-Ohhoh… Mick sanoi. –Olipas Drake äkäisen oloinen…
Prudence, joka oli jo varsin hilpeällä tuulella, nojautui hiukan paremmin varsin hyvännäköiseen Mickiin.
    -Drake on aina äreä kun on kyse Sunnevasta, Prudence sanoi happamesti ja antoi Mickin sivellä hiuksiaan.
    -Vai niin, Mick sanoi ja häneltä pääsi röyhtäisy. –Mustasukkaista tyyppiä vai?
    -Kun tietäisit, Prudence sanoi ja muljautti silmiään.
    -No, onneksi Wolfya ei näy missään, Mick sanoi ja kietoi kätensä tiukemmin Prudencen ympärille.
Prudence kuitenkin riistäytyi Mickin otteesta varsin nopeasti, mutta ei suinkaan omasta aloitteestaan. Prudence irvisti kivusta kun Wolfy tarttui hänen käsivarteensa.
    -Mitä sinä oikein teet? Ja Mick, painu muualle! Sinua ei täällä tarvita! Wolfy ärjyi.
Säikähtänyt Mick Newlake hipsi nopeasti Kalman Kehdon oleskeluhuoneen toiselle laidalle, mahdollisimman kauas Wolfy Fontrelista.
    -Vastaa minulle, Wolfy äyskähti säikähtäneelle Prudencelle.
    -Minä en tehnyt mitään, Prudence puolusti itseään.
    -Etkö tosiaan? Wolfy tiukkasi ja tuijotti Prudencea kiinteästi.
    -En, Prudence vakuutti.
Prudence hymyili viattominta hymyään Wolfylle ja räpytteli silmiään. Hän ei todellakaan halunnut riidellä nyt Wolfyn kanssa, juuri kun hänellä oli kivaa.
    -Hyvä on, Wolfy taipui Prudencen katseen edessä. –Minä uskon sinua…
    -Sepä mukavaa, Prudence sanoi ja Wolfyn yllätykseksi Prudence suuteli poikaa rajusti.
    -Prue, Sunneva keskeytti jälleen suutelevan parin.
    -Mitä nyt? Prudence kysyi jo hiukan ärtyneenä.
    -Minua nukuttaa, Sunneva sammalsi ja nojautui Drakeen.
    -Mene sitten nukkumaan, Prudence sanoi.
    -Prue kiltti…, Sunneva katsoi anovasti Prudenceen.
    -Hyvä on…, Prudence myöntyi ja muljautteli jälleen silmiään.
    -Me jäämme vielä Draken kanssa ottamaan muutamat, Wolfy sanoi ja mulkaisi Sunnevaa kiukkuisesti.
    -Hyvä poika! Sunneva sanoi ja taputti Wolfya raivostuttavasti poskelle.

Tytöt lähtivät kaulakkain hoipumaan kohti makuuhuoneisiin vievää portaikkoa, eivätkä Drake ja Wolfy enää huomanneet mitään, sillä he jäivät vielä "ottamaan muutamia". Jotenkin tytöt olivat unohtaneet etteivät olleetkaan omassa tornissaan, vaan Kalman Kehdossa. Niinpä he noudattelivat tuttua reittiä, joka olisi normaalisti vienyt heidät omaan huoneeseensa, mutta nyt se veikin heidät Draken ja Wolfyn huoneeseen. Portaiden nousu sujui heiltä varsin kehnosti, mutta yhdessä kikatellen ja horjahdellen he lopulta pääsivät "oman" makuuhuoneensa ovelle.
    -Prue! Sunneva marmatti ja nojautui oven. –Sinä olet taas lukinnut sen!
    -Enkä ole, Prudence intti ja kaivoi taikasauvansa esiin. –Ölöhömörö!
Mitään ei tapahtunut.
    -Annas kun minä, Sunneva sammalsi ja heilautti omaa taikasauvaansa. –Avatus kuvatus!
Mitään ei tapahtunut.
    -Nyt minä muistan! Prudence hihkaisi. -Alohomora!
Ovi lennähti auki ja tytöt astuivat "omaan" huoneeseensa.
    -Onpas täällä sotkuista, Sunneva kikatteli. –Mutta se nyt ei ole mitään uutta! Tämähän on miltei yhtä paha kuin Draken ja Wolfyn huone!
    -Älä muuta sano, Prudencekin alkoi jo sammaltaa.
Prudence alkoi riisua vaatteita yltään ja lähti kaivelemaan "omasta" vaatekaapistaan yöpukua itselleen.
    -Missä se nyt on… Ah… Pelkäsin jo pahinta! Prudence kaivoi Wolfyn vaatekaapista vaaleansinisen pupupyjaman ja alkoi pukea sitä päälleen.
    -Minulla ei ole mitään kivaa yöpukua! Sunneva narisi ja tyhjensi Draken vaatekaappia. –Tämä saa nyt luvan kelvata…
Sunneva löysi mustan satiinisen röyhelöreunaisen paidan ja veti sen ylleen riisuttuaan muut vaatteet yltään.
    -Sunneva! Prudence hihkaisi. –Olen selvästi laihtunut!
Olihan Wolfyn vaaleansininen pupupyjama Prudencelle varsin iso. Lopulta tytöt kömpivät omiin sänkyihinsä. Tai niin he luulivat.

Wolfy tarrasi Drakea kädestä tämän horjahtaessa pöydän päälle.
    -No niin Drake, nyt me miehet ryyppäämme koko yön ja sitten ei muuta kun heti aamusta yhdeksältä professori Pedon tunneille, Wolfy virnisti.
    -Jaa en usko että professori Peto on siinä kunnossa että voisi pitää tuntinsa, Drake naurahti ja oli jälleen horjahtaa.
    -No mutta ystäväiseni… Sinähän ihan huojut, Wolfy nauraa hohotti.
    -Minäkö? Kyllä se on tämä huone kun ei pysy paikoillaan, Drake marmatti ja tuki itseään hieman rotevampaan ystäväänsä.
    -Et kestä tätä alkoholihommaa ihan yhtä hyvin kuin minä, mutta toisaalta se on ymmärrettävää sillä minä olen tosimies, Wolfy sanoi ja röyhisti rintaansa sillä tuloksella että oli kaatua Drake mukanaan.
    -No niin, parturikeikkaa vaille tosimies, jos mentäisiin vaikka nukkumaan.
    -Nukkumaan… Nukkumaan? Talo on täynnä hyvän näköisiä noitia ja sinä haluat nukkumaan? Wolfy ihmetteli ja pyöritteli silmiään. –No ehkä minä saatan sinut nukkumaan niin minä voin sitten tulla tänne takasin juttelemaan vähän sen Myran kanssa… Kyllä siinä onkin sitten hyvän näköinen tyttö.
    -Minä ihan olin siinä luulossa että Prudence oli sinun makuusi, Drake naurahti.
    -Niin onkin. Minä pidän kaikista naisista, Wolfy naurahti ja tarttui Drakea käsivarresta. –Mutta nyt joku menee nukkumaan.
    -Minneköhän ne kaksi noita-akkaa menivät? Drake sammalsi.
    -Ketä tarkoitat? Täällä on aika monta noita-akkaa, Wolfy sanoi ja iski silmää Kalman Kehdon Enya Cookerille, joka vastasi takasin kauniilla hymyllä.
    -No niitä kahta hirveää noitaa, jotka ovat ihan kauheita, Drake sanoi.
    -Ai ne… No ne ovat nukkumassa… Kait… Toivottavasti… Pitäisiköhän mennä tarkistamaan?
    -Minä luulin että aiot iskeä Myran.
    -Myran…? Myran? Kuka sellaisia on puhunut? En minä aio ketään iskeä, paitsi ehkä toisen niistä hirveistä noita-akoista, Wolfy nauroi.
    -No kunhan katsot että isket sen oikean, Drake sanoi ja tarrasi taas ystäväänsä horjahtaessaan.
    -Voi kuule, ne kaksi on aika helppo erottaa toisistaan, Wolfy naurahti ja potkaisi huoneensa oven auki raahaten Drakea mukanaan.
    -Öh, Wolfy? Minun sängyssäni nukkuu sininen pupu…, Drake sanoi ihmeissään ja kellahti nukkuvan Prudencen viereen.
    -Puput sinulla on pöksyissäsi, Wolfy sanoi ja heitti vaatteensa pois jättäen vain boxerit ja t-paidan päälleen.
    -Tuota, minun sängyssäni on myös joku, joku pitsi hörhelö, Wolfy sanoi sammaltaen ja heittäytyi Sunnevan päälle.
    -No samapa tuo, eiköhän se aamulla selviä. Nyt minua nukuttaa, Drake sanoi ja kietoi kätensä tuon vaalenasinisen pupun ympärille ja alkoi nukkua.
Wolfy makasi puoliksi Sunnevan päällä ja alkoi kuorsata. Jossain vaiheessa Sunneva heräsi ja tunsi että joku makasi hänen päällään. Tyttö siirtyi hieman ja nukahti uudelleen.

Aamun valjetessa hiljalleen Drake Malfoy alkoi heräillä vuoteessaan. Hän hymyili tuntiessaan jotakin ihanaa vierellään eikä välittänyt vielä aukaista silmiään. Poika ajatteli Sunnevaa yhä hymy huulillaan ja hiveli hiljakseen vierellään nukkuvaa olentoa. Olennon satiininen yöasu tuntui miellyttävältä hänen sormiensa alla ja Draken ajatukset lähtivät harhailemaan Sunnevan hahmossa. Hänen pehmeät huulensa ja ne ilkikuriset silmät, poika ajatteli ja hiveli vieressään nukkuvan olennon pitkiä hiuksia. Ja hänen ihanat pitkät hiuksensa… Hetkinen… Drake rypisti kulmiaan yhä puoliunessa ollessaan. Pitkät hiukset? Eihän Sunnevalla OLE pitkiä hiuksia! Drake avasi silmänsä apposen ammolleen ja ensimmäinen asia mitä hän näki, olivat pitkät punaiset hiukset. Poika hätkähti rajusti ja nousi istumaan.

Samaan aikaan Prudence nautti olostaan. Hän oli puoliunessa, mutta ei aikonutkaan herätä, sillä meneillään oli juuri ihana – ja mikä parasta – niin todentuntuinen uni. Hän makasi Wolfyn vieressä ja poika silitteli hänen lanteitaan pehmeästi hyväillen. Prudence painautui lähemmäs unensa miestä ja huoahti hiljaa silkasta nautinnosta. Hän ei voinut estää itseään värähtämästä silkasta mielihyvästä kun käsi siirtyi hiukan varoen hänen pitkille hiuksilleen, ja alkoi sitten hiljaa haroa niitä. Tämä on liian ihanaa ollakseen unta…, Prudence ajatteli ja hymy nousi hänenkin huulilleen. Mielessään hän suorastaan näki itsensä ja Wolfyn makaamassa vuoteella, raukeina ja hyvin levänneinä ja toisiaan hellien. Prudencen mukava uni kuitenkin katosi äkkiä kun hän tunsi jonkun tosiaan hätkähtävän hänen VIERESSÄÄN ja nousevan sitten ylös. Prudence kirkaisi silkasta säikähdyksestä.

Wolfy Fontrel nukkui sikeästi ja näki kerrassaan miellyttävää unta hänestä ja Prudencesta. Hän suorastaan tunsi sieraimissaan Prudencen hiusten tuoksun ja unissaan tempaisi rajummin vierellään makavaa olentoa lähemmäs itseään. Wolfysta tuntui varsin mukavalta kietoa kätensä jonkun ympärille kun hän oli puoliunessa, ja mielessään hän päätti, että tämä oli yksi hänen elämänsä parhaimpia aamuja. Hän saattoi jopa tuntea vierellään uniensa Prudencen pehmeän vartalon ja hän tarttui siihen vieläkin tiukemmin ikään kuin olisi pelännyt sen karkaavan. Hän painoi suudelman niin todentuntuiselle kaulalle ja murahti tyytyväisenä. Äkkiä hänen miellyttävän olotilansa keskeytti läpitunkeva kirkaisu ja Wolfy aukaisi siniset silmänsä apposen ammolleen. Hän olisi voinut tuntea tuon Prudencen kirkaisuksi milloin vain, mutta ääni ei tullut hänen viereltään.

Sunneva oli tietoinen siitä, että joku oli hänen vierellään, mutta hän tulkitsi sen mielessään vain ihanaksi uneksi, josta ei halunnut missään tapauksessa herätä. Kun hän tunsi vahvan käsivarren puristuvan ympärilleen, hänen mieleensä nousi heti kuva Kalman Kehdon vaaleasta ja pitkätukkaisesta pojasta, jolla oli tapana hymyillä hiukan ivallisesti. Sunneva tunsi olonsa turvalliseksi, kun käsivarsi oli hänen ympärillään ja hän painautui hiukan tiukemmin sen omistajaa vasten. Hän virnisti unissaan kun tunsi otteen itsestään tiukkenevan. Ehkä Drakesta on tulossa hiukan rajumpi, tyttö ajatteli ja inahti hiukan. Ja sehän olisi vain positiivista kehitystä hänessä… Jossain kaukaisuudessa hän kuuli jonkun kirkaisevan, muttei jaksanut välittää siitä, vaan käpertyi vieläkin tiukemmin peiton alle.

    -MITÄ HITTOA! Drake huudahti ja ponkaisi pystyyn Prudencen vierestä.
    -Sitä samaa, mitä ihmettä SINÄ teet minun huoneessani ja minun sängyssäni?
    -Sinun huoneesasi? Sinun sängyssäsi? Drake ihmetteli ja katseli ympärilleen. -Kyllä tämä on minun huoneeni ja minun sänkyni… Ja TUO on Wolfyn pyjama!
Prudence katseli hetken ympärilleen ja punastui hieman.
    -Mitä täällä oikein tapahtuu? Wolfy heräsi ja nousi istumaan.
Hän katsoi ensin Prudenceen joka istui Draken sängyllä Drake vierellään seisoen, sitten hän vilkasi viereensä sängylle ja huomasi Sunnevan nukkuvan rauhallisesti hänen vieressään vielä kiskoen poikaa lähemmäs itseään. Wolfy hätkähti ja nousi situmaan. Sunneva avasi silmänsä ja oli salamana pystyssä.
    -Mitä sinä teet MINUN sängyssäni ja MINUN huoneessani? Sunneva huusi Wolfylle.
    -Mitä minä teen sinun… Kuuulehan tämän on MINUN huoneeni ja MINUN sänkyni! Wolfy huudahti ihmeissään ja vilkasi sitten uudelleen Prudenceen. -Ja tuo on MINUN yöpukuni!
    -Ja TUO on MINUN paitani! Drake huudahti ja osoitti Sunnevaa.
    -Hetkonen, mitä oikein eilen on tapahtunut? Sunneva kysyi ihmiessään ja mulkoili Wolfyyn.
    -Miksi sinä katsot minuun? En minä ole mitään tehnyt! Wolfy huudahti ja haki katseellaan apua Drakesta.
Prudence ei enää pystynyt pidättelemään nauruaan vaan purskahti heleään nuaruun.
    -Minä en näe tässä mitään hauskaa, Drake sanoi myrtyneenä Prudencen nauraessa kyyneleet silmissään.
Hetken kuluttua Sunnevaakin alkoi naurattaa ja kaksi poikaa olivat ihan ulalla kahden tytön nauraa räkättäessä kyyneleet silmissä.
    -Miten me onnistuimmekin? Ettekä te edes huomanneet mitään, Prudence hekotti ja läimäytti Drakea selkään.
    -Sanon uudestaan, että minusta tässä ei ole mitenkään hauskaa.
    -Eikö…? Sinä luulit minua Sunnevaksi…, Prudence nauraa käkätti.
    -Ja Wolfy luuli minua sinuksi! Sunnevakin räkätti.
    -No etpä pistänyt vastaan erikoisemmin, Wolfy murahti.
    -Sinäkin oikein aloit melkein huohottaa, Drake sanoi Prudencelle, joka punastui.
    -Minähän nukuin! En ole silloin vastuussa käyttäytymisestäni, Prudence tiuskaisi pojalle.
    -Enkä minä joten älä yritäkään mitään näsäviisasta Adagio! Sunneva huudahti vihaisesti Wolfylle, joka oli juuri avannut suunsa.
    -Jos et lakkaa kutsumasta minua Adagioksi niin en vastaa teoistani! Wolfy huusi Sunnevalle, joka tuntui hieman pelästyvän ja lähestyi Drakea.
    -Älä pelästyttele Sunnevaa tuolla tavalla, Drake huudahti.
    -No minä en sentään käynyt käsiksi tyttöön niinkuin eräät, Wolfy murahti Drakelle.
    -Olin unessa joten en ole vastuussa teoistani, Drake sanoi ja laittoi paidan päällensä. –Nyt joka tapauksessa, tunnit alkavat tunnin kuluttua ja minä haluan olla ajoissa, Drake sanoi ja osoitti tytöille ovea.
    -Niin että meidän kuuluu sitten lähteä tämän näköisinä ulos hiippailemaan, Sunneva sanoi Drakelle joka oli istunut sängylle mulkoillen vihaisesti Prudencea, joka edelleen istui hänen sängyssään pupupyjamassa.
    -Vaihtakaa vaatteet ja lähtekää sitten… Drake sanoi ja mulkaisi Sunnevaa.
    -Siitähän sinä pitäsit! Sunneva huudahti.
    -Minä ainakin pitäisin, Wolfy naurahti ja silmäili Prudencea pupupyjamassaan joka oli aivan liian iso tytölle.
    -Te voitte mennä ulos siksi aikaa kun me puemme, Sunneva päätti ja alkoi työntää Wolfya ulos.
    -Hei hetkonen, minulla on oikeus nähdä kaikki mitä minun huoneessani tapahtuu, Wolfy huudahti nauraen.
    -Mehän emme mene mihinkään seisoskelemaan siksi aikaa että te saatte vaihtaa vaatteita, Drake sanoi jyrkästi.
Prudene pysyi ihan hiljaa.
    -Tehdään sitten kompromissi, me käännymme tai suljemme silmämme sillä aikaa kun te puette vaatteet päällenne, Wolfy sanoi hymyillen ja nosti Prudencen koulupuvun lattialta.
    -Minä en luota sinuun, Wolfy Fontrel! Prudence tiuskaisi yhä punastuneena ja repäisi koulupukunsa Wolfyn kädestä.
    -Miksi ihmeessä et luota? Wolfy kysyi viattomana ja hymyili.
    -Sinä voit miettiä sitä itseksesi, Prudence mutisi ja katsoi poikiin hiukan avuttomana. –Ettekö te nyt voisi mennä ulos siksi aikaa kun puemme? Meillä ei mene kauaa.
    -Tämä on MEIDÄN huoneemme, Drake muistutti. –Ei ole meidän syymme jos kaksi humalaista noitaa erehtyy huoneesta! Me EMME lähde minnekkään!
    -Drake. ULOS! Sunneva ärähti pojalle.
    -Älä ryhdy komentamaan MINUA! Poika itseasiassa karjaisi takaisin.
    -Tirkistelijä! Sunneva syytti.
Kun Drake ja Sunneva syytivät kirouksia ja solvauksia toisilleen, Wolfy katsoi yhä hymyillen Prudenceen, joka tuntui yhä vain punastuvan ja punastuvan.
    -Mitä sinä oikein tuijotat? Prudence kysyi lopulta.
    -Sinua, Wolfy sanoi ja meni istumaan Prudencen viereen.
Poika katseli yhä Prudencea ja vain hymyili. Hän kurotti kätensä ja sipaisi hellästi Prudencen poskea. Prudence liikahti tahtomattaankin lähemmäs Wolfya ja punastui muistaessaan kuinka "Wolfy" oli hyväillytkään häntä tytön unessa.
    -Ovatko kaikki tytöt aamulla noin suloisia juuri herättyään? Wolfy kysyi hymyillen.
Prudence ei osannut vastata siihen mitään ja tiesi nyt olevansa täysin tulipunainen. Hän huomasi Wolfyn selvästi nauttivan hänen kiusoittelustaan.
    -Minä voin suojella sinun hyveellisyyttäsi muilta kun puet päällesi, Wolfy lupasi viaton ilme kasvoillaan.
    -Sen minä kyllä uskon, Prudence sanoi hymyillen. –Mietin vain, että kuka suojelee hyveellisyyttäni sinulta? Ja ei Wolfy, minä en tosiaan luota sinuun.
    -Ai etkö? Poika kysyi liioitellun pettyneellä äänellä. –Miksi ihmeessä et?
Prudence joutui tunnustamaan itselleen nauttivansa kun Wolfyn käsi yhä hyväili hänen kasvojaan ja valui sitten alemmas hänen kaulalleen ja eteni hitaasti kiusoitellen kohti povea. Kunnes Prudence tarttui Wolfyn käteen ja siirsi sen kauemmas. Häntä pelotti kuitenkin yhä. Valentinon päivän tanssiaisten tapahtumat olivat jättäneet häneen jälkeensä. Prudence ihmetteli hiukan kun Wolfy ei vastustellut kun tyttö vetäytyi taaksepäin. Ehkä hän ymmärtää…
Prudence käänsi päätään poispäin Wolfysta ja huomasi Sunnevan olevan melkein Draken kurkussa kiinni.
    -Hei ihan totta, nyt minulle riitti! Prudence huusi ja alkoi yhtäkkiä itkeä kova äänisesti.
    -Mikä sinulle nyt tuli? Wolfy pelästyi ja tarttui tyttöä kädestä.
    -Minä haluan pukea, mutta te ette anna! Minä en halua tirkistelijöitä tänne kun puen, Prudence nyyhkytti eikä itsekään tiennyt miten sai niin vakuuttavat kyyneleet virtaamaan poskilleen. Wolfy hätääntyi ja repäisi Draken mukaansa joka edelleen huusi ettei jättäisi ketään hänen huoneeseensa tutkimaan hänen tavaroitaan mutta huuto lakkasi kun ovi paiskautui kiinni.
    -Hei Prue, ei kai sinulla ole jokin hätänä? Sunneva sanoi ja kiiruhti ystävänasä luokse kauhuissan.
    -Ai minulla? Ei mitään hätää, paraskeino häätää epäilyttävät tirkistelijät on alkaa itkeä, pojat eivät kestä itkua.
Sunneva alkoi nauraa.
    -Sinun olisi pitänyt saada oskari tuosta esityksestä, Sunneva kaivoi vaatteensa sängyn alta ja veti Draken paidan pois päältään heittäen sen pojan sängylle.
Prudence alkoi napittaa paitaansa auki ja heitti sitten mekkonsa päälleen.
    -No mutta tämähän oli ihan mukavaa, Prudence hymyili ja veti polvisukkiaan jalkaansa.
Sunneva oli juri saanut mekkonsa päälleen ja istui edelleen Wolfyn sängyllä kun pojat rynnistivät huoneeseen yhtä aikaa.
    -Ai te kerkesitte jo pukea… Ei kun siis hyvä, te kerkesitte jo pukea, Wolfy takelteli ja heitti edessään olevat rintsikat sängylleen.
    -Jotain taisi unohtua? Poika hymyili Prudencelle.
Drake tunki itsensä Sunnevan viereen ja alkoi kiinnostuneena katsella kun tyttö laittoi sukkia jalkaansa.
    -Kiihotutko kenties tästä, vai miksi sinä tuijotat? Sunneva tiuskaisi.
    -No… Tuo on minun sukkani jota yrität niin kovati venyttää polveen asti, poika naurahti ja poimi lattialta oikean mustan sukan ja ojensi sen Sunnevalle.
    -No sinusta ei ikinä tiedä, Sunneva marmatti ja laittoi kengät jalkaansa. Hän huomasi samalla kirjansa Draken yöpöydällä ja kurottatui ottamaan sen.
    -Hei tämähän on oikeastaan minun, Sunneva sanoi ja laittoi Hillitse himosi, hallitse halusi -kirjan omaan laukkuunsa.
Draken naama venähti.
    -Et voi ottaa sitä, se…
    -On minun joten älä yritäkään, Sunneva sanoi ja nousi seisomaan hiukan huojuen. –Hiukan huono olo…, hän tunnusti.
    -Kyllä se siitä, Prudence lohdutti. –Menisimmekö nyt aamiaiselle? Minulla on ainakin nälkä.
    -Ja sitten onkin professori Pedon tunnit, Sunneva sanoi virnistäen.
    -Minä en jaksa uskoa, että niitä pidetään, Drake sanoi ja katsoi sitten Sunnevaan. –Joten me voimme lähettää nuo kaksi aamiaiselle ja jäädä sitten itse tänne…
    -Onko tuon otuksen pakko olla noin hävytön? Prudence kysyi Sunnevalta.
    -Ilmeisesti on, Sunneva sanoi. –Ehkä hän uskoo olevansa huvittava?!
    -Voisitteko lakata puhumasta minusta niin kuin en olisi läsnä ollenkaan? Drake marisi. –Mennään sitten syömään. Sunneva vain menetti nyt hyvän tilaisuuden…
    -DRAKE! Prudence kivahti ja sai kun saikin pojan vaikenemaan.

    -Aaahhh… Kahvia, Sunneva huokaisi kun nelikko saapui Suureen Saliin aamiaiselle.
Prudence pani merkille, että Kalman Kehtolaisia oli hyvin vähän paikalla, eikä Mortal Petoa näkynyt lainkaan.
Vapaata tilaa oli runsaasti ja Sunneva, Prudence, Drake ja Wolfy istahtivat erään tyhjän pöydän päähän. Prudence haki itselleen hiukan jogurttia ja pari baanania, ja Sunneva hommasi itselleen suuren kupillisen kahvia.
    -Nyt tekisi tupakkaa mieli…, Sunneva unelmoi.
    -Yök, Prudence tuhahti ja katsoi sitten silmät selällään kun Drake ja Wolfy hakivat jälleen kerran itselleen "hiukan" aamiaista.
    -Miten te voitte syödä tuon kaiken? Sunneva kysyi ja vetäytyi hiukan kauemmas Drakesta, jonka tuoksuva aamiaslautasellinen sai hänet voimaan pahoin.
    -Onhan se jo selitetty teille moneen kertaan, Wolfy sanoi huokaisten. –Onko kuulossa vikaa vai ymmärryksessä?
    -Etkö sinä Sunneva nyt muista, Prudence sanoi ja mulkaisi Wolfya. -Meidän ihastuttavat ystävämme ovat isoja raavaita miehiä, tosin parturikäyntiä vailla, ja siten tarvitsevat paljon ruokaa.
    -Niinhän se menikin, Sunneva sanoi hetken mietittyään. –Paitsi että minä en aio päästää Drakea parturiin…
    -No sitten kukaan tuskin haukkuisi Drakea tytöksi…, Prudence naurahti ja tunsi kipeän potkaisun jalassaan. -Aih, yritätkö sinä tappaa minut?