TULISOIHTU

Seuraava aamu oli erityisen kaunis. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pirteä syystuuli havisutteli puiden jo paljaita oksia. Prudence oli iloinen, kun rehtori oli myöntänyt heille vapautuksen aamutunneista, joihin kuului professori Pedon kaksoistunti, Tylypahkalaisten tulon takia. Prudence herätti myös Sunnevan, joka olisi halunnut käyttää tunneilta vapautuksen nukkumiseen. He pukeutuivat nopeasti puhtaisiin koulupukuihinsa ja siistivät itsensä erittäin edustuskelpoisiksi. He kävelivät ripeää tahtia kohti rehtori Friznogin työhuonetta ja Prudence tunsi perhosien lepattavan vatsassaan tietämättä edes syytä siihen.
    -Aaah kappas keppanaa joko te tulitte? Kyllä se aika rientää Dumbledoren seurassa.
Tytöt astuivat sisään rehtorin huoneeseen. Vanha, ystävällisen näköinen, laiha ja pitkäpartainen mies nousi penkiltään ylös ja kätteli molempia tyttöjä.
- Te siis olette Prudence ja Sunneva. Olenkin kuullut teistä paljon, Dumbledore sanoi ja istuutui.
Oppilaita Tylypahkasta oli mukana neljä. Tummahiuksinen, laiha ja pikkuinen pörröpäinen poika, joka oli noin viidentoista ikäinen, tuuheatukkainen tyttö, joka oli erittäin vakavana, punahiuksinen pitkä poika joka katseli ihmeissään rehtorin huonetta ja Sunnevaa sekä Prudencea, sekä joku vaalea poika joka katseli kaikkia ivallisesti ja vihaisen näköisenä.
    - Tässä on Harry Potter, Priz sanoi ja osoitti takkutukkaista poikaa, jolla oli vielä lisäksi pyöreät silmälasit.
Harry Potter ojensi kätensä ja hymyili Prudencelle, joka ravisti pojan kättä. Seuraavaksi Priz esitteli tytön Hermione Grangeriksi, punatukkainen poika oli Ron Weasley ja vaalea nyrpeän näköinen poika oli Draco Malfoy.
    - Et sattumoisin ole sukua Drake Malfoylle? Sunneva kysyi kätellessään poikaa.
    - Kyllä, hän on minun serkkuni.
    - Ihanko totta? Sunneva sanoi ja käännähti Prudencea kohti samalla tälle kuiskaten. - Eri kivoja sukulaisia sinulla...
    - Niin itseasiassa Draco on täällä vain, koska hänen isänsä halusi että Draco tutustuu samalla serkkuunsa Drakeen, Priz sanoi ja yskähti samassa tajutessaan puhuneensa liikaa.
Lisäksi huoneessa oli mies, joka oli tumman parran peitossa ja niin iso että vei melkein puolet huoneesta.
    - Tässä on vielä Tylypahkan riistanvartija ja Dumbledoren uskottu Hagrid, Priz esitteli miehen joka tarttui molemmilla kourilla Prudencen käteen.
    - Voi jee, viimeks kun mää näin sut, olit näin pikkanen! Hagrid huudahti ja näytti sormillaan muutaman sentin pituutta.
Hän kaappasi Prudencen yhtäkkiä syliinsä ja toisella kädellä Sunnevan.
    - Voi kun ihana nähdä sua ja sun kaveria, nättejä tyttöjä ootte molemmat.
    - Öh kiitos vain Hagrid, Prudence sanoi ja pyöritteli ihmiessään silmiään Sunnevalle.
Vihdoin kun Hagrid oli halannut tarpeeksi, hän päästi tytöt vapaiksi ja otti taskustaan suuren nenäliinan niistäen nenäänsä siihen.
    - Mä tuun aina niin tunteelliseks..., Hagrid sanoi ja töräytti uudestaan.
    - No niin Hagrid. Voisitko viedä Dracon nyt tapaamaan serkkuaan niin me voimme jutella keskenämme? Rehtori Dumbledore sanoi ystävällisellä äänellä niiskuttavalle puolijätille.
Hagrid ja Draco poistuivat rehtori Friznogin huoneesta jättäen rehtorit, Sunnevan, Prudencen ja tylypahkalaiset keskenään.
    - No niin, Dumbedore sanoi ja hieroi käsiään yhteen hiukan vakavan näköisenä. - Minulla on teille huonoja uutisia. Kollegani Priz tietääkin jo, ja samoin Harry, Ron ja Hermione. Mutta te ette... Haluaisitteko kenties istua?
Tytöt pudistivat päätään ja olivat uteliaita.
    - Hyvä on. Olette varmaasti kuulleet pimeyden lordista, lordi Vol... V... Vold... Noh... Tiedätte-kyllä-kenestä, rehtori Friznog sanoi.
    - Kyllä olemme. Mitä hänestä? Prudence uteli.
    - Hän on saamassa lisää voimia ja hänen täydellinen nousunsa on enää vain ajan kysymys. Kehoitankin teitä - teitä molempia - olemaan hiukan... en sanoisi ehkä varuillanne, mutta tarkkaavaisempia kuin normaalisti...
    - Meitä molempia? Sunneva kysyi.
    - Kuten tiedämme, Dumbledore sanoi viisaalla ja ystävällisellä äänellään. - Prudencen äiti kuului pimeyden lordin kannattajiin ja hänen verisukulaisuutensa voi saada tiedätte-kyllä-kenet kiinnostumaan Prudencesta. Ja koska... öh... niin... koska Sunneva on Prudencen hyvä ystävä, voi hänkin olla vaarassa...
Tytöt kalpenivat hiukan eivätkä kyenneet sanomaan mitään. He tuijottivat vuoroin toisiaan ja vuoroin
rehtorikaksikkoa.
    - Ei se ole kovinkaan kamalaa, Harry Potteriksi esitelty poika lohdutti rikkoen hiljaisuuden. - Olen ollut vain muutaman kerran hengenvaarassa...
    - Kiitos Harry, riittää jo, Dumbledore sanoi ystävällisesti nuorelle miehen alulle.
    - Emme voi mitenkään erityisesti kiristää koulun turvatoimia, sillä se aiheuttaisi oppilaiden keskuuteen turhaa levottomuutta, Priz Friznog sanoi pahoittelevaan sävyyn tytöille. - Mutta pidämme teistä parhaan mahdollisen huolen...
    - Ahaa... Tuota noh tämä on ainakin hieman jotain uutta, Prudence sanoi. - Minulla olisi vain yksi kysymys.
    - Kysy vain, Dumbledore sanoi ystävällisen rohkaisevasti.
    - Miten Hagrid tuntee minut?
    - Hagrid oli äitisi ystävä, äitisi oli samaan aikaan Tylypahkassa kuin Hagrid. Ja kun äitisi vietiin Azkabaniin, vaikka Hagrid ei ollut häntä nähnyt vuosiin, niin hän pyysi Hagridia katsomaan sinun perääsi. Meidän onnettomuudeksemme kun isäsi sai sinut, hän ei halunnut tietää meidän maailmastamme mitään ja piilotti sinut meiltä. Siksi emme löytäneet sinua ennenkuin nyt.
    - Entäs minä? Miksi minutkin hukattiin? Sunneva kysyi.
    - No riittäköön sinulle se ettei äitisi ollut kovin innoissaan siitä että olet noita joten hän kielsi meitä ottamasta yhteyttä, Friznog sanoi.
    - Tuota noin... Onko siis ihan totta että te kaksi olette eläneet jästien elämää ihan siihen asti kunnes tulitte tänne muutama kuukausi sitten? Herminoeksi esitelty tyttö kysyi.
    - Kyllä. Oli mukava kiinniottaminen, Sunneva naurahti.
    - Ihan totta! Miten te teitte sen? Opiskelitte ihan yötä päivää? Hermione ihmetteli.
    - Ei, vaan teitte jotain taikakonstein? Roniksi sanottu poika kysyi niin innoissaan, että Prudencen oli pakko paljastaa miten he olivat opiskelleet.
    - Hei miksei meille anneta samanlaisia kirjoja? Ron huudahti ja vilkaisi anovasti Dumbledoreen.
    - Ron ystäväiseni, on paljon parempi oppia kaikki itse, pystyy prosessoimaan tietoa paremmin. Tämä mitä Sunneva ja Prudence ovat saaneet kokea, on erittäin harvinaista ja siksi käytimme erittäin harvinaisia keinoja.
    - Niin, meillä on itseasiassa vieläkin hieman vajaavaiset tiedot, veikkaanpa että on paljon asioista mitä te tiedätte ja me emme, Sunneva sanoi pettyneen näköiselle Ronille.
    - Jospa te tytöt näyttäisitte Harrylle, Hermionelle ja Ronille paikkoja sillä aikaa kun minä ja Friznog keskustelemme. Ja varmaan ei edes tarvitse sanoa, että muistakaa ehdoton hiljaisuus tästä asiasta, emme kerro kellekään. Emme olisi kertoneet teillekään, mutta teidän on parsata tietää mitä on meneillä. Harry ja hänen ystävänsä varmasti osaavat vastata kysymyksiinne, he olivat nimittäni aika läheisesti Voldemortin nousussa mukana, Dumbledore sanoi ja Sunneva sekä Prudence huomasivat että kaikki muut paitsi Harry ja he värisivät inhosta kun Dumbledore lausui ääneen tuon hirveän velhon nimen.

TULISOIHTU

Kalkaros ei ollut sanonut koko aikana yhtään mitään ja ainoa asia, mitä hän sanoi kun oppilaat lähtivät, oli Harrylle tarkoitetut sanat.
    - Olkaa ihmisiksi ettei tarvitse hävetä silmiään päästään, Kalkaros sanoi.
Mortal Peto yhtyi ystävänsä lauseeseen.
    - Niin juuri, ei mitään ihmeellisyyksiä.
Sunneva ja Prudence irvistivät Kalkaroksen ja Pedon katsoessa toisaalle. Friznog saattoi oppilaat pois huoneestaan ja sulki oven perässään.
    - No niin tässä sitä ollaan. Tämä on meidän koulu, Sunneva virnisti Ronille joka katseli innoissaan ympärilleen.
    - No mihin me nyt teidät sitten viemme... Hei teillä on varmaan nälkä! Mennään syömään aamiaista, mekään emme ole vielä ehtineet syömään mitään, Prudence sanoi Harrylle ja tytöt johdattivat Tylypahkan oppilaat alakertaan ruokalaan.
Heitä vastaan tulivat, ketkäs muut kuin, Wolfy, Drake ja nyt myös Draco.
    - Ja minä kun kuvittelin päiväni alkavan hyvin..., Sunneva murahti mulkaistessaan Drakea ärtyneenä.
Hänestä tuntui, ettei hän tiennyt mitään yhtä raivostuttavaa kuin tuo vaalea kalmalainen. Prudence tuijotti Dracon rinnuksilla välkkyvää vihreää esinettä jossa luki isoin kirjaimin POTTER HAISEE.
    - Malfoy ei ole keksinyt mitään uutta, Harry mutisi.
    - Ehkä se johtuu siitä että hän on Malfoy? Sunneva ehdotti ja väläytti viattoman hymynsä.
    - Ovatko kaikki tytöt täällä noin rumia? Draco Malfoy kysyi suureen ääneen. - Kuvittelin että hevosenhampaiset ällötykset katoaisivat täällä, mutta nähtävästi turha toivo...
Hermione ei vaivautunut kommentoimaan Draco Malfoyn viittausta hevosen hampaisiin, mutta Prudence räjähti.
    - Sinä kersa siinä! Sinuna vilkaisisin peiliin, ennen kuin kaltaisesi pilalle hemmoteltu kakara tulee soittamaan suutaan isommilleen! Prudence tiuski pelästyneelle Dracolle.
    - Äläpäs, serkkurakas, ärhentele Dracolle, joka on myös sinun serkkusi, Drake sanoi ärsyttäen Prudencea lisää.
    - Sinulta ei kysytty mitään, Prudence ärähti Drakelle, joka vain nauroi ja sanoi jotakin hiljaisella äänellä Dracolle.
    - Mennään syömään, Sunneva sanoi. - Niin kauan kun minulla on vielä ruokahalua jäljellä.

Sunneva ja Prudence johdattivat nuoret Tylypahkalaiset runsaan aamiaispöydän ääreen. Aamiaisella oli tarjolla kaikkea sitä, mitä aamupalaan saattoi kuvitella kuuluvan aina puurosta pekoniin. Nuoret keskustelivat vilkkaasti vertaillen Tylypahkan ja Tulisoihdun välisiä eroja, ja haukkuen erityisesti kahta tiettyä professoria.
    - Hän on epäreilu! Sunneva parkaisi lämmettyään asialleen.
    - Etteivät he vain olisi mitään sukua toisilleen? Ron kysyi Sunnevalta.
    - En minä tiedä, Sunneva puuskahti ja venytti jälleen ääntään. - Eikä minua voisi vähempää kiinnostaa...
    - Minä veikkaan että he ovat toistensa klooneja, Prudence sanoi ja tunki suuhunsa makkaraa.
    - En ymmärrä miten Mortal Petoakin ei ole jo heitetty ulos koulusta, ja jos jutut Kalkaroksesta todella pitävät paikkansa niin jästien kouluissa se opettaja olisi hietetty jo ajat sitten pellolle tuli perseen alla, Sunneva sanoi ja sai Harryn ja Ronin nauramaan.
    - Mutta on Kalkaros ihan hyvä opettaja, vaikka onkin... Noh... Ei mitenkään mukava tyyppi, Hermione yritti puolustaa Kalkarosta.
    - Voi että minä voin sanoa että Mortalissa ei ole muuta hyvää kuin ulkonäkö. Siinä vasta on hyvän näköinen kusipää, Prudence sanoi.
Harry ja Ron punastuivat.
    - Voi älkää nyt punastuko, tuleehan teistäkin ihan komeita, Sunneva sanoi pojille.
    - Niin mehän olemme vasta kehittymättömiä kapalovauvoja, Ron sanoi loukkaantuneena.
    - Voi ei ei en minä sitä tarkoittanut, Sunneva sanoi ja naurahti.
    - No mitäs nyt tehdään? Meille on annettu koko aamupäivä vapaata, Prudence sanoi.
Won Gaamea lipui paikalle.
    - Itseasiassa Friznog sanoi juuri että teillä on koko päivä vapaata jotta voitte keskustella Tylypahkalaisten ystävienne kanssa, won Gaamea snaoi ja katsoi huolissaan tyttöihin. -No minä menen nyt tästä ja jätän teidät nuoret rauhaan.
    - Itseasiassa tässä koulussa pahinta taitaa olla kalmankehtolaiset, Sunneva sanoi ja osoitti Drakea, Wolfya ja Dracoa jotka kävelivät jälleen hiedän ohitseen.
    - Niinpä, tai no meidän koulussahan ne ovat Luihuisia, Harry sanoi ja kulautti kurpitsamehulasillisensa tyhjäksi vain jotta se täyttyisi jälleen uudestaan.
    - Täällä on ihan hirveästi ruokaa, Ron sanoi ja kahmi vielä hieman lisää makkaroita ja munakasta. - Niin onhan meidänkin koulussa paljon hienoja ruokia, mutta aamiainen yleensä kooostuu puurosta, paahtoleivistä, makkaroista ja tomaateista. Mutta teillä on täällä ihan kaikkea... Jopa muffinseja aamiasiella!
    - Niin, ilmeisesti täällä ollaan erittäin nirsoja ruoan suhteen, Hermione sanoi. - Vaikka joissain maissa ei ruokaa riitä edes kaikille.
    - Voi ei nyt ne tulevat taas, Ron huudahti pettyneenä ja osoitti Kalkarosta ja Mortalia.
    - Jaaha... Olenkin kuullut sinusta ja teistä erittäin paljon, Mortal Peto sanoi Harrylle, Hermionelle ja Ronille. - En ole ihan varma onko tämä oikea paikka teille Tylypahkan jälkeen. Minulla kun on tarpeeksi kestämistä noissa kahdessa.
Mortal Peto nyökkäsi Sunnevaan ja Prudenceen päin.
    - Mekin rakastamme sinua! Prudence hihkaisi ja nousi poistuakseen.
Mortal Peto punastui nenäänsä myöten, joka yleensä jäi kalpeaksi ja Kalkarokselta pääsi jonkinlainen naurahdusta muistuttava tyrskähdys. Muut seurasivat Prudencea ja Kalkaros tuijotti vihaisesti koko porukkaa.
    - Onneksi minä en joutunut opettamaan teitä, hän snoi Prudencelle ja Sunnevalle.
    - Voi älä pelkää, kyllä me sinuakin rakastamme, Prudence huikkasi jo ovelta Sunnevan virnistellessä Kalkarokselle.

TULISOIHTU

TULISOIHTU