Kun ensimmäinen viikonloppu Tulikanjonissa lähestyi, alkoivat tunnit muuttua yhä levottomimmiksi. Varsinkin perjantain kaksi viimeistä tuntia kävivät oppilaille ylivoimaisiksi, erityisesti professori Pedon luokassa.
    - Neiti Sudenvarjo, ole hyvä ja poistu luokasta. Saat tunnin jälki-istuntoa. Häiriköintisi on naurettavaa, professori Peto tiuskaisi lopulta kun oli hermostunut Sunnevan kikatteluun. –Ja seuraavaksi lähdette te, neiti McCallum, ellette osaa käyttäytyä.
Sunneva lähti luokasta kimeiden vihellysten saattelemina ja tyttö mulkaisi kiukkuisena Wolfya ja Drakea. Prudence oli tehokkaasti vältellyt Wolfya, sillä hän ei vieläkään halunnut tunnustaa itselleen, että oli tullut huijatuksi. Hän olisi kuitenkin kunniallinen noita ja pitäisi lupauksensa. Ja aikoi taata että Wolfylla olisi "hauskaa".

Sunneva käveli pitkin koulua, hänellä oli puoli tuntia aikaa ennen ruokailua. Sunneva kuljeskeli sinne tänne ja törmäsi sammakkoon, joka oli ilmeisesti loikkinut hänen perässään jo hetken aikaa.
    - Hyvää päivää professori Mikälie, Sunneva sanoi ja kääntyi kohti sammakkoa.
    - Mistä ihmeestä tiesitte olen minä? Professori Kustaa Mikälie kysyi ihmeissään muututtuaan jälleen ihmiseksi.
    - No miksikäs joku sammakko täällä loikkisi keskellä koulupäivää ilman mitään syytä? Sunneva naurahti.
    - Hmm sinä oletkin aika kekseliäs tyttö. Jos isäsi on yhtään sinun kaltaisesi niin en yhtään ihmettele että hänestä tuli aurori.
    - Minun isäni? Aurori? Mikä on aurori? Tunnetko isäni?
    - Ai niin, minähän olen ihan unohtanut ettet ole koskaan tavannut isääsi. Niin katsos, isäsi on aurorina taikaministeriössä. Aurorit ovat noitia tai velhoja jotka etsivät työkseen kuolonsyöjiä, professori Mikälie sanoi hieman hämillään. - Luulin todellakin että tietäsisit isästäsi edes jotain…
    - En tiedä hänestä yhtään mitään, Sunneva sanoi surua äänessään.
    - No mutta ei se maailmaa kaada, ehkäpä te vielä tapaatte, professori Mikälie sanoi ja huudahti yhtäkkiä tuskastuneesti. -Olen unohtanut kokonaan että minulla on luokassa kymmenen oppilasta jotka olen muuttanut iilimadoiksi! Suonet anteeksi, mutta minun täytyy nyt rientää!

Vihdoin oli ruokailun aika ja Sunnevalla olikin jo kiljuva nälkä. Hän suuntasi ruokalaa kohti ja törmäsi samalla Prudenceen ja Joshuaan.
    - Hei Prue ja Josh… Olette varmaan tulossa syömään.
Molemmat nyökkäsivät vaitonaisesti ja kipittivät Sunnevan perässä.
    - Mikä teillä on kun ette puhu mitään, veikö Mortal kielen? Sunneva pilaili eikä arvannutkaan kuinka oikeaan oli arvannut.
Päästyään ruokalaan Joshua kirjoitti sulkakynällään pergamentille että Mortal Peto oli loitsinut hänen ja Prudencen äänihuulet pois, sillä he olivat erehtyneet naurahtamaan hieman kovaäänisesti kun Drake oli kaatunut tuolillaan pelästyttyään sammakkoa, joka oli hypännyt Sunnevan perään heti tämän lähdettyä. Kolmikko söi juuri makaroonilaatikkoa, kun Aure pääsi heidän seuraansa.
    - Missäs sinä olit? Sunneva halusi tietää.
    - Kirjastossa, löysin sieltä monta yrttikirjaa ja vaikka mitä mukavaa. Kyllä sinun ja Joshinkin pitäisi käydä useamin kirjastossa! Hän huudahti väsyneesti ja alkoi ahmia makaronilaatikkoaan.
Pöllöt saapuivat jälleen ruokailun aikaan ja suuri ruskea vihaisen näköinen pöllö kannatteli pienempää pöllöä, joka kantoi suuren näköistä kirjekuorta. Prudence loi vihasen katseen Sunnevaan huomattuaan että pienempi pöllö oli Tyttis.
    - No anteeksi, mutta kun kävin pöllölässä niin se kävi kimppuuni ja halusi välttämättä veidä ja tuoda kirjeeni… Sunneva sanoi ja samassa kirjekuori tipahti tytön päälle ja Tyttis huhuili vihaisena sarvitupsut väpättäen Prudencen sylissä.
Se oli väsynyt ja nälkäinen ja alkoi naukkailla makaroonilaatikkoa Prudencen lautaselta.
    - Mahtavaa, minun katalogini on saapunut. Ajattelin, ettei täältä noitien maailmasta saa varmaan mistään kunnon juhlapukua, joten otin vapauden tilata meille goottilehden, josta voi tilata pukuja, Sunneva huudahti ja näytti lehteä Prudencelle.
- Gootti? Kuului Joshuan ja Auren suusta.
- Äsh selitän myöhemmin… Nyt pitää lähteä, meillä on ennustamista seuraavaksi, katsotaan tätä tarkemmin sitten illalla, Sunneva huudahti ja keräsi kamansa pöydältä.

Kun tunti päättyi, niin tytöt huokaisivat helpotuksesta ja ryntäsivät omaan makuusaliinsa tutkimaan Sunnevan tilamaa goottilehteä. He ihastelivat erilaisia pukuja ja päätyivät lopulta, pitkän ja vaikean valinnan jälkeen, tilamaan omat pukunsa. Prudencen puku oli pitkä ja avokaulainen. Siinä oli reilusti levenevät hihat, joiden reunat oli leikattu repalemaisiksi. Se oli edestä nyöritetty tiukasti ("Tuo sinun rintasi hyvin esille", Sunneva kommentoi) ja helmaosa oli lähes kellomainen. Koko puku oli muuten mustaa samettia, mutta korsettiosio oli tumman violetti. Sunneva päätyi täysin hihattomaan, mustaan pukuun, jonka helma oli kerroksittaisesti ommeltu, ja jokainen reuna oli myös leikattu repalamaiseen tyyliin. Lisäksi Sunneva tilasi kaulakorun, joka oli leveätä samettinauhaa, ja jossa roikkui ovaalin muotoinen, syvän sininen kivi. Kun Sunneva oli suostutellut Tyttiksen viemään tilauslomakkeen äidilleen, tytöt menivät nukkumaan.

Aika kului tyttöjen mielestä toivottoman hitaasti, ja viimeinen viikko ennen Kurpitsajuhlaa oli pahin. Tunnit kuluivat matelemalla ja Sunneva ja professori Peto ottivat yhteen yhä useammin. Kaiken lisäksi Sunnevan piti sillä viikolla suorittaa jälki-istuntonsa. Prudence vältteli Wolfy Fontrelia mahdollisimman paljon, hän ei todellakaan ollut antanut anteeksi Wolfylle tämän kieroa temppua. Aina välttely ei kuitenkaan onnistunut, vaikka akatemiarakennus oli valtava.
    - Kas kas… Prue ystäväiseni, ivallinen ääni kuului käytävän pylväiden varjoista kun Prudence oli matkalla kirjastosta Toveruuden tornin oleskeluhuoneeseen.
    - Kuka antoi luvan sinutella? Prudence kysyi ärtyneenä.
    - Olen kovin pahoillani neiti Malf… anteeksi, neiti McCallum, Wolfy sanoi ja nojaili tyynenä valtavaan pylvääseen.
    - Oliko sinulla asiaakin? Prudence tivasi puristaen kirjoja sylissään.
    - Voi toki… Minähän en muuta puhukaan kuin asiaa, Wolfy sanoi ja läväytti leveän hymynsä Prudencelle.
Tyttö ei voinut sille mitään, että hänen sydämensä alkoi jyskyttämään kiivaampaan tahtiin ja hän rukoili, ettei olisi vahingossakaan punastunut.
    - Vai niin, Prudence sanoi hiukan ylimielisesti. –Minä en ole kuullut tässä keskustelussa vielä yhtään järkevää asiaa suustasi.
Wolfy nauroi ja hänen haalean siniset silmänsä tuikkivat ilkikurisesti mustan hiuspehkon alta.
    - Piti vain varmistaa ette ole unohtanut pariasi? Sinua on näkynyt niin vähän…
    - Joskus toivon että olisin unohtanut, Prudence sanoi tyynesti. –Mutta ei, en ole unohtanut. Esiinnyt säännöllisesti painajaisissani.
    - Sepä mukava kuulla, Wolfy sanoi yhä hymyillen. –Sangen imartelevaa että vierailen unissasikin…
Prudence puraisi huultaan ärtyneenä. Pitikö hänen ottaa tuokin tuollaisella asenteella? Mitä hän oikein
kuvittelee itsestään? Prudence ajatteli.
Kiukustunut tyttö ei enää vastannut Wolfylle, vaan jätti nauravan pojan taaksensa ja kiihdytti askeleitaan. Lopulta hän saapui tutun, tulenliekkiä esittävän, patsaan luo ja lausui salasanan ("Polte") kuin huomaamattaan ja saapui iloisesti sorisevaan oleskeluhuoneeseen. Hän keskeytti Joshin tärkeän tehtävän (saada Mooses-sammakolle uusi pituushyppyennätys) koska halusi piristävää seuraa. Hän kertoi ystävälleen Wolfy Fontrelin kohtaamisesta ja lämmitti itselleen kupin kaakaota.
    - Kuinka joku voi ollakin niin raivostuttava? Prudence kihisi.
    - Hei kamoon papu, se on kalmalainen. Sun täytyy näyttää sille munat of the närhi, Joshua sanoi ja kuunteli kärsivällisesti Prudencen purnausta.
    - Vai on Prudencella miesongelmia, Ebony Donnel sanoi ivallisesti ja istui pöydälle.
Tyttö oli pitkä ja Prudencen mielestä luurankomaisen laiha. Hänellä oli olkapäille ulottuvat, hyvin vaaleat hiukset ja kasvoillaan kopea ilme.
    - En olisi uskonut, että sinunlaisellasi…, Ebony jatkoi ja hymyili Prudencelle kylmää hymyään.
    - En minäkään, Prudence sanoi lainkaan häkeltymättä. –Mutta jos sinulle niitä tulee, niin sitten ovat maailman kirjat sekaisin…
    - Minä sentään hallitsen asiani, Ebony sanoi ärtyneenä.tirskahti ja virnisti Ebonylle.
    - Ai mitkä asiat? Sinun menetelmiisi kuuluu mitä ilmeisemmin hajoita ja hallitse –teema. Kun saavut jonnekin missä on miehiä, heidän keskusteluryhmänsä hajoavat ja sitten asiat on sinun mielestäsi hallinnassa, Prudence selosti ja siemaili kaakaotaan.
Ebony nakkeli niskojaan ja lähti jatkamaan sinnikästä yritystään iskeä Gregory McDaniels.

Sunneva istui synkeässä luokassa ja Mortal Peto istui penkillään tuijottaen tyttöä.
    - Sinusta on sitten ainoastaan haittaa. No onneksi tulen pääsemään sinusta hyvin nopeasti eroon, sillä sinun aivoillasi et pärjää täällä edes vuotta. Kai olet tietoinen että täällä koulussa on loppukokeet ennen kesälomaa? Jos niistä ei selviydy, lentää pellolle, professori Peto sanoi iva tihkuen äänessään.
    - Minä olen päässyt läpi jästien lukion, tämä tuskin voi olla ainakaan vaikeampaa, Sunneva mutisi lähinnä itsekseen, mutta ilmeisesti professori Peto kuuli sen, sillä hän vilkaisi Sunnevaan kuin tämä olisi sanonut kirosanan.
    - No pidemmittä puheitta… Sinun jälki-istuntosi suoritat…
Sunneva jännittyi ja mitä Peto olisi hänelle tällä kertaa keksinyt, viimeksi hän oli joutunut tomuttaaan ikivanhoja purevia kirjoja kirjastossa neljä tuntia. Aapis Kukko oli todella pistänyt hänet töihin. Sekin jälki-istunto olisi sujunut ihan hyvin ellei yksi kirja olisi käynyt Sunnevan kimppuun tämän tomuttaessa hieman liian kovakouraisesti. Sunneva pureskeli poskeaan ja odotti kauhulla.
    - …Eetu Elukan johdolla, saat hoitaa hänen räiskeperäisiä sisuliskojaan, Peto sanoi ja hymyili vahignoniloisesti. -Ja varothan toki sormiasi sekä naamaasi, emmehän me halua että joudut sairaalasiipeen.

Saavuttuaan pienelle linnan tornille, joka näytti siltä kuin se olisi tippunut linnasta maahan ja joku oli alkanut asuttaa sitä, Sunneva huomasi, ettei joutuisi suorittamaan jälkiistuntoa ihan yksin. Drake Malfoy istui ulkona ja piteli sylissään jonkinlaista niljakasta olentoa joka riuhtoili itseään vapaaksi. Välillä sen peräpäästä kuului kaamea ääni ja sieltä lensi tulilieskoja Draken päälle. Onneksi tällä oli päällään tulenkestävä viitta. Professori Peto hymyili Sunnevalle.
    - Kun olet valmis täällä herra Elukka lähettää sinut takaisin linnaan, mies sanoi ja poistui tyytyväisenä myhäillen.
    - Ahaa, katsos vain lissää nuorisorikollisia. Kyllä mää tierän ettei teistäkkään mittään kunnollista tule mutta voiraanahan myö aina koettaa. Tokkiinsa kyllä juu… No niin, tyttö suapi hoetaa tuota liskoa herra Malfoyn sylissä. Jos onnistutte pitämään sen hengissä tunnin ajan, niin teirän jäläki-istunto on sillä selevä, karvainen pieni ja hintelä mies mumisi partansa takaa niin että Sunneva tuskin kuuli mitään.
    - Neiti Toveruuden Torni… Aijai, mitenkäs te nyt tänne olette joutunut? Kuului Drake Malfoyn suusta Sunnevan tuijottaessa epäuskoisesti Drakeen ja sisuliskoon, tietämättä itsekkään kumpaa hän enemmän sillä hetkellä inhosi enemmän.
    - Tämä pitäsi viedä kävelylle… Sillä on kuulemma liikaa energiaa, Drake sanoi ja ojensi pienen narun Sunnevalle, joka joutui heti juoksemaan sisuliskon perässä, joka oli jälleen töräyttänyt itseään eteenpäin lieskat lepattaen.
Drake Malfoy nauraa käkätti tytölle, joka taisteli saavuttaakseen tasapainonsa. Sunneva vilkaisi nauravaan Drakeen ja sai sisuliskon kääntymään niin että se lennähti seuraavalla töräisyllään pojan päälle.
    - Hyi hitto! Ota se pois päältäni, kauhistunut Drake huusi sisuliskon töräytellessä tyytyväisenä.
    - Ai anteeksi, veljesi piereskelee sen verran kovaa etten kuule mitään mitä sanot, Sunneva naurahti ja alkoi katsella ympärilleen vihellellen.
Drake Malfoy pääsi vihdoin sisuliskon alta pois ja hänen naamansa oli aivan palovammojen peitossa. Poika piteli kauhuisaan kasvojaan.
    - Minun kasvoni! Mitä minä nyt teen? Kukaan ei suostu parikseni tanssiaisiin! Drake huusi.
Sunneva katseli poikaa hetken.
    - Varmaankin kannattaisi mennä sairaalasiipeen. Vaikka ei sen puoleen, et näytä yhtään sen rikollisemmalta kuin ennekään. Onko ulkonäkösi jonkin onnettomuuden aiheutuma vaiko ihan vain syntymävika? Sunneva kysyi yrittäen olla nauramatta.
Drake Malfoy vilkaisi tyttöön, irvisti ja lähti juoksemaan kohti sairaalasiipeä.
    - Mihinkäs se siun kaveeri männöö? Kuuului laahaava ääni tytön takaa.
    - Hänelle kävi vain pieni onnettomuus, ei mitään sellasita mitä ei pysytyisi korjaamaan sairaalasiivessä.
    - Ai jaa. No meneppä siekin sitten nukkumaan… Enkä ennää halua nährä teitä täällä! Elukka murahti ja otti sisuliskon kainaloonsa kalppien nopeasti torniaan kohti.
Sunneva huokasi, kohautti olkapäitään ja lähti kävelemään kohti linnaa, aivan yksin… pimeässä… ilman ketään… Sunneva pudisti nuo ajatukset päästään ja riensi ulko-ovelle ennätys vauhtia.