Loppukevät sujui varsin rauhallisissa ja mielenkiinnottomissa merkeissä. Toukokuu tuli kuin varkain lempeinä tuulenhenkäyksinä etelästä ja koulun ilmapiiri alkoi lipsua. Kaikki odottivat parin viikon päästä alkavaa kesälomaa ja kauhistuneina loppukokeita. Tunnelma Tulisoihtu Akatemiassa oli vuoroin kireä (loppukokeet) ja vuoroin innokkaan odottava (kesäloma). Sunneva ja Prudence eivät paljoa Aurea nähneet, sillä hän oli täysin kirjojensa parissa. Sunneva ei jaksannut kokeita stressata ja Prudence taas hermoili hänenkin edestään.
    -En ikinä pääse niitä läpi, Prudence voihkaisi Sunnevalle toukokuisena lauantaiaamuna aamiaisella. –Peikkokielen epäsäännölliset verbit ovat inhottavia ja professori Peto kysyy taatusti kaikkein vaikeimmat loitsut ja en vieläkään osaa ulkoa haukan ruuansulatusjärjestelmää ja Magiana hylkää minut ihan taatusti jos vielä kerran vaihdan ylleni Wolfyn pupupyjaman…
    -Sinä selviät kyllä, Sunneva lohdutti ja siemaisi kahviaan huolettomasti.
    -En olisi siitä niin varma, en ole lukenut vielä yhtään, Prudence parkaisi ja alkoi selailla pimeydeltä suojautumisen kirjaa. -Mortal Peto muuten oli ihan mukava kun hän päätti antaa meille sen himokirjan kuitenkin takaisin, Prudence sanoi Sunnevalle ja kääntyi tätä kohti.
    -Niin, niin oli… Kuule, tuntuuko sinusta siltä että professori Peto on hieman… miten sen nyt sanoisi… Noh, ihan kuin hän olisi hieman flirttaillut. Esimerkiksi silloin kun hän piti meille sen kirjan takia jälki-istuntoa, Sunneva mietti.
    -Minä olen ihan samaa mieltä… No ehkä Peto on löytänyt pehmeän puolen itsestään, Prudence naurahti ja kuuli samalla takaansa mylväisyn.
    -Toivottavasti neiti Sudenvarjo ja neiti McCallum ovat lukeneet maanantain kokeisiin. Teidän tuntihäirintänne viittaa epäilyttävästi siihen ettette ole oppineet yhtään mitään tunneillani, Peto mylvi ja lähti saman tien pois jättäen Prudencen kauhuissaan selailemaan kirjaa kahta kauheammin.
    -Olisi voinut pitää suuren suunsa kiinni tuokin, ihan turhaa stressiä vain, Sunneva tuhahti mutta hymy kareili hetken kuluttua hänen huulillaan Draken ja Wolfyn liittyessä heidän viereensä.
Prudence kääntyi katsomaan mille Sunneva hymyili ja huomasi Wolfyn. Prudencen toinen käsivarsi oli edelleen kantositeessä joten poika ei ollut uskaltanut koskettaa Prudencea kunnolla pitkään aikaan. Ja tyttö huomasi jo kaipaavansa Wolfyn käsiä ympärillään. Etenkin kun hän katseli Drakea ja Sunnevaa jotka tappelivat Sunnevan kirjasta ja poika vetäisi tytön kunnon karhunsyleilyyn.
    -Miten voit? Wolfy kysyi istuessaan varovasti Prudencen viereen.
Prudence oli jo hiukan ehtinyt kyllästyä tuohon kysymykseen, sillä Wolfy oli esittänyt sen hänelle joka päivä sen jälkeen kun A-Ihan hyvin, Prudence vastasi ja hilautui huomaamattomasti lähemmäs Wolfya ja oli keskittyvinään Soihdut sammuu –kirjaan.
    -Varo kättäsi, Wolfy varoitti sen tuhannen kerran.
Prudence muljautti silmiään itsekseen.
    -Kyllä äiti, Prudence vastasi virnistäen Wolfylle.
    -Minä vain huolehdin sinusta, Wolfy sanoi loukkaantuneen oloisesti.
Tästä Prudence oikeastaan nautti kaikkein eniten. Wolfyn kiusoittelusta ja tietysti siitä, että hän tälläkin hetkellä nojasi raukeana Wolfyn leveää ja lihaksikasta rintaa vasten.
    -En minä hajoa, Wolfy, Prudence sanoi.
    -Mutta silti…, Wolfy vastasi ja hänen äänensä kuullosti eksyneen pikkupojan ääneltä.
Prudence huokaisi. Kun ei vihjailu mennyt perille niin ei sitten. Hän ei todellakaan aikoisi alkaa kerjäämään halauksia ja hellyyden osoituksia Wolfylta.
    -Älä stressaa, Wolfy sanoi huomattuaan Prudencen lueskelevan Soihdut sammuu –kirjaa. –Kyllä sinä Pedon kokeen läpäiset. Minä luotan sinuun täysin.
    -Kuinka mukavaa kuulla, Prudence sanoi. –Minä taas en luota itseeni ollenkaan. Kaikki kaatuu päälle ja minut erotetaan ja minusta tulee joku mitätön…
    -Rauhoitu rauhoitu, Wolfy sanoi nauraen ja veti Prudencen lähemmäs itseään.

Noniin… Alkoihan edes jotakin tapahtua, Prudence ajatteli tyytyväisenä ja muotoili kasvoilleen jälleen loputonta tuskaa kuvastavan ilmeen. Ja mitä "epätoivoisempi" Prudence oli, sitä hellemmäksi Wolfy muuttui. Kun poika sitten (LOPULTAKIN!) suuteli Prudencea keskittyneesti heidät havahdutti Sunnevan järkyttynyt huudahdus, joka äänen perusteella ennusti vähintääkin maailmanloppua.
    -Väitätkö sinä todellakin olevasi minua parempi velhonshakissa??
Tyttö suorastaan kirkui virnistelevälle Drakelle.
    -Tottakai, Drake sanoi tyynesti ja tutki keskittyneesti kynsiään. -Naiset eivät osaa pelata shakkia…
    -Olemme siis tasaveroiset, Sunneva sanoi ja sai Draken ilmeen synkkenemään. -Kokeillaanko heti?
    -Kokeillaanko mitä? Drake kysyi pilke silmäkulmassaan.
    -Velhonshakkiottelua, hölmö! Sunneva kivahti punastuneena.
    -Hyvä on. Mistä lyömme vetoa?
    -No jos minä voitan, Sunneva sanoi haaveellisena. -Niin hän joutuu…
    -Hän joutuisi tunnustamaan profressri Pedolle rakastavansa tätä, luonnottomalla tavalla, Wolfy naurahti ja Drake vilkaisi ystäväänsä murhaavasti.
    -Kohta joku tunnustaa mitä vain että saisi minut kimpustaan, Drake sanoi ja heristi nyrkkiään.
    -Hui! Wolfy naurahti.
    -Hei jos Drake laulaisi jotain ja…, Prudence yritti mutta kun Wolfy ja Sunneva molemmat huusivat vastalauseensa kauhuissaan niin Pruedencen oli pakko luopua ajatuksesta.
    -Hei minä tiedän, jos Drake häviää hän saa luvan olla minun ja Prudenen yksityinen orja yhden viikon ajan, Sunneva naurahti.
Kaikki muut, paitsi Drake, suostuivat ja asia oli päätetty.
    -Entäs jos Drake voittaa…? Prudence kysyi.
    -Sitten sinä ja Sunneva olette minun orjiani kaksi viikkoa, Drake vastasi.
    -No Prue ei ainakaan ole kenekään pompoteltavissa, Wolfy sanoi ja katsoi Prudencen käsivartta huolestuneena.
    -Entäs jos Sunneva joutuisi tunnustamaan rakkautensa Petoa kohtaan? Prudence ehdotti.
    -Hänhän on jo tehnyt sen, Drake murahti.
    -Ai niin…, Prudence mumisi.
    -Hei Sunneva joutuu ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi Eetu Elukan fletkumatojen syöttäjäksi, Wolfy hirnahti ja rupesi nauramaan.
    -Hyvä idea! Drake naurahti ja Sunnevan oli vain pakko suostua.
    -No niin aloitetaan sitten, Sunneva sanoi ja he lähtivät ruokapöydästä kohti Suurta Salia missä velhonshakkilauta oli.

    -Otatko ruskeat vai valkoiset? Drake kysyi ja laittoi nappuloita paikoilleen.
    -Valkoiset tietysti, Sunneva virnisti ja käänsi valkoiset nappulat itseään kohti.
    -No niin ei sitten muuta kuin että kumpi aloittaa? Drake kysyi.
    -Minä tietysti, Sunneva huokasi mukamas järkyttyneenä ja peli alkoi.
Molemmat pelasivat erittäin hyvin loppuun asti kunnes Sunneva alkoi olla häviöllä. Hän oli jo menettänyt monia sotureitaan hirvittävällä tavalla ja alkoi jo nähdä edessään Eetu Elukan ja tämän ihastuttavat fletkumadot. Mutta juuri kun nappulat olivat loppumassa ja Drake hymyili voitonvarmaa hymyään Prudence huudahti.
    -SE ON SHAKKIMATTI JA SUNNEVA VOITTAA!
    -Miten niin? Drake huudahti ja alkoi tuijottaa nappuloita.
    -Mitä… Minä voitin? Mahtavaa, Sunneva huudahti ja antoi viimisten nappuloidensa syöstä Draken nappulat vallasta.
Nyt pöydässä istui hyvin vihainen nuori mies ja hyvin onnellinen nuori nainen.
    -Sinä hävisit! Ihan ensimmäiseksi annat sen Hillitse himosi, hallitse halusi kirjan minulle! Sunneva huudahti.
Samassa Tyttis lennähti Draken naamalle.
    -HULLU PÖLLÖ!

Ilta kului tytöiltä rattoisasti raivostunutta Drakea juoksuttaessa ympäri koulua mitä pikkumaisimmilla asioilla. Ja joka kerta kun Drake aikoi väittää vastaan, Sunneva otti kasvoilleen pettyneen ilmeen ja huokaisi ettei "kalmalaisiin pilipalipoikiin" voinut koskaan luottaa. Ja silloin Drake alistui – hampaitaan kiristellen. Kun Sunneva ja Prudence olivat kyllästyneet tähän leikkiin ja iltakin alkoi olla myöhä, he siirtyivät omaan torniinsa mennäkseen nukkumaan.
    -Nyt tämä saa lähteä! Prudence sanoi kiukkuisesti istuessaan sängyn laidalla ja purkaessaan kantosidettään.
    -Prue! Oletko varma, että olet jo siinä kunnossa että…, Sunneva vastusteli.
    -Olen, Prudence sanoi päättäväisesti ja huokaisi onnellisena kun haavoittunut käsivarsi oli vapautunut.
He yrittivät pitää äänensä matalina, sillä nukkuva Ebony saisi hirvittävän raivokohtauksen mikäli hänet herätettäisiin. Hetken vielä kuiskuteltuaan ja kikateltuaan molemmat tytöt nukahtivat.

Sunneva havahtui siihen että näki vilauksen Ebonyn vaaleista kiharoista kun tämä poistui tyttöjen makuuhuoneesta. Puoliyö oli juuri käsillä ja Sunneva irvisti itsekseen.
    -Prue? Kuulitko tuon? Sunneva heitti kysymyksen hiljaa ilmaan.
    -Kuulin, kuului Pruen hiljainen ääni. –Minneköhän Ebony meni?
    -Ehkä hänellä lopulta on joku poika…, Sunneva sanoi ja tirskahti.
    -Tuolla luukasallako? Älä höpötä, Prudence sanoi ja nousi istumaan vuotessaan. –Minä epäilen jotakin muuta.
    -Lähdetäänkö seuraamaan Ebonya? Sunneva kysyi ja nousi hänkin istumaan.
Hän näki kuun valossa Prudencen nyökkäävän ja tytöt pukivat nopeasti jotakin vähän lämpimämpää, sillä toukokuinen yö ei ollut vielä kovinkaan lämmin. Prudence ja Sunneva riensivät Toveruuden Tornin oleskeluhuoneeseen ja törmäsivät siellä velhonshakkia pelaaviin Joshuaan ja Marviniin.
    -Mitä te täällä tähän aikaan teette? Prudence kysyi.
    -Me pelataan, Joshua sanoi viattomana.
    -Niin näkyy. Näittekö Ebonya? Prudence tivasi edelleen.
    -Joo, sil oli feissis iha outo ilme, mut ehkä se ei oo Ebonylle mitään uutta, Joshua sanoi.
    -Tulkaa mukaan, Sunneva sanoi ja Prudence selosti nopeasti miten Ebony oli lähtenyt ja miten tytöt epäilivät jutussa olevan jotakin outoa.
Pojat jättivät pelinsä kesken ja nelikko ryntäsi käytäville, mutta Ebonya ei näkynyt missään.
    -Hei! Hss…, Marvin sihahti äkkiä ja muut vaikenivat ällistyneinä. Käskeminen ei ollut Marvinin tapaista.
    -Kavioiden kopsetta, Marvin analysoi.
    -Tuolta, Sunneva sanoi hetken kuunneltuaan ja osoitti alhaalla näkyvään käytävään.
Jälleen nuoret saivat jalat alleen ja he juoksivat hiljaa sinne mistä ääni oli kuulunut. Äkkiä he kaikki pysähtyivät ällistyneinä. He näkivät Ebonyn. Ja hän piteli talutusnuorassa yksisarvista jolla oli kultainen sarvi.
    -Mennään Friznogin luo, Marvin sanoi järkyttyneenä.
    -Höpöhöpö! Sunneva sanoi. –Seurataan Ebonya ja katsotaan mitä tapahtuu.
Ebony eteni tytöille tuttua reittiä käytävään, josta Drake oli näyttänyt Sunnevalle salaisen luolan joka johti metsään. Metsään, jonne oppilailla ei oikeastaan ollut kulkulupaa.

Prudence, Sunneva, Joshua ja Marvnin seurasivat Ebonya pienen matkan päässä, tyttö ei näyttänyt huomaavan mitään vaikka Marvnin kompasteli aina välillä ja muut huusivat häneelle hiljaa.
Ebony vain kuljetti yksisarvista mukanaan eikä kääntynyt edes katsomaan takseen. Lopulta Ebony tuli luolan toiselle suulle ja puikahti ulos yksisarvinen mukanaan.
    -No seurataaks me eteenpäin vai mennääks Friznogin kans jubaileen? Joshua kyseli epävarmana ja oli ihan valmis kääntymään takaisin.
    -Seurataan nyt homma loppuun kun tännre asti tultiin, Prudence sanoi ja kaikki katsoivat häneen ihmeissään.
    -Mitä…? Ei Sunneva ole aina ainoa joka saa hulluja päähänpistoja, Prudence virnisti ja jatkoi matkaa eteenpäin.
    -Seuraako joku meitä? Ihan kuin kuulisin enemmänkin kenkien kopsetta kuin vain meidän? Marvin ihmetteli ja kääntyi katsomaan taakseen.
    -Höpö höpö Marvin, kuka meitä nyt seuraisi? Professroi Peto? Sunneva naurahti ja pujahti Prudencen perään. Marvin ja Joshua kohauttivat olkapäitään ja lähtivät tyttöjen perään.
    -Katsokaa, tuolla. Ebony vie yksisarvisia kannon ohi. Yritetään tällä kertaa pysyä piilossa, emme välttämättä ole enää yhtä onnekkaita kuin luolassa, Prudence sanoi ja katsoi Marviniin.
    -En minä voinut sille mitään minä vain…
    -Hei eikös tuo ole se sama luola missä olimme aikaisemmin? Marvin huuhdati Ebonyn kadottua jälleen pimeään aukkoon.
    -Kyllä, se se on, Sunneva huoahti ja kaikki neljä kurkistivat sisälle luolaan.
    -Hei kuuletteko? Prudence kuiskasi. –Joku puhuu, eikä se ole todellakaan Ebony…
    -Minä en kuule… Ai niinpäs, onkin kuulostaa ihan…, Sunneva aloitti.
    -MIRACLE MAGIANA!?! Kaikki kuiskasivat yhtäaikaa ja menivät hieman pidemmälle luolaan kuullakseen mitä Miracle Maginana teki luolassa keskellä yötä Ebonyn kanssa.
    -…No niin, typerä tyttö, olet nyt tehnyt kaiken mitä haluankin… En voi päästää sinua enää takaisin, saattaisit vaikka laverrella, kuului Miraclen uhkaava ääni ja Ebonyn lohduton nyyhkytys.
    -…Ole niin kiltti ja päästä minut, en kerro kellekkään…, Ebony nyyhkytti ja Miracle alkoi nauraa.
    -…Olen pahoillani, mutta se ei nyt käy, Miracle naurahti ja kuului vain Ebonyn kirkaisu eikä mitään enää sen jälkeen.
    -Mitä ihmettä Miracle teki Ebonylle? Sunneva kuiskasi Prudencelle, joka kuunteli kauhuissan Miraclen naurua.
    -HEI SINÄ SIELLÄ! MITÄ SINÄ TEET? Kuului edestäpäin ja Miracle Maginana syöksyi nelikon eteen.
    -Vai niin, lisää nuuskijoita, Miracle snaoi ja osoitti kaikkia sauvallaan.
    -Mitä sinä teit Ebonylle? Sunneva huudahti vihaisena.
    -Ai sille typerälle blondille? No hän kuoli, Miracle naurahti.
    -Me luulimme aina että olit mukava, Marvin sanoi loukkaantuneena.
    -Voi sinua typerää pikku porsasta! Ei kukaan ole mukava ilman takaa-ajatuksia, Miracle naurahti ja tarttui Sunnevaa kaulasta.
    -No niin, nyt kaikki ulos luolasta, en halua vahigoittaa yksisarvisiani, Miracle nauroi kylmää nauruaan ja kaikki tottelivat sillä nainen piteli taikasauvaansa Sunnevan ohimolla.
Kaikki kävelivät ulos hitaasti ja Prudencen mulkoili vihaisesti Miracleen joka piteli Sunnevaa kiinni kädellään.
    -No niin "lapset", olen jälleen pahoillani mutta en keksi muuta keinoa kuin eliminoida teidät kaikki. Toisaalta, tuskinpa maailma teitä tule erikoisemmin kaipaamaan, Miracle nauroi ja osoitti sauvallaan Marvinia.
    -Kangistumis tyystilys, hän huudahti mutta juuri silloin Sunneva tarrttui naisen käteen ja puri sitä.
Taika ei osunut Marviniin, eikä kenelläkään ollut aikaa katsoa mihin se oikeastaan osui, kukaan heistä ei kuitenkaan ollut vaarassa.
    -Sinä typerä tyttö! Miracle huusi ja heitti Sunnevan maahan osoittaen tätä sauvallaan.
    -Kidutu! Hän huusi mutta juuri silloin Joshua oli ottanut oman sauvansa ja huusi oman loitsunsa samaan aikaan.
    -Kuoleos kaatumos.
Loitsut osuivat toisiinsa ja kimposivat vääriin suuntiin. Marvin seisoi kauhuissaan ja yritti kaivaa taikasauvaansa esiin. Prudenceella oli sauva esissä ja hän osoitti Joshuan kanssa Miracle Maginanaa.
    -Te typerykset. Minä voitan teidät mennen tullen! Miracle huudahti ja potkaisi edessään makaavaa Sunnevaa.
    -En olisi siitä niin varma! Prudence huusi ja osoitti sauvallaan naista. -Lentäös mätkähtäös!
Miracle lennähti ilmaan ja mätkähti maahan voihikien. Mutta missään vaiheessa hän ei ollut päästänyt sauvaansa irti. Miracle osoitti sauvallaan Prudencea mutta Joshua astui tytön eteen. Tytöt näkivät vain kuinka valkoista utua tuli Miraclen sauvasta ja se osui Joshuaan. Joshua lensi mutaman metsin taaskepäin ja osui puuhun.
    -JOSH! Prudence huudahti ja juoksi pojan viereen. –Josh, oletko kunnossa?
Poika vain nyökäytti päätään. Häneltä tuli verta suusta ja hän nyki hetken aikaa kunnes sulki silmänsä.
    -JOSHUA!! ET SAA KUOLLA! Prudence huusi ja ravisteli poikaa Miraclen nauraessa.
    -Oon ihan ok. Jeesi Sunnevaa, Joshua sanoi avattuaan silmänsä vaivalloisesti.
Prudence tunsi yhtäkkiä nousevansa ilmaan maasta. Hän kääntyi ja näki Miraclen mumisevan taikasauva kädessään ja tuijottavan suoraan Prudenceen.
    -Sunneva! Riko Miraclen keskittyminen! Prudence huusi ja apua tuli yllättävältä taholta.
Marvin ampaisi päin Miraclea ja osoitti vapisevalla sauvallaan.
    -Mykkyös myllerrys...
Miracle kirkaisi ja hänen suunsa painui kiinni eikä hän voinut sanoa mitään. Marvin lennähti samassa taaksepäin, pää retkähtäen ja osui puuhun tippuen muutaman metrin alas puiden oksien hidastaessa hänen vauhtiaan. Sunneva piteli kipeää kylkeään ja yritti tavoittaa sauvaansa joka oli hänestä pienen matkan päässä. Prudence tippui maahan ja inahti osuessaan kovaan maahan pikkukivien päälle. Tyttö kuitenkin nousi ylös ja hoippui kohti Miraclea, joka oli saanut jälleen puhekykynsä takaisin.
    -Nyt sinä kuolet, Miracle sanoi melkein rauhallisesti. –Tiesitkö että olin äitisi ystävä? Hän minulle kertoikin yksisarvisen kultaisesta sarvesta jolla voi saavuttaa kuolemattomuuden.
    -Sekö tässä on takana? Tapat porukkaa jottei sinun itsesi tarvitse kuolla? Prudence kysyi.
    -Tottakai. Kun olen kuolematon, ei edes lordi Voldemort mahda minulle mitään ja minusta tulee koko maailman pelätyin ja hirvittävin noita!! Miracle huusi innoissaan.
    -Ei ikinä jos se minusta on kiinni! Prudence karjaisi ja mätkäisi nyrkillään Miraclea suoraan naamaan.
    -Todella yllättävää, Miracle naurahti pidellessään vertavuotavaa nenäänsä. -Mutta minä keksin jotain parempaa! KIDUTU! Miracle huusi ja pian ilmassa kajahtelivat Prudencen kauhun huudot.
Hän ei ollut koskaan kokenut mitään niin hirvittävää kipua, kirjeveitsen osuminen olkapäähän oli pientä tähän verrattuna eikä tyttö pystynyt muuta kuin kirkuamaan ja heittelehtimään ilmassa. Sunneva katsoi kauhuissaan nytkivää ja karjuvaa Prudencea. Hän huomasi ison kiven murikan lähellään ja tarttui siihen. Sunneva nousi ylös ja täräytti kivellä nauravaa Miraclea takaraivoon.
    -Älä koskaan jätä haavoittunutta vihollista eloon! Sunneva huusi Miraclelle ja Prudence tipahti maahan.
    -Samaa voisin sanoa sinulle! Miracle huusi, kääntyi ympäri ja potkaisi Sunnevaa, joka kieri aivan taikasauvansa viereen.
Miracle Magiana tuli tyttöä kohti ja Sunneva yritti päästä kauemmas hullusta naisesta. Hän tunsi jotain kädessään ja huomasi katsovansa taikasauvaansa. Tyttö tarttui sauvaansa ja puristi sitä rystyset valkoisina. Ennen kuin Sunneva huomasikaan, oli hän kohottanut oman taikasauvansa Miraclen rynnätessä tytön päälle. Sunneva sulki silmänsä ja avasi ne vasta kuultuaan Miraclen hämmästyneen äänen.
    -Mitä? Nainen sanoi ja hoippui taaksepäin pidellen sauvaa joka törrötti hänen rinnassaan.
    -Taisin aliarvioida teidät… Mutta ei se mitään, teille kyllä kostetaan tämä, odottakaa vain, Miracle sanoi kaatui maahan ja ärähti kivusta.
Sunneva meni lähemmäs naista jonka hengitys alkoi pihistä ja tuska näkyi hänen kasvoissaan.
    -Sa… sanokaa… Mortalille että minä… minä pidin hänestä… Jos olisimme tavanneet toisessa ajassa… Kuka tietää, Miracle huokaisi ja lakkasi hengittämästä.
Sunneva lähestyi naista ja sulki tämän ammottavat silmät.
    -Hyvästi, Miracle Magiana, Sunneva huokaisi ja riensi katsomaan ystäviään. Joshua hoipui häntä vastaan pidellen vatsaansa. Marvin konttasi etsien taikasauvaansa, mutta Prudence vain makasi silmät auki punaisten hiusten ympäröidessä hänen kalpeat kauhuun vääntyneet kasvonsa.
    -Prue? Sunneva henkäisi ja kosketti ystävänsä kättä joka oli aivan kylmä.
    -Ei se vaan oo…, Joshua kysyi ja kumartui Pruen ylle.
    -Kyllä minusta tuntuu että…, Sunneva sanoi ja kyyneleet kastelivat hänen poskensa.
    -Voi ei, Joshua sanoi ja pyyhki silmiään hihallaan.
Marvinkin pääsi konttaamaan muiden luokse ja he jäivät kaikki istumaan hetkeksi Prudencen ympärille.

    -Hei… Mitä tapahtui…? Prudence huokaisi yhtäkkiä ja nousi istumaan kavahtaen kivusta.
    -PRUE! Sunneva huusi ja kapsahti Prudencen kaulaan. –Jos et olisi melkein kuollut niin tappaisin sinut omin käsin, Sunneva huusi Prudencelle.
    -Ai anteeksi, mutta en vain yksinkertaisesti saanut itseäni ylös maasta. Se kidutusloitsu on aika… No, se vie ajatuksen aika hyvin muualle kuin missä niiden pitäisi olla, Prudence sanoi ja jätti kertomatta kuinka hirvittävä kipu oli ollut.
    -Tota noin… Ebony varmaan pitäisi viedä koululle…, Joshua mutisi ja kaikki neljä nousivat ylös, Prudence edelleen hieman hoippuen.
    -Ihan totta, Marvin huokaisi. –Me voimme mennä Joshuan kanssa hakemaan Ebony, jääkää te tänne siksi aikaa, Marvin sanoi katsoen huolissaan Prudenceen joka istahti maahan pidellen päätään.
    -Selvä, tulkaa sitten äkkiä, Sunneva kirahti.
Marvin ja Joshua menivät luolalle ja katosivat sen sisään. Prudence nousi ylös ja alkoi jaloitella. Hän ei ollut kovin hyvässä kunnossa, ihme jos pystyssä pysyi, koko paikka pyöri ja häntä oksetti. Yhtäkkiä tyttö kaatua muksahti maahan.
    -Hei mitä kävi? Sunnvea huudahti ja riensi Prudencen luokse joka makasi jonkin päällä.
    -Minä makaan jonkun päällä, Prudence sanoi kauhuissaan ja alkoi kosketella maata.
    -Tässä on viitta, Sunneva snaoi ja nosti viittaa ylöspäin.-Ups… Sunneva sai sanottua ja katsoi kauhuissaan Prudencea.
    -Tuota, en ole varma pitäsiskö…, Sunneva sanoi, mutta Prudence oli jo vetänyt viitan pois.
    -WOLFY! Tytön huulilta pääsi parahdus hänen katsoessa maassa makaavaa liikkumatonta ruumista.
    -Wolfy… Ei näin, ei näin…, Prudence nyyhkytti ja tarttui Wolfyn kasvoihin. –Idiootti! Mitä hittoa se teki täällä!? Prudence huusi.
    -Voi ei… Jos Wolfy on tässä niin silloin…, Sunneva huokaisi ja alkoi repiä viittaa enemmän pois. -Niin silloin… DRAKE? Sunneva huudahti ja kaatui polvilleen pojan viereen. –Voi ei, tyttö ei osannut sanoa muuta vaan tuijotti maassa Wolfyn vieressä makaavaa Drakea.
    -Mitä hittoo te oikeen ulvotte? Joshua huudahti kantaessaan Ebonyn hervotonta ruumista.
    -Drake ja Wolfy, he seurasivat meitä ja… He ovat kuolleet, Prudence sanoi kyyneleet silmissään.
    -Okei ja te kutsutte itteenne tosiaan noidiks, Joshua huokaisi sillä hän oli heti huomannut mitä pojille oli käynyt.
    -Heidät on vain kangistettu, Marvin hymyili. -Se hoituu helposti, Marvin naurahti mutta kun kaikkien katseet osuivat Ebonyn kalpeisiin kasvoihin ja avonaiseen suuhun ei kukaan tuntenut enää halua nauraa. Jossain vaiheessa Prudencen maailma alkoi pyöriä ja hän tarttui Joshuan käteen.
    -Ei kai vaan pyörrytä? Joshua kysyi ja auttoi Prudencea pysymään pystyssä
    -Ei tässä mitään hätää ole…, Prudence hymähti.
    -No se voi johtua siitä et sun olkapäästä vuotaa verta, Joshua sanoi huolestunaana.
    -Ai vuotaa vai…? No ei voi mitään. Miten me aiomme saada nuo kaksi jäykistynyttä pilipaliukkoa ja Ebony takaisin koululle. Mitä me selitäme Ebonyn äidille ja isälle…? Prudence yhtäkkiä tajusi.
-En usko et me joudutaan selitteleen mitään, kyl Friznog varmaan tekee ne meidän puolesta, Joshua huokaisi ja heilautti sauvaansa. Samassa Wolfy, Drake ja Ebony nousivat ilmaan.
-Ilmapaarit, Joshua snaoi väsyneesti ja lähti nelikko lähti masentuneina kuljettamaan muita koulua kohti.

Nelikko oli päässyt koulun pihalle kun heitä vastaan juoksivat Priz Friznog, matami Hentovalkoinen, Kustaa Mikälie ja won Gaamea.
    -Voi että näimme jo pitkältä että te tulette, mitä oikein on tapahtunut? Matami Hentovalkoinen huudahti kauhuissaan.
    -Me… Wolfy ja Drake pitää saada sairaalasiipeen ja… Ebonya tuskin voi enää auttaa, Prudence sanoi matamille joka riensi heti katsomaan tyttöä jonka ruumis roikkui ilmassa.
    -Voi sentään, pikku Ebony parka, matami huokaisi ja won Gaamea muuttui aivan valkoiseksi kasvoiltaan.
    -Saanen kysyä mitä ihmettä te olette tehneet metsikössä keskellä yötä!? Won Gaamea huusi ja lähti viemään nelikkoa sairaalasiipeen.
    -Tuota me näimme kuinka Ebony vei yksisarvista ulos koulusta ja…, Sunneva selosti tarinan sen koko karmeudessa ja won Gaamea katseli surullisena Ebonya.
    -Meidän täytyy kutsua Ebonyn vanhemmat tänne heti huomiseksi, mutta te! Te menette sairaalasiipeen täksi yöksi! Won Gaamea huudahti huomatessaan Prudencen olkapään.
Nelikko asteli turhautuneina sairaalasiipeen jonne matami oli jo vienyt Wolfyn ja Draken. Matami Hentovalkoinen juoksenteli ympäri huonetta ja hoiteli kaikkien ruhjeita ja haavoja.
    -No niin, Prudence, otapa tämä liemi, se nukuttaa sinut joksikin aikaa, kaipaat unta ja minun pitää hoitaa sinun kätesi kerralla kuntoon ja se on aika kivuliasta, joten luulen että on parasta että nukut sen aikaa, matami Hentovalkoinen hymyili ja antoi liemen Prudencelle.
Sunneva katseli sängystään Prudencea, joka nukahti heti kun liemi kosketti hänen huuliaan.
    -Prudencella ei ole mitään hätää, hän on jalkeilla jo muutamassa päivässä, Hentovalkoinen lirkutteli. -Ai niin ja tietysti Wolfy ja Drake tulevat ihan kuntoon myös.

    -Huomenta neiti McCallum. Prudence avasi silmänsä ja näki edessään hymhyilevän Priz Friznogin. -Sinulla ja neiti Sudenvarjoilla joka myös odottaa näkevänsä sinut, on ollutkin aika vauhdikas vuosi.
    -No niin taisi olla. Prudence naurahti.
    -Haluasin vian tietää että miten ihmeessä te kaksi saitte selville yksisarvisten katoamisesta. Friznog kysyi tytöltä. Prudence keroti Friznogille koko jutun alusta alkaen.
-Kerroit ihan saman tarinan kuin Sunnevakin. No, olemme tyytyväisiä että juttu päättyi, Friznog naurahti ja aikoi lähteä.
-Rehtori Friznog?
-Niin Prudence?
-Miracle sanoi että hän tunsi minun äitini, Prudence henkäisi.
-Aivan… No voisin kertoa sinulle nyt kaiken, mutta ehkä odotan ensi vuoteen asti. Pidä hyvä kesäloma äläkä ajattele näitä asioita, rehtori hymyili ja lähti.
Prudence jäi ihmettelemään näitä sanoja.
Sunneva ryntäsi huoneeseen heti Friznogin lähdettyä ja halasi ystäväänsä.
-No niin, kokeet alakavat huomenna. Menetit pimeyden voimilta suojautumisen kokeen mutta professori Peto on todella avomielinen ja antaa sinnun tehdä sen myöhemmin. Sinulla on sitten huomenna ensimmäinen koe, oletko vlamis? Sunneva naurahti.
-No enköhän. Miten Wolfy ja Drake voivat?
-He ovat ihan kunnossa. Samanlaisia pilipalipoikia kuin aina ennekin, Sunneva tokaisi ja lähti sitten jättäen Prudencen vielä joksikin aikaa sairaalasiipeen.

Koulut loppuivat pain ja Sunneva, Prudence, Marvin, Johsua, Wolfy ja Drake hyvästelivät toisensa päästyään ulos lentoaluksesta joka vei heidät Lontooseen.
    -No niin. Tehän tuutte sit kesälomal käymään meidän posses, eiks je? Joshua riemuitsi.
    -Tottakai tullaan.
Prudence ja Sunneva myöntelivät, suutelivat Wolfya ja Drakea ja juoksivat taksiin, joka odotti heitä vieden tytöt Heathrown lentokentälle. Kentällä heitä vastassa oli rouva Vuolasvirta, joka sai vain kalsean katee n tyttäreltään tämän astuessa lentokoneeseen lähtiessään takasin kotiin, Suomeen.

LOPPU