Neiti Prudence McCallum:lle

    

Teitä pyydetään aloittamaan myöhästyneet opintonne heti elokuun ensimmäisenä päivänä 2001 Tulisoihdun noita/velho-akatemiassa. Yhteinen kuljetus akatemiaan lähtee Lontoosta, Heathrowin lentokentältä kello 13.00 paikallista aikaa. Huolehtikaa siitä, että teillä on tarvittavat välineet jo hankittuna. Lista on tässä liitteenä.

Saavuttuanne Tulisoihdun noita-akatemiaan, teitä pyydetään ilmoittautumaan välittömästi rehtori Priz Friznogille lisäselvityksen antamiseksi.

Kunnioittaen,

Priz Friznog

Tulisoihdun noita-akatemian täysivaltainen rehtori

    - Tämän täytyy olla sairasta pilaa…, Prue mutisi itsekseen lukien kirjeen yhä uudelleen ja uudelleen.
Sitten hän tuli vilkaisseeksi kirja- ja tarvikelistaa.
    - Keittopata, taikasauva, maskotti… Missä hemmetissä on Viistokuja? Entäs kirjat!! Tämä on sairasta pilaa...
Prudencen puhelin soi ja hän melkein lensi puhelimeen.
    - Etkä puhu pitkään! Kuului alakerrasta nalkuttava ääni.
Prue oli saanut isältään oman puhelinlinjan huoneeseensa, sillä jopa hänen isänsä oli huomannut, että Tatjanalla oli inhottava tapa kuunnella kaikki Prudencen puhelut.
    - Prue…
    - Et ikinä usko tätä, et ikinä… Minä… Siis se kukka puhui minulle ja pyysin siltä anteeksi kiroiluani ja sitten pöllö liihotti katolle ja savupiipusta tippui kirje minulle. Äiti oli ihan kauhuissaan, hän hoki vain ettei usko tätä, mutta sitten avasin kirjeen ja luulin että se oli vitsi, mutta sitten äiti kertoi että isäni oli velho ja minä olen noita ja joudun noitakouluun, tiedän että tämä kuulostaa uskomattomalta enkä syytä sinua yhtään jos et usko mutta…
    - Niin jos vetäsisit välillä henkeä…, Prudence sai sanottua väliin. –Ei kai koulun rehtori sattumoisin ole nimeltään Priz Friznog?
    - On… Mistä sinä sen tiesit?
    - No minullekin tuli kirje, tämä on varmasti jonkinlaista pilaa… Ei sellaista ole olemassakaan kuin noitien akatemia, Prue huokaisi.
    - Ai miten niin ei ole… Itsehän sinä aina saarnaat että maailmassa on muutakin kuin mitä me näemme ja vaistoamme… Ja nyt sinä saat sitä jotain muuta etkä usko…
    - Hei ajattele nyt… Noita/velho- akatemia… Kuulostaako hieman tekaistulta? Ja kuka antaa nimeksi Priz lapselleen? Prudence pohti.
    - Hei meidän täytyy tavata. Sinä tulet tänne yöksi nyt heti! Sunneva huudahti.
    - Hei sinä tiedät Tatjanan, en varmasti saa lupaa…, Prudence sanoi alistuneesti.
    - Tietääkseni sinulla on ikkuna joka aukeaa. Jos tulet tänne niin ei kukaan huomaa mitään. Ja sitten kipität aamulla takaisin ennenkuin Tatjana herää, Sunneva ehdotti.
    - Okei minä tulen, mutta en usko että saat minua uskomaan että tämä kirje olisi totta…

Prudence oli jo päässyt Sunnevan kotiovelle, kun ovi avautui ja pyylevän pirteä täti tunki päänsä ovesta.
    -Prudence kultaseni, tule sisälle heti paikalla! Ties mitä hulluja ulkona liikkuu, Sunnevan äiti rouva Vuolasvirta huokaisi hieman surullisesti.
Tytöt istuutuivat keittiön pöydälle kirjeidensä kanssa ja alkoivat tutkia kirjalistaa.

Kendra Kyyhkyen: Kuinka noitua noitia
Kendra Kyyhkynen: Miten huijata huijaria.
Viima Vinnega: Miksi olen noita
Viima vinnega: Muodonmuutoksen A ja O
Henry Hurmio: Peikkokieltä sujuvasti.
Alaria Ameba: Versovat versot
Alaria Ameba: Huikeat horoskoopit
Alaria Ameba: Laakista lentoon
Ernest von Helstrup: Soihdut sammuu

    -Minusta alkaa enemmän ja enemmän tuntua että tämä on pilaa, Prudence sanoi ja nauroi kirjojen nimille ja kirjailijoille. –Kuka ääliö kirjoittaa kirjan jonka nimi on Soihdut sammuu?

    -Minä niin toivoin ettei minun tarvitsisi kertoa tätä sinulle koskaan kultaseni, mutta nyt näyttää olevan aika... En tosin voinut haaveillakaan että sinulla olisi myös kaveri joka omaisi… Noh, samoja taitoja kuin sinä, Sunnevan äiti sanoi ja katsoi tyttöihin rakkauden täyttämillä silmillä.

Sunneva ja Prudence tuijottivat rouva Vuolasvirtaan hillittömän uteliaina.
    - Minä tiedän missä Viistokuja sijaitsee

vaikka en usko että moni minun tilanteessani oleva nainen sitä tietäisi, mutta olen ottanut asioista selvää ihan vain lapseni takia, rouva Vuolasvirta nyyhkäisi ja aloitti kertomuksensa.
Kaksi uteliasta silmäparia tuijotti häntä yhä.
    -Kultaseni, sinun täyttyy ymmärtää että silloin oli aivan toinen aika kun sinä synnyit. Minä rakastin isääsi mutta epäonnekseni hän rakasti enemmän uraansa kuin sinua tai minua. Tapasin siis isäsi koulun juhlissa, hän näytti olevan aivan kuin toiselta aikakaudelta. Ja niinhän selvisi että hän olikin…

Tässä vaiheessa rouva Vuolasvirta piti tauon ja niisti nenänsä kuuluvasti kirkaaseen nenäliinaan.
Sunneva ja Prudence olivat hiiren hiljaa.

- Kuten olin sanomassa tapasin siis isäsi koulun juhlissa.

En tuntenut häntä kovin hyvin mutta jotenkin tunsin yhteyden välillämme… Jotenkin kävi niin että me… Niin no tiedäthän ja sitten huomasin olevani raskaana. En ajatellut että asiassa olisi mitään outoa, mutta muutaman kuukauden kuluttua isäsi katosi kokonaan. En nähnyt häntä enää koskaan mutta tämän kirjeen hän minulle lähetti. Kuoressa lukee ainoastaan, että se on tarkoitettu sinulle kun olet suorittanut… Lukion loppuun, rouva Vuolasvirta sanoi ja kaivoi esiliinansa taskusta kirjeen.