Tulisoihtu
akatemia muistutti kuulemma jonkin verran Tylypahkan linnaa, mutta
oli pienempi ja jonkin verran hienostuneemman oloinen. Niin ainakin
Joshua sitä kuvaili ja siihen oli tyttöjen luotettava.
-
Meidän piti ilmoittautua sille rehtorille, Prudence muistutti
Sunnevaa, joka ihaili vaikuttavaa koulurakennusta heidän
seistessään valtavassa eteishallissa.
-
Ainiin… Mitenköhän me löydämme sinne?
Kysytäänpäs neuvoa joltakin, Sunneva sanoi ja nykäisi
vaaleaa, vanhempaa miestä kaavunkulmasta. –Anteeksi, hyvä
herra, mutta mistäköhän me löydämme rehtori
Friznogin huoneen?
-
No mutta voihan juurihapero! Se on tietysti… Niin. Ensin nousette
nuo portaat ylös kolmanteen kerrokseen, sitten käännytte
vasemmalle, sieltä löydätte jälleen portaat ja
kavutkaa ne ylös ja sitten olettekin jo rehtorin luona…
-
Selvä…, Prudence sanoi hitaasti ja tuijotti vaaleaa miestä.
–Kyllä me varmasti löydämme.
Tytöt
lähtivät noudattamaan miehen antamia ohjeita ja havaitsivat
käytävien olevan pitkiä ja valtavia. Holvikaaret,
seinällä olevat taulut ja raskaat puuovet tekivät
käytävistä taianomaisen ja vaikuttavan. Lopulta he
saapuivat tornirakennukseen, josta he löysivät rehtori Priz
Friznogin. Pyylevähkö, lyhyenläntä mies ruokki
hyvin keskittyneesti kahta kultakalaansa.
-
No no Durnalisar… Otapa kiltisti ruokaa kun sitä tarjotaan, ei
ole mitään syytä olla syömättä. Katso
nyt Darnelissaakin…, mies höpötti kaloilleen.
Hän
nosti päänsä ylös ja tujotti hetken tyttöihin.
-
Aah, kappas keppanaa! Olin ihan unohtanut laittaa oveeni sen
loitsulukituksen, no mutta ei se mitään… Keitäs te
muuten olette?
-
Öh… Prudence McCallum ja…
-
…Sunneva Vuolasvirta… Aivan aivan… Tietysti. No mutta käykää
toki peremmälle.
Ahaa olettekin jo saaneet kouluvaatteet ja niin edelleen. Olen
tietysti todella pahoillani itseni ja Tylypahkan rehtori Dumbledoren
puolesta ettei teitä kutsuttu Tylypahkaan tai siis kutsuttiin
mutta jostain syystä ette saaaneet kutsujanne… No mutta
kuitenkin. Tervetuloa noitien ja velhojen maailmaan. Tuntuu varmasti
hieman oudolta näin aluksi mutta siihen tottuu. Niin, istukaa
istukaa toki, mies sanoi ja osoitti kahta tuolia.
Sunneva
istuutui toiselle ja Prudence yritti istuutua toiselle mutta juuri
kun hän aikoi istua tuli liikahti pois hänen altaan.
-
No mutta… Mikäs sille nyt tuli? Olehan kunnolla ja päästä
tyttö istumaan, rehtori sanoi vihaisesti ja tuoli totteli häntä.
Prudence
istuutui jälleen hieman huteraan oloiselle tuolille joka tällä
kertaa pysyi paikoillaan.
-
No niin. Siis teillä on hieman kiinniottamista, mutta luulen
että se kyllä onnistuu teiltä… Ainakin toivon niin.
Kaikki opettajat tiettysti auttavat teitä hyvin mielellään.
Ja minultakin voi tulla kysymään. Niin niin aivan… No
professori Mortal Pedolta ei kannata kovin paljoa apua toivoa, ei
sillä ettäkö puhuisin hänestä pahaa, en
tietenkään, pois se minusta, mutta hän tuppaa olemaan
hieman... Noh exentrinen… HAH!
Exentrinen! Kuulitteko? HA HAA! Mikä juttu, teidän
mielestänne olemme varmasti kaikki exentrisiä! Rehtori
nauraa hekotti.
Sunneva
pyöritteli silmiään ja Prudence tuijotti vanhaa miestä
järkyttyneenä.
-
No niin mutta rauhoitutaanpa. Ne kaksi ylimääräistä
kirjaa jotka ilmoitin sinne kirjakauppaan tulevat varmasti auttamaan
teitä paljon. Ne on tarkoitettu ihan lomaluettavaksi… Joten
kannattaa tutustua niihin hyvin.
Prudence
ja Sunneva nyökyttekivät ja huomasivat että olivat
uohtaneet kokonaan ne ylimääräiset kirjat. Molemmat
katsoivat toisiinsa ja he päättivät heti illalla
paneutua hieman enemmän noihin kirjoihin.
-
Ai mutta kamalaa… Meidän täytyy rientää
tervetuliaisjuhliin, kaikki ovat varmasti jo paikalla! Nyt tytöt
nopeasti Suuren Saliin. Tulen teidän mukananne, ettehän te
muuten edes osaisi sinne! Rehtori huudahti kauhuisaan ja lähti
johdattamaan tyttöjä huoneestaan jättäen oven
auki.
-
Tuota... Laitanko oven kiinni vai saako se jäädä auki?
Sunneva kysyi rehtori Friznogilta.
-
Ai kappas keppanaa, jäikö? Niin tosiaan, se pitäsi
aina muistaa suojata salasanalla mutta minä aina unohdan
salasanankin… No ei voi mitään, rehtori Friznog lausui
muutaman sanasen ja ovi paiskautui kiinni. -No niin asia hoidettu,
nyt jatkamme matkaa.
TULISOIHTU
Friznog
johdatti tytöt alakertaan ja alakerran hallin kautta suureen
saliin jossa oli noin viisisataa oppilasta kokoontuneena pitkien
pöytien ääreen. Tytöt jäivät
tuijottamaan heti ensimmäisenä kattoa joka näytti
aivan kauniilta yötaivaalta. Rehtori riensi koko salin edessä
olevan pöydän ääreen ja Sunneva sekä
Prudence liittyivät muiden ensimmäistä vuosikurssia
aloittavien seuraan pitkään jonoon joka oli
keskellä lattiaa. Joshua viittoili tytöille mielissään
ja he menivät uuden ystävänsä luokse.
-
Nyt meidät lajitellaan omiin huoneryhmiin, samal taval kuin
Tylypahkassaki mut siel lajittelu tehtiin hatulla et tääl
en tiiä millä se tehään… Varmaa jotain
erilaista on luvassa, no nää jutut on ihan piis of kakku!
Joshua naureskeli ja höristi korviaan rehtorin alkaessa puhua.
-
No niin lapset, taas on aika aloittaa opinahjo. Teille jotka olette
tulleet Tylypahkasta tai jostain muusta koulusta, tervetuloa oikein
paljon! Tulette varmasti huomaamaan ettei täällä ole
paljoa sen vaikeampaa tai muutenkaan erilaisempaa kuin teidän
entissä kouluissanne.
-
Minun mielestani taalla on paljon lampimampi kuin minun edellisessa
koulussani…, kuului pojan ääni Prudencen takaa.
Suurinenäinen
poika, jolla oli aivan kotkan katse ja ruipelo vartalo, oli
keskustellut jonkun ystävänsä kanssa. Hänen
takanaan oleva tyttö
nyrpisti nenäänsä.
-
Minyn täytyy sanöä että minyn koylyssäni oli
kyllä paljon `ienonpaa kuin täällä…, tyttö
sanoi hiljaisella äänellä ja ravisteli päätään.
Prudence
ja Sunneva kiinnittivät jälleen huomionsa rehtorin
sanoihin.
-
Minä olen tämän koulun rehtori Priz Friznog.
Akatemiaopinnot vaativat kuitenkin teiltä oma-aloitteisuutta ja
itsekuria, mutta te olette jo kyllin vanhoja ottaaksenne sellaisen
vastuun itsestänne. Ja nyt suoritamme jälleen jo
perinteeksi käyneen ryhmäjaon. Ensimmäistä
vuosikurssia aloittavat jaetaan jo
olemassa
oleviin ryhmiin, eli Kalman Kehtoon, Toveruuden Torniin ja Ahkeruuden
Aitioon. Täällä minun edessäni on pieni koroke,
jonne opettaja Miracle Magiana kutsuu jokaisen nimeltä. Teidän
ympärille muodostuu aura, joka määrittää
ryhmänne. Musta merkitsee Kalman Kehtoa, violetti Toveruuden
Tornia, ja sininen Ahkeruuden Aitiota. Ole hyvä, Magiana.
Rehtori
päätti puheensa ja suuri sali oli täysin hiljainen
odottaessaan jännittyneenä
ryhmäjakoa.
TULISOIHTU
Kommentit