TULISOIHTU

Wolfy, Drake ja Sunneva jäivät ihmeissään katselemaan Prudencen menoa.
    -Mitäs tuo oli…? Sunneva ihmetteli.
    -Jaa-a, jos professori Peto on vihdoin huomannut Pruen rintsikat, Drake naurahti mutta sai pian kaksi murhaavaa katsetta, joten hän päätti jättää asian siihen.
    -Olisikohan tuossa kyse… Siitä…? Wolfy kyseli Sunnevalta.
    -Siitä? Sunneva ihmetteli.
    -Siitä Aragas jutusta, Wolfy kuiskasi.
    -Voi olla, Sunneva sanoi ja pyöritteli päätään omissa mietteissään.
    -Maa kutsuu…, Drake sanoi Sunnevalle, joka huokaili kuuluvasti.
    -Jos ajateltaisiin vaikka jotain mukavempia asioita, Wolfy murahti ja tökki haarukallaan Draken itselleen hakemaa aamiaislautasta.
    -Miten te voitte jo aamulla syödä tuollasien kasan tavaraa? Sunneva ihmetteli vaikka hänelle itselleenkin oli silloin tällöin alkanut maistua kananmuna ja makkarat aamulla.
Mutta katsoessaan Draken lautasta, joka oli kukkurallaan makkaroita, papuja, kananmunia, pekonia, paistettuja tomaatteja, paahtoleipiä ja jotain, mistä Sunneva ei edes halunnut tietää mitä se oli.
    -Meillä on iso ruokahalu kun olemme isoja miehiä, Drake naurahti, läppäsi Wolfya kädelle tämän yrittäessä ryöstää makkaraa Draken lautaselta, ja tunki suuhunsa ison haarukallisen täynnä kaikkea edellämainittua. Sunneva söi Drakelta pari paahtoleipää ja joi kahvikupposensa tyhjäksi.
    -Miksi te ette ota omia ruokia, Drake tuskastui kun sekä Wolfyn että Sunnevan sormet kävivät hänen lautasellaan tiuhaa tahtia.
    -No koska minun ei tarvitse itse tehdä mitään kun minulla on sinut, Sunneva sanoi.
    -Varastettu ruoka nälkäiseltä toverilta maistuu aina paremmalle kuin itse hankkima ruoka, Wolfy naurahti.
    -Te olette oikein kaksi loista, Drake murahti.
    -Enpä sentään ole iilimato niinkuin eräät, Sunneva sanoi Drakelle.
    -Hyvin sanottu, oikea verenimijä tämä meidän Drake! Wolfy naurahti kovaäänisesti.
    -Kummallakohan meillä tässä on vampyyrilepakko? Drake huomautti Wolfylle.
Samalla huoneeseen lennähti pöllähtynyt pöllö joka tipahti suoraan Wolfyn syliin. Tyttis oli kantanut kolmea kirjettä mukanaan.
    -Hei! Ne ovat varmaan Ronilta, Hermionelta ja Harryltä, Sunneva huudahti ja otti kirjeet Tyttikseltä ja piilotti ne laukkuunsa.
Wolfy hoiteli väsynyttä pöllöä sylissään eikä oikein tiennyt mitä tehdä sille. Poika tunki makkaran palaa sen suuhun. Tyttis otti makkaran palan kiitollisena ja alkoi makustella sitä kovaäänisesti huhuillen ja täristen innosta, sillä jostain kumman syystä se tuntui olevan kovin kiintynyt Wolfyyn, joka piteli sitä nyt nyrkissään.
    -Hullu pöllö, poika mutisi Draken ja Sunnevan nauraessa.
Professri Peto saapui seurueen luokse ja pyysi kolmikkoa seuraamaan itseään rehtori Friznogin huoneeseen.

TULISOIHTU

Prudence seurasi professori Pedon vaikuttavaa hahmoa hiljaisilla käytävillä. Tyttö tuijotti Pedon leveitä harteita ja mustia puolipitkiä hiuksia. Prudencen oli myönnettävä, että Peto herätti ulkomuodollaan kunnioitusta, eikä hän ihmetellyt professorin ehdotonta auktoriteettia.
    -Öh… Professori Peto? Mitä tämä tarkoittaa? Prudence uskaltautui kysymään.
Hän arasteli hiukan ollessaan kahden kesken professorin seurassa. Professori Peto käännähti katsomaan Prudencea.
    -Tämä koskee teidän… krhm… eilistä seikkailuanne, Mortal Peto sanoi hiukan takellellen, mikä oli erittäin harvinaista. –Kyllä teidän luulisi tietävän mistä minä puhun, neiti McCallum.
Prudence punastui eikä voinut katsoa professori Petoa. He saapuivat vihdoin rehtori Friznogin työhuoneeseen.
    -Kappas keppanaa, mukavaa kun pääsit näin nopeasti, Prudence, rehtori sanoi ja kiskaisi partansa pois kultakalojen akvaariosta.
Samassa ovi aukeni uudelleen ja sisään saapui professori won Gaamea ja Aragas. Prudence vilkaisi kerran Aragaksen kasvoihin ja otti nopeasti tukea lähellä olevasta tuolista, jotta olisi pysynyt pystyssä. Kasvot olivat täynnä vihaa ja kostonhimoa.
    -Tässä hän nyt on, won Gaamea sanoi kiukkuisen oloisena. –Voi Prudence, kuinka sinä voit? Toveruuden Tornin vastuuprofessori kysyi huolissaan.
    -Ihan hyvin, Prudence vastasi heikolla äänellä. –Olosuhteisiin nähden siis.
    -No niin, rehtori Friznog aloitti. –Käydäänpä asiaan. Akatemiassa oppilaiden keskuudessa pyörivät hirveät huhut siitä, että sinä, Aragas, olisit yrittänyt… öh… Että sinä aiot… Ei kun… Sinä siis olit… tuota… Hyväksikäyttänyt Prudencea. Krhm… Pitääkö tämä paikkansa?
    -Ei pidä, Aragas sanoi itsevarmasti. –Hän itse antoi ymmärtää että olisi halunnut mennä pidemmällekin mutta…
    -Valehtelet!! Prudence kiljaisi.
    -Hiljaa! Mortal Peto ärähti. –Anna Aragaksen puhua asiansa loppuun.
    -Niin, Aragas sanoi ja sai itsevarmuutta lisää professori Pedon vaiennettua Prudencen. –Olimme siis täydessä yhteisymmärryksessä, mutta sitten paikalle saapui muita keskeyttäen ja nyt juttu onkin yhtäkkiä mennyt näin.
Prudence kihisi kiukusta. Aragas oli täysin tyynesti valehdellut, että Prudence olisi mukamas halunnut mennä pidemmällekin asiassa!
    -Vai niin, rehtori sanoi nyökytellen ja pyöritteli jälleen partaansa. –Entä sinä, Prudence?
Prudence kertoi illan tapahtumista alusta loppuun. Siitä kuinka Aragas oli ollut naurettavan mustasukkainen mulkoillessaan ympärilleen ja kuinka hän olisi halunnut ”kouluttaa” Prudencen kunnon noidan tavoille ja kuin Aragas oli sitten raahannut Prudencen ulos ja käynyt sitten tyttöön käsiksi.
    -Naurettavaa! Aragas pärskähti. –Kertoisit asiat niin kuin ne olivat, Prue!
    -Minusta tämä neiti McCallumin tarina vaikuttaa kovin tuulesta temmatulta, professori Peto sanoi kylmäkiskoisella äänellään. –Meillä on ollut hänen kanssaan ennenkin ongelmia…
    -Tarkoitat varmaankin sitä hänen ja Wolfy Fontrelin tapausta, Mortal? Priz Friznog tarkensi.
    -Viittaan juuri siihen, professori Peto vastasi nyökäten.
    -Minä olen taas sitä mieltä, won Gaamea sanoi närkästyneellä äänellä. –Että herra Cornwallin käsitys illan kulusta on hyvin tyypillinen miehille ja näin ollen naisesta saadaan syyllinen. Jästimaailmassa käy hyvin usein näin. Olen kuullut sen professori Cammolta ja hänhän on meidän jästiasiantuntijamme.
    -Niin niin, rehtori nyökytteli ja pureskeli hajamielisenä partansa päätä. –Prudence? Kerroit siis, että paikalle saapui ensin ystäväsi Sunneva ja Wolfy Fontrel.
    -Kyllä, Prudence varmisti. –Ja ilman herra Fontrelin apua… En edes uskalla ajatella että mitä muuta olisi tapahtunut…
    -Paikalle tuli sitten muitakin? Rehtori kysyi.
    -Niin tuli, arvoisa rehtori, Aragas kertoi. –Myra Bonegra ja Sonya Lipschit.
    -Sekä Drake Malfoy, Prudence lisäsi ja sai osakseen kiukkuisen mulkaisun Aragakselta.
    -Vai niin, vai niin… Mortal, kun kerran olet siinä jouten, niin kävisitkö hakemassa nämä edellä mainitut henkilöt? Kuulkaamme myös heitä.
Professori Peto lähti hiukan tyytymättömän näköisenä rehtorin huoneesta hakemaan muita todistajia.

Sunneva, Drake ja Wolfy kävelivät professori Pedon takana tämän jupistessa itsekseen jotakin mitä kukaan ei onnistunut kuulemaan. Myra ja Sonya odottivat jo oven ulkopuolella.
    -No niin jospa sitten vaikka Sunneva tulisi ensin sisälle, professori Peto sanoi ja avasi rehtorin huoneen oven.
Sunneva astui sisälle ja näki ylimielisen Aragaksen röhnöttämässä tuolillaan ja pelokkaan Prudencen puristamassa rystyset valkoisina penkkiään yrittäen edes vahingossa olla katsomatta Aragakseen.
    -No niin, mukavaa että Peto löysi teidät kaikki näin nopeasti. Mortalilla taitaa olla takataskussaan taitoja joista ei ole kertonut edes meille, rehtori Frznog naurahti ja vakavoitui sitten. -No niin Sunneva. Jos ihan aloittaisit siitä miksi lähdit Prudencen perään tanssiaisista.
    -Minä näin Pruen ilmeestä että jokin oli vialla. Sitä paitsi me olemme kasvaneet yhdessä, tiedän kyllä milloin ystäväni on vaarassa, Sunneva sanoi ja mulkaisi pahasti Aragasta.
    -Minun täytyy…, Peto oli sanomassa mutta rehtori keskeytti hänet.
    -Jos nyt, Mortal hyvä, kuuntelisimme Sunnevan kertomuksen kokonaan ihan hänen omilla sanoillaan, ja sitten voit kommentoida.
Professori Peto punastui hieman ja jäi murjottamaan paikalleen.
    -Niin, jatka ole hyvä, rehtori sanoi Sunnevalle ystävällisesti.
    -Niin, minä menin ensimmäiseksi kertomaan Wolfylle että olin aika varma että Prudencella ei kaikki ole ihan kunnossa. Kun sitten sanoin Wolfylle että Prue oli ulkona Aragaksen kanssa, Wolfy sanoi jotain sellaista, että hän oli jo varoittanut Aragasta. No kuitenkin me juoksimme ulos ja kuulimme kuinka Prudence kirkui. Näin että Prudence makasi Aragaksen alla ja Aragas repi Preudencen mekon etuosaa… Sunneva hiljeni hetkeksi ja katsoi Prudenceen. -Prudenella oli mekko ylhäällä ja tuo oli hänen päällään ja läähätti kuin mikänkin limanuljaska!
    -Aivan aivan, jos nyt pysyisimme ihan faktoissa, rehtori rauhoitteli Sunnevaa.
    -No sitten Wolfy huusi Aragaksen nimen ja Aragas lopetti, mitä lie olikaan tekemässä.
    -Tuo on kaikki valetta! Aragas huudahti kopeasti ja tuijotti vihaisesti Sunnevaan.
    -Tiedoksi vain ensi kerralle että kun tyttö sanoo ei se ei tarkoita samaa kuin ota minut! Sunneva huudahti vihaisena Aragakselle.
    -No no… Rauhoituntaanpas nyt hieman taasen, rehtori Friznog sanoi sivellen partaansa.
Mortal Peto mulkoili kylmästi Sunnevaan ja won Gaamea piti kättään Prudencen hartioilla. Minä en ala itkeä, minä en ala itkeä, en suo Aragakselle sitä iloa, Prudence ajatteli ja puri huultaan niin että tunsi veren maun suussaan.
    -Minä en ymmärrä mitä me täällä edes teemme, minä en ole tehnyt mitään väärää, Aragas huudahti. –Tuo tyttö vietteli minut, sitäpaitsi on yleisessä tiedossa että jästit ovat paljon kevytkenkäisempiä kuin velhot ja noidat, ja tuo on kasvanut jästinä!
    -No tuo nyt on ihan täyttä…
    -No niin! Nyt riittää! Friznog huudahti jo hieman hermostuneena. –Jos siinä oli kaikki Sunneva niin voit mennä ja pyydä Wolfy Fontrel sisään.

Kun Wolfy Fontrel astui sisään rehtori Friznogin huoneeseen ja kohtasi Aragaksen katseen, hän sai tehdä kovasti töitä itsehillintänsä kanssa. Hänen olisi tehnyt todellakin mieli hakata ja piestä Aragas henkihieveriin.
    -No niin Wolfy, ja nyt onkin sinun vuorosi kertoa mitä tapahtui eilen. Muistathan kertoa kaiken totuuden nimissä, sillä valehtelusta voi tulla ikävät seuraukset, rehtori sanoi lempeällä äänellä.
    -Luotan sinuun täysin, professori Peto sanoi rohkaisevasti Wolfylle. –Nyt oikeus toteutuu!!
    -Hiljenehän nyt, Mortal, rehtori Friznog hyssytteli kuin pikkulapselle ja Mortal Peto vaikeni kuitenkin tyytyväinen ilme kasvoillaan.
    -Sunneva tuli siis luokseni, Wolfy aloitti ja puristi kätensä nyrkkiin. –Hän sanoi, että epäili Prudencella olevan jokin hätänä, ja Prudence oli mennyt Aragaksen kanssa ulos. Lähdin sitten Sunnevan kanssa ulos etsim…
    -Miksi sinä lähdit ulos? Miksi uskoit Sunnevaa? Professori Peto keskeytti kysymyksillään Wolfyn.
    -Tuota… Aragas oli aiemmin jo uhannut Prudencea. Hän sanoi minulle, että tyttöä olisi syytä… tuota noin…
    -Minä en sanonut mitään sellaista sinulle, Fontrel!! Aragas ärjähti ja nousi tuolistaan.
    -Valehteleva selkärangaton nilviäinen! Wolfy huusi takaisin. –Sinä satutit Prueta ja se ei jää rankai…
    -RIITTÄÄ!! Rehtori Friznog ärjähti. –Rauhoittukaa! Aragas, istu paikallesi! Ja Wolfy, pysytään asiallisena. Nyt, ole hyvä ja jatka.
    -Niin…, Wolfy jatkoi ja mulkaisi Aragasta. –Hän sanoi että Prudencea olisi syytä hiukan ”kouluttaa”… ymmärrättehän… Siis siinä mielessä…
    -Ymmärrämme kyllä, won Gaamea sanoi nopeasti. –Jatka vain.
    -Hyvä, Wolfy sanoi helpottuneena. –Siksi siis uskoin Sunnevaa ja lähdimme sitten ulos. Näin Aragaksen olevan Pruen kimpussa… siis sillä tavalla… Ymmärrättehän? Hyvä. Huusin sitten Aragaksen nimeä ja olin niin raivoissani moisesta moukkamaisesta ja irstaasta ja riettaasta ja väkivaltaisesta ja hirveästä ja…
    -Asiaan, Fontrel, professori Peto sanoi kuivakkaalla äänellä.
    -Ja ryntäsin sitten Aragaksen kimppuun, Wolfy tunnisti rehellisesti. –Hän ei suostunut jättämään Prudencea rauhaan, joten minun oli käytettävä väkivaltaa…
    -Niin! Aragas huudahti. –Tuo hullu hakkasi minut henkihieveriin!
    -Ja mistäköhän syystä? Won Gaamea kivahti.
Prudence ei ollut edes kunnolla kuunnellut mitä Wolfy oli puhunut. Hän yritti vain saada itseään hallintaan, sillä hän ei halunnut itkeä julkisesti – varsinkaan kun paikalla oli professorit won Gaamea ja Peto, sekä Aragas.
Aragas vaikeni won Gaamean edessä ja lysähti jälleen paikalleen istumaan mulkoillen vihaisena ympärilleen.
    -Selvä, Wolfy, rehtori sanoi lempeästi hiukan kiihdyksissä olevalle Wolfylle. –Kiitos. Nyt voitkin pyytää loput tänne. Ulos mennessäsi.