Tanssiaisten jälkipuinti oli seuraava asia mikä sai Tulisoihtu Akatemian oppilaat levottomiksi. Villit huhut kiersivät Aragaksen ja Prudencen illasta, kaikki arvostelivat toistensa pukuja ja analysoivat sitä, että kuka teki mitä ja kenenkin kanssa – ja miksi. Valentinonpäivän jälkeisenä aamuna Prudence nukkui pitkään ja kun hän viimein heräsi, oli jo puolipäivä käsillä. Herättyään hän huomasi Sunnevan yhä nukkuvan tyyny tiukasti kainalossaan ja mitä ilmeisemmin Aure oli jo hereillä, sillä hänen vuoteensa oli siististi sijattu, kuten Aurella oli tapana. Prudence puki ylleen pitkät mustat housunsa ja löysähkön villapaidan. Häntä ei huvittanut olla yhtään viettelevän näköinen tänään. Prudence hipsi hiljaa ulos huoneesta ja Toveruuden Tornin oleskeluhuoneessa hän törmäsi Joshuaan ja Lykeeshaan.
    -Prue! Joshua huudahti nähdessään tytön. –Miten sä voit? Onks kaikki okei?
    -Olen ihan kunnossa, Josh, Prudence sanoi tyynesti, mutta huomasi silti hiukan hätkähtävänsä kun Joshua tuli häntä kohti.
    -No hyvä homma, Joshua sanoi helpottuneena. –Mitä sulle oikein kävi?
    -Aragas vain kävi hiukan liian tuttavalliseksi, ei sen kummempaa, Prudence sanoi huolettomasti.
    -Tuttavalliseks? Joshua kysyi kummastuneena. –Kamoon papu, tääl liikkuu hirveet jutut siit et se raiskas sut!! Kalmalaiset on Aragaksest tosi ylpeit, ja kaikki muut on ihan järkyttyneit!
    -Raiskasi? Prudence kysyi haluten vähätellä asiaa. –Jopas on liioiteltu…
    -Meinaatsä ettei sit niin tapahtunu?
    -Meinaan, Prudence vahvisti.
Hän ei halunnut, että koulun pääpuheen aihe olisi hänen raiskausyrityksensä. Prudence tunsi olonsa jo muutenkin noloksi ja häpeileväksi, ikäänkuin tämä olisi ollut hänen oma vikansa. Hän vähätteli ihan tietoisesti asiaa Joshualle ja toivoi että huhut laantuisivat tai keskittyisivät johonkin muuhun.
-Onko Salissa vielä aamiaista? Prudence kysyi mustalta ystävältään.
-Oli ainaski tunti sit, Joshua sanoi. –Näin proffa Sähäkän siellä ja usko tai älä, mut se näytti ihan krapulaiselt!!
Prudence nauroi ja lähti kohti Suurta Salia.

Sunneva heräsi ja huomasi heti ensimmäisenä että Prudence oli poissa, hänen sänkynsä oli petaamaton ja ihan sekaksin, juuri niin kuin aina ennekin. Joku hirvittävän näköinen otus kömpi Ebonyn sängystä. Joku, jolla oli mustat silmänaluset, punaiset silmät ja nenä ja, joka katseli aivan kuin aikoisi oksentaa.
    -Huomenta Ebony, Sunneva naurahti ja oli jostain syystä kovin hilpeällä tuulella.
Ebony vilkaisi Sunnevaan ja irvisti tälle.
    -Minäkin rakastan sinua! Sunneva huudahti ja puki päälleen mustat farkkunsa ja mustan t-paidan.
Hän vilkaisi Auren sänkyyn ja huomasi että se oli kauniisti pedattu niin kuin aina. Sunneva vilkaisi vielä taakseen mutta päätti vain vetäistä sänkynsä verhot ja Prudencen sängyn verhot kiinni. Sunneva oli ihan varma, että joku oli yöllä käynyt suihkussa, mutta kuka menisi keskellä yötä suihkuun, siihen ei edes ollut lupaa. No samapa tuo, Sunneva ajatteli ja häipyi huoneestaan aamiaiselle, jos sellaista enää edes tarjottiin, kello oli jo aika paljon. Sunneva tuli Toveruuden Tornin oleskeluhuoneeseen ja törmäsi Joshuaan.
    -Hei Josh, oliko hauska ilta? Sunneva kysyi ja huomasi että Lykeesha punastui.
    -Joo olihan meillä ihan kivaa, Joshua naurahti ja Lykeesha meni ystävänsä Trician luokse jättäen Sunnevan ja Joshuan juttelemaan yhdessä.
    -No mitä Pruelle oikeestaan tapahtu? Se kun nauro vaan koko asialle eikä ollu moksiskaan.
    -Ai ihanko totta…? Aragas kävi hieman liian tuttavalliseksi.
    -Tääl liikkuu hirveitä huhui et Prue raiskattiin, Joshua henkäisi.
    -No itseasassa en ole ehtinyt puhumaan Pruen kanssa asiasta, joten en tiedä, Sunneva myönsi.
    -Mut se juttu ei siis ollukaan mikään ihan vaan, et Aragas piti liian kovaa kädestä kiinni tai jostain, Joshua henkäsisi.
    -No ei, mutta siitä ei sitten puhuta! Sunneva vannotti Joshuaa, joka lupasi olla ihan hissukseen asiasta.
    -Aiottekste kertoo Friznogille? Joshua halusi tietää.
    -Kaikki riippuu Pruesta, ei minusta, Sunneva sanoi ja lähti kävelemään ruokalaa kohti heiluttaen kättään Joshualle hyvästiksi.

Prudence hörähti nähdessään Suuressa Salissa professorien pöydässä nuokkuvan Inkeri Sähäkän. Arvon professori, joka oli niin kovin huolissaan oppilaiden siveellisyydestä, ei mitä ilmeisemmin ollut niin huolissaan omastaan. Prudence ei osannut arvioida, johtuiko professori Sähäkän huonovointisuus moraalisesta krapulasta vai nautintoaineiden aiheuttamasta krapulasta. Prudencelle ilmeni myös se, että aamiasta oli vielä tarjolla, ja hän istahti pöydän ääreen ja täytti lautasensa suurella kasalla riisimuroja. Hän söi aamiaistaan täysin omissa ajatuksissaan eikä oikeastaan kiinnittänyt mitään huomiota siihen mitä hänen ympärillään tapahtui. Häneltä jäi huomaamatta Myra Bonegran murhaava katse, Aragaksen naurun jylähdys muiden kalmalaisten kehuessa hänen urotekoaan ja Sunnevan saapuminen Saliin.
    -Miten voit?
Prudence kirkaisi silkasta säikähdyksestä ja kaatoi murolautasensa syliinsä.
    -Että minä pelästyin! Prudence sanoi rajusti hätkähtäneelle Wolfy Fontrelille. –Älä enää tee noin.
    -En tosiaan osannut arvata, että syöt aamiaisesi noin, Wolfy sanoi virnistäen ja vilkaisi Prudencen sotkuisia vaatteita.
Tyttö irvisti tummalle pojalle.
    -Putsimuspötsimys, Wolfy sanoi ja heilautti taikasauvaansa ja Prudencen vaatteet olivat jälleen kunnossa.
    -Kiitos, Prudence sanoi hiukan kuivakiskoisesti ja teki tilaa Wolfylle, joka istui hänen viereensä.
    -Et vastannut kysymykseeni, Wolfy muistutti.
    -Mitä sinä edes kysyit? Eihän tuosta jumalattomasta molotuksestasi saa mitään selvää.
    -Jumalattomasta molotuksesta? Wolfy kysyi hiukan närkästyneenä.
    -Aivan, Prudence sanoi virnuillen. –Irlantilainen aksenttisi on oikein hieno, mutta kuulostaa se silti jumalattomalta molotukselta.
    -Vai niin, Wolfy sanoi ja risti kätensä puuskaan. –Ehkä on sitten parempi etten puhu sinulle ollenkaan.
    -Voi Wolfy, älä viitsi, Prudence nauroi.
Wolfy vain tuhahteli Prudencen nauraessa tälle.
    -Puhut aika hyvin englantia, Wolfy lopulta tunnusti. –Onko englanti Suomen virallinen kieli?
    -Ei ole, Prudence sanoi imarreltuna. –Suomessa puhutaan ihan suomea ja ruotsia.
    -Sano minulle ruotsiksi jotakin, Wolfy yllytti uteliaana. –En ole koskaan kuullut sitä.
    -Enkä sano, Prudence sanoi ujostellen äkkiä kamalasti.
Mutta koska Wolfy tuijotti häntä sinisillä silmillään vetoavasti, tuntui Prudencesta siltä, ettei hän voinut kieltää pojalta mitään.
    -Hyvä on. Krhm… Jag älskar dig, Prudence sanoi lopulta.
    -Mitä se tarkoitti? Wolfy uteli.
    -En minä sitä luvannut sinulle kertoa, Prudence virnisti. –Lupasin vain sanoa ruotsiksi jotakin.
    -Petturi, Wolfy sanoi myrtyneenä.
    -Joko olet käynyt matami Hentovalkoisen luona? Prudence vaihtoi puheenaihetta ja katsoi huolissaan Wolfyn kärsineitä kasvoja.

Sunneva ei ehtinyt aivan ruokalaan asti, sillä Drake pysäytti tytön.
    -No?
    -Mitä no? Sunneva älähti pojalle, joka oli tarttunut häntä kädestä.
    -No mitä tapahtui? Onko Prue kunnossa? Täällä on hirveitä juoruja eikä oikein tiedä mitä uskoa, Drake sanoi.
    -Tuota… Mistä lähtien sinä olet ollut kiinnostunut Pruen hyvinvoinnista? Sunneva murahti pojalle.
    -Siitä lähtien kun aloin tapailla sinua, Drake sanoi vihaisesti ja tuijotti Sunnevaa.
    -No mutta tämähän on pehmeämpi puoli Drake Malfoysta, Sunneva naurahti ja yritti päästä pojan ohi.
    -Hei tämä on tyhmää, Drake sanoi ja astui Sunnevan eteen estäen tytön pääsyn eteenpäin.
    -Hei minulla on nälkä! Etkö voisi aloittaa tuota vähän myöhemmin? Juuri nyt minä haluan vain syödä enkä jaksa tapella juuri nyt, Sunneva marmatti.
    -Minä valehtelin sinulle, Drake sanoi yhtäkkiä.
    -Ai? No se ei ole mikään yllätys minulle, Sunneva sanoi loukkaantuneena.
    -Hei minä yritän nyt tässä pyytää sinulta anteeksi tai jotain! Drake hermostui naama punaisena.
    -No voisit artikuloida sitten hieman paremmin, Sunneva kivahti takaisin.
    -Tästä ei tule yhtään mitään! Drake murahti ja tarttui tyttöä hiuksista ja väänsi tämän kasvot lähelle omiaan. -Ei tässä muu auta, Drake virnisti ja suuteli hämmästynyttä Sunnevaa kiihkeästi ja pitkään.
Kun poika vihdoin päästi irti Sunnevan pää heilahti taaksepäin ja hän houhotti hengästyneenä.
    -Oho, tyttö ei osannut sanoa muuta.
    -Aivan, Drake naurahti.
    -No tuletko syömään kanssani? Sunneva kysyi ja hymyili pojalle.
    -Jos nyt tämän kerran, Drake naurahti.
    -Ai niin, se valhe. Mistä sinä valehtelit? Sunneva kysäisi yhtäkkiä.
    -No minulla ei ollut hauskaa Sonyan kanssa, Drake sanoi.
    -En yhtään ihmettele, Sunneva naurahti. –Minulla kyllä itseasiassa oli ihan hauskaa… Sain kiusata sinua.
    -No mutta unohdetaan se, mennään nyt vain syömään ennen kuin minä kuolen ihan kokonaan… Ja sitten seuraa pitkä ja henkevä keskustelu Pruen kanssa, Sunneva mumisi ja tarttui Drakea kädestä.

    -Äh, Wolfy sanoi ja heilautti välinpitämättömästi kättään. -Paranen kyllä ilman häntäkin.
    -Mutta silti…, Prudence sanoi vetoavasti Wolfylle.
Hän katseli ympärilleen ja hätkähti nähdessään Draken ja Sunnevan kävelevän yhdessä heitä päin.
    -Huoh… Taas se alkaa, Prudence huokaisi.
    -Mikä? Wolfy kysyi kummastuneena.
    -Vilkaisehan tuonne, Prudence sanoi ja osoitti Drakea ja Sunnevaa.
    -Jaa tuo, Wolfy sanoi virnistäen. –Odottelinkin jo hiukan tuota.
    -Ai mitenkä niin? Prudence sanoi ja kohotti kysyvästi kulmiaan.
Wolfy ei ehtinyt kuitenkaan vastata kun Sunneva ja Drake olivat jo heidän luonaan. Prudence hymyili ystävälleen ja oli iloinen siitä, että tämä näytti jo hiukan pirteämmältä.
    -Huomenta, Prue! Sunneva sanoi hyväntuulisesti. –Miten voit?
    -Kohtalaisen hyvin, Prudence vastasi.
    -Hienoa! Sunneva sanoi ja istahti pöytään Prudencea vastapäätä ja haukotteli antaumuksellisesti.
    -Ilmeisesti sinullakin näyttää menevän hyvin, Prudence sanoi vaihtaen suomen kieleen.
    -Kysytkin vielä, Sunneva vastasi hymyillen. –En kyllä ole vielä täysin antanut hänelle anteeksi, mutta ehkä hän korjaa asian jotenkin. Miksi me muuten puhumme suomea?
Prudencella ja Sunnevalla oli silloin tällöin tapana puhua suomea pitääkseen yllä äidinkieltään ja puhuakseen joskus asioita, joita muiden ei tarvinnut ymmärtää.
    -Wolfy halusi kuulla ensin ruotsia ja ajattelin, että tässä on myös hyvä näyte suomen kielestä, Prudence perusteli.
    -Sinä olet julma nainen, Sunneva sanoi nauraen. –Emmehän me aio kääntää tätä keskustelua.
    -Puhukaa niin että muutkin ymmärtävät, Drake marisi.
    -Ei, emme aio kääntää tätä keskustelua, Prudence sanoi ja virnisti. –Mutta hauskaa tämä silti on, Prudence sanoi vaihdettuaan takasin englannin kieleen.
Prudence, Wolfy, Sunneva ja Drake keskustelivat hetken aikaa tanssiaisista ja siten keskustelu siirtyi sujuvasti huispaukseen.
    -Kolme viikkoa ja ankaraa harjoittelua, Drake sanoi Wolfylle. -Mutta mehän voitamme sen mestaruuden!
    -Ehdottomasti, Wolfy vannoi kiilto silmissään.
    -En sanoisi sitä noin ehdottomaksi, Prudence vastusteli. –Teidän täytyy harjoitella todella ankarasti, jos aiotte edes joten kuten pärjätä Toveruuden Tornille.
    -Me pärjäämme kyllä, Drake sanoi itsevarmasti.
Väittely jatkui kohoten kovin äänekkääksi, mutta sen katkaisi jälleen Prudencen läpitunkeva kirkaisu.
    -Ymmärrän kyllä, että olette hiukan hermoheikko, professori Peto sanoi kylmällä äänellä kopautettuaan perin juurin säikähtänyttä Prudencea olkapäähän. –Tulkaa minun mukaani, neiti McCallum.
Prudence nousi paikaltaan hiukan täristen ja hän huomasi kämmeniensä hikoavan kun professori Peto johdatti häntä kohti rehtori Priz Friznogin työhuonetta.