Päästyään kunnialla ulos ruokalasta Harry, Ron ja Hermione katsoivat ihmeissään Prudencea ja Sunnevaa.
    - Miten te uskallatte? Ron henkäisi.
    - Voi, täytyy vain ajatella etteivät he voi tehdä pahempaa kuin antaa jälki-istuntoa ja karjua, Sunneva naurahti.
    - En olisi niin varma, joskus minusta tuntuu että Kalkaros on ihan valmis tappamaan, Ron sanoi ja vilkasi Harryyn, joka katseli vaisusti vastaatulevia tyyppejä.
    - Voi ei, seuraatteko te meitä? Sunneva huudahti Wolfylle, Drakelle ja Dracolle.
    - Kyllä, Wolfy sanoi virnistäen. -Emme voineet olla kuulematta kuinka Prue kuulutti ruokalassa rakastavansa Petoa ja Kalkarosta. Ajattelimme josko kuuluisimme samaan joukkoon?
Prudence ei ollut varautunut lainkaan siihen, että kalmalaiskaksikko olisi kuullut hänen sanovan professoreille mitään, ja painoi hiukan punastuneena päänsä.
    - No mutta tottakai te kuulutte, Sunneva sanoi mahdollisimman imelällä ja lepertelevällä äänellään ja taputti Wolfy Fontrelia raivostuttavasti poskelle.
Ron ei ehtinyt estämään nauruntyrskähdystään ja Draco Malfoyn katse ei luvannut Ronille hyviä lähitulevaisuuden näkymiä.
    - Voi jösses! Tuo on HARRY POTTER! Joshua rynnisti tohkeissaan heidän luokseen ja tuijotti miltei palvoen Harrya, joka oli hiukan vaivautunut.
    - Potterin faniklubi kokoontuu jälleen, Draco sanoi pisteliäästi ja virnisti Harrylle.
    - Hei please! Voisinko mä saada nimmarin? Venaas vähän... Mulla pitäis olla pergamenttia mukana... Venaas ny... Tässä! Joshua ojensi käsi täristen pergamentin palaa Harrylle.
Harry raapusti siihen nopeasti nimensä, välittämättä Dracon huutelusta ja Draken ja Wolfyn naureskelusta.
    - Mennään kirjastoon, Prudence ehdotti ja Hermione innostui asiasta heti.
    - Kuinkas sattuikaan, mutta mekin olemme menossa juuri kirjastoon, Wolfy sanoi teeskennellen iloisesti yllättynyttä.
    - Sepä mukavaa..., Prudence ärähti. - Koittakaa sielä edes käyttäytyä ja jättää meidät rauhaan!

Tulisoihtu Akatemian kirjasto oli valtava. Raskaita puisia hyllyjä oli lukemattomia ja ne olivat tupaten täynnä kirjoja ja pergamenttirullia. Hermione ihastui kirjastoon heti ja haaveili viikosta Akatemian kirjastossa.
    - Oi!! Täällä on Huiputa huuhkajaa - eläinten hämäystä -kirja! Se on erittäin harvinainen eikä sitä ole Tylypahkassa, Hermione ihasteli.
    - Wau! Ron hihkaisi. -Huispauksen mestareiden elämänkerrat - vauvasta vaariin!!!
Prudence ja Sunneva tunsivat jonkinlaista ylpeyttä Akatemian kirjastosta ja kuuntelivat ihastuksen huokaisuja tyytyväisenä.
    - Wolfy hei! kuului Draken huuto. - Tässä on sinulle hyvä kirja: Taltuta äkäpussi eli tie noidan sydämeen!
    - Tuki turpasi, Wolfy huusi iloisesti Drakelle. -Täällä on sen sijaan sinulle mahtava teos: Menetetyt kasvot - miten saada maine takaisin!
Pojat naureskelivat kovaan ääneen kunnes kirjastonhoitaja, herra Aapis Kukko, käski heitä kiivalla äänellä vaikenemaan.
    - Idiootteja..., Hermione mutisi. -Ei mitään käytöstapoja!
Sunneva ja Prudence nyökyttelivät kiivaasti.
    - Tälläistä täällä on joka päivä...
    - Ilmeisesti Malfoysta ei pääse eroon millään, Harry sanoi.
    - Ne sikiävät kuin kanit, Ron naurahti saadessaan kerrankin antaa samalla mitalla Dracolle.
    - Hei Sunneva täällä on meillekin kirja. Taidankin lainata tämän ihan varmuuden vuoksi. Miten päästä eroon epämiellyttävistä olioista ja enteistä.
Herra Aapis Kukko oli jo ihan kiehumispisteessä.
    - Joko olette nyt hiljaa tai heitän teidät kaikki pois täältä! Aapis Kukko huusi ja heilutti sanojensa vakuudeksi yhtä kirjaa päänsä yläpuolella.
    - Joo joo, ollaan hiljaa heti kun nuo häiriköt poistetaan täältä, Prudence sanoi ja osoitti Drakea ja Wolfya sekä kulman takansa kihisevää Dracoa.
Aapis Kukko alkoi punehtua ja lopulta alkoi huutaa kuin palosireeni.
    - Nyt ulos täältä kaikki heti! Joka ikinen sielu ulos. Minun hermoni ovat riekaleina! Miksi ihmeessä otin tämän paikan..., Aapis Kukko kiljui oppilaiden rynnätessä naureskellen ulos.
Hermione olisi voinut jäädä kirjastoon vielä tunneiksi ja syytti nyt Dracoa, Wolfya ja Drakea siitä ettei hänen haaveensa toteutunut.
    - Älä valita Hermione, tuskin sinä tänne pääset muutenkaan, jästi kun olet ja jästeillä kun on ihan selvästi alhaisempi älykkyysosamäärä kuin noidilla tai velhoilla, Draco naurahti ilkeästi ja piiloutui pitkän Wolfyn taakse Ronin lähestyessä tätä.
    - No no Draco, onko sinusta tullut pelkuri? Harry naurahti.
    - Kuraveristen kaveri on vaan ihan hiljaa, Draco sanoi ja osoitti Harrya taikasauvallaan.
Yhtäkkiä Draco huudahti ja kaatui naamalleen mahan.
    - Ah Prue, taidat tykätä tuosta taiasta? Sunneva naurahti ja käännähti ystäväänsä päin.
    - Niin kun sen kerran oppii niin täytyyhän sitä johonkin harjoitella, Prudence sanoi ja kohautti olkapäitään.
    - Hei tuo ei ollut reilua, irrota Dracon jalat toisistaan heti! Drake huusi.
    - Irroittakaa itse, minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä tuolle niljakkaalle, ällöttävälle, rumalle, typerälle..., Prudence ei ehtinyt sanoa enempää kun hän jostain syystä kosketti hiuksiaan ja huomasi että hänellä oli ainoastaan takkupesäke jota ei selväksi saisi millään.
    - Iiikkk! Kuka idiootti sotki hiukseni? Prudence huusi Hermionen yrittäessä saada takkuja selviksi.
    - Kukaan ei kiusaa minun serkkuani ilman seurauksia, Drake sanoi ilkikurisesti ja vapautti Dracon jalat.
    - Sunneva tee jotain!
    - Tuota...öh en voi tehdä mitään, en ole ennen kohdannut tällaista loitsua...
Prudence alkoi kiljua täyteen ääneen ja Mortal Peto sekä Kalkaros ilmestyivät paikalle.
    - Niin olisi pitänyt arvata että te kaksi täällä taas olette, Mortal Peto sanoi väsyneesti.
    - Katso mitä tuo idiootti teki minulle! Prudence huusi ja osoitti Drakea.
    - En huomaa mitään eroa! Mortal Peto sanoi ja Kalkaros nyökytteli myös nyrpeän näköisenä koukkunenänsä heiluen.
Prudencelta alkoivat kyyneleet valua pitkin poskia ja hän lähti juoksemaan poispäin. Sillä Prudence rakasti hiuksiaan enemmän kuin mitään muuta ja ainoa joka sen tiesi oli Sunneva.
    - Tuo oli jo törkeää! Sunneva huusi Mortalille ja lähti juoksemaan Prudencen perään.
Hermione, Harry ja Ron mulkaisivat vihaisesti opettajiin ja lähtivät hekin Sunnevan perään.
    - Kymmenen pistettä pois Toveruuden tornilta siitä että häiritsitte tuntirauhaa ja kymmenen pistettä pois siitä että neiti Sudenvarjo on niin näsäviisas! Mortal huusi oppilaiden perään.
Kalkaroksen säesti häntä.
    - Kymmenen pistettä pois Rohkelikolta siitä että aiheutatte harmia!

Prudence värähti kivusta Toveruuden Tornin oleskeluhuoneessa kun Sunneva ja Hermione yrittivät saada takkuiset hiukset taas selviksi.
    - Ne pitää leikata, Ron sanoi myötätuntoisena.
    - Eih!! Prudence parahti. - Mitä tahansa muuta mutta ei leikata! Sunneva! Tee jotakin!
    - Odota... Hmm... Minä mietin... Takkulapoistula! Sunneva yritti, mutta mitään ei tapahtunut.
Hermione ojensi hiukan pettyneelle Sunnevalle kamman ja niin tytöt jatkoivat itkuisen Prudencen tukan siistimistä.
    - Minä koskan sinun puolestasi! Sunneva puhisi kiukkuisena. - Pistän sen miehen tukehtumaan vaaleisiin kutreihinsa!!
Sunnevan manaukset keskeyttivät patsaan kirskuva ääni oleskeluhuoneen ulkopuolella ja professori won Gaamea astui sisään.
    - Arvon Tylypahkalaiset. Rehtori Dumbledore, odottaa teitä eteishallissa lähtövalmiina, joten pyytäisin teitä suoriutumaan sinne mahdollisimman pian.
Kaikki huokaisivat hiukan pettyneinä ja Sunneva ja Prudence lähtivät saattamaan uusia ystäviään eteishalliin. Paikalla oli rehtoreiden lisäksi muutamia Akatemian professoreita ja Tylypahkan professori Kalkaros.
    - Oli oikein mukava tavata, arvon neidit, rehtori Dumbledore sanoi Sunnevalle ja Prudencelle joka oli kietonut takkupesäkkeensä huivin suojiin.
Prudence ja Sunneva halasivat monta kertaa uusia ystäviään.
    - Pöllöilläänhän sitten varmasti? Sunneva vetosi.
Ron, Harry ja Hermione lupasivat kirjoittaa tyttökaksikolle usein ja Harry lupasi lähettää tarkempia tietojaan ja kokemuksiaan lordi Voldemortista. Kun Tylypahkalaiset sitten lopulta lähtivät Prudence ja Sunneva tunsivat olonsa varsin haikeiksi.
    - Olisi ehkä ollut ihan mukavaa olla oppilaana Tylypahkassa, Prudence huokaisi.
    - Niinpä, Sunneva myönteli. - Tosin professori Kalkaroksen kanssa olisi ehkä tullut ongelmia.
    - Mitä me teemme hiuksilleni? Prudence vaihtoi aihetta tuskastuneena.
    - Sinun kannattaa mennä hoivasiipeen, Sunneva sanoi vakavana. - Olen ihan varma, että matami Hentovalkoinen saa tukkasi kuntoon.
    - Niin kai sitten. Tuletko mukaan?
Tytöt lähtivät yhdessä kävelemään kohti hoivasiipeä matami Hentovalkoisen luo.
Wolfy ohitti heidät juosten selvästi kiireissään. Hän vilkaisi Prudencea joka tuijotti kasvot punaisina vihasta Wolfya. Kumpikaan ei kuitenkaan ehtinyt sanoa sanaakaan sillä poika oli jo mennyt.

Tytöt astuivat suureen huoneeseen jossa oli muutama penkki ja sänky.
    - Ah hei tytöt, en olekaan ennen nähnyt teitä täällä, pulska naisihminen joka oli kaikkea muuta kuin hentovalkoinen (hän oli jopa tummaihoinen) sanoi ja osoitti penkkiä tytöille.
Sunneva ja Prudence istahtivat penkille.
    - No mikäs nyt on ongelmana? Nainen kysyi ystävällisesti ja Prudence rohkaistui ottamaan huivin pois päästään.
Matami Hentovalkoinen haukoi henkeään.
    - Hui kamala! Miten ihmeessä olet saanut tukkasi tuohon kuntoon? Matami Hentovalkoinen kauhistui.
Prudence vain roikotti päätään masentuneena.
    - Saako niitä enää takaisin sellaisiksi kuin ne olivat? Sunneva kysyi Prudencen puolesta.
    - Voi tyttöset tottakai saa, mutta tämä on kyllä sinänsä ilkeä loitsu että hiukset eivät koskaan palaa enää täsmälleen samanlaiseksi kuin ne alunperin olivat, matami sanoi.
    - Kunhan niistä tulee taas suorat, että voin kammata niitä ja kehtaan näyttäytyä ihmisten ilmoilla, Prudence sanoi kiihkeästi.
    - No eipä tässä sitten mitään..., Matami hentovalkoinen sanoi ja kosketti sauvallaan tytön hiuksia.
    - Oohh! Sunneva huudahti kun Prudencen hiukset olivat valmiit.
Prudence vilkaisi epäluuloisena Sunnevaan.
    - Sinusta tuli brunette kertaheitolla! Sunneva sanoi ja Prudence riensi peilin eteen.
    - Nehän ovat hieman pidemmät... Ja kiiltävämmät, kuin mallin hiukset, Prudence sanoi huojentuneena ja alkoi heti sukia hiuksiaan.
    - Niistä saisi kyllä punaiset jos haluat. Voisit tehdä punennutustaian. Se käy vain, jos on luonnostaan punaiset hukset. Tässä, matami Hentovalkoinen sanoi ja ojensi kirjasen Prudencelle.
A.P.Frisyyri: Hiukset hienoiksi.
    - Jospa ennsin hieman leikkisimme uuden värisillä hiuksillasi ja muutetaan ne vasta myöhemmin? Sunneva ehdotti.
    - Hyvä idea. Mennään ensin syömään, Prudence ehdotti.
He ottivat kirjan ja kiittivät Matami Hentovalkoista.
Heitä vastaan tuli Drake ja Wolfy. Prudence ei juuri nyt jaksanut riidellä vaan peitti kasvonsa hiustensa alle ja yritti kävellä mahdollisimman huomaamattomana.
    - Hei Sunneva, vaihdoitko heti kaveria kun et enää kehtaa sellasien takkupesäkkeen kanssa kulkea! Drake huusi ilkeästi.
Sunneva vain hymyili pojalle ja kiristeli hampaitaan. Ei vielä, täytyy keksiä joku hyvä paikka missä tapan tuon ääliön... Sunneva mietti ja he ohittivat vähin äänin pojat jotka olivat menossa matami Hentovalkoisen luokse.
    - Varmaan haluavat tietää hekin hyvän suurennus tai pidennys loitsun..., Prudence tuhahti uusien pidempien ja hieman tuuheampien hiusten alta.
    - Äsh mennään syömään, voimme haudutella siellä ihanaa tulevaa kostoamme noille ääliöille.
    - No oikeastaanhan se oli Drake..., Prudence snaoi.
    - Älä vain yritäkkään että päästetään se Wolfy kuin hukka veräjästä! Sunneva huudahti.
Tytöt riensivät ruokalaan. Hetken kuluttua Joshua tuli hiedän viereensä ja pian paikalla oli myös Lykeesha ja Marvin Potty.
    - No? Onko kellään ideoita? Sunneva kysyi suu täynnä ruokaa selostettuaan Joshualle, Lykeeshalle ja Marvinille mitä oli tapahtunut.