, Drake ilkkui, mutta vaikeni äkisti kun Sunneva alkoi silmät palaen mutista jotakin.
    - Palmicos giedomus...
    - Neitimus luomus..., Marvin Potty mutisi samaan aikaan.
Drake karjaisi kuin tuskasta ja vaipui polvilleen lattialle. Hänen vaaleat, pitkät hiuksensa alkoivat kietoutua kahdeksi palmikoksi, mutta se, mikä muutos hänen vartalossaan tapahtui, sai kaikki hiukan kalpeiksi.
    - Marvin! Sunneva kiljaisi. -Mitä sinä teit??
    - No... Joshua sanoi että tyttö..., Marvin sopersi puristaessaan taikasauvaansa lujasti kädessään.
Draken rintakehä alkoi pullottaa rintojen muodostuessa ja vyötärö alkoi kaventua. Wolfy vislasi. Drake nousi täristen lattialta ja tuijotti murhanhimoisesti säikähtänyttä Sunnevaa.
    - SINÄ!! Hän ärjyi. - Tämä on sinun vikasi!
Sunneva ei sanonut mitään. Pojat eivät ilmeisesti olleet huomanneet Marvinin sekaantumista asiaan, eikä Sunnevalla ollut aikomustakaan vierittää syytä Marvinin niskoille.
    - Kivat letit..., Prudence sanoi virnistäen eikä voinut olla nauramatta.
Joshua olikin hirnunut jo pidemmän aikaa.
    - Giedomus solmuos..., Prudence mutisi hiljaa ja osoitti voimakkaalla sauvallaan Wolfyn kengännauhoja, jotka kietoutuivat lujasti yhteen.
Prudence virnisti iloisesti Sunnevalle joka tuijotti yhä järkyttyneenä Drakea.
    - Voi kun nätti tyttö sinusta tulikin! Nythän te voitte alkaa seurustelemaan, Prudence hirnui Drakelle ja Wolfylle.
Wolfy vilkaisi nopeasti Prudenceeen.
    - Älä sinä puutu tähän typerys... Prudence? Mitä sinulle oikein on tapahtunut?
    - Uudet hiukset ei sen kummempaa... Draken kannattaa varmaan varata aika nopeasti itselleen gynekologi ettei tule mitään epämiellyttäviä tulehduksia.
Drake alkoi karjua mutta pian se muuttui kiljunnaksi, sillä Draken äänikin muuttui. Drake lähti kädet kasvoillaan juoksemaan pitkin ruokalaa. Ilmeisesti hän yritti päästä nopeasti matami Hentovalkoisen luokse. Kaikki pojat vislasivat ja naureskelivat Drakelle, joka keinuvin lantein poistui ruokalasta. Wolfy hihitteli itsekseen ja aikoi lähteä Draken perään mutta kaatui omiin kengän nauhoihinsa. Hän lensi naamalleen ja jälleen kaikki saivat lisää naurun aiheita. Wolfy sai nopeasti kengän nauhansa auki ja lähti virnistäen Draken perään. Sunnevan ja Prudencen oli pakko nähdä mitä tapahtuu ja Marvin sekä Joshua lähtivät mukaan. He juoksivat matami Hentovalkoisen huoneeseen, jossa joku kimitti korkealla äänellä. Joshua nojasi oveen ja raotti sitä hieman, sitten Prudence tuli hänen taakseen ja kurotti hänkin. Sunneva meni Joshuan alle ja katseli sieltä. Marvin kuitenkin epäonneksen kompastui ja lensi Prudencen päälle ja koko ovi rämähti auki ja nelikko kaatua mäjähti maahan. Drake katseli vihaisesti kaikkia neljää istuessaan Matami Hentovalkoisen vieressä ja Wolfy kääntyi katsomaan myös.
    - Jaha, tässä ovat ilmeisesti syylliset sitten? Kuule Drake, oletko varma ettet halua jäädä tytöksi? Olet varsin nätti, matami Hentovalkoinen sanoi.
Drake vinkaisi ja pudisti päätään itkien.
    - No hyvä on hyvä on... Joudut kyllä jäämään tänne joksikin aikaa... Taidamme tarvita rehtori Friznogin apua.
Wolfy nauraa hekotti penkillään ja Drake mulkoili tätä pahasti.
    - Wolfy, sinä olet sika, Drake huusi ja löi tätä avokämmenellän poskelle ja alkoi itkeä.
Wolfy katsoi hetken Drakea.
    - Tuota, sinusta on tulossa hetki hetkeltä naisellisempi... Kannattasi vähän varoa...
    - Minä en pysty olemaan itkemättä..., Drake kimitti ja painoi kasvonsa käsiinsä.
    - Voi tyttö pieni, ei mitään hätää, kyllä tämä tästä! Matami Hentovalkoinen sanoi hätääntyneenä ja vei Draken sairashuoneeseen ja vuoteeseen odottamaan Friznogia.
Prudence ja Sunneva olivat hiukan levottomia.
    - Tämä menee jo hieman lian pitkälle, matami Hentovalkoinen sanoi ja katsoi syyttävästi Prudenceeen.
    - En se minä ollut...
    - No turha sitä on enää vatvoa. Nyt kaikki ulos! Neiti Malfoy tarvitsee lepoa, matami Hentovalkoinen sanoi ja heitti muut ulos.

Wolfy oli hieman varautunut tullessaan ulos hoitohuoneesta.
    - Turha luulla että sinä pääset noin vähällä! Sunneva huudahti ja heristi sormeaan Wolfyn edessä.
Prudence kaappasi sauvansa kaapunsa alta ja loitsi.
    - Kutitus kikatus, Prudence sanoi ja Wolfy alkoi nauraa ja raapia itseään.
    - Hei! Heh heh.. Ihan totta.. Heh heh.. Lopettakaa he he minä kuolen heh heh..., Wolfy huusi tai nauroi, oli vaikeaa saada selville.
Matami Hentovalkoinen työnsi päänsä ulos huoneestaan.
- Mitä ihmettä te nyt taas teette?
Wolfy sai vetäistyä sauvansa kaapunsa sisältä ja osoitti Sunnevaa, vaikka ilmeisesti hänen oli tarkoitus osoittaa Prudencea.
    - Mädätys paisemus.
Ja Sunnevan kasvoihin alkoi nousta ällöttävän hajuisia paiseita. Tyttö alkoi kirkua ja raapia kasvojaan, jollon mätäpaiseet puhkesivat ja haisivat vielä karmeammille. Prudencen oli tarkoitus loitsua jotain Wolfyn pään menoksi mutta Marvin tuli juuri hänen eteensä ja Prudencen loistu osui pahaa aavistamttomaan poikaan.
    - Näädätys haisemus.
Ja Marvin alkoi haista hirvittävälle ja hänelle kasvoi kaiken kukkuraksi haisunäädän häntä. Marvin vinkaisi ja katsoi tyttöön kauhuissaan.
    - Oi anteeksi Marvin! Ei ollut tarkoitus minä...
Enempää Prudence ei ehtinyt sanoa kun Wolfyn suusta kuului "kangistumis tyystimys". Prudence kaatui maahan silmät selkosen selällään. Hetken aikaa Wolfy nauraa käkätti ja raapi isteään hullun lailla. Prudence makasi vain maassa. Sunneva karjui mätäpaiseitaan.
    - Ottakaa ne pois, ottakaa ne pois!!
Ja Marvin hyppeli kauhuissaan ja karjahteli välillä, sillä hän sattui aina silloin tällöin astumaan häntänsä päälle. Joshua sesisoi kauhuissaan ja vain odotti kunnes joku loitsu osuisi häneen. Juuri silloin Marvinin taikasauva tipahti ja hän huusi kirosanan. Joshuan jalat alkoivat hyppiä ja pomppia ja poika alkoi stepata. Hän huusi jalkojen viedessä häntä hyppimään sinne tänne edes takaisn. Matami Hentovalkoinen ei ollut ehtinyt tehdä mitään, sillä kaikki oli tapahtunut niin nopeasti.
Lopulta riuskaotteinen matami sai luotsattua porukan hoivatiloihin. Kangistettu Prudencekin saatiin kannettua vuodeosastolle, jossa jo nyyhkyttävä Drake istui.
    - Voi sentään..., matami puhisi Drakelle. -Mihin minä sinut nyt laitan? Tyttöjen vai poikien puolelle...
Drake parkaisi sydäntä särkevästi.
    - Hyvä on... Saat mennä tuonne poikien puolelle. Herra Fontrelin vierellä on vapaa paikka. Menehän jo. Olen lähettänyt jo sanon rehtori Friznogille että hän saapuisi tänne niin pian kuin suinkin...
Masentunut Drake heittäytyi pitkälleen kapealle sairaalavuoteelle letit hulmahtaen. Wolfy naureskeli ja raapi itseään vimmatusti sermin toisella puolella, sillä matami Hentovalkoisella oli kiire Sunnevan mätäpaiseiden kanssa.
    - Kas, Drake! Wolfy sanoi raottaen sermin verhoa ja katsoi Drakeen. -Mitäs sinun kaltaisesi tyttö tekee tällaisessa paikassa? Hehhehhee... Anteeksi...
Drake oli jälleen painanut kätensä kasvoilleen ja purskahtanut itkuun.
    - Mi-mi-minä e-en... Minä en... Voi... (niisk) tälle mi-mi-mi-mitään, Drake niiskutti.
    - Mitä ihmettä täällä on tapahtunut? Kuului Priz Friznogin hämmästynyt ääni. - Herra... Neiti Malfoy? Voi... Ottakaa tästä nenäliina... Se on suosikkinenäliinani...
Rehtori ojensi itkevälle Drakelle vaaleanpunaista, pitsireunuksista liina, johon Drake kuuluvasti niisti ja pyyhki kyyneleitä silmäkulmastaan.
    - Kuinka herkkää..., Joshua mutisi jalat edelleen vimmatusti stepaten.
Matami Hentovalkoinen koitti parhaansa mukaan selostaa rehtorille mitä oli tapahtunut, mutta Draken naiseksi muuttumista hän ei osannut selittää. Rehtori ja matami liittivät voimansa yhteen ja virvoittivat kangistetun Prudencen alruunauutteen voimin saadakseen selityksen molemmilta tytöiltä. Kun tytöt lopulta istuivat sängyn reunalla, rehtori Priz Friznog loi heihin pitkän ja vakaan katseen. Prudence, joka liikkuminen oli yhä hiukan jäykänoloista, punastui ja Sunneva, joka kosketteli epäuskoisena tulipunaisia kasvojaan, väisti rehtorin katsetta.
    - No niin tytöt. Selittäkää Malfoyn muuttuminen, rehtori Friznog sanoi epätavallisen äreällä äänellä.
    - No tuota…, Sunneva aloitti hiukan takellellen. –Se oli ikään kuin vahinko…
    - Niin varmasti, rehtori kommentoi aavistuksen verran kylmenneellä äänellään.
    - Sunnevan piti vain letittää Draken hiukset ja sitten joku, en tiedä kuka, puuttui loitsuun ja…, Prudence selitti.
    - Muuta emme tiedä, Sunneva vakuutti silmiään siristelevälle rehtorille.
    - Minä kyllä epäilen että tässä jutussa on muutakin, matami Hentovalkoinen tuhahti ja katsoi tyttöihin tiukasti.
    - Ei ole… Kaikki kävi juuri niin kuin minä kerroin…, Sunneva sanoi nolostuneena ja kaikki muut, paitsi Drake, saivat luvan lähteä omiin huoneisiinsa nukkumaan.

Seuraavana päivänä tytöt pääsivät taas normaalisti tunneille. Drake oli edelleen sairaalasiivessä, hänellä oli alkanut kuukautiset ja erittäin kivuliaat sellaiset. Matami Hentovalkoinen oli selittänyt, että Drake olisi taas oma itsensä muutaman päivän kuluttua. Häntä ei voitu parantaa heti, sillä muutoin olisi Draken hormonit menneet sekaisin ja tämä olisi saattanut olla kohtalokasta potilaalle.
    - No niin! Huomaan että joukostamme puuttuu joku! Mortal Peto mylvi heti ensimmäiseksi tunnin alkuun. - Ja me kaikki varmasti tiedämme kenen takia!
Professori tuijotti Sunnevaa ja Prudencea, jolla oli edelleen hieman vaikeuksia pidellä sulkakynää kädessään. Kalmankehtolaiset tuijottivat vihaisesti tyttöjä ja Sunneva, jonka kasvot edelleen punottivat huomiota herättävästi, yritti pidellä Soihdut sammuu -kirjaansa naamansa edessä.
    - No niin, jospa sitten hieman kertaisimme viime tunnin oppeja. Neiti McCallum, nyt kysyn jälleen ihan Tylypahka-tasoisen kysymyksen. Miten torjutte mörön? Professori Peto sanoi ja katsoi läpitunkevasti Prudencea silmiin.
    - Niin tuota… Ööh… Mörkö… niin se onkin aika… ai ai niin siis se oli se nauretavus-loitsu, joka karkotti mörön! Prudence hihkaisi kerrankin tietäessään jotain mitä jo oli Tylypahkassa opetettu.
    - Mahtavaa neiti McCallum olen aivan hämmästynyt taidoistanne, professori Peto sanoi selvästi pettyneenä siitä että Prudence oli vastannut oikein.
"Mikä ääliö!" Sunneva kirjoitti Prudencen muistiinpano pergamentille ja virnisti tälle.
    - Neiti Sudenvarjo? Mikä nyt on niin paljon mielenkiintoisempaa kuin mörköjen kadotus?
    - Ei mikään, professori Peto, minä vain…
    - Minua ei todellakaan kiinnosta, Peto mylväisi ja jatkoi tuntiaan tavalliseen tapaansa.
Tunnin päätyttyä tytöt suuntasivat jälleen ruokalaan hiljainen Joshua perässään. Poika oli masentunut, sillä aina silloin tällöin hänen jalkansa tekivät muutaman pyrähdyksen ja poika sai kuulla kalmankehtolaisten naureskelua.
    - Hei Joshua, kuis kulkee? Trevor Cicilicho naurahti ja raapi näppyläistä naamaansa.
Hänen ihastuttavat kaverinsa alkoivat nauraa typerälle vitsille.
    - Trevor!
    - Niin?
    - Tukehdu omaan räkääsi! Sunneva huudahti ja tarttui Joshuaa kädestä.
Poika tarttui siihen kiitollisena.
    - Tule Josh, mennnään jonnekin missä on normaaleja ihmisiä, Sunneva sanoi vihaisesti ja lopulta Joshua, Prudence ja Sunneva pääsivät ruokalaan jossa Marvin jo odotteli heitä.