TULISOIHTU

Kun päivän viimeinen tunti päättyi, Sunneva heittäytyi Toveruuden Tornin oleskeluhuoneen sohvalle ja sanoi kuolevansa väsymykseen.
    - Sitä paitsi minulla on paha olo. Se liemi, jonka professori Cammo pani minut tekemään, haisi aivan hirvittävälle, Sunneva valitti.
    - Et sitten varmaan lähde kirjastoon? Prudence kysyi hieman pettyneenä.
    - En, Sunneva sanoi voihkaisten.
Ja koska Aure syventyi professori Pedon määräämään tutkimukseen koskien kirouksia, Prudence lähti yksin kohti valtavaa kirjastoa. Pitkä käytävä oli autio ja vain valtavat taulut koristivat sen seiniä.
    - Minne matka? Kysyi outo ääni Prudencelta.
Tyttö kääntyi hätkähtäen ympäri ja järkyttyi pahasti näkemästään. Hänen edessään leijui kaksipäinen aave. Hän oli kyllä kuullut, että Toveruuden Tornin aave olisi kaksipäinen olento nimeltään Tuufoorjuu, mutta hän oli olettanut sen vain olevan legendaa.
    - Minun se piti kysyä! Toinen pää tiuskaisi.
Kinastelua kesti jonkin aikaa.
    - Kirjastoon, Prudence sanoi kun toinen käsi oli tarttumassa toisen kurkkuun.
    - Mikset heti sanonut?
    - Minähän vastasin…
    - On kohteliasta vastata kun kysytään. Vai oletko kenties vähä-älyinen kun kesti noin kauan? Toinen pää kysyi ja virnisti ilkeästi.
    - En ole! Prudence tiuskaisi.
    - Vaan kuvittelet olevasi fiksu ja filmaattinen, kuului tutumpi ääni.
    - Älä puutu tähän, Wolfy, Prudence tiuskaisi, mutta kun hän oli vastaamassa Tuufoorjuulle, oli tämä jo kadonnut jonnekin.
    - Ystäväsi taisikin jo kadota, Wolfy sanoi ja nojasi seinään rennosti.
    - Vähemmästäkin kun sinun kaltaisesi otus saapuu lähettyville, Prudence sanoi äkäisenä ja jatkoi matkaansa kohti kirjastoa.
    - Älä viitsi piikitellä, Wolfy sanoi hymyillen ja lähti seuraamaan Prudencea. - Se ei sovi tyyliisi ollenkaan.
    - Mikä sinä olet arvostelemaan minun tyyliäni? Prudence kysyi.
Wolfy kohautti olkiaan vähättelevästi.
    - Minulla oli itseasiassa asiaakin sinulle, tumma poika sanoi kirjaston ovella.
    - Muistakaa hiljaisuus, nyreän oloinen kirjastonhoitaja Aapis Kukko muistutti kaksikkoa.
    - Puhutko sinä asiaakin? Prudence kysyi hiljaisella äänellä kirjaston alueelle saavuttuaan.
    - Puhun. Tuletko parikseni Kurpitsajuhlan tanssiaisiin? Wolfy kysyä möläytti.
Kuului kolahdus kun Prudence pudotti juuri käteensä ottamman kirjan. Herra Kukko mulkaisi tyttöä äkäisesti.
    - Sinun pariksesi? Prudence kysyi ällistyneenä.
    - Tottakai. Kenenkäs muun? Et kai tosissasi aikonut mennä professori Mikälien kanssa?
    - Itseasiassa aion. Onhan se parempi vaihtoehto kuin yksikään Kalman Kehtolainen…
    - Ahaa…, Wolfy sanoi ovela pilke silmäkulmassaan. –Kyse onkin siis siitä…
    - Ai mistä muka? Prudence kysyi ärtyneenä Wolfyn omahyväisestä ilmeestä.
    - Kalman Kehtolaisuudesta. Et tietysti uskalla…
    - Ei se siitä ole kiinni, Prudence kivahti ja jälleen kirjastonhoitaja Kukko mulkaisi kaksikkoa toruvasti.
    - Älä selitä. Olet Toveruuden Tornissa tullut niin arkajalaksi, että et uskalla tulla edes tanssiaisiin kanssani, Wolfy sanoi pilkallisesti.
    - Hyvä on! Suostun pariksesi, jos se helpottaa yhtään oloasi! Prudence kirahti.
    - No mutta sepä mukavaa, Wolfy sanoi ihastuneena ja löi kätensä yhteen. - Näemme siis sitten…
Sen sanottuaan Wolfy häipyi jättäen kiukusta kihisevän Prudencen kirjastoon tutustumaan Lepakosta lieroksi muodonmuutoskirjaan.

TULISOIHTU

Sunneva makoili suurella pehmeällä sohvalla Toveruuden Tornin oleskeluhuoeessa. Hän raotti aina silloin tällöin silmiään kun joku tuli huoneeseen. Loppujen loppuksi nukkuminen kävi mahdottomaksi melun keskellä ja Sunneva päätti vain makoilla sohvalla ihan vain sen takia ettei kukaan vain saisi hänen sohvaansa. Aure opiskeli hänen vieressään kirjaa, jonka professori Peto oli vaatinut luettavaksi seuravaan päivään mennessä. Sunneva ei ollut vielä edes aloittanut, ja koska hän ei tähän mennessä ollut kirjaa lukenut hän ajatteli ettei viitsinyt edes vaivautua aloittamaankaan kirjaa.
    - Hei…
Sunneva nousi äkkiä istumaan ja huomasi Gregory McDanielsin seisovan kädet puuskassa edesään.
    - Ai hei vaan, Sunneva sanoi ja päästi Gregoryn istumaan viereensä.
Juuri kun Gregory oli istuutunut sohavlle sisään ryntäsi kaksipäinen kummitus. Sunneva jäi hetkeksi tuijottamaan kummitusta.
    - Öh, Gregory, takanasi on kaksipäinen kummitus… Tai sitten näen harhoja, Sunneva sanoi ja katseli kummitusta joka näytti yrittävän kuristaa toista päistään.
    - Ai, se on vain Tuufoorjuu. Toveruuden Tornin ikioma kummitus. Ihan ok silloin kun ei tappele itsensä kanssa, Gregory naurahti ja huitaisi ruskean hiuskiekuran silmiltään pois.
    - Niin juuri, leikkikää niin kuin ette näkisikään minua…
    - Ja minua! Tuufoorjuu huusi.
    - On tarpeeksi vaikeaa olla kuollut ja sitten vielä ei tunteita huomioida ollenkaan.
    - Sinusta Gregory, ei ole muuta kuin surua ja murhetta, Tuufoorjuu huusi ja molemmat päät purskahtivat kyyneliin.
Se lennähti hieman ylemmäs, katsoi halveksuvasti Gregoryyn ja lennähti sitten tyttöjen makuuhuoneisiin. Gregory katsoi Sunnevaa punastuneena.
    - Niin… öh me emme tule kauhean hyvin toimeen, Gregory sanoi ja tuijotti lattiaan.
    - Niin huomasin, Sunneva virnisti pojalle. -Oliko sinulla kenties jotain asiaa minulle?
    - Ai minulla vai? Gregory kysyi hölmistyneenä.
    - No yleensä onnistun katsomaan suoraan silmiin sitä kenelle puhun, mutta ellei minulle ole yhtäkkiä ole tullut kierot silmät, niin kyllä luulisin että tarkoitin sinua, Sunneva tokaisi ja sai pojan taas punastumaan.
Gregory otti kuitenkin kasvoilleen ilmeen joka ilmeisesti yritti jäljitellä jonkinlaista machomies-tyyliä, tosin epäonnistuen surkeasti, hän näytti pikemminkin sammakolta, jolla oli ilmavaivoja… Mutta suloiselta sellaiselta.
    - Niin ihan totta juu oli minulla asiaakin, poika sai sanottua.
    - Niin arvelinkin… Sunneva sanoi hieman kysyvästi.
    - Niin tulisitko minun parikseni tanssiaisiin?
    - Minäkö?
    - No ellevät minun silmäni ole killissä, niin luulisin että tarkoitin sinua, Gregory sanoi naurahtaen.
    - No tuota minä tulen tanssiaisiin ihan mielelläni kanssasi, Sunneva sanoi ja hymyili valloittavasti.
    - Hyvä on, se on sitten selvä. Niin no joo… Tuota nähdään, Gregory sanoi ja poistui äkkiä paikalta jättäen Sunnevan naureskelemaan itsekseen.
Sunneva heittäyttyi taas makaamaan mutta nousi äkkiä ylös kun Joshua juoksi huoneseen.
    - Ootsä jo kuullu? WOLFY FONTREL PYYS PRUDENCEE TANSSIPARIKSEEN!!! Joshua huusi niin että huone kaikui.
Prudence sattui tulemaan huoneeseen juuri samaan aikaan.
    - Tarvitseeko sitä noin kailottaa? Prudence kysyi ärtyneenä paiskasi pari lainaamansa kirjaa suurelle pöydälle, ja onnistui pelästyttämään keskittyneen Auren.
    - Vai että Wolfy…, Sunneva sanoi ja pyöritteli merkitsevästi silmiään. –Wolfy boy… Miten siinä nyt niin kävi?
    - Se nuljake luuli, että minä en olisi suostunut hänen parikseen, koska pelkäisin muka sitä että hän kuuluu Kalman Kehtoon, Prudence raivosi.
Sunneva purskahti nauruun ja Prudence mulkoili ystäväänsä kiukkuisena.
    - Mikä noin naurattaa? Vai menikö rotta pukusi sisään? Tämä tivasi.
    - Menit lankaan, Prue! Sunneva kikatti yhä ja pyysi Aurea loitsimaan kupillisen kahvia.
    - Miten niin? Prudence kysyi.
    - Wolfy tietysti ärsytti sinua niin, että suostuit hänen parikseen, Sunneva nauroi. –Moni Kalmalainen on hänelle tietysti juuri nyt hyvin kade. Maksaisin muutaman kultakaljuunan siitä iloista että näkisin Trevor Cicilichon naaman… Hän on varmasti niin kiukkuinen että finnit vain poksahtelevat!
Prudence räjähti nauruun.
    - Voin hyvin kuvitella…, hän hirnui.
    - Noniin noniin… Mitäs kirjoja sinä lainasit? Sunneva kysyi ja siemaisi kahviaan.
Hän oli koko syksyn valittanut ettei loihdittu kahvi maistunut samalta kuin aito kahvi, mutta oli vaiennut kun tajusi ettei parempaakaan ollut saatavilla.
    - Tämä vaikutti mielenkiintoiselta, Prudence sanoi ja nakkasi paksun kirjan Sunnevan syliin.
    - Puusta pitkään – luudan käsittelykirja, Sunneva luki. –Voiko tylsempää olla?
    - Älä hölötä, Prudence sanoi poissaolevana ja selasi toista lainaamansa kirjaa, Älä joudu liemeen – keittelyn alkeet.
Loppuilta kuluikin Auren ja Prudencen opiskellessa ja Sunnevan torkkuessa.

TULISOIHTU