TULISOIHTU

Prudence purskahti nauruun Sunnevan sanankäytölle mutta hiljentyi heti nähdessään Wolfyn ilmeen.
    - Tuota, Draken ja minun huoneni on aika sekainen...
    - No se ei ole yllätys! Sunneva huudahti.
    - Niin jos saan jatkaa, ajattelin että nuo... Voisivat siivota huoneemme. Näkevät samalla Kalman Kehdon kun sinne niin hirveästi haluavat, Wolfy naurahti.
    - No tuota... Minä olisin kyllä keksinyt jotain iljettävämpää...
    - Voi jos tietäsit miten pahalle nuo haisevat niin olisit sitä mieltä että tämä on pahin rangaistus mitä voimme saada! Sunneva huudahti.
    - Sopiiko tämä Drakelle? Professori Peto kysyi kuulematta Sunnevan lausahdusta.
    - No miksikäs ei, mutta ilman taikakeinoja, Drake sanoi ja virnisti Sunnevalle.
    - Selvä, saatan teidät työpaikallenne ja sen jälkeen menen rehtorin puheille! Mortal Peto sanoi kylmänrauhallisesti ja saattoi tytöt Kalman Kehdon oven ulkopuolelle.

    - Minä olen sitä mieltä että heidät täytyy erottaa koulusta!
    - No mutta Mortal... Kyllähän sinä tiedät ettei se käy! Meidän täytyy vain olla ymmärtäväisempiä, Priz Friznog snaoi.
- Niin Mortal, ymmärrätkö sanaa ymmärtäväinen? Wilpuri won Gaamea sanoi ivallisesti.
Mortal tuijotti Toveruuden Tornin valvojaopettajaa.
    - Heillä on ollut jälki-istuntoja vaikka muille jakaa ja Toveruuden Torni on menettänyt melkein kaikki pisteensä mitä on saanutkin, heidän takiaan. Luulisi että Professori Won Gaameakin haluaisi heistä eroon, Mortal Peto naurahti ja katsoi ylenkatseelliseti won Gaameaa.
    - Kuulehan, sinä olet pelkkä lapsukainen täällä. Jos olisi minusta kiinni olisit itse vielä oppilaana täällä! Won Gaamea huudahti.
    - No no Mortal ja Wilpuri. Professorit eivät voi käyttäytyä kuin lapset.
    - Anteeksi Priz, mutta tuosta pojasta oli harmia jo hänen ensimmäisenä koulupäivänään. Ehkä ilman Kalkarosta hänestäkin olisi tullut ihan normaali, Won Gaamea luennoi.
    - Ehkäpä rehtorin pitäsi ajatella teidän erottamistanne kun kerran olette niin vanha, Mortal sanoi kiukkuisesti.
    - No niin nyt molemmat ihan hiljaa. Olette sentään opettajia, Priz Friznog suutahti. -Olet siis antanut heille jälki-istuntoa jälleen kerran?
    - Kyllä, sadannen kerran varmaankin. He eivät koskaan opi! Mortal mutisi vihaisesti.
    - Niin Mortal, mutta muistaakseni et itsekään ollut ihan puhdas pulmunen kouluaikoinasi, kyllä me tapasimme monet kerrat, Priz sanoi ja kohotti kulmiaan.
    - Minä aina osoitin professoreille kunnioitusta, enkä koskaan varastanut mitään, Mortal sanoi.
    - Mortal taidat unohtaa näkymättömyysviittani... Kukahan sen varasti minulta jo ensimmäisellä luokalla? Wilpuri sanoi vihaisesti.
Mortal oli ihan hiljaa.
    - Ihanko totta? Tuota en olekaan kuullut! Priz sanoi ja katsahti ihmiessään punastuneeseeen Mortaliin.
    - Niin et olekaan kuullut. Minä kun harjoitan ymmärtäväisyyttä, toisin kuin eräät, Wilpuri won Gaamea sanoi ja vilkaisi hänkin vihaisesti Mortaliin.
    - No niin tehdään niin että minä puhun tytöille... Kyllä he varmaan kuuntelevat järkipuhetta. Mutta nyt oliko vielä muuta? Mortal? Wilpuri?
Molemmat opettajat pudistivat päitään ja aikoivat lähteä.
    - Wilpuri voisitko jäädä vielä hetkeksi? Priz Friznog pyysi.
Mortal poistui huoneesta myrtynyt ilme kasvoillaan.
    - Minulla kun on yksi ongelma. Koululle on saapunut kirje Prudencen äidiltä.
    - Eikös hänen äitinsä ole jästi?
    - Puhun nyt hänen ihan oikeasta äidistään, Priz sanoi ja katsahti kauhuissaan olevan Wilpuri Won Gaamean kasvoja.
    - Ooh... Kyllä se varmaan pitäsi antaa hänelle. Minusta tuntuu että Prudence on sen verran vahva että hän kestää sen kyllä...
    - Aivan, mutta valinnassa huomasitko kuinka hänen aurassaan oli mustat ääriviivat? Luotammeko häneen kuitenkin liikaa?
    - Minä uskon että hän pärjää. Ja jos ei pärjää niin se ei voi olla meidän vikamme, jokainen rakentaa itse oman tulevaisuutensa, professori Won Gaamea sanoi.
    - Niin varmasti, olet oikeassa. Annan kirjeen hänelle hänen syntymäpäivänään, Priz sanoi eikä asiasta enää puhuttu.
    - Mutta entäs Sunneva? Eikö hänenkin äitinsä ollut...?
    - Oli, mutta ei enää, siitä ei puhuta. Gillian Melroy ei ole enää elossa noitamaailmassa.
Ja Priz Friznog ei sanonut enää sanaakaan.

TULISOIHTU

Prudence vakuuttui heti ensisilmäyksellä siitä, että hänen oma huoneensa (jästimaailmassa) oli erittäin puhdas Draken ja Wolfyn huoneeseen verrattuna. Kaapuja, sukkia, kalsareita, hattuja, paitoja ja ties mitä vaatekappaleita lojui joka paikassa ja ilma oli raskaan tunkkainen. Mustaharmaa sisustus teki huoneesta synkän näköisen, mutta silti se viehätti Prudencea ja Sunnevaa.
    - Kuka voi asua tällaisessa sikolätissä? Prudence tivasi inho äänessään.
    - Sika? Sunneva ehdotti ja Prudence nyökkäsi hänelle hyväksyvästi.
Prudence asteli päättäväisesti ikkunan luo ja avasi sen päästäen kylmän viimaan huoneeseen.
    - Aaaahh... Raitista ilmaa, Prudence sanoi ja henkäisi syvään.
    - Voisitteko te nyt poistua? Tyttö katsoi merkitsevästi virnuilevaan poikakaksikkoon.
    - Mekö? Wolfy kysyi ja nojasi pylvässängyn yhteen pylvääseen. - Me jäämme tietysti valvomaan tänne. Kuvittelitko tosiaan että jättäisimme teidät kahdestaan meidän huoneeseemme?
Prudence puri huultaan eikä vastannut Wolfylle mitään.
    - Tiedättekö missä täällä on pyykkitupa? Prudence kysyi pisteliäästi.
    - Tiedämme, Drake vastasi. - Mutta emme ehdi sinne kovinkaan usein. Tehän voisitte...
    - Unohda! Prudence kirahti ja jatkoi likaisten sukkien metsästämistä.
Hänen kätensä osui johonkin paperiseen ja hän huomasi pitelevänsä lehdeä kädessään.
    - Mikäs tämä on?
    - Anna sen olla! Wolfy huudahti punastuneena, mutta Prudence perääntyi nopeasti.
    - Näytä! Sunneva kiljaisi. - Hehhee... NakuNoidat... Ja näyttää olevan uusin numero... Wolfy-boy! Hyihyi...
Sunneva ja Prudence olivat tikahtua nauruun kun Wolfy repäisi lehden Prudencen kädestä.
    - Karmeita paljastuksia..., Prudence nauroi ja ravisteli sotkuista kaapua ikkunan äärellä.
    - Oletteko koskaan kuulleet yksityisyydestä? Wolfy tivasi loukkaantuneena.
    - Olemme, Prudence vastasi yhä nauraen. - Mutta emme osanneet varautua siihen että törmäämme noitamaailman pornolehtiin. Oletko varma, että vuoteestasi ei löydy enää mitään.... krhm... epäilyttävää... Jonkun tytön alushousuja tai...
    - Ei löydy! Wolfy ärähti. - Jatka siivoamista!
    - Äläpäs komentele siinä tai saat NakuNoidalta naamaasi! Sunneva huudahti ja osoitti käärittyä lehteä Wolfyn sängyllä.
Tytöt pudistelivat lattialla olevia pölyisiä kaapuja.
    - Eikö kukaan ole kertonut teille että kaavut kuuluu laittaa kaappiin, samoin kuin muutkin vaatteet? Sunneva huomautti pudistellessaan Draken koulupaitaa.
    - Oletteko te kertaakaan imuroineet täällä? Prudence kysyi.
    - Imuroineet? Wolfy ja Drake kysyivät ihmeissään.
    - Niin öh siis pyyhkineet pölyjä, pesseet lattioita? Prudence sanoi.
    - Miksi ihmeessä kun meillä on kaksi siivoojaa täällä? Drake naurahti ja potkaisi mustan kaavun sängyltään lattialle Sunnevan eteen. - Pudistele tuo.
Sunneva nosti kaavun ja alkoi pudistella sitä Draken edessä niin että kaavun helmat osuivat poikaa naamaan ja pöly meinasi tukehduttaa hänet.
    - Ai anteeksi, en huomannut sinua ollenkaan, Sunneva sanoi ja naurahti taitellessaan kaapua kaappiin.
    - Oletteko te täällä ihan kahdestaan? Sunneva kysäisi Wolfyltä Prudencen pestessä lattian ainoaa tyhjää osaa kuluneella rätillä.
    - Kyllä meillä on kahden hengen huone, Wolfy sanoi ja katseli lattialla kykkivää Prudencea.
    - Ai ai, kuulitkos Prudence? Taidettiin tavat ihan oikeita puppelipojuja... Sunneva naurahti.
Wolfyn ja Draken naamat venähtivät.
    - Mitä on puppelipojut? Drake kysyi ihmeissään.
    - Ette te tosiaan taida tietää yhtään mitään, Sunneva naurahti ja heitti viimeiset likaiset sukat lattialta pyykkikoriin.
Hän otti rätin käteensä ja alkoi pyyhkiä pölyjä pöydiltä ja hyllyiltä Prudencen edelleen pestessä mustaa lattiaa.
    - Mitä te olette oikein tehneet täällä kun lattiakin on ihan musta? Prudence kirosi pojille jotka naureskelivat tytölle.
Wolfy kumartui Prudecen eteen melkein kiinni tytön naamaan ja ositti kohtaa lattialla.
    - Tuohon jäi likainen kohta.
Prudence katsoi poikaa vihaisesti ja lättäsi rätin Wolfyn osittamalle kohdalle.
    - Olen aina ollut sitä mieltä että naisten kuuluu vain siivota ja pysyä lieden ääressä, Drake sanoi ja sai likasen rätin naamaansa.
    - Helvetin akka! Drake huudahti ja rynnistui tytön eteen nakaten rätin tämän naamaan.
Onneksi Sunneva ehti kääntää päätään ja rätti läjähti ikkunaan johon tuli kirkas aukko kaiken lian keskelle.
    - No älähän nyt suutu, tyttö naurahti.
Prudence nousi ylös äkillisesti sillä hän oli menossa pesemään rättiä Wolfyn takana olevaan ämpäriin mutta törmäsi suoraan poikaan, joka oli kellahtaa itse ämpäriin. Prudence oli kiinni pojassa sillä tämä ei voinut liikkua mihinkään kaatumatta ämpäriin ja Prudencella oli selkä seinää vasten.
    - Minähän sanoin että hän käy ylikuumana, Wolfy valitteli Drakelle ja sai sitten siirettyä jalkansa, niin ettei kellahtanut ämpäriin.
Prudence tuhahti halveksivasti Wolfylle ja huljutteli rättiä mustuneessa vedessä.
    - Etkö tiennyt, rakas serkkuni, että lähentely on ruma tapa? Drake kysyi virnistäen Prudencelta ja loi merkitsevän silmäyksen Wolfyyn.
    - Tiesin, Prudence sanoi tuhahtaen. - Mutta ystäväsi ei tiennyt. Ja lakkaa nimittelemestä minua serkuksesi. Minulla on ihan nimikin.
    - Hyvä on... rakas serkku, Drake sanoi ja nauroi.
Prudence alkoi hinkata jälleen lattiaa kiukkuisen oloisena ja sai kuin saikin sen puhtaaksi. Sunneva taas oli keskittynyt ikkunoiden pesuun ja auttoi välillä Prudencea ravistelemaan raskaita ja pölyisiä vuodevaatteita.
    - Tämä alkaa kohta näyttää ihan ihmisasutukselta, Sunneva sanoi tyytyväisenä.
    - Totta. Harmi vain, että täällä asuu pelkkiä elukoita, Prudence vastasi hänelle virnistäen.
Wolfy oli juuri vastaamassa hänelle kiukkuiseen sävyyn, kun huoneen ovi aukesi koputtamatta ja tummatukkainen tyttö astui sisään ilmeisesti ystävänsä kanssa.
    - Kas... Myra ja Sonya, Wolfy tervehti tyttöjä hurmaavasti hymyillen ja Prudencen huono tuuli pahentui entisestään.
    - Teillä onkin jo täällä seuraa, Myra sanoi äänessään hiukan myrkyllinen vivahde ja Sonya heilautti ruskeaa kiharapilveään paheksuvasti.
    - He ovat täällä vain suorittamassa jälki-istuntoaan, Drake selitteli hiukan vaivautuneena.
    - Niin varmasti, Sonya sanoi ja mutristi huuliaan. - Mutta sehän sopii Toveruuden Tornin tyttöjen tyyliin muutekin...
    - Jos minä olisin Kalmalainen lehmä, niin pitäisin suuni kiinni, Sunneva kirahti ja yritti saada erittäin pinttyneeseen likaan saastunuttta ikkunaa puhtaaksi.
    - Koppava lehmä tukkii itse turpansa, Sonya sinkautti takaisin Sunnevalle.
Prudence tunsi ystävänsä ja tarttui tämän käteen nopeasti estääkseen tätä ryntäämästä suin päin tappeluun.
    - Liikkumitor kuolitus! Prudence huudahti ja Sonya kaatui jalat sidottuina Draken syliin.
    - Päästä minut irti, typerä ämmä! Sonya kirkui kuin hengen hädässä Prudencen jatkaessa lattian pesua.
    - Ei ole tapahtunut mitään hirveää. Kävele kirjastoon ja ota selvää vastaloitsusta... Ai niin mutta et voi liikkua! Sunneva naurahti.
    - Löllötys polvius! Myra huusi ja Sunneva kaatui maahan sillä hänen jalkansa eivät enää kannatelleet.
Prudence nousi hitaasti ylös ja sanoi samalla vastaloistun Sunnevan jalkoihin.
    - Voisitteko nyt poistua ennen kuin minä suutun todella! Prudence sanoi ja puristi rystyset valkoisina rättiä kädessään ettei olisi taas vetänyt kaapunsa sisältä taikasauvaansa.
    - Kuule, minusta tuntuu että Wolfy ja Drake arvostvat enemmän meidän seuraamme kuin sinun! Myra huusi ja sanoi vastaloistun ystävänsä Sonyan jalkoihin.
Prudence otti Wolfyn sängyltä NakuNoidat -lehden ja heitti sen Myralle.
    - Minusta tuntuu etteivät he kaipaa kenenkään seuraa ellette te ole näillä sivuilla, mitä en kyllä yhtään ihmettelisi.
    - Annatteko hänen puhua noin minulle!? Myra huudahti ja katsoi näreissään Wolfyyn ja Drakeen.
    - No tuota..., Wolfy oli juuri sanomassa kun Drake keskeytti hänet.
    - Kyllä me kaikki tänne mahdutaan ihan hyvin, istukaa tuohon sängylle, ollaan niinkuin noita kahta ei olisikaan, Drake sanoi.
Sunneva heristi korviaan ja kiukunpuna nousi hänen kasvoilleen. Tytöt eivät sanoneet toisilleen mitään. Prudece ja Sunneva jatkoivat siivoamista.
    - Tämä oli kyllä vihon viimeinen tempaus, Prudece kuiskasi Sunnevalle.
    - Niinpä, mutta oli meillä hauskaakin.
    - Niin, minulla on muuten noin kuukauden kuluttua syntymäpäivät.
    - Niinpäs onkin. Harmi vain että Mortalilla oli vain yksi pullo, Sunneva sanoi ja molemmat tytöt alkoivat nauraa ääneen.
    - Voisitteko olla hiljempaa? Kukaan ei halua kuunnella hirveää hirnumistanne, Myra sanoi ja kyhjötti onnellisena Wolfyn kyljessä.
Prudencea alkoi kiukuttaa enemmän ja enemmän typerä pimu joka roikkui Wolfyssä. Drake katseli Sunnevaa ivallinen ilme kasvoillaan.
    - Itseasiassa aloin jo tottua tyttöihin jotka ovat peput pystyssä lattiallani, Drake sanoi ja naurahti Sonyalle, joka katseli poikaa nyrpeänä.
Sunnevalla oli rätti kädessään ja hän oli juuri huitaisemassa Drakea naamaan.
    - Älä ihmeessä tee sitä! Hän vielä valittaa Mortalille ja joudumme tekemään kaiken uudestaan. Nyt vain hillitset itsesi niinkuin normaali ihminen ja annat kaiken tulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos saman tien, Prudence opasti Sunnevaa, joka laski rätin kädestään lattialle.
    - Me olemmekin jo valmiit, että voimme varmaan lähteä vain? Prudence sanoi.
Wolfy nousi sängyltään ja katseli ympärilleen. Hän osoitti jalallaan kohtaa lattiassa.
    - Tuossa on jäänyt pesemättä yksi kohta, poika sanoi ja ojensi rätin Prudencelle.
Tyttö katsoi hetken poikaa ja lättäsi rätin keskelle tämän naamaa.
    - Mihin jäi se itsehillintä? Sunneva naurahti.

TULISOIHTU