Kauppa oli sillä selvä ja Tyyris Tyllerö lehahti taas Prudencen pään päälle ikään kuin olisi ymmärtänyt mitä tapahtui. Prudence etsi katseellaan Sunnevaa, joka ihasteli sysimustaa rottaa sylissään rouva Vuolasvirran seistessä mahdollisimman kaukana hänestä. Prudence värähti inhosta kun rotan rubiininpunaisen silmät välkähtivät Sunnevan nostaessa sen olkapäälleen.
    - Se on Killeri, Sunneva esitteli uutta ystäväänsä. –Sillä on kai jotain voimia…
    - Ai? Prudence uteli.
    - Niin tuo myyjä sanoi. Pääsen kai joskus selville niistä itsekin… Toivon mukaan…, Sunneva sanoi ja rapsutti rottaansa.
Tyytyväinen kaksikko poistui eläinkaupasta ja Sunnevan äiti pysytteli mahdollisimman kaukana tyttärestään.
    - Et sitten mitään muuta keksinyt kuin rotan? Ja vielä tuollaisen mustan ja punasilmäisen, rouva Vuolasvirta vavahteli inhosta.
Rottaa ei tuntunut haittaavan, se kyhjötti häkissän mielissään ja keinahteli Sunnevan mukana.
Jonkin aikaa kuljettuaan Prudence huomasi, ettei pöllö viihtynyt muualla kuin hänen päänsä päällä tai lämpimässä sylissä, mutta kun tavaraa oli käsissä, ei ollut mahdollisuutta ottaa pöllöä syliin.

Tytöt olivat käyneet ostamassa luudat. Sunneva oli tyytynyt hyvään mutta hieman huokeampaan vaihtoehtoon kuin Prudence joka oli ostanut parasta mitä rahalla saa. Hän oli halunnut välttämättä Tulisalaman, etenkin kun hän oli kuullut että maailman kuulu huispausjoukkue käytti samaa luutaa. Tosin
Prudencella ei ollut hajuakaan mitä oli huispaus, mutta samapa tuo. Sunneva oli valinnut Nimbus 2000, joka oli myös huippuluokkaa, muttei ihan uusin malli.

Seuraavaksi oli ostettava kirjat. Tytöt ja rouva Vuolasvirta astuivat täpötäyteen kirjakauppaan jossa oli
jos jonkinlaisia kirjoja. Tytöt törmäsivät jälleen mustaan Joshua-poikaan ja hänen perheeseensä. Rouva Vuolasvirta ja Joshuan äiti syventyivät keskustelemaan siitä mikä luuta olisi paras vasta-aloittelijoille.
    - …Puhtolakaisu on ihan hyvä alottelijoille…
    - …niin minustakin mutta tyttäreni halusi välttämättä Nimbus 2000…
    - …Ihanko totta, se onkin kallis luuta…
    - …No hänen ystävänsä osti Tulisalaman…
    - …Mitä? Tulisalaman! Kuinka….
Rouva Vuolasvirta ja Joshuan äiti jatkoivat keskusteluaan ja Prudence sekä Sunneva menivät tiskille.
    - Öh…Hyvää päivää, me haluiasimme nämä kirjat kaksinkappalein kiitos, Sunneva soperteli miehelle joka katsoi listaa silmät sirrillä.
    - Ahaa. Olette siis menossa enismmäiselle luokalle Tulisoihtuun… hmmm…
    - Hei, sinne mäkin olen menos, musta poika sanoi ja ojensi kätensä Sunnevalle ja sitten Prudencelle. –Mun nimi on Joshua Grager.
    - Hei vaan. Minä olen Prudence ja tuo on Sunneva.
    - Hei vaan. Kiva tavata…, Sunneva sanoi pojalle.
    - Te ette oo käyny Tylypahkaa…, poika enemmänkin totesi kuin kysyi.
    - Tylypahkaa? No emme todellakaan ole.., Prudence sanoi.
    - Missä te sitten ootte opiskellu? Ulkomailla?
    - Noh tuota… Me olemme ihan ensimmäistä kertaa täällä ja opiskelemaan menossa, Sunneva sopersi.
Poika katsoi tyttöjä pitkään ja pudisteli päätään
    - Teil on sikana opittavaa. Mite aiotte pärjätä? Joshua kysyi.
    - Emmeköhän me jotenkin onnistu, Prudence sanoi hiljaa ja kääntyi äkkiä kun mies heidän takanaan tökkäisi kirjat Prudencelle.
    - Tässä nämä nyt ovat. En kyllä ole ennen kuullut että noita-akatemiaan menevät opettelisivat vasta-alkeita… Mutta noh eipä minun kaikkea tarvitsekaan tietää, mies mörisi ja Prudence aikoi juuri mennä ulos kirjojen kanssa.
    - Hei hetkinen, ette sattumoisin ole Prudence McCallum ja Sunneva Vuolasvirta? Tiskin takana oleva mies huudahti.
    - Öh…Kyllä me taidamme olla, Sunneva sanoi.
    - No sitten hetki pieni. Rehtorinne otti minuun yhteyttä viime viikolla ja sanoi että minun täytyisi antaa teille myös nämä kirjat, mies sanoi tiskin takaa ja toi Prudencelle vielä kaksi pakattua kirjaa lisää.
Tyttö katsoivat ihmeissään kirjapinoa ja siirtyivät ulos kaupasta. Myös rouva Vuolasvirta oli päässyt ulos ja nyt he suunnistivat kantamustensa kanssa jonkinlaiseen vaatekauppaan.
    - Jo on ankea vaatekauppa, Prudence sanoi hiukan pettyneenä katsellessaan erilaisia kaapuja ja hattuja. –Eikö täällä ole mitään muuta? Eivätkö noidat käytä mitään muuta kuin kaapuja?
Tiskin takana oleva pieni, vanhahko nainen kipitti tohkeissaan Prudencen ja muiden luo.
    - Voi sinua höppänää! Tämä on kaapujen ja hattujen erikoisliike. Johan sen nimikin jo sanoo. Vilkaisepas mitä tuossa kyltissä lukee!
    - Taikatamineet, Prudence luki.
    - Loistavaa! Oletteko menossa kenties Tulisoihtu akatemiaan? Aivan. Arvasin sen. Meillä on täällä mustia kaapuja vaikka millä mitalla. Tulkaapas sovittamaan.
Tytöt saivat ylleen mustat, edestä avoimet kaavut, joissa oli huppu ja jotka sai halutessaan nyöritettyä kiinni. Prudense arveli alaspäin levenevien hihojen tuottavan ongelmia.
    - Minähän näytän ihan luostari munkilta! Prudence parahti.
    - Herran siunausta, lapseni, Sunneva messusi ja nauroi.
    - Just joo…, Prudence sanoi ja irvisti. –Liitytäänkö gregoriaanisiin laulajiin? Ameno ameno…
Tytöt pyörivät peilin edessä naureskellen, mutta myyjä ja rouva Vuolasvirta vilkuilivat heitä paheksuvasti. Sunneva räjähti nauruun kun myyjä asetti Prudencelle noitahatun, joka oli suippokärkinen ja siinä oli pienet lierit.
    - Virvon varvon…, Prudence nauroi vedet silmissä. –Tämä ei ole enää normaalia…
    - Tämä hattu, myyjä aloitti asiantuntevalla äänellä. –On tarkoitettu koulunne juhlatilaisuuksiin. Kaikilla on sellaiset. Hatun alareuna, ennen lieriä, saa silkkisen nauhan joka kuvaa ryhmänne väriä.
    - Ryhmämme? Mikä väri meidän ryhmällämme on? Sunneva kysyi.
    - Se selviää teille kouluun päästyänne, rouva Vuolasvirta kiirehti selittämään. -Katsotaanpas vielä ne koulupuvut.
    - Koulupuvut? Prudence kysyi. –Onko meillä koulupuvut?
    - Tottakai on, myyjä puuskahti. –Kaikilla Tulisoihtulaisilla on koulupuvut. Tämä onkin uusi malli. Se kehitettiin noin 70 vuotta sitten ja on saanut paljon positiivista palautetta. Värivaihtoehdot tytöille ovat violetti ja viininpunainen. Mutta huomatkaa, että teidän on sitouduttava käyttämään yhtä väriä koko lukuvuoden ajaksi. Ensi syksynä voitte valita sitten toisen…
    - No johan on tylsää. Kaikki samanlaisissa puvuissa, Sunneva kapinoi.
    - Se luo yhteenkuuluvuden tunnetta, rouva Vuolasvirta puolusteli.
    - Vai niin…, Sunneva mutisi.
Tytöt sovittivat ylleen viininpunaista yhteinäistä mekkoa, jonka helma oli hiukan polvien yläpuolella. Siinä oli neliskulmainen kaula-aukko ja aavistuksen verran levenevät hihat. Asuun kuului vielä polvipituiset graniitinharmaat sukat ja kolhon oloiset kengät.
    - Voi luoja…, Prudence voihkaisi katsoessaan itseään peilistä. –Tämä asu päällänikö minun pitäisi liikkua julkisesti?
Ainoastaan Tyttis pöllö huhuili hänelle hyväksyvästi, mutta vaikeni kun Prudence väitti ettei tällä ollut lainkaan tyylitajua. Molemmat tytöt päätyivät kuitenkin viininpunaiseen väriin ja ostivat pukuja kaksin kappalein, ja sitten, enemmän ja vähemmän tyytyväiset ostajat poistuivat Taikatamineet –liikkeestä.

Tytöt löntystivät hitaasti suurten kantamusten alla kohti jälleen seuraavaa kauppaa jossa myytiin kattiloita, hopeisia tikareja ja pikareja.
    - No nyt päästiin asiaan, Sunneva huudahti innoissaan ja alkoi tutkia erilaisia tavaroita.
    - Te tytöt tarvitsette siis padat, sulkakynät, pergamenttipaperia ja ainepaperia, erilaisia aineksia käytännöntaikojen ja liemien tunneille… Kaikkea kun ette koulusta kuitenkaan saa, rouva Vuolasvirta selitti.
    - Äiti, miten voi olla että tiedät näistä asioista näin paljon? Sunneva kysäisi yhtäkkiä heidän katsellessa erilaisia yrttejä.
    - No isäsi kirje selitti aika paljon asioita.
    - Niin mutta entäs kun se Tom sieltä hotellista tuntui tunnistavan sinut? Prudence ihmetteli.
    - Voi hyvät hyssykätmeillähänonkiiretakasinjasyömään! Rouva Vuolasvirta huudahti epäselvästi ja kahmi kaiken tarpeellisen syliinsä ja ryntäsi tyttöjen kanssa ulos kaupasta.
Tytöt kävelivät pitkin Viistokujaa ja ihmettelivät ihmisten asuja. Monet velhot ja noidat eivät selvästikään olleet kuulleet uusimmista muodeista. Tyttöjä vastaan käveli erittäin vihaisen näköinen mies, joka raahasi mukanaan noin 14-vuotiasta vaaleahiuksista yhtä happaman näköistä poikaa.
    - Gillian? Kuului miehen suusta.
    - Mitäh? Ai… Lucius, hei vaan… Siitä onkin aikaa…
    - Niin, niin todellakin, parikymmentä vuotta. Tunnuit katoavan jonnekin yhtäkkiä etkä kertonut kellekään mihin olet kadonnut, Lucius Malfoy sanoi ja katsoi vaarallisesti rouva Vuolasvirtaan.
    - Olen pahoillani mutta minulla on hirveä kiire, täytyy viedä tytöt takasin…
    - Hetkinen… Kukas sinä olet? Lucius sanoi ja tunki pitkän nokkansa ihan kiinni Prudenceen. – Olet todella tutun näköinen… Jotenkin…
    - Isä hei, lähdetään jo…, poika marisi.
    - Niin. Aivan. Viisas nuorimies. Nyt on kiire! Huudahti rouva Vuolasvirta ja ryntäsi eteenpäin repien tyttöjä mukaansa.
    - Kuka tuo mies oli? Prudence kysyi ihmeissään.
    - Hän on Lucius Malfoy, häneen et halua tutustua etkä hänen sukuunsa, rouva Vuolasvirta sanoi ja kipitti kohti Vuotavaa noidankattilaa.