Prudence ja Sunneva olivat toipuneet jo joten kuten kammottavasta siivousurakastaan ja kestäneet Joshuan vahingoniloiset naurut ja Auren moittivat saarnat. Marraskuu eteni yhtä myrskyisenä kuin ennenkin ja kaikki vaikutti aivan tavanomaiselta. Tytöt odottivat innokkaasti jo joulua ja ikävöivät hiukan jo valmiiksi Joshuaa, joka menisi jouluksi kotiin.
    - Mun on iha pakko. Kato ku äippä ja iskä oottaa kummiski ja joulu koulus kuulostaa very ankeelta, Joshua selitti joulusuunnitelmiaan pettyneille tytöille.
Kolmikko oli juuri menossa Venla Valitun ennustustunnille, jota he kaikki inhosivat. Professori Valitulla oli tapana ennustaa vain ikäviä asioita ja hän erehtyi sangen harvoin. Luokkahuone oli hämyisesti valaistu ja ulkona riehuva myrsky tunnelmoi mukavasti karmeita kohtaloita. Tunti oli kuitenkin vielä tavallista tylsempi, sillä he keskittyivät lähinnä kertaamaan jo käytyjä asioita esim. heiluria, jota varsinkin Joshua inhosi.
    - Mutta herra Grager, muistakaa että kertaus on opintojen äiti, professori Valittu muistutti hapanta naamaa näyttävää poikaa.
    - Oletko kuullut, että sen Tylypahkan rehtori... äh... Dumbo.. Ei..., Sunneva kaiveli muististaan oikeaa nimeä.
    - Dumbledore, Joshua kuiskasi. -Mitä hänestä?
    - Niin. Rehtori Dumbledore on tulossa huomenna tänne. Jonkinlainen tärkeä tapaaminen ja se professori Kalkaroskin on tulossa...
    - Mitäh? Joshua tukahdutti kuiskauksensa läiskäisemällä kätensä suunsa eteen. -Kalkaros? Tänne? Kenelt kuulit?
    - Friznogilta. Hän selosti sitä suureen ääneen käytävällä professori Pedolle, Sunneva kuiskutti.
    - Mitäköhän se tapaaminen koskee? Prudence puuttui keskusteluun.
    - Ei ainakaan teitä, professori Valittu sanoi tiukkaan sävyyn. -Toivon että malttaisitte keskittyä, sillä voin jo etukäteen sanoa, että neiti Sudenvarjolla on hiukan vaikeuksia läpäistä kevään loppukoetta..
Tunti loppui viimein ja Sunneva puhisi närkästyksestä.
    - Oliko hänen pakko mainita se julkisesti?
    - Nähtävästi oli. Minusta tuntuu että professori Valitulla on jonkinlainen pätemisen tarve, Prudence myönnytteli.
    - Ihanata että törmäsin juuri teihin! Henry Hurmio hihkui nähdessään Prudencen ja Sunnevan.
Voimakas partaveden tuoksu oksetti Prudencea.
    - Päivää professori Hurmio, Prudence sanoi kohteliaasti.
    - Olen ollut teistä niin huolissani. Miten olette pärjänneet? Ai hyvin? No sepä mukavaa. Sen ansiosta Toveruuden Torni saa 20 pistettä. Neiti McCallum, lupaattehan harkita peikkokielen jatkokursseja. Ääntämisenne on kerrassaan korvia hivelevää, miltei yhtä hyvää kuin minun. Oma ääntämiseni on loppuun saakka hiottua. Kerran jopa eräs peikkoneiti, hyvin kunniallinen sellainen, oli varma että äidinkieleni on peikkokieli. Mainitsi minun näyttävänkin peikolta, mutta siinähän se tietysti erehtyi. Olenhan sentään viimeistä piirtoa myöden velhomuodin huipulta...
    - Sepä mukavaa, professori Hurmio, Prudence mutisi ja nyökytteli.
Sunneva yritti olla haukottelematta päin professorin kasvoja.
    - Olen kovin pahoillani etten ehdi rupatella kanssanne enempää, mutta velhojen muotilehti, meidän miesten oma muotilehti, Tosi Velhon toimittaja haastattelee minua viiden tunnin päästä ja minun täytyy mennä laittautumaan, joten oikein ihanata päivänjatkoa teille arvon neidit...
Professori Henry Hurmio asteli ripein askelin kohti opettajien oleskelutilaa.
    - On siinäkin opettaja..., Prudence huoahti.
    - Ihanata ihanata..., Sunneva vastasi ja molemmat alkoivat nauraa.

    - Aah emme olekkaan muutamaan päivään tavanneet! Kuului huuto tyttöjen takaa.
    - Professori Mikälie! Olemme juuri tulossa tunneille.
    - Ai onko minulla tunnit alkamassa? Voi himputti... Ihan tuppasi unohtumaan, professori Mikälie huudahti ja lähti ravaamaan tytöt ja Joshua perässään.
Tällä kertaa Professori Mikälie tuli ihan omana itsenään luokkaan.
    - No niin tytöt ja pojat, nyt äkkiä paikoillenne istumaan. Olette varmaankin kuullut jo että Tylypahkan rehtori Albus Dumbledore Merlinin ritarikunta, Ensimmäinen luokka, suurtaikuri, Päänoita, Ylihörhö, Kansainvälisestä noitaliitosta on tulossa tänne huomenna.
Luokasta kuului ihastunutta mutinaa, sillä kaikki Tylypahkan käyneet pitivät Dumbledoresta.
    - Niin teemme tänäään pieniä valmisteluja ja...
    - Onks professori Kalkaroskin tulos? Joshua huudahti kesken kaiken.
    - Aah Severus, kyllä hänkin tulee. Onko sinulla ikävä professori Kalkarosta, herra Grager? Professori Mikälie kysyi vilpittömästi.
    - No sanotaan et mikään aika eros siit miehest ei oo liikaa, Joshua sanoi.
Mikälie katsahti poikaan ja alkoi sitten nauraa.
    - No on totta että professori Kalkaros on hieman omalaatuinen mutta hän on todella hyvä opettaja. Professori Peto on ihan innoissaan professori Kalkaroksen tulosta, professori Mikälie ilakoi oppilailleen, joista huomattavan moni oli masentunut heti kuultuaan Kalkaroksen nimen.
Sunneva ja Prudence olivat täysin pihalla.
    - No niin mutta nyt voimmekin aloittaa tunnin. Tämän tunnin tehtävä on muuttaa toinen toisenne itsenne näköiseksi...
Oppilaat katsoivat hetken opettajaan.
    - Eli siis Neiti McCallum muuttaa neiti Sudenvarjon itsensä näköiseksi ja toisinpäin.
Luokassa kuului äännähdyksiä, jotka ilmeisesti merkitsivät että tehtävä oli ymmärretty. Tunnin loputtua kaikki ryntäsivät ulos luokasta sillä Marvin Potty oli onnistunut muuttamaan itsensä peikon hajuiseksi ja kukaan ei halunnut olla hänen kanssaan luokassa, ainoastaan professori Mikälie jäi auttamaan Pottya.

Sunneva ja Prudence kävelivät juuri ruokalaan, päivän viimeinen tunti oli ohi ja oli välipalan aika. Ruokala oli jälleen tupaten täynnä mutta onneksi Joshua oli varannut tytöille paikkoja ja he pääsivät ahmimaan voileipiä ja kaakaota.
    - Aah Prudence ja Sunneva. Olette varmasti kuulleet että Tylypahkan rehtori Albus Dumbledore on huomenna aamusta jo tulossa tänne. Haluaisin että te tulisitte heti herättyänne minun huoneeseeni tapaamaan häntä sekä professori Kalkarosta. He ovat ottaneet myös noin kymmenkunta oppilasta mukaansa, jotka pääsevät tutustumaan kouluumme. Myös surullisen kuuluisa Harry Potter on mukana, Priz Friznog lörpötteli tytöille ohimennessään. -Mutta nyt jätän teidät syömään, tulkaa sitten heti aamusta minun huoneeseeni niin esittelen teidät muille... öh no niin ihmelapsillemme...
    - Ihmelapsille? Prudence sanoi.
    - Ilmeisesti me olemme jotenkin erikoisia! Sunneva myhäili.
    - Kuka on Harry Potter?
    - Joku pentu ilmeisesti?
    - Se on se ainoo tyyppi joka on jääny eloon tiedätte-kyllä-kenen hyökkäyksestä..., Joshua sanoi ja alkoi jälleen syömään.
    - Eli joku ihmekersa...
    - Joku nynnerö...
Tytöt söivät maukkaan välipalansa enemmittä mutinoitta loppuun asti ja ryntäsivät sitten Toveruuden Tornin oleskelutiloihin.
    - Mitäs nyt? Sunneva kysyi heittäytyessään sohvalle.
    - Meidän pitäisi kirjoittaa ne Pedon määräämät esseet, Prudence muistutti ystäänsä.
    - Kirjoitetaan huomenna, Sunneva sanoi voihkaisten. - En nyt millään jaksaisi...
    - Sunneva-kiltti... Niiden palautuspäivä on huomenna. Joko olet suorittanut sen viisituntisen jälki-istuntosi? Prudence uteli.
    - Äh... En ole ja olen ollut asiasta ihan hissukseen. Jos vaikka arvon professorille iskisi dementiakohtaus tai jotakin...
    - Toivossa on hyvä elää, Prudence virnisti. - Kaivapas pergamenttia ja mustetta esiin. Piankos me ne väsäämme.
    - Kyllä äiti, Sunneva nurisi.
Väsynyt kaksikko raapusti ahkerasti esseetä kunnioittavasta ja hyvästä käytöksestä, eikä vilkas puheensorina häirinnyt heitä lainkaan. Gregory McDaniels ja Oliver O'Connorin tuijotuskaan ei saanut tyttöjen kikattelua ja kirjoittamista loppumaan.
    - Tässä on hyvä loppu! Prudence sanoi innostuneesti tirskuen Sunnevalle. - Krhm... "Ja jatkossa pyrin vilpittömästi siihen, että kunnioitan myös professori Mortal Petoa. Hän yksi ansioituneimpia Tulisoihtu Akatemian professoreita, eikä vähinten hurmaavan ulkonäkönsä vuoksi."
    - Hehheh... Ovelasti verhoiltu iskuyritys, Sunneva kehui. - No. Tässä nämä nyt joka tapauksessa ovat, joten minä aion mennä nukkumaan. Hyvää yötä, Gregory!
Poika punastui rajusti.