TULISOIHTU

Tulisoihtu akatemia muistutti kuulemma jonkin verran Tylypahkan linnaa, mutta oli pienempi ja jonkin verran hienostuneemman oloinen. Niin ainakin Joshua sitä kuvaili ja siihen oli tyttöjen luotettava.
    - Meidän piti ilmoittautua sille rehtorille, Prudence muistutti Sunnevaa, joka ihaili vaikuttavaa koulurakennusta heidän seistessään valtavassa eteishallissa.
    - Ainiin… Mitenköhän me löydämme sinne? Kysytäänpäs neuvoa joltakin, Sunneva sanoi ja nykäisi vaaleaa, vanhempaa miestä kaavunkulmasta. –Anteeksi, hyvä herra, mutta mistäköhän me löydämme rehtori Friznogin huoneen?
    - No mutta voihan juurihapero! Se on tietysti… Niin. Ensin nousette nuo portaat ylös kolmanteen kerrokseen, sitten käännytte vasemmalle, sieltä löydätte jälleen portaat ja kavutkaa ne ylös ja sitten olettekin jo rehtorin luona…
    - Selvä…, Prudence sanoi hitaasti ja tuijotti vaaleaa miestä. –Kyllä me varmasti löydämme.
Tytöt lähtivät noudattamaan miehen antamia ohjeita ja havaitsivat käytävien olevan pitkiä ja valtavia. Holvikaaret, seinällä olevat taulut ja raskaat puuovet tekivät käytävistä taianomaisen ja vaikuttavan. Lopulta he saapuivat tornirakennukseen, josta he löysivät rehtori Priz Friznogin. Pyylevähkö, lyhyenläntä mies ruokki hyvin keskittyneesti kahta kultakalaansa.
    - No no Durnalisar… Otapa kiltisti ruokaa kun sitä tarjotaan, ei ole mitään syytä olla syömättä. Katso nyt Darnelissaakin…, mies höpötti kaloilleen.
Hän nosti päänsä ylös ja tujotti hetken tyttöihin.
    - Aah, kappas keppanaa! Olin ihan unohtanut laittaa oveeni sen loitsulukituksen, no mutta ei se mitään… Keitäs te muuten olette?
    - Öh… Prudence McCallum ja…
    - …Sunneva Vuolasvirta… Aivan aivan… Tietysti. No mutta käykää toki peremmälle. Ahaa olettekin jo saaneet kouluvaatteet ja niin edelleen. Olen tietysti todella pahoillani itseni ja Tylypahkan rehtori Dumbledoren puolesta ettei teitä kutsuttu Tylypahkaan tai siis kutsuttiin mutta jostain syystä ette saaaneet kutsujanne… No mutta kuitenkin. Tervetuloa noitien ja velhojen maailmaan. Tuntuu varmasti hieman oudolta näin aluksi mutta siihen tottuu. Niin, istukaa istukaa toki, mies sanoi ja osoitti kahta tuolia.
Sunneva istuutui toiselle ja Prudence yritti istuutua toiselle mutta juuri kun hän aikoi istua tuli liikahti pois hänen altaan.
    - No mutta… Mikäs sille nyt tuli? Olehan kunnolla ja päästä tyttö istumaan, rehtori sanoi vihaisesti ja tuoli totteli häntä.
Prudence istuutui jälleen hieman huteraan oloiselle tuolille joka tällä kertaa pysyi paikoillaan.
    - No niin. Siis teillä on hieman kiinniottamista, mutta luulen että se kyllä onnistuu teiltä… Ainakin toivon niin. Kaikki opettajat tiettysti auttavat teitä hyvin mielellään. Ja minultakin voi tulla kysymään. Niin niin aivan… No professori Mortal Pedolta ei kannata kovin paljoa apua toivoa, ei sillä ettäkö puhuisin hänestä pahaa, en tietenkään, pois se minusta, mutta hän tuppaa olemaan hieman... Noh exentrinen… HAH! Exentrinen! Kuulitteko? HA HAA! Mikä juttu, teidän mielestänne olemme varmasti kaikki exentrisiä! Rehtori nauraa hekotti.
Sunneva pyöritteli silmiään ja Prudence tuijotti vanhaa miestä järkyttyneenä.
    - No niin mutta rauhoitutaanpa. Ne kaksi ylimääräistä kirjaa jotka ilmoitin sinne kirjakauppaan tulevat varmasti auttamaan teitä paljon. Ne on tarkoitettu ihan lomaluettavaksi… Joten kannattaa tutustua niihin hyvin.
Prudence ja Sunneva nyökyttekivät ja huomasivat että olivat uohtaneet kokonaan ne ylimääräiset kirjat. Molemmat katsoivat toisiinsa ja he päättivät heti illalla paneutua hieman enemmän noihin kirjoihin.
- Ai mutta kamalaa… Meidän täytyy rientää tervetuliaisjuhliin, kaikki ovat varmasti jo paikalla! Nyt tytöt nopeasti Suuren Saliin. Tulen teidän mukananne, ettehän te muuten edes osaisi sinne! Rehtori huudahti kauhuisaan ja lähti johdattamaan tyttöjä huoneestaan jättäen oven auki.
- Tuota... Laitanko oven kiinni vai saako se jäädä auki? Sunneva kysyi rehtori Friznogilta.
- Ai kappas keppanaa, jäikö? Niin tosiaan, se pitäsi aina muistaa suojata salasanalla mutta minä aina unohdan salasanankin… No ei voi mitään, rehtori Friznog lausui muutaman sanasen ja ovi paiskautui kiinni. -No niin asia hoidettu, nyt jatkamme matkaa.

TULISOIHTU

Friznog johdatti tytöt alakertaan ja alakerran hallin kautta suureen saliin jossa oli noin viisisataa oppilasta kokoontuneena pitkien pöytien ääreen. Tytöt jäivät tuijottamaan heti ensimmäisenä kattoa joka näytti aivan kauniilta yötaivaalta. Rehtori riensi koko salin edessä olevan pöydän ääreen ja Sunneva sekä Prudence liittyivät muiden ensimmäistä vuosikurssia aloittavien seuraan pitkään jonoon joka oli keskellä lattiaa. Joshua viittoili tytöille mielissään ja he menivät uuden ystävänsä luokse.
    - Nyt meidät lajitellaan omiin huoneryhmiin, samal taval kuin Tylypahkassaki mut siel lajittelu tehtiin hatulla et tääl en tiiä millä se tehään… Varmaa jotain erilaista on luvassa, no nää jutut on ihan piis of kakku! Joshua naureskeli ja höristi korviaan rehtorin alkaessa puhua.
    - No niin lapset, taas on aika aloittaa opinahjo. Teille jotka olette tulleet Tylypahkasta tai jostain muusta koulusta, tervetuloa oikein paljon! Tulette varmasti huomaamaan ettei täällä ole paljoa sen vaikeampaa tai muutenkaan erilaisempaa kuin teidän entissä kouluissanne.
    - Minun mielestani taalla on paljon lampimampi kuin minun edellisessa koulussani…, kuului pojan ääni Prudencen takaa.
Suurinenäinen poika, jolla oli aivan kotkan katse ja ruipelo vartalo, oli keskustellut jonkun ystävänsä kanssa. Hänen takanaan oleva tyttö nyrpisti nenäänsä.
    - Minyn täytyy sanöä että minyn koylyssäni oli kyllä paljon `ienonpaa kuin täällä…, tyttö sanoi hiljaisella äänellä ja ravisteli päätään.
Prudence ja Sunneva kiinnittivät jälleen huomionsa rehtorin sanoihin.
    - Minä olen tämän koulun rehtori Priz Friznog. Akatemiaopinnot vaativat kuitenkin teiltä oma-aloitteisuutta ja itsekuria, mutta te olette jo kyllin vanhoja ottaaksenne sellaisen vastuun itsestänne. Ja nyt suoritamme jälleen jo perinteeksi käyneen ryhmäjaon. Ensimmäistä vuosikurssia aloittavat jaetaan jo
olemassa oleviin ryhmiin, eli Kalman Kehtoon, Toveruuden Torniin ja Ahkeruuden Aitioon. Täällä minun edessäni on pieni koroke, jonne opettaja Miracle Magiana kutsuu jokaisen nimeltä. Teidän ympärille muodostuu aura, joka määrittää ryhmänne. Musta merkitsee Kalman Kehtoa, violetti Toveruuden Tornia, ja sininen Ahkeruuden Aitiota. Ole hyvä, Magiana.
Rehtori päätti puheensa ja suuri sali oli täysin hiljainen odottaessaan jännittyneenä ryhmäjakoa.

TULISOIHTU