TULISOIHTU

Seuraava aamu oli harvinainen tyttöjen makuuhuoneessa. Sekä Sunneva että Prudence heräsivät aikaisin ja laittautuivat huolella, mutta kumpikaan heistä ei myöntänyt mitään erikoista syyksi.
    - Turha teidän on hienostella, Ebony Donnel, heidän huonetoverinsa sanoi. –Hukkaan menee tuokin työ, kun ei teistä saa ihmisen näköistä tekemälläkään…
    - Hyvää huomenta vaan sinullekin, Sunneva sanoi pisteliäästi.
    - Mitä te oikein nyt väkerrätte? Aurekin uteli hieroen silmiään.
    - Ei mitään…, Prudence mutisi ja vetäisi sadannen harjanvedon hiustensa lävitse.
    - Ai niin!! Onneksi olkoon, Prue! Sunneva onnitteli ystäväänsä.
    - Kiitos! Nyt pääsenkin vanhusten kerhoon…
    - Hekoheko…
Tytöt vilkaisivat tiimalasia ja ryntäsivät sitten alas aamiaiselle. Pöydät notkuivat, kuten tavallista, pekonista, lämpimistä leivistä, marmeladista, kananmunista, puurosta, tuoremehusta ja kaikesta muusta mitä aamiaisella saattoi kuvitella olevan. Koska vapaita paikkoja ei ollut jäljellä kovinkaan paljon, tytöt saivat seurakseen Ebonyn, jota he eivät olisi kaivanneet.
    - Miten sinä pysyt hengissä? Sunneva kysyi Ebonylta nähdessään tämän lautasella pari porkkanaa, muutaman siivun kurkkua ja lasillisen tuoremehua.
    - Loistavasti, Ebony sanoi ja heilautti pitkiä vaaleita hiuksiaan. –En ainakaan kuole liikalihavuuteen, mikä näyttää olevan teidän kohtalonne…
    - Osaatko sinä koskaan olla piikittelemättä, vai auotko aina päätäsi? Prudence kysyi ärtyneenä.
    - Tottakai osaan olla piikittelemättä, Ebony sanoi hymyillen. –En vain viitsi vaivautua olemaan ystävällinen mokomille ääliöille…
    - Prue, anna olla… Toivotaan että hän tukehtuu vesisateella kun kulkee nokka pystyssä, Sunneva sanoi.

Marraskuinen koulupäivä alkoi Kustaa Mikälien muodonmuutos-tunnilla. Sunneva oli menettää malttinsa kun ei saanut vieläkään tulitikkua muuttumaan nuppineulaksi, Prudence kiristeli hampaitaan kun sai loitsun toimimaan vain osittain ja Aure muutteli tyynesti tulitikun nuppineulaksi ja päinvastoin.
    - Tytöt tytöt, professori Mikälie sanoi hymyillen. –Älkää hermostuko vaan keskittykää… Kun oikein kovasti yritätte, niin kyllä se onnistuu. Luotan teihin. Tämähän on opittukin jo aikoja sitten.
Sunneva voihkaisi.
    - Teillä taitaakin olla huispausottelut vain mielessä kaikilla. No kun kukaan ei kerran kuuntele minua niin menkääs nyt sitten, saatte lähteä kymmenen minuuuttia aikaisemmin. Vaikka taitaapa professori Peto ottaa teiltä sen kymmenen minuuuttia takaisin, hänhän aina pitää oppilaita viimeiseen minuuttiin asti, Mikälie mörisi ja katosi luokasta, tai ei kadonnut, se vain näytti siltä aluksi, mutta hän oli muuttunut mehiläiseksi ja liihotteli nyt ovesta ulos.
    - Ajatelkaa miten helppoa olisi vain ottaa pergamentti käärö ja huitaista, Jopshua kuiskasi Sunnevalle ja Prudencelle.
    - No enpä usko että professri Mikälie tulee alas ihan niin helposti, Prudence naurahti ja nuoret jatkoivat matkaansa Pedon luokkaan.

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua professori Peto ilmestyi luokkaan.
    - Hyvä olette kaikki paikalla. Minulla on ilmoitusasiaa. Neiti McCallum ja neiti Sudenvarjo, teidät on arvottu juontamaan huispausottelua. Jos teette sen hyvin, pääsette kenties ensivuonnakin.
    - Mutta professori Peto… Emmehän me tiedä huispauksesta tuon taivaallista, Prudence sanoi.
    - Luuletteko te että minua kiinnostaa? Teidät on määrätty tähän ja siitä ette eroon pääse. Otteluhan pidetään ensi viikolla joten ehdotan että tutustutte ainakin pelaajiin jotta tiedätte kenestä puhutte mitäkin. Ensimmäsinä pelaavat Kalman Kehto ja Ahkeruuden Aitio, ja sitten ensimmäisen matsin voittaja joukkue ja Toveruuden torni, sillä he olivat huispausmestareita viime vuonna. Tuliko selväksi? Professori Peto sanoi ja mulkaisi pahasti Prudenceeen ja Sunnevaan.
    -Kyllä, eiköhän se tullut, Sunneva sanoi ja leväytti suuren hymyn Pedolle.
Mortal Peto vain katsoi tyttöön ja lähti sitten paikalleen.
    - Tänään opettelemme kuinka kalmolaskos torjutaan. Ensin kerron teille hieman tästä harvinaisesta oliosta. Se näyttää, tottumattomalle silmälle, erehdyttävästi mustaa paksua viittaa joka lipuu yöllä maata pitkin. Se hyökkää yleensä nukkuvien kimppuun ja tukehduttaa nämä. Tämän jälkeen se nielee uhrinsa kokonaisena ja häipyy samantien. Neiti Sudenvarjo, mitä loitsua koittasist tähän olentoon?
    - Tuota…öh…
    - No ajattelinkin etten voisi vaatia sinua tietämään näin harvinaista loitsua. Neiti McCallum, entä te, tiedättekö te miten surmata tai karkottaa Kalmolaskos... Muistakaa toki että elämänne saattaa riippua tästäkin tiedosta.
    - Kenties tainnutustaika?
    - Onneksi olkoon, arvasit aivan samalla tavalla kuin Flavius Belby joka joutui taistelemaan kalmolaskosta vastaan vuonna 1782. Onneksi kuitenkin herra Belby oli hieman viisaampi ja keksi keinon. Hän käytti suojeliusloitsua, ainoaa loitsua joka tehoaa kalmolaskokseen, ja muuten ankeuttajiin myös. Teistä ei kukaan tule oppimaan, ainakaan täällä, suojeliusloitsua sillä se on vaikea ja erittäin vaikea ellei ole todella kokenut velho. En itsekään osaa täydellisesti loitsua, mutta tarpeeksi hyvin. Puhumme nyt siis seuraavat tunnit suojeliusloitsusta.

TULISOIHTU

Tuntien päätyttyä kun Sunneva, Joshua ja Marvin lähtivät syömään, jäi Prudence tunnin jälkeen professori Pedon huoneeseen.
    - Mitä sinä haluat?
    - Minä… Kun tuota… Voisitteko te opettaa minulle suojeliusloitsun?
    - Luuletko tosiaan oppivasi sen?
    - No ainahan voi yrittää…
    - No minä en todellakaan aio riskeerata työtäni täällä sinun takiasi.
    - Mutta minä tarvitsen suojelua! Prudence huudahti.
    - No katsotaan… Tule luokkaani huomenna kello seitsemän jälkeen niin katsotaan mitä voimme tehdä, professori Peto sanoi ivallisesti hymyillen ja ajoi Prudencen ulos luokasta.

Kun tuttu nelikko istui jälleen Suuressa Salissa ja mätti lautasilleen spagettia, huomasivat Sunneva ja Prudence jälleen salaperäisen kaksikon.
Tytöt vaihtoivat merkittävät katseet keskenään eikä Sunneva voinut olla virnistämättä.
    - Tuo lyhyempi hiuksinen on ihan sinun tyyppiäsi, Prue, Sunneva kuiskasi ystävälleen.
    - Aragasko? No yök!! En siedä koko tyyppiä silmissäni, Prudence puuskahti ja yritti olla hymyilemättä.
    - Etkö pidä hänestä? Sunneva kysyi hiukan hämmästyneenä.
    - En todellakaan. Kerroinhan sinulle kuinka raivostuttava hän oli kirjastossa! Itserakas nilkki…
    - Ainiin… Mutta eihän sellainen ole ennenkään sinua häirinnyt!
Prudence ei vastannut mitään vaan katseli kun veljekset istuivat vähän matkan päähän heistä. He näyttivät puhuvan jotakin hiljaa keskenään eivät edes vilkaisseet ympärilleen. Prudence vilkaisi ystäväänsä, jonka katse harhaili kuin etsien jotakin Suuresta Salista. Ilmeisesti hän ei löytänyt etsimäänsä, sillä Sunneva keskittyi sitten kierittämään spagettia haarukkansa ympärille.
    - Mut kelatkaa… Te pääsette selostaan huispausmatsia! Joshua tuuletti tyttöjen puolesta suu täynnä ruokaa.
    - Mistäköhän me saadaan tietää ne pelaajaat? Prudence kysyi. –Olisi järkevää hiukan tutustua niiden pelihistoriaan ennen selostusta…
    - Kalman Kehdon kapteeni on… Öh… Ei mitään… Ahkeruuden Aition joukkueen kapteeni on Monica Lillaskog, siltä varmaan saatte tietää pelaajat…, Joshua selosti.
    - Josh, Prudence kysyi tarkkaavaisesti. –Kuka on kalmalaisten joukkueen kapteeni?
    - Parempi ettette tiedä, Joshua sanoi vältellen.
    - Anna tulla vain, Josh. Saamme tietää sen joka tapauksessa, Prudence maanitteli.
    - Drake Malfoy, Joshua huoahti.
    - MITÄH?? Sunneva huudahti hämmästyksen ja järkytyksen sekaisella äänellä.
    - Vai niin, Prudence sanoi hiukan kylmenneellä äänellä. –Se tietää sitä, että Wolfy Fontrel kuuluu myös joukkueeseen.
    - Niin kuuluu, Joshua myönsi. –Hän on joukkueen Etsijä.
    - Drake? Sunneva kysyi kuin vähä-älyinen.
    - Niin, Joshua vastasi.
    - Selvä, Sunneva sanoi ja paiskasi haarukan pöytään. –Minä luovun koko jutusta. En halua koskaan nähdä sitä idioottia…
    - Sunneva!! Prudence sanoi vetoavasti. –Et kyllä jätä hommaa tähän! Hieno tilaisuus! Siinä sinulla on tilaisuus kostaa…
Sunnevan silmän kaventuivat hiukan hänen harkitessa asiaa.
    - Hyvä on, hän myöntyi. –Katsotaan mitä siitäkin tulee…

TULISOIHTU