Ruokana oli kanapastaa kermakastikkeella ja tyttöjen vatsat kurisivat nälästä. He ryntäsivät Auren ja Joshuan luo ja mättivät ruokaa lautasilleen reilusti.
    - Että tämä on hyvää, Prudence huokaisi silkasta mielihyvästä.
Sunneva säesti ystäväänsä kiivailla nyökkäilyillä suu täynnä ruokaa.
    - Mitä siellä käytävällä oikeasti tapahtui, Prue? Sunneva kysyi hiukan arastellen saatuan ruokansa niellyksi.
    - Millä käytävällä? Jaa! Niin! Siellä..., Prudence selosti lyhyesti asian oikean laidan ja syytti sitten loppujen lopuksi koko tapahtumasta Wolfy Fontrelia, joka oli ilmiselvästi liittoutunut Edgar Verikaulan kanssa.
    -Siinä paha missä mainitaan..., Joshua mutisi nähdessään tutun kaksikon saapuvan Suureen Saliin.
Wolfy ja Drake istuutuivat Joshuan, Sunnevan ja Prudencen viereen kuin olisivat hyviäkin kavereita.
    - Hei vaan... Emme olisi istuneet tähän jos jossain muualla oisi paikkoja, Wolfy sanoi muristen.
Ja oli ihan totta että koko koulu oli valinnut juuri ne minuutit syödäkseen ja ainoat vapaat paikat olivat samassa pöydässä missä tytöt ja Joshua istuivat.
    - No senkun istutte kunhan ette puhu meille, ettei kukaan vain luule että me olemme kavereita, Sunneva puhisi ja keskittyi ruokaansa.
Prudencella oli vaikeat oltavat ja hänen ruokahaluhnsa oli tyystin mennyttä, tyttö vain närppi haarukallaan ruokaansa ja vilkuili aina välilä Wolfyä, joka keskusteli kiivaasti Draken kanssa. Samassa huoneeseen lehahti kasa pöllöjä. Kaksi isoa ruskeaa pöllöä istuutui Sunnevan lautasen äärelle ja tiputtivat muutaman paketin tytön syliin ennenkuin alkoivat syödä tytön lautaselta hänen ruokiaan. Sunnevaa se ei haitannut vaan hän alkoi innoissaan avata pakettejaan. Molemmat paketit olivat hänen äidiltään. Sunneva kaivoi toisesta paketista käytöksen kultaisen kirjan. Hän käänteli kirjaa kädesään ja aiheutti monet naurut Joshualle, Wolfylle, Drakelle ja Prudencelle. Sunneva laittoi kirjan äkkiä laukkuunsa ja alkoi repiä toista pakettia, hieman pienempää.
    - Prudence! Tyttöjen vessaan, heti! Sunneva huudahti ja lähti juoksemaan ulos ruokalasta.
Prudence seurasi häntä juoksujalkaa ja he pääsivät vessaan.
    - No mikä oli nyt niin tärkeää että minun piti jättää ruokani sen takia? Prudecen kysyi näreissään.
    - Ethän sinä edes syönyt mitään, Sunneva sanoi hermostuneesti ja näytti paketin sisältöä tärisevällä kädellään.
Siinä oli pieni amuletti, jossa oli susi joka liikkui. Musta riipus oli erittäin kaunis ja vanhan näköinen.
    - Täällä on myös kirje, Sunneva henkäisi ja avasi kirjeen.

Hei kultaseni,
tiedän ettet ole kuullut minusta koskaan aikaisemmin ja et usko miten oudolta tuntuu kirjoittaa sinulle. Lähetän sinulle riipukseni, jonka sain omalta isältäni. Se on yleensä kulkenut pojalta pojalle mutta minulla ei ole poikia, joten se on sinun. Joka kerta kun koru alkaa polttaa ihollasi on edessäsi epäluotettava ihminen. Korulla on lisäksi muitakin ominaisuuksia mutta on parasta että saat ne itse selville. Rakastan sinua

Isäsi: Sardion Sudenvarjo

    - Wau... Isäsi oli siis ihan oikea velho...
    - Kyllähän sinä sen tiesit, Sunneva sanoi ihmiessään.
    - Tiesin tiesin, mutta nyt se tuli jotenkin niin kuin selväksi, ilman mitään epäilyjä... No, mitä aiot tehdä riipuksellesi? Uskallatko pitää sitä? Nimittäin jos se vaikka alkaa Mortal Pedon tunnilla ulisemaan tai hyppimään tai jotain epämukavaa..., Prudece kysyi.
    - Kyllä minä aion pitää sitä... Sehän on isän... Ja tuskin siitä haittaa on. Jos isä on pystynyt pitämään sitä niin enköhän minäkin pysty, Sunneva sanoi naurahtaen hermostuneesti ja laittoi riipuksen kaulaansa, se tuntui lämpimältä ja juuri siihen paikkaan kuuluvalta.

Tytöt palasivat ruokalaan, joka oli ihan yhtä täynnä kuin heidän lähtiessäänkin. Eivät he, loppujen lopuksi, olleet poissa kovinkaan kauaa.
    - Minä en sitten ymmärrä miksi tyttöjen täytyy mennä aina pareittain vessaan, Drake mutisi Wolfylle.
    - Ehkä he eivät osaa yksin hoitaa tarpeitaan, Wolfy ehdotti, mutta vaikeni sitten tyttöjen mulkaistessa heitä.
Prudence ei katsonut Wolfyyn päinkään, sillä hän oli yhä vihainen Wolfyn aiheuttamista ongelmista. Lisäksi Prudence tunsi olonsa muutenkin oudoksi Wolfyn ollessa näkyvillä ja se ärsytti tyttöä yhä enemmän. Prudencen rakas pöllö, Tyyris Tyllerö, lehahti istumaan Prudencen pään päälle ja huhuili sieltä arvokkaan oloisena ja tuijotti rävähtämättömillä silmillään Wolfy Fontrelia.
    - Et ole vieläkään saanut opetettua huuhkajaasi tavoille, Wolfy sanoi matalalla ja pehmeällä äänellään. - Tietääkö se edes, että tuijottaminen on epäkohteliasta?
    - Ei tiedä, Prudence vastasi yrittäen pitää äänensä mahdollisimman välinpitämättömänä. - Mutta ainakin se älyää olla kyselemättä typeriä!
Sunneva ja Joshua räjähtivät iloiseen nauruun ja Sunnevan vieressä istuva Aure keskittyi Rienaavat rikkaruohot -nimiseen kirjaan. Sunnevan nauru kuitenkin katkesi nopeasti.
    - Hyi! Yök... Mikä ihme täällä haisee? hän yökki ja nyrpisteli nenäänsä.
    - Killeri on taas tietysti omilla teillään, Prudence veikkasi.
Tytöt olivat saaneet jo jokin aika sitten selville Killerin erikoisen kyvyn. Sunnevan rotta kykeni välittämään Sunnevalle hajuja, tunnetiloja, vaistojaan ja johdatti heitä joskus mitä erikoisimpiin paikkoihin.