- No et saanut häntä rakastumaan itseesi, Prudence nauroi Sunnevalle Joshuan kanssa ruokalassa.
    - Niin mutta puhe oli ainoastaan saada hänen huomionsa ei muuta, ja huomion sain, Sunneva hymyili viekkaasti.
    - Senkin kettu, tiesit kyllä mitä tarkoitin. No ilmeisesti kumpikaan meistä ei voittanut, Prudence naurahti.
Juuri kun Sunneva oli laittamsasa lusikallista peruna-purjokeittoa suuhunsa hän kuuli takaansa äänen.
    - Saako tähän istua? Kaikki muut paikat on jo varattu.
Sunneva kääntyi ja näki takanaan Aramorin ja tämän veljen Aragaksen.
    - Tottakai, Sunneva sanoi ja hymyili valloittavasti.
Hän siirtyi sulavasti kauemmas Prudencesta ja päästi veljekset istumaan heidän väliinsä.
    - Kuinka mukavaa, Aragas hymyili teennäisesti istuessaan Prudencen vierelle. –Tapaan taas pullean ystäväni!
    - Kuinka imartelevaa, Prudence kirahti. –Näsäviisas peikko on aina harvinaisuus!
Aragas katsoi Prudencea kylmä hymy huulillaan ja kohotti kulmiaan viehättävästi. Prudence vastasi hänen hymyynsä viileällä tuijotuksella.
    - Sinua ei olekaan viime aikoina näkynyt kirjastossa, Aragas sanoi keskustelusävyyn.
Prudence katsahti komeaan poikaan hiukan yllättyneenä.
    - Ei niin, tyttö vastasi. –Viime kerta oli muutenkin traumaattinen.
    - Voi sentään, Aragas sanoi muka myötätuntoisena. –Järkyttikö sinua niin pahasti se, että kirjastoa käyttävät muutkin kuin sinä ja se, että herra Kukko ei ole ainoastaan sinun… öh… käytettävissäsi?
Prudence puri huultaan estääkseen itseään lyömästä Aragasia.
    - Ei, en minä siitä järkyttynyt, Prudence sanoi kylmästi hymyillen. –Koin erityisen traumaattisena "muka nokkelan" pojan kohtaamisen, joka kuvitteli, että olen hänen palvelijansa. Mutta miten sinun mielenterveytesi jaksaa? Mahtaa olla kamalaa kun harhakuvat särkyvät ja huomaakin olevansa vain onneton luuseri.
Aragasin silmät välähtivät vaarallisesti ja nyt hän tuijotti Prudencen sinisiin silmiin varsin intensiivisesti.
    - Luuseri en ole, Aragas sanoi matalalla äänellä. –Mutta onneton kylläkin. Kärsin suuresti kun kaltaisesi naiset kuvittelevat itsensä paremmiksi kuin ovatkaan. Se on varsin rasittavaa.
    - Ah niin, Prudence huoahti. –Naisethan ovat kaiken pahan alku ja juuri, ja miehet ovat täydellisyyden perikuvia. Narsistinen sika…

Samalla kun Aragas ja Prudence olivat käydä toistensa kurkkuihin kiinni niin Sunneva ja Aramor istuivat hetken ihan hiljaa. Aramor tunki ruokaa suuhunsa ja vilkuili aina välillä Sunnevaa.
    - No mitä sinunlaisesi tyttö tekee tämän kaltaisessa paikassa? Aramor kysyi ja hymyili valloittavasti niin että hänen täydellisen valkoiset hampaat loistivat.
    - Oi minä olen iskemässä miehiä, mitäs muutakaan? Sunneva vastasi hihittäen.
    - Aivan, niin tietysti. No onko ollut hyvä tuuri tähän asti?
    - Eipä erikoisemmin. Kaikenlaisia ääliöitä täällä liikkuu, lukuunottamatta sinua tietysti, Sunneva hymyili valloittavalle pojalle, jonka silmät tuntuivat koko ajan nauravan hyväntahtoisesti.
    - Kuule, onko ihan mahdollista että olette tosiaan veljeksiä? Siis ulkonäkö on ihan sama mutta veljelläsi tuntuu olevan jonkinlaisia pahoja ongelmia? Prudence huudahti Aramorille.
    - Voi älä välitä Aragaksesta, hän luulee saavansa kaikki naiset polvilleen eteensä käyttäytymällä kuin sika, Aramor huudahti takasin ja tönäisi vihaisena tuijottavaa veljeään.
Prudence virnisti Aragakselle.
    - Minä sen sijaan hurmaan ihastuttavalla käytökselläni, Aramor naurahti leikillisesti ja kääntyi jälleen Sunnevaan päin.
    - Sittenhän Prue ja veljesi sopivatkin hyvin yhteen. Prue kun nimittäni ihastuu aina täysiin sikoihin, Sunneva kihersi pojalle.
    - Entäs sinä, minkälaisista miehistä sinä tykkäät? Aramor sanoi ja porautui silmillään Sunnevaan.
    - Ai minäkö…? Minulle kelpaa vain paras, tyttö hihitteli.
Ja Prudence sekä Aragas tappelunsa välissä aina mulkoilivat Sunnevaan ja Aramoriin vihaisesti.
    - He eivät taida oikein tykätä toisistaan, Aramor kuiskasi Sunnevalle.
    - Voi tuo on vain Pruen tapa vietellä miehensä, tapella niin kauan kunnes mies luovuttaa ja antautuu hänen armoilleen.
    - Niinkö todella… Mielenkiintoista, Aramor naurahti.

    - Narsistinen sika? Aragas huudahti vihaisesti Prudencelle. - Kuulehan sinä punapäinen hirviö, sinuna supistaisin hiukan tuota liiaksi avonaista kitalakeasi…
    - Hirviö?! Sanoitko minua hirviöksi?! Prudencen ääni kohosi useita oktaaveja. –Sinä tässä hirviö olet! Kuinka kukaan voikaan sietää kaltaistasi vehkeetöntä velhoa!
    - Vehkeetöntä? Aragasin ilme muuttui ovelaksi. –Oletko nyt ihan varma asiastasi? Voin osoittaa sinulle asian oikean laidan…
    - Hyi helvetti! Prudence sanoi inhoten. –Minä en edes halua tietää minkälainen kastemadon puolikas lahkeissasi lymyää.
    - Nyt menit kyllä liian pitkälle! Aragas kohottautui puoliseisovaan asentoon ja katsoi Prudencea palavin silmin.
Hän oli juuri tarttumassa Prudencen hiuksiin, mutta rämähtikin potkun voimasta pöydälle rähmälleen ja hänen rusehtavat hiuksensa uivat peruna-purjokeitossa.
    - Älä koske minun naiseeni, Wolfy Fontrel sanoi uhkaavalla äänellä.
Aragas kääntyi raivoissaan Wolfyyn päin ja täräytti nyrkkinsä tämän vatsaan. Wolfy horjahti pahoin ja kaatui selälleen viereiseen pöytään. Hän oli juuri kohottautumassa pystyyn kun Aragas tarttui häntä rinnuksista ja pakotti Wolfyn katsomaan itseään silmiin.
    - Sinä kärsit tästä, nilkki, Aragas murisi.
    - Päästä hänestä irti, idiootti! Drake ärähti ja yritti repiä Aragasia irti ystävästään.
Drake sai kuitenkin siinä samassa kimppuunsa raivostuneen Aramorin ja ennen kuin Prudence ja Sunneva huomasivatkaan käynnissä oli joukkotappelu.
    - Lopettakaa tuo!! Prudence huusi vihaisena ja ryntäsi taistelevien poikien väliin.
Hän sai vihdoin Aragasin lopettamaan Wolfyn hakkaamisen.
    - Kakaroita te olette! Prudence soimasi kantavalla äänellään.
Wolfy ja Aragas eivät vastanneet tytölle mitään vaan mulkoilivat toisiaan äreästi.
    - Ja mikä sai sinut sekaantumaan tähän? Prudence elämöi Wolfylle. - Minä en todellakaan ole sinun naisesi! Turha luullakaan!
Sen sanottuaan Prudence katsoi äkäisesti molempiin tappelupukareihin ja lähti kuin syvästi loukattuna kävelemään pois Suuresta Salista kiivain askelin.
    - Tämä kostetaan…, Wolfy uhosi Aragasille.

Sunneva ja Prudence juoksivat pois ruokasalista. Prudence piteli käsiään kasvojensa edessä ja hänen hartiansa hytkyivät.
    - Voi ei itketkö sinä, eihän tässä nyt ole mitään hätää, Sunneva sanoi lohdutellen.
Prudence kohotti kasvonsa ja purskahti kuuluvaan nauruun.
    - Minä olen todella ylpeä itsestäni, aiheutin jo joukko tappelunkin, Prudence hirnui Sunnevalle.
    - No joo… Asiamme eivät voisi olla enää paljoa pahemmin. Nyt meitä inhoaa Draken ja Wolfyn lisäksi Aragas. Sitä paitsi olin juuri iskemässä Aramorinkin mutta sinun täytyi sekin estää. Tosin tuosta näytöksestä maksaisin mitä vain! Sunneva hirnui ja tyttöjen oli pakko istuutua maahan hekottamaan julmaa kohtaloaan.
Joshua ja Marvin olivat seuranneet tyttöjä ja ihmettelivät nyt mitä molemmat nauraa kikattivat lattialla mahaansa pidellen.
    - Musta tossa ei ollu mitään hauskaa, siin ois voinu käydä tosi pahasti, Joshua sanoi. -Mut nyt mä oon saarnannu tarpeeks, näittekste Wolfyn ilmeen kun se nilkki koski Pruehen?
Joshua nauraa hekotti Marvinin kanssa ja kohta kaikki neljä makasivat maassa nauraen vedet silmissä.
    - Okei eiköhän nyt riitä. Voi olla et ne tulee millon vaan tänne ja näkee meiät, tai teiät ja sillon mä haluun olla kaukana! Joshua ilmoitti ja nelikko päätti poistua ruokalan lähettyviltä jonnekin mahdollisimman kauas.
    - No enää emme ole Toveruuden Tornissakaan turvassa hulluilta, ties mitä se Aramor tekee, Prudence naurahti.
    - Äh, Aramor vaikutti aika lepsulta ja kiltiltä, tuskin hän on meille mitenkään vihainen, Sunneva arveli.

Lauantaipäivä koitti ja Sunneva sekä Prudence odottivat innoissaan lähtöä Tulikanjkoniin.
    - Kokonainen päivä vain kierrellen kauppoja ja shoppaillen! Sunneva helisi innoissaan Prudencelle joka puki juuri vaatteita päällensä.
    - Niin niin… No olen valmis. Joko lähdetään?
    - Aiotko varmasti laittaa nuo vaatteet päällesi? Sunneva kysyi ihmiessään.
    - Mitä vikaa on hameessa ja collegepaidassa?
    - Se että näytät kymmenvuotiaalta koulutytöltä, Sunneva tokaisi.
    - Okei. Mitä minun sinun mielestäsi pitäisi laittaa päälleni? Prudence kysyi Sunnevalta joka odotti jo kaikki vaatteet päällä valmiina lähtöön.
Hän oli laittanut mustat housut ja kireän mustan paidan ja ainoa koristeenomainen hänen vaatetuksessaan oli hopeinen susisolki vyössään. Mustan paksun villakankaisen viitan alla hänellä oli vielä nahkatakki, joka ei yksinään ollut kovin lämmin talvella mutta onneksi heillä oli ihanat uudet lämpimät viitat, jotka Sunnevan äiti oli lähettänyt molemmille tytöille jo etukäteisjoululahjoiksi.
    - Laita nyt edes tämä paita. Se sopii paremmin tuon paidan kanssa! Sunneva huudahti ja heitti yhden omsita kireistä mustista paidoista Prudencelle. - Ah, ja push-upit ovat ehdottomat tuon paidan kanssa. Sitten vain paksut sukkahousut ja villasukat kenkien päälle niin olet kuin suoraan jästien muotilehdestä!
Sunneva heitteli vaatteita Prudencelle.
    - Hyvä on hyvä on… Taidamme olla oikeita mustiksia molemmat…

Vihdoin molemmat olivat pukeutuneet ja he häipyivät Toveruuden Tornista vähin äänin sillä he halusivat päästä Tulikanjoniin aikaisin ennen jouluruuhkia.
    - Hei, mihin te meette? Me tullaan mukaan! Joshua huudahti ja repäisi Marvinin mukaansa.
    - Me menemme vain Tulikanjoniin shoppailemaan. Tulkaa vain mukaan.
    - Ääh, tyttöjen shoppailuja. Entäs aamiainen?
    - No syödään aamiainen Tulikanjonissa yhdessä ja sitten te voitte mennä poikien shoppailulle ja me tyttöjen? Prudence ehdotti naurahtaen.
    - Hyvä idea, Joshua huudahti ja heitti viitan yllensä.
Marvin kompuroi puoliunessa ovelle ja otti viittansa hänkin.