Vihdoin koitti jouluaamu ja tytöt pomppasivat sängyistään ylös ja heittäytyivät joululahjojensa sekaan.
    - Oi oi… Olenkin ollut todella kiltti, Sunneva sanoi ja katseli muutamia lahjojaan.
Prudence repi kääreitä jo omistaan. Hän älähti yllätyksestä, kun avasi Joshuan lahjan; kauniista rasiasta pomppasi esiin hirviö, jonka karmiva pää huojui joustavan rautalangan varassa.
    - Se ketale! Prudence nauroi toivuttuaan säikähdyksestään.
    - Huomenta, Marvin! Hyvää joulua!
    - Kiitos, Marvin sanoi ujona hymyillen ja joi kahviaan.
    - Voi ei… Prue! Sunneva virnisti ja katseli Prudencen hänelle antamaansa joululahjaa.
Hiukan ovaalinmuotoisessa riipuksessa oli hämähäkki kuvattuna.
    - Ettet vain ajatellut Draken Lucius-hämähäkkiä?!
    - Tekisinkö minä jotakin sellaista? Prudence kysyi viattomana.
    - En voisi kenenkään muun kuvitella tekevän tällaista, Sunneva sanoi virnistäen.
    - Ei voi olla totta!! Prudence hihkaisi avattuaan Sunnevan antaman paketin.
Tytön kädessä lepäsi riipus, jossa oli kuvattuna lepakko ja pentagrammi.
    - Ja sinähän olit tietysti unohtanut täysin Wolfyn Malfoy-lepakon…
    - Tuota noin…, Marvin köhisi hiukan arasti. –Kiitos paljon viitasta. Ei teidän olisi tarvinnut… Jos haluatte, voin antaa sen kyllä teille takaisin. Se kyllä tuntui varsin mukavalta…
    - Älä edes uneksi antavasi sitä meille takaisin, Sunneva sanoi ja hymyili Marvinille.
    - Se on sinun, Prudence vahvisti.
Marvin hymyili onnellisena. Hänen perheensä oli varsin köyhä, joten Marvin oli erittäin kiitollinen uudesta talviviitasta.
    - Ah. Tässä on äidin paketti. Hmm…, Sunneva repi papereita auki. - Äh! Voiko tylsempää olla? Saitko sinä samanlaiset?
Sunneva katseli arvostelevsti kaulaliinaa ja pipoa jotka olivat väriltään vaaleanpunaisia. Hän huomasi Prudencen sylissä samanlaiset.
    - Ihan kivat…, Prudence sanoi kohteliaasti ja kävi seuraavan paketin kimppuun. –Hei… Tämä on WOLFYLTA!!
    - Mitä? Saitko Wolfylta joululahjan? Sunneva kysyi ällistyneenä ja sipaisi ohutta olkainta pienestä yöpaidastaan.
    - Kouluta pöllösi tavoille. Wolfy., Prudence luki kortista avattuaan paketin joka sisälsi kirjan Pöllöileekö pöllösi? Perehdy pöllösi psyykeeseen. –Aika törkeä...
Sunneva oli kuitenkin jo löytänyt Draken antaman lahjan joka sisälsi myös kortin.
    - Opettele ulkoa. Drake., Sunneva luki ääneen. –Aika outo kortti…
Mutta avattuaan paketin hän ymmärsi kortin sisällön täysin. Kirjan nimi oli Hillitse himosi, hallitse halusi ja sen oli kirjoittanut Hepatitus Himotep, ja se sai Sunnevan täysin raivoihinsa.
    - SE SIKA!!! Nyt se saa kuulla kunniansa!!
Enemmittä puheitta Sunneva lähti kirja kädessään kohti Kalman Kehdon tornia.
    - Kamalaa…, Marvin mutisi Sunnevan lähdettyä.
    - Ai mikä? Prudence kysyi.
    - Sunnevalla oli yllään vain se pikkuinen… öh… tuota…, Marvin takelteli. –Yöpaita.
    - Ainiin!! Prudence sanoi järkyttyneenä. –Minä lähden hänen peräänsä!
    - Hei Prue! Ei sinullakaan ole muuta kuin…, Marvinin sanat kaikuivat kuuroille korville ja Prudence lähti pupupyjama yllään Sunnevan perään tämän antama koru kaulassaan.

Sunneva rynnisti sisälle Kalman Kehtoon, sillä salasananhan hän tiesi.
    - DRAKE MALFOY! Sunneva huusi astuttuaan ovesta sisään kirja kädessään.
    - Ai hei, näen että olet saanut lahjani… Hmmm onko tuokin kenties joululahja joltain ihailijalta? Ei ainakaan äidiltäsi, Drake naurahti ja vilkaisi Wolfyyn.
Molemmat heistä olivat jo täysin pukeissa ja he seisoivat takan edessä. Aragasta, Sonyaa ja Myraa ei näkynyt missään. Luojan kiitos. Sunneva huomasi vasta nyt että hänellä oli päällään ainoasataan pienen pieni yöpaita, joka juuri ja juuri peitti hänen vartalonsa.
    - No turhaan siinä tuijotatte, ettekö ole ennen yöpukua nähneet!? Sunneva kivahti pojille, jotka molemmat tuijottivat tyttöä kaulan alapuolelle.
    - Öh, yöpukuja kyllä, mutta emme tuollaisia, Drake virnisti ja tuijotti törkeän avoimesti Sunnevaa, joka punastui railakkaasti.
    - Minä, öh… Siis… Tämä kirja olisi ehkä oikeammalla omistajallaan, jos olisit antanut sen itsellesi! Sunneva huusi tyrmistyneenä Drakelle.
    - Jos olisin herrasmies niin antaisin sinulle viittani, harmi vain että viittani sattuu olemaan ylhäällä enkä millään jaksa hakea sitä sieltä. Miten muuten pääsit tänne sisälle? Drake ihmetteli.
    - Mitä se sinulle kuuluu? Ehkä olen vain niin hyvä noita että pystyn mihin vain.
    - Olet siis varastanut jostain salasanamme, Drake sanoi ja vilkaisi Wolfyyn joka edelleen tuijotti tyttöä suu ammollaan. - WOLFY!
Drake tönäisi Wolfya kylkeen.
    - Aih se sattui!
    - No lopeta tuijottaminen.
    - Anna hänelle sitten viitta niin ei tarvitse tuijottaa.
    - Anna itse!
    - En minä halua antaa hänelle viittaa…
    - Haloo, nyt ei ole kyse viitasta vaan siitä että sinä! Sunneva huusi ja osoitti Drakea. - Olet mennyt liian pitkälle! Minä kyllä kostan tämän…
    - Voi ei, minua ihan pelottaa, Drake naurahti.
    - Haluatko muuten kaakaota? Wolfy kysyi kuin ohimennen Sunnevalta.
    - Kaakaota? KAAKAOTA! Oletteko te tulleet hulluiksi? EI, minä en hakua kaakaota!
    - No mitä arvon neidille sitten saisi olla? Drake virnisti ja lähestyi tyttöä ojentaen kättään.
Sunneva haukkoi henkeään, hän luuli että poika halaisi häntä, mutta Drake nostikin vain tippuneen olkaimen takaisn paikoilleen.
    - Wolfylle ei kannata näyttää liikaa pajasta pintaa, hän on oikea eläin! Drake naurahti.
Ovi lennähti auki ja Prudence huusi kovaan ääneen.
    - Sunneva heti takasin, eihän sinulla ole edes mitään päälläsi!
    - Sunneva, äitisi saapui, Drake huomautti happamesti.
Sunneva ei sanonut mitään vaan tuijotti Prudencea joka piti hänelle moraalisaarnaa "alasti hiipparoimisesta" pupupyjama päällään.
    - No mutta mitä minun silmäni näkevätkään, Wolfy sanoi virnistelen hämmentäessään kakaotaan. –Ihka aito seksipupu.
Prudence punastui rajusti ja puri huultaan.
    - Sunneva, nyt mennään! Hän kirahti ystävälleen.
    - Eikä mennä! Sunneva tiuskaisi. –Minulla on vielä muutama sana sanottavana tuolle irstaalle sialle!
    - Kuuntelen, Drake sanoi virnistellen ja nojaili rennosti seinää vasten.

Kun Prudence huomasi Sunnevan päässeen vauhtiin, hän tiesi ettei MIKÄÄN saanut tyttöä hiljaiseksi. Prudencella oli tukala olo Wolfyn silmien alla, mutta hän ei voinut lähteä ilman Sunnevaa.
    - Kaakaota? Wolfy kysyi kohteliaasti.
Prudence ei voinut vastustaa lämmintä kaakaota, joten hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Hän tarttui tyytyväisenä Wolfyn ojentamaan kaakaokuppiin.
    - Kiitos, Prudence mutisi ja vältti katsomasta Wolfyn komeisiin kasvoihin.
    - Ai niin… Olihan minulla sinulle asiaakin, Wolfy sanoi ja sai Prudencen uteliaisuuden heräämään. –Löysin muutama päivä sitten sormuksen ja ajattelin josko se ehkä… vaikka… olisi sinun?
Wolfyn kämmenellä lepäsi Prudencen tuttu Kalevala-sormus, jonka hän oli tiputtanut Wolfyn ja Draken huoneen lattialle.
    - Kyllä se on minun, Prudence vastasi pitäen äänensä vakaana. - Mistä löysit sen?
    - Kunhan löysin, Wolfy vastasi vältellen.
    - Ainiin, Prudence sanoi silmät viattomuudesta selällään. –Jos satut näkemään mustaa silkkihuivia jossakin, niin olisin kiitollinen… Minulta katosi sellainen jokin aika sitten… Mikä sinulle tuli?
Wolfy kakoi ja yski onnistuttuaan nielaisemaan kaakaonsa väärään kurkuun.
    - Öh… Selvä… Palautan sen heti… Siis palautan sen heti jos löydän sen, Wolfy lupasi yhä yskien naamapunaisena.
Pojan katse kiinnittyi äkkiä Prudencen kaulalle ja hänen kasvoilleen nousi aavistuksen verran omahyväinen virnistys.
    - Mikä sinua vaivaa? Prudence tiukkasi ja yritti olla välittämättä möykkäävästä Sunnevasta.

- Sinä olet niin itserakas ääliö jonka ego riittäsi koko maapallon ihmisille, Sunneva huusi naama punaisena.
    - Tiedätkö, herjoistasi alkaa loppua se entinen puhti? Drake virnisti itserakkaasti.
Sunneva avasi suunsa muttei keksinyt mitään sanottavaa ja kääntyi astellakseen ovesta ulos.
    - Hei, älä käännä selkääsi minulle! Drake mylisi.
    - Ai miksi en? Olisiko sinulla muka jotain asiaa? No jos sinun pienet aivosi ovat keksineet jotain muuta kuin humisemista, niin kuuntelen innolla, Sunneva huudahti ja tajusi samassa mitä oli sanonut.
Onneksi Drake ei tuntunut tajuavan vitsiä hänen humisevista aivoistaan.
    - Jos minä kerran olen itserakas ääliö, niin mikä sinä sitten olet? Olet vaikea, raivostuttava, typerä, hemmoteltu, ärsyttävä naikkonen! Drake paasasi Sunnevalle joka kuunteli tyynesti.
    - Tiesitkö että raivostuttava ja ärsyttävä tarkoittavat melkein samaa asiaa? Sunneva sanoi kylmän rauhallisesti.
    - Joku päivä minä kyllä…
    - Teet mitä? Kyllästytät minut kuoliaakasi? Sunneva arvaili.
    - Jotain paljon pahempaa, en vain ole keksinyt vielä mitä!
    - No se johtuu vain siitä ettei aivosi ole tottuneet miettimiseen tarpeeksi, Sunneva naurahti.
Kalman Kehdon ovi avautui ja Sonya astui sisälle huoneeseen.
    - Aah, no nyt sinä olet sitten tullut jo tänne asti viekoittelemaan Drakea typerillä jutuillasi. Ja millaisissa vaatteissa. Oletko olevinasi kenties jonkinlainen teinilolita? No tiedoksi vain, Drake kyllä pitää hieman kypsemmistä naisista isolla N:llä, Sonya marmatti.
Sunneva tunsi olonsa todella noloksi yöpuvussaan.
    - Ai olemme saaneet tänne pupunkin… Kuinka ihanaa, Sonya naurahti mutta nähtyään Draken ilmeen hän livahti äkkiä tyttöjen makuuhuoneiden portaille.
Sunneva katsoi hänen peräänsä ärtyneenä.
    - No jätänkin teidät kahden kesken jotta saatte selvitettyä tämän lapsellisen leikkinne. Odotan sinua Drake… Sängyssäni, Sonya melkein huohotti pojalle ja liiteli lanteet keinuen huoneeseensa.
    - Tuota noin…, Drake sai vain sanottua.
    - No etkö kuullut? Hän odottaa sinua sängyssä… Vai jätätkö myös tällaiset asiat Wolfyn huoleksi? Sunneva iski Drakelle.
    - Enköhän osaa hoitaa omat juttuni ihan itse, Drake sanoi vihaisesti.
    - Oh niinköhän? Oletko varma että osaat ehdä mitään ilman Wolfya? Sunneva nauroi pojalle päin naamaa.
Drake tarttui Sunnevaa kädestä kipeästi ja heitti tämän ulos Kalman Kehdon ovesta ahtautuen siitä ulos myös itse, edelleen puristaen kipeästi Sunnevaa kädestä.
    - Voi voi, ei kai vain tyttöystäväsi kuule kun puhut minulle?
    - Ole jo hiljaa! Drake huusi ja lähti raahaamaan Sunnevaa mukaansa.

    - En tiennytkään että olet perustanut oikein fanikerhonkin minua varten, Wolfy sanoi ilmeisen tyytyväisenä itseensä.
    - Mitä sinä oikein höpiset? Prudence kysyi ällistyneenä.
    - Alat jo matkia minua, joten mitä seuraavaksi? Antaudutko minulle? Wolfy kysyi kulmiaan viehättävästi kohottaen.
Prudence aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla. Mitä tuo höpisee?
    - Mitä sinä tarkoitat? Vai onko uusi sovinistinen asenteesi sekoittanut ennestään hataran pääkoppasi lopullisesti? Prudence kysyi yhä ällistyneenä.
    - Tuo kaulakoru, Wolfy sanoi ja tökkäisi Prudencen uutta kaulakorua jonka oli saanut Sunnevalta.
Wolfy kosketti korua miltei hellästi ja antoi sitten sormensa valua pitkin Prudencen etumusta alas.
    - Mitä siitä? Prudence kysyi ärtyneenä Wolfyn röyhkeydestä.
    - Minulla on täysin samalainen, Wolfy selitti kuin olisi puhunut pikkulapselle.
Ehkä Prudencen pupupyjamalla oli vaikutusta asiaan.
    - Mitäh?? Prudence älähti ja kirosi mielessään Sunnevan alinpaan maanrakoon.
    - Onko ymmärryksessäsi jotakin vikaa? Ehkä se on ihan ymmärrettävää, sillä joskus häikäisevä läsnäoloni vaikuttaa muihin sillä tavalla, Wolfy sanoi pehmeästi naurahtaen.
    - Kuulehan äidin pikku Adagio, Prudence aloitti kiivastuneena, mutta hänen lauseensa katkesi hyvin nopeasti Wolfyn huulien painautuessa omiaan vasten ja pojan vahvat käsivarret lukkiutuivat Prudencen ympärille.
Prudence oli niin hämmästynyt, ettei edes tajunnut pyristellä vastaan.
    - Sinä aivoton limanuljaska! Prudence kivahti vedettyään henkeä. - Miksi sinä noin teit?
Wolfy virnisti ja piti Prudencea edelleen otteessaan.
    - Minä otan mitä minä haluan.
Sen sanottuaan Wolfy suuteli Prudencea uudelleen, mutta se suudelma katkesi lyhyeen kun Aragas saapui paikalle.
    - Kuinka kaunista, hän sanoi pilkallisesti. –Lemmenpari kiihkeissä touhuissaan…
Wolfy päästi otteensa kirpoamaan Prudencesta ja tuijotti murhaavasti Aragakseen.
    - Oi, Aragas sanoi viattomasti. –Älkää antako minun keskeyttää. Ajattelin vain tulla istumaan takan ääreen, mutta ehkä siirappimaisuutenne kääntää vatsani nurin…
    - Kerjäät tahallasi verta nenästäsi, Wolfy sanoi uhkaavasti Aragakselle, joka nauroi pojalle päin naamaa.