TULISOIHTU

-Minua ei ole ikinä nöyryytetty noin!! Sunneva raivosi Suuressa Salissa kahvikuppi nenän edessään.
    -Pappa Fontrel oli raivostuttava, Prudence kirahteli. –Mamma Fontrel oli oikein mukava, mutta tuo diktaattori… Kuulitko mitä hän sanoi? Draken ystävättärillä!! YSTÄVÄTTÄRILLÄ!! Ihan kuin minä olisin sen äijän…
    -Drakessa ei ole mitään vikaa, Sunneva sanoi loukkaantuneena.
    -Eipä tietenkään, Prudence myönteli hartaasti. –Pari päivää sitten olit aivan erimieltä.
    -Se oli silloin se, Sunneva sanoi ja kohautti olkiaan. –Minä elänkin tätä päivää…
    -Ja se sinun pupupyjamakommenttisi oli raivostuttava! Prudence vaahtosi. –Mikset voinut pitää suutasi kiinni?
    -Minun oli ihan pakko sanoa, Sunneva vastasi tyrskähdellen. –Olen pahoillani, mutta en voinut enää hillitä itseäni…
    -Syytä ollakin pahoillasi, Wolfy sanoi uhkaavasti ja mulkoili tyttöjä.
    -Ai mutta onko se meidän ihan oma kultapuppeli mussukkamme… Prudence leperteli.
    -Adagio, sinusta ei koskaan tule miestä pupupyjaman avulla. Pupupyjamia käyttävät vain sellaiset velhot, jotka pitävät velhoista luonnottomalla tavalla, Sunneva mylvi.
Wolfyn naama punehtui ja hän oli juuri huutamassa jotain.
    -Ai ai Adagio, eipäs yhtään yritetä, ties vaikka saisit selkääsi, Prudence naurahti.
Wolfy muuttui aina vain punaisemmaksi ja punaisemmaksi.
    -Saammeko sitten tulla katsomaan sitä pupupyjamaa? Sunneva vielä naurahti.
Wolfy murahti jotain epäselvää ja hyökkäsi Sunnevan kimppuun. Wolfy huitoi Sunnevan käsiä ja jalkoja pois tieltä ja nosti tytön syliinsä raa'alla voimalla.
    -Minä näytän, mitä on olla todella pahoillaan! Wolfy huusi ja raahasi Sunnevan professori Pedon huoneeseen.
Prudence hyppäsi pojan ja Sunneva perään.
    -Hei lopeta mitä sinä oikein teet? Prudence huusi pojalle, joka heitti Sunnevan maahan.
    -Auts, minun takapuoleni! Tämä vielä kostetaan Fontrel! Sunneva kirkui.
Prudence oli seurannut koko matkan Wolfya ja Sunnevaa ja päästyään professori Pedon huoneeseen hän katsahti Sunnevaa, joka makasi maassa vihaisen näköisenä ja Wolfy käännähti kohti Prudencea.
    -Uskallapas koskea minuun niin minä…
    -Teet mitä? Wolfy naurahti ja tarttui Prudencea kädestä vetäen tätä pois Pedon luokasta. –Ja nyt koska tuskin selviätte hengissä tästä, niin saanen ottaa erityisiä vapauksia…
    -Hei et voi jättää minua tänne? Sunneva huudahti kun ovi meni kiinni ja hän ei sisältä päin saanut sitä auki ilman avainta ja sitä hänellä ei ollut.
    -Heiii Wolfyy! Sika! Tämä ei ole kivaa!! Peto tappaa ja raatelee minut tänne kuoliaaksi! Sunneva karjui ja takoi ovea.
    -Olisit ajatellut sitä aikaisemmin. Wolfy Fontrellin silmille ei hypitä! Wolfy nauroi remakasti oven läpi ja lähti raahaamaan mukanaan vihaista tyttöä.
Sunneva murjotti hetken tyhjässä luokassa ja yritti saada ikkunoita auki tai mitä tahansa, kuolemakin olisi parempi kuin se että Mortal Peto löytäisi hänet luokastaan.
    -MINÄ TAPAN SINUT WOLFY FONTREL! Sunneva huusi niin että kurkkuun koski. –Minä tapan sen, silvon ja raatelen ja sitten… Kiedon pupupyjamaan!
Eiköhän Drake huomaisi, että hän oli kadonnut ja lähtisi etsimään.

Prudence yritti potkia, huutaa, huitoa nyrkillään, kirkua, purra, itkeä, raivota, huumorilla ja kymmenillä muilla tavoilla päästä Wolfyn tiukasta otteesta. Turhaan. Wolfyn ote oli raudanluja ja minkäänlainen lirkuttelukaan ei saanut pojan päätä kääntymään.
    -Mitä sinä oikein aiot? Prudence kirkui raahautuessaan Wolfyn perässä kohti Kalman Kehdon tornia.
    -En tiedä vielä, Wolfy sanoi.
He tapasivat Kalmalaisten oleskelutilasta Draken, joka oli syventynyt Hillitse himosi, hallitse halusi –kirjaan, jonka oli hankkinut Sunnevalle joululahjaksi, mutta jonka tyttö oli sitten paiskannut päin hänen kasvojaan.
    -Drake! Prudence ehti aloittaa kertoakseen tälle Sunnevan kohtalosta, mutta Wolfy oli nopeampi ja paiskasi kätensä tytön suulle.
    -No mutta Wolfy! Drake sanoi naureskellen. –Olet tainnut olla taas pupujahdissa… Hyvä on, hyvä on… Ei siitä suuttua tarvitse… Jokin hätänä?
    -Keksi mitä minä teen tälle pirulaiselle? Nyt minun mittani on täysi! Wolfy sanoi ja mulkoili Prudencea.
    -Hmm…, Drake naputteli sormellaan leukaansa tuumivasti. –Annas kun mietin…
    -Mieti äkkiä, Wolfy ärähti.
    -Älä hoputa, Drake sanoi tyynesti. –Köytä hänet sänkyysi ja…
Loppulauseen Drake kuiskasi Wolfylle niin ettei Prudencen onnistunut kuulla sanaakaan. Ehkä minun ei edes tarvitse, Prudence mietti. Ei ole kovinkaan vaikeaa arvata mitä tapahtuu jos Wolfy köyttää minut sänkyynsä… Prudence kuuli Wolfyn remahtavan raikuvaan nauruun.
    -Tuo oli hyvä idea!! Wolfy sanoi.
    -Tottakai se oli, kun se on minun ideani, Drake sanoi omahyväisesti. –Näitkö Sunnevaa missään?
Prudence yritti saada Drakea ymmärtämään jotakin mulkoilemalla Wolfya, mutta kun Drake vain tuijotti Prudencea typerän näköisenä, tyttö luovutti ja muljautteli silmiään.
    -En nähnyt, Wolfy sanoi viattomana.
Drake nyökkäsi ja kohautti välinpitämättömänä olkiaan ja jatkoi lukemistaan Wolfyn raahatessa Prudencea huoneeseensa.
    -Sinä senkin sika! Prudence raivosi Wolfylle kun he olivat päässeet makuuhuoneeseen.
    -Yrittäisit jo päättää, Wolfy sanoi nauraen. –Olenko nyt sitten sika vai pupu?
    -SIKA!! Prudence möykkäsi. –Ja aiotko nyt sitten raiskata minut?
    -Tuopa ei juolahtanut mieleeni! Wolfy sanoi ja oli harkitsevinaan asiaa. –Enpä taida. Sen ehtii myöhemminkin…
Wolfy kaatoi Prudencen kuitenkin sängylleen ja kaivoi esiin pitkän mustan silkkihuivin. Istuessaan hajareisin raivoavan Prudencen päällä, Wolfy sitoi tyynesti tytön kädet kiinni sängyn pylväisiin.
-Miten minusta tuntuu siltä että tuo huivi on kovin tuttu? Prudence kysyi raivoamisensa lomassa.
-Kuvittelet harhoja, Wolfy murahti milteipä nolona.
-Ehkä, ehkä en, Prudence sanoi ja katseli Wolfyn sitomia solmuja. Mikä ääliö! Eikö hän tajua että pääsen irti noista koska vain?
-No niin, rakkaani, Wolfy sanoi istuen yhä Prudencen päällä.

–Nähdään pian.
Sen sanottuaan Wolfy suuteli pitkään ja hartaasti rimpuilevaa Prudencea ja nousi sitten pois tytön päältä ja lähti Prudencen kirotessa tämän perään.

Sunneva hakkasi ovea, mutta kukaan ei tullut. Lopulta tyttö antautui ahdingolleen ja jäi istumaan oven eteen muristen samalla kaikkia niitä tapoja joilla hän voisi tappaa Wolfyn.

Samaan aikaan Drake ihmetteli missä Sunneva oikein oli. Wolfy oli juossut ovesta ulos viekkaan näköisenä. Ilmeisesti hakemassa professori Petoa, Drake mietti eikä luonut sen enempää ajatuksia millekään muulle kuin himojensa hillinnälle ja halujensa hallinalle.
Wolfy juoksi opettajien yhteiseen oleskelutilaan ja melkein törmäsi Kustaa Mikäliehen.
    -No no poika, eipäs ryntäillä kuin päätön kana, Mikälie sanoi ankarasti ja piteli rimpuilevaa poikaa paikallaan, sillä vaikka Wolfy oli isokokoinen ja lihaksikas ei hän ollut mitään verrattuna Kustaaseen joka oli varmasti isoin mies jonka poika oli elämässään nähnyt.
    -Tuota, onko professori Peto paikalla?
    -No tokihan hän on…, Mikälie naurahti ja huusi Pedon oven ulkopuolelle.
    -No mitä nyt Wolfy? Professori Peto kysyi kahvikuppi kädessään.
    -Tuota noin… Näin kun Sunneva Sudenvarjo tunkeutui teidän luokkaanne. Lukitsin hänet sinne joten hän ei pääse pakoon.
    -Mitä asiaa Sudenvarjolla on minun luokassani?
    -No tuota, kannattaa varmaan kysyä häneltä…, Wolfy naurahti väkinäisesti. –Niin ja sitten Prudence McCallum on lukkiutunut minun ja Draken huoneeseen eikä suostu tulemaan ulos sieltä…
    -Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Kustaa Mikälie kysyi ihmeissään. –Kuule Mortal, minä voin mennä katsomaan mitä ne tytöt oikein touhuavat, minusta jotenkin tuntuu että tämä nuori herra ei kerro meille ihan kaikkea…, Mikälie myhäili.
    -Voit tulla mukaani, mutta minä ainaakin haluan varkaan kiinni itseteossa! Peto huusi innoissaan ja lähti kaapu väpättäen juoksemaan luokkaansa kohti Mikälie ja Wolfy perässään.

TULISOIHTU

Sunneva hakkasi ovea kun kuuli askelien lähestyvän.
    -APUA minut on lukittu tänne, avatkaa ovi! Sunneva huusi.
Tyttö kauhistui kun hän näki professori Pedon naaman oviaukossa.
    -Professori Peto!!! Sunneva huusi kauhuissaan. -Professori Peto, minä… tämä ei ole minun syyni vaan minä… Kun… Se oli Wolfy!
    -Neiti Sudenvarjo, tässä ei nyt itkut auta. Mitä ihmettä teitte luokassani ilman lupaani?
    -Minä… Wolfy lukitsi minut tänne.
    -Niin tiedän hän kertoi. Kuulemma te olitte tullut tänne omin lupinenne, ja kunnon oppilaan tavoin herra Fontrel ilmoitti minulle asiasta! Peto sanoi ja tuijotti vihaisesti tyttöä.
    -Mutta en minä…
    -Minua ei oikeastaan kiinnosta. Viisikymmentä pistettä Toveruuden tornilta, jälki-istuntoa ja aion ehdottaa erottamistanne! Peto huusi Sunnevalle.
    -Hetkinen nyt… Minusta tuntuu että tässä on jotain muutakin takana…, Mikälie huomautti.
    -No nyt kuitenkin menemme katsomaan minkä selityksen neiti McCallum keksii sille että hän on lukittautunut herra Fontrelin ja Malfoyn huoeeseen.
    -Mortal, älähän nyt hätäile…, Mikälie yritti toppuutella professorikollegaansa.
    -Kustaa hyvä, Mortal sanoi viileällä äänellä. –Tämä ei liity sinuun mitenkään. Herrat Fontrel ja Malfoy ovat minun vastuullani, ja koska Wolfy Fontrel tuli ilmoittamaan MINULLE asiasta, niin MINÄ myös hoidan tämän loppuun asti. Joten saisinko nyt työrauhan?
    -Tottakai, Kustaa Mikälie sanoi yhtä kylmällä äänellä. –Mieti vain tarkkaan, Mortal, ketä uskot…
Sen sanottuaan iso mies palasi takaisin opettajien taukotilaan itsekseen jupisten.
    -No niin, professori Peto sanoi tiukalla äänellä. –Suosittelen että te, neiti Sudenvarjo poistuisitte huoneeseenne ja alkaisitte pakata. Me jatkamme tästä herra Fontrelin kanssa.
Sunneva tuijotti kaksikkoa uskomatta silmiään ja tunsi lämpimien kyynelien vierivän alas poskiaan pitkin. Se ei tehnyt mitään vaikutusta kumpaankaan. Sunneva lähti kohti Toveruuden Tornia.
    -Minä tapan sinut, Fontrel, hän sihahti hiljaa Wolfylle mennessään.

Heti kun Wolfy oli lähtenyt alkoi Prudence tempoa itseään irti Wolfyn sängyn pylväistä. Se ei ollut kovinkaan vaikeaa sillä solmut eivät olleet kovinkaan tiukat.
    -Nilkki…, Prudence mutisi itsekseen ja jäi hiukan neuvottomana seisomaan keskelle huoneen lattiaa. Ulospääsyä ei ollut, joten Prudence tyytyi kiukkuisena potkimaan seiniä, ja mietti että paistaisiko Draken (jonka idea tämä oli) ja Wolfyn hiljaisella tulella vai tyytyisikö vain keittämään nämä nyljettyinä suolavedessä. Hänen ajatuksensa keskeytyivät kun ovi riuhtaistiin auki loitsun voimin. Hän avasi jo suunsa sanoakseen Wolfylle suorat sanat, mutta sulki sen sitten hyvin nopeasti huomattuaan että hänen edessään seisoikin professori Mortal Peto Wolfyn kanssa.
    -No niin, neiti McCallum, minä en edes halua kuulla selitystänne, että miksi olette lukkiutuneet tänne huoneeseen. Varsinkaan kun te itse ette edes asu täällä, Mortal Peto sanoi jyrkästi.
    -Mutta Wolfy…, Prudence aloitti raivoissaan.
    -Sulkekaa jo suunne!! Mortal Peto ärjähti niin että Wolfykin kalpeni hiukan. –Rangaistukseksi määrään teille jälki-istuntoa ja otan pois Toveruuden Tornilta 50 pistettä. Lisäksi ehdotan myös teidän erottamistanne! Voittekin poistua huoneeseenne pakkaamaan neiti Sudenvarjon kanssa.
    -WOLFY FONTREL VALEHTELEE!! Prudence kiljui.
    -Selvän teki!! Professori Peto huusi menettäen malttinsa tyystin. –Lähdemme rehtori Friznogin puheille NYT HETI!!
    -Hyvä on!! Prudence kivahti.

Kolmikko ei vaivautunut hakemaan Sunnevaa mukaansa vaan he suunnistivat suoraan Priz Friznogin työhuoneeseen.
    -No kappas keppanaa! Rehtori sanoi hyväntuulisena. –Kuinka mukavaa että pistäydytte katsomassa vanhaa rehtori parkaa…
    -Minulla ei ole hyviä uutisia, Mortal Peto keskeytti Friznogin.
    -Ehdotan tämän neidin sekä neiti Sudenvarjon erottamista Tulisoihdun arvostetusta akatemiasta.
    -Vai niin, rehtori sanoi hämmästyneenä räpytellen silmiään. -Kuulisin syynkin mielelläni?
Mortal Peto ja Wolfy Fontrel selostivat suureen ääneen kuinka Sunneva oli muka tunkeutunut Pedon luokkahuoneeseen ja kuinka Prudence oli muka lukkiutunut Fontrelin ja Malfoyn huoneeseen.
    -Entä mitä sinä sanot, Prudence? Rehtori kysyi lempeästi.
Prudence alkoi kiivasti selittää kuinka he olivat Sunnevan kanssa vain hiukan kiusoitelleet Wolfy Fontrelia, ja kuinka Wolfyn huumorintaju oli loppunut niin äkkiä, niin poika oli teljennyt toisen Pedon luokkaan ja toisen itsensä ja Malfoyn huoneeseen.
    -Jopas oli tarinaa kerrakseen, Friznog pohti ja pyöritteli partaansa kunnes sai sen umpisolmuun. –Kumpi teistä nyt sitten puhuu totta?
    -Minä luotan täysin herra Fontreliin sillä hän…, professori Peto aloitti.
    -Ja minä luotan neiti McCallumiin, Priz Friznog keskeytti.
Sekä rehtori että professori Peto katsoivat tiiviisti Wolfya ja Prudencea.
    -No…, rehtori sanoi empien. –Jos ei vastausta tule, täytyy tämä tapaus vain mitätöidä, Mortal. Ja jos ei mitään ole kerran varastettu, niin eihän se vaarallista ollut…
    -Mutta…, professori Peto aloitti närkästyneesti, mutta Friznog kohotti torjuvasti kätensä.
    -Mutta jos tällaista tapahtuu vielä, niin asia ei jää tähän. Mitätöin myös luettelemasi rangaistukset, Mortal, mutta otan varmuuden vuoksi kummaltakin, sekä Kalman Kehdolta että Toveruuden Tornilta, kolmekymmentä pistettä pois.
Mortal Peto lähti ovet paukkuen huoneesta.
    -Sinä kuolet, Wolfy, Prudence sanoi hyvin hiljaa säikähtäneelle Wolfylle kun poistui rehtorin huoneesta Mortalin jälkeen. Wolfy seisoi paikallaan hetken aikaa hölmistyneenä ja lähti rehtori Priz Friznogin huoneesta selvitettyään ensin tämän kanssa rehtorin partaan joutuneen umpisolmun.

TULISOIHTU