TULISOIHTU

Myra, Sonya ja Drake astelivat sisään. Myra istuutui ensin ja vilkaisi hermostuneesti rehtoriin. Sonya istuutui Myran viereen ja Drakelle tuotiin vielä yksi tuoli johon istua.
    -No niin tiedätte varmasti mistä on kyse. En pyydä muuta kuin että kerrotte oman versionne tapahtumista tanssiaisiltana. Lienee tarpeetonta sanoa, että kerrotte vain totuuden, rehtori Friznog sanoi. -No niin jos sitten vaikka Myra aloittaisi.
    -No minä kyllä huomasin heti että Prudence katseli ihan sillä silmällä Aragasta ja roikkui tässä ihan koko illan kuin iilimato. Ei päästänyt poikaa ollenkaan rauhaan, muuten illan tapahtumista en oikein osaa sanoakaan totuuden nimessä muuta kuin sen, että tulin ulos juuri kun Wolfy hakkasi Aragasta, syytä en sitten sen tarkemmin tiedä mutta Prudence kyllä seisoi ja katseli kovin innostuneen näköisenä poikien tappelua. Varmaankin oli kovin ylpeä itsestään, Myra sanoi ja vilkaisi Prudencea vihaisesti. -En siis sano etteikö kaikki olisi voinut tapahtua juuri niin kuin Prudence väittää mutta en oikein usko sitä.
    -Selvä sitten, no Sonya entäs sinä? Rehtori huokaisi.
    -No tuota… Minä tulin paikalle kun Wolfy ja Aragas tappleivat, myöhemminhän Drakekin liittyi seuraan, mutta kuitenkin. Minusta Prudence kyllä vaikutti järkyttyneeltä, mutta sehän olisi saattanut olla ihan vain näyttelemistäkin, Sonya sanoi ja katsahti varovasti Myraa, joka mulkoili pahasti Prudenea. –Niin sittenhän Aragas pakeni ja tönäisi Prudencen lumihankeen.
    -Ihanko totta? Rehtori kysyi.
    -Kyllä, ihan totta, Sonya sanoi ja Myrankin oli pakko myöntää.
    -Vai niin… Mortal Peto murahti ja vilkaisi Prudenceen, joka istui paikallaan ja oli täysin hiljaa.
    -Selvä, no entäs Drake? Onko sinulla jotain lisättävää vai kävikö asia sinun mielestäsi juuri näin?
    -No Prudence oli kyllä aika järkyttyneen näköinen, eihän hän edes päässyt lumihangesta ylös vaan Wolfyn piti kantaa hänet huoneeseens… Öh siis lähimpään torniin, Drake selitteli. –Sitä paitsi, Aragas löi Prudencea.
    -Löi? Miten niin löi? Professori Peto mylvi.
    -No ilmeisesti Prudence ei halunnut mennä hänen kanssaan nurkkapöytiin istumaan, niiihin pimeisiin, tiedättehän, Drake snaoi.
    -Minä olen niin monta kertaa sanonut että ne kaikki pöydät pitäisi valaista, won Gaamea sanoi vihaisesti Friznogille.
    -Minä en koskenutkaan tuohon… Tuohon… pilkukkaaseen pahakouraan, Aragas huusi.
    -No niin eiköhän nyt kaikki rauhoituta, rehtori sanoi jälleen kerran. –Prudence… tiedän että tämä ei ole mitään mukavaa mutta löikö Aragas sinua todella?
    -Löi…
    -Miksi et ilmoittanut siitä kenellekään vaan lähdit heti Aragaksen kanssa suosiolla ulos? Professori Peto kysyi ivallisesti.
    -Minä en lähtenyt suosiolla, Prudence sanoi.
    -Ai et vai? Ei kukaan kuullut sinun kirkuvan tai pyytävän apua kun Aragas vei sinut ulos.
    -Olisitko itse nolannut itsesi siinä tilanteessa ja alkanut kiljua ja huutaa apua jos joku koulun parhaimman näköisitä pojista olisi raahannut sinut ulos kaikkien silmien edessä?! Prudence huusi ja nousi seisomaan. –Sinä varmaankin olisit tosin nauttinut siitäkin! Sinä olet kylmä ja sydämetön ihminen ja minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä sinä minusta ajattelet!! Prudence huusi kyyneleet silmissään professori Pedolle.
Tuskin Prudence oli saanut loppuun ”painavaa asiaansa” professori Pedolle kun Wolfy ryntäsi takaisin sisään pelästyneen ja vihaisen näköisenä.
    -Mitä täällä tapahtuu? Hän kysyi ja vilkaisi huolestuneena itkuiseen Prudenceen.
    -NYT RIITTÄÄ!! Rehtori Friznog jyrähti tehostaen äänensä voimakkuutta loitsulla. –Vaietkaa kaikki!
Joka ikinen sulki suunsa ja ainoa ääni mikä rehtorin huoneessa kuului, oli Prudencen hiljaiset nyyhkäisyt ja itkun nieleskelyn ääni.
    -Minusta tuntuu, että tämä asia on nyt ratkaistu, rehtori sanoi tyynellä äänellä. –Vai mitä mieltä olette, Wilpuri ja Mortal?
Wilpuri nyökkäili tomerasti ja hetken kuluttua myös Mortal Peto nyökäytti päätään. Hän katsoi kiinteästi ja hiukan kylmän oloisesti Prudencea, mutta tyttö ei vilkaissutkaan häneen päin.
    -Aragas Cornwall, rehtorin ääni jylisi taas varsin mahtipontisena.
    -Olemme todenneet että olet syyllinen törkeiden erivapauksien ottamisesta Prudence McCallumin henkilöön nähden. Rangaistukseksi määrään taikasauvasi takavarikoiduksi kuukauden ajaksi, lisäksi joka ilta kuukauden ajan suoritat jälki-istuntoa kolme tuntia, myös viikonloppuisin. Lopuksi vielä Kalman Kehdolta pois 200 pistettä! Hyväksytkö nämä ehdot vai haluatko tulla mieluummin erotetuksi akatemiasta?
Aragas mulkaisi rehtoria kiukkuisesti ja murahti vain epämääräisesti. Poika käänsi katseensa Prudenceen ja
hänen silmissään välkähti vaarallisesti. Tämä ei jäänyt myöskään Wolfylta huomaamatta ja hän astui askeleen lähemmäs Prudencea.
    -Tulkitsen vastauksenne myönteiseksi, rehtori sanoi. –Luovuta taikasauvasi minulle nyt heti.
Aragas kaivoi taikasauvansa esiin ja ojensi sen hyvin vastentahtoisesti Priz Friznogille.
    -Kiitos, rehtori sanoi saatuaan sauvan. –Mortal, annan sinulle tehtäväksi vielä tarkkailla Aragaksen käytöstä hyvin tarkkaan. Tämä ei saa missään tapauksessa toistua. Asia loppuunkäsitelty!

TULISOIHTU

Sunneva ja Drake odottelivat ulkopuolella Prudencea joka tuli ulos rehtorin huoneesta kalpeana Wolfyn kättä puristaen. Aragas käveli Prudencen ohi eikä vilkaissutkaan tyttöön. Professorit ja rehtori jäivät vielä keskustelemaan tapahtuneesta ja siitä miten tuollaiset tilanteet voisi välttää kaikkein parhaiten.
    -No mitä kävi? Sunneva kysyi Prudencelta.
    -Ihan hyvin kävi, Aragas sai aika ankarat rangaistukset, hän menetti taikasauvansakin, Prudene henkäisi.
    -Minusta hänet olisi pitänyt erottaa, Wolfy sanoi ja katseli murhaavasti Aragasta joka käveli rappusia kohti.
    -Kiitos, Drake, Prudence kuiskasi pojalle.
    -Ai mistä hyvästä? Drake ihmetteli.
    -Minusta tuntuu että sinun sanasi saivat kaikki vakuuttuneiksi, siis se kun näit että Aragas löi minua siellä tanssiaisissa, Prudence sanoi punastuen ja irrotti otteensa Wolfyn kädestä. -Minä taidan mennä hetkeksi lepäämään, tyttö sanoi ja lähti kävlemään kohti rappusia joita pitkin Aragas oli hetki sitten mennyt.
    -Minä tulen mukaan! Wolfy huudahti mutta Sunneva tarttui poikaa hihasta.
    -Anna hänen olla hetki rauhassa, tuo käsittely ei varmankaan ollut mikään mieltä ylentävä kokemus, Sunneva sanoi ja katsoi vihaisesti Drakeen.
    -Tuota, minä taidan mennä, Wolfy sanoi vilkaistuaan Sunnevaan joka tuijotti Drkaea. -Juu todella minä menen nyt, Wolfy vielä sanoi ja kun ei saanut vastautsa hän lähti samoja rappusia kohti joista Aragas ja Prudence olivat hetkeä aikaisemmin menneet.
    -Mitäs se juttu oli lyömisestä? Näitkö sinä että Aragas löi Prudencea etkä tehnyt mitään? Sunneva kysyi.
    -En halunnut puuttua toisten asioihin, sitä paitsi ajattelin että Prudence on vahva tyttö kyllä hän pärjäisi, Drake sanoi ja kohautti olkiaan.
    -Eli jos Aramor olisi lyönyt minua niin et olisi reagoinut mitenkään vaan olisit antanut hänen viedä minut ulos ja maata väkisin, Sunneva sanoi hieman kovemalla äänellä.
    -No en tietenkään olisi! Drake huudahti ihmeissään.
    -Miksi sitten annoit sen tapahtua Prudencelle? Sunneva huusi pojalle.
    -Mistä minä tiesin että jotakin sellaista tulisi tapahtumaan? Drake sanoi kyllästyneellä äänellä.
    -Niin. Sinä ajattelit että kyllä Prudence pärjää itseään melkein kaksi kertaa pidemmälle ja kymmenen kertaa vahvemmalle miehelle jolla vielä kaiken lisäksi on aikamoinen maine!! Sunneva kimitti.
    -Mistä minä tiesin vaikka Prudence olisi nauttinut siitä? Drake huusi.
    -Kuinka sinä kehtaat!?? Sunneva huusi raivostuneena.
Drake tiesi menneensä liian pitkälle.
    -No en nyt tarkoittanut ihan sitä, mutta kaikki jutut mitä kuulee jästitytöistä niin enhän minä voi tietää millainen Prudence on, Drake puolusteli.
    -Prudence ei ole jästi!
    -Ei niin mutta hän on elänyt jästimaailmassa koko elämänsä.
    -Prudence on sinun serkkusi! Sunneva vielä huusi.
    -Serkku jota en edes tunne. Ja mitä sillä on tekemistä asian kanssa? Drake kysyi.
    -Olet ihan uskomaton! Sunneva sanoi edelleen kiihtyneenä.
    -Tiedän! Drake virnisti.
Sunneva katsoi poikaan vihaisesti.
    -Hyvä on hyvä on, seuraavan kerran kun näen että Prudence on pulassa tai kuka tahansa joka ei ole minua kaksi kertaa isompi ja kymmenen kertaa vahvempi niin menen apuun valkoisella ratsullani ja pelastan kaikki! Drake sanoi ja huitoi käsillään.
    -Hmph, Sunneva sanoi ja lähti kävelemään Toveruuden Tornia kohti selvitelläkseen asiat vielä Prudencen kanssa.
    -Oletko sinä nyt kauhean vihainen? Drake kysyi.
    -Ehkä muutaman tunnin, eiköhän se siitä sitten, Sunneva sanoi.
    -Selvä, tavataan muutaman tunnin kuluttua Drake huudahti ja lähti päinvastaiseen suuntaan.

TULISOIHTU

Sunneva saapui hengästyneenä ja puhisten yhdessä tyttöjen makuuhuoneeseen. Hän näki Prudencen istuvan omalla, petaamattomalla, vuoteellaan ja tuijottavan ikkunasta ulos.
    -Hei Prue! Sunneva henkäisi.
    -Vaikutat hiukan hengästyneeltä, Prudence sanoi ja kääntyi kohti Sunnevaa joka oli heittäytynyt sängylleen.
    -Ehkä, Sunneva myönsi. –Olen hiukan kiihdyksissä, mutta sainpahan tahtoni lävitse…
Prudence kohotti kysyvästi kulmiaan.
    -Seuraavan kerran kun joku mätkäisee sinua, niin Drake tulee sinua pelastamaan valkealla ratsullaan, Sunneva sanoi käkättäen.
    -Häh? Tuo meni kyllä nyt minulta hiukan ohitse, Prudence sanoi. -Mutta ehkä en edes halua tietää kaikkea…
    -Parempi ehkä onkin, Sunneva myönsi ja alkoi sitten kaivella laukkuaan. –Tässä muuten tulivat kirjeet Tylypahkan porukalta.
Tytöt avasivat kirjeet innoissaan ja lukivat ne yhdessä. Hagrid toivotti heille hyvää Valentinon päivää ja lähetti paljon terveisiä myös Albus Dumledorelta. Hermionelta tuli kokonaiset kaksi pergamenttiarkkia käsittävä kirje, jossa hän marmatti Ronin ja Harryn törppöilystä, pohti kouluasioita, mainosti hyviä kirjoja ja toivotti tietenkin myös hyvää Valentinon päivää. Mutta Harryn ja Ronin kirje oli tyttöjen mielestä kaikkein paras.

Terve Prudence ja Sunneva.

Ja tietysti hyvää Valentinon päivää. Toivottavasti kirje tuli ajoissa perille, sillä Prudencen pöllö vaikutti hiukan hassulta.
Meillä oli tietysti ihan asiaakin. Uskokaa tai älkää mutta Malfoyn perhe on ihan sekaisin. Draco Malfoy on viime aikoina käyttäytynyt tosi oudosti. Ensiksikään se ei enää liikuu Crabben ja Goylen kanssa, vaan enemmänkin yksikseen tai tyttöjen kanssa. Ja se on jo OUTOA! Ja toisekseen sen vanhemmat käy täällä tosi usein. Ja sekin on OUTOA!
Onko siellä tapahtunut mitään OUTOA? Malfoyn serkkuhan on siellä. Onko se omituinen?
Eipä muuta.

Harry & Ron

Prudence ja Sunneva räjähtivät raikuvaan nauruun luettuaan kirjeen loppuun. Tytöt itseasiassa joutuivat pyyhkimään jopa naurun kyyneleitä silmistään.
    -Kylläpäs tämä on OUTOA, Prudence tyrskähti ja piteli yhä vatsalihaksiaan.
    -Kyllä, Sunneva myönteli. –Mitäs sanot, kuomaseni, onko täällä tapahtunut mitään OUTOA? Onko Drake OUTO?
    -Ainahan se on ollut outo, Prudence sanoi virnistäen. –Mutta muuten tämä onkin niin normaali paikka, että normaalimpaa saa hakea…
    -Täällä on tapahtunut outoja asioita…, Sunneva sanoi vakavoituen ja katsoi sitten pitkään Prudenceen. –Tuota… Hmmm… En mitenkään halua painostaa sinua, mutta tapahtuiko eilen mitään?
    -Ei mitään, Prudence sanoi liioitellun viattomasti. –Eilinen oli niiiiiin mukava päivä…
    -Älä viitsi, Sunneva sanoi irvistäen. –Tarkoitan, että ehtikö tuikkasta sinua vai ei?
    -Ai. No, ei ehtinyt, Prudence sanoi.
    -Hyvä…, Sunneva sanoi huokaisten helpotuksesta.

TULISOIHTU

Huispausmestaruus ratkeaisi keskiviikkona ja nyt oli tiistai. Sunneva ja Prudence olivat täysin hermoheikkoja molemmat, sillä heidän piti jälleen juontaa huispausmatsi ja tällä kertaa vuorossa olivat Toveruuden Torni ja Kalman Kehto. Se kumpi voittaisi saisi huispausmestaruuden ja sen takia hyvin todennköisesti myös tupamestaruuden. Tosin Kalman Kehdolta oli otettu pois 200 pistettä mikä oli aika suuri rako heidän tupamestaruuden pisteissä.
    -Huomenna on sitten se huispaushommeli taas, Prudence sanoi Sunnevalle joka makoili sängyllään. Päivän tunnit olivat juuri loppuneet ja tytöt aikoivat lähteä alas illalliselle.
    -Niinpä, olet ihan oikeassa, Sunneva sanoi ja nousi ylös. –Jospa mentäisiin tankkaamaan huomista varten kun tulee iso päivä, Sunneva naurahti ja ponkaisi ylös sängyltä.
    -Voi ei! Minä ihan unohdin että minun piti huomiseksi tehdä yksi läksyhomma. No ei siinä mene kuin kymmenisen minuuttia, tavattanko ruokalassa, Sunneva kysyi.
    -Ai pitääkö minun mennä yksin? Prudence kysyi hermostuneesti.
Valentinon päivän tanssiaisten jälkeen Prudence ei ollut ollut ihan täysin oma itsensä.
    -No etköhän sinä pärjää muutaman minuutin verran yksin, Sunneva sanoi ja kaivoi tarvikkeensa esiin.
    -No niin kai sitten… Nähdään! Prudence huikkasi ja häipyi ruokalaan.
Sunneva päätti mennä tekemään läksyään oleskeluhuoneeseen ja otti kaikki kirjansa mukaan. Tyttö istuutui sohvalle ja levitti tarvikkeensa pöydälle.
    -Jaha, laiskanläksykö? Kuului huvittunut ääni.
    -No niinkin voi sanoa, Sunneva sanoi Aramorille.
Tämä oli ensimmäinen kerta tanssien jälkeen kun he olivat keskustelleet.
    -No olette sitten taas yhdessä sen Malfoyn kanssa, Aramor sanoi ja virnisti. -Nimittäin minä olen aina käytössä jos teillä menee poikki.
    -Kiitos vain, Sunneva naurahti. –Tuskin tarvitsen ketään siihen tilalle ainakaan vähään aikaan.
    -No on aina hyvä että joku on varalla, Aramor snaoi ja aikoi nousta ylös sohvalta. –Ai niin, minun piti tuota vain sanoa että ei Aragas tarkoittanut mitään pahaa Prudencelle, hän vain on hieman sellainen, Aramor sanoi ja hymähti.
    -Ai että hän ei tarkoittanut mitään pahaa? No minä en näe asiaa ihan noin, Sunneva sanoi ja alkoi kirjoittaa tehtäväänsä.
    -No et tunne Aragasta, sitä paitsi voi vikaa olla Prudencessakin, Aramor sanoi vakavana.
    -Minusta tuntuu ettei meidän kannata puhua tästä sen enempää, Sunneva sanoi, paukautti kirjansa kiinni ja laittoi ne laukkuunsa lähtien sen jälkeen viemään tavaroitaan tyttöjen makuuhuoneisiin.
Sieltä Sunneva lähti syömään ja huomasi että Aramor istui edelleen samalla sohvalla mihin hän oli pojan jättänyt.

Prudence istuutui Toveruuden Tornin pöytään kauaksi muista ja alkoi hermostuneesti näykkiä ruokaansa.
    -Hei, saanko istua tähän hetkeksi? Oliver sanoi ja vastausta odottamatta istuutui Prudencen eteen.
    -Niin… Minä vain halusin sanoa että olen pahoillani siitä mitä sinulle tapahtui ja olisin kyllä pyytänyt sinua tansseihin mutta kun se Aragas ehti niin…
    -Ei se mitään, kaikki on ihan kunnossa, Prudence sanoi ja hymyili. –Olisitko todella pyytänyt minua, ellei Aragas…?
    -Olisin, Oliver henkäsi.
    -No minä olisin sanonut kyllä, Prudence sanoi ja tunsi olonsa ihmeen turvalliseksi Oliverin lähellä, turvallisemmaksi kun oli viikkoihin tuntenut.
    -Minä meninkin sitten Dina Ellisin kanssa, Oliver sanoi huokaisten.
    -No toivottavasti teillä oli kivaa, Prudence sanoi hymyillen.
    -Toki oli, olemme tänään menossa ulos, Oliver sanoi.
    -Sehän on oikein mukavaa, Prudence sanoi pieni mustasukkaisuuden pisto sydämessään.
    -Halusin vain sanoa että jos ensi vuonna on hieman parempi tuuri ja vaikka pääsisin kanssasi tansseihin, Oliver sanoi punastuen.
    -Ehkä…, Prudence hymyili ja Oliver naurahti.
    -No nähdään sitten viimeistään ensi vuoden tanssiaisissa.
    -Nähdään, Prudence hymyili jälleen ja Oliver lähti samaan aikaan kun Sunneva puuskahtaen istahti Prudencen viereen.
    -Se on sika!
    -Ai kuka? Prudence ihmetteli ja hymyili yhä.
    -Aramor, Sunneva kivahti.
    -No se nyt ei ole mikään ihme, Prudence sanoi. –Mitä hän nyt teki? Äläkä minulle tiuski!
    -Hän sanoi, ettei Aragasta kannata ottaa kovinkaan vakavasti, että se mitä hän teki sinulle on vain hänen tyylistään!
    -Mitäh? Prudence älähti.
    -Kyllä, Sunneva puuskahti. –Ja Aragas ei kuulemma tarkoittanut mitään pahaa…
    -Ei varmasti, Prudence sanoi ivallisesti. –Hänhän on niin ihana ja lempeä velho…
    -Juuri niin, Sunneva mutisi ja mätti lautaselleen kalakeittoa.
Kun Wolfy ja Drake saapuivat tyttöjen seuraan, he huomasivat varsin pian että nämä olivat himpun verran äreällä tuulella.
    -Paineita huomisesta? Wolfy kysyi hiukan ironisella äänellä.
    -Ei meillä ole mitään vaikeuksia, Adagio, Prudence kivahti.
    -Älä tiuski minulle, Wolfy murahti. –Ja minua kutsutaan Wolfyksi.
    -Voi Adagio! Ihanko totta? Prudence sanoi matkien rouva Fontrelin ääntä. –Sanohan, ADAGIO, mistä sait tuon nimen?
    -En tiedä, Wolfy ärähti. –Eikä minua edes kiinnosta tietää mitä se tarkoittaa!
Prudence oli huonolla tuulella. Sunnevan kertomus siitä, mitä Aramor oli hänelle sanonut, oli saanut Prudencen hyvin kiukkuiseksi. Vai ei tarkoittanut mitään pahaa? SIKA! Prudence ajatteli vihaisena ja täytyihän hänen purkaa kiukkuisuutensa johonkin. Ja Wolfy oli mukavasti juuri lähettyvillä.
    -Adagio tarkoittaa ”hitaasti”, Prudence selitti kuin pikkulapselle. –Ajattelin vain, että viittaisiko se sinun mieskuntoosi?!
Sunneva remahti raikuvaan nauruun ja Wolfy punastui korviaan myöten. Poika oli varsin yllättynyt Prudencen suorasukaisuudesta.
    -Ehkä haluat tarkistaa asian? Wolfy kysyi virnistäen toivuttuaan järkytyksestä.
Nyt oli Prudencen vuoro punastua. Hän tajusi ehkä menneensä hiukan liian pitkälle ja aikoi nyt selvitä tilanteesta kunnialla.
    -Ehkä, ehkä en, Prudence vastasi. –Sinun täytyy vain todistaa ensin olevasi tarpeeksi hyvä minulle.
Se sai Wolfyn hiljaiseksi ja Prudence onnitteli itseään loistavasta vastavedostaan. Menköön kunnia, kasvakoon maine!!
Sunneva yritti kovasti peittää hilpeyttään.
    -Voi Wolfy parkaa kun aina parjataan, Sunneva naurahti ja sai puheryöpyn niskaansa Drakelta, joka puolusti ystäväänsä kauheita akkoja vastaan.
    -Anteeksi nyt kyllä meni sinun henkäilysi taas ihan ohi korvien, Sunneva kikatti.
    -Drake sanoi että pidä huoli omista asioistasi tai muuten saat katua, tai jotain sinnepäin… Prudence naurahti ja tunki lusikallisen keittoa suuhunsa.
Wolfy ja Drake vain mulkoilivat toisiaan.

TULISOIHTU