TULISOIHTU

Prudence ja Sunneva nielaisivat kuuluvasti. Heillä ei olisi mitään turvaa, sillä sekä professori Peto että professori McKakkula olivat menneet onnittelemaan voittajajoukkuetta. Selostamon ovi repäistiin rajusti auki ja vihaiset nuoret miehet astuivat raivostuneina sisään. Prudence ei ehti edes räpäyttää silmiään kun huomasi Wolfy Fontrelin tarttuneen hänen käsivarsiinsa.
    - Se oli sinun syysi!! Wolfy ärjyi Prudencelle raivostuneena.
    - Mitäs vilkaisit selostamoon! Prudence kiljui puolustellen. –Luulin että pelaajien on tarkoitus seurata peliä eikä selostamoa!
    - Selostamon on tarkoitus selostaa ottelua eikä häiritä pelaajia, Wolfy ärjyi edelleen ja puristi kipeästi Prudencen käsivarsia.
    - Lopeta! Prudence parahti lopulta veden kihotessa hänen silmiinsä.
    - Katsokin että tämä ei enää koskaan toistu! Kuulitko?! EI KOSKAAN!!! Wolfy madalsi ääntään ja irroitti otteensa Prudencen käsivarsista ja tarttui tätä leukaan ja hänen katseensa porautui syvälle Prudencen silmiin.
Tyttö kiemurteli Wolfyn tiukan katseen alla ja vältteli tämän katsetta siinä pahemmin onnistumatta.
    - VASTAA MINULLE!! Wolfy karjahti vaienneelle Prudencelle.
Prudence teki työtä käskettyä ja vastasi hänelle – läjäyttämällä tätä avokämmenellä. Se oli ehdottomasti virhe. Wolfy ei hätkähtänytkään Prudencen iskusta, mutta vastasi siihen salaman nopeasti tönäisyllä. Prudence huomasi horjahtaneensa seinää vasten ja olevansa likistyneenä seinän ja Wolfy Fontrelin väliin.
    - Senkin narttu! Wolfy sähähti silmät leimuten. –Oli ehdottomasti virhe lyödä minua!
    - Senkun käyt päälle, saastainen velhontekele! Prudence kiljui miltei hysterian partaalla. –Kun muuhun et kykene!!
Se oli totta. Kenelläkään (professoreita lukuunottamatta) ei saanut olla taikasauvoja pelialueella.

Drake lähestyi Sunnevaa joka perääntyi kohti seinää.
    - Et voi tehdä minulle mitään, professorit näkevät ja…
    - Voi voi, ei voi mitään. Olen kyllästynyt siihen että olet aina paikalla kun minulle tapahtuu jotain.
    - Mitäs seurailet minua?! Oma vika pikku sika! Sunneva sanoi yrittäen olla vitsikäs vaikka olikin jo aika peloissaan.
Drake veti syvään henkeä ja tarttui tyttöä kädestä.
    - Jos vielä kerran edes näen sinut lähettyvilläni niin teen sinusta jotain todella epäinhimillistä! Drake huusi.
    - Ainoa tarpeeksi epäinhimillinen olento minkä keksin olet sinä… Sunneva kivahti ja vetäisi kätensä pois Draken otteesta.

Marvin makaisi pyörtyneenä lattialla nuorten raivotessa toisilleen ja Joshua yritti herättää Marvinia.
    - MARVIN TEE JOTAIN! Joshua huusi maassa makaavalle pojalle.
Marvin heräsi ja räpäytti silmiään.
    - Mitä minä tekisin, ne ovat kaksi kertaa isompia kuin minä! Marvin vikisi ja Joshua nousi seisomaan.
    - Nyt lopetatte tällaisen typerän pelleilyn! Joshua huudahti ja sai nyrkistä naamaansa kaatuen Marvinin päälle.
Marvin parka vinkaisi ja jäi makaamaan Joshuan alle, joka valitteli kovaan ääneen murtunutta nenäänsä josta valui verta pojan vaatteille
    - Hei mitä ihmettä sinä oikein teet? Näpit irti Joshuasta! Sunneva huudahti ja hyppäsi Draken selkään hakaten tätä nyrkeillään.
Drake ravisteli tytön maahan ja tarttui tytön käsivarteen vääntäen sitä kipeästi selän taakse.
    - Mitä helvettiä sinä oikein yrität!? Tuo sattui! Sunneva huusi kyyneleet silmissä ja vilkaisi Prudenceeen joka horjahti päin seinää hänen viereensä.

TULISOIHTU

Wolfy siristi vaarallisesti silmiään Prudencen ladellessa raivoisia loukkauksia vasten Wolfyn kasvoja.
- Riittää jo! Wolfy ärähti ja tarttui Prudencea hiuksista taivuttaen tämän päätä takakenoon. –Olen kuullut jo tarpeeksi typeriä loukkauksiasi, kuraverinen!
Prudence oli raivoissaan, hän ei tiennyt edes mistä sai voimansa, mutta hänen onnistui potkaista Wolfya vatsaan ja poika kaatui raskaasti jysähtäen maahan. Kun reitti oli avoin, Prudence aikoi rynnätä Sunnevaa ravistelevan Draken luo. Wolfya ei kuitenkaan tainnutettu noin vain ja hänen onnistui tarttua Prudencea nilkasta kaataen tämän maahan.
    - Päästä irti! Prudence kiljui ja yritti saada Wolfyn otteen kirpoamaan rajusti potkimalla.
Wolfy piti kuitenkin tiukasti tytön nilkasta kiinni ja veti tämän lähemmäs itseään. Hän sai otteen lopulta Prudencen puvun hihan yläosasta ja repäisi tytön raivosta tärisevän vartalon vasten itseään noustessaan seisomaan.
    - Voisin paiskata sinut alas täältä…, Wolfy uhkasi hiljaisella äänellä Prudencelle.
    - Siitä vain! Prudence kiljui. –Olisin ainakin onnellisempi kun ei tarvitse nähdä sinun kaltaistasi lapsellista kakaraa! Ja sinä olisit onnellisempi päästessäsi eroon kaltaisestani KURAVERISESTÄ!!
Huolimatta siitä, että Prudence oli raivoissaan, hän osasi ajatella selkeästi. Hän pelasi vaarallista peliä. Hän ei tuntenut tarpeeksi hyvin Wolfya, jotta olisi tiennyt pystyisikö nuori kalmalainen todella paiskaamaan hänet alas selostamosta pelikentälle. Niinpä hän turvautui marttyyritaktiikkaan.
    - Sinähän et ole muuta kuin vihannut ja halveksinut minua! Onnetonta noitayritelmää! KURAVERISTÄ! Olet suorastaan ottanut uljaaksi elämäntehtäväksesi nöyryyttää minua, sillä minuahan on helppo nöyryttää, koska olen heikompi kuin sinä ja olenhan vain nainen! Joten ole hyvä ja paiskaa minut alas täältä ja tee tästä maailmasta hiukan onnellisempi paikka! Prudence kiljui kuin viimeistä päivää häkeltyneelle Wolfy Fontrelille.

Sunneva katseli hetken Wolfyn ja Prudencen kamppailua ja nousi seisomaan.
    - Kuulehan nyt herra isoherra! Olen jo kyllästynyt sinun ja kaverisi leikkeihin joten voisitteko ystävällisesti poistua ja jättää miedät rauhaan. Vai aiotteko te heittää meidät molemmat alas täältä? Sunneva karjui julmistuneena Drakelle joka katseli tytön raivoa kädet puuskassa nojaten rennosti seinään.
    - Oletko jo puhunut suusi puhtaaksi? Drake kysyi.
    - En ole, Sunneva sanoi ja lähestyi Drakea uhkaavasti. - Sinä olet itserakkain, typerin, lapsellisin, ällöttävin…
Enempää Sunneva ei ehtinyt sanoa sillä Drake oli vetänyt tytön itseään vasten ja suuteli nyt Sunnevaa rajusti. Sunneva tunsi veren maun suussaan ja yritti irrottautua pojan otteesta. Sunneva sai vedettyä huulensa irti Draken täydellisistä huulista ja tyttö huomasi pojan nauravan rennosti pitäen Sunnevaa yhä syleilyssään.

    - MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU!? Kuului huuto ovelta ja won Gaamea oli tarttunut Drakea ja Wolfya kipeästi korvista.
Pojat näyttivät pahasti säikähtäneiltä.
    - Nyt nuoret herrat ja neidit tulevat minun luokkaani pienelle juttutuokiolle ja herra Grager menee sairaalasiipeen matami Hentovalkoisen hoidettavaksi! won Gaamea huusi ja lähti raahaamaan kahta poikaa jotka uikuttivat professorin nipistäessä heitä korvista.
Saavuttuaan won Gaamean luokaaan opettaja päästi vihdoin pojat irti otteestaan ja viittoi kaikki istumaan.
    - Minä olen jo jonkin aikaa seurannut teidän juttujanne ja täytyy sanoa että olen todella pettynyt teihin! Nuoret miehet käyttävät väkivaltaa tyttöjä kohtaan, tämähän on ihan tyrmistyttävää. Kuinka te saatatte! Won Gaamea saarnasi.
Wolfy ja Drake olisivat halunneet vajota maan alle.
    - Teinä minä häpeäisin, häpeäisin todella! Won Gaamea huusi pojille jotka pitelivät korviaan. –Ja te tytöt… En voi sanoa ettekö te oikeastaan oli ansainneet löylytystä, sanoa nyt tuollaisa asioita koko koulun kuullen… Mikä teitä nuoria oikein vaivaa? Ei älkää vastatko, minusta tuntuu että tiedän. Mutta nyt se loppui! En aio enää katsella typerää käyttäytymistänne. Jos vielä kerranikin näen että te pojat häiritsette tyttöjä niin minä keksin kyllä jotain oikein mukavaa rangaistusta miolemmille. Ja tytöt, teidän on turha luulla että pääsette tästä näin vähällä! Viisikymmentä pistettä pois Toveruuden Tornilta ja Kalman Kehdolta, ja lisäksi saatte mojovan jälki-istunnon. Suoritatte sen kahdessa osassa. Tänä iltana saatte autella riistan vartija Elukkaa koulun vieressä sijaitsevassa metsässä. Pääsette vapaiksi sitten kun herra Elukka katsoo sen tarpeelliseksi, ja huomenillalla on sama juttu! Minun teksi mieleni ottaa teidät tytöt pois selostamasta loppukisoja, mutta koska Toveruuden Tornilaiset ja Ahkeruuden Aitiolaiset kaikki ovat jostain syystä pitäneet teistä niin annan sen asian olla… Toistaiseksi! Won Gaamea huusi melkein yhteen hengenvetoon ja samassa herra Elukka jo koputteli luokan ovelle.
    - No täälläkös nämä riminaalit jälleen oleskelevat? Eetu Elukka sanoi won Gaamean kutsuttua miehen luokkaan. –Mihin tämäkin nuoriso oikein männöö? Ainakin nuo kaksi ovat miullekin tuttuja. Jokos siun arpes parantuivat, Malfoy?
Drake puri huultaan eikä vastannut käkättävälle Eetu Elukalle mitään.
    - Oletan, herra Elukka, että teillä on näille nuorille sopivaa pikku puuhaa täksi ja huomisillaksi? Won Gaamea varmisti Tulisoihtu akatemian riistanvartijalta.
    - Toki toki, arvon rohvessori, Elukka sanoi päätään nyökytellen. - Säilytän puuvarastoja mehtän siimeksessä ja puusavotta odottaa vain tekijäänsä. Klapit ois pinottava vuan kassaan niin kyllä siitä hyvvee tullee.
    - Loistavaa, herra Elukka, loistavaa, won Gaamea sanoi tyytyväisenä. –Voivatko he aloittaa heti?
    - No tottahan tokkiinsa se käypi päinsä, arvon rohvessori, Elukka jatkoi nyökyttelyään.
Wilpuri won Gaamea oli erittäin tyytyväinen ja vilkaisi vielä pettyneen silmäyksen noloihin nuoriin.
    - Nonnih, alkakaas vuan tulla miun perässäin! NYT! Elukka ärjäisi eikä tappelevalla nelikolla ollut vaihtoehtoja.

TULISOIHTU