TULISOIHTU

Sunneva ja Prudence pysyttelivät seuraavat päivät tiivisti huoneessaan. Prudence ei uskaltanut tavata edes Wolfya ja Sunneva taas ei uskaltanut jättää Prudencea yksin edes heidän huoneeseensa. Tytöt olivat olleet hiukan vilpillisiä, ja ilmoittaneet wonGaamealle että olivat sairastuneita.
    -Jotain piristävää pitäisi nyt keksiä…, Prudence sanoi lopulta ja pyöri sängyssään.
    -Niinpä…, Sunneva sanoi ja pyöritteli hiussuortuvaansa hajamielisesti.
Tytöt olivat hetken hiljaa, ja sitten Sunnevalla välähti.
    -Prue!! Minä otin sen kirjan!
    -Minkä kirjan? Prudence kysyi tylsistyneenä.
    -Sen minkä sain siltä hävyttömältä oliolta (Drakelta). Sen Hillitse himosi, hallitse halusi, Sunneva selitti tohkeissaan ja alkoi kaivella laatikoitaan.
Lopulta hän löysi etsimänsä ja Prudence hyppäsi Sunnevan sänkyyn ja tytöt aloittivat yhdessä lukemisen.
    -Mitäh? Sunneva ärähti heti kirjan avattuaan. –Drake kuulee tästä vielä…
Prudence oli kuolla nauruun ja piristyi heti. Drake ja Wolfy olivat mitä ilmeisemmin lukeneet kirjan ja päättäneet vieläpä kommentoidakin sitä. Draken ensimmäinen kommentti ylisti Miracle Magianaa ja Sunnevan oli hyvin vaikea niellä sitä.
    -Wolfylla on taiteellista silmää, Prudence kikatti nähdessään poikien ”hienot” piirrustukset toisistaan sisällysluettelon kohdalla.
Sunnevakaan ei voinut olla nauramatta ja heidän kikatuksensa vain yltyi, mitä pidemmälle he kirjassa etenivät.
    -Wolfy kuolee!! Sunneva älähti kun näki Wolfyn väittävän Drakea miesten naiseksi.
    -Eivätkö he edes tienneet hepatiittia? Prudence sanoi kun luki Draken kommentinsta, että Mick Newlake oli valistanut häntä ”jästitaudeista”.
Kun tytöt pääsivät lukuun ”Mitä on himo?”, Prudence karahti helakan punaiseksi kun Wolfy oli kommentoinut Elijah Cranberryn päiväkirjaotetta, joka oli varsin imartelevaa tekstiä.
    -Wolfy ei osaa ristinollaa, Sunneva sanoi virnistäen todettuaan Wolfyn hävinneen lahjakkaasti Drakelle. –Haluan tosiaan sen velhonshakki ottelun hänen kanssaan… Drake väittää olevansa NIIN hyvä!
    -Wolfy Fontrel!! Prudence kiljaisi ääneen kun Wolfy oli kommentoinut kirjaan hänen pukunsa kaula-aukkoa. –Minä hirtän hänet…
    -Haluttava? Sunneva toisti närkästyneenä. –HALUTTAVA?? Yököttävää…
    -Entäs täällä sitten? Himotep selittää että jästeillä ei ole itsehillintää edes sitä pientä mitä noidilla ja velhoilla on… Ja katso Wolfy on alleviivannut sen… ja… Hän on kuulemma huomannut! Prudnecen kivahti Sunnevalle ja tunki kirjan tytön naamaan.
    -Aivan näen kyllä ihan hyvin sinne asti, Sunneva naurahti ja käänsi sivua. -Tylsää, tylsää… Sunneva luetteli lukiessaan. -Wolfyn mielestä alkutaipale on vaikeaa, hän naurahti ja näytti Prudencelle, joka jo valmiiksi kihisi kiukusta.
    -Ohoh kannattaa pysyä hyvin kaukana Wolfysta. Hänen himojen lannistameiseen kun eivät auta mitkään keinot, Sunneva kikatti ja Prudene punastui jälleen.
    -Hän on kokeillut jotain loitsukin! Sunneva nauraa käkätti Prudencelle, joka repi kirjan tytön kädestä.
    -No entäs tämä! Drake on ympyröinyt noidat sanan ja kirjoittanut sinun nimesi sen yläpuolelle ja piirtänyt…, Prudence ei voinut jatkaa etenpäin sillä hän oli tukehtua nuaruun.
    -Sydämen…, Sunneva hymähti tyytyväisenä.
    -Todella imelää, Prudnece naurahti ja käänsi sivua.
    -Hei… Drakella on törkeitä ajatuksia, ehkä tämä kirja oli hänelle liikaa, Prudence nauroi edelleen tikahtuen.
    -Hmpsh… Tästä puhutaan vielä! Sunneva sanoi ja kirjoitti sen varmuuden vuoksi kirjaankin.
    -Hei Drake on sitä mieltä, että aina velhon nähdessäsi sinusta tulee heikko ja avuton, Sunneva nauroi.
    -MITÄH! Anna se tänne… Joku kuolee! Prudence murahti ja otti kynän Sunnevan kädestä.
    -Voi ei, katso tuota kuvaa vimeisellä sivulla! Sunneva huudahti ja molemmat alkoivat hekottaa.
    -No se oli ainakin piristävää, Sunneva naurahti. –Hei kuule, minä käväisen pöllölässä lähettämässä Ronin, Harry ja Hermionen kirjeet. Sunneva sanoi ja kapusi alas sängyltä. –Pärjäätkö yksin?
    -Toki, en voi jäädä tänne ikuisesti sinun kanssasi, Prudence hymähti ja otti kirjan käteensä. –Teen vaikka sillä aikaa tänne muutamia kommentteja, Prudence sanoi ja otti kynän kätensä.
    -Selvä. Tulen ihan kohta, Sunneva mutisi ja otti Tylypahkaan tarkoitetun kirjeen mukaansa.

Sunneva käveli kohti pöllölää kun hän tunsi käden harteillaan. Sunneva kääntyi ja näki edesssään Aragaksen.
    -Aragas! Tyttö huudahti kauhuissaan.
    -Minä itse, poika sanoi ja tuijotti hymyillen Sunnevaa.
    -Mitä sinä haluat? Sunneva kysyi ja perääntyi.
    -Eikö tuo ollut hieman epäkohteliasta? Aragas naurahti ivallisesti ja kosketti Sunnevan kasvoja.
    -Näpit irti Aragas, minä en pelkää sinua!
    -Oi, ehkä sinun kannattaisi, Aragas naurahti ja tarttui tyttöä hiuksista. –Olisit juuri sopiva jälkiruoka, mutta sitä ennen saat auttaa minua hankkimaan pääruokani…
    -Minä en auta sinua koskaan! Sunneva kirahti ja yritti riistäytyä Aragaksen otteesta.
    -Olet aika pisteliäs, ehkä voin hyödyntää sitä myöhemmin, nyt sinun on tarkoitus vain olla varoitus Prudencelle, Aragas naurahti ja suuteli Sunnevaa.
    -Mitä sinä oikein teet minulle? Suneva kysyi peloissaan.
    -Luulin ettet pelkää minua…, Aragas naurahti ja tönäisi Sunnevan maahan kovakouraisesti.
    -Senkin idiootti! Oletko tullut hulluksi…? Sunneva kiljaisi vihaisena tömähdyttyään maahan Aragas päällään.
    -Jeesh…, Aragas örisi ja väänsi pyristelevän Sunnevan ranteita ilkeästi. – Tästähän voi tulla hauskaa… Pyristely vain lisää nautintoa.
    -Senkin taliaivoinen ylisuuri himokas hamsteri-hirviö, päästä limaiset kourasi irti!! Kosketuksesi saa minut oksentamaan, Sunneva potkaisi jalallaan kipeästi Aragasta nivusiin.
Se tehosi ja sai Aragaksen löyhentämään otettaan tarpeeksi että Sunneva pääsi pyörähtämään kauemmas.
    -Vai niin, ei tosi mies kelpaa neidille, Aragas sanoi silmät raivosta kiiluen ja alkoi potkia maassa makaavaa Sunnevaa. -Tekisi mieleni vääntää niskasi nurin senkin ällöttävä noita-akka.
    -Sinulla on jokin pahasti vinossa ja sitäpaitsi minähän olen noita! Sunneva yritti huutaa mutta potkut sattuivat todella paljon ja lopputulos oli itkuinen rääkyminen.
Hopeanmusta nuoli singahti ilman halki ja osui suoraan hurjistuneen pojan kimppuun.
    -Mikä se on? Mitä olet tehnyt minulle! Aragas karjui ja yritti huitoa näkymätöntä ja valon nopeudella vipeltävää täystuhoa joka puri punaisia jälkiä eri puolille vartaloa ja lopulta jäi roikkumaan hampaillaan siihen kaikista kipeimpään kohtaan. Aragas karjaisi kuin pistetty lohikäärme.
    -Killeri! Sunneva huokaisi ja yritti laahautua kauemmaksi mutta kivut kyljessä olivat liian suuret liikkumiseen.

Prudence kirjoitti raivostuneita kommentteja takaisin sekä Drakelle että Wolfylle. Aikaa kului, mutta Sunnevaa ei näkynyt missään. Ei pöllölässä voi niin kauaa mennä…, Prudence ajatteli huolestuneena ja tuijotti tyttöjen makuuhuoneen ovea odottaen jatkuvasti Sunnevan astuvan sisään. Lopulta Prudence nousi sängyltään ja vaelsi levottomana edestakaisin makuuhuoneessa. Ei kai Sunnevalle ole sattunut mitään… Ei. Eihän pöllölään edes ole pitkä matka… Hän on tietysti törmännyt Drakeen ja ne ällötykset kuhertelevat jossakin… Ei. Sunneva ja Drake riitelivät juuri. Entä jos…, Prudencen ajatukset harhailivat levottomina. Lopulta hän päätti kerätä kaiken rohkeutensa ja lähteä Sunnevan perään pöllölään. Hän pälyili pelokkaasti ympärilleen ja toivoi sydämensä jyskytyksen hiljenevän. Lopulta hän löysi Sunnevan.
    -ARAGAS! Prudence kiljaisi.
Näky oli hirvittävä. Aragas hakkasi heikosti vastustelevaa Sunnevaa nostaen tämän välillä ilmaan vain paiskatakseen tytön takaisin lattiaan. Nopeasti Prudence pani merkille myös sen, ettei Sunnevan kasvoissa ollut lainkaan pahoinpitelyn jälkiä, itkettyneitä silmiä lukuunottamatta.
Aragas kääntyi virnistäen Prudenceen päin.
    -No mutta kukas se siellä? Aragas sanoi ja paiskasi Sunnevan vatakkaiseen seinään. –Et kai ole järkyttynyt? Minä taisin kyllä varoittaa sinua…
    -Aragas! Lopeta! Prudence pyysi kun Aragas potkaisi nääntynyttä Sunnevaa kylkeen.
    -Miksi? Haluan, että viestini menee perille kunnolla…
    -Meni jo!! Prudence kirahti.
    -Menikö? Aragas kysyi kulmiaan kohottaen.
    -Meni, Prudence sanoi hiljaa. –Mitä sinä haluat? Minä suostun mihin hyvänsä kunhan jätät Sunnevan rauhaan…
    -Prue, Sunneva sanoi voipuneella ja tuskin kuuluvalla äänellä. -Ei…
    -Hiljaa! Aragas ärähti Sunnevalle ja tehosti käskyään napakalla potkulla. –Siis mihin hyvänsä?
Prudence oli hetken hiljaa ja nielaisi kuuluvasti ja nyökkäsi Aragakselle, joka jätti Sunnevan makaamaan maahan mennäkseen Prudencen luo. Poika kietoi kätensä Prudencen ympärille ja hänen kätensä livahti Prudencen koulupuvun avoimesta kaula-aukosta sisään.
    -Tätä minä olen odottanut…, Aragas mumisi.
Prudence värisi kauhusta, mutta hän ei uskaltanut liikahtaakaan Aragaksen hyväillessä tätä.
    -MITÄ HITTOO?? Kuului tuttuakin tutumpi ääni.
Prudence ei ehtinyt edes kunnolla tajuta mitä tapahtui kun raivostunut Joshua hyökkäsi yllättyneen Aragaksen kimppuun. Joshua potki, puri, repi ja raastoi Aragasta sydämensä kyllyydestä.
    -Mä arvasin tän!! Joshua karjui Aragakselle. –Sun kaltaselt tyypilt on turha oottaakaan mitään muuta!
Joshua tehosti sanojaan hakkaamalla Aragaksen päätä seinään. Ja ennen kuin Aragas edes tajusi vastustella, hänen silmissään pimeni.
    -Joshua…, Prudence sanoi ääni väristen. –Että sinä… Miten…
    -Mä arvasin et jotain on sattunu! Joshua puuskutti hengästyneenä. -Meidän pitää viedä Sunneva äkkii Hentovalkosen luo…
    -Joo, selvä… Auta minua kantamaan Sunneva…
    -Ootsä varma et sul on kaikki ihan ok? Joshua kysyi huolissaan ja nosti Sunnevan syliinsä (horjahdellen).
    -Ei minulla ole mitään hätää, mutta Josh… Tästä ei saa kertoa kellekään! Etenkään Wolfylle tai Drakelle, ei kenellekään! Prudence vannotti Joshuaa.
    -Mut mä en tajuu, miks ei? Aragas erotettas ja sä pääsisit siitä eroon kerta heitolla.
    -EI! Prudence huudahti.
    -Etsä haluu päästä siitä eroon? Joshua kysyi ja nosti toista kulmaansa.
    -Tottakai haluan, mutta en voi kertoa kellekään, kerroin jo Wolfylle ja tässä tulos… Aragas… Aragas on hyvin vaarallinen, minä pärjään, pysyttelen vain kaukana hänestä.
    -Ai niinku tänäänki vai? Joshua sanoi ärtyneenä.
    -Josh, kiltti… Älä kerro kellekään. Sunneva kaatui pöllölän rappusissa… Onko selvä! Prudence sanoi kiukkuisesti ja Sunneva vietiin Hentovalkoisen huostaan.
    -Voi hyvänen aika, mitä ihmettä on tapahtunut!? Hentovalkoinen huusi kauhuissaan ja toi liikutettavat paarit ja nosti uikuttavan Sunnevan niille.
    -Me… Sunneva kaatui rappusissa kun hän oli menossa pöllölään.
    -Voi voi, olen aina sanonut että ne rappuset ovat vaaralliset mutta kuunteleeko kukaan minua? Ei tietenkään olenhan vain hoitaja enkä opettaja, Hentovalkoinen paasasi ja vei Sunnevan sairashuoneeseen sermin taakse.
    -Minusta tuntuu että tässä on nyt jotain muutakin… Ei kukaan loukkaannnu näin pahoin ihan vain tippumalla portaista, Hentovalkoinen sanoi ja tarkasteli Sunnevaa sermin takana.
    -En tiedä mitä tapahtui tarkalleen, tulimme paikalle kun Sunneva makasi maassa rappusten juuressa, Prudence sanoi hiljaa.
    -No hyvä on, uskon sinua. Nyt on potilaan saatava unta, ja mene sinäkin nukkumaan, kellohan on jo ties mitä, Hentovalkoinen marmatti ja heitti Prudenen ja Joshuan ulos sairaalasiivestä.
    -No niin, nyt me mennään nukkuun ja huomenna sä kerrot Wolfylle, Joshua sanoi ja katsoi tyttöä silmiin.
    -EI! Minä sanoin että ei, etkö sinä ymmärrä! Aragas on uhannut tappaa sinut ja Marvinin ja hakata Sunnevan. Ja kaikki minun takiani! Minä kestän kyllä mutta teille ei saa tapahtua mitään. Ymmärrätkö?
    -Ootsä ihan tosissas? Joshua kauhistui itkevän Prudencen vuodatusta.
    -Tottakai olen…, Prudence sanoi hieman rauhoituttuaan.
    -No mut…, Joshua ei ehtinyt sanomaan enempää.
    -Prue… Mitä sinä teet ulkona pimeällä? Wolfy kysyi.
    -Tuota Sunneva kaatui ja…
Enempää Prudence ei kerennyt sanoa kun Drake oli hyökännyt hänen kimppuunsa.
    -Mitä? Mitä Sunnevalle on käynyt?
    -Sunneva kaatui rappusissa ja on sairaalasiivessä, Prudence sanoi luoden katseensa maahan.
    -Tuota… Minun pitää mennä, Drake huudahti ja häipyi.
    -Joo tota… Prue mäkin meen nukkuun, Wolfy varmaan saattaa sut sit Toveruuden Torniin, eikö niin Wolfy! Joshua sanoi äänenpainolla, joka ei sietänyt vastaväitteitä.
    -Tottakai… Wolfy sanoi ihmeissään ja Joshua hävisi.
Prudence vältteli Wolfyn katsetta ja yritti käyttäytyä niin kuin ei mitään pahempaa olisikaan tapahtunut.
    -Kaatuiko Sunneva pahastikin? Wolfy kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
    -Ei… kai…, Prudence vastasi. Häntä inhotti valehdella Wolfylle ja toivoi, että poika vaihtaisi puheenaihetta.
    -Miten sinä voit? Wolfy kysyi ja siirtyi varoen lähemmäs Prudencea.
Tyttö värähti hiukan, vaikka koitti selittää itselleen ettei Wolfya tarvinnut pelätä.
    -Ihan hyvin, Prudence sanoi väsyneesti. –Kyllä tämä tästä…
    -Hienoa…,Wolfy sanoi hymyillen ja veti Prudencen syliinsä.
Tyttö värähti jälleen tahtomattaan. Vaikka Wolfyn kädet tuntuivat turvallisilta hänen ympärillään, ei Prudence voinut silti täysin rentoutua. Wolfy silitteli Prudencen hiuksia kevyesti ja suuteli tätä varsin omistushaluisesti. Se oli Wolfylta virhe ja Prudencelle liikaa.
    -Anna olla! Prudence tiuskaisi ja riistäytyi irti Wolfysta.
    -Mikä nyt? Wolfy kysyi hiukan ärtyneenä.
    -Minua ei nyt vain huvita. Ei ole sellainen olo, Prudence sanoi ja käänsi selkänsä Wolfylle jatkaakseen matkaansa koulun sisätiloihin.
    -Prue! Minulle ei sanota, että ei huvita! Wolfy ärähti ja tarttui Prudencea käsivarresta. –Ainakaan ilman selitystä…
    -Selitystä!! Prudence räjähti. –Kaiken tämän jälkeen sinä vaadit vielä selitystä!
    -Minusta se on ihan kohtuullista, Wolfy sanoi tiukasti. –Me olemme olleet jo hiukan yli kuukauden yhdessä ja sinä olet yhä sulkeutunut ja itseesi vetäytynyt!
    -Sinäkin! Prudence parkaisi. –Eikö teille merkitse tytössä mikään muu kuin…
    -En minä sitä tark…, Wolfy yritti paikata väärää sanavalintaansa.
    -Etpä tietenkään! Prudence kivahti ja riuhtaisi käsivartensa irti Wolfyn otteesta. –Turha selittää, Wolfy! Tiedän tarkalleen mitä ajattelet! Ehkä se Draken kirja olisikin sopinut SINULLE paremmin kuin kenellekään muulle!
    -Mikä kirj… Ai, se? Öh…, Wolfy häkeltyi ja jos ei olisi ollut niin hämärää, Prudence olisi nähnyt pojan punastuvan.
    -Niin, Prudence sanoi merkitsevästi. –Juuri SE kirja! Mutta en todellakaan halua kuulla surkeita selityksiäsi!
Prudence lähti kiivain askelin koululle päin jättäen häkeltyneen Wolfyn seisomaan koulun pihalle.
    -Ai niin, Wolfy, Prudence kääntyi ja huusi vielä. –Toivon, että lopetat kaula-aukkoni tarkkailun! Se on sairasta!

    -Enkö pääsisi sisälle ihan vain tämän kerran? Drake aneli matami Hentovalkoiselta joka oli suojaavana muurina sairaalasiiven ja pojan välillä.
    -No tuota… Tämän kerran, mutta tästä ei sitten kerrota kenellekään. Ja olet ihan hiljaa, etkä järkytä Sunnevaa, matami Hentovalkoinen varoitti sormeaan heristämällä.
    -Selvä.
    -No hyvä, mene nyt sitten, Hentovalkoinen sanoi ja avasi oven niin että Drake mahtui pujahtamaan siitä sisälle.
    -Hei…
Sunneva kuuli sermin takaa ja Sunneva nojautui istumaan, hän ei halunnut että Drake näkisi kuinka suuret kivut hänellä oli.
    -Miten sinä voit…? Drake kysyi tultuaan Sunnevan sängyn vierelle.
    -Olosuhteisiin nähden ihan hyvin, Sunneva sanoi ja jätti mainitsematta että joka kerran kun hän hengitti tai puhui, kipu melkein tainnutti hänet.
    -Tipuit kuulemma rappusista? Drake kysyi epäillen.
    -Mitä… Ai niin joo… Niin taisin tehdä, Sunnneva huokaisi välttelevästi.
    -No onneksi Prudence löysi sinut… Drake sanoi ja vaikeni.
Hetken kiusallisen hiljasuuuden jälkeen Drake keräsi rohkeutensa.
    -Kuule, oletko ihan varma että putosit rappusia alas? En vain jotenkin osaa uskoa että olisit niin huolimaton… Oliko teillä kenties Prudencen kanssa riitaa? Tai Joshuan, jos se kapinen rakki on koskenutkaan sinuun niin…
    -Ei ei, ei se ollut Prue eikä Josh… Herran jumala Drake, mistä sinä oikein saat näitä ideoitasi? Prue… Luuletko todella että Prue olisi kykeneväinen tähähn, tai Josh? Sunneva ihmetteli.
    -Niin no… Mistä minä tiedän millaisia voimaihmisiä he ovat, Drake marmatti. –Mutta Sunneva, mitä tapahtui ihan oikeasti? Drake intti ja tarttui tyttöä kädestä.
    -Minä… minä… Se oli Araga…, Sunneva purskahti itkuun ja tarrautui Drakeen. -Se oli Aragas, hän piteli minua kiinni enkä voinut… Tunsin itseni niin voimattomaksi, nyt tiedän tarkalleen miltä Pruesta tuntui… Se oli kauheaa, hän heitti minut maahan ja alkoi potkia, jos Prue ei olisi tullut paikalle niin…
    -Tuliko Prue paikalle? Drake kysyi ihmeissään. –Miksei hän tehnyt mitään?
    -Kyllä hän tekikin ja jos Joshua ei olisi tullut paikalle niin en tiedä mitä Aragas olisi tehnyt Pruelle, Prue uhrautui minun vuokseni ja nyt, minä teen saman hänen vuokseen ja Marvinin ja Joshuan, et saa kertoa tästä kellekään, et koskaan. Etenkään Wolfylle!
    -No tuo nyt oli ihan tyhmää. Wolfy on ensimmäinen ihminen kelle kerron ja sitten hakkaamme sen paskan ja tapamme ja…
    -Ei Drake, et voi… Aragas on uhannut tappaa Joshuan ja Marvinin, minut hän jo hakkasi. Emme voi tehdä sitä.
    -Eli annetaan Prue hänelle ihan suosiolla ja jätetään rankaisematta sinun hakkaamisestasi? Sitäkö sinä yritätä sanoa? Drake ihmetteli.
    -Ei vaan pelastetaan Johuaa ja Marvin ja pidetään huoli ettei tällaista tapahdu enää koskaan. Lupaa minulle ettet kerro, kenellekkään!
    -Minä…
    -LUPAA! Sunneva huudahti ja tarrasi Drakea kädestä.
    -Hyvä on… Minä lupaan. Nyt minun on pakko mennä… Tulen taas huomenna, Drake sanoi ja suuteli Sunnevaaa otsalle.
    -Hyvää yötä.
    -Lupaa!
    -Minähän lupasin jo!
    -Lupaa uudestaan, Sunneva vaati.
    -Hyvä on minä vannon!
    -Kautta kiven ja kannon!
    -Kyllä!
    -Ja jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön!
    -Hyvä on, mörökölli vie jos kerron…