TULISOIHTU

Vaikka nelikko oli lähtenyt varhain liikkeelle, ei ruuhkilta voinut välttyä. Kun he saapuivat Tulikanjonin pääkadulle, Käräytystielle, noitia ja velhoja oli jo paljon liikenteessä.
    - Haluatteko nyt heti aamiaiselle? Sunneva kysyi Joshualta ja Marvinilta.
Pojat nyökkäsivät ja Joshuan vatsasta kuuluva murahdus antoi asialle vielä vahvistuksensa. Nelikko etsi pienen ruokapaikan, joka oli erityisen suosittu aamiais- ja lounasravintola. Paikka oli nimeltään Munakas & Pekoni, eikä Prudence ollut saanut missään niin hyvää kaakaota. Hän ja Sunneva tyytyivät vain juotaviin, kun taas Marvin ja Joshua söivät kunnon aamiaiset tyttöjenkin edestä.
    - No niin…, Joshua huokaisi ja röyhtäisi. –Nähdään sitten viimeistään koululla.
    - Tehdään niin, Prudence sanoi.
Sen sanottuaan nelikko jakaantui kahdeksi parivaljakoksi. Tytöt kiertelivät erilaisissa pikkupuodeissa. Kun he eksyivät pilailupuoti Gred & Feorge:een, he löysivät mitä mainioimman lahjan Joshualle.
    - En voisi kuvitella hänelle mitään muuta! Sunneva käkätti.
    - En minäkään. Pieruspray on kerrassaan loistava keksintö, Prudence ylisti.
Marvin oli kuitenkin tytöille hiukan haastavampi pulma.
    - Mitä ihmettä me hänelle ostetaan? Sunneva pohti. –Mikään pilailu juttu ei käy. Marvin tarvitsee jotakin hyödyllistä…
    - Joo! Prudence huudahti. –Näitkö hänen talviviittansa? Se oli aivan ohueksi kulunut ja rispaantunut. Ostetaan hänelle uusi talviviitta!
Siltä seisomalta tytöt riensivät vaatekauppaan ja löysivätkin Marvinille sopivan paksun vihreän viitan.
    - Kuulehan, Prue? Käydäänkö parilla kermakaljalla Tulisessa Tuopissa? Sunneva kysyi ystävältään.
Koska Prudencea ei tarvinnut liiemmin suostutella, he olivat hyvinkin pian lämpimässä ja varsin kodikkaassa kuppilassa kermakaljat neniensä edessä.
    - No mutta kukas täältä löytyykään, kimeä nenä-ääni sanoi tyttöjen viereltä. –Wolfyn naiseksi itsensä luokitteleva porsas ja hänen suurisuinen ystävänsä.
Prudencen katse synkkeni. Myra Bonegra ei kuulunut hänen lempihenkilöihinsä ja Sunnevan katse olisi voinut tappaa tämän ystävän Sonya Lipschitin.
    - Minä en todellakaan luokittele itseäni sen möykkäävän korston naiseksi, Prudence sanoi viileästi. –En alennu sellaiseen missä sinä näytät suorastaan rypevän.
Myra hätkähti hiukan Prudencen taidokasta loukkausta, mutta jatkoi pitkien ja tummien kutriensa sukimista sormillaan.
    - Turha sinun on sitä salata, Prudence, Myra sanoi silmät välkehtien. –Olet katkera kun et voi saada Wolfya itsellesi. Mutta niinhän tämä maailma toimii, vain vahvat elävät. Mutta eihän sinun kaltaisesi kuraverinen voi sitä ymmärtää.
    - Anteeksi vain, mutta etkö ole sattumoisin kuullut että Prudencen äiti on Malfoy? Tarkoitatko, että Malfoyt ovat kuraverisiä? No, Drake on varmasti mielissään kun kuulee, Sunneva lausahti tytölle.
Myran kasvot kalpenivat hieman ja hän tyytyi istuutumaan Sonyan viereen viereiselle pöydälle.
    - Mikä leuhka ämmä, Prudence kuiskasi Sunnevalle joka siemaili kaljaansa.
    - Sellaiseksi tulee kun viettää liikaa aikaansa Wolfyn ja Draken kaltaisten tyyppien kanssa, Sunneva naurahti.
    - No en nyt sanoisi asiaa ihan noin, Prudence sanoi ja punastui hieman.
    - Mihinkäs me menemme tämän jälkeen? Sunneva kysyi Prudencelta joka katseli vihaisesti pöytään jossa Myra ja Sonya istuivat ja kuiskailivat keskenään aina välillä mulkaisten Prudenceen ja Sunnevaan.
    - Ihan mihin vain, kunhan pääsen eroon noista kahdesta, Prudence sanoi kovaäänisesti.
Tytöt nousivat ja Sunneva ryntäsi ovelle törmäten Drakeen ja Wolfyyn, jotka horjahtivat molemmat.
    - Mitä ihmettä sinä ryntäilet kuin päätön kana? Wolfy huudahti vihaisena ja tönäisi Sunnevan pois tieltään melkein törmäten Prudenceen joka odotti että pääsisi oven ruuhkasta ohi.
    - Olisi pitänyt arvata että te kaksi ette kulje kaukana toisistanne. Elätte kuin symbioosissa, Wolfy sanoi ilkeästi.
    - Ai me elämme symbioosissa? No ihan miten vaan, Prudence kivahti ja tönäisi pojan pois tieltään.
Wolfy murahti ja istuutui Myran viereen jonka ääni muuttui hetkessä ärsyttävästä nenä-äänestä sirkuttavaksi vikinäksi.
    - Oi Wolfy! Ihanaa kun tulit, me jo kaipasimmekin teitä Sonyan kanssa, Myra vikisi ja räpytteli ripsiään Wolfylle, joka nauraa hohotti tyttöjen kanssa vilkasemattakaan Prudenceen, joka vihaisesti vetäisi Sunnevan mukaansa.
Sunneva näki kuitenkin kun Drake istuutui Sonyan viereen ja alkoi rupatella mukavia tytön kanssa.

    - Hirveitä ämmiä! Sunneva parkaisi heti ulos päästyään Prudencelle.
    - Niinpä! Hyvä vain että päästiin niistäkin kahdesta eroon. Yleensä se ei käy ihan näin helposti, Prudence sanoi ja yritti saada ääneensä helpottuneisuutta.
    - No mihin sitten? Haluaisin käväistä siinä koruliikkeessä, joka on muutama korttelin päässä tuolla oikealla, Sunneva ehdotti.
    - Joo mennään vain, Prudence suostui, ja kohta kaupasta poistui kaksi hyvin salapeärisen näköistä tyttöä hypistellen pikku pussejaan.
    - No mitä sinä ostit? Prudence ksyyi Sunnelvalta hetken kuluttua.
    - Oh, en mitään. Jotain vain, Sunneva vastasi ja asia jäi siihen.
    - Onko meillä nyt joululahjat kaikille keille tarvitsee olla? Prudence kysyi.
    - No minun täytyy vielä ostaa perheelleni lahjat… Etkö sinä aio ostaa mitään perheellesi?
    - Ostin jo isälle kirjan, Mitä tehdä kun tyttäreni osoittautuu noidaksi. Mutta Natashalle ja Anastasialle en osta yhtään mitään. Hekään eivät ikinä osta minulle mitään, Prudence sanoi katkerasti.
    - Selvä. Mennäänkö tuonne yrttikauppaan? Jos ostaisin äidille vaikka jotain erikoisia mausteita, Sunneva ehdotti.
    - Juu-u hyvä idea. Osta vaikka lohikäärmeen kielijauhetta, Prudence naurahti ja tytöt lähtivät kohti kauppaa.
    - Kas teidätkin on päästetty ulos! Kuului huuto heidän takaansa.
Prudence pyörähti ympäri ja huomasi katsovansa Aragasin komeisiin ja hivenen jykeviin kasvoihin.
    - Onhan meidät, Prudence vastasi nopeasti. –Sunneva? Haiseeko täällä sinun mielestäsi perunapurjokeitto?
Sunneva oli nuuhkaisevinaan keskittyneesti ilmaa.
    - Kyllä, mutta siinä on hienon hieno vivahde ulosteen hajusta.
    - Kiitos Sunneva, niin arvelinkin. Joten jo hajusta voimme päätellä törmänneemme hiuksensa perunapurjokeitossa pesevään paskiaiseen, Prudence analysoi tyynesti.
Aragaksen ilme tuimeni huomattavasti, mutta hänen veljensä remahti raikuvaan nauruun. Hän vaikeni kuitenkin nopeasti Aragaksen mulkaistessa tätä äkäisesti.
    - Niinpä niin. Narttueläimillähän on tunnetusti hyvä hajuaisti, mutta se ei ole mitään verrattuna heidän ilmiömäiseen taitoonsa tehdä itsensä naurunalaiseksi, Aragas sanoi ja tuijotti vihreillä silmillään yhä Prudencea.
    - Hyvä on, voisitteko nyt lopettaa? Sunneva kysyi kyllästyneellä äänellä.
    - Vastahan me pääsimme alkuun, Aragas sanoi liioitellun vetoavalla äänellä. –Mutta sinun kaltaisesi suunpieksäjän ei kannata sekaantua tähän. On hyvin tuskallista kuunnella onnettomia yrityksiäsi sanansäilän iskuissa.
Aragas ei saanut minkäänlaista varoitusta Sunnevalta kun tämä iski poikaa lujasti avokämmennellä kasvoihin. Mutta Sunneva ei osannut varautua Aramorin reaktioon, kun hän tarttui raudanlujalla otteella Sunnevan käsivarresta heti iskun jälkeen.
    - Älä tee tuota toiste, Aramor sanoi yhä lempeällä ja miltei flirttailevalla äänellä.
    - Osaan hoitaa tämän itsekin, Aramor, Aragas sanoi veljelleen viileästi. –Sunnevahan sinun nimesi oli? Aivan, noin rumaa nimeä ei heti unohda. Seuraavan kerran kun teet noin, niin tämä punainen hirviö kärsii sen seurauksista, et sinä. Ja emmehän me haluaisi sellaista?
Havainnollistaakseen uhkaustaan hän tarttui lujasti Prudencen käsivärresta kiinni. Mutta samalla hetkellä Prudence oli ajatellut loitsun voimalla irroittaa Aramorin otteen Sunnevasta ja aikoi lukea vapautusloitsun. Tytön ajatukset kuitenkin harhailivat (ja sauva oli yhä ajoittain oikullinen), ja hän tuli lukeneeksi vapautusloitsun vastaloitsun – kiinnityksen. Ja juuri kun hän sai sanottua ”liimatus!!”, Aragas oli tarttunut hänen käsivarteensa. Joten lopputulos oli se, että Aramor pysyi kuin liimattuna Sunnevan käsivarressa raudanluja ote yhä voimissaan, ja Aragas piteli miltei yhtä tiukasti Prudencen käsivarresta.
    - Mitä älytöntä sinä nyt teit? Aragas tivasi raivostuneena Prudencelta. –Pura loitsu nyt heti!
    - En minä voi, Prudence sanoi takellellen. –Se oli ikään kuin sauvan ajatus ja estää minua purkamasta loitsua…
    - Mitä me nyt teemme? Sunneva parkaisi itkunsekaisella äänellä, sillä Aramorin ote oli miltei kivulias.
Samassa Tulisesta Tuopista käveli ulos Drake, Sonya, Wolfy ja Myra.
Drake ja Wolfy pysähtyivät hetkeksi ja tuijottivat Aragasta joka piteli kiinni Prudencen kädestä ja Aramoria joka piteli kiinni Sunnevan kädestä. Tyttö itse melkein itki, sillä puristus hänen kädessään oli kova eikä Aramor voinut sille mitään. Aragas yritti päästä irti Prudencesta ja huitoi kädellään niin että tyttö oli kaatua joka kerta kun poika huitoi.
    - Mitä te oikein teette? Drake kysyi Sunnevalta, jolta valui kyyneleitä silmistä.
    - Harjoittelemme olympialaisiin, ääliö! Prudence huusi Drakelle, joka jäi miettimään mitä ovat olympialaiset.
    - Päästä heti irti Pruesta! Wolfy karjui Aragakselle joka oli laittanut kätensä puuskaan niin että Prudence oli aivan kiinni pojassa.
    - Päästäisin mielelläni jos voisin, mutta älytön lehmäsi teki jonkun älyvapaan loitsun ja tässä tulos.
Prudence hymyili hämillisesti Wolfylle.
    - Niin tuota, sauvani ei oikein aina tottele minua…
    - No Prudence ei saaanut Wolfya, niin hän päätti sitten ottaa Aragaksen. Etkö Prue koskaan opi ettei ketään voi pakottamalla saada ihastumaan sinuun? Myra mäkätti tytölle, jonka kasvot punehtuivat punehtumistaan.
    - Haloo! Voisiko joku tehdä jotain? Minuun sattuu! Sunneva huusi tuskissaan ja sai Draken tulemaan lähelle itseään tutkimaan Sunnevan kättä.
    - En voi sille mitään. Loitsu lukitsi otteeni, Aramor sanoi kun Drake mulkoili häntä vihaisesti.
    - Sen siitä saa kun laittaa idiootteja velho kouluun, Sonya sanoi Prudencelle, joka yritti irroittaa otettaan Aragaaksesta, joka itsepintaisesti piti käsiään puuskassa niin että Prudence oli ihan kiinni pojassa eikä melkein saanut henkeä naama pojan rintakehässä.
    - En usko mutta tämä avausloitsu ei oikein ota tarttuakseen. Kuinka olet saanut aikaiseksi noin vahvan taian? Wolfy ihmetteli kokoeillessaan kaikkia mahdollisia loitsuja mitä osasi.
    - Ehkä vika onkin siinä pässissä, joka yrittää meitä vapauttaa! Aragor huudahti ja veti oman sauvansa kaapunsa sisältä ja yritti saada loitsua raukeamaan.
    - En voinut sille mitään. En oikein hallitse vielä sauvaani, sillä on voimakas tahto, Prudence surkutteli sillä hänenkin käteeensä alkoi sattua.
    - Miksi ihmeessä sitten otat sellaisen sauvan, tollo! Aragas huusi tytölle, jonka naama oli melkein hänen naamassaan kiinni.
    - Älä viitsi huutaa…, Prudence vikisi pojalle.
    - Mitä nyt tehdään? Drake ihmetteli.
    - Tehkää nyt joku jotain! Minuun SATTUU! Sunneva huusi ja Aramor katseli tyttöä hieman anteeksipyytävästi.
    - No ei tässä muu auta kuin mennä takasin koululle ja antaa matami Hentovalkoisen hoitaa tämä juttu, Wolfy viisaana ehdotti ja kaikki lähtivät mukisematta kävelemään takaisin koululle.
Onneksi koulu ei ollut kovin kaukana ja ryhmä nuoria pääsi sinne varsin nopeasti.

TULISOIHTU

TULISOIHTU