-ÄLÄ KOSKE!! Prudence kiljui yhä Sunnevan saavuttua paikalle.
Sunneva näki Prudencen puristavan pergamenttiarkkia rintaansa vasten ja kiljuvan raivostuneelle Wolfylle.
    -Mitä täällä tapahtuu? Sunneva huudahti.
    -Se ei kuulu sinulle, Wolfy ärähti.
    -Kuuluupas, Sunneva kiisti. –Möykkääminen kuului tuonne käytävälle saakka!
    -Tuo otus, Prudence kiljui osoittaen sormellaan Wolfya. –Haluaa tämän parityömme itselleen tehdäkseen sen loppuun, mutta minä en todellakaan luota tuohon äijään. Haluan tehdä tämän itse loppuun että saisimme jotain mahdollisesti edes aikaiseksi.
    -Sinä et ollut edes kuullut koko loitsusta, Wolfy huusi täydellä teholla. –Joten miten muka saisit työn valmiiksi? Minä sentään tiedän asioista jotakin. Joten minä OTAN sen!
    -Ja millähän oikeudella? Prudence kivahti.
    -Isomman ja vahvemman oikeudella, Wolfy mylvähti.
Sunneva säikähti kun Wolfy rynnisti Prudencen kimppuun ja yritti riistää pergamenttiarkkia tytöltä.
    -Katso nyt mitä sait aikaan!! Prudence huusi Wolfylle ja heitti tämän eteen tuhraantuneen ja revenneen pergamenttiarkin. –Tämä on sinun syysi! Ole hyvä ja pidä se!
    -Mitäs olit niin jääräpäinen, Wolfy huusi. –Tee se vain itseksesi nyt!
    -Ei voi olla totta, Sunneva älähti.
    -On tämä totta, Prudence tiuskaisi hänelle. –En minäkään sitä ensin uskonut, mutta kyllä; Wolfy on lapsellisuuden huippu.
    -Eih…, Sunneva hautasi kasvonsa käsiinsä.
    -Mikä hätänä? Drake kysyi saavuttuaan paikalle kun oli rauhoitellut säikähtäneen Luciuksen.
Prudence ja Wolfy kiljuivat yhteen ääneen "mikä oli hätänä", mutta Drake ei meinannut saada asiasta mitään selvää.
    -Älkää ottako asiasta ongelmaa, Drake sanoi lopulta tyynesti. -Ratkaisuhan on ihan ilmeinen.
    -No? Wolfy, Prudence ja Sunneva kysyivät yhteen ääneen.
    -No koska Prue oli niin jääräpäinen ettei antanut pergamenttia Wolfylle vaan aiheutti sen kappaleiksi repimisen, niin hän voi tehdä työn loppuun. Ajattele positiivisesti, Prue, opit jotakin uutta!Drake selosti ideaansa viaton ilme poikamaisilla kasvoillaan.
    -Kuinka sinä voit olla noin puolueellinen? Sunneva kivahti poikaystävälleen.
    -Miten kukaan voi keksiä jotain noin typerää ja epäreilua? Prudence huudahti ja mulkoili Drakea.
    -Tiesinhän että sinä ymmärtäisit, Wolfy sanoi tyytyväisenä ja taputti Drakea olkapäälle.
    -Minä tiedän vielä paremman idean, Prudence huudahti vihaisena ja heitti pergamentin palaset hölmistyneelle Drakelle. –SINÄ teet sen!
    -No tuosta olen ihan samaa meiltä! Sunneva huudahti Drakelle ja Wolfylle jotka jäivät jälleen kerran kiroamaan naissukupuolta.

    -Prue odota! Sunneva huusi ja sai kaverinsa kiinni.
Prudence pysähtyi ja jäi odottamaan ystäväänsä.
    -Mitä te aiotte tehdä sen työn kanssa? Sunneva kysyi.
    -No minä en siihen enää edes koskekaan. Saa Wolfy tehdä sen ihan itse, Prudence sanoi ja antoi hiustensa valua sormiensa läpi.
    -Hei minä tiedän miten piristän sinua. Drake kertoi minulle salaisuuden ja vannotti etten saa kertoa kellekään! Sunneva huudahti innoissaan ja lähti juoksemaan tarttuen Prudencea kädestä.
Sunneva johdatti ystävänsä oven luokse joka oli lukossa.
    -Alohomora! Sunneva hudahti ja ovi aukesi.
    -Ihanaa! Teillä on salaisuutena tunkkainen pieni huone, Prudence sanoi ja muljautteli silmiään.
    -Noin minäkin sanoin aluksi mutta katsos tätä! Tyttö huudahti innoisaan ja onnistui löytämään seinässä olevan oven ja avasi sen.
    -TADAAA! Sunneva huudahti ja näytti oven takana olevaa leveää käytävää.
    -Mihin se vie? Prudecen kysyi ihmiessään.
    -No se vie metsään, Sunneva vastasi innoissaan ja lähti retuuttamaan Prudencea mukanaan. –Ajattelin että mennään tapaamaan ystävääni Kantoa.
    -Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt, Prudence hyräili katsellessaan ympärilleen.
Noin puolen tunnin kuluttua tytöt löysivät ulosmenoaukon ja kapusivat ylös raikkaaseen ilmaan. Oli jo hieman alkanut hämärtää mutta onneksi tyttöjen ei tarvinnut kävellä kauas kun he törmäsivät kantoon.
    -No mutta onkos se minun ystäväni! Kanto ihastui nähdessään Sunnevan. –Kukas tuo toinen neiti on? Kanto kysyi hieman epäluuloisena. –Tuon tytön hiukset tuovat mieleeni ihan metsäpalon, Kanto sanoi jälleen hieman varuillaan.
    -Hän on Prudence, paras ystäväni ja voin vakuuttaa että hänellä EI ole aikomustakaan sytyttää metsää tuleen joten ole ihan huoletta, Sunneva naurahti ja istahti kannon viereen.
    -Hei vaan, Prudence sanoi ja katseli kantoa jolla oli slmät ja suu, sellaista hän ei ollut koskaan ennen nähnyt.
Prudencekin istuutui kannon viereen ja katseli ympärilleen.
    -Olettekos te nähneet niitä yksisarvisia? Kanto kysyi.
    -Ai mitä yksisarvisia? Sunneva kysäisi.
    -No niitä hepan näköisia otuksia. Ne vasta lystejä ovatkin, niitä on täällä aika paljon. Tuolla keskemmällä metsää on luola, jossa ne joskus oleilevat, kanto kertoili.
Prudencea rupesi hieman nukuttamaan ja hän ei jaksanut pitää luomiaan auki vaan nukahti kannon viereen.
    -Ei kai ystäväsi kuollut? Kanto kuiskasi nähdessään Prudencen makaavan vieressään.
    -No ei varmaankaan, nukahti vain, meillä on ollut aika rankkaa koulussa, Sunneva naurahti. –Pitäisi varmaan lähteä jo menemään takaisin päin, Sunnevaa huomautti ja herätti Prudencen.
Yhtäkkiä jostain kuului ulvontaa.
    -IHMISSUSI! Tytöt huusivat yhteen ääneen.

    -Noidat! Wolfy puuskahti kun he Draken kanssa saapuivat heidän huoneeseensa. –Niistä ei ole kuin haittaa!
    -Ei niitä ilmankaan voi olla, Drake huomautti ja pudotti huomaamattomasti pergamenttipalaset Wolfyn yöpöydälle.
    -Ei minulla ole mitään vaikeuksia olla ilman, Wolfy tuhahti.
    -Eikö? Drake kohotti kulmiaan kysyvästi. –Minä olin aina kuvitellut Myra Bonegran noidaksi, mutta ehkä minä erehdyin…
    -Se on eri asia, Wolfy kiisti.
    -Ai? Millä tavalla? Drake kysyi uteliaasti.
    -Se ei kuulu sinulle. Luulisi sinunkin jo käsittäneen että poikamiehenä olo on parempaa, Wolfy saarnasi parhaalle ystävälleen.
    -Miten niin? Drake kysyi ja heittäytyi rennosti loikoilemaan sängylleen vaaleiden hiusten levahtaessa mustalle tyynylle.
    -Etkö sinä hyvä mies jo tajua? Wolfy kysyi tuskaisesti. –Sunneva pompottaa sinua ihan mennen tullen. Olet kuin koiranpentu hänen seurassaan! Se ei sovi ollenkaan tyyliisi, Malfoy!
    -Mitä minä muka voisin tehdä asialle? Drake kysyi hiukan ärtyneesti.
    -En minä tiedä. Se on sinun ongelmasi, jota paranee miettiä, Wolfy sanoi olkiaan kohauttaen.
Drake mulkaisi ystäväänsä ja kääntyi kyljelleen, eikä puhunut enää Wolfylle mitään. Hän kuuli Wolfyn poistuvan huoneestaan jonnekin, ja niin Drake jäi yksin ajatustensa kanssa.

Wolfy lähti itsekseen jupisten kohti kirjastoa etsimään tarkempaa tietoa tulikehäloitsusta. Hänen täytyi myöntää itselleen, ettei enää edes muistanut miten se tehtiin, puhumattakaan sen historiasta. Kirjastossa kirjastonhoitaja Aapis Kukko auttoi häntä etsimään tarvitsemansa kirjan ja sitten hän jätti Wolfyn sitä lukemaan.
    -Kas, Wolfy Fontrelhan se siinä, ivallinen ääni kuului vähän matkan päästä Wolfysta.
Tummahiuksinen poika kohotti katseensa 10001 loitsua –kirjasta ja tuijotti vihaisesti Aragas Cornwallia.
    -Oliko sinulla jotain asiaakin? Wolfy kysyi ärtyneenä.
    -Ei toki, Aragas vastasi muka viattomasti. –Halusin vain tervehtiä vanhaa ystävää ja joukkuetoveria… Olet ollut viime aikoina niin äreä, että ajattelin hiukan piristää sinua!
    -Miten muka? Wolfy kysyi halveksivasti.
    -Sinun ei enää tarvitse vaivata tyhjää päätäsi Prudencella, Aragas sanoi ylitsevuotavan lohduttavalla äänellä, josta vain iva kuulsi lävitse. -Minä otan hänet oikein projektikseni ja koulutan sen tytön tavoille…
    -Uskallakin koskea Prudenceen…, Wolfy sanoi tulistuen ja nousi seisomaan.
Aragas vain käänsi hänelle selkänsä ja lähti kävelemään ulos kirjastosta jättäen jälkeensä vain ivallisen naurun ja Aapis Kukon kiukkuiset mulkaisut.

    -Ups! Mitä kello on? Prudence kysyi yhtäkkiä kun ulvonta oli lakannut.
    -No se taitaa olla jotakin seitsemän paikkeilla, miten niin?
    -OLIVER! Prudence huudahti ja lähti juoksemaan kohti tunnelia.
    -No hei sitten, nähdään taas!! Sunneva huusi kannolle ja pinkaisi Prudencen perään.
Puolen tunnin kuluttua tytöt tulivat puuskuttaen Toveruuden Tornin oleskelutilaan.
    -Hei Prue… Olet hieman myöhässä, Oliver sanoi ja näytti siltä että hän oli odottanut puolituntia heidän huoneensa oven edessä.
    -Anteeksi hirveästi Oliver, minulla menee kaksi minuuttia! Prudence huudahti ja ryntäsi huoneesensa Sunneva perässään.
Oliver jäi mutisemaan alas jotain naisista ja niiden kahdesta minuuutista.
    -Aarghh. Mitä minä laitan päälleni? Heitä sieltä jotain, minä laitan alusvaatteet sillä aikaa! Prudene huudahti ja heitti vaatteensa pois ja rupesi tunkemaan kireää aluspaitaa päälleen.
    -Tämä paita ja nämä housut, et sinä muuta tarvitse, Sunneva huudahti ja heitti sinisen kireän puuvillapaidan Prudencelle ja mustat isot housut. Prudence puki päälleen nopeasti ja kaivoi hammasharjansa esille.
    -Nyt minä harjaan hiukset, tee jotain hiuksilleni, Prudence huudahti Sunnevalle, joka otti heti harjan ja alkoi kammata hampaitaan harjaavan Prudencen hiuksia.
Sunneva laittoi pitkät hiukset letille joka jäi roikkumaan Prudencen selkään tämän jo juostessa rappuset alas pikavauhtia.
    -No niin olen valmis! Prudence huudahti ja hölmistynyt Oliver nousi seisomaan.
    -Ai? Minä ajattelin että sinulla menee vähintään kaksi tuntia… Oliver ihmetteli ja heitti Prudencen viitan tälle ja nuoret painuivat ulos.