TULISOIHTU

Opettaja Miracle Magiana oli hyvin tärkeänä pitäessään kädessään pitkää pergamenttiliuskaa ja kutsuessaan oppilaita korokkeelle, joka oli kristallia. Värit vaihtelivat, ja Prudence osasi Sunnevan kanssa etukäteenkin arvata joitakin ryhmiä.
    - Sunneva Vuolasvirta, Miracle Magianan kirkas ääni kailotti.
Sunneva hätkähti ja vilkaisi avuttomana ystäviään, mutta asteli kuitenkin korokkeelle. Hän kääntyi oppilaisiin päin ja tunsi ihonsa kihelmöivän kun aura alkoi muodostua hänen ympärilleen. Hänen auransa oli jonkin aikaa musta, mutta juuri kun Miracle oli julistamassa hänet Kalman Kehtoon, aura alkoikin vaaleta violetiksi ja Sunneva julistettiin Toveruuden Torniin ja hän sai ryhmäläisiltään raikuvat aplodit, niin kuin muutkin olivat saaneet. Vanhempi tyttö, jonka kaavussa olevassa koulun vaakunassa oli violetit reunukset, johdatti Sunnevan pitkään pöytään.
    - Aure Verso, Miracle Magiana jatkoi listan lukemista.
Aurassa oli häivähdys sinistä, mutta hallitseva väri oli myöskin violetti ja jälleen Toveruuden Torni sai uuden jäsenen.
    - Prudence McCallum.
Prudence nieleksi hiukan astuessaan korokkeelle kaikkien oppilaiden töllisteltäväksi ja huomasi Sunnevan uteliaan katseen Toveruuden Tornin pöydästä. Prudence tunsi ihonsa miltei palavan kun aura alkoi hakea väriään. Sen väri sävy vaihteli lähes mustan violetista haaleaan siniseen ja lopullinen värisävy antoi odotuttaa itseään Prudencen mielestä lähes ikuisuuden. Lopulta hänen auransa päätyi violettiin väriin, mutta mustan värin vivahdus auran reunoilla ei jäänyt keneltäkään huomaamatta.
    - Toveruuden Torni! Miracle kuulutti lopulta lähes helpottuneena.
    - Joshua Grager.
Joshuan aura ei paljoa aikaillut, vaan muodosti itselleen heti violetin voimakkaan sävyn, ja niin Toveruuden Torni oli saanut neljä toverusta yhteen.
    - Ebony Donnel.
Vaalea tyttö kipitti paikoilleen ja hymyili ylevästi Kalman Kehtolaisille mutta kun hänenkin auransa muuttui violetiksi hän katsahti vihaisesti opettajaan ja käveli nyrpeänä paikoilleen.
    - Clark Conwart, Kalman Kehtoon.
    - Kasimir Kades, Toveruuden Torni.
    - Olle Ekschulz , Ahkeruuden Aitio.
Lopulta kaikki oli jaoteltu ryhmiinsä ja kaikissa kolmessa suuressa pöydässä kävi kova kuhina, kaikki halusivat nähdä uudet kasvot ja kenties tulevat ystävänsä. Lopulta pöydät täyttyivät mitä erikoisimmista ruokalajeista, pöytä notkui ja oli täynnä kaikkea mitä vain saattoi toivoa löytävänsä. Prudence, Sunneva, Aure ja Joshua keskustelivat keskenään ja ahmivat ruokia kuin vimieistä päivää.
    - Mistä nämä ruoat tänne oikein ilmestyvät? Sunneva huomasi kysyvänsä. Hänen vieressään istuva hieman vanhempi poika naurahti ivallisesti.
    - Missäs sinä olet ollut? Kyllähän jokainen tietää että kotitontut tekevät ruoat, poika nauroi kaverinsa kanssa hetken ja Sunneva tunsi itsensä idiootiksi.
Prudence pyöritteli silmiään.
    - Nimeni on muuten Gregory McDaniels, vaalea poika sanoi ja ojensi suuren kouransa Sunnevalle. –Sori en tarkoittanut olla ilkeä, tuntuu vain oudolta ettei joku vielä tiedä että tontut tekevät kaiken työn täällä.
Poika hymyili valloittavasti Sunnevalle.
    - No eipä tuo mitään. Tyhmästä päästä kärsii…
    - Ai tässä on kaverini Ewan…, poika sanoi ja esitteli lyhyen hieman pullean ystävänsä joka hymyili hieman ilkikurinen ilme kasvoillaan.
    - Heipä vaan uusille pimuille, poika naurahti ja tarttui kanan koipeen haukaten niin suuren palan siitä kuin vain mahdollista.
    - Suokaa anteeksi kaverilleni, hänellä kun ei ole oikein tapoja, Gregory naurahti.
    - Eipä tuo mitään haittaa… Millaista täällä on käydä koulua? Prudence sanoi ja maisteli kurpitsamehuaan joka maistui oikein hyvälle. Sunneva ei tosin tainnut olla samaa mieltä.
    - No täällä on ihan mukavaa…Tosin Mortal Petoa kannattaa varoa, hän on aika.. Noh ilkeä, eiköhän nimikin jo kerro hänen luonteestaan. Ai niin meidän torninvalvojaopettaja on Wilpuri wonGaamea. Hän on ihan mukava, mutta aika tiukka. Muut opettajat sitten...
    - Äh ole jo hiljaa ja syö, ei kukaan jaksa kuunnella, tumma poika muutaman penkin päässä huudahti Gregorylle.
    - O'Connor on vaan ihan hiljaa siellä, Gregory huudahti takaisin pojalle.
Ilmassa suhahti ja leivänkannikka osui Gregorya päähän.
    - Hei, tuon minä kostan! poika huusi ja kahmaisi Sunnevan lautaselta kanankoiven ja heitti sen päin O'Connoriksi sanottua poikaa.
    - No niin, pojat! Aina joka vuosi sama homma, kuului ääni Sunnevan takaa ja pullea, harmaisiin pukeutunut, silmälasipäinen noita kipitti heidän pöytäänsä.
    - Omaan torniin siitä sotkemasta, luulisi isojen ihmisten jo osavan käyttäytyä! Won Gaamea mutisi vihaisena ja lähetti pojat pois pöydästä.
Mennessään O`Connoriksi sanottu poika hymyili nopeasti Prudencelle.
    - Tylsimys…, Sunneva mutisi mulkaisten won Gaameaa.
Prudence nyökkäsi ja päätteli Gregoryn olevan oikeassa won Gaamean suhteen.
    - Tytöt, won Gaamea sanoi ja kohdisti katseensa Sunnevaan ja Prudenceen. -Tervetuloa Tulisoihtuun. Keskustelemme myöhemmin opinnoistanne, sillä olette aika lailla jäljessä muista ja kiinniotto vaati paljon työtä. Te olitte juuri silloin rehtori Friznogin luona kun puhuin koulun säännöistä, joten kertaan ne teille lyhyesti.
Prudence huokaisi ja potkaisi Sunnevaa jalkaan, sillä hänen ystävänsä oli juuri, ilmeestä päätellen, aikeissa sanoa että keskustelua säännöistä voisi siirtää myöhemmäksi. Prudence ajatteli, ettei heidän kannattaisi ärsyttää won Gaameaa.
- Hyvät tavat kaunistavat, won Gaamea sanoi. –Joten käyttäytyminen pitää olla hyvää. Erityisesti kuitenkin halusin tähdentää teille tyttöjen ja poikien välistä kanssakäymistä koskevia sääntöjä. Tytöt asuvat eri paikoissa kuin pojat, ja jokainen viettää yönsä omassa huoneessaan. Ymmärrättehän mitä tarkoitan? Seurustella toki saa, emme voi sitä estää, mutta julkinen halailu ja… öh… suukottelu ei kuulu koulumme tapoihin. Ja ennen kaikkea lemmenloitsut ja –juomat ovat ankarasti kiellettyjä!
Sunneva näytti avoimesti pettymyksensä eikä Prudencekaan hymyillyt, mutta ei auttanut itku markkinoilla.Tytöt rupattelivat vielä hetken won Gaamean kanssa, silkasta kohteliaisuudesta, ja lähtivät sitten huoneisiinsa. Tytötö kävelivät rappuset ylös ja saapuivat Toveruuden Tornin oleskeluhuoneeseen.
    - Voi jee, täällähän on tilaa vaikka muille jakaa…, Sunneva sanoi ja pyörähteli muutaman kerran ympäri huoneessa.
    - No tää on aika samanäkönen kun Tylypahkassa paitsi vähän aikuismaisempi… Hei mä meen kyl nyt nukkuun, meinaa huomenna kandee olla vireill. Ja meil on vielä Mortal Petoo ihan ekaks, Joshua sanoi ja värisi kauhuissaan.
Prudence, Sunneva ja Aure talsivat yläkertaan myös mutta eri rappusia. He pääsivät isoon käytävään jonka varrella oli ovia. Heille oli osoitettu huone nro.4 ja tytöt avasivat huoneensa oven. Vaalea tyttö jolla oli viininpunainen koulupuku katsahti tulijoihin.
    - Hei olet varmaan meidän uusi kämppis…, Prudence sanoi ja ojensi kätensä tytölle.
    - Sori vaan mutta mä en kättele ketään, siin tulee basillei… No ottakaa nyt sängyt äkkii, mä haluun nukkuun ja äkkii, tyttö väänsi oikein työläisenglannilla nyrpeänä ja ilman Prudencen tulkkausta Sunnevalta olisi jäänyt koko lause tajuamatta.
Prudence ja Sunneva ottivat viereistä sängyt ja Aure otti sängyn joka oli Sunnevan sängyn takana. Pian vaalea tyttö oli jo unten mailla. Kun Prudence ja Sunneva vasta naureskelivat yöpuvuilleen. Ne olivat valkoiset, pitkät ja ne eivät jättäneet yhtään ihokaistaletta näkyviin.
    - Voi ei! Tällasiako me joudutaan käyttämään seitsemän vuotta, Sunneva mutisi mutta hyppäsi kiltisti sänkyyn.
Sänkyjä oli huoneessa neljä. Kaksi niistä oli väriltään viininpunaisia ja kaksi ihan tummansinisiä. Huoneessa oli hylly ja kaappi jokaiselle ja pari sohvatuolia sekä peilipöytiä kaksi kappaletta. Sängyt olivat isoja ja pehmeitä, niihin olisi hyvin mahtunut kolme miestä nukkumaan. Prudence nautti sängystään ja nukahti heti kun sai päänsä tyynyyn. Sunneva valvoi vielä hetken ja mietti mitä laittasii päällensä aamulla. Ei ikinä ainakaan sitä hirveää koulupukua.