Drake sulki suunsa ja ryntäsi ystävänsä luokse huolissaan.
    -Hullu akka! Mitä sinä oikein teit? Drake huusi ja katsoi maassa makaavaa Wolfya.
    -Ups…, Prudence osasi ainoastaan sanoa ja tuijotti tummaa poikaa joka makasi hänen sänkynsä alla tajuttomana.
Sunneva käveli Draken luokse ja tunki naamansa tämän naaman eteen.
    -No eipä tässä mitään sen kummempaa käynyt. Äijä on tajuton, Sunneva sanoi kylmänrauhallisesti ja taputteli Wolfya poskille.
    -Mitä sinä oikein teet?! Etteköhän te ole jo tehneet ihan tarpeeksi! Drake huusi ja nosti Wolfyn päätä ylemmäs.
Prudence katseli kalpeana Wolfya ja kapusi sängyltä alas.
    -Tuota… Pitäisiköhän hänet viedä matami Hentovalkoisen luokse? Prudence kysyi.
    -Sinä et vie häntä mihinkään, epäonnen lintu! Drake huusi.
    -Ja tämä on sitten vai minun syyni? Prudence huusi Drakelle.
    -Tottakai on! Kenekäs muunkaan? Drake karjui takaisin.
    -Vaikka Wolfyn oma syy? Prudence huusi Drakelle.
    -Wolfyn syy? Sinähän hänet tönäsit! Drake karjui.
    -Wolfy koski minuun! Prudene huusi punastuneena.
    -Wolfy koski minuun, Drake huusi matkien Prudencen ääntä. -Sinähän olisit ollut valmis mihin vain, te olette molemmat kuin…
    -Kuin mitä? Sunneva huudahti suuttunena.
    -En edes viitsi sanoa! Drake sanoi ja yritti saada Wolfya hereille.
    -Sinä olet todella ääliö, olet oikein kunnon Malfoy! Prudence huusi Drakelle.
    -Äh ole hiljaa! Drake huusi takaisin.
Prudence kumartui Wolfyn päälle niin että hänen punaiset hiuksensa koskettivat pojan poskea.
    -Wolfy? Wolfy? Prudence kuiskasi.
    -No tehkää nyt jotain ja äkkiä! Drake huusi.
Sunneva nousi ylös ja haki lasillisen vettä pesukannusta. Mutta ennenkuin Sunneva ehti heittää veden Wolfyn päälle tämä räväyti silmänsä auki ja katsoi suoraan Prudencen loistavan sinisiin silmiin punaisten hiusten ympäröimänä.
    -Huomenta, Prudence sanoi ja hymyili pojalle.
    -Wau, se oli aika tärskäys, sinua pitääkin varoa, Wolfy sanoi ja yritti hymyillä mutta hänen päätään kivisti sen verran ettei hän päässyt edes ylös ilman Draken apua.
Wolfy istutettiin Prudencen sängylle ja tytöt rupesivat tutkimaan oliko Wolfylle tullut kuhmua.
    -Ihan oikein sinulle jos täällä on kuhmu, Sunneva sanoi ankarasti.
Prudence ei voinut muuta kuin sääliä poikaa jolla oli sinertävä nenä ja mahtava kuhmu takaraivossa.
    -Nyt mennään Wolfy! Drake huudahti ja nosti pojan ylös.
Wolfy ei kuitenkaan pystynyt seisomaan kunnolla ja hän rojahti takaisin sängylle.
    -Päässäni suhisee aika pahasti, Wolfy valitteli.
    -No se nyt ei ole mitään uutta, Sunneva tokaisi.
    -Sulje nyt viimeinkin se kitasi! Drake ärjähti todella vihaisesti Sunnevalle. –Sinulta kun ei ole edes kysytty mitään!
    -Rauhoitu jo sinäkin, Prudence kivahti Drakelle.
    -Teidän tässä olisi syytä rauhoittua! Drake ärjyi. –Nyt me lähdemme, Wolfy! Ja TE KAKSI ETTE TULE LÄHELLEKÄÄN MEITÄ!
    -No sitä ei tarvitse pelätä! Sunneva kirkui.
Drake auttoi horjuvan Wolfyn ylös ja he lähtivät yhdessä hoiperrellen ulos tyttöjen makuuhuoneesta. Mennessään Drake paiskasi oven raivostuneesti kiinni, ja tytöt saattoivat kuulla hänen kiukkuisen jupinansa.
    -No. Se siitä, Sunneva sanoi edelleen puhisten. –Pääsimme ainakin heistä eroon ja sehän on pääasia.
    -Puhu vain omasta puolestasi, Prudence mumisi ja katseli yhä huolestuneena ovea mistä pojat olivat poistuneet, ikään kuin olisi pystynyt näkemään yhä Wolfyn.
    -Et kai sinä vaan tarkoita että…? Sunneva pudisteli epäuskoisena päätään.
    -Vikaa oli meissä kaikissa. Se sinun on myönnettävä, Prudence sanoi ja yritti tukahduttaa haukotuksen – huonolla menestyksellä.
    -Mutta ei Draken olisi silti tarvinnut…, Sunnevan ääni alkoi pettää.
    -Ei olisi, Prudence tuki ystäväänsä. –Mennään nyt nukkumaan. Ehkä huominen on jo parempi päivä.

Mutta huominen ei ollut hyvä päivä, ainakaan Sunnevalle ja Drakelle. Eikä sitä seuraavakaan päivä. Itseasiassa kului miltei täydet kaksi viikkoa ennen kuin Prudence sai ylipuhuttua Sunnevan tulemaan Suureen Saliin päivälliselle samaan aikaan kun Drake oli siellä. Tämä itseasiassa harmitti Prudencea hiukan, sillä nyt hänellä ei ollut oikein tilaisuutta jutella Wolfyn kanssa. Prudencella olisi ollut pojalle niin paljon sanottavaa. Kaikesta huolimatta Prudence päätti kuitenkin mennä Valentinon päivän tanssiaisiin Aragaksen parina, sillä hän ei edes uskaltanut ajatella, mitä tapahtuisi ellei hän menisi. Hän ehtisi kuitenkin tanssia Wolfyn kanssa vielä myöhemminkin.

Vihdoin tuli kauan odotettu Valentinon päivä. Se perjantai valkeni kirkkaana helmikuisena aamuna ja Prudence uskoi, että kaikki menisi hyvin kunhan hän ja Wolfy saisivat pidettyä Draken ja Sunnevan erossa toisistaan ja kunhan Prudence itse saisi pidettyä Aragaksen edes joten kuten hallinnassaan.
Prudene ja Sunneva olivat saaneet pukunsa jo muutama päivä sitten ja he koettelivat niitä taas aamulla.
    -Voi että tämän on ihana, Prudence huoahti.
    -On se… Mutta tuota yksi pikku pulma…, Sunneva huokasi.
    -Ai no mikä se on? Prudence kysyi ihaillen vaaleansinistä kevyttä mekkoa päällään.
    -No tuota minä vähän niinkuin lupasin Aragakselle että sinulla olsi päälläsi jotain… No jotain ei kiltti tyttömäistä, Sunneva sanoi.
    -No Aragas saa minun puolestani haluta mitä haluaa, en rupea muokkailemaan pukuani hänen tahtonsa mukaan, Prudence sähähti Sunnevalle, joka laittoi oman pukunsa päälleen.
    -Voi! En jaksa odottaa iltaa että saan laitettua pukuni päälleni ihan kunnolla, Pruedence huokaisi ja kierähti pari kertaa huoneen ympäri.
    -Näytät ihan keijukaiselta, hieman pullealta, mutta keijukaiselta kuitenkin, Sunneva sanoi ihaillen.
    -No, en oikein tiedä oliko tuo kohteliaisuus vaiko ei mutta kiitos kuitenkin, Prudence naurahti.
Sunneva pukeutui omaan pukuunsa johon sisältyi musta minihame ja sen päällä vihreä kokomekko jossa oli mustat pitsihihat ja se oli vyötäröstä alaspäin aivan avonainen, sekä tietysti mustat saappaat. Sunneva halusi aina järkyttää. Tytöt kävivät aamiaiella joka oli täynnä hulinaa ja vilinää, ja vaaleanpunaisia sydämiä.
    -Ällöttävä juhla, Sunneva mumisi ahtaesaan kananmunia ja makkaraa sisuksiinsa.
    -No jaa, ei ole jos on rakastunut, Prudene huokaisi ja vilkaisi syrjäkatsein Wolfyyn joka istui Myran vieressä Kalmankehtolaisten pöydässä.

Vihdoin koitti odotettu ilta ja Aramor odotti malttamattomana Toveruuden Tornin oleskeluhuoneessa Sunnevaa, joka oli Prudencen kanssa laittautumassa yläkerrassa.
    -Laitanko mustaa, lilaa vai ihan vain tummanpunaista huulipunaa? Sunneva kysyi.
    -Ei ainakaan mustaa, minusta ihan perinteinen punainen sopii ihan hyvin, Prudence valisti.
    -No hyvä on sitten, Sunneva naurahti ja sipaisi huulipunaa huulilleen.
    -Etkö sinä laita huulipuna ollenkaan? Sunneva kysyi ihmeissään ystävältään, joka katseli kahta punaa.
    -Tottakai, en vain osaa päättää laitanko ihonväristä vaiko hieman kiiltävää helmiäsväriä?
    -No laita sitä kiiltomatoa, Sunneva sanoi ja muikisteli huuliaan. –Nyt olen valmis, entäs sinä?
    -No joo. Taidanpa olla, Prudene hymähti ja lähti Sunnevan perään alakertaan.
    -Hei Sunneva, näytätpä kauniilta, Aramor sanoi ja katsoi ihailevasti Sunnevaa joka kipitti portaita alas. Kun Prudence tuli alas poika katsoi hetken pidempään.
    -Ei ihan minun tai Aragaksen tyyliä mutta sopii sinulle oikein hyvin, Aramor sanoi ja virnisti. -Aragas taitaa jo odottaa sinua, poika sanoi ja avasi oven.
    -No nähdään sitten salissa, Sunneva kuiskasi ja läimäytti Prudencea rohkaisevasti pepulle.

Prudencen ei tarvinnut kauaa odotella Aragaksen löytymistä. Oikeastaan Aragas löysi hänet ensimmäisenä.
    -Mitä tuo on olevinaan? Poika tiukkasi töykeästi Prudencelta ensimmäisenä.
    -Hyvää Valentinon päivää vain sinullekin, Prudence tuhahti kavaljeerilleen ja ajatteli Wolfya.
    -Halusin tanssiparikseni aidon naisen, en mitään enkelin ja partiotytön yhdistelmää, Aragas murahti.
    -Elämä on täynnä pieniä pettymyksiä, Prudence totesi filosofisesti.
He lähtivät astelemaan kohti Suurta Salia joka oli jälleen koristeltu hyvin näyttävästi. Vaaleanpunaiset köynnökset risteilivät salin seinustoilla ja katossa ja valtavia sydämiä riippui joka paikassa. Prudence sai paljon ystävänpäivän toivotuksia ja niihin liittyviä halauksia ystäviltään ja jopa ihan tuntemattomilta akatemian opiskelijoilta. Jostakin syystä kukaan ei kuitenkaan yrittänyt halata Aragasta.
    -Hyvää Valentinon päivää, Prue! Marvin hihkaisi nähtyään ystävänsä ja ryntäsi halaamaan Prudencea.
Marvin kuitenkin perääntyi nopeasti nähtyään Aragaksen mulkoilevan poikaa kiukkuisesti.
    -Voisitko lopettaa tuon? Prudence kivahti lopulta.
    -Ai minkä? Aragas kysyi viattomana, vaikka tiesi varsin hyvin mistä Prudence puhui.
    -Tuon raivostuttavan mulkoilun! Prudence sanoi ja yritti säilyttää itsehillintänsä. –Minulla on täällä paljon ystäviä ja tämän päivän ohjelmaan kuuluu halailu ja iloiset ilmeet. Ja kaiken lisäksi sinulle ei kuulu pätkääkän se ketä minä halailen. Se että suostuin olemaan parisi tämän illan, ei anna sinulle mitään erivapauksia!
    -Hiljaa nyt! Aragas ärähti hiljaa Prudencelle. –Sinulla on vielä paljon opittavaa…
    -Mitä sinä tuolla tarkoitit? Prudence tiukkasi.
    -En mitään erikoista…
Prudence tuhahti itsekseen ja unohtui jälleen katselemaan ympärilleen. Lopulta hänen silmänsä tavoittivat sen, mitä hän oli etsinytkin. Vaikka salissa oli satoja nuoria, hän tunnisti Wolfyn hahmon hetkeäkään epäröimättä, vaikkä tämä seisoikin selin Prudenceen päin. Prudence tunsi sydämessään pienen mustasukkaisuuden tuikahduksen nähdessään Myra Bonegran riippuvan Wolfyn käsipuolessa. Asiaa ei yhtään auttanut se, että Prudence joutui tunnustamaan itselleen, että Myran puku oli varsin kaunis, joskin himpun verran erikoinen. Väriltään se oli viininpunainen ja sen hameosassa oli pienehkö laahus. Myran kapeaa vyötäröä korosti leveä musta vyö ja yläosan hihansuista roikkui räikeän värisiä linnun sulkia. Ja koska Myra oli laittanut niitä sulkia myös kampaukseensa, tuli Prudencelle mieleen aavistuksen verran ripaus intiaania. Tytön sydän oli kuitenkin pysähtyä silkasta ihastuksesta kun Wolfy vihdoin kääntyi ja kohdisti Prudenceen nauravan katseensa.
    -Prudence! Kuului huuto jostain tytön takaa ja Sunneva ryntäsi Prudencen kaulaan.
    -Hyvää ystävänpäivää! Sunneva hihkui ja Aramor myhäili hänen takanaan.
    -Samoin, vaikka juhlani ei olekkan alkanut kovin hyvin, tyttö snaoi ja mulkaisi Aragasta joka teki hovikumarruksen ja siirtyi hieman sivummalle juttelemaan Aramorin kanssa.
    -No millaista on Aramorin kanssa? Prudence kysyi kuiskaten Sunnevalta.
    -Ihan rehellisesti?
    -Tottakai…
    -No olisin täällä ehkä mielummin Draken kanssa, mutta se itsekeskeinen tolvana ei ole edes vilkaissutkaan minuun. Mutta ei se haittaa, minulla on ihan mukavaa näinkin, Sunneva huudahti ja riensi Aramorin käsivarteen.
    -No menisimmekö vaikka tanssimaan? Aramor kysyi.
    -Tottakai! Sunneva huudahti.
Aramor laittoi kätensä kevyesti Sunnevan vyötärölle ja johdatti tämän tanssiin.
    -Pukusi on todella… Miten sen nyt sanoisin ilman että vaikutan moukalta, Aramor mietti. –No seksikäs. Jos nyt loukkaannut niin se ei ole minun vikani, Aramor virnisti Sunnevalle joka punastui hieman.
    -No en loukkaannu…, Sunneva takelteli ja tunsi Aramorin käden liukuvan alaspäin tytön pakaralle.
Sunneva henkäisi ja painautui vasten Aramorin jykevää rintaa. Sunneva huomasi Draken ilmeen kun hän painautui Aramoria vasten ja painautui vielä hieman lähemmäs. Aramorin kädet Sunnevan takapuolella saivat Draken pihisemään kiukusta eikä häneltä riittänyt paljoa huomiota omalle parilleen Sonyalle. Sonya oli erittäin kauniin näköinen kultaisine hiuksineen ja tumman sinisine höyhenpukuineen. Mutta tällä hetkellä Sunneva tunsi olevansa tanssien kuningatar Aramorin syleilyssä.
Friz Priznog tanssahteli Sunnevan ja Aramorin luokse ja nosti pojan kädet Sunnevan vyötärölle.
    -Professori Peto ja Inkeri Sähäkkä ovat tulossa tänne päin, joten minä hiihtelen edeltä poistaakseni kaiken… hmmm… sopimattoman käytöksen, rehtori naureskeli partaansa ja valssasi taas itsekseen poispäin.
    -On siinä meillä rehtori, Aramor naurahti.
    -No tuo on ihan ymmärrettävää jos tietää yhtään minkälainen Inkeri Sähäkkä on. Hän saisi sydänkohtauksen jos näkisi jotain omasta mielestään rietasta, Sunneva naurahti ja Inkeri Sähäkkä olikin jo hänen edessään.
    -Neiti Sudenvarjo ja herra Cornwall, ettekö muista että teidän välillä pitäsisi olla ainkin kahdenkymmenen sentin rako? Sähäkkä sanoi vihaisesti ja vetäisi samalla Mortal Pedon ihan kiinni itseensä.
Sunneva katsoi hieman tarkemmin eikä oikein ollut varma näkikö oikein vai käväisikö Inkeri Sähäkän käsi todellakin Mortal Pedon takamuksella. Mortal näytti kyllä todella kärsivältä.

Prudence vastasi Wolfyn katseeseen hymyillen ja oli nauraa ääneen kun näki Wolfyn iskevän hänelle silmää.
    -Mitä sinä katselet? Aragas tivasi pariltaan.
    -Ei se kuulu sinulle, Prudence sanoi ja onnistui väläyttämään viehättävän ja viattoman hymyn Aragakselle.
Aragas siristeli epäluuloisena silmiään ja lähti raahaamaan hiukan pyristelevää tyttöä tanssilattialle.
    -Eikös tänne tätä varten tultu? Aragas kysyi.
    -Kyllä, Prudence myönsi kivahtaen. –Mutta se ei tarkoita sitä, että kätesi saavat vaellella pitkin vartaloani miten sattuu!!
Aragas nykäisi kohteliaasti kätensä pois Prudencen pakaralta, mutta hänen hiukan rietas ilmeensä ei luvannut hyvää. Aragas älähti kiukkuisena kun joku tönäisi häntä (vahingossa) ja hän horjahti päin säikähtänyttä Prudencea, joka taas horjati niin että oli kaataa rehtori Priz Friznogin. Ketjureaktio oli täydellinen.
    -Voi kauhistuksen kanahäkki! Olen todella pahoillani, mutta eikö olekin mukava ilta? Ainiin, ja oikein ihanata Valentinon päivää! Professori Henry Hurmion äänestä ei voinut erehtyä. –Mitä pidätte uudesta puvustani? Itse Arhippa Armaani on suunnitellut sen ja vain minulle!
Prudence katseli silmät selällään professori Hurmion juhla-asua. Jalassaan hänellä oli tiukat mustat trikoohousut ja niiden päällä kullanväriset verkkosukkahousut, paitana hänellä oli pitkä tunika, joka oli pohjaväriltään sininen, mutta siinä liihotteli isoja leppäkerttuja, joita Prudence epäili Tolvanador Dalin suunnittelemina. Sivusilmin Prudence huomasi Aragaksen yrittävän hillitä itseään.
    -Se on todella hieno, Prudence mumisi ja kiitti Aragasta mielessään siitä, että tämä johdatti heidät mahdollisimman kauas professori Hurmiosta.
Jonkin aikaa tanssittuaan Prudence huomasi, että Aragas johdatteli häntä jatkuvasti Suuren Salin reunamille, missä valaistus ei ollut paras mahdollinen.
    -Menemme tuonne istumaan, Aragas sanoi ilmoitussävyyn Prudencelle.
    -En halua mennä nurkkaan istumaan, Prudence vastusteli.
    -Sinä teet niin kuin minä sanon, Aragas tiuskaisi ja veti Prudencen yhteen autioista nurkkapöydistä. –Ja nyt luulen että meidän on aika hieman keskustella…
    -Minulla ei ole kanssasi mitään keskusteltavaa. Tulin tänne tanssimaan enkä puhumaan syvällisiä ja kaiken lisä…, Prudence kivahti, mutta hänen lauseensa katkesi äkisti kun Aragas läimäytti häntä suulle.
    -Hiljaa nainen!
Prudence tuijotti Aragasta typertynyt ilme kasvoillaan.