TULISOIHTU

- Mitä ihmettä teille taas on tapahtunut? Matami Hentovalkoinen ihmetteli nähdessään Prudencen ja Sunnevan surkeat naamat, Aragaksen vihaisen ilmeen, Aramorin huvittuneet kasvot ja muiden ivalliset hymyt.
    - No joku ääliö päätti hieman kokeilla voimiaan ja teki loitsun jota kukaan meistä ei saa avattua, Aragas ärähti.
    - Ihanko totta? Kuka teistä on niin voimakas? Matami Hentovalkoinen ihmeteli kiinnostuneena.
    - No se taisin olla minä, tai oikeastaan minun sauvani… Sillä on aika vahva tahto, Prudence mutisi.
    - Ah aivan niin tottakai kultaseni. No en voi kyllä tehdä mitään vielä. Minun täytyy hakea rehtori Friznog tänne. Saattaa kestää hetkisen aikaa, mutta rentoutukaa toki ja istukaa tuohon sängylle. Kyllä tämä tästä.
    - Wolfy, häivytään me täältä. Eikö niin, kulta? Myra sanoi ja tarttui Wolfya kädestä vetäen hieman vastentahtoisen pojan pois huoneesta Drake ja Sonya kannoillaan.

”Liimattu” nelikko jäi odottelemaan matami Hentovalkoista ja Tulisoihtu Akatemian rehtoria Priz Friznogia. Sunneva nieleskeli tuskan kyyneleitä ja Prudence puri huultaan, jottei huutaisi.
    - Päivä olisi ollut paljon parempi jos emme olisi törmänneet teihin, Aragas murisi vihaisena.
    - Lakkaa jo valittamasta! Prudence kivahti. –Olet kuin pahainen kakara!
    - Sinuna en puhuisi mitään! Aragas ärähti takaisin. –Sinähän meidät tähän liemeen järjestit!
    - No niin noniin… Rauhoitutaanpa, Priz Friznogin lempeä ääni keskeytti alkavan riidan. –Minä irroitan teidät tuossa tuokiossa.
Rehtori kosketti taikasauvallaan molempia pareja, ja otteet irtosivat heti. Sunneva hieroi kipeää käsivarttaan ja Prudence huoahti helpotuksesta.
    - Kiitos, Prudence sai sanottua rehtorille.
    - Kaikki on nyt hyvin. Neiti McCallum, suosittelen kuitenkin että kiinnitätte enemmän huomiota sauvanne hallintaan. Se on oikullinen kaveri ja käyttää tilaisuuden heti hyväkseen jos ajatuksesi lähtevät harhailemaan.
Prudence lupasi huolehtia asiasta ja sitten rehtori poistui mutisten jotakin epämääräistä kultakalojensa kuukauden ”vahinkopaastosta”. Matami Hentovalkoinenkin ajoi heidät ulos sairaalasiivestä, sillä flunssapotilaat kaipasivat rauhaa ja Aragaksen ja Prudencen möykkääminen ei ollut sitä.
    - Lakkaisit jo toistelemasta tuota ”se oli sinun syysi” –juttua! Prudence ärähti. –Jos et parempaa keksi, niin ole sitten hiljaa!

TULISOIHTU

Tytöt jättivät kiukkuisina Aragaksen ja Aramorin ja ryntäsivät Suureen Saliin illalliselle. Heillä oli kurniva nälkä ja Sunnevan kahvinvierotusoireet alkoivat jo käydä kaikkien hermoille.
    - Minä vihaan sitä paskiaista, Sunneva puuskahti saatuaan kahvikupin käteensä.
    - Ketä niistä kaikista? Prudence kysyi kuivakkaalla äänellä.
    - Kaikkia, Sunneva murahti.
Prudence katsoi odottavasti Sunnevaan.
    - Drake ja Sonya!!! Tyttö lopulta ärähti ja paiskasi vihaisena kahvikuppinsa pöytään niin että yli puolet sen sisällöstä läikähti pöydälle.
    - Mitä heistä? Prudence kysyi äänessään vivahdus ilkikurisuutta.
    - Sen minäkin tahtoisin tietää, Sunneva puuskahti. –Mitä heidän välillään on? Kuka leikkii ja kenen kanssa?
    - Leikkii?
    - Kuvainnollinen sana, Sunneva tarkensi. –Sinulla on helpompaa. Tiedät että se lehmä on koukussa Wolfyysi…
    - Se EI ole minun Wolfyni!! Prudence korjasi äkäisesti.
    - Aivan sama. Joka tapauksessa mitä ilmeisemmin Wolfy on ainakin hiukan kiinnostunut Myrasta. Sinun ei tarvitse kuin antaa yksi rohkaiseva hymy Wolfylle, niin se Kalman lehmä lentää utareet heiluen roskakoriin, Sunneva purki sydäntään.
    - No jaa eipäs liioitella asisoita, Prudence naurahti miettien Myraa, joka lentäisi utareet heiluen roskiin ja Wolfy hymyilisi hänelle, tulisi lähemmäs ja koskettaisi häntä ja vetäisi vahvoilla käsivarsilla lähelleen ja…
    - Jaaha, pääsitte sitten pois? Kuului inhottava honottava ääni Sunnevan takaa.
Tyttö sulki silmänsä ja kääntyi takanaan seisovan Sonyan eteen.
    - Kyllä pääsimme, mutta sinut olisi pitänyt lukita sinne. Ihan itsesikin vuoksi, Sunneva murahti.
    - Muuten olette varmaan jo kuulleet että Wolfy ja Myra ovat alkaneet seurustelemaan, Sonya naurahti ja laittoi sormensa vaaleiden täydellsietn kiharojen läpi. –Ja on vain kysymys päivästä milloin minä ja Drake alamme seurustelemaan.
Sunneva tuhahti Sonyalle. Prudencelta meni ruokahalut ja hän selitti nopeasti menevänsä nukkumaan.
    - Hei Prue mihin sinä…? Sunneva huudahti tytön perään.
    - Voi että, hän taisi järkyttyä saatuaan kuulla minun ja Wolfyn suhteesta, Myra naukaisi tultuaan myös Sunnevan taakse seisomaan Sonyan kanssa.
    - No onneksi olkoon vain. Et sitten onnistunut kalmankehdon hurmuria saamaan itsellesi. Päätit tyytyä vain Wolfyyn, Sunneva naurahti väkinäisesti.
    - No ihan miten vaan. Wolfy kyllä itse tietää kenet valitsee… Sitä paisti Wolfy on kalmankehdon komein mies, Myra naurahti.
    - Ai mihinkäs Aragas jäi? Sunneva kysäisi.
    - Ei kuulu sinulle pätkääkään, Myra sanoi vihaisesti.
    - Sinuna minä jättäsin Draken pois haviteltavien listalta, sillä hän on varattu ja vastuksesi saattaa olla hieman enemmän kuin uskotkaan, Sonya sanoi vaarallisesti ja nyrpisti nenäänsä.
Sunneva nousi seisomaan ja sanoi kuuluvalla äänellä
    - Kuulehan nyt, hormoneja, syönyt utare ämmä. Minua ei voisi sinun Drakesi vähempää kiinnostaa! Tyttö sanoi vihaisesti ja lähti kävelemään kohti ovea.
Hän törmäsi Wolfyyn joka huohottaen juoksi paikalle.
    - Tiedätkö, sinä olet täysi SIKA! Sunneva huusi hämmästyneelle pojalle.
    - Mitä minä nyt olen tehnyt? Poika ihmetteli.
    - Mieti sitä! Sunneva huusi ja painui kohti rappusia kolmanteen kerrokseen.

Joulu lähestyi uhkaavasti ja kokonainen viikko oli vierähtänyt siinä että kaikki olivat lukeneet joulun loppukokeita varten. Nyt kokeet olivat loppuneet ja joululoma oli alkanut. Toveruuden tornissa asustivat
ainoastaan Sunneva, Prudence, Marvin ja Aramor, jota ei ollut paljoa näkynyt viime viikkoina. Kalmankehtoon jäivät Myra, Sonya, Aragas, Wolfy ja Drake. Sekä yksi valvojaoppilas, joka oli Kalmassa ihan vain sitä varten, että Friznog oli huomannut Aragaksen ja Wolfyn erikoisen suhteen ja halusi pitää pojat poissa toistensa kurkuista. Ahkeruuden Aitioon oli jäänyt Monica Lillaskog, sillä hän oli kipeä eikä ollut matkustuskunnossa sekä Piper Hallwort, joka jäi ystävänsä kanssa kouluun koko jouluksi.
    - Ihanaa! Tänään ei ole yhtään koetta eikä mitään muutakaan! Sunneva aloitti maatessaan sängyllään.
    - Kuule… Onkohan ihan varmaa että Wolfy ja Myra seurustelevat? Prudence kysyi Sunnevalta.
    - No kyllä he aika läheisiltä näyttivät, mutta tiedän keinon jolla voisimme saada senkin selville, Sunneva sanoi ajatellen lähinnä Draken salaisuuksia.
    - Ei minua nyt niin paljoa kiinnosta herra Fontrelin seurustelut… Tuota mikäs se keino olisi?
    - Mennään heidän huoneeseensa ja etsitään todisteita, Sunneva innostui.
    - No jaa… Ei minua ihan oikeasti kiinnosta, Prudence yritti.
    - Jos sinua ei kiinnosta niin mennään ihan vain kiusallaan! Sunneva ehdotti ja molemmat tytöt nousivat istumaan sängyllä.
    - Miten me pääsemme sisälle? Emmehän tiedä tunnussanaa…, Prudence vielä yritti.
    - Voi kyllä Edgar Verikaula ne meille antaa kun kehumme hänen verensä määrää, Sunneva innostui.
Prudence tuijotti hetken aikaa ystäväänsä ja nyökkäsi sitten. Tytöt rynnistivät ulos Toveruuden Tornista ja lähtivät etsimään kalmalaisten omaa tornikummitusta, Edgar Verikaulaa. Häntä ei tarvinnut kauaa etsiä, sillä Verikaula viihtyi parhaiten Tulisoihdun asehuoneessa, jossa säilytettiin historiallisia aseita.
    - Ah, Edgar Verikaula! Prudence henkäisi ja yritti saada ihonsa pysymään normaalina eikä kananlihaisena. -Olemmekin etsineet sinua…
    - Miksi? Edgar kysyi kylmällä äänellä pidellen tiukasti päätään kainalossaan.
    - Öh… Koska emme ole nähneet sinua pitkään aikaan ja ilman sinua veremme eivät hyydy suonissamme kunnolla, Sunneva ehätti valehtelemaan.
    - Vain sinun karmivuutesi saa meidät pelkäämään, Prudence jatkoi sujuvasti.
    - Noh… Kröhöm… Sehän on hien… öh… hirveää!! Edgar Verikaula sanoi selvästi ylpeänä itsestään.
    - Älä muuta sano, ja mielessämme oli, että aiomme saarnata Kalman kehtolaisille siitä, että eivät kohtele maailman pelottavinta kummitusta tarpeeksi hyvin, Sunneva selosti.
    - Se olisi ystävällistä, Edgar Verikaula sanoi suorastaan ihastuneena.
    - Halusimme vain varmistaa, että saamme luvan kyseiseen… öh… saarnaan, Prudence sanoi hymyillen.
    - Tottakai te saatte luvan, Edgar sanoi. –Pitäkääkin oikein kunnon läksytys heille!!
    - Ehdottomasti! Tule, Prue! Mennään…, Sunneva sanoi ja kääntyi lähteäkseen. Prudence seurasi ystäväänsä hiukan hämmentyneenä.
    - Sunneva, hän kuiskasi hiljaa. –Se salasana!!
    - Luota minuun, Sunneva sanoi omahyväisesti.
    - Hei tytöt!! Edgar huusi heidän peräänsä. –Missä aiotte saarnata heille?
    - Heidän oleskeluhuoneessaan tietysti, Sunneva vastasi muka hiukan hämmästynyt ilme kasvoillaan. –Kuinka niin?
    - Miten aiotte päästä sinne? Edgar kysyi huolestuneena. -Eihän teillä ole edes salasanaa…
    - Aaaahhhhh!!! Kuinka saatoin olla näin typerä!! Sunneva voihkaisi. –Voi Prue! Mitä me nyt teemme?
    - Kai meidän on jätettävä koko juttu väliin, Prudence sanoi muka alistuneena tajutessaan Sunnevan ajatusten kulun. –Idea oli niin hieno…
    - Ja vain minun typeryyteni takia koko juttu jää väliin, Sunneva nyyhkytti.
    - Älkää surko! Älkää surko!! Edgar hoki hiukan hätääntyneenä ja leijuskeli tyttöjen lähettyvillä. –Minä kerron teille salasanan!
    - Todellako? Prudence kysyi epäuskoista näytellen. Jotenkin hän oli myös onnistunut saamaan kyyneljuovat poskiinsa.
    - Tekisitkö sen todella, Edgar? Sunneva henkäisi.
    - Tottakai, Edgar Verikaula sanoi. –Salasana on ”päiväperho”.
    - Päiväperho? Prudence kysyi aidosti ällistyneenä.
    - Niin. Onko siinä jotakin vikaa? Edgar Verikaula kysyi hiukan närkästyneenä.
    - Ei ei ei, se on oikein hieno, Sunneva vakuutti. –Ja jos et pistä pahaksesi, niin minä ja Prue pistämme nyt töpinäksi!
    - Tottakai, Edgar Verikaula sanoi liioitellun jalosti. –Voitte poistua…

TULISOIHTU

TULISOIHTU