TULISOIHTU

Neljän kopla löntysteli jälleen ylös torniin, jossa oli ollut pimeydeltä suojautumisen tunti, mutta tuon luokan vieressä oli toinen luokka jota he eivät aikaisemmin olleet huomanneet. Prudence, Joshua, Sunneva ja Aure olivat ensimmäiset luokassa.
    - Ahh kuinka mukavaa, jaaha sieltähän tulevat loputkin. Sisään vain rohkeasti, Astralin Tähtisumu huuteli. - Rauhallisesti rauhallisesti, kyllä jokainen mahtuu!
    - Tuo ei ainakaan mahdu mihinkään, yksi kalmankehtolainen kuiskasi kuuluvasti ja osoitti lettipäistä mustaa tyttöä, joka oli hieman pullea.
    - Sinun ei kannata sanoa yhtään mitään, tollo. Sinun egosi tuskin mahtuu koko kouluun, Prudence sanoi vihaisesti pojalle, joka katsoi tyttöön ihmeissään.
    - No kuule etpä itsekään ole mikään kovin laiha, sinuna en puuttuisi tähän yhtään, pallero! Poika huusi naamapunaisena Prudencelle.
Prudence vain tuhahti pojalle ja vilkaisi tyttöön, joka katsoi häntä kiitollisena. Lopultakin kaikki olivat päässeet paikoilleen ja opettaja sai aloittaa tuntinsa.
    - No niin kullanmurut, minä siis olen Astralin Tähtisumu ja opetan astrologiaa sekä kaikkea horoskooppeihin liittyvää. Ihan enismmäiseksi haluan että te kaikki laitatte tuohon pergamentille nimenne ja horoskooppimerkkinne.
Koko luokka raahusti raapustamaan nimensä paperille.
- Prudence – Jousimies
- Sunneva – Skorpioni.
Heti tyttöjen kirjoitettua opettaja kiiruhti heidän luokseen.
    - Ettekai te ole ystäviä keskenään?
    - Joo kyllä ollaan…, Sunneva sanoi nostaen hieman toista kulmaansa.
    - Voi ei! Ette te voi olla ystäviä! Tehän olette jousimies ja skorpioni, pahin pari mitä astrologosesti saattaa olla, Astralin Tähtisumu protestoi ihmeissään.
    - Niin no tuota… Ihan miten vaan, Sunneva sanoi ja meni paikoilleen istumaan.
Prudence oli istumassa juuri Sunnevan viereen kun professori Tähtisumu esti.
    -Ei ei tyttö hyvä et voi istua siihen sinun täytyy istua tuohon! Professori huudahti ja osoitti mustan pullean tytön vieressä olevaan paikkaa.
Tyttö katsoi arasti Prudenceen, joka hymyili rohkaisevasti tytölle ja istui tämän viereen. Joshua istuutui Sunnevan viereen ja Aure joutui tuon samaisen kalmankehdon pojan, joka oli juuri tunnin alussa haukkunut Prudencea, viereen. Aure katseli hetken paikkaa ja istuutui sitten pikaisesti pojan viereen.
    - Hello kaunokainen! Poika vihelsi Aurelle ja tämä muuttui naamasta punaiseksi.
    - Ihan miten vaan, Aure sanoi ja keskittyi kirjaansa.
Prudencen mielestä astrologian tunti oli varsin mielenkiintoinen. Ainakaan opettaja Tähtisumu ei pyrkinyt ennustamaan mitään, vaan tyytyi lähinnä analysointiin. Mielenkiintoisinta oli ehkä se, että Astralin osui tismalleen oikeaan. Prudencesta oli hauska seurata muiden ilmeitä, kun heidän vähemmän mukavia luonteenpiirteitään tuotiin julki. Joshua julisti opettajan huijariksi kuullessaan olevansa machoiluun taipuvainen, Sunneva närkästyi kun opettaja kertoi hänen olevan taipuvainen mustasukkaisuuteen ja Aure oli saada halvauksen kun opettaja kertoi, että tyttö ajatteli muiden olevan tyhmempiä kuin hän itse.
    - Ja sitten neiti McCallum… Hmm… Teidän pitäisi opetella hillitsemään itsenne. Loukkaatte usein toisia olemalla liiankin rehellinen.
Prudence tuijotti opettajaa loukkaantuneena ja uskoi opettajan olevan kaikille vain ilkeä. Kuitenkin jokainen nelikosta tunsi pienen pistoksen sydämessään, sillä ehkä opettaja Astralin Tähtisumu olikin osunut oikeaan. Tunnin päätyttyä Astralin pyysi Prudencea ja Sunnevaa jäämään hetkeksi luokkaan.
    - Tässä teille kirja, joka perehdyttää teidät nopeasti astrologian alkeisiin, opettaja sirkutti kimeällä äänellään.
    - Kiitos professori Tähtisumu, Prudence kiitti kohteliaasti Sunnevan haukotellessa.
    - Onhan teille kerrottu koulun säännöistä? Hyvä. Halusin vain varmistaa asian. Kumpikos teistä seurustelee Joshua Gragerin kanssa? Astralin kysyi ja katsoi läpitunkevasti tyttöihin, jotka puolestaan tuijottivat opettajaansa suu auki.
    - Ei kumpikaan, Sunneva sanoa töksäytti.
    - Todellako? Tähtisumu kysyi ja siristi silmiään. –En sitten suvaitse tunneillani minkäänlaista vispilänkauppaa…
    - Josh on vain ystävämme, Prudence selosti. –Olemme vasta tutustuneet…
    - Asia selvä, Astralin Tähtisumu sanoi, mutta hänen ilmeestään näki, että tytöt joutuisivat varsin tiukkaan tarkkailuun hänen taholtaan.

TULISOIHTU

Ensimmäinen koulupäivä oli siis ohitse ja Sunneva, Prudence ja Joshua jäivät päivällisen jälkeen norkoilemaan suureen saliin.
    - Mitäh? Kysyikse oikeesti että seurustelenks mä jomman kumman kanssa? Josh kysyi ällistyneenä hihittäviltä tytöiltä.
Prudence nyökkäsi ja yritti saada Sunnevaa rauhoittumaan. Sunneva oli innostunut imitoimaan kaikkia opettajia ja hauskuutti nyt taidonnäytteillään Joshuaa ja Prudencea. Pahaksi onneksi opettaja Mortal Peto, osui paikalle juuri kun Sunneva imitoi häntä.
    - Minua ei voisi vähermpää kiinnostaa oletteko eläviä vai kuolleita…, Sunneva köhisi matalalla äänellä.
    - Neiti Voolasvita on sinänsä oikeassa, minua ei todellakaan kiinnosta… Toveruuden Tornilta kymmenen pistettä pois, Mortal Peto sanoi vaarallinen ilme kasvoillaan ja jatkoi matkaa.
    - Kymmenen pistettä pienestä hauskuudesta! Sunneva räjähti heidän kävellessä Toveruuden Torniin.
    - No professori Petoa tuskin voi sanoa oikeudenmukaiseksi, Prudence hihitteli Sunnevan närkästyneisyydelle.
    - Oon ihan samaa mieltä kanssas… Proffa Peto on varmaan jonkinlaista sukuu Tylypahkan Kalkarokselle… Yhtä hirveit tyyppei molemmat. Maailma olis parempi ilman niitä, Joshua huokaili.
    - Kalkaros… No jo on tyypillä ihastuttava nimi, Prudence naurahti jälleen.
    - No eipä Mortal Petokaan ole niitä ihastuttavimpia, Sunneva sanoi ja he lähtivät kohti yläkertaa. Toveruuden Tornin rappuset olivat jälleen vaihtaneet hieman paikkaa ja he meinasivat ensin joutua Kalman Kehtoon.
    - Hyi että! Sinne ei kukaan normaali ihminen halua mennä, Sunneva sanoi ja tunki sormet suuhunsa.
    - No jaa voishan se olla ihan nastaa nähä millanen sisustus siellä on, Joshua sanoi haaveillen.
    - Ääh Joshua et kai ole jättänyt jotain kertomatta meille? Sunneva sanoi ja naureskeli Prudencen kanssa.
    - Ai miten nii? Joshua ihmetteli.
    - No poika joka miettii sisustuksia ei voi olla muuta kuin… No sellainen tiedäthän.
    - Niin pidätkö sinä pojista Joshua? Kuului tyttöjen takaa ja Joshua lehahti puniaseksi.
Wolfy Fontrel ja Drake Malfoy seisoivat tyttöjen takana.
    - No tehän sen varmasti tietäsisitte! Sunneva karjaisi.
    - Kannattaisi varmaan palata ihan omaan torniin ettei vaan satu mitään ikävää lapsosille, Wolfy naurahti.
    - Niin voi olla että joku loitsu vaikka vahigossa lipsuu, Drake naurahti ja laittoi kätensä kaapunsa sisään.
    - Yritäpä vaan, jos et ole tiennyt niin olen mahtavaa velhosukua ja pystyn mihin vain! Prudence sanoi ja myös hän laittoi kätensä kaapunsa sisään.
    - Oho katsos tuota, tyttö alkaa uhitella meille, Drake naurahti ja kosketti Prudencen kasvoja kädellään. - Voi jos tietäsit kuka olet, et puhuisi minulle noin...
Prudence vetäisi kasvonsa pois pojan ulottuvilta.
    - Minä kyllä tiedän kuka olen, mutta ilmeisesti te ette tiedä! Prudence huudahti vihaisena.
Sunneva tönäisi Wolfya, joka seisoi hänen edessään.
    - En jaksa enää leikkiä lasten kanssa. Jos väistyisit hieman että pääsen taas aikuisten pariin, Sunneva sanoi ja lähti nokka pystyssä painelemaan kohti toisia rappusia jotka olivat siirtyneet juuri sopivasti muutaman askeleen päähän Kalman Kehdon rapuista.
Wolfy huojahti Sunnevan tönäistyä häntä ja poika joutui ottamaan tukea rapun kaiteesta.
    - Menkää vain sinne surkeiden nynnyjen sekaan. Mutta pieni varoituksen sana, sinuna varoisin hieman ystävääsi…, Wolfy naurahti Sunnevalle ja vilkaisi Prudenceeen.
    - Mist ihmeestä te oikeen puhutte? Joshua sanoi ihmetellen.
Wolfy ja Drake vain vilkaisivat toisiaan typerä virnistys kasvoillaan.
    - Sanotaan vain että me tiedämme hieman erilaisia asioita tästä Prudencestanne, Drake naurahti ja aikoi jatkaa matkaa yläkertaan.
Prudence ehti kuitenkin tarttua poikaa kaavun liepeestä ja repäsi niin että kangas rusahti.
    - Mitä ihmettä sinä oikein höpötät ääliö?
Drake kääntyi äkisti Prudenceen päin, ja Prudencesta tuntui että pojan silmät suorastaan paloivat.
    - No mutta serkku-rakas. Äläpä käy käsiksi…
    - MITÄH? Prudencen ääni oli kohonnut kimeäksi.
Joshua katsoi punahiuksiseen tyttöön kauhistuneena, Sunneva taas ällistyneenä.
    - Etkö tiennyt? Drake jatkoi hunajan pehmeällä äänellä. –Äitisi oli minun isäni sisko. Luciana Malfoy, Malfoyn suvun ylpeys. Kuolonsyöjä…
    - Täh? Sunnevalta pääsi ja hän tuijotti kysyvänä Prudencea.
Prudence tuijotti vain Drakea. Hänen ilmeensä oli järkyttynyt. Hän oli tiennyt vain äitinsä etunimen, ei muuta. Uusi tieto selitti Prudencelle myös sen, miksi Lucius Malfoy oli käyttäytynyt häntä kohtaan niin omituisesti Viistokujalla.
    - Setäni, Lucius Malfoy, oli tutkinut hiukan sukumme historiankirjoja ja vanhoja albumeita nähtyään sinut Viistokujalla. Luciana siis oli minun isäni, Lucas Malfoyn, ja Lucius Malfoyn sisar. Hän sai yhden lapsen, tyttären, ja katosi sen jälkeen…
    - Häivy! Sunneva kiljui Drakelle. –Sinä saasta! Häipykää molemmat!
Sunneva ryntäsi ystävänsä luo nähtyään, että Prudencelta alkoi taju hävitä. Hän kietoi kätensä Prudencen hartioiden ympärille ja karkoitti kiljunnallaan virnistelevät pojat, Draken ja Wolfyn.
    - Oletko kunnossa? Sunneva kysyi ja taputteli kevyesti Prudencea poskille. Hän helpottui kuin näki ystävänsä nyökkäävän ja avaavan silmänsä.
    - Oliko hän oikeassa? Sunneva kysyi pöllämystyneeltä Prudencelta.
    - En tiedä, Prudence tunnusti. –Tiedän vain, että äitini nimi todella oli Luciana ja että hän kuoli synnyttyäni. Muuta en hänestä tiedäkään.
    - Mikä on kuolonsyöjä?
    - En tiedä, Prudence tiuskaisi. –Mennään kirjastoon. Ehkä asiat selviävät siellä.
Sunneva nyökkäsi ja vasta kirjastoon saavuttuaan he huomasivat Joshuan kadonneen.
    - Ehkä hän meni jo Torniin, Prudence sanoi ja kohautti olkiaan.
Sunneva oli samaa mieltä, ja niin tytöt tutkivat kirjoja.
    -Hehheh…, Sunneva tirskui. –Tässäpä sinulle hyvä kirja. Luikauta laulusi.
Prudence virnisti. Laulaminen oli hänen intohimonsa, mutta juuri nyt häntä kiinnosti enemmän kuolonsyöjät.
    - Täältä voisi löytyä, Prudence sanoi Sunnevalle. –Velhomaailma A:sta Ö:hön.
Prudence plaraili kirjaa kuumeisesti ja kirkaisi löydettyään oikean sanan.
    - Kuuntele. Kuolonsyöjiksi sanotaan pimeyden lordi Voldemortin kannattajia. Kun Voldemort koki tunnetun tappionsa, moni Kuolonsyöjä heitti henkensä. Eloonjääneet tuomittiin loppuelämäkseen Azkabaniin, velhomaailman pelättyyn vankilaan.
    - Ehkä sitten on onni, että äitisi kuoli, Sunneva sanoi hiljaa. –Azkaban ei kuulosta mukavalta paikalta.
Tytöt viipyivät kirjastossa vielä pitkään, kunnes kirjastonhoitaja, silmälasipäinen herra Aapis Kukko, tuli ilmoittamaan heille, että oli tullut aika sulkea kirjasto tämän päivän osalta. Sunneva ja Prudence kapusivat väsyneinä pitkin Toveruuden Tornin portaita. He pääsivät oleskeluhuoneeseen, ketään muuta ei näkynyt kuin Joshua joka kipusi äkkiä portaat ylös omaan huoneeseesa nähtyään tytöt.  
    - No ohan on ystävällinen…, Prudence sanoi, haukotteli ja lähti kapuamaan makuuhuoneisiin Sunnevan perässä.
Tytöt pääsivät huoneeseensa ja huomasivat että sekä Aure että Ebony olivat jo nukkumassa, tytöt huikkasivat hyvät yöt toisilleen ja olivat pian unessa.

TULISOIHTU

TULISOIHTU