Koulua oli nyt käyty jo muutama viikko ja tytöt alkoivat tottua elämäänsä noitina. He tiesivät jo paljon enemmän kuin kouluun tullessaan mutta oli vielä paljon opittavaa. Kaikki muut, paitsi Sunneva ja Joshua, karttoivat Prudencea kuin ruttoa, mutta kohu oli jo hieman laskeutunut ja sentään Toveruuden Tornilaiset olivat tulleet siihen tulokseen, että jos Prudence kerran laitettiin heidän torniinsa eikä Kalman Kehtoon, ei tämä voinut olla kovin paha tyyppi. Sunneva Prudence opiskelivat enemmän ja vähemmän ahkerasti saadakseen opintonsa ajantasalle muiden kanssa. Syksy alkoi jo saapua synkkine sateineen ja niin kuin Prudence Sunnevalle eräänä päivänä sanoi, että syksy oli Kalman Kehtolaisten aikaa.
    - Ne varmasti elävät tästä pimeydestä, Prudence selosti Sunnevalle.
    - Niin tietysti…, Sunneva sanoi poissaolevana. –Kenet aiot pyytää pariksesi?
    - Parikseni? Prudence kysyi. –Parikseni mihin?
    - Kukkuu? Onko ketään kotona? Halloween lähestyy ja suuri Kurpitsajuhla on tulossa, Sunneva sanoi kiihkeästi.
    - Kyllä minä sen tiesin, mutta mikä tämä pari hössötys on? Astellaanko saliin parijonossa? Häh? Prudence uteli.
    - Ääliö… Tanssiaiset, Prue! Tanssiaiset! Olet kyllä ihan mukava, Prue, mutta ajattelin haluta miespuolisen parin…
    - Hekoheko, Prudence sanoi. –Kuka minun parikseni suostuisi? Olenhan minä hirrrrrrmuinen kuolonsyöjä!
Sunneva nauroi kun Prudence tehosti sanojaan karmaisevalla irvistyksellä ja yritti hyökätä viattoman Tyttis-pöllön kimppuun, joka huhuili loukkaantuneena. Sunneva rapsutti Killeriä, joka tapansa mukaan kyyhötti Sunnevan olkapäällä.
    - Älä höpise, Prue. Lyön vetoa, että Kalman Kehdossa sinusta käydään veristä taistelua. Ja sinuna katsoisin mitä juon. Lemmenjuoma, jolla Trevor Cicilicho yrittää saada sinut itselleen, olisi karmeaa…
Trevor Cicilicho kuului Kalman Kehtoon, ja oli rumin poika, jonka Prudence oli koskaan nähnyt. Poika oli yhtä leveä kuin pitkäkin, kaivoi nenäänsä jatkuvasti ja hänen valkopäiset finninsä saivat kasvot näyttämään tavattoman vaaleilta. Prudence päästi yökkäävän äänen kun Sunneva mainitsi hänet.
    - Ensi viikonloppuna voisimme ostaa puvut. Silloin kaikki lähtevät Tulikanjoniin, Prudence ehdotti.
    - Hyvä idea, mutta ei osteta sitä pukua Shokeerauksesta. Professori Hurmion vaatteet ovat niin järkyttäviä…, Sunneva sanoi ja värähti inhosta.
Lopulta tyttöjen täytyi hiljentyä kun luokkaan saapui hengästynyt professori Inkeri Sähäkkä. Hän oli tiukemman puoleinen naisprofessori, joka kertoi heille harvinaisista taikaolennoista ja niiden hoitoon liittyvistä asioista.
    - Päivää, oppilaat! Tänään puhummekin todella harvinaisesta eläimestä. Taruolento yksisarvinen on teille kaikille tuttu, mutta harva on kuullut kultasarvisesta yksisarvisesta. Sen latinankielinen nimi on Kullistus Unicornimus ja niitä on tällä hetkellä vain kaksi koko maailmassa. Ori ja tamma, ja toivomme että ne… öh… niiden kanta elpyisi hiukan. Kultasarvinen yksisarvinen on mittaamattoman arvokas. Sen sarvesta jauhettua kultajauhetta tarvitaan eräässä liemiseoksessa, josta professori Cammo voi kertoa tarkemmin, joka vaikuttaa siten, että liemen nauttijasta tulee kuolematon. Annos täytyy tehdä muistaakseni kerran kuukaudessa, jotta taian vaikutus säilyy, professori Sähäkkä selosti.
    - No huhhuh, Sunneva kuiskasi Prudencelle. –Että oikein kuolemattomuus…
    - Hiljaa neiti Sudenvarjo! Professori tiuskaisi Sunnevalle, joka oli alkanut käyttää isänsä sukunimeä helpottaakseen nimensä ääntämistä.
    - Anteeksi, Sunneva mutisi.
    - Niin. Teillä on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä nämä tarunhohtoiset eläimet, sillä mainitsemani yksilöt elävät täällä Tulisoihdussa, jotta niiden siki… tuota… lisäänt… kröhöm… jotta niiden kannan elpyminen olisi turvattu. Emmehän me voi ottaa riskiä, että ne kuolevat luonnossa ennen kuin ovat saaneet edes yhden varsan. Niin, neiti Verso?
    - Koska me näemme ne? Aure kysyi.
    - En osaa sanoa vielä. Ei tänään, sillä eläintenhoitajamme Eetu Elukka sanoi niiden olevan tänään erityisen herkkiä, sillä tamma on nyt kiim… öh… Tammalla on se aika vuodesta, professori Sähäkkä selitti punastuneena.
Oppilaat olivat hiukan pettyneitä.

Päivällisellä Sunneva, Aure ja Prudence keskustelivat Kurpitsajuhlien tanssiaisista.
    - Minulla ei ole aavistustakaan kenet aion pyytää parikseni…, Aure sanoi hiljaisella äänellä.
    - Voi kuule, minä veikkaan että kuka tahansa Toveruuden Tornista olisi onnellinen saadessaan sinut parikseen, Sunneva sanoi Aurelle ja tunki suuhunsa niin paljon kanaa kuin vain sai mahtumaan.
    - Minuako? No enpä usko… Taidanpa odottaa että joku tulee pyytämään ja jos kukaan ei pyydä minua tanssiaisiin niin menen yksin, tai lukitaudun huoneeseemme, Aure huokasi masentuneena ja tökki ruokiaan haluttomana.
    - No teillä sentään on edes jonkinlaista valinnan varaa, Joshua sanoi. –Ainoa tyttö jonka tiedän haluavan lähteä kanssani tanssiaisiin on Piper Hallworth…
    - Piper Hallwort, Ahkeruuden Aitiosta? Prudence kysyi.
    - Aivan niin, Joshua myönteli.
    - Mutta Josh, et voi ottaa häntä, hänhän on sinun pituisesi ja yhtä leveä kuin pitkä, Sunneva sanoi suu täynnä ruokaa.
    - Älä viitsi Sunneva! Aure sanoi vihaisesti. –Minä satun tuntemaan Piperin ja hän on erittäin mukava tyttö.
    - Varmasti on, mutta pelkällä mukavudella ei tässä kylmässä julmassa maailmassa pärjää! Sunneva sanoi ylevästi.
    - Hei me saadaan postia! Joshua huudahti nähdessään pöllöjen täyttävän ruokalan.
Tyyris Tyllerökin oli, mukana se toi Prudencelle kirjeen. Joku täysin tuntematon pöllö toi Sunnevalle postia.
    - Voi ei se on räyhääjä! Joshua huudahti kun punainen savuava kirje lennähti Sunnevan eteen.
    - Avaa se äkkiä, se on nopeasti ohi, mutta jos pimität sitä se räjähtää ja huutaa kahta kauheammin, Aure sanoi.
    - Anteeksi, siis räyhääjä? Sunneva ihmetteli ja piti savuavaa kirjettä kädessään.
Hän avasi kirjeen.
    - KUINKA SINÄ SAATAT HÄVÄISTÄ MINUT NÄIN!? MORTAL PETO KERTOI KUINKA SINÄ OLET KÄYTTÄYTYNYT. EI OLE MUKAVAA KUULLA SELLAISTA TYTTÄRESTÄÄN, ETENKÄÄN MORTAL PEDOLTA! ODOTAHAN KUN TULET KOTIIN NIIN….
Gillian Vuolasvirta oli lähettänyt selvästikin räyhääjän Sunnevalle, joka kauhuissansa ja punastuneena katseli ympäri ruokalaa ja kaikkia oppilaita, jotka nauraa kihersivät, sekä Mortal Petoa, joka itsetyytyväisen näköisenä katseli omalta penkiltään Sunnevaa. Gillian räyhäsi vielä jonkin aikaa kunnes se lopetti yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin.
    - No WAU, siinä oli kyllä ihan asiaakin…, Prudence virnisti Sunnevalle.
    - Seuraavan kerran kun saat postia niin varo vaan, se on räyhääjä minulta! Suneva sanoi vihaisesti ja alkoi jälleen syödä.
Trevor Cicilicho näki tilaisuutensa tulleen ja hän kiiruhti äkkiä naureskelevaa Prudencea kohti.
    - Hei Prue… Et varmaankaan osaa aavistaa mitä asiaa minulla on… Yleensähän Toveruuden Tornilaiset ja Kalman Kehtolaiset eivät seurustele keskenään, mutta nyt sinulle tuli elämäsi tilaisuus. Minä nimittäni aion viedä sinut tanssiaisiin, Trevor sanoi hölmistyneelle Prudencelle, jonka haarukka tipahti kädestä.
Sunneva alkoi nauraa heti jo nähdessään Prudencen ilmeen.
    - Tuota noin… Minä olen pahoillani Trevor, mutta tuota… Öh kun…. Minulla on jo pari, Prudence änkytti pojalle, jonka naama venähti onnellisesta porsaasta vihaiseen sikaan.
    - Kuka muka olisi sinua uskaltanut pyytää? Olen tehnyt kaikille varmasti selväksi että sinä tulet minun kanssani etkä kenenkään muun! Trevor alkoi kiljua niin että koko ruokasali kaikui.
Mortal Peto käveli juuri Prudencen ohi, oli menossa luokkaansa.
    - Neiti McCallum, teinä minä suostuisin. Tuskin voisitte… hmm... parempaakaan saada, professori Peto sanoi ja kalppi tiehensä.
    - Trevor… Jos hankkiudut eroon naamastasi, vartalostasi ja Kalman Kehtolaisuudestasi niin Prudence varmasti harkitsee asiaa, Sunneva sanoi ilkeästi pojalle.
    - En kysynyt sinulta mitään, kääpiö! Trevor huudahti ja samalla äänenpainolla halusi tietää kuka oli viemässä Prudencen tanssiaisiin.
    - Minä, kuului möreä ääni Prudencen takaa ja kaikki pöydässä olijat kääntyivät katsomaan Kustaa Mikalietä.
    - Ei opettaja voi viedä oppilasta tanssiaisiin! Trevor sanoi loukkaantuneena.
    - Miksi ei voisi? Kustaa Mikälie sanoi ja raahusti hieman ontuen poispäin.
Trevor jäi tuijottamaan Prudencea.
    - No oli miten oli, minä kyllä järjestän niin että sinusta tulee minun parini! Trevor sanoi loukkaantuneena ja kuulosti siltä kuin olisi alkanut itkeä.
Ruokatunnin jälkeen käytävällä professori Kustaa Mikälie tuli Prudencen luokse tämän jutellessa Joshuan ja Sunnevan kansa.
    - Anteeksi nyt vain, mutta ajattelin ettet halua mennä sen Trevorin kanssa. Ja onhan sinulla aikaa hankkia kunnon kavaljeeri. Nyt vain ei tarvitse mennä sen… Noh… en nyt viitsi opettajana sanoa mitään rumaa, mutta sen pojan kanssa, sanaa poika professori Mikälie venytti niin että se kuullosti joltain oikein epämiellyttävältä.
    - Kiitos vain professori Mikälie, tulen ihan mielelläni teidän kanssanne tanssiaisiin, Prudence sanoi ja professori Mikälie saatteli oppilaansa tunnille.