Prudence ja Sunneva lojuivat tylsistyneen oloisina McCallumin omakotitalon terassimaisella katoksella ja keskittyivät pyörittelemään lähinnä peukaloitaan.
Prudence, eli Prue niin kuin hänen ystävänsä häntä kutsuivat, huokaisi syvään.
    - Helkutti kun on tylsää!
    - Tanssi vaikka ripaskaa, Sunneva ehdotti, mutta kun Prue mulkaisi häntä niin tyttö sulki suunsa.
    - Keksi jotain tekemistä, Prue marmatti ja kieputti kuparin värisiä pitkähköjä hiuksiaan.
    - En jaksa, Sunneva sanoi ja nousi puoli-istuvaan asentoon. –Viime yö meni taas valvoessa…
    - Ainiin, Prue sanoi ja vilkaisi mustatukkaista ystäväänsä. –Sitä se täysikuu teettää…
    - Äiti väittää että olen kuuhullu, Sunneva sanoi ja irvisti.
    - Hullu sinä ainakin olet, Prue sanoi virnistäen.
    - Minäkö? Sinä se hullu olet kun jaksat aina vaan tutkia niitä iänikuisia riimujasi! Mikä ihme niissä oikein kiehtoo?
    - En minä oikein tiedä, Prue pohti hiukan vakavammin. –Ainahan ne ovat minua kiehtoneet. Tatjana on ehdottomasti sitä mieltä että minun pitäisi lopettaa tämä harrastus.
Tatjana oli Pruen isän uusi vaimo, suoraan Venäjältä. Pruen äiti oli kuollut Pruen syntyessä, synnytys oli ollut vaikea. Ei ollut vaikeaa arvata, että Tatjana ja Prue eivät tulleet toimeen keskenään. Prue oli aina ollut katkera Tatjanalle, koska naikkonen oli aina riistänyt täysin isän huomion Pruelta.
    - Haistata Tatjaanalle pitkät, Sunneva ehdotti.
    - Tekisin sen jos voisin, Prue huokaisi.
Sunneva vilkaisi kelloaan ja ilmoitti pettyneesti että hänen täytyisi lähteä kotiin. Äitinsä kun oli kerrankin vääntänyt koko perheen aterian, niin Sunnevan piti olla paikalla. Prue siirtyi omaan huoneeseensa ja kaivoi kuluneen ja merkintöjä täynnä olevan riimukirjansa esiin ja keskittyi jäljentämiseen.
    - Yhäkö vain tuota samaa, Prudence? Ivallinen ääni kysyi Pruen huoneen ovelta.
    - Tatjana Julma aukoo jälleen päätään, Prue mutisi vilkaisemattakaan äitipuoleensa.
Pitkä nainen pyyhälsi kuin tuulispää Pruen pieneen huoneeseen ja aloitti kuluneen saarnansa.
    - Heräisit jo tähän maailmaan! Joko lähetit hakupaperisi Helsingin yliopistoon? Et vai! Unohda nämä!
Kun Tatjana tarttui Pruen arvokkaisiin ja rakkaisiin riimu- ja wiccakirjoihin Prue raivostui. Tyttö nousi ylös sängyltään ottaakseen kirjansa.
    - LOPETA! Prue huusi ja hätkähti sitten rajusti.
Huoneeseen tuli aivan hiljaista ja tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt. Mikään ei liikkunut. Prudence katseli hädissään ympäilleen eikä uskaltanut edes hengittää. Mitä minä tein? Olinko se edes minä? Prudence ihmetteli. Mutta hetken, joka oli tuntunut ikuisuudelta, Prudence havahtui ja Tatjana jatkoi saarnaansa.
    - Sinusta ei koskaan tule mitään. Et osaa mitään. Heti kun pääsit lukiosta et ole tehnyt mitään, makaat vain etkä ole edes hankkinut työpaikkaa, äitipuoli mäkätti.
    - Enhän minä ole voinut työpaikkaa hankkia vielä. Koulu loppui vasta hieman yli kuukausi sitten ja haluan pitää jonkinlaista lomaa ennen kuin jatkan opiskeluja, Prudence sanoi loukkaantuneena ja heittäytyi makaamaan pehmeälle sängylleen.
    -Olet vain laiska ja saamaton tyttö! Et muuta! Tatjana karjaisi ja lähti huoneesta ovet paukkuen jättäen Prudencen omaan rauhaan.