TULISOIHTU

    -No niin… Tässä sitä nyt ollaan loppuilta Pedon luokassa, ja kenen syy tämä taas olikaan? Sunneva kysyi muilta.
    -Wolfyn, kuului Prudencen ja Draken suusta.
    -On muuten mukava tietää että tulitte Miracle Magianan tunnille niin täynnä intoa ja puhtia, opiskelua ajatellen, Sunneva murahti Drakelle rynnisti Pedon pöydän luokse repäisten kirjan itselleen.
    -Sinä sanoit että professori Peto pesee kalmalaiset PILIPALIPOJAT mennen tullen! Drake huusi ja osoitti kirjaa vihaisena.
    -Mikä siinä Mortalissa teitä oikein iskee? En oikein ymmärrä, Wolfy puuttui tappeluun.
    -No se nyt ei sinulle kuulu yhtään, vähä-älyinen! Sunneva huudahti Wolfylle.
    -Ja SINÄ!! Drake huudahti Pruedncelle joka yriti piilotella Wolfyn selän takana. -OLET KUOLLUT! Drake huudahti ja rynnisti Prudencen luokse kädet valmiina kuristamaan.
    -Hetkonen, hetkonen…, Wolfy naurahti ja tönäisi Draken hieman poispäin. -Minä kuristan ensin, sitten vasta sinä, poika naurahti ja kääntyi uhkaavasti Prudenceen päin.
Draken oli pakko tyytyä siihen ja hän aloittikin Sunnevasta.

    -Niin minun pitikin kysyä sinulta siitä raha ja valta jutusta… Eli jos saat rahaa ja valtaa niin et tarvitse rakkautta vai?
    -No en minä nyt ihan niin sitä tarkoitanut, Drake yritti mutta Sunneva ei hellittänyt.
    -En voi sietää materialistisiä ihmisiä, Sunneva sanoi suuttuneena.
    -Miten sitten siedät itseäsi? Drake huudahti huvittuneena.
    -Minusta tässä ei ole mitään hauskaa, Sunneva kivahti ja kaivoi taikasauvansa kaapunsa sisältä. Hän heilautti sauvaa ja Draken jalat jähmettyivät kokonaan.
    -Hei, päästä minut irti.
    -En varmasti enne kuin olen sanonut sanottavani! Suneva sanoi ja käveli Draken eteen. -Sitten ne sinun kaksi tyttöä yhdella kertaa… Todella ällöttävää Drake.
    -No se nyt on joka pojan unelma, ei siinä ole mitään pahaa, Drake yritti.
    -Ei mitään pahaa? EI MITÄÄN PAHAA! Entäs jos minä sanoisin sinulle että haluaisin niin mielelläni olla yhtäaikaa sinun ja Wolfyn kanssa! Sunneva huusi vihaisena. Jostain kuului Wolfyn huuto.
    -Minä olen ainakin vaikka heti valmis!
    -TURPA KIINNI! SINULTA EI KYSYTTY MUITÄÄN! Sunneva huusi takaisin ja kääntyi taas Drakeen päin.
Poika oli saanut kaivetua oman taikassauvansa ja seisoi nyt omilla jaloillaan. Hän harppasi Sunnevan luokse ennen kuin tyttö ehti ottaa sauvansa esiin.
    -Älä yritäkään! Drake sanoi ja tarttui Sunnevaa molemin käsin hartioista nauraen.
    -Minä en näe tässä mitään hauskaa! Sunneva kivahti ja yritti päästä irti Draken sylilystä.
    -En minäkään, Drake naurahti jälleen. –Tiedätkö se Elijah Cranberryn katkelma sen neidon ulkonäöstä, on kyllä ihan niin kuin sinusta kerrottu, poika sanoi.
    -Ai ihanko totta? Sunneva sanoi jo hieman hymyillen.
    -Tottakai…, Drake snaoi ja painoi suudelman tytön suulle.
Sunneva ei kuitenkaan päästänyt Drakea niin helpolla.
    -Mitä sinä oikein menet kirjoittaman sellaisia että minä olen haluttavan näköinen, ja vielä Wolfylle, etkö sinä yhtään tajua miten noloa oli kun professori Peto luki sen kohdan! Olet täysi ääliö! Sunneva huusi, tosin ei enää niin vihaisena.
    -No sellaisia me Wolfyn kanssa juttelemme, Drake sanoi edelleen pidellen Sunnevaa syleilyssään.
    -Sitä paitsi, olet hirveä ihminen, haluat kaasuttaa jästit! Kuulummeko minä ja Prudencekin siihen kategoriaan?
    -Ettehän te ole jästejä, Drake naurahti tytölle.
    -No niin te kovasti yritätte väittää! Sunneva puuskahti ja yritti rimpuilla Draken otteesta.

Wolfy käänsi katseensa viattomana hymyilevään Prudenceen. Mutta mitä kauemmin Prudence Wolfya siinä katseli, sitä kiukkuisemmaksi hänen hymynsä muuttui.
    -Vai että sinun ideasi ovat aina hyviä? Prudence kysyi vaaralliseen äänensävyyn Wolfylta.
    -Tottakai ovat, Wolfy sanoi virnistellen tyynesti.
    -Jopa se, että menette tuon toisen idiootin kanssa Magianan tunnelle vain siksi että tämä on hyvännäköinen? Prudencen ääni alkoi jo kohota muutamia oktaaveja.
    -Jopa se, ja tiedän sieltä erään toisenkin hyvännäköisen noidan…
    -Jolla on avokauluksisia koulupukuja, joita eräs velho, joka ei osaa hillitä himojaan eikä hallita halujaan, tuijottelee?
    -Se sama noita, Wolfy myönsi ja istahti tyynesti professori Pedon paikalle. –Kiinnostanko sinua nyt enemmän kun istun ”hyvännäköisen” professori Pedon paikalla?
Prudence punastui ja puri huultaan. Keskustelun EI pitänyt edetä tähän suuntaan.
    -Et. Mutta ehkä minä kiinnostan sinua enemmän jos muuntaudun kalmalaisen lehmän näköiseksi ja tottelen nimeä Myra! Prudence näpäytti takaisin ja sai Wolfyn ilmeen synkkenemään.
    -Ehkä sitten lakkaat piirtelemästä sydämiä nimeni ympärille? Wolfy kysyi virnistäen. –Sitten olisin kyllä todella pettynyt sinuun… Sehän oli niin söpöä…
    -Nauti siitä kun vielä voit, Prudence kirahti.
    -Nautin sinusta jatkuvasti, Prue… Erityisesti noista sinisistä silmistä jotka loistavat kuun valossa kuin käksi suurta järveä ja punaisista hiuksistasi ja kauniista vartalostasi…
Mitä pidemmälle Wolfy jatkoi, sitä rajummin Prudence punastui ja se sekoitti hänen pasmansa täysin.
    -Tuon kaiken olet tietysti kertonut Drakelle ja se on hyvin noloa! Prudence katkaisi lopulta Wolfyn sanatulvan.
    -No mutta tottakai. Me keskustellemme Draken kanssa kaikesta…
    -En halua edes tietää! Prudence sanoi voihkaisten.
    -Tuo kirja on aiheuttanut paljon meille hupia ja herättänyt mielenkiintoisia keskusteluita, Wolfy sanoi. –Ja kyllä, osaan lukea muitakin kuin KUVAKIRJOJA!
    -Osaatko? Prudence kysyi pisteliäästi ja tunsi taas pääsevänsä tasapainoon Wolfyn hermostuttua.
    -Osaan, Wolfy sanoi taas rauhoituttuaan. –Juuri nyt luen silmistäsi, että olet suudelman tarpeessa…
Sen sanottuaan Wolfy harppasi Prudencen luo, kietoi kätensä tytön ympärille ja suuteli tätä rajummin kuin koskaan.
    -WOLFY!! Prudence hengähti vedettyään henkeä.
    -Miten olisi, lähdemmekö juttusille matami Hentovalkoisen luo? Minua niin kiinnostaisi tietää, mitä sieltä kaula-aukon uumenista löytyy…

    -Äläpäs riuhdo, Drake tyynnytteli Sunnevaa joka yritti huitaista poikaa kirjalla. –Mehän voisimme mennä sinne kylpyyn että rauhoittuisit, Drake naurahti Sunnevalle joka suuttui aina vain enemmän.
    -Sinun kanssasi en lähtisi mihinkään! Sunneva huudahti. –Sinhän et edes kykene muuhun kuin törkeään ja epäsiveelliseen ajatteluun.
    -Sellaisia me miehet olemme, Drake naurahti.
    -Miehet… Kuka on puhunut mitään miehistä? Sunneva iski takasin.
    -Muuten, miksei Sunneva Malfoy sopisi…
    -Mistä sinä tuon otit? Sunneva huudahti.
    -No itsehän te olette kirjoittaneet koko kirjan täyteen Sunneva Malfoyta ja Prudence Fontrelia, Drake naurahti taas ja päästi Sunnevan vihdoin vapaaksi.
    -No se oli vain typerää leikkiä, Sunneva sanoi nolostuneena ja kääntyi selin Drakeen, jolla oli jälleen erittäin hauskaa. -Drake Sudenvarjo ei ainakaan käy…
    -Sitä ei sinulta kysytä! Sunneva huudahti ja kääntyi Drakeen päin.
    -No sepä mukavaa, Drake naurahti jälleen ja veti vihaisen tytön syliinsä. –Usko jo, olen vahvempi et pääse mihinkään minua karkuun.
Poika naurahti jälleen erittäin huvittuneena ja suuteli Sunnevaa, pidelen edelleen tiukasti tästä kiinni. Sunneva yritti aluksi rimpuilla mutta lopulta hän antautui ja vastasi Draken kiihkeään suudelmaan. Sunneva irrottautui Drakesta ja hymyili tälle.
    -Entäs se Mortal joka on niiiin ihana että pesee meidät pilipalipojat ihan mennen tullen? Drkae kysyi kulmat himena kurtistuen.
    -Ai Mortal… No onhan hän todella hyvännäköinen…, Sunneva yritti.
    -Niin ihan pantavan näköinen? Drake sanoi jo hieman vaarallisempi ääni kellossa.
    -Tottakai, mitäs muutakaan? Sinuna en puhuisi Pedosta mitään, itse tuijottelet päivät pitkät Miracle Magianaa, joka voisi olla vaikka äitisi! Suneva kivahti vihaisena.
    -No siinä tapauksessa äitini olisi saanut minut aika nuorena, Drake murahti.
    -Eikös siitä akasta jo huomaa muutenkin mikä hän on!
    -Kenties tunnistat kaltaisesi, Drake huusi nyt jo selvästi suuttuneena.
    -Kuinka sinä saatat! Sunneva huudahti ja löi Drakea.
Poika huomasi mennensä liian pitkälle mutta liian myöhään. Hän nosti nyrkkinsä valmiina iskuun mutta Sunnevan pelästynyt ilme pidätteli häntä. Drake tyytyi vain tönäisemään Sunnevaa ja istuutui sitten selin tyttöön pulpetille. Sunneva meni toiselle puolelle huonetta ja istuutui toiselle pulpetille myös selin Drakeen. Välillä Drake katseli olkansa yli, josko Sunneva katselisi häntä jotta hiedän katseensa kohtaisaivat ja molemmat huomaisivat kuinka tyhmiä olivat olleet. Samaa teki Sunneva, mutta heidän katsensa eivät kohdanneet.

    -Kuulehan Fontrel! Prudence sanoi punastuneena Wolfyn varsin suorasukaisesta ehdotuksesta. –Mitä sinä minusta kuvittelet? En ole mikään sellainen noita!
    -Arvasin taas tuon, Wolfy sanoi miltei tympiintyneenä Prudencen jatkuvaan melskaamiseen. –Jästeillä ei ole samoja mahdollisuuksia itsehillintään kuin velhoilla! Ja tässä se taas nähdään!
    -Minä en ole jästi! Prudence kiukutteli.
    -Jästit ovat halujensa ja himojensa vietävissä enemmän kuin velhot, Wolfy luetteli yhä kirjasta lukemaansa ja sai Prudencen yhä enemmän suuttumaan.
    -MINÄ EN OLE JÄSTI! Prudence huusi.
    -Olet ainakin puoliksi! Wolfy ärähti takaisin.
    -Sittenhän sinä voit kaasuttaa minut Draken kanssa! Prudence sanoi marttyyrimaiseen sävyyn. ”Heittäydy joskus marttyyriksi”, Sunneva oli sanonut. ”Ja katso, ihmeitä tapahtuu!!”
    -En ikinä! Wolfy sanoi kauhistuneena. –Tiedät etten tekisi sitä!
    -Ei sinustakaan koskaan tiedä, Prudence mutisi ja katsoi Wolfyyn syvästi loukattu ilme kasvoillaan. –Ajattelet ties mitä hävytöntä kun silmäsi ovat kiinni!
    -Tottakai, Wolfy sanoi virnuillen ja juoksutti sormiaan Prudencen paksujen hiusten läpi. –Haluatko tietää mitä ajattelen?
    -En todellakaan, Prudence sanoi ja hänen äänestään paistoi läpi jo aavistuksen omainen leppyneisyys.
    -Ymmärrän, Wolfy sanoi naama peruslukemilla. –Omat ajatuksesi minusta voivat mennä sekaisin ja himosi voi riistäytyä hallitsemattomaksi! Jos Sunneva ei kykene pitämään sinua aisoissa niin ties mitä tapahtuu…
    -Minä en sentään naukkaile oopiumliemiä! Prudence sanoi nolostuneena vaihtaen puheenaihetta.
    -Se olikin virhe, Wolfy myönsi värähtäen eikä Prudence malttanut olla kietomatta käsiään tämän kaulan ympärille. –En tosiaan muista sen jälkeisestä viikosta mitään…
    -Ja mikä se perhe-juttukin oli? Prudence painosti mutta hän ei onnistunut saamaan ääneensä yhtään riitaisuutta.
    -Kuka perhettä tarvitse… Rasittava kommuuni…, Wolfy jupisi ja painoi pienen suukon Prudencen nenänpäähän. –Mutta tosiaankin… Hmm… Sinun piti kokeilla jotakin…
    -Mitä? Prudence kysyi hiukan hämmentyneenä.
    -Tuo tuo mököttävä otus tuolla kehtasi väittää minua kyvyttömäksi ja sinä halusit tietää miten asia on joten…, Wolfy jätti vihkailevasti lauseen kesken.
    -Uskon sinua jo ihan näinkin, Prudence ennätti vakuuttamaan ja punastui rajusti.

Sunneva mökötti huoneen toisessa päässä Drakelle joka taas mökötti huoneen toisessa päässä mököttäen Sunnevalle.
    -Olet sitäpaistsi itserakas, Sunneva huudahti pojalle.
    -Itse olet! Drake huusi lapsellisesti takaisin.
    -Enkä ole, ja ole sinä jo hiljaa en jaksa kuunnella sinua! Sunneva tokaisi loukkaantuneena.
    -Ole itse hiljaa! Drake huusi vihaisena.
    -Olisin jos sinäkin olisit, Sunneva vastasi takasin.
    -Sinä tämän aloitit! Drake suuttui.
    -Minäkö…? Kukakohan se meistä oli joka tuijotteli vain Miracle Magianaa? Sunneva huusi.
    -No sen ainakin tiedän että toinen meistä tuijotteli Mortal Petoa sillä silmällä.
    -Ensin Magiana, sitten Peto. Drake Malfoy, mikä sinä oikein olet miehiäsi? Sunneva huusi ja molemmat hiljentyivät hetkeksi, kunnes Sunneva alkoi kikattaa, ja Drake alkoi nauraa.
    -Yritä nyt tässä kehittää jotain vakavaa riitaa sinun kanssasi! Drake huudahti loukkaantuneena mutta alkoi uudestaan nauraa.
    -En minä kehitä meidän riitoja, vaan sinä, Sunneva naurahti.
    -Ai minä vai…? Taidat nauttia riitelemisestä, Drake sanoi Sunnevalle joka kikatteli itsekseen.
    -Tottakai minä pidän riitelystä. Sinun kanssasi on niin ihanaa riidellä kun suutut niin helposti, Suneva naurahti.
    -Ai minä suutun, kyllä se olet sinä joka suuttuu, Drake huomautti.
    -En minä oikeasti suutu, esitän vain jotta saisin sinut suutumaan.
    -Tuo on jo sairaus, Drake naurahti mutta hyppäsi pulpetiltaan ja käveli Sunnevan luokse.
    -Mutta nautittava sellainen, Sunneva naurahti taas ja hyppäsi Draken syliin.
    -Eihän enää ikinä riidellä? Drake sanoi ja suuteli Sunnevaa.
    -Ei riidellä, paitsi aina silloin tällöin. Sunneva vastasi.
    -No ihan sama kunhan ei enää riidellä, Drake vastasi.
    -Aivan aivan, paitsi aina silloin tällöin, Sunneva muistutti.
    -No pitäähän taitoa pitää yllä, Drake naurahti uudestaan ja pussasi Sunnevaa otsalle. –Tämä onkin parempi asetelma, minun ei aina tarvitse olla kumartelemassa, olet niin lyhyt, Drake sanoi Sunnevalle joka kikatteli edelleen ihastuneena.
    -En minä ole lyhyt, vaan sinä olet liian pitkä, Sunneva naurahti.
    -No onneksi et ole ihastunut Wolfyyn, hän se vasta pitkä onkin Drake sanoi ja katsoi Sunnevaa. –Oikeastaan muistatko kenen syy tämä alunperin oli…? Itse asiassa meidän ihan ensimmäinen riita johtui Wolfysta, Drake muisteli.
    -Ai miten niin? Sunneva ihmetteli.
    -Hän väitti minulle että sinä pompotat minua enkä minä edes huomaa sitä, Drake vastasi ja molemmat alkoivat tuijottaa vaarallisesti Wolfya.

Kaksikko, jotka näyttivät vaarallisesta ilmeestään huolimatta aivan vastarakastuneilta, kävelivät päättäväisesti Wolfyn ja Prudencen luo.
    -Ilmeisesti tekin olette jo sopineet? Sunneva kysyi Prudencelta virnistäen.
    -Hmm…, Prudence mumisi.
    -Mutta mepä löysimme syyllisen! Drake ilmoitti riemastuneena.
    -Löysittekö? Wolfy kysyi hiukan yllättyneenä eikä malttanut päästää irti Prudencesta.
    -Jep, Sunneva sanoi ja katsoi Wolfya kiukkuisena. –SINÄ!
    -Minäkö? Wolfy kysyi ällistyneenä. –Miten niin?
    -Sinä yllytit Drake-paran…, Sunneva aloitti.
    -Todellakin tosi paran! Wolfy murahti.
    -Ostamaan sen kirjan, Sunneva korotti ääntään.
    -Mitäs osti? Prudence tuhahti hiljaa.
    -Wolfyn ideat pitivät olla aina hyviä, Drake sanoi.
    -Joten mitä tästä opimme? Sunneva kysyi. -Emme usko Wolfya.
    -Ette tiedä mitä menetätte…, Prudence puolusti Wolfya ja nojasi päänsä tämän lihaksikasta rintakehää vasten.
    -Imelää…, Drake mutisi.
    -Mutta me säilytämmekin arvokkuutemme, Wolfy sanoi virnistäen.
    -En olisi siitä niin varma, Drake sanoi myöskin virnistäen.
    -Mutta mepä olemme! Wolfy sanoi ja kuin pisteeksi i:n päälle, hän suuteli Prudencea näyttävästi.
Samassa ovi aukeni ja professori Mortal Peto astui sisään luokkaan.
    -Mitä ilmeisemmin täällä on jo saatu erimielisyydet selviksi, hän sanoi kuivakkaalla äänellä. –Ja tulinkin juuri ajoissa ennen kuin tämä olisi mennyt yhtään pidemmälle.
Sen sanottuaan professori Peto ajoi nuoret pois luokasta ja jäi sinne itse lueskelemaan itsekseen naureskellen unohtunutta Hillitse himosi, hallitse halusi –kirjaa.