Aure, Sunneva ja Prudence tuskailivat kilpaa peilin edessä meikaten, kohentaen asustuksiaan, kammaten hiuksiaan ynnä muuta naisellista. He ihailivat toistensa pukuja ja käyttäytyivät kuin pikkutytöt kikatellessaan.
    - Voitko varmasti hyvin, Prue? Sunneva kysyi hymyillen ystävältään. - Tanssiminen Fontreilin kanssa tekee varmasti vahvemmankin ihmisen heikoksi…
    - Pikemminkin heikkopäiseksi, Aure huomautti hymyillen.
    - Ei tämä nyt niin vaarallista ole, Prudence lohdutti ystäviään nauraen. - Itseasiassa otan tämän tieteelliseltä kannalta, kuinka kauan pystyn olemaan hänen kanssaan oksentamatta!
    - Oi mikä uhrautuvaisuus tieteen hyväksi, Sunneva ihasteli suureen ääneen. -Ilman tuota tietoa tiedekunnat joutuvat konkurssiin…
    - Sunneva, Aure sanoi tuskallisesti. –Tiedekunnat eivät mene konkurssiin. Ainoastaan kaupalliset yritykset…
    - Aivan sama! Sunneva tuhahti. –Se nyt ei ollutkaan olennaista…
    - Ihan oikeasti, Prue, mikä on olo? Aure kysyi ja katsoi ystäväänsä ja viimeisteli omaa pukuaan, jonka toinen hiha oli vielä hiukan repsahtanut.
    - Hmm…, Prudence mietti. –Ei hassumpi. Olen enemmän utelias kuin peloissani tai jotain muuta negatiivista. Haluaisin vain tietää miltä Wolfy Fontrelista tuntuu juuri nyt…

Tytöt lähtivät astelemaan hiljalleen kohti Suurta Salia, josta he toivoivat löytävänsä kukin omat parinsa. Aure oli harvinaisen tyynen oloinen, Prudencen kasvoilta kuulsi uteliaisuus ja Sunnevan jännittyneisyyttä ei voinut olla huomaamatta. Hermostuksissaan hän hölötti jatkuvasti.
    - Näittekö Ebonyn? Minä en ikinä pistäisi moista hökötystä päälle! Mikä saikin hänet valitsemaan sähkönsinisen juhlakaavun? Katsokaa! Tuolta tulee Josh! Ei, ei mennä häiritsemään. Lykeesha on aivan hänen lumoissaan… Ohhoh… Prue, näetkö? Oliver O'Connor näyttää kovin hapanta naamaa… Mitäh? Mikä hänet sai valitsemaan Kalman Kehdon Enya Cookerin, sillähän oli vielä eilen nenässä karmea finni… Hehhee… Kylläpäs Wolfy-boy on synkeä asusteinen… Pelkkää mustaa… Argh! Prue! Hänhän on sinun parisi! Unohdin sen jo… Prue… Prue?
Prudence oli jättänyt Auren ja Sunnevan oman onnensa nojaan ja asteli nyt kohti Wolfy Fontrelia, joka peitti kiitettävästi hermostuneisuutensa. Prudence hengitti syvään, sillä poika oli varsin vaikuttava näky. Wolfy oli mitä ilmeisemmin yrittänyt laittaa hiuspehkoaan ojoon, huonolla menestyksellä.
    - Öh… Tässä, Wolfy sanoi tökerösti ja ojensi hämmästyneelle Prudencelle mustan ruusun. –Yleensähän on tapana että… Äh…
Prudence nautti tilanteesta ja tekeytyi typerämmäksi kuin olikaan.
    - Että mitä? Mitä on tapana? Tyttö kysyi ja räpytteli silmiään viattomana.
    - Antaa olla…, Wolfy mutisi ja yritti pitää katseensa irti Prudencen etumuksesta johdattaessaan tätä kohti suurta salia.

Sunneva kuikuili salissa jotta löytäisi Gregoryn. Hetken kuluttua poika huomasi Sunnevan ja asteli tämän luokse hämmentyneenä ja ojensi Sunnevalle, kuten asiaan ilmeisesti kuului, lilan ruusun, joka oli jo hieman rupsahtanut, mutta pieni piristys loitsu Gregoryn huomaamatta hoiti asian.
    - Olet oikein kivan näköinen…, Gregory sanoi tytölle ja tarttui tämän käteen johdattaen hänet juhlasaliin.
Kivan näköinen… KIVAN NÄKÖINEN! Olen valmistellut meikkiäni ja pukuani jo kolme tutia ja tuo sanoo että olen kivan näköinen, Sunneva tuskaili ja yritti saada rintavarustustaan enemmän näkyville.
    - Kiitos, sinäkin näytät erittäin… mukavalta, Sunneva sanoi ja näki hieman pettyneen ilmeen Gregoryn kasvoilla.
    - Haluaisitko boolia? Gregory kysyi Sunnevalta heidän seisoessa boolimaljan edessä.
    - Kiitos mielelläni, Sunneva vastasi ja hymyili valloittavsti pojalle.
Gregory ryntäsi boolimaljan ääreen ja taikoi mehua kahteen lilaan mukiin.
    - O… Ole hyvä, poika sanoi hermostuneesti.
    - Kiitos…
Jos hän ei kohta lakkaa hermoilemasta niin menen Prudencen ja Wolfyn seuraan…, Sunneva mietti ja hymyili samalla pojalle.
    - Hei haluatko tanssia? Poika huudahti yhtäkkiä kun musiikkia alkoi soida.
Sunneva ei ehtinyt edes nyökkäämään kun hän huomasi jo olevansa tanssilattialla. Gregory tarttui varmalla otteella tyttöä vyötäröstä ja alkoi viedä. Sunneva huomasi että musiikki oli oudon huumaavaa ja bändi näytti kovin oudolta. Musiikki soi kovempaa ja kovempaa ja Sunneva pyöri hurmioituneena Gregoryn käsivarsilla, hän ei edes ajatellut ettei osannut tanssia sillä tänä iltana hän osasi kaikkea. Sitten musiikki loppui ja illuusio katosi.
    - Tanssit oikein hyvin, Sunneva sanoi hieman hengästyneenä pojalle.
    - Kiitos, niin sinäkin…Gregory sanoi ja talutti Sunnevan hieman taaemmas.
Heidän kävellessään takaseinien luokse, Sunneva törmäsi jonkun viittaan. Hän räpsytteli ihmeissään silmiään ja Gregory hymähti.
    - Josh! Miksi sinun viittasi on keskellä tanssilattiaa? Sunneva kysyi ja hätääntynyt Joshua riensi ottamaan viittansa takaisin.
    - Sorkke Suni, mut mä halusin näyttää Lykeeshalle yhen taian..
    - Me kaikkihan tiedämme mikä se taika on! Sunneva naurahti ja lähti jälleen seuraamaan Gregorya.

- Aah rehtori Friznog. Oletteko maistanut meidän erittäin hyvää boolia? Henry Hurmio kysyi Priz Friznogilta, joka seisoi pöydän takana ja katseli oppilaitaan tanssilavalla.
    - Kiitos Henry, enpä olekaan ehtinyt maistamaan, rehtori sanoi ja kulautti mukillisen punaista nestettä.
    - Voi rehtori, minä en oikein pdä tämän tyylisistä tanssiaisista, ne ovat hieman liian… hmmm… provosoivia. Nuoret saavat kaikenlaisia ajatuksia mitä heillä ei pitäisi olla, professori Tähtisumu valitteli.
    - Mutta rakas Astralin, tokihan heillä täytyy jotain hauskuuksia olla, muutenhan oppilaat alkaisivat kapinoimaan meitä vastaan, Friznog sanoi ja hörppäsi jälleen booliaan.
    - Aivan niin! Henry Hurmio huudahti hilpeästi ja tarjosi Astralin Tähtisumullekin boolia.
    - Minä olen kyllä samaa mieltä Astralinin kanssa… Kyllä nuoret keksivät hauskuutta muutakin kuin toistensa lääppimisen yleisillä paikoilla, Inkeri Sähäkkä sanoi nyrpeästi.
    - Älkää olko noin vanhoillisia! Venla Valittu tuli mukaan puheeseen.
    - Kappas keppanaa, neiti Valittu. Kuinka mukavaa nähdä teitä täällä. Olettekin yleensä niin omissa oloissanne, rehtori Friznog sanoi hänkin jo hieman hilpeämmin ja Henry Hurmio jakoi anteliaasti booliaan kaataen maljaan aina välillä jotain omia aineitaan kenenkään huomaamatta.
    - Ihanata ihanata! Henry Hurmio sanoi hurmioissaan ja taputti käsiään. –Minä niin pidän juhlista ja tanssiaisista. Ihania tilaisuuksia! Miten olisi, Venla, parit valssit?
Naurava Venla Valittu ei voinut kieltäytyä Henryn kutsusta, vaan lähti nuorten sekaan Henry parinaan tanssimaan.
    - Kerrassaan siveetöntä…, professori Sähäkkä mutisi kiukkuisena. –Kerrassaan siveetöntä…

Prudence joutui tunnustamaan itselleen että Wolfy Fontrel osasi tanssia loistavasti. Poika hallitsi tanssilattian niksit täydellisesti ja Prundence toivoi selviävänsä mukana edes jotenkuten kunnialla.
    - Oletko nyt tyytyväinen? Prudence kysyi hammasta purren Wolfylta.
    - Tyytyväinen mihin? Mustiin pukeutunut nuori mies kysyi.
    - Älä esitä typerystä, Prudence sihahti. –Tiedät aivan hyvin mitä tarkoitan…
    - Ai tarkoitat suhtautumistani sinuun, Wolfy sanoi ihan kuin olisi juuri hetki sitten tajunnut mitä Prudence tarkoitti. –Olen tyytyväinen. Erittäin tyytyväinen.
    - Hyvä, että edes toinen meistä on, Prudence mutisi hiljaa.
Hän olisi ehkä jatkanut vielä Wolfyn nälvimistä, mutta juuri silloin poika pyöräytti hänet ympäri ja Prudence oli sotkeutua helmoihinsa.
    - Nyt sinä helkutin huuhkaja! Wolfy raivostui lopullisesti hänen ympärillään räpistelevälle Tyttikselle kun pöllö nokkaisi häntä "hellästi" takaraivoon.
Wolfy sulki ison kouransa hennon Tyttiksen ympärille ja ravisteli tätä kovakouraisesti.
    - Pysy erossa minusta!
    - Lopeta! Anna pöllöni olla! Prudence tiuskaisi ja sai Wolfyn irroittamaan otteensa Tyttiksestä.
    - Opeta se tavoille, Wolfy kirahti ja hieraisi takaraivoaan.
    - Se pitää sinusta. En todellakaan ymmärrä siihen syytä… Nokkaisuillaan se vain osoittaa hellyyttä….
    - Niin varmaan, Wolfy mutisi.
    - Se on taas karannut pöllölästä. Minun täytyy viedä se takaisin…, Prudence sanoi huolissaan ja silitteli Tyyris Tylleröä joka huhuili uteliaana tämän pään päällä.
    - Odota! Wolfy huudahti. –Tulen sinun mukaasi!
Omituinen parivaljakko katosi akatemian hämäriin käytäviin.

Joshua Grager ja Lykeesha Lancelot olivat toistensa lumoissa täysin ja molemmat heistä hätkähtivät rajusti kun joku koputti Joshuan olkapäähän.
    - Öh… Hyvää iltaa, professori Peto, Lykeesha änkytti vaivautuneena ja jos hänen ihonsa ei olisi ollut musta, se olisi ollut sillä hetkellä punainen.
    - Tahdoin vain muistuttaa herra Grageria siitä että koulun normaalit säännöt ovat yhä voimassa, Mortal Peto sanoi ja katsoi myrkillisesti Joshiin joka halusi kadota maan alle.
    - Ymmärrän proffa.. Ei nuoleskelua ja sillee…, Joshua sanoi.
    - Loistavaa herra Grager, ymmärsitte puhetta, Mortal jatkoi säälimättömään tapaansa. –Joten ihan vihjeeksi vain, että vähemmän tiivis tanssiasento voisi toimia paremmin. Toivon että herra Gragerin varpaat ovat vielä ehjinä… Mortal Peto hymyili ivallista hymyään.
Hän jatkoi matkaansa tanssilavalla. Kun ketään ei löytynyt sellaista, jota Mortal Peto olisi halunnut kiusata hän suunnisti pimeisiin nurkkiin joita tanssilavan ympärillä oli.
    - Ahaa! Neiti Sudenvarjo ja herra McDaniels… Teinä en alkaisi tuon enempiin kanssakäymisiin keskenänne, teidän lapsistanne saattaisi tulla älykääpiöitä, Mortal Peto naurahti ja lähti edemmäs pilaamaan muiden oppilaiden illan.
Ainoat kenet hän jätti rauhaan olivat Kalman Kehtolaiset.
    - Ihana mies tuo professori Peto…, Sunneva sanoi Gregorylle.
    - Olen ihan samaa mieltä, mies kuuluu selvästi lempiopettajiini, Gregory naurahti.
    - No jo lapset, on toki totta että professori Peto on hieman… hmmm… omintakeinen, mutta ei saa puhua pahaa toisen selän takana! Priz Friznog naurahti ja kieputti won Gaameaa otteessaan.
Molemmat nauraa käkättivät onnessaan.
    - Minusta tuntuu että täällä alkaa meno mennä hieman oudoksi! Sunneva naurahti hänkin ja tarttui Gregorya kädestä.
    - Mennään etsimään Prue, ties vaikka hän ja se ällö Wolfy olisivat tukkanuottaisilla jossain…
    - Niin tai jotain muuta…, Gregory naurahti.
    - Prue ja Wolfy? Ei ikinä, Prue ei vajoaisi niin alas. Hän meni Wolfyn kanssa tanssimaan ainoastaan säälistä, Sunneva sanoi itsevarmasti ja johdatti Gregoryn pois juhlasalista.
    - SEIS! Kuului heidän takaansa, Astralin Tähtisumu ja Inkeri Sähäkkä juoksivat heidän peräänsä. - Minnekäs te olette menossa?
    - Me tuota… Vessaan…, Sunneva valehteli sujuvasti.
    - Vessaan! Kuulitko Astralin? He menvät vessaan.
    - Ei ei, kuulkaas nyt semmoinen peli ei vetele, ei yhtään, Astralin sanoi vihaisesti ja tarttui Sunnevaa kädestä.
    - Nyt te oleilette vain juhlasalissa niin että minä voin tarkkailla teitä, Inkeri Sähäkkä sähisi ja repi molemmat takaisin tanssilattialle.
Hetken kuluttua professorit olivat kuitenkin unohtaneet Henry Hurmion ansiosta kaiken ja professori Hurmio iski silmää merkiksi Gregorylle ja Sunnevalle. He häipyivät vähin äänin.
    - Tämä koulu on ihan sekaisin…, Sunneva virnisti heidän kävellessä Gregoryn kanssa toisen kerroksen käytävillä jotka johtivat uuteen siipeen jossa Sunneva ei ollut aikaisemmin käynyt.
    - No täällä on aika tiukat säännöt, Gregory sanoi tytölle.
    - No ei tiukoissa säännöissä ole mitään väärää mutta minusta tuntuu että professorit ajattelevat enemmän oppilaiden välistä seksiä kuin oppilaat itse, Sunneva naurahti ja väisti huomaamattaan Gregoryn, joka oli saanut vihdoinkin kasvonsa tarpeeksi lähelle suudelmaa varten.
    - Niin… Krhm, ihan miten sanot, poika myhäili punastuneena ja seurasi Sunnevaa.