TULISOIHTU

Drake joutui hillitsemään Wolfya useaan otteeseen kun Prudence pyöri aivan heidän neniensä edessä pupupyjaman liehuessa avonaisena.
    -Wolfy! Drake sihahti ystävälleen. –Älä huohota noin kovaa!
    -En huohotakaan, Wolfy kivahti hiljaa. –Sinä huohotat!
    -Hys!
Wolfy taas joutui puristamaan Draken käsivartta varsin riuskaotteisesti kun Sunneva alkoi ladella kiivaita mielipiteitään vaaleasta kalmalaisesta.
    -Mikä eukko! Drake älähti äänettömästi ja koitti tukahduttaa ähkäisyn kun Wolfy tallasi hänen jaloilleen. Molemmat pojat kangistuivat kauhusta kun Prudence alkoi haistella ilmaa.
    -Minähän sanoin, että sinun olisi pitänyt pestä kainalosi! Drake kivahti hiljaa punastuneelle Wolfylle.

Prudence haisteli ilmaa ja haistoi aivan selvästi Wolfyn vienon partaveden tuoksun.
    -Minä olen nyt ihan varma että täällä haisee ihan Wolfy, Prudence sanoi ja nuuhki edelleen.
    -Lopeta jo, jos Wolfy olisi täällä niin todennäköisesti hän olisi jo hyökännyt kimppuusi kun hypit paita avoinna pitkin huonetta, Sunneva naurahti ystävälleen.
Prudence veti kädellään paitaansa hieman kiinni ja haisteli edelleen.
    -Wolfyllahan on se näkymättömyys viitta, Prudence sanoi Sunnevalle joka harjasi hiuksiaan sängyllä.
    -Niin mutta tuskin he tänne uskaltaisvat ainakaan nyt tulla. Vaikka olisihan se aika koomista. Minulla kun on sentään vaatteet päällä, toisin kuin eräillä, Sunneva nauroi.
    -Wolfy Fontrel jos olet täällä jossain niin minä tapan sinut! HIRTÄN RINTSIKOILLANI! Prudence huusi huoneeseen.
Ei vastausta.
    -Jos he ovat täällä näkymättömyysviitassaan niin miten me voisimme saada sen helpoiten selville? Prudence kysyi Sunnevalta.
    -Jaa-a, ehkä heittelemällä tavaroita pitkin huonetta.
    -Mitä tavaroita ehdotat? Prudecen kysyi.
    -Hei, ihan oikeasti Prue, ei täällä haise Wolfy, hän on vain sinulle jokin ihmeen pakkomielle, Sunneva naurahti. –Mutta jos haluat niin voithan heitellä pikkuhousujasi pitkin huonetta.
    -Hmph, jätän sen homman sinulle, Prudence sanoi ja meni jälleen kaapille ja kurotteli ylähyllyltä jotain.

Wolfylle tuli täydelliset näkymät tytön kurotellessa hänen nenänsä edessä. Drakekin yritti katsella kunnes Wolfy laittoi kätensä pojan silmille niin ettei tämä nähnyt mitään. Sunneva käveli Prudencen viereen.
    -Mitä sinä etsit?
    -Minulla on täällä jossain punaiset rintsikat mutta en löydä niitä mistään, Prudence sanoi ja heitteli alusvaatteitaan pitkin huonetta.
Yhdet mustat rintsikat lensivät suoraan Wolfyn eteen ja poika ei voinut vastustaa kiusausta vaan otti ne kiinni ja pisti äkkiä viittansa alle.
    -Ihan totta, täällä haisee mies! Prudence sanoi Sunnevalle, joka auttoi häntä etsimään rintsikoitaan ja melkein osui Drakeen aina silloin tällöin.
    -Hei nyt lopetat sen hajuhomman, ehkä Ebonylla on ollut joku poika täällä. Tai mikä vielä houkuttelevampaa, jos Ebonystä on tullut mies, Sunneva naurahti.
    -No he sopisivat hyvin Draken kanssa yhteen, Prudence kikatti.
    -Sinäpä sen sanoit, Sunneva nauroi jo väsyneen levotonta naurua.
    -Ja hei Wolfy siihen kolmanneksi pyöräksi niin kyllä hyvä tulee, Prudnce kikatteli.
    -Voi mutta eihän Wolfy voi kestää luurankomaisia naisia joista ei saa kunnon otetta! Sunneva nauroi.
    -Ai niin ihan unohdin, Ebony parka, hän onkin ainoa tyttö jota Wolfy ei taida katsella sillä silmällä, Prudene sanoi hivenen loukkaantuneisuutta äänessään.
    -Missäköhän Aure ja Ebony oikein ovat? Heidän pitäisi olla jo täällä, Sunneva ihmetteli.
    -Minä en nyt kyllä löydä niitä rintsikoita täältä, Prudence marmatti.
    -No tuskinpa professori Peto niitä kuitenkaan katselisi, Sunneva naurahti.
    -Voi mistä sitä tietää…, Prudence sanoi ja laittoi kaapin oven kiinni. –Tule nyt tähän Sunneva ja haistele… eikö muka haise Wolfylle?
Sunneva tuli Prudencen viereen seisomaan ja nuuhki ilmaa.
    -No nyt kun mainitsit niin tässä haisee ihan… Drakelle, Sunneva sanoi ja alkoi tökkiä eteensä.

TULISOIHTU

Wolfylla ja Drakella oli mennä pasmat sekaisin kun he käsittivät vihdoin, että Prudence ja Sunneva olivat olleet vieraisilla myös heidän huoneessaan. Molemmat kuitenkin käsittivät, että itsehillintä oli nyt pakollista, eivätkä he saisi missään nimessä paljastua.
    -Ilmeisesti jonkun toisenkin olisi pitänyt pestä jotakin…, Wolfy mumisi kuullessaan Sunnevan haistavan Draken läsnäolon.
Hyvin vaivalloisesti he alkoivat väistellä Sunnevan tökkimisyrityksiä.

Sunneva ja Prudence katselivat ympärilleen silmiään siristellen.
    -Tämä ei ole hauskaa! Sunneva kivahti viimein ääneen.
Hän otti sänkynsä reunalta nopeasti puolipitkän mustan satiinisen aamutakkinsa ja kietoi sen ympärilleen Prudencen haistellessa ilmaa.
    -Teidät on jo havaittu! Prudence sanoi ärtyneenä. –Piilottelu ei enää kannata!
Syvä hiljaisuus.
    -Alamme viskoa esineitä! Sunneva uhkasi.
Edelleen syvä hiljaisuus.
Prudence luovutti ja kaivoi laukustaan Soihdut sammuu –kirjan ja viskasi sen läheiseen nurkkaan. Kirja putosi kolahtaen lattialle ja hiljaisuus oli yhä täydellinen. Sunneva etsi katseellaan jotakin heitettävää ja huomasi Drakella olleen susikorunsa omalla yöpöydällään.
    -Prue, Sunneva sanoi hiljaa. –He ovat täällä.
Prudence kääntyi katsomaan kun Sunneva nosti korunsa ystävänsä nähtäväksi.
    -Te kuolette! Prudence kiljahti ja paiskasi raivoissaan koko laukkunsa vaatekaappinsa lähellä olevaan nurkkaan.
    -AAARRRGGHHH!!! Kuului Wolfyn ähkäisy ja molemmat pojat tupsahtivat esiin näkymättömyysviitan valahtaessa lattialle.
Wolfy piteli polveaan ja irvisti Prudencelle.
    -Oliko pakko viskata koko laukku? Hän kysyi.
    -Että sinä kehtaat! Kuinka sinulla voi olla noin likainen mielikuvitus!? Ettekö te kunnioita lainkaan toisten yksityisyyttä? Prudence kiljui erittäin vihaisena.
    -Ette kunnioittaneet tekään, Wolfy tiuskaisi. –Joten lienee vain oikeus ja kohtuus, että saimme kostaa!
    -Kostaa ja kostaa! Sekö teillä on vain mielessäne? Aina pitää kostaa! En ole koskaan tavannut yhtä kakaramaista tapausta kuin sinä, Wolfy Fontrel! Prudence jatkoi kiljumistaan ja hänen äänensä kohosi jälleen muutamia oktaaveja, mitä enemmän hän kiihtyi.
    -Ketkäköhän tämän kostamiskierteen aloittivat? Wolfy ärjähti ja astui uhkaavasti kohti Prudencea.
    -Olisitte vain jättäneet meidät rauhaan, niin elämämme olisi paljon helpompaa! Prudence tiuskaisi. Tyttö mulkoili Wolfya äkäisenä kunnes huomasi mustat rintsikkansa tämän kädessä, jolloin Prudence punastui – raivon yhä kasvaessa.
    -Onko sinulla useinkin tapana viskellä alusvaatteitasi? Wolfy kysyi virnistäen huomattuaan mihin tytön katse kohdistui.
    -Ei, mutta minulla ei myöskään ole tapana keräillä muiden alusvaatteita kuten joillakuilla muilla, Prudence kivahti.
Samaan aikaan Drake ja Sunneva vaihtoivat kiukkuisia ja suorastaan salamoivia katseita.

    -Tämä oli kyllä törkeintä mitä te olette koskan tehneet! Sunneva huusi aamutakissaan.
    -Höpö höpö, olettehan tekin käyneet meidän huoneessa! Ties mitä te olette nähneet, Drake huusi.
    -No me näimme kaiken mitä oli nähtävissä! Sunneva huudahti ja sai Draken hiljaiseksi.
    -Ai…, Drake sai vain sanottua. –Minä muuten toin sinun korusi. Ei meillä nimittäin ollut tarkoitus jäädä tänne minä vain toin typerän korusi sinulle!
    -Niinpä ja mitenkäs herra on sen saanut käsiinsä? Sunneva huudahti raivoissaan.
Drake nielaisi, eivät kai tytöt tienneet että he olivat jo aikaisemminkin käyneet heidän huoneessaan.
    -Tuota, olet unohtanut sen jossain vaiheessa huoneeseeni, Drake snaoi.
    -Valhetta, en ole kertaakaan ollut huoneessasi! Sunneva huudahti tuohduksissaan.
    -Ai et vai!? Drake virnisti.
    -Minä en silloin ole tiputtanut mitään tavaroitani sinun huoneeseen! Sunneva huudahti.
    -No sinusta ei tiedä mitä sinä jättelet ja mihin, tuskin itsekään enää tiedät! Drake huusi kun ei oikein muutakaan osannut keksiä.
    -Ja mitä tuo sitten tarkoitti? Sunneva kysyi.
    -No juuri sitä miltä kuulosti! Drake huusi takaisin.
Sunneva alensi hieman ääntään.
    -Minusta se kuulosti siltä ettet oikein osannut muutakaan sanoa, Sunneva sanoi rauhallisesti.
    -No jaa…, Drake mumisi takaisin.
    -Hetkonen, yritätkö sinä sanoa että minä olen… Kevytkenkäinen nainen? Sunneva huudahti kiukkuisesti.
    -No tajusithan sinäkin viimein! Drake naurahti ivallisesti. –Näkeehän sen jo siitäkin miten te täällä hypitte alasti!
    -Ai ettenkö saisi omassa huoneessani hyppiä alasti? Entäs sinä ja Wolfy, tehän ette koskaan hypi alasti huoneessanne vai? Sunneva huusi.
    -Emme ainakaan tällä tavalla, Drake huusi takaisin ja katseli ympärillään kaikkia Prudnecen alusvatteita.
    -Turha sinun on kuola valuen katsella niitä! Sunneva huudahti kiukkuisena. –Sitä paitsi olen paljon mielummin kevytkenkäinen noita kuin väkivaltainen tirkistelijähullu joka lukee NakuNoita lehtiä, senkin rietas sika!
    -Rietas sika? RIETAS SIKA! En minä ole rietas sika, minä en ole se joka ensimmäisenä rupesi tirksitelemään! Drake huusi.
    -Ai et muka? Oletko nyt ihan varma? Kaivelepa pieniä aivojen rippeitäsi ja kerro sitten mitä muistat, Sunneva kivahti.
    -Ei ole mitään muistettavaa, Drake sanoi ja laittoi kädet puuskaan, nojaten samalla Prudencen sänkyyn.
    -Olet vielä valehtelijakin, me nimittäin tiedämme että olette käyneet aikaisemminkin huoneessamme! Me kerromme Frznogille! Sunneva huusi viimeisen uhkauskensa.
    -Siitä vain ja me kiellämme kaiken! Drake sanoi jälleen rauhallisesti.

    -Keräillä? Wolfy ärähti. –Minä vain satuin ottamaan nämä kiinni kun neiti viskeli alusvaatteitaan ympäri huonetta. Mutta ehkä et ole vielä keksinyt miten alusvaatteita käytetään.
    -Miten niin? Prudence tivasi ärtyneenä.
    -Alusvaatteet ovat sitä varten, Wolfy selitti kuin pikkulapselle. –Että ne puetaan päälle ja niillä on tarkoitus peittää kaikki intiimit kohdat.
    -Minä kyllä tiedän mitä alusvaatteilla tehdään! Prudence kiljahti raivoissaan. –Älä sinä puutu minun pukeutumiseeni.
    -Tai pikemminkin pukeutumattomuuteesi, Wolfy murahti ja antoi veikeän virnistyksen käväistä kasvoillaan kun hän silmäili Prudencea rohkeasti päästä jalkoihin.
Prudence oli juuri sanomassa hänelle, että hänellähän oli vaatteet päällään, että Wolfyn oli turha kuvitella olemattomia, mutta tyttö tuli vilkaisseeksi itseään peilistä ja tajusi, että hänen pupupyjamansa yläosa oli ollut koko ajan auki!
    -Mikset ole voinut sanoa mitään? Prudence räyhäsi raivoissaan virnuilevalle Wolfylle.
    -Ajattelin, että se on ehkä sinun mielestäsi mukavaa, Wolfy vastasi.
    -No, sitä se ei todellakaan ollut! Prudence äyskäisi napittaessaan yläosaa huimaa tahtia kiinni. –Taisit todella nauttia tästä?
Wolfy oli harkitsevinaan asiaa ja naputteli mietteliäänä leukaansa.
    -Kyllä, hän lopulta myönsi. –Itseasiassa nautin.
    -SENKIN SIKA!! Prudence kiljahti. –Jo on oudot himot ja halut sinullakin! Ehkä sinusta on todella tulossa mies…
    -Riittää! Wolfy ärjähti vihaisena.
    -Ainiin, se vain vaatii vielä parturikäynnin, mutta muuten asia näyttää olevan mitä ilmeisemmin kunnossa, Prudence irvaili sydämensä kyllyydestä.
Prudence tiesi, että Wolfy Fontrel oli nopea, mutta äkillistä hiuksiin tarttumista hän ei osannut odottaa. Prudence kiljahti kun Wolfy taivutti hänen päätään taakse päin ja tuijotti tyttöä kasvot kalpeina raivosta ja silmät kipunoiden.
    -Älä enää koskaan puhu miehuudestani, Wolfy sanoi hirvittävän hiljaisella äänellä.
    -Hyvä on, Prudence lupasi tuskainen ilme kasvoillaan. –En enää puhu siitä, sillä eihän SINULLA SITÄ OLEKAAN!!!
Wolfy itseasiassa karjahti ja sysäsi Prudencen kovakouraisesti tämän sängylle (säikäyttäen pylvästä vasten nojailevan Draken).
    -Kaipaatko todisteita? Wolfy karjui.
    -Haista home Adagio Fontrel!

TULISOIHTU

    -Sinä olet raivostuttavin, inhottavin ja riettain velho ketä olen koskaan tavannut!
    -No sinullahan tässä sitä kokemusta on, Drake sanoi ja väisti Prudencea joka lennähti Wolfyn avittamana sängylle.
Drake vaihtoi paikkaa ja alkoi nojailla Sunnevan sängyn päätyyn. Drake oli oikein ylpeä itsestään hän oli saavuttanut jälleen tyynen rauhallisuutensa, jolla hän yleensä voitti kaikki tappelut.
    -Mistä sinä olet oikein saanut päähäsi että minulla olisi yhtään sen enmpää kokemusta kuin sinullakaan? Vaikka toisaalta, todennäköisesti jokaisella elävällä sielulla on enemmän kokemuksia kuin sinulla, Sunneva viskaisi.
Drake punehtui kasvoistaan hieman ja pui nyrkkiä Sunnevalle.
    -Oho, ihanko otit nyrkit aseeksi? No ethän sinä muuta osaakaan kun nyrkkejäsi huitoa! Sunneva kivahti pojalle ja heitti tätä ensimmäisellä tavaralla minkä sai käteensä.
Prudencen Pöllöileekö pöllösi, perehdy pöllöjen psyykkeeseen -kirjan ja heitti sillä Drakea tähdäten päähän. Drake sai kuitenkin kopin kirjasta ja vilkaisi sitä.
    -Ahaa, onko tämän naisten tapa kertoa että he tarvitsevat jonkinlaista koulutusta? Drake virnisti ja näytti kirjaa Sunnevalle.
    -Tukehdu räkääsi! Sunneva huudahti.
    -Oijoi, tuo olikin todella luovaa, Drake naurahti ja tarttui Sunnevaa kädestä ja vetäisi lähelleen.
    -Älä enää ikinä yritä tuota samaa, minä saatan vaikka todella suuttua ja kun minä suutun se ei ole mukavaa kenenkään kannalta, Drake sanoi vakavana ja päästi irti Sunnevan kädestä tönäisten tätä samalla hieman kauemmas itsestään.
Sunneva ei kuitenkaan ollut varautunut tönäisyyn vaan horjahti ja kaatui maahan. Muutaman sekunnin ajan Sunneva huomasi että Draken kasvoille tuli aito huolestunut ilme ja poika otti muutaman askeleen kohti Sunnevaa. Mutta kun Drake huomasi ettei Sunneva ollut satuttanut muuta kuin itsetuntonsa, hän naurahti ja alkoi jälleen nojailla pylvässänkyyn.
    -Mitä ihmettä te edes teette täällä enää? Painu ulos! Sunneva huusi Drkaelle ja osoitti ovea.
    -No no, nyt kun kerran olen täällä niin toki haluan ottaa irti kaiken ilon siitä, Drake naurahti jälleen.     -Minun täytyy sanoa että jos olisin sinä, Wolfy, niin leikkaisin tuon noidan hiukset, eiköhän se hieman rauhoittaisi sitä, Drake lateli neuvojaan jo ystävälleenkin.

Vaikka Drake oli kyennyt hillitsemään itsensä edes hetkeksi, Wolfy ei ollut siihen kyennyt. Varsinkaan kun Prudence vielä provosoi häntä. Draken neuvoja Wolfy ei ottanut kuuleviin korvinsakaan, sillä hän itseasiassa piti Prudencen loimuavan punaisista pitkistä hiuksista. Hän katseli allaan pyristelevää Prudencea ja muisti sangen elävästi tilanteen kun oli sitomassa tätä sänkyynsä kiinni. Wolfy harmitteli mielessään ettei silkkihuivi ollut sattunut hänen mukaansa.
    -No, mitä sinä enää mietit? Prudence kirkui.
Wolfy päästi salamannopeasti irti Prudencen hiuksista ja tarttui tämän molempiin käsiin ja lukitsi ne lujalla otteellaan tytön pään yläpuolelle. Prudencen sinnikkäät vastustelut eivät auttaneet tyttöä lainkaan, sillä ei liene yllätys kenellekään, että Wolfy oli moninkertaisesti Prudencea vahvempi. Wolfyn onnistui viimein hillitä itsensä ja hän itseasiassa katseli viehättävästi pyristelevää Prudencea, joka kirkui kirouksia, hymy huulillaan. Vapaalla kädellään siveli kevyesti sormiensa päillä Prudencen kasvoja ja satiinikankaisen pyjaman peitossa olevaa povea.
    -Sinä olet sairas! Prudence sihahti Wolfylle joka ei ottanut asiaa kuuleviin korvinsakaan. –Sinä otat sen mitä haluat vaikka väkisin! Itserakas hirviö!
Wolfy virnisti ja katseli tyynesti Prudencea.
    -Älä kiellä, ettetkö itsekin haluaisi tätä, poika miltei kehräsi.
    -En todellakaan halua! Prudence kivahti.
    -Ihan varmastiko? Wolfy kysyi hivenen epäuskoisena.
    -En tasan tarkkaan!
Wolfy päästi tytön kädet vapaiksi, mutta ei osannut varautua siihen, että Prudence nousisi ylös niin nopeasti ja sellaisella voimalla. Prudence tönäisi kaikin voimin molemmilla käsillään Wolfya rintakehään niin että tämä lennähti sängyn reunalta kiviselle lattialle ja kolautti päänsä, niin että menetti tajuntansa.

TULISOIHTU