TULISOIHTU

    - Minulla on korvat vieläkin lukossa, Prudence valitteli kun he olivat päässeet lentokenttätullin läpi ja istuivat kuuluisassa kaksikerroksisessa bussissa.
Sunneva katseli uteliaana Lontoota ja rouva Vuolasvirta silitteli takkinsa etumusta näyttääkseen mahdollisimman tyylikkäältä.
    - Miten me pääsemme sinne… äh… mikäsenytoli… Viistokujalle? Sunneva kysyi ja pureskeli jälleen kynsiään.
    - Kerron sitten kun pääsemme sinne asti. Ajattelin että voisimme tämän päivän kierrellä jäst… siis Lontoota ja huomenna sitten siirtyä Viistokujalle, rouva Vuolasvirta sanoi eikä välittänyt tyttöjen hiukan pettyneistä ilmeistä.
Molemmat heistä odottivat kovasti pääsyä "uuteen maailmaan". Buckinghamin palatsi, vahakabinetti, Tower, Big Ben, … Kaikki nähtävyydet oli kierreltävä. Rouva Vuolasvirta oli kultturelli ihminen ja sen saivat Sunneva ja Prudence totisesti havaita.
British National Museum vei heiltä aikaa lähemmäs neljä tuntia, ja Prudencella oli hauskaa kun Sunneva luuli vahakabinetissa törmänneensä aitoon Michael Jacksoniin.
    - Voi ei! Prudence huudahti. –Minun täytyy soittaa isälleni! Olin unohtanut sen kokonaan!
Tyttö kaivoi taskunsa pohjalta muutamia puntia ja ryntäsi etsimään lähintä puhelinkioskia.
    - Haloo… Tatjana McCallum, kuului tuttu ääni luurista.
    - Täällä on Prudence… Saank…
    - Prudence!! Tatjana huudahti selvästikin kiukkuisena. –Missä sinä olet ollut? Olet todella ajattelematon kun et ole isällesi kertonut mitään olemassaolostasi! David parka! Noin ajattelematon ja huikentelevainen tytär aiheuttaa hänelle vielä harmia…
    - Saisinko puhua isän kanssa! Prudence suorastaan huusi.
    - En tiedä. Sano minulle asiasi. En viitsi vaivata isääsi, hän on jo muutenkin kärsinyt takiasi…, Tatjana sanoi pisteliäästi.
    - Haluan puhua isäni kanssa, Prudence sanoi päättäväisesti.
    - Hyvä on…, Tatjana suostui ja Prudence kuuli hänen korkokenkiensä kiivaan kopinan.
    - David... Prudence kuuli tutun mörähdyksen.
    - Isä! Minä täällä!
    - Ai hei Prue-kultaseni. Missä sinä olet? Kauhea taustamelu…
    - Olen juuri nyt Lontoossa…
    - Lontoossa! David huudahti. –Lapsi-hyvä, mitä sinä siellä teet?
    - Sain kirjeen… Lähden opiskelemaan…
    - Sehän hienoa! David McCallum onnitteli. –Olisit kyllä voinut varoittaa hiukan etukäteen…
    - Aloitan opintoni Tulisoihdun noita- ja velhoakatemiassa, Prudence huoahti.
    - MITÄH?! Moista humpuukia et kyllä…, David aloitti saarnaansa.
    - Se on sitä mitä minä haluan. Tulen sitten kesäksi kotiin, Prudence yritti sovitella.
    - Lennät heti takaisin Helsinkiin. Haen sinut lentokentältä kunhan vain ilmoitat…
    - Et sinä voi pakottaa minua! Prudence kivahti. –Hyväksyt tai et, minä aloitan Tulisoihdussa! Lupaan kirjoittaa kotiin usein!
Sen sanottuaan Prudence paiskasi luurin kiinni.

    - No niin nyt se tuli sitten tehtyä. Prudence sanoi ylpeänä Sunnevalle joka virnisteli hänen vieressään.
    - Ai jai, nyt tytöt pitää mennä nukkumaan… Kellohan on jo vaikka mitä, olemme kierrelleet ihan tarpeeksi. Niin varasin Vuotavasta noidankattilasta meille kaksi huonetta, teille yhteinen ja minulle oma, rouva Vuolasvirta sanoi ja lähti kävelemään kohti kujaa jossa ei aluksi näyttänyt olevan yhtään mitään.
Rouva Vuolasvirta avasi kuitenkin oven joka oli kuin ilmestynyt tyhjästä ja talutti tytöt sisälle. Vuotava noidankattila oli sisältä muuten tavallisen pubin näköinen mutta sen sisustus oli kuin suoraan 1700-luvulta ja ihmisillä oli mitä ihmeellisempiä vaatteita päällä. Rouva Vuolasvirta astui sisään ja meni tiskille.
    - Hei Tom…, hän yritti sanoa hiljaa.
    - GILLIAN! Sinua ei ole näkynyt varmaan kahteenkymmeneen vuoteen! Baarin takana istunut mies huudahti ja halasi rouva Vuolasvirtaa.
    - Noh noh.. Tom tässä on tyttäreni Sunneva ja hänen ystävänsä Prudence. He menevät Tulisoihtuun.
    - Tulisoihtuun, voi että! Vai on Tylypahka jo takana päin…, Tom höpötteli ja vei tytöt yläkertaan rouva Vuolasvirran jäädessä alakertaan.
Sunneva katsoi järkyttyneen pelästyneenä äitiinsä.
    - Menkää vain Tomin mukaan kullat, minä tulen kohta ylös, menkäähän jo…
Prudence ja Sunneva seurasivat Tomia huoneeseen, joka oli aivan viininpunainen. Suuri katossänky tuntui vievän suurimman osan huonetta ja suuri mahonkinen pöytä suuren ikkunan edessä, jonka peittivät paksut viininpunaiset verhot.
    - No tässä tämä nyt olisi, hieman uudenaikaisempi huone kuin muut, kun olette kerran jästien paikasta niin tämä on varmaankin teille oikein hyvä, Tom selitti innoissaan ja tytöt huomasivat että kaikki hiedän kuusi laukkuaan olivat jo huoneessa.
Tom kumarsi tytöille toivotti hyvät yöt ja poistui huoneesta.
    - Wau! Tämä on sitten modernein huone tässä paikassa, Sunneva sanoi ja hyppäsi suurelle sägylle.
    - Minusta tämä on aivan ihana, Prudence sanoi ja huokaili sängyn edessä hypistellen paikkoja.
    - Niin en minä sanonut etten tykkäisi. Minkäköhän näköinen meidän koulumme oikein on? Sunneva ihmetteli.
    - No varmaan aikalailla samaa tyyliä… Toivottavasti saamme omat huoneet, minä en ainakaan halua asua samassa huoneessa joidenkin ääliöiden kanssa…

TULISOIHTU