Joulukuu teki tuloaan ja marraskuun viimeiset päivät olivat harvinaisen kirkkaita ja kauniita. Drake Malfoy oli vihdoin oma itsensä ja hän ja hänen ystävänsä, Wolfy Fontrel, loivat erittäin myrkyllisiä katseita Sunnevaan ja Prudenceen. Tytöt iloitsivat siitä että Marvin Pottyn osuus oli saatu pidettyä salassa Draken muutosloitsun osalta.
    - Marvin-parka…, Prudence, jonka liikkeet olivat jo lähes normaalit, sanoi eräänä aamuna, päivää ennen hänen 19. syntymäpäiväänsä.
    - Hän on jotenkin niin reppana, Sunneva myönsi pyörien sängyssään.
Lauantaiaamu oli täydellinen hänen mielestään. Hän oli nukkunut hyvin, punotus oli miltei kokonaan hävinnyt ja ulkona oli kaunis sää.
    - Kuulitko jo kun hän oli kysynyt Sulema Farimoa treffeille Tulikanjoniin?
    - Mitäh? Sunneva sanoi järkyttyneenä.- Sulemaa? Eihän hän edes sylkisi Marviniin päin!
    - Tiedän. Ja nyt tietää Marvinkin. Sulema oli ystävineen tehnyt Marvinista analyysin ja ripustaneet sen eteishallin ilmoitustaululle. Se ei ollut kovin imartelevaa tekstiä…
    - Mitäpä muuta häneltä olisi voinut odottaa? Sunneva tuhahti ja kuori appelsiinia. –Olen kuullut että Gregory söi hänen kanssaan iltapalaa viime viikolla…
    - Mitä sitten? Prudence kysyi virnistäen ystävälleen. –Mitä se sinua liikuttaa?
    - Ei mitään, Sunneva ehätti selittämään. –Ihmettelen vain että kuinka Gregory on voinut vajota niin alas…
    - Niinpä niin… Suureen Saliin on hankittu uusia velhonshakkilautoja ja nappuloita. Mennäänkö pelaamaan?
    - Mikä jottei, Sunneva myöntyi.
Tytöt pukivat nopeasti päälleen. Sunneva kiskoi yllensä mustat farkut ja kuluneen Marilyn Manson –paitansa ja Prudencella oli yllään mustat housut ja avokaulainen, violetin värinen trikoopaita. Sunneva oli iloinen, että edes viikonloppuisin pukeutuminen oli vapaata, kun taas arkisin Tulisoihtu Akatemian koulupuku oli pakollinen. Sali oli melko hiljainen, paikalla oli vain muutamia pelaavia pareja sekä Amadeus Beethoven, joka pimputteli outoja sävelmiä suurella flyygelillä.

Tytöt istuutuivat pöydän ääreen jossa velhonshakkilauta oli ja aloittivat pelin. Vasta kun kaikki Prundencen nappulat oli hakattu, tapettu tai syöty, tytöt lopettivat pelin. Amadeus Beethoven soitteli edelleen flyygeliä.
    - Kuka täysi idiootti antaa lapselleen nimen Amadeus Beethoven? Sunneva kuiskaili Prudencelle niin ettei Amadeus vain vahingossakaan kuulisi.
Amadeus oli nimittäin kalmankehtolainen ja Trevor Cicilichon hyvä ystävä, eli jos vittuilit Amadeukselle se merkitsi sotaa Trevorille.
    - Olen kuullut että Amadeuksen äiti on ihan jästimusiikinfani, etenkin klassisen musiikin, Prudence kuiskaili Sunnevalle.
    - No ei voi muuta sanoa kuin että voi lapsiraukkaa, Sunneva huokaisi.
    - Ai kuka on raukka täl kertaa? Kuului huuto tyttöjen takaa.
    - Puhuvat varmaan minusta… En ymmärrä mikä minuun meni, kyllähän minä tiedän että Sulema on niin vaativa ettei hän voisi kuvitellakaan kulkevansa tällaisen luuserin kanssa, Marvin sanoi surkeana.
Joshua löi Marvinia myötätuntoisesti olalle.
    -Voi Marvin, on varmasti monia tyttöjä jotka haluaisivat lähteä kanssasi ulos, Prudence sanoi Marvinille joka istuutui pöydän ääreen.
    - Ihan totta Marvin, ei sinussa olemitään vikaa, sinä vain…
    - Et oo tarpeex miehekäs ja macho kuten mä! Joshua huudahti.
    - Miehekäs, macho… No emme kyllä taida tuntea sitä puolta sinusta, Sunneva sanoi Joshualle ilkikurisesti.
    - Voi että, mä saisin kenet tahansa treffeill mun meges jos vaan viittisin.
    - Niinkö? Prudence sanoi ja nosti toista kulmaansa. -No nyt sinulle tuli tilaisuus.
Prudence osoitti Sulemaa, joka lanteet keinuen käveli pöydän ohi.
    - Niin no tuota… Ehkä joku toinen kerta, Joshua sanoi ja alkoi leikitellä välinpitämättömästi velhoshakkinappuloilla.
    - Et sinä niiltä paljoa apua saa…, Prudence myhäili.
    - Mitä minä nyt teen? Teidän täytyy auttaa minua… Minua ei ole koskaan nöyryytetty näin paljoa, Marvin inisi.
    - No hei, ajattele että Sulema saattaa olla vaikka veela…, Sunneva yritti.
    - Tuota en oikeen usko, katos ku veelat on vaaleita ja…, Joshua yritti mutta sulki suunsa nopeasti kuultuaan Marvinin vinkaisun ja huomatessaan kuinka tytöt tuijottivat häntä vihaisena.
    - No joo ehkä se on veela…, Joshua yritti.
    - Kiitos vaan kaverit mutta enpä usko, Marvin sanoi surkeana ja vilkaisi selkänsä takana seisovaa Sulemaa ja hänen ystäviään.
    - …Ja sitten se todella yritti että jos minä lähtisin ulos hänen kanssaan… Sillä tyypillä on vakavia vammoja tai jotain, ihan niinkuin minä lähtisin sen kanssa ulos… Yök… Oletteko muuten kuulleet että…
Marvin vinkaisi taas ja peitti kasvonsa käsiinsä.
    - No Marvin, kyllä tämä unohtuu pian. Viikon kuluttua kukaan ei enää muista tätä tapausta, Prudence yritti.
    - Neiti McCallum, voisitteko tulla tapaamaan rehtori Priz Friznogia…, kuului salissa.
    - Miten ne saavat nuo ilmoitukset kuulumaan koko salissa vaikka täällä ei edes ole megafoneja? Sunneva pähkäili.
Marvin ja Joshua katsoivat tyttöä ihmiessään.
    - Megafoni?
    - Sunneva-rakas, se on taikuutta! Prudence naurahti ja nousi lähteäkseen.
    - Tullaanko me sun mukaan? Joshua kysyi ja nousi hänkin.
    - No tulkaa vain jos haluatte, saatte odottaa minua rehtorin huoneen ulkopuolella, Prudence naurahti ja kaikki neljä lähtivät kohti rappusia jotka (toivottavasti) johtivat rehtorin huoneeseen.

Sunneva, Marvin ja Joshua jäivät odottamaan rehtorin huoneen oven ulkopuolelle ja keskustelivat syvällisiä taulussa olevan vanhapiika linnanneidon kanssa, joka väitti ettei miehistä ole mihinkään. Prudence astui sisään Priz Friznogin omaperäisesti sisustettuun huoneeseen. Seinillä olevat taulujen hahmot olivat kokoontuneet teekupposen ääreen yhteen tauluun, rehtorin kultakalat näyttivät eksyneen valtavaan koristelinnaan, joka oli akvaariossa ja vinot pinot pergamenttiliuskoja ja kirjoja lojui joka paikassa. Rehtoria itseään ei sen sijaan näkynyt missään. Prudence katseli hiukan arkaillen ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään.
    - Krhm… Öh… Rehtori? Rehtori Friznog? Prudence huhuili.
Äkkiä eräs pergamenttikasa romahti ja sen uumenista paljastui Tulisoihtu Akatemian rehtori, Merlinin ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamerkin saanut, Ylihörhö yhdistyksen varapuheenjohtaja.
    - Ah… Tulitkin jo! Hienoa! Rehtori Priz Friznog sanoi ja pudisteli pahimpia pölyjä itsestään.
    - Teillä oli asiaa minulle? Prudence sanoi uteliaana.
    - Kyllä kyllä… Hmm… Ai niin… Onneksi olkoon jo etukäteen huomisen syntymäpäiväsi johdosta!
    - Kiitos, Prudence sanoi kohteliaasti ja jäi odottamaan jatkoa.
    - Niin… Aivan… Minulla on jotakin sinulle kuuluvaa… Tai sinulle kirjoitettua tarkemmin sanottuna, rehtori hiukan takelteli sanoissaan ja harppoi pergamenttien yli kohti työpöytäänsä.
    - Minulle kuuluvaa? Prudence uteli.
    - Niin. Äitisi… on kirjoittanut sinulle kirjeen jo aiemmin syksyllä ja nyt luovutan sen sinulle, rehtori sanoi nopeasti ja ojensi Prudencelle kirjekuoren. jossa oli Azkabanin velho- ja noitavankilan sinetti. Tyttö mursi nopeasti sinetin auki ja alkoi lukea.

Tyttäreni,

Olet vihdoin päässyt taikuuden salaperäiseen maailmaan. Tervetuloa! Tulisoihtu Akatemia on arvostettu koulu ja Kalman Kehdon torni on sen menestyksekkäin osio. Toivon että opiskelet nimenomaan siinä tornissa, sillä niin minäkin tein. Älä kuitenkaan hätäänny, mikäli kuulut Toveruuden Torniin sillä sinulla on kuitenkin loistavat mahdollisuudet liittyä Mestarimme, lordi Voldemortin joukkoihin, Kuolonsyöjiin. Olen piakkoin suorittanut naurettavan tuomioni Azkabanin helvetissä, ja kun vapauden aika koittaa, niin tulen sinua tapaamaan. Opiskele uutterasti, sillä kaikkea mitä sinulle opetetaan, tulet myös tarvitsemaan urallasi kuolonsyöjänä.

Terveisin,

Luciana Malfoy, äitisi.

Prudence tunsi palan kurkussaan ja hän alkoi kakoa heti kirjeen luettuaan.
    - Niin… Jos olisin voinut, en olisi antanut sinulle kirjettä mutta muut professorit olivat sitä mieltä että sinun täytyy saada kirje.
    - Minun käsittääkseni Azkabanin vankilasta ei vapauduta…, Prudence sanoi ihmiessään Frznogille.
    - Olet aivan oikeassa. Siksi minusta olisi ollut parasta olla näyttämättä kirjettä sinulle, jottet pelästyisi, ilmeisesti äitisi suunnittelee pakoa Azkabanista. Tosin en tiedä miten se olisi mahdollista sillä ainoa ihminen joka sieltä on koskaan karannut oli Sirius Musta, erittäin voimakas velho joka oli yksi lordi Voldemortin kannattajia. En tiedä oletko kuullut hänestä sen enempää, Sirius Mustahan oli Harry Potterin kummisetä ja hän petti Potterit pahoin kun… Ah no niin kappas keppanaa kun ihan ajatukset alkavat risteillä sinne sun tänne. Niin siis kukaan ei ole koskaan ennen Sirius Mustaa karannut Azkabanista ja sen jälkeen on turvatoimia sen verran kiristetty etten usko että äitisi pääsee sieltä. Mutta jos niin kuitenkin käy niin voin vakuuttaa että olet täysin turvassa täällä, Friznog selitti melkein yhteen hengenvetoon ja kutitteli samalla toista kultakalaansa, joka ei ilmeisesti pitänyt Friznogin kosketuksesta, sillä se mulkoili rehtoria pahasti kunnes vihdoin lähti uimaan pitkin maljaa.    - Mutta miksi minä olisin vaarassa vaikka äitini karkaisikin Azkabanista? Prudence ihmetteli.    - No katsos… Minä kun en jotenkin voi uskoa että sinusta tulee kuolonsyöjä. Ja äitisi selvästikin toivoo sitä.    - Mutta eikö äitini rakasta minua kuitenkin vaikka minusta ei Kuolonsyöjää tulisikaan.    - Prudence ystäväiseni, elämä Azkabanissa on kovaa. Vaikka äidilläsi olisikin ollut jotain tunteita sinua kohtaan, ei hänellä ole niitä enää jos hän pääsee Azkabanista pois. Sinun täytyy ymmärtää että minusta tuntuu todella pahalta kertoa sinulle tätä, mutta jonkun on pakko. Ainoa asia mitä äitisi sinusta haluaa, on uusia kannattajia Voldemortille, ja jos hän ei saa sinusta toveria vierellleen ei sinusta ole muuta kuin haittaa.

Ulkopuolella Sunneva, Marvin ja Joshua alkoivat jo pikkuhiljaa kyllästyä.
    - Mitä ihmettä ne siellä oiken tekevät? Sunneva pähkäili.
    - Ei aavistustakaan. Ilmeisesti rehtorilla on jotain erittäin painavaa asiaa, Marvin sanoi ja yritti kuunnella oven läpi.
    - Marvin Potty! Heti pois oven luota! Kuului tiukka huudahdus pojan takaa ja Wilpuri won Gaamea seisoi Marvinin takansa kädet puuskassa.
Won Gaamea avasi oven ja luikahti sisään. Hetken kuluttua saapui Mortal Peto, joka mulkoili epäluuloisesti oppilaita.
    - Mitä te täällä teette?
    - Odottelemme Prudencea joka on tuolla sisällä, Sunneva sanoi.
    - Ahaa… Siitä siis on kyse, professori Peto sanoi ja astui sisään rehtorin huoneeseen.
    - Mikäs sille tuli…? Se ei ees ruvennu huutaan meille tai mitään, Joshua ihmetteli.
    - Nyt on jotain vakavaa tekeillä, Sunneva sanoi ja katseli huolestuneena ovelle.
Vielä kun professorit Hurmio ja Mikälie olivat menneet rehtorin huoneeseen alkoivat Joshua, Sunneva ja Marvin hieman huolestua.
    - Mitäköhän oikein on tekeillä? Sunneva ihmetteli.
    - Jaa-a, älä minulta kysy. Kyllä Prue varmaan kertoo sitten kun tulee ulos, Marvin lohdutteli Sunnevaa joka pureskeli kynsiään ja yritti olla kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan.

Prudence katseli silmät selällään kun professorit saapuivat rehtori Friznogin huoneeseen. Paikalle olivat saapuneet professorit won Gaamea, Peto, Hurmio ja Mikälie.
    - Kappas keppanaa, Friznog sanoi ihastuneena. –Mukavaa kun saavuitte paikalle. Neiti McCallum on nyt lukenut… öh… sen kirjeen…
    - Voi Prudence-kulta… Olethan sinä kunnossa? Ymmärrän että kirje varmasti järkytti, mutta älä huoli. Me olemme täällä sinun tukenasi ja turvanasi, professori won Gaamea sanoi Prudencelle suojelunhaluisesti.
Prudence yritti hiukan hymyillä ja onnistuikin siinä jotenkuten.
    - Mutta sinun on itsekin tehtävä asioiden eteen jotakin, Mortal Peto sanoi hiukan kalsealla äänellä. –Ehdotankin että vast' edes olet tunneillani hiukan aktiivisempi. Meillä professoreilla on muutakin tekemistä kuin suojella täysikasvuista noitaa!
    - No mutta professori Peto, Henry Hurmio sanoi toruvalla äänellä. - Ette voi olla hänelle noin kohtuuttoman julma. Tyttö-parka on kokenut kaksi perättäistä järkytystä; ensiksikin hän sai tietää että hänen äitinsä ei olekaan kuollut vaan elää Azkabanin vankilassa ja sitten hän sai kirjeen äidiltään, jossa tyttöä kehoitetaan liittymään kuolonsyöjiin. Voisit sinäkin hiukan rentoutua, Mortal. Lähdetään vaikka ensi viikonloppuna Tulikanjoniin muutamalle…
    - Unohda, Mortal Peto keskeytti professori Hurmion höpötyksen.
    - Voinko minä nyt mennä? Prudence kysyi.
Häntä alkoivat ahdistaa professorien huolenpito ja turvatoimet.
    - Toki toki, rehtori sanoi lempeällä äänellä. –Me jatkamme täällä turvatoimien suunnittelua ja ilmoitamme sitten sinulle mitä sinun pitääkin tietää.