TULISOIHTU

Prudence ja Sunneva makoilivat sängyllään. Muut oppilaat olivat jo tulleet taksin ja melu oli kova kun yli sata nuorta purki matkatavaroitaan ja huuteli kuulumisiaan toisilleen. Ebony oli jo purkanut tavaransa ja oli häipynyt sanaakaan sanomatta huoneesta. Joshua oli kavunnut, heti kun huomasi Ebonyn häipyneen, ylös tyttöjen huoneeseen.
    -No kaiffarit, onks tapahtunu mitään erikoista?
Prudence oli ensin ihan hiljaa ja koska Sunneva ei avannut suutaan hän päätti kertoa tiivistetyssä paketissa kaiken.
    -No ihan ensiksi Sunneva ja Drake seurustelevat, minulla on treffit Oliverin kanssa. Minut on melkein raiskattu kaksi kertaa, sidottu sänkyyn, hullu äijä hyökännyt kimppuun, olemme kuulleet että maailman loppu on tulossa ja siitä ei saa kertoa kellekään ja mitäs muuta… Unohdinko jotain Sunneva? Prudence kysyi.
    -No sen vain että me aiomme tappaa Wolfy Fontrelin.
    -Niin ja Draken me paistamme rasvassa ja syötämme jollekin Eetu Elukan eläimistä. Että sellaista täällä, miten sinulla?
Joshua kuunteli ihmeissään ja oli pudota palliltaan.
    -Siis täh?! Voisitteko kertoa hieman yksityiskohtasemmin et pääsen jotenkin ees kärryille?
Niinpä Prudence kertoi treffeistään Aragaksen kanssa, näkymättömyysviitasta, yksisarvisen katoamisesta, Wolfyn vanhemmista ja tämän synneistä. Joshua kuunteli kiltisti muutaman tunnin mitä tytöt selostivat kaikkea tapahtunutta.
    -Voi ziisus, ens jouluna meikäläinenki jää tänne… Muahan ei saa enää kirveelläkään ulos täältä! Joshua naurahti.
    -No oikeastaan me tarvitsemme sinua keksimään jotain ihanaa kostoa niille älypäille, Prudence kiherteli.
    -No jee! Mä rakastan kostoja… Mut hei mitä me tehään sen yksisarvisjutun kaa? Joshua mietti vakavana.
    -No tuota… Pitäisi saada selville kuka sen vei, Prudence sanoi.
    -Varmaankin joku kuolonsyöjä, Sunneva ehdotti.
    -Hei mut mul on hirvee nälkä… Mentäskö vaik syömään? Joshua ehdotti.
    -Mahtava idea! Prudence huudahti ja kolmikko ryntäsi rappuset alkas ja suoraan ruokasaliin, jossa Marvin oli jo syömässä.
    -Terve… Huomenna alkaakin sitten ihan uusi aine meille, Marvin selosti innoissaan.
    -Ai ihanko totta? En ole ollenkaan vilkaissutkaan lukujärjestystäni, Sunneva naurahti.
    -Joo meillä alkaa käytännön taikojen tunnit ja opettajana on Miracle Magiana, Marvin huokaisi.
    -Ai Miracle Magiana, siit sanotaan et se on tosi kaunis ja sillee… Kaikki haluu aina sen tunneille, Joshua naurahti.
    -Vai niin… Todella mielenkiintoista, Prudence sanoi ja ähkäsi kun joku törmäsi häneen.
    -Oi anteeksi Prudence, minä olen hieman pyörällä päästäni, Venla Valittu, ennustusten opettaja, huomautti ja veti kaapuaan hieman tiiviimmin kätensä ympärille, mutta Prudence oli jo ehtinyt näkemään puruhaavat naisen käsivarressa.
    -Hei huomasitteko tuon…? Prudence kysyi Sunnevalta, Marvinilta ja Joshualta.
    -Ai sen haavan, joo…, Joshua sanoi ja alkoi syödä makaroonilaatikkoaan.

Prudence lysähti istumaan Marvinin viereen kun he pääsivät Miragle Magianan luokkahuoneeseen. Sunneva ja Joshua istuivat heti heidän takanaan ja sekä Sunneva että Prudence olivat hiukan hämmästyneitä kun Wolfy ja Drake astuivat myös luokkaan. Kaksikko kiersi Sunnevan ja Prudencen mahdollisimman kaukaa ja asettuivat myöskin istumaan heistä mahdollisimman kauas.
    -Mitä nuo täällä tekevät? Prudence kysyi yllättyneenä.
    -Noista tampiosta ei koskaan tiedä, Sunneva vastasi ja mulkaisi äkäisesti Drakea.
Prudence oli kertonut, että sitomisidea oli ollut nimenomaan Draken, eikä Sunneva aikonut antaa sitä pojalle anteeksi. Kaiken lisäksi hän oli täysin vakuuttunut siitä, että Drake oli itseasiassa ollut koko jutun pääpiru ja Wolfy oli vain tehnyt likaisen työn. Hänen ajatuksensa katkesivat, kun Miracle Magiana sipsutti sievästi luokkaan. Professori Magiana oli kaunis; hänellä oli pitkä musta tukka, joka ylettyi miltei puoleen selkään saakka, hänellä oli kaunis tiimalasivartalo ja yllään hänellä oli mustasta ja tummanvihreästä samettikankaasta valmistettu puku, joka toi hyvin ilmi hänen parhaat puolensa – ja se kyllä huomattiin luokassa. Kaikkien tyttöjen silmät kapenivat viiruiksi ja heidän silmänsä tuntuivat olevan täynnä vihaa, kun taas poikien reaktio oli täysin päinvastainen: heidän silmänsä revähtivät apposen ammolleen ja ihailu paistoi niistä. Jotkut jopa pyyhkivät kuolaa suupielistään, kuten Wolfy Fontrel ja jotkut vaihtoivat väriä kuin kameleontit, esimerkiksi Drake Malfoy. Näiden kahden suhtautuminen Miracle Magianaan ei jäänyt Prudencelta ja Sunnevalta huomaamatta, ja tytöt päättivät pilkkoa pojat HYVIN tylsällä veitsellä elävältä paistamisen jälkeen.
    -No niin. Hyvää uutta vuotta vain kaikille. Minä olen Miracle Magiana ja opetan teille käytännön taikoja, professori Magiana aloitti heleällä ja kauniilla äänellä. –Ja nyt luettelen kaikki joiden pitäisi olla paikalla…
Miracle Magiana aloitti luetteloinnin ja oppilaat nostivat laiskasti kätensä ilmaistakseen olevansa paikalla.
    -Wolfy Fontrel… Etkös sinä ole käynyt tämän kurssin jo aiemmin? Professori Magiana kysyi ja kohotti katseensa Wolfyyn. –Ja sinä myös Drake Malfoy?
    -Me… Tuota noin…, Wolfy aloitti ja vilkaisi hiukan avuttomana Drakeen.
    -Tulimme kertaamaan, Drake selitti eikä irroittanut katsettaan kauniista professorista.
    -Ja korottamaan numeroita, Wolfy lisäsi.
    -Oikein hienoa, pojat, Miracle Magiana sanoi ja hymyili kaksikolle kauniisti.
Prudencen ja Sunnevan ilmeet synkkenivät.
    -No niin avatkaamme sitten kirjat sivulta kolme, Miracle Magiana neuvoi.
Hänen äänensä oli todella miellyttävä ja vaikka kaikki luokan työtö olivat aluksi vihanneet tuota naikkosta, tunnin kuluessa jokainen alkoi pitää tuosta oudosta naisesta.
    -No niin. Miten siis saamme veitsen teräväksi silloin kun sitä tarvitsemme? Wolfy Fontrel, sinä varmaankin muistat? Miracle sanoi ja hymyili pojalle valloittavasti.
    -Ah tottakai… Minä kyllä muistan… Se…
Marvin nosti yhtäkkiä kätensä pysytyyn. Sunneva ja Prudence ihmettelvät sitä sillä Marvin ei yleensä viitannut ollenkaan ja jos joku opettaja sattui kysymään häneltä jotain, ei Marvin tienyt ikinä oikeaa vastausta.
    -Niin, Marvniko se oli… Kerro sinä sitten kun Wolfylle tuli äkillinen oikosulku.
    -No ensin veistä sivellään ja sitten sanotaan veitsmös viikateos. Ja sitten sen pitäsi leikata.
    -Aivan oikein. Nyt sitten jotain hieman vaativampaa ja vaikeampaa, sillä tehän olette Tylypahkassa oppineet jo kaikki alkuasiat, joten minun vastuullani on opettaa teille hieman edistyneempiä taikoja kuten pukeutuos vilahdus. Eli toisin sanoen te lausutte taikasanan ja osoitatte itseänne sauvallanne ja ajattelette niitä vaateita, jotka haluatte päällenne. Yksinkertaista muttei kovin helppoa. Muistaakseni Drake, sinulla taisi olla hieman ongelmia tämän taian kanssa, Miracle Magiana sanoi ja naurahti hieman.
Drake punastui ja Wolfy virnisti ystävälleen.
    -Neiti Magiana?
    -Niin Sunneva…
    -Mitä Drakelle oikein sitten kävi?
    -No tuota… Hän yritti saada päälleen kaapua, mutta taisi ajatella hieman jotain muuta ja hänelle ilmestyi punainen mekko. No ei siinä käynyt yhtä pahasti kun kerran kun minä olin täällä ja yhdelle pojalle tuli päälle ainoastaan jästien bikiniksi kutsuttu uima-asu. Siinä vasta olikin hauska loitsu. Kutsuimme poikaa bikiniksi aina sen jälkeen, Miracle Magiana naurahti.
    -Neiti Magiana?
    -Niin Prudence…
    -Voisiko siis olettaa että jos… Henkilöllä on taipumusta ajatella vain NakuNoita lehtiä sun muita niin hänen päällensä tulee todennäköisesti jotain todella nolon…
    -Aivan oikein, tämän taian takana on juuri se, että kaikki muut ajatukset pitää sulkea pois mielestä. Helppoa kun sen osaa, mutta erittäin noloa jos ei osaa, Miracle naurahti ja vaihtoi samasa silmänräpäyksessä vaatteensa punaiseksi koulumekoksi.
    -Huomaatteko? Sopii täydellisesti, Miracle naurahti. –Nyt onkin teidän vuoronne. Tämä on todellakin hyvin yksinkertaista. Osoittakaa taikasauvalla itseänne ja ajatelkaa minkälaiset vaatteet haluatte yllenne. Yrittäkää todellakin tyhjentää mielenne kaikesta muusta. Ja pieni varoituksen sana. Vaatteet täytyvät olla teidän tai jonkun ystävänne omia ja teidän täytyy osata muodostaa niistä tarkka mielikuva. Kauppojen tai muiden sellaisten vaatteita ei kannata näillä keinoin varastaa, sillä teidät pystytään jäljittämään. Loitsurikeministeriön työntekijät ovat erittäin tehokkaita. Ja taikasana oli ”pukeutuos vilahdus”. Ja tehdään tämä yksi kerrallaan. Vaihdatte sitten nopeasti takaisin koulupukuunne. Ja minä voin auttaa jos tarvetta tulee. Ensin sinä, Prudence…
Prudence ajatteli keskittyneesti eräitä mustia housujaan ja kireää mustaa paitaansa, yritti tyhkentää mieltään kaikesta muusta ja käänsi sauvansa itseään päin.
    -Pukeutuos vilahdus! Prudence hengähti ja tunsi vain sekunninsadasosan ajan kylmän ilmavirran ympärillään.
    -Oikein hyvä, Prudence, mutta ajattelitko tosiaan jättää koulupukusi vielä yllesi? Miracle Magiana kysyi hymyillen.
Prudence katseli itseään ja huomasi että koulupuku oli jäänyt hänelle päälle.
    -Ei, en ajatellut, Prudence tunnusti.
    -Ei se mitään, professori Magiana lohdutti. –Kerrospukeutiminen on tätä nykyä muotia, ainakin jästien maailmassa. Vaihda nyt pelkkä koulupuku yllesi… Hyvä. Sitten sinä Marvin.
Marvin tärisi ja vapisi, mutta taikasanojen jälkeen hänellä oli yllään uusi talviviittansa ja toisen värinen koulupuku (jonka hän oli ajatuksillaan ”varastanut” suunnilleen samankokoiselta huonetoveriltaan).
    -Oikein hienoa, Marvin! Magiana onnitteli punastunutta poikaa.
    -Täysin oikein! Vaihda nyt oma pukusi. Sunneva, ole hyvä.
Sunneva ajatteli tiukasti kaapissa lojuvia lateksihousujaan ja kireää mustaa toppiaan ja yritti myöskin tyhjentää mielensä kaikesta muusta.
    -Tuota noin… Sunneva? Magiana sanoi hiukan häkeltyneenä. –Vaihda nopeasti oma koulupukusi ja palauta Drakelle hänen vaatteensa. Poikaparka paleltuu pian kokonaan… Ja tuo musta toppi!
Sunneva vilkaisi alusvaatteisillaan olevaa Drakea, punastui ja vaihtoi vaattensa nopeasti takaisin.
    -Oikein hyvä, Sunneva, hämmennyksestään tointunut professori Magiana sanoi. –Ja sitten sinä, Joshua.
Koko luokka remahti iloiseen nauruun kun Joshuan ylle ilmestyi joulunpunainen esiliina ja käteen kaulin.
    -Eksyin ajattelemaan mutsii…, Joshua tunnusti nolona.
    -Ei se mitään, Miracle Magiana sanoi hymyillen. –Mukavaa kun ajattelit häntä. Vaihdahan nyt oma asusi.
Miracle Magiana eteni tasaisesti ja vain harva onnistui täydellisesti.
    -No niin, Wolfy. Sinun pitäisi nyt olla oikein malliesimerkkinä muille, professori Magiana sanoi hymyillen.
Sunneva ja Drake räjähtivät nauruun kun Wolfyn ylle ilmestyi vaaleansininen pupupyjama. Prudence taas huomasi järkytyksekseen, että se oli täysin samanlainen kuin hänen omansa, väri oli vain erilainen.
    -Oikein sievää, professori nauroi heleästi erittäin nololle Wolfylle. –Vaida nyt päivävaattesi takaisin. Ja sitten sinä, Drake. Minä autan kyllä jos tarvitset apua.
    -DRAKE!! Professori sanoi nyt todella järkyttyneenä. –Palauta professori Hurmion vaatteet NYT HETI! Sinun ei pitäisi enää sortua tuohon virheeseen!
Sunneva ja Prudence olivat tikahtua nauruun kun Draken ylle ilmestyivät vaaleanpunaiset tiukat housut ja turkoosinvärinen paita jossa oli keskellä iso auringonkukka.
    -Ja seuraava…, Miracle Magiana jatkoi tunninpitoa helpottuneena.

TULISOIHTU

Tunnin loputtua Sunneva ja Prudence ryntäsivät seuraavalle tunnille innoissaan. He olivat keksineet oivan keinon miten kostaa Drakelle ja Wolfylle. Mikälien tunneista ei tullut mitään, sillä tytöt kirjoittelivat omiaan ja hihittelviät koko ajan. Jopa professori Mikälie hieman suutahti heille. Koulupäivän päätteeksi kun tytöt olivat jälleen onnistuneet ajamaan Mortal Pedon hulluuden partaalle he juoksivat ilman illallista huoneeseensa.
    -No niin, minulla on pergamenttirulla, Prudence henkäisi ja kaivoi sulkakynäänsä laukustaan.
    -Selvä. Aloitammeko kirjeen vaikka… Arvon herra Adolf-Napoleon Fontrel…
    -Hyvä hyvä… Kun Wolfyn isä saa tämän kirjeen hän ryntää tänne heti huomenna, Prudence naureskeli.

Hyvä herra Adolf-Napoleon.

Olemme saaneet tietoomme että poikanne (*hihitystä*) Adagio Wolfy Adonis Fontrel on käyttäytynyt sopimattomasti (*lisää hihitystä*) huonetoverinsa Drake Malfoyn kanssa.

Emme vaivaisi teitä muuten mutta arvostetun Kalman Kehdon nuoret velhot pelkäävät jo oman siveytensä vuoksi. Voisitteko ystävällisesti puuttua asiaan mahd. pian.

Kunnioittaen: Velho joka pelkää jo omasta puolestaan.

    -Olemme aika pahoja…, Prudene naureskeli sinetöidessään kirjettä vahalla ja painaen siihen koulun vaakunnan, joka oli annettu jokaiselle opiskelijalle koulun alettua.
    -No eivät Wolfy ja Drakekaan ajatelleet olivatko he pahoja vai eivät. Meidät melkein erotettiin koulusta, Sunneva murahti muistaessaan professori Pedon ilmeen.
Tytöt riensivät koulun pöllölään. Tyttis lensi heti Prudencen päähän ja jämähti siihen. Prudence ei kuitenkaan halunnut ottaa mitään riskejä paljastumisesta vaan käytti koulun yleisiä pöllöjä.
Tyttis ei huomannut mitään tästä kaikesta, sillä se nukkui rauhallisesti Prudencen pään päällä. Tytöt ravasivat jälleen huoneeseensa odottelemaan aamua. Tyttis ei suostunut liikahtamaankaan mihinkään ja Prudence joutui nukkumaan koko yön pöllö päänsä päällä. Prudencea tämä ei haitannut mutta Sunneva ja Aure ihmettelivät miten Prudence oikein onnistui nukkumaan välillä tärisevä, välillä tutuiseva ja nokkiva pöllö päällään.
    -Kaikkeen tottuu, Prudence naurahti ja meinasi tukehduttaa Tyttisken rutistaessaan sitä sylissään niin että sen silmät pullistuivat päässä.
    -Kuka on minun söpö pöllöni?! Kuka?! Voi että…, Prudence leperteli ja pussaili pöllöä.
    -Todella ällöttävää…, Ebony huokaisi ja kömpi sänkyynsä.
    -Älä välitä Ebonystä, hän tulee aina päivä päivältä ihanammaksi, Aure naurahti.
Tytöt eivät olleet nähneet Aurea vähään aikaan hän oli ollut niin keksittynyt joulua edeltäviin kokeisiinsa ettei ollut ehtinyt edes kunnolla nukkua muutamaan kuukauteen.
    -Ihanaa palata taas vähäksi aikaa normaaliin tilaan, Aure haukotteli tyytyväisenä.
    -No etköhän jo ala muutaman päivän kuluttua lukemaan kevään kokeisiin, Sunneva naurahti.
    -Ai miten niin? Minä luen jo, Aure sanoi ja katsoi kauhuissaan tyttöihin ihan kuin ei ymmärtäisi miten joku voi vitsailla tällaisella asialla.
    -Ei, nyt minun on pakko mennä nukkumaan Sunneva haukotteli ja hyppäsi sänkyynsä. -Äläkä tukehduta sitä pöllöä! Sunneva huudahti vielä kunnes otti salaa Killerin, joka makasi yleensä sängyn alla häkissä, viereensä.
    -SUNNEVA!! Prudence älähti juuri kun Sunneva oli saamassa unen päästä kiinni.
    -No? Tyttö kysyi ärtyneenä ystävältään. –Oliko sinun ihan pakko?
    -Oli, Prudence sanoi ja nousi sängystään. –Mennään oleskeluhuoneeseen. Minulla on sinulle asiaa. Ja kyllä, sinun on ihan pakko.

TULISOIHTU